Lokakuun ruokabudjetti: lopputulos

Lokakuuta on vielä yksi päivä jäljellä, mutta raportoin jo nyt miten budjetin kanssa kävi. Lähtötilanne oli siis se, että seurattuani ruokamenojamme muutaman viikon, päätin että lokakuussa ruokakauppaan pitäisi riittää 400€. Se oli jonkin verran vähemmän, kuin mitä edeltävän seurannan mukaan meillä meni kuukaudessa ruokaan rahaa. Syöjiä on yleensä kaksi aikuista ja yksi lapsi, mutta kuun aikana kävi myös ruokavieraita välillä isommallakin joukolla. Välillä me taas söimme muualla. Ravintolaruokailuja ei tähän budjettiin laskettu mukaan, mutta niitä kertyi muutama kappale. Sen sijaan ruokakaupasta ostettiin samalla rahalla myös wc-paperia, pesuaineita ym. tarvikkeita, ainoastaan vaipat jätin tämän ulkopuolelle.

Entä miten kävi? No aika hyvin. Tätä kirjoittaessa on 30.10. ja rahaa on budjetista jäljellä muutamia euroja. Tulos ei kuitenkaan ole euron tarkka. Heti kuun alussa tuli yksi iso ostosreissu (70€) maksettua kortilla. Sen jälkeen nostin käteistä 330€, jotta pysyisin koko ajan kärryillä rahanmenosta. Tämä systeemi oli erittäin hyvä, sillä ostosten suuruus konkretisoitui heti kassalla. Toisaalta siinä myös näki jatkuvasti, miten rahaa kuun aikana kului. Ainoa ongelma on siinä, että tämä toimii täydellisesti vain silloin, jos perheessä vain yksi aikuinen tekee ruokaostoksia. Puoliso kävi viikonloppuna kaupassa, ei muistanut säästää kuittia, eikä muistanut myöskään loppusummaa enää kovin tarkasti. Valistunut arvaus on, että rahaa meni noin 50€. Minulla puolestaan on tällä hetkellä käteistä jäljellä yksi 50€ seteli, sekä muutamia euroja kolikoina.

Tästä voi silti päätellä, että pysyin budjetissa yllättävän täsmällisesti. Jos huomenna pitäisi ostaa vaikka maitoa ja jugurttia, niihin olisi vielä rahaa. Olen aika tyytyväinen suoritukseen! Etenkin kun tässä oli tosiaan haastetta aiemman kuluseurannan perusteella.

Mikä auttoi pysymään budjetissa? Olen tätä miettinyt ja listaan tähän niitä asioita, joiden arvelen vaikuttaneen. En osaa sanoa miten suuri osuus on milläkin, joten nämä tulevat sekalaisessa järjestyksessä:

Leivoin suurimman osan leivästä itse. Ostin ruisleipää ajoittain, mutta leivoin joka viikko sämpylöitä. Jauhot ja muut ainekset maksavat murto-osan siitä mitä valmis leipä. Tämä on taatusti yksi isoimmista säästöistä. Ostin myös paljon kaupan merkkejä, kuten Rainbowta. Hintavertailu osoittautui mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi halpismerkin luomujuusto oli selvästi halvempaa kuin Valion tavallinen. Hyvä esimerkki siitä, että luomusta ei välttämättä tarvitse tinkiä vaikka säästeliäämmin ostaisikin. Sen sijaan isoista brändeistä voi joutua luopumaan. En myöskään käyttänyt rahaa muovipusseihin lainkaan. Pieni, mutta pidemmän päälle merkittävä yksityiskohta.

Suunnittelin ruokia etukäteen. Kävin kaupassa varsin harkitusti, jotta en joutuisi tekemään pikapäätöksiä. Niitäkin toki kuukauteen mahtui, mutta ei kovin montaa kertaa. Suunnittelussa oli myös se etu, että kaappeja tuli tyhjennettyä järkevästi. Koska hävikki olisi suoraan roskiin heitettyä rahaa, suunnittelin ruoat sen pohjalta, mitä meillä oli valmiina. Jälleen näitä päivänselviä oivalluksia, mutta jotenkin tämäkin asia konkretisoitui vasta budjettihaasteen edessä. Yritin usein valita kahdesta yhtä hyvästä vaihtoehdosta halvemman. Esimerkiksi ostin tuoretta kampelaa lohen sijasta, ja possun ulkofilettä sisäfileen sijaan.

En pihistellyt ruokien suhteen. Ostin niitä ruokia mitä halusinkin, mutta en antanut jokaiselle mieliteolle ja impulssille periksi. Tykkään tuorepuristetuista mehuista, mutta en tässä kuussa ostanut niitä. Ostin luomua etenkin silloin, kun investointi tuntui järkevältä. Esimerkiksi luomujauhot saattavat maksaa euron tai pari enemmän per pussi, mutta siitä huolimatta yksittäisen sämpylän hinta jää hyvin pieneksi. Tässä kohdassa tuo säästö olisi ollut marginaalinen, ja tuntui järkevämmältä säästää saman verran jostain muualta, esimerkiksi tiskiainetableteissa.

Toisaalta kuukauteen mahtui myös yllättävää herkuttelua. Päädyin ruokamessuille, ja ostin puoli kiloa parmesaania ja ison purkin kreikkalaisia oliiveja. Ne ovat keittiössämme perusraaka-aineita, joten tuhlasin huoletta. Sen sijaan ne ihanat italialaiset nougatit eivät olleet välttämättömiä – mutta käytin niihin silti 15 euroa, eikä se rehellisesti sanottuna harmita ollenkaan. Jos olisin jättänyt ne ostamatta, laihikseni olisi saattanut edistyä paremmin ja budjettini olisi nyt saman verran plussalla, mutta haluan myös nauttia elämästä ilman turhaa stressiä.

Tämän kokeilun perusteella näyttää kuitenkin siltä, että 400€ on ihan sopiva budjetti normaaliin kuukauteen. Vähemmälläkin pärjäisi jos oikein rupeaisi pihistelemään. Näillä puheilla kuitenkin päätin että marraskuun budjetti on sama. Marraskuulle voisin ottaa uusia ruokaan liittyviä tavoitteita, mutta en vielä ole päättänyt mitä ne ovat.

Viikon saldoja ja siivousta

Arvatkaa mitä, osallistuin taas siivouspäivään. Myin kokonaista kolme asiaa ja annoin pois yhdet kengät. Toisaalta ostin itse pari juttua, joten lähes tulkoon plus miinus nolla -tilanne. Tein päätöksen että nyt noille ylijäämätavaroille on oikeasti tehtävä jotain konkreettista. Koska kaikki on nyt pesty ja silitetty, päätin että otan kaikista kuvat yhdellä kertaa. Sitten pistän ne netissä myyntiin. Se mitä jää myymättä, pakataan yhteen pahvilaatikkoon ja myydään keväällä Hietsun kirpparilla.

Huomasin, että siivouspäivä toimi näköjään hyvin Helsingin keskustassa ja Kalliossa. Mutta yhtään reunemmalle ei riittänyt ihmisiä enää. Olen edelleen sitä mieltä, että Siivouspäivä on liian usein. Myyjiä on enemmän kuin ostajia, homma ei vaan oikein toimi. Toisaalta en lakkaa hämmästelemästä, mitä kaikkea ihmiset myyvät ja ostavat. Bongasin yhden myyjän, jolta ostin keväällä pari mekkoa. Sama myyjä myi nyt samoja vaatteita, joita hänellä oli rekissä viimeksikin. Toisaalta esimerkiksi lastenvaatteissa kaupaksi menee todella käytetyn näköiset ja nuhjaantuneet vaattet (etenkin ulkovaatteet), mutta aikuisten vaatteissa aivan priima merkkivaatekaan ei käy kaupaksi. Osaako joku selittää tätä logiikkaa minulle?

Ruokapuolella kulutus on jäänyt selvästi pienemmäksi kuin viime viikolla. En ole laskenut kaikkea yhteen, mutta monta kymppiä pienempi ruokalasku tuli tällä viikolla. Veikkaan, että yksi syy oli se ettei tänä viikonloppuna käynyt vieraita. Olen ruvennut harkitsemaan perinteisten, huokeiden ruhon osien ostamista lihakaupasta. Niskaa, kieltä, jne… En osaa vielä valmistaa niitä, mutta yrittää voisin. Tein myös leipää toistamiseen, tällä kertaa ryyditin taikinaa spelttijauholla. Hyvää tuli nytkin! Vaikuttaa siltä, että leivän leipominen on tullut jäädäkseen. Kukapa olisi uskonut.

Lopuksi viikon poistot. Heitin tänään kaksi tavaraa roskikseen: puhkikulutetut kengät sekä rikkinäisen sateenvarjon. Varjo ei enää pysynyt auki, joten sitä oli mahdoton käyttää. Annoin toisen sateenvarjon ystävälle, joka lähti ulos kaatosateeseen käytyään meillä kylässä. Lisäksi annoin aika paljon vauvanvaatteita pois. On muuten kumma, miten vaikea niistäkin on luopua, vaikkei käyttöä enää kerta kaikkiaan ole. Ne pienet bodyt sitovat vain itseensä niin paljon tunnetta, että saan todella taistella itseni kanssa, etten säästäisi jokaikistä pikkusukkaa, joka joskus jonkun lapseni jalassa on ollut.

Ensi viikolla on luvassa enemmän postauksia. Olen kuunnellut hirveän inspiroivaa podcastia viime ajat, ja haluan jakaa niitä oivalluksia teidänkin kanssa. Tällä viikolla tullut yllättävä työkeikka vain ajoi bloggaamisen edelle. Kun unimäärä on varsin rajoitettu, täytyy välillä vähän priorisoida.

Raportointia

No niin, nyt on yksi viikko ruokaseurantaa takana. Viikon aikana kävi ilmi monta asiaa

  • kävin kaupassa monta kertaa
  • ruokasuunnittelu helpotti kaupassa käymistä kovasti
  • joka päivälle ei tarvitse suunnitella eri ruokaa, vaan 3-4 riittää koko viikoksi
  • rahaa meni yli 100€, täsmällinen summa jäi hämärän peittoon
  • tämä on ehdottomasti jatkamisen arvoinen kokeilu

Rahanmeno jäi hiukan epämääräiseksi, sillä puoliso suoritti viimeisen kauppareissun eikä muistanut ottaa kuittia talteen. Se oli kuitenkin myös viikon kallein reissu, hänellä on nimittäin tapana ostaa kaikenlaista ”varmuuden vuoksi”. Ehkä toisaalta voi ajatella niin, että se hieman kompensoi tätä omaa valppauttani. Nimittäin minusta on kertaheitolla tullut hintatietoinen: tänään hallissa ostin kampelaa, sillä sillä oli halvin kilohinta. Eipä silti, kampela on mielestäni oikein hyvää, joten kyse ei ollut varsinaisesta kompromissista. Mutta hinnalla oli merkittävä rooli päätöksenteossa. Jatkan seurantaa ja raportoimista myöhemmin.

Heitin viime viikolla roskikseen yhden rikkinäisen lelun. Se oli ollut ”jäähtymässä” ylähyllyllä jo pitkän aikaa. Koska lapsi ei ollut kyseistä tavaraa kertaakaan kaipaillut, vein sen suurta tyydytystä tuntien roskikseen. Jälleen yksi rikkinäinen muovilelu vähemmän tässä talossa! Jee. Harkitsen myös poistavani jäljellä olevista leluista noin kolmasosan. Tarkoitus ei ole heittää niitä roskiin, vaan panna jonnekin vähän piiloon. Veikkaan, että puolen vuoden jälkeen ne olisivat esille otettaessa kuin uusia jälleen.

Lienee mainitsemisen arvoinen asia, että ostin tänään uuden takin. Totta tosisaan, lukuisien takkieni joukosta puuttui sadetakki. Löysin sellaisen Etolasta. Merkki on Rukka, väri punainen ja hinta 69,50. Olen ostokseen erittäin tyytyväinen, laitoin sen heti kaupassa päälleni, sillä ulkona satoi. Olen manaillut takkieni määrää mutta tämä oli todella tarpeellinen ostos. Lasken pitäväni sitä aktiivisesti syys- ja kevätkausilla ainakin viisi vuotta, mahdollisesti monta vuotta pidempäänkin, ellei vaate jotenkin vaurioidu. Säätiedotuksen perusteella tulen tarvitsemaan takkia ainakin neljänä päivänä pelkästään tällä viikolla, joten tätä menoa hinta per käyttökerta tulee putoamaan nopeasti. Lisäksi takissa oli runsaasti ominaisuuksia, joita edellytin: kirkas väri, riittävän pitkä helma ja hihat, kunnon taskut, huppu, miellyttävä ohut materiaali ja leikkaus joka näyttää tavalliselta takilta. Kaiken kaikkiaan hyvä ostos, etenkin kun näin itseni peilistä vasta kotona. Etola ei ole mikään muoti-boutique…

Tarkkana kaupassa

Jälleen saa huomata, miten oma toiminta muuttuu pelkästään ajatuksen voimalla. Alkuviikosta sain päähäni ruveta seuraamaan kuukauden ruokalaskua. Viiden päivän jälkeen huomaan, etten todellakaan käy kaupassa kuten ennen, vaikka tarkoitus oli ensin tyynesti ostella kuukauden verran sitä mitä yleensäkin. Pelkkä tietoisuus siitä, että seuraan ruokalaskua on johtanut siihen, että syynään hintoja ihan eri tavalla kuin vielä viime viikolla. Käsi hakeutuu näköjään kuin itsestään kaupan omien edullisten merkkien suuntaan, vaikka aiemmin olisin luultavasti ottanut sen purkin, joka ensimmäisenä on hyllyllä vastassa.  Jätin eräänä päivänä valmiin sushirasian kauppaan jottei se kasvattaisi ruokalaskua. Normaalisti olisin ostanut sushit (lempiruokani) ilman sen kummempaa pohtimista. No, kotona kyllä harmitti jälkeenpäin, kun oli nälkä eikä mitään lounasta.

Olen myös havahtunut siihen, että rahaa tosiaan kuluu. Vähän järkyttyneenä on todettava, että hyvällä tuurilla tämän viikon saldo jää noin sataseen, mutta todennäköisesti menee vähän yli. Minulla on sellainen ajatusharha, että kun alan seurata rahankäyttöäni, asetan jostain syystä aina ideaalikulutukseksi 0€. Siinähän ei ole mitään järkeä sillä tavoite on tietenkin mahdoton (ja siksi kyseessä on nimenomaan ajatusharha) mutta yhtä kaikki seurauksena on henkistä ähkimistä, kun rahaa vaan menee... Ehkä tähänkin ajatukseen tulee kuun aikana vähän tolkkua.

Tämän blogin ja tuttavapiirissä tehdyn kyselyn perusteella ihmisillä menee myös todella erilaisia määriä rahaa ruokaan. Monilapsinen perhe saattaa käyttää kuukaudessa puolet siitä, mitä kaksi aikuista. Molemmissa tapauksissa syödään ihan tavallista ruokaa, mutta jostain sen eron on synnyttävä. Kunhan saan käsityksen mihin rahat kuluvat ja mistä olen valmis tinkimään ja mistä en, voin harkita mistä kannattaa nuukailla jatkossa. Joka tapauksessa tämä seuranta ja siitä johtuva pohdinta on erittäin mielenkiintoista, ja veikkaan että tästä tulee yksi iso teema tänä syksynä blogin sisältöön.

Parhaat päätökset

Olen blogia kirjoittaessa kokeillut erilaisia projekteja ja muuttanut omia toimintatapojani fiksummiksi. Aina yritykset eivät onnistu, mutta välillä syntyy uusia rutiineja, jotka ilahduttavat itseäni. Ajattelin jakaa niistä muutaman.

Muovipussien vähentäminen. Viime keväänä yritin yhden viikon kieltäytyä kaikista muovipusseista. Muistelen että viikko ei ihan mennyt putkeen, mutta se valpastutti ja seurauksena on, että meille kertyy muovipusseja huomattavasti vähemmän kuin ennen. Nykyisin minulla on lähes aina kestokassi mukana ruokakaupassa. Kieltäydyn kaikista pikkupusseista, ja hedelmäpussienkin kanssa on pientä edistystä tapahtunut. Olen nimittäin ruvennut mättämään hedelmiä ja vihanneksia samaan pussiin ja liimailen vain useamman lapun siihen päälle. Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen siitä, että olen tässä pienessä asiassa onnistunut muuttamaan rutiinejani.

Jääkaapin järjestys. Kun äskettäin pesin jääkaapin, järjestin samalla kaikki ruuat takaisin omille paikoilleen, joista ne olivat kesän aikana päässeet lipeämään. Selkeä ja pysyvä järjestys jääkaapissa on vähentänyt ruokahävikkiä melkoisesti. Se helpottaa kauppalista tekemistä, kun yhdellä silmäyksellä näen mitä kaapissa on ja mitä puuttuu. Epäilen, että puolisoni on edelleen autuaan tietämätön siitä, että jääkaapissa on jokin tietty järjestys, mutta sekään ei haittaa. Väärällä hyllyllä oleva tavara on helppo laittaa omalle paikalleen. Sitä paitsi olen kirjoittanut hyllyihin, mitä minnekin kuuluu.

Sekajätteen vähentäminen. Kun lisäsin roskakaappiin yhden pussin metallijätteelle, tulee lähes kaikki keittiöjäte kierrätettyä tavalla tai toisella. Tästäkin pienestä parannuksesta olen tosi ylpeä.

Myrkyttömät siivousaineet. Aloin ensin kokeilemaan luonnonkosmetiikkaa ja siitä innostuneena myös myrkyttömiä siivousaineita. Olen löytänyt toimivia ja hyväntuoksuisia aineita, enkä vaihda niitä enää muihin. Jos joku tietää hajuttoman ja ”luonnollisen” pyykinpesuaineen, vinkatkaa ihmeessä. En halua, että pyykki tuoksuu miltään, ja ymmärtääkseni kaikissa luontaisaineissa on joku tuoksu. Pesupähkinät menevät jo liian hippiosastolle, en jaksa uskoa että ne puhdistaisivat ruokatahroja lastenvaatteista – vai puhdistavatko kuitenkin?

Ruokasuunnittelu ja -budjetti

Pidän itseäni aika järkevänä rahan käyttäjänä, mutta voin silti tunnustaa: en osaa sanoa, paljonko käytän rahaa ruokaan viikossa. Siis pystyisin varmaan arvioimaan sen kohtuullisen oikein, jos alkaisin nyt otsa rypyssä miettiä, mutta suoralta kädeltä en osaisi vastata oikein. Tai siis tällä hetkellä ei ole mitään hajua. Päätin juuri, että tähän asiaan on tultava muutos välittömästi.

Niinpä olen juuri hetki sitten aloittanut neljä viikkoa kestävän kokeen: Säästän kaikki ruokakaupan kuitit, ja lasken viikon lopussa ne yhteen. Neljän viikon jälkeen voin laskea, mikä on keskimääräinen kuukausikulutus. Tässä on taustalla se, että ensinnäkin haluan oikeasti tietää paljonko ruokaan menee rahaa, mutta toiseksi minua kiinnostaa myös, millä tavalla ruokalaskusta voisi säästää. Esimerkiksi omissa vaatteissa on helppo säästää – ei vain osta mitään (ihminen jolla on kymmenittäin kenkiä ja takkeja ei oikeasti tarvitse mitään uutta). Mutta ruokaa on pakko ostaa, joten siinä päivittäisillä valinnoilla on merkitystä.

Päätin samalla, että en rupea tämän testijakson aikana tekemään mitään radikaaleja muutoksia ostotottumuksiini. Ostan samaa mitä normaalistikin, en juokse tarjousten perässä enkä osta halvinta mahdollista jos oikeasti tekisi mieli jotain kalliimpaa. Teen arkisin sellaista ruokaa mitä tekisin muutenkin. Ajattelen niin, että tällä tavalla saan selville todellisen kulutuksen. Testijakson jälkeen arvioin minkä verran säästöä voisi tehdä ja alan budjetoida ruokakulut kuukausittain. Huomatkaa, että tämä on suunnitelma. En mene takuuseen että kokeilu onnistuu täydellisesti.

Sen verran olen kuitenkin jo alkanut järkeistää tätä juttua, että aloitin ylimalkaisen ruokasuunnittelun tänään ennen kuin lähdin kaupoille. Meillä syödään tänään uunilohta japanilaisittain, myöhemmin viikolla possun sisäfilettä jossakin muodossa sekä makaroonilaatikkoa. Ostin kalan ja lihat hallista ja täydensin perusvarastoja S-marketissa sekä ostin vielä hallin herkkukaupasta keksejä, joista aion tehdä viikonloppuna jälkiruokaa kun meille tulee vieraita syömään. Saldo näyttää nyt tältä:

  • Lohi 16.20
  • Lihat 18.00
  • Herkut 11.80
  • Maito, hedelmät ym. 13.50

Yhteensä 59,50€. Tässä on siis perusraaka-aineet viiden päivän ruokaan. Myöhemmin tällä viikolla on vielä käytävä kaupassa ainakin kerran tai kaksi ostamassa leipää ja viikonlopuksi ruokaa. Onko tämä paljon vai vähän? Minä en oikeasti tiedä. On myös todennäköistä, että esim. makaroonilaatikkoa riittää pakkaseen, joten siinä mielessä summa jakautuu vähän pidemmällekin. Projekti on nyt joka tapauksessa aloitettu, ja odotan todella kiinnostuneena, miltä meidän ruokakulutus alkaa vaikuttaa.

Pidättekö te kirjaa ruokamenoistanne? Millä tavalla säästätte ruokamenoissa?

Paastoviikon raportti

Ensimmäinen paastoviikko, jota voi sanoa menestykseksi! Teemana oli siis tehdä koko viikko kasvis- tai kalaruokia, ja jättää ne perinteiset jauhelihat ja kanafileet kauppaan. Voin ilolla raportoida, että tämä viikko meni aivan nappiin. Tein kaikki ruoat suunnitelman mukaan, paitsi keskiviikkona en tehnyt munakasta ollenkaan, sillä alkuviikosta oli niin paljon ruokaa vielä jäljellä.

Olen hyvin iloinen, että tämä kolmas viikko onnistui, sillä tähän asti on ollut vähän heikkoa. Huomasin (ja hämmästyin) että lihattoman ruoan valmistaminen ei ollut työlästä. Kaiken a ja o oli suunnittelu. Etukäteen tehty lista oli aivan välttämätön, ilman sitä tämä ei olisi minulta missään nimessä onnistunut. Mutta listaa noudattaen kaikki oli superhelppoa. Mistä seurasi myös se, että vakavasti harkitsen palaamista ruokasuunnittelun pariin viime syksyn mukaisesti. Voisin suunnitella joka viikolle tietyn määrän kasvis- ja kalaruokia, niin tulisi nekin syötyä ilman ongelmia.

Muuten olen yrittänyt noudattaa roskapaastoa ja karsimista edelleen. Roskapaaston kanssa menee hyvin sen osalta, että metallijäte lajitellaan nyt entistä tarkemmin. Muovikassien kanssa taistelen edelleen, vanhat tavat ovat näköjään todella tiukassa. Karsittavaakin on löytynyt: keittokirjahyllystä löysin kaksi opusta, jotka ovat matkalla taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Kierrätykseen kuskattiin kaksi kassillista vaatteita, jotka olivat jo pitkään odotelleet, että joku vain saisi aikaiseksi. Mutta heitin toiseen vielä yhden mekon ihan viime hetkellä. Tulin sovittaneeksi sitä viime viikolla, ja totesin että todellisuus ei enää vastannut mielikuvia. Kävin myös läpi lapsen vaatevarastoa, ja siirsin sieltä pois pieneksi jääneitä vaatteita.

Paastopäivitystä ja lihaton viikko

Tällä viikolla teemana on tehdä vain kala- ja kasvisruokia. Tähän on pitänyt valmistautua huolellisemmin kuin aikaisempiin, sillä ruoanlaitto ei ole minulle se helpoin kotityö. Viikon ruokalista näyttää nyt tältä:

  • Maanantai: soijarouhekastiketta ja pastaa
  • Tiistai: Kalaa uunissa ja perunamuussia
  • Keskiviikko: Munakas, sekä edellisten jämiä (jos on)
  • Torstai: paistetut nuudelit parsakaalin ja kukkakaalin kanssa
  • Perjantai: punaista linssikeittoa
  • Lauantai: tattirisottoa
  • Sunnuntai: avokadopastaa

Olen valmistautunut siinä määrin, että treenasin linssikeittoa jo tällä viikolla. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun tein linssejä! Niitä taisi joku täällä blogissakin mainostaa, ja ainakin tämä keitto oli mielettömän hyvää. Sitä ei jäänyt edes pakkaseen, mutta teen tällä kertaa teen niin ison annoksen, että varmasti jää. Arkiruoat ovat helppoja ja arkisia, ja viikonloppuna haluan herkutella. Tuo soijarouhe on muuten myös uusi tuttavuus, joten tässä tulee treenattua uusia lajeja samalla.

Roskaviikko ei loppujen lopuksi onnistunut kovin hyvin. Ensimmäisen lipsahduksen jälkeen olin tarkempi, mutta kassien välttely vaatii jatkuvaa valppaana oloa. Jatkan siis harjoituksia edelleen. Sain lanseerattua metallijätteen aktiivikeräyksen myös puolisolle, joten toivottavasti uusi systeemi ottaa tuulta alleen. Olen tarkkaillut kotitalousjätettä tällä viikolla, ja todennut, että ei-kierrätettävää jätettä tulee todella vähän. Itse asiassa viikon aikana ei ole tainnut tulla yhtään sekajätettä! Hämmästyttävää.

Myös raivaaminen on jatkunut pienin askelin. Heitin roskiin parvekkeelle paleltuneen kasvin. Annoin kummitytölle muutamia kirjoja. Siivosin puolet kuivakaapista, jonka seurauksena roskiin joutui laatikon pohjalle unohtuneita koviksi kuivettuneita rusinoita. Ruokajäte harmittaa aina, mutta toisaalta olen iloinen, että kaapit on nyt siistitty ja järjestyksessä. Myös jämäpurkkiprojekti on edistynyt hyvin. Sain vihdoinkin käytettyä loppuun sen inhoamani Laveran puhdistusmaidon, sekä kaksi ylimääräistä hoitoainetta. Ylimääräisten putelien määrä on vähentynyt selvästi. Jee!

Ja loppuun vielä kaappipäivitys: taisin unohtaa mainita, että niitä kaameita kaappeja on eteisessä vielä kolmas, joka on tosin huomattavasti pienempi kuin kaksi muuta, mutta yhtä epäsopiva meille kuin ne isommatkin. Eilen kävi onnenpotku, sillä kyläilemässä ollut vieras ilmoitti mielihyvin ottavansa sen itselleen! Ihanaa! Tarkistusmittaus uudessa kodissa vielä tarvitaan, mutta erittäin todennäköisesi kaappi pääsee uuteen kotiin ja minä pääsen siitä helposti eroon. On myös mahdollista, että se isompi kaappikin mahtuisi samaan huusholliin, mutta se on epävarmempaa. Tosin sitten voi olla, että hyllyt ja laatikot voidaan kierrättää muualle, ja liukuovet saisin ehkä kaupaksi jossain netin kauppapaikalla, ja kaatikselle menisi lopulta vain ulkoseinät. Tässä on siis vielä toivoa.

Ruokajärki alepäivillä

Säästyin heräteostoksilta siihen saakka, kunnes päädyin ruokaosastolle. Siellä muuttui ääni kellossa. Alunperin oli tarkoitus vain pistäytyä ostamassa jotain helppoa ja halpaa viikonlopun ruoaksi, mutta paikan päällä tajusin, että oikeastaan heräteostokset ovat juuri nyt sitä mitä tarvitaan.

Kuten ehkä muistatte, ruokajärkiprojekti sai alkunsa siitä, että keittiöhommat eivät olleet hirveän hyvin hanskassa. Päivittäisistä aterioista oli stressi, pakastimesta ei koskaan löytynyt mitään ja kaapitkin olivat vähän vinksin vonksin. Muutaman kuukauden tsempin jälkeen päivittäisiin ruokahuoltoon alkoi tulla tolkkua. Edelleen suunnittelu auttaisi arkea huomattavasti, mutta olen ollut vähän laiska sen suhteen. Sen sijaan kaapit ovat pysyneet järjestyksessä, ja sen myötä ruokahävikki on vähentynyt, kun hyllyjen perälle ei enää hautaudu mitään. Ostelen edelleen jonkin verran tuotteita ”unelmien jääkaappiin” – toisin sanoen kuvittelen syöväni terveellisemmin kuin todellisuudessa syön, mutta teen tätäkin nykyisin vähemmän kuin ennen.

Suurin muutos on ollut pakastimen hyödyntäminen. Olen mm. oppinut pakastamaan tuoretta leipää, niin että hätävara löytyy aina, vaikka kaupassa ei olisi muistanut käydä. (Ja ei, meillä ei edelleenkään karpata, eikä ole aikomuskaan. Leipä on hyvää.) Lisäksi olen oppinut laittamaan valmiita ruokia myös pakkaseen. Viimeksikin ostin kanaa tupla-annoksen, paistoin kaikki ja laitoin pakastimeen puolet. En maustanut lihoja pannulla sen kummemmin, vaan voin sitten tehdä niistä minkälaisen kastikkeen huvittaa.

Tästä päästiin sitten niihin heräteostoksiin. Kun kuljeskelin Stockan Herkussa, tajusin että nythän kannattaa ostaa ruokaa pakkaseen. Niinpä ostin heräostoksena suomalaista naudan sisäfilettä (joo, ei me olla kasvissyöjiäkään…), jonka aion leikata annospaloiksi ja pakastaa sekä tarjouksessa olleita kuhafileitä, jotka myös laitan pakkaseen. Jonkin verran täydensin myös kuivakaapin puolta, kun sopivia tarjouksia sattui tulemaan vastaan. Enemmänkin olisi juuri ennakointia ajatellen voinut ostaa, mutta kun en ollut autolla en viitsinyt hamstrata. Joka tapauksessa pakkasessa on nyt tuoreita raaka-aineita odottamassa sitä aikaa, kun ei ehdi tai pääse kauppaan.

Viikon vinkit 49/2013: ruokahävikkiä, tiskausvinkki ja sitruunaa siivoukseen

Ensin pari ruokajuttua: YLE uutisoi, että kauppojen ruokahävikkiin alkaa tulla jotain järkeä. Säädöksen löyhentyvät siten, että syömäkelpoinen ruoka, jonka parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen, voidaan helpommin toimittaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Mielestäni tämä on tervetullut askel siihen suuntaan, ettei hyvää ruokaa heitettäisi roskiin. Yksittäisten kotitalouksen ruokahävikki on sekin melkoinen, mutta luulisin silti kauppojen hävikin olevan paljon pahempi.

Sattumalta Iltalehdessä oli samalla viikolla juttu siitä, mitä ruokia voi syödä vielä päiväyksen mentyäkin.

Tässä on vinkki, kuinka pestä hankala, kapeasuinen karahvi, jonne harja ei meinaa ylettää.  Tätä tulen ehdottomasti testaamaan itse käytännössä! (MTV3)

Lopuksi väitetään, että sitruuna on hyvä hankausssieni etenkin kylpyhuoneessa ja suolaan yhdistettynä. Periaatteessa vinkissä on perää, sillä hapan irrottaa kalkkia, jota kylpyhuoneissa usein on. Olen tätä kokeillut kalkin peittämiin hanoihin. Toimi jossain määrin, mutta ei ”räjäyttänyt likaa pois”. Eli jos luonnollinen puhdistus kiinnostaa, tätä kannattaa testata. (MTV3)