Olen viime aikoina pohdiskellut, miksi kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen heitetään selkeästi käyttökelvotonta tavaraa. Taannoin Ilana Aalto kirjoitti Paikka kaikelle -blogissaan, miten karmeaa tavaraa hyväntekeväisyyslahjoituksista löytyy. Eilen luin Rinnan blogista kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun penkoo kierrätyskeskuksen vaatelaareja. Molempien kokemus oli, että ihmiset ”lahjoittavat” likaisia, rikkinäisiä ja suorastaan ällöttäviä vaatteita. Siis ei pelkästään sellaisia, että lapsen housunpunteista ei ole ruohotahrat kokonaan pesussa lähteneet, vaan pinttyneitä kalsareita ja liasta koppuraisia vaatteita, joissa voi olla vaikka kuivunutta oksennusta.
Miksi? Mikä saa ihmisen kuskaamaan pilalle menneen vaatteen vielä johonkin kierrätyslaatikkoon, sen sijaan että laittaisi sen roskikseen? En usko että kyse on yksittäistapauksista. Sen sijaan epäilen, että syitä näin älyttömään käytökseen on useita. (Jatkakaa listaa kommenteissa, mikäli tulee lisää mieleen.)
- Tiedon puute yhdistettynä laiskuuteen: Ei olla ihan varmoja voiko jotain lahjoittaa, mutta ei jakseta ottaa selvää, joten viedään nyt kuitenkin.
- Piittaamattomuus: Ihan sama onko tuote kunnossa, haluan siitä eroon. Tämä on hyvin lähellä ensimmäistä kohtaa.
- Sinisilmäisyys, naivius ja itsepetos: Itse en jaksa tätä reikää paikata ja nappia ommella, mutta aivan varmasti jostain löytyy joku reipas ihminen, joka jaksaa sen tehdä! Kyllä jossain on joku maanjäristyksen uhri, joka kyynel silmässä ottaa vastaan nämä kulahtaneet salihousut vuodelta -91, koska sillä raukalla ei ole muutakaan!
- Pula-ajan mentaliteetti: Kalsarit ovat keltaiset, mutta ehjät! Eli ei voi laittaa roskiin.
- Päätöksenteon välttely: En tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, mutta ne ihmiset siellä kierrätyskeskuksessa varmaan tietävät joten he saavat päättää.
- Raha: Maksoin tästä paljon ja nyt se on pilalla, mutta en voi laittaa roskiin. Tuntuu vähemmän pahalta laittaa kierrätykseen, en ainakaan heitä rahaa roskikseen.
- Jätteen tuottamisen välttely: En laita tätä roskiin, laitan kierrätykseen, silloin joku voi vielä käyttää enkä tuota tähän maailmaan enempää roskaa.
Kun tuota listaa katsoo, suurin osa liittyy joko haluttomuuteen ottaa vastuuta omien vaatteiden loppusijoituksesta, tai sitten helppouden tavoitteluun. Eli lyhyesti sanottuna vaatteista yritetään päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla ja aivotyöllä. Näitä syitä perustellaan halulla tehdä hyvää ja toimia ekologisesti. Osittain toimintaa voi perustella myös omiin vaatteisiin liittyvillä tunnesiteillä, niiden todellista kuntoa ei joko nähdä realistisesti, tai sitten oman vaatteen heittäminen roskikseen tuntuu liian pahalta, joten se dumpataan kierrätyslaatikkoon.
Olen syyllistynyt moniin em. syihin itsekin, ja kipannut kierrätykseen vaatekappaleita, joista ei varmaan ollut kenellekään iloa. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että jos vaate on minulle liian huonokuntoinen, on erittäin suuri todennäköisyys sille, ettei kukaan muukaan halua sitä. Voitaisiinko tehdä yhteinen päätös, ettei enää dumpata vaatteita kierrätykseen? Jos vaate on käyttökelvoton, laitetaan ne ITSE suoraselkäisesti roskikseen. Säästetään vapaaehtoisten ja kierrätyskeskuksissa työskentelevien työtä ja vaivaa, ja säästetään ne turhat logistiikkakulut ja -saasteet, jotka syntyvät kun vaatteita kuljetellaan tarpeettomasti paikasta toiseen.
Tai jos ei kertakaikkiaan kärsi pistää tekstiilejä roskiin, etsitään joku taho, joka repii ne matonkuteiksi tai hyödyntää uudelleen. Viime viikon vinkeissä Outi Pyy peräänkuulutti vanhoja kankaita, jotka voivat ovat haluttua materiaalia. Mutta jos haluaa vaatteensa sellaiseen käyttöön, Fidan laatikko on väärä osoite. Voi olla myös paikallaan varmistaa lahjoituksen saajalta, millaiset vaatteet kelpaavat. Voisin kuvitella, että ehjä ja hyväkuntoinen lasten ulkovaate voisi vielä tulla käyttöön, vaikka pepussa olisi vähän kulumaa. Taikka jos joku aikoo tehdä farkuista käsilaukun, ei haittaa vaikka niissä olisi polvet puhki.
Mutta muuten mietitään ihan oikeasti, ennen kuin ”kierrätetään” yhtään mitään. Onko vaate ehjä? Ehjä tarkoittaa ehjää, ei melkein ehjää. Siis ei reikiä, rikkinäisiä vetoketjuja, purkautuneita saumoja tai helmoja eikä lyttääntyneitä kenkiä, joiden korot ovat vinossa. Onko se puhdas? Kierrätettävät vaatteet pitää pestä ensin. Mutta jos kankaassa on pinttynyttä likaa, joka ei lähde pesukoneessa, se ei ole puhdas. Jos siinä on tahra tai paidan niska on jo keltainen, älä kierrätä. Onko se muuten siisti? Ei nyppyjä, ei kulahtanut, ei virahtanut, ei haalistunut, ei kutistunut. Jos vaate läpäisee nämä kysymykset, sen voi kierrättää ja siitä voi vielä olla iloa jollekin. Jos ei, sen paikka ei ole kierrätyskeskuksessa tai hyväntekeväisyyslaatikossa.
Kierrätystavaratalossa työskennelleenä en voi kuin olla täydestä sydämestä samaa mieltä. Käyttökelvottoman lumpun dumppaamisesta kierrätyskeskukseen, vaatelahjoitukseen tai kirpputorille ei ole kuin harmia ja lisäkustannuksia.
Onneksi kaiken vaatejätteen pitäisi ensi vuonna mennä vähintäänkin energiakäyttöön.
Kiitos, vähän ajattelin että nyt tulee tiukkaa palautetta tiukalle tekstille, mutta kiva että tulikin komppi! Eniten ihmettelen tuota likaisten vaatteiden dumppaamista. Siinä kohdassa ymmärrykseni loppuu kesken.
Yksi motivaatiotekijä sille miksi jaksan myydä tavaroitani kirppikselle sen sijaan että ”dumppaisin” ne kierrätyslaatikkoon (viitaten viime viikon postaukseesi) on juurikin tuo, että kirppiksellä myydessä näkee, millaisia käytettyjä tavaroita ihmiset oikeasti haluavat ”jatkokäyttää”. Ja kun hinnat pitää tarpeeksi alhaalla, on kirppismyyntikin mielestäni puoliksi lahjoittamista tai hyväntekeväisyyttä (maksaahan kirppispöydän vuokraaminenkin). Mutta tavarat päätyvät todennäköisesti käyttöön, kun ihmiset miettivät, että onko tämä sellainen vaate, josta haluaisin maksaa 2 euroa. Jos saa hyvän tavaran 2 eurolla, on se melkein sama kuin jos sen saisi ilmaiseksi. Sen sijaan rikkinäisiä tai likaisia vaatteita tai tavaroita ei moni varmaan ottaisi vastaan edes ilmaiseksi. 🙂
No sepä juuri. Musta tuntuu (ja omasta kokemuksestakin tiedän), että ihmiset on tosi hyviä selittämään parhain päin kaikkia vikoja, joita vaatteissa on. Ja jotenkin ajattelee, että vaikkei itse enää käyttäisi, niin varmaan jostain joku löytyy, joka kuitenkin näkisi siinä jotain arvoa. Mietin tässä muuten vielä sellaistakin, että jos jonkun vaatteen ottaisi ilmaiseksi, niin varmaan siitä voisi yhtä hyvin maksaa pari euroa. Jolloin voi ajatella niin päin, että jos kukaan ei ole valmis maksamaan yhtään mitään, niin tuskin vaate menisi ilmaiseksikaan. Paitsi tietenkin on olemassa heitä, jotka ottavat mitä vain kun ilmaiseksi saa – mutta se on ehkä jo vähän ohi tästä aiheesta.
Kaiken lisäksi kirppareilla voi myös nähdä myynnissä näitä suoraan kuraojasta vedettyjä vaatteita, joissa on hintalappu ja sen vieressä teksti ”vähän rikki”. Harmittaa todella paljon, sillä nämä tavarat häiritsevät muidenkin myyntiä. On kurjaa yrittää ostaa käytettyjä vaatteita kirpputorilta kun etsiessään joukosta pitää lisäksi karsia nämä roskikseen kuuluvat.
Ilmeisesti ihmiset ovat todella toiveikkaita, tai sitten vain irti todellisuudesta 🙂
Se lahjoittaminen on liian helppoa, ilmaista ja iso osa urakasta eli lajittelu, peseminen, korjaaminen, jopa tavaroiden nouto siirretään muille. Samalla omatunto pestään puhtaaksi ”hyväntekijyydellä”. Omat kaapit ja nurkat tyhjennetään välittämättä todellisesta lopputuloksesta.
Mun mielestä lahjoittamisen pitääkin olla helppoa! Mutta en ymmärrä sitä, miksi roskiin heittäminen ei onnistu, kun roskis on vielä lähempänä kuin kierrätyslaatikko. Siksi arvelen, että ilmassa on paljon piittaamattomuutta.
Miksi sen lahjoittamisen pitää olla automaattisest helppoa, kun systeemiä selvästi käytetään väärin ja piittaamattomasti siirtämällä vastuu, työ ja roskat ilmeisen isossa mittakaavassa ”toisten” hoidettavaksi? On varmaankin eroa omissa fiiliksissä, jos sama tavara heitetään tarpeettomana roskikseen, viedään maksulliselle kaatopaikalle tai lahjoitetaan hyvää hyvyyttään kierrätykseen ajattelematta asiaa sen pidemmälle. Pieni vaivannäkö saattaisi muuttaa tätä ajattelumallia.
Siksi, että jos kierrätys on vaikeaa, ihmiset lakkaavat kierrättämästä. Tämä on jo huomattu jätteiden lajittelun osalta. Sen sijaan pitäisi sekä reippaaseen tahtiin kehittää kierrätysmuotoja lumpulle, että saada ihmiset ymmärtämään, milloin vaate on kierrätyskelpoinen ja milloin se on roska.
Hei mahtava teksti! Itse en ole nähnyt hyväntekeväisyysliikkeiden lajitteluhuoneeseen saapunutta tavaraa, MUTTA VOIN VAAN KUVITELLA. Mielestäni paras ratkaisu on ihmisten valistaminen siitä, mitä näille tahoille oikeasti kuuluu lahjoittaa. Joku supernäkyvä kampanja olisi oiva ase tätä välinpitämättömyyttä vastaan! ”Kirppis ei ole roskis” yms. ikulauseella voisi saada asian iskostettua kuluttajien päähän.
http://www.thewildethings.com
Kyllä, ja sitten voisi jotenkin tehdä näkyväksi sen vaatemäärä, joka lahjoitusten joukosta menee roskiin.
Omakotiasukkaat. Omakotilaiset maksavat roskapönttönsä tyhjennyksen määrän / kertojen mukaan. Kierrätysastioiden kupeeseen ilmestyy etenkin syksyisin pahvilaatikoita, missä on lasitölkkejä homehtuneine röppöineen ja kansineen, tai milloin mitäkin asiatonta, joka selvästi on autolla tuotu. Motiivina on omien jätekulujen pienentäminen. Vaatejäte ”hyväntekeväisyyteen” – eipä tarvitse jätemaksua maksaa. Sitten ”citysinkkuja” haukutaan kierrätyksen osaamattomuudesta…
Mielenkiintoista! Tätä en tullut yhtään ajatelleeksi, koska en ole koskaan asunut omakotitalossa. Tuo menee myös piittaamattomuuden alle, koska motiivina on selkeästi luikerrella itselle kuuluvista kuluista, ja periaatteessa kyllä tiedetään mitä voi kierrättää ja mitä ei. Mutta hyvä lisäys listaan joka tapauksessa.
Lastenvaatteissa on käsite ”pihavaate” eli käytetään hiekkalaatikolla jo valmiiksi likaisia tai rikkinäisiä. Jos ilmaiseksi saa ja tajuaa tämän, niin ongelmaa ei ole. Eri asia, jos lapsen täytyy olla aina edustusvaatteissa.
Pihavaatteet on tosiaan oma kategoriansa. Itse olen käyttänyt second hand haalareita näin, mutta kyllä sellaisenkin pitäisi pitää vettä, muuten ei ole kovin käytännöllinen.
Ensi vuonna tekstiilijätettä ei saa enää tuupata roskikseen vaan se pitää kierrättää. Forssassa ja Loimaalla on Texvex eli tekstiilien kierrätyspisteet. Sinne saa viedä ne rikkinäiset ja vaikka maalitahraisetkin vaatteet, kunhan ne on pesty, jotta ne ei likaa muita tekstiilejä. Parhaat käsittääkseni myydään, koska itsekkin olen tehnyt loistavia löytöjä heidän myymälästään. Paljon menee kouluille yms. käyttöön ja paljon myös yrityksille uudelleen jalostettavaksi sekä vaatteiksi että esim öljynimeytysmatoksi jne. Vain minimaalinen osa menee energiajakeeksi ja poltetaan. Tätä pilottia toivottavasti saadaan levitettyä ympäri Suomea. Vaikka rikkinäisten vaatreiden paikka ei ehkä ole kirppiksellä tai kierrätyskeskuksessa ei sen paikka missään nimessä ole myöskään sekajätteessä!
Mietin, että olisi hyvä jos näiden vaatteiden kierrätyslaatikoiden vieressä olisi tekstiilijätelaatikko. Sellainen, josta tekstiiliä menisi esim. eläinsuojille ja uuden materiaalin valmistukseen. Toki sinne varmaan joutuisi jotain vain poltettavaksi kelpaavaakin.
Tekstiilijätteen kierrätys on nykyisellään todella vaikeaa, pitäisi selvittää että koska juuri jokin eläinsuoja ehkä olisi vastaanottamassa. Muuten uudelleenkäyttöön kelpaavan jätteen polttaminen on mielestäni vähän kyseenalaista. H&M on tässä suhteessa tehnyt palveluksen tekstiilijätteen kierrätyslaatikoillaan.
Tämä on vähän hankala kysymys. Jos lumpusta tehtäisiin trasselia, öljynimeytysmattoja ja muuta hyödyllistä, se olisi tosi hyvä. Mutta käsittääkseni Suomessa tämäntyyppinen kierrätys on todella pientä. Jos tällainen uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, mikä tekstiili on ylipäätään uudelleen käytettävissä? Vaate sellaisenaan täytyy olla virheettömässä kunnossa, jotta se kelpaisi vielä jollekin. Noihin H&M:n kierrätyslaatikoihin en ota kantaa, koska en oikeasti tiedä mitä sille materiaalille tapahtuu. Osahan siitäkin menee varmuudella poltettavaksi, mutta se loppuosa on vähän epäselvää. Outi Les Pyy on tätä yrittänyt selvitellä, hänen blogissaan löytyy tarkempaa asiaa aiheesta.