Missä on tavaroiden paikka?

Komeroa siivotessa ja järjestäessä törmäsin siihen, että meille oli ostettu mm. nenäliinoja ja talouspaperia, vaikka edellisiäkin oli vielä jäljellä. Olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että jos ostaa vahingossa tuplakappaleita, se johtuu yleensä siitä, että tavaroita on liikaa ja vanhat ovat hautautuneet muun kaman alle. Mutta tarkistan kantaani: myös epäjärjestys voi johtaa siihen, että tulee ostettua turhaa.

Komero on ollut niin sotkussa, että edelliset ostokset ovat vain hävinneet sinne. Tästä kertoi esimerkiksi se, että talouspaperia löytyi yksi avaamaton ja kaksi avattua pakkausta. Sotku on johtunut paitsi huolimattomuudesta ja viitsimättömyydestä, myös siitä, että selkeää paikkaa talouspaperirullille ei ole ollut. Kun molemmat aikuiset ovat täydentäneet varastoja, rullat on laskettu kädestä milloin mihinkin. Seuraavalla kerralla toinen ei ole tiennyt eikä huomannut, että edellisiäkin olisi ollut jäljellä, saati sitten osannut laittaa uudet vanhojen seuraksi samaan paikkaan.

Tässä onkin se toinen kompastuskohta: missä minusta on tavaran paikka, ja missä puolison mielestä? Kuuntelin äskettäin erästä podcastia, jossa pohdittiin tätä samaa asiaa. Puolisoiden logiikka jonkun esineen luontaisen säilytyspaikan suhteen voi olla hyvinkin erilainen. Tästä seuraa se, että jomman kumman mielestä tavara on aina joko hukassa tai väärässä paikassa. Yksi ratkaisu on useamman samanlaisen esineen hankkiminen. Tietyissä tilanteissa se onkin järkevää, etenkin jos talo on iso (en tiedä voiko yksiössä tulla tätä ongelmaa vastaan ylipäätään?) Jos vaimon mielestä vasaran paikka on eteisen sekalaatikossa, mutta mies etsii sitä aina ensimmäisenä autotallista, kahden vasaran säilyttäminen on yksinkertainen ratkaisu.

Olen huomannut, että välillä ihmisten ajatukset siitä, missä mitäkin pitäisi olla, voivat olla varsin persoonallisia. Minun mielestäni käsirasvaa kuuluu tietenkin säilyttää tiskipöydän alla olevassa kaapissa. Jutellessani kaverin kanssa, huomasin että tämä ei olekaan mikään universaali tapa. Kaveri oli aivan äimistynyt koko ideasta, vaikka minusta paikka on aivan looginen, koska tiskaamisen jälkeen tarvitsee käsirasvaa, ja olen kotoa oppinut että näin tehdään.

Tässä talouspaperikysymyksessä päädyin siihen, että kun komero on nyt järjestyksessä, päätin että rullien paikka on vasemmalla hyllyllä keskellä. Näytin myös puolisolle, mihin olin kaikki rullat laittanut. Järkeilen niin, että jos itse systemaattisesti alan laittaa talouspaperin aina samaan paikkaan, pian muukin perhe alkaa automaattisesti mennä etsimään uutta rullaa sieltä. Olen kuitenkin huomannut, että uusien säilytyspaikkojen vakiintuminen ei käy kädenkäänteessä. Ehkä tässä tilanteessa, kun selkeää yhtä paikkaa ei ole ollut, uusi paikka vakiintuu nopeammin.

Yhteenvetona kuitenkin totean, että vaikka tavaraa ei olisikaan liikaa, saattaa sekasotku silti aiheuttaa turhaa ostamista. Luen parhaillaan mielenkiintoista kirjaa sekasotkun eduista järjestykseen verrattuna, mutta on sanottava, että toistaiseksi en ole ollut hirveän vakuuttunut. Arkikokemus kertoo, että tavaroiden hyvällä järjestyksellä on kyllä paljon käytännöllisiä etuja. Kuten esimerkiksi se, ettei osta turhaa.

Oletteko huomanneet samaa ilmiötä, että epäjärjestys aiheuttaa turhaa ostamista? Ja mistä tietää, että tavara on oikeassa paikassa?

Tehty on parempi kuin täydellinen

Siivosin (tai raivasin) komeron. Se oli ihan pakko tehdä, koska tilanne oli muuttunut kestämättömäksi: sisälle ei enää mahtunut, lattiaa ei näkynyt, pinot olivat romahdusvaarassa ja epäjärjestys kaikenkaikkiaan maksimaalinen. Tilanne oli päässyt tällaiseksi viime syksyn aikana, kun eliminoin kaiken ylimääräisen ylläpidon kotihommista. Tässä hieman kuvamateriaalia todisteeksi:

Tästä näkee että siisteys ei toden totta ole huipussaan. Kuvassa näkyy komerosta vain murto-osa, mutta kaikki hyllyt olivat samassa jamassa. 

Tämä kuva kertoo, miltä tilanne näytti siinä vaiheessa, kun komeron lattialta oli tyhjennetty niin paljona tavaraa ulos, että tilaa pystyi raivaamaan. Käytän muuten tässä raivaamista tarkoittaen siivoamista, jonka yhteydessä myös poistetaan tavaroita. Tuossa oikeassa kulmassa on kaksi paperikassia, ruskea ja valkoinen, joiden sisään olen jo ehtinyt lajitella ja taitella tyhjät paperikassit. Ne ovat erikseen, koska ruskeita ei saa laittaa paperinkeräykseen, vaan niitä käytän bio- ja kartonkijätteen kuljettamiseen. Valkoiset pussit taas sopivat paperinkeräykseen.

Tähän raivaamiseen piti ryhtyä myös siksi, että halusin sijoittaa komeroon kolme uutta isoa laatikkoa. Kahdessa niissä on diakuvia ja yhdessä projektori. Kuvia on ihana katsella silloin tällöin, mutta jos niitä pitää vintillä, ei niitä muista eikä jaksa hakea alas. Nyt kun ne ovat komerossa, ne on helppo ottaa esille. Tätä varten piti kuitenkin tyhjentää kokonainen hylly, eli aika paljon tavaraa piti saada poistumaan. Koska koko kaappi oli sekaisin, poistettavat tavarat löytyivät sieltä täältä, ja loput järjestin uudestaan siten, että laatikoille tuli tilaa.

Mitä siis lähti? Roskikseen rikkinäinen porakone sekä sen kotelo, sekä kuivuneet vesivärituubit. Lisäksi epämääräisiä muoveja ja muita olemukseltaan räjähtäneitä pakkausmateriaaleja, jotka totesin turhiksi säilyttää – eli ensimmäisenä raivasin roskat roskiin. Sitten keräsin kassillisen tavaroita, joiden parempi paikka on kellarikomerossa. Olen sijoittanut sinne kaikki remontoimiseen liittyvät tavarat, joten esim. vajaa tapettirulla ja pesukoneen siirtämiseen vaadittavat raudat siirtyivät komerosta kellariin. Lisäksi vastaan tuli jonkin verran pientavaraa, jolle keksin paremman paikan muualta.

Tämän jälkeen järjestin hyllyt niin, että kaikki sälä päätyi koriin tai laatikkoon, eikä reunoille jäänyt mitään seilaamaan. Järjestys parani rutkasti jo sillä, että keräilin samanlaiset tavarat yhteen. Löysin esimerkiksi kolme isoa pakkausta nenäliinoja, joista kaksi oli avattuja. Samoin löysin yhden avaamattoman pakkauksen talouspaperia, mutta lisäksi myös kaksi erillistä rullaa. Kuitu- ja muovikasseja (sellaisia tukevia) löytyi runsain määrin tungettuna mikä minnekin. Nämä seikkailevat tavarat organisoimalla komero saatiin taas ojennukseen.

Tässä on lopputulos. Nuo vaaleat laatikot ovat ne uudet. Tästä kuvasta käy ilmi myös se, miksi tehty on parempi kuin täydellinen. Komero ei todellakaan ole pinterest-materiaalia, eikä sillä voitettaisi vuoden kaunein komero -palkintoja. Mutta: kaikella on paikka. Irtotavaroita ei ole.  Samanlaiset tavarat ovat yhdessä. Seuraava askel olisi ollut käydä kaikki laatikot ja korit läpi, ja erotella niistä tarpeettomat tavarat pois sekä järjestää sisältö niin, ettei mitään pursuile reunojen yli. Mutta se olisi ollut sellaista täydellisyyden tavoittelua, johon juuri nyt ei ollut aikaa eikä intoa. Tällä hetkellä riittää, että komero palvelee tarkoitustaan, lattia on nyt tyhjä ja tiedän missä mitäkin on. Hienosäätöä voi harrastaa myöhemmin jos sattuu tulemaan sellainen fiilis.

Vuoden ensimmäinen raivausoperaatio siis menestyksellä suoritettu! Entäpä teillä?

Komero kuntoon, on kevät!

Meillä on perinteinen komero: Siinä on noin neliömetrin kokoinen pohja, tanko katonrajassa, syvät hyllyt toisella sivulla. Koska asumme vanhassa talossa, pohjaratkaisu ei ole täydellisen suoraviivainen, vaan tässäkin komerossa on sellainen ”salamutka”, eli hyllyt jatkuvat erikoisella tavalla seinän väliin. Säilytystilaa on siis enemmän kuin miltä näyttää, mutta kääntöpuolena on se, että tuonne mutkan taakse ei näe, ja sinne sekä mahtuu että unohtuu vaikka mitä. Komero toimii lisäksi siivouskaappina, sen lattialla säilytetään pölynimuria ja hyllyillä kaikkia muita siivousvälineitä.

Rakastan tuota komeroa, koska pystyn siellä säilyttämään runsaasti tarpeellista mutta sekalaista tavaraa, joka vie paljon tilaa mutta jonka haluaa olevan helposti käsillä. Esimerkiksi lahjapakkausmateriaaleja, kausikoristeita, matkalaukkuja, jatkojohtoja, työkaluja, varalamppuja, kynttilöitä, kukkaruukkuja ynnä muuta. Komeron kirous on siinä, että sinne on äärimmäisen helppo heittää mitä tahansa, jonka haluaa käsistään pois. Myös sellaisia tavaroita, joilla ei oikeastaan ole omaa paikkaa. Yleensä sitä paikkaa ei myöskään siinä pysähdy miettimään, ja esineen laskee siihen mihin se nyt sattuu sopimaan, eli jonkun hyllyn reunalle. Lopputulos on nopeasti karmea kaaos.

Koska itsekurini ei näköjään riitä siihen, että keskittyisin aina kun jotain komeroon vien, joudun raivaamaan sen perusteellisesti noin kerran vuodessa. Siinä vaiheessa kaaos on yleensä päässyt niin sietämättömäksi, että mitään ei löydä mutta kamaa putoaa päähän jos jotain yrittää etsiä. Oikeita töitä vältellessäni tartuin tähän toimeen viime viikolla. Klassinen ”hylly kerrallaan tyhjäksi, inventaario, ja takaisin järkevään järjestykseen” -menetelmä ei petä. On myös hyödyllistä kyseenalaistaa omat vanhat järjestykset. Nimittäin se olemassaoleva ratkaisu ei välttämättä ole optimaalisin. Uudelleen järjestelyllä ja silkan roinan poistamisella sain komeroon mahtumaan paljon uutta, ja silti kaikki on siististi ja kaikkeen pääsee käsiksi.

Suosittelen, että jos komerossa on avohyllyt, samanlaiset tavarat vangitaan hyllyillä omiin koreihin tai laatikoihin. Irtonaisen tavaran määrä kannattaa pitää mahdollisimman pienenä. Tämä helpottaa sekä löytämistä, järjestyksen säilymistä että säilytystilan maksimointia. Minulla on käytössä sekä muovikoreja että -laatikoita, mutta lisäksi myös vanhoja kenkälaatikoita. Jos laatikosta ei näe läpi, kirjoita kylkeen kissan kokoisilla kirjaimilla mitä siellä on. Muovilaatikot kannattaa ehdottomasti hankkia läpinäkyvinä.

Roskiin meni:

  1. Vanha kylpyharja. Olin säilyttänyt tätä nyt noin 10 vuotta turhaan.
  2. Epämääräisiä muovipakkauksia, joita olin säästellyt varmuuden vuoksi.
  3. Tyhjiä elektroniikkalaitteiden laatikoita. Nämä veivät ylettömästi tilaa, ja säilyttivät kirjaimellisesti tyhjää. Suoraan pahvinkeräykseen.
  4. Vaatepuun pehmustimia, jotka eivät toimi.
  5. Kankaan riekaleita, jäljellä rievuiksi revitystä tyynynliinasta, loppuunkäytetty taikasienen jämä, vanhoja hammasharjoja.
  6. Lattialle unohtunut pari vuotta sitten talvisäilöön pantu amarylliksen sipuli, mennyt pilalle.
  7. Askartelumateriaalien silppuja, muuta epämääräistä roskaa
  8. Tarpeettomia käyttöohjeita.

Lisäksi nakkasin auton takakonttiin kesäajan lasinpesunestettä, jota oli pieni liru pussin pohjalla. Kun tyhjennän sen auton säiliöön, pääsen pussistakin eroon. Löysin yhden parittoman ruokapöydän tabletin, joka on jonkinlaisista puutikuista punottu. Siirsin sen parvekkeelle, sen päälle voi kesällä laittaa kukkaruukkuja.

Koska hyllyille tuli tyhjää, pystyin nostamaan lattialta tavaroita pois. Sain myös imuroitua komeron lattian, edellisestä kerrasta olikin …hmmm, ehkä pari vuotta. Eipä tuo imuroimaton lattia nyt mikään valtava hygieniariski ole, mutta kiva kuitenkin tietää, että nyt se on siisti. Lisäksi siirsin komeroon uusia tavaroita muualta asunnosta, koska nyt niille on siellä tilaa.

Tietenkin vastaan tuli myös kaikenlaista, minkä olemassaoloa en enää edes muistanut: kauniita rasioita, kynäteline, kynttilänjalka. Se on sen kummallisen hyllymutkan ominaisuus. Olen säilyttänyt noita tällä hetkellä täysin tarpeettomia esineitä sillä ajatuksella, että niille kenties myöhemmin löytyy käyttöä. Periaatteessa olisin voinut heittää roskiin tai kierrättää jotenkin muuten, mutta rehellisesti sanottuna siitä on liikaa vaivaa. Koska noille tavaroille on meillä tilaa, voin samantien säästääkin ne. Sitten kun jossain vaiheessa joku prinsessa tarvitsee aarrelaatikkoa, voin taikoa komerosta esiin sellaisen. Aivan kaikkea ei ole tarpeen karsia, jos tilaa on. Mutta roskasta ja tyhjän säilömisestä kannattaa luopua.

Selvästi tässä on jonkinlaista kevätsiivouksen tuntua ilmassa. Se on varmaan huhtikuun armoton valo, joka saa talvenkotoisan kodin näyttämään täysin laiminlyödyltä. Oletteko huomanneet samaa? Iskeekö muille komeronsiivousvimma näihin aikoihin?

Koko koti kuntoon: epämääräiset komerot

Viime viikon teemana oli lastenvaatteiden raivaaminen. Se sujui hyvin. Sain liian pienet pois, kävin seuraavan koon vaatteet läpi ja otin sieltä käyttöön sopivaksi muuttuneita. Järjestin laatikot siististi. Täydensin myös liian pieneksi jääneiden tilalle ihan uuttakin kaupasta. Kaikkiaan tämä oli hyvä ja järkevä projekti.

Tälle viikolle päätin ottaa taas vähän vaikeampaa haastetta. Meillä on sellainen komero, jossa säilytän siivoustarvikkeita, työkaluja, kukkaruukkuja ja kaikka muuta sekalaista. Komero on hirveän kätevä – valitettavasti niin kätevä että se on aina sotkussa. Sinne on nimittäin hirveän helppo tunkea ihan kaikki, mikä pitäisi laitta jonnekin, mutta ei ole tietoa minne. Lopputulos on, että taaemmat kerrokset hyllyillä ovat ihan ok, mutta kaikkien hyllyjen etureunat ovat ihan sekaisin.

Toisaalta makuuhuoneen senkistä on vapautunut tilaa, eikä sekään ole vieläkään täysin järjestyksessä. Tässä on varsinainen ketjureaktio: työhuoneessa on tavaroita lattialla, joiden paras paikka olisi komerossa. Esimerkiksi olkalaukku, johon mahtuu viikonloppureissun kamppeet. Sen looginen paikka olisi komerossa, mutta komerosta pitää ottaa jotain pois, jotta laukku mahtuu hyllylle. Luulen, että sieltä voisi siirtää senkkiin pienempää sälää, esimerkiksi lahjoja ja leluja.

Koska kaikilla ei ole samanlaista komeroa, tämän viikon haasteena on siivota ja raivata kodin epämääräisin säilytystila: siivouskaappi, tiskipöydän aluskaappi, eteisen romukaappi tai mikä se sitten onkaan. Mutta tunnistatte tilan varmasti: se on se paikka, jonne tungetaan tavaroita silloin kun niille ei muutakaan paikkaa löydy, sisältö on sekalainen eikä sotilaallinen järjestys ole mitenkään leimaava piirre. Jos taas komero löytyy, niin sitten sen kimppuun.

Tiedän, että tämä tulee taas olemaan vähän työläämpi projekti, mutta palkitseva. Ennakoin,  että suunnittelemani uudelleenjärjestely tulee järkeistämään tavaroiden säilyttelyä merkittävästi. Kuka muu rupeaa raivaamaan näitä kodin pimeitä nurkkia?