Tehty on parempi kuin täydellinen

Siivosin (tai raivasin) komeron. Se oli ihan pakko tehdä, koska tilanne oli muuttunut kestämättömäksi: sisälle ei enää mahtunut, lattiaa ei näkynyt, pinot olivat romahdusvaarassa ja epäjärjestys kaikenkaikkiaan maksimaalinen. Tilanne oli päässyt tällaiseksi viime syksyn aikana, kun eliminoin kaiken ylimääräisen ylläpidon kotihommista. Tässä hieman kuvamateriaalia todisteeksi:

Tästä näkee että siisteys ei toden totta ole huipussaan. Kuvassa näkyy komerosta vain murto-osa, mutta kaikki hyllyt olivat samassa jamassa. 

Tämä kuva kertoo, miltä tilanne näytti siinä vaiheessa, kun komeron lattialta oli tyhjennetty niin paljona tavaraa ulos, että tilaa pystyi raivaamaan. Käytän muuten tässä raivaamista tarkoittaen siivoamista, jonka yhteydessä myös poistetaan tavaroita. Tuossa oikeassa kulmassa on kaksi paperikassia, ruskea ja valkoinen, joiden sisään olen jo ehtinyt lajitella ja taitella tyhjät paperikassit. Ne ovat erikseen, koska ruskeita ei saa laittaa paperinkeräykseen, vaan niitä käytän bio- ja kartonkijätteen kuljettamiseen. Valkoiset pussit taas sopivat paperinkeräykseen.

Tähän raivaamiseen piti ryhtyä myös siksi, että halusin sijoittaa komeroon kolme uutta isoa laatikkoa. Kahdessa niissä on diakuvia ja yhdessä projektori. Kuvia on ihana katsella silloin tällöin, mutta jos niitä pitää vintillä, ei niitä muista eikä jaksa hakea alas. Nyt kun ne ovat komerossa, ne on helppo ottaa esille. Tätä varten piti kuitenkin tyhjentää kokonainen hylly, eli aika paljon tavaraa piti saada poistumaan. Koska koko kaappi oli sekaisin, poistettavat tavarat löytyivät sieltä täältä, ja loput järjestin uudestaan siten, että laatikoille tuli tilaa.

Mitä siis lähti? Roskikseen rikkinäinen porakone sekä sen kotelo, sekä kuivuneet vesivärituubit. Lisäksi epämääräisiä muoveja ja muita olemukseltaan räjähtäneitä pakkausmateriaaleja, jotka totesin turhiksi säilyttää – eli ensimmäisenä raivasin roskat roskiin. Sitten keräsin kassillisen tavaroita, joiden parempi paikka on kellarikomerossa. Olen sijoittanut sinne kaikki remontoimiseen liittyvät tavarat, joten esim. vajaa tapettirulla ja pesukoneen siirtämiseen vaadittavat raudat siirtyivät komerosta kellariin. Lisäksi vastaan tuli jonkin verran pientavaraa, jolle keksin paremman paikan muualta.

Tämän jälkeen järjestin hyllyt niin, että kaikki sälä päätyi koriin tai laatikkoon, eikä reunoille jäänyt mitään seilaamaan. Järjestys parani rutkasti jo sillä, että keräilin samanlaiset tavarat yhteen. Löysin esimerkiksi kolme isoa pakkausta nenäliinoja, joista kaksi oli avattuja. Samoin löysin yhden avaamattoman pakkauksen talouspaperia, mutta lisäksi myös kaksi erillistä rullaa. Kuitu- ja muovikasseja (sellaisia tukevia) löytyi runsain määrin tungettuna mikä minnekin. Nämä seikkailevat tavarat organisoimalla komero saatiin taas ojennukseen.

Tässä on lopputulos. Nuo vaaleat laatikot ovat ne uudet. Tästä kuvasta käy ilmi myös se, miksi tehty on parempi kuin täydellinen. Komero ei todellakaan ole pinterest-materiaalia, eikä sillä voitettaisi vuoden kaunein komero -palkintoja. Mutta: kaikella on paikka. Irtotavaroita ei ole.  Samanlaiset tavarat ovat yhdessä. Seuraava askel olisi ollut käydä kaikki laatikot ja korit läpi, ja erotella niistä tarpeettomat tavarat pois sekä järjestää sisältö niin, ettei mitään pursuile reunojen yli. Mutta se olisi ollut sellaista täydellisyyden tavoittelua, johon juuri nyt ei ollut aikaa eikä intoa. Tällä hetkellä riittää, että komero palvelee tarkoitustaan, lattia on nyt tyhjä ja tiedän missä mitäkin on. Hienosäätöä voi harrastaa myöhemmin jos sattuu tulemaan sellainen fiilis.

Vuoden ensimmäinen raivausoperaatio siis menestyksellä suoritettu! Entäpä teillä?

Kuitukasseille käyttöä

Ilhaduttavasti sain paljon hyviä ideoita kassien uusiokäyttöä varten. Kaikki vinkit voit lukea tämän postauksen kommenttiosastolta, mutta myös Kulutusjuhlasta löytyy hyviä ideoita. Keskustelua herätti kassien roskiin heittäminen. En halua heittää hyviä, puhtaita ja aika sileitäkin kasseja roskikseen, koska roskapusseja kertyy aina muutenkin. Mutta siinä vaiheessa kun kassi alkaa olla kovin nuhjaantunut, ne voi käyttää energiajätteen pussiksi.

Muuten näitä neuvottiin käyttämään matkalle pakatessa, erilaisina säilytyspusseina kotona, sekä pullojen, lehtien ja muun kierrätystavaran kuljettamiseen. Kaikki oikein hyviä ehdotuksia. Näitä muuten kertyy lisää ihan huomaamatta. Meillä oli lauantaina juhlat, ja sunnuntaina löysin eteisen piirongin alta lymyilemästä yhden uuden kassin. Luulenpa, että joku vieras on tuonut siinä tuliaisia ja laskenut kassin käsistään jonnekin ennen kuin ojensi lahjan isäntäväelle. Siitä kassi on potkiutunut piirongin alle ihmisten tullessa ja mennessä, josta sen sitten seuraavana päivänä löysin.

Nyt olen keksinyt niille vähän vahingossa hyvää käyttöä kotona. Minusta tuntuu, että meillä on aina tavaroita ja kirjoja lainassa, jotka odottavat palauttamista oikealle omistajalle. Tai sitten on muuten vaan tavaroita, jotka on luvattu jollekulle, kun vaan muistaisi ottaa ne mukaan. Keksin laittaa palautettavat tavarat omiin kasseihinsa, ja työhuoneen seinälle roikkumaan. Sitten kun oikea henkilö tulee kylään tai on itse lähdössä, voi napata oikean kassin mukaan ja kaikki palautettavat ja vietävät tavarat tulevat kerralla mukaan. Yksiväriset kassit ovat siistejä kuljettaa mukana ja siistejä säilyttää kotona esillä. Olen ideaan oikein tyytyväinen!

Tämä uusi kassisysteemi ratkaisee myös säilytysongelman. On nimittäin vaikea keksiä hyvää paikkaa tavaralle, joka on lähdössä kotoa pois. Sen pitäisi olla näkyvillä että sen muistaa, mutta toisaalta näkyvillä tarkoittaa siis jonkun hyllyn tai pöydän päällä esillä – eikä se ole kovin siisti ratkaisu. Kun kassit vielä merkitsee nimilapulla, voi lähteissä tarkistaa vain, oliko jotain tavaraa odottamassa, ja napata kaikki valmiiksi pakattuna mukaan. Voittajaratkaisu, jos minulta kysytään!

Kassiaarre

Komeroa raivatessa vastaan tuli sinne sun tänne tungettuja kuitukasseja. Niitä sellaisia ohuita, kangasmaisesta materiaalista tehtyjä kasseja, joita esimerkiksi monet firmat käyttävät. En tiedä miksi niitä oli meille kertynyt, mutta lopulta laskin niitä 19 kappaletta. Olin jemmannut niitä kaikenlaisiin koloihin, toistensa sisään ja ympäriinsä, mutta raivauksen yhteydessä niputin ne siististi yhteen paikkaan.

Raivauksen ohessa löytyi kasseja muutenkin vähän joka lähtöön. Perinteisiä kangaskasseja oli muutamia, sitten oli tyynykasseja (niitä muovisia, vetoketjullisia, joissa tyynyt myydään) sekä lisäksi tukevampia muovikasseja, siis sellaisia joissa oli kunnon kangaskahvat, muotoillut pohjat ja joiden materiaali on paksua ja kestävää. Kangaskasseille on käyttöä, ja ne voi kätevästi heittää pesukoneeseen käytön jälkeen. Mutta noille muille on hankalampi keksiä uutta käyttöä.

Etenkin mietin kuitukasseja. Ne ovat puhtaita, melko sileitä ja täysin käyttökelpoisia. Kysymys kuuluu mitä niillä voisi tehdä? Kauppakassiksi ne ovat liian heppoisia ja pieniä. Tällä hetkellä ei myöskään ole mitään erityistä säilyteltävää, johon niitä voisi käyttää. En viitsi heittää roskiin täysin käyttökelpoista tavaraa, joten ideoin muutamia uusia käyttötapoja:

  • Voisiko joulahjat paketoida kasseihin? Väri oli useimmissa tumman vihreä, ilman tekstejä. Jos sitoisi punaista nauhaa päälle? Ei perinteinen, mutta mahdollisesti toimiva ja hauskannäköinen ratkaisu.
  • Kenkäpussiksi silloin, kun ulkokengät pitää jättää narikkaan esim. juhlissa.
  • Varakassiksi matkalle mukaan. Huono puoli on materiaalin heppoisuus, hyvä puoli keveys ja siisteys.
  • Minkä tahansa tavaran kuljettaminen silloin, kun ei halua käyttää muovikassia.

Tuleeko teille muita hyviä ideoita? Miten olette uusiokäyttäneet kuitukasseja?