Viikon saldoja ja siivousta

Arvatkaa mitä, osallistuin taas siivouspäivään. Myin kokonaista kolme asiaa ja annoin pois yhdet kengät. Toisaalta ostin itse pari juttua, joten lähes tulkoon plus miinus nolla -tilanne. Tein päätöksen että nyt noille ylijäämätavaroille on oikeasti tehtävä jotain konkreettista. Koska kaikki on nyt pesty ja silitetty, päätin että otan kaikista kuvat yhdellä kertaa. Sitten pistän ne netissä myyntiin. Se mitä jää myymättä, pakataan yhteen pahvilaatikkoon ja myydään keväällä Hietsun kirpparilla.

Huomasin, että siivouspäivä toimi näköjään hyvin Helsingin keskustassa ja Kalliossa. Mutta yhtään reunemmalle ei riittänyt ihmisiä enää. Olen edelleen sitä mieltä, että Siivouspäivä on liian usein. Myyjiä on enemmän kuin ostajia, homma ei vaan oikein toimi. Toisaalta en lakkaa hämmästelemästä, mitä kaikkea ihmiset myyvät ja ostavat. Bongasin yhden myyjän, jolta ostin keväällä pari mekkoa. Sama myyjä myi nyt samoja vaatteita, joita hänellä oli rekissä viimeksikin. Toisaalta esimerkiksi lastenvaatteissa kaupaksi menee todella käytetyn näköiset ja nuhjaantuneet vaattet (etenkin ulkovaatteet), mutta aikuisten vaatteissa aivan priima merkkivaatekaan ei käy kaupaksi. Osaako joku selittää tätä logiikkaa minulle?

Ruokapuolella kulutus on jäänyt selvästi pienemmäksi kuin viime viikolla. En ole laskenut kaikkea yhteen, mutta monta kymppiä pienempi ruokalasku tuli tällä viikolla. Veikkaan, että yksi syy oli se ettei tänä viikonloppuna käynyt vieraita. Olen ruvennut harkitsemaan perinteisten, huokeiden ruhon osien ostamista lihakaupasta. Niskaa, kieltä, jne… En osaa vielä valmistaa niitä, mutta yrittää voisin. Tein myös leipää toistamiseen, tällä kertaa ryyditin taikinaa spelttijauholla. Hyvää tuli nytkin! Vaikuttaa siltä, että leivän leipominen on tullut jäädäkseen. Kukapa olisi uskonut.

Lopuksi viikon poistot. Heitin tänään kaksi tavaraa roskikseen: puhkikulutetut kengät sekä rikkinäisen sateenvarjon. Varjo ei enää pysynyt auki, joten sitä oli mahdoton käyttää. Annoin toisen sateenvarjon ystävälle, joka lähti ulos kaatosateeseen käytyään meillä kylässä. Lisäksi annoin aika paljon vauvanvaatteita pois. On muuten kumma, miten vaikea niistäkin on luopua, vaikkei käyttöä enää kerta kaikkiaan ole. Ne pienet bodyt sitovat vain itseensä niin paljon tunnetta, että saan todella taistella itseni kanssa, etten säästäisi jokaikistä pikkusukkaa, joka joskus jonkun lapseni jalassa on ollut.

Ensi viikolla on luvassa enemmän postauksia. Olen kuunnellut hirveän inspiroivaa podcastia viime ajat, ja haluan jakaa niitä oivalluksia teidänkin kanssa. Tällä viikolla tullut yllättävä työkeikka vain ajoi bloggaamisen edelle. Kun unimäärä on varsin rajoitettu, täytyy välillä vähän priorisoida.

Siivouspäivä tulee, mutta kuka siellä ostaa?

Ensi lauantaina 24.5. pidetään jälleen Siivouspäivä, eli toisin sanoen kaupungin kattava kirpputori. Pari kertaa kokeilleena minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ekalla kerralla kauppa kävi hyvin, toisella erittäin huonosti. Tänä vuonna en osallistu kahdesta syystä: viime vuoden huonot kokemukset ja myytävän tavaran puute. Juuri nyt muut kodinparannusprojektit vievät energiaa siinä määrin, että kattavan inventaarion tekeminen myytävien tavaroiden selvittämiseksi veisi liikaa aikaa.

Minua myös epäilyttää, menisikö mitään kaupaksi. Tuntuu, että ihmiset ovat innostuneet myymään kaikenlaista, mutta ostajakunta ei ole kasvanut. Päivä lienee ihanteellinen sellaisille, jotka muutenkin hankkivat paljon tavaroita käytettyinä. Esimerkiksi vaatteista on niin paljon tarjontaa, että muutamalla kympillä voisi varmaan ostaa vaikka yhden lapsen koko vuoden vaatteet. Mutta muuten tuntuu, että jos kaikki haluavat vain vanhoista tavaroistaa eroon, kuka niitä sitten ostaisi?

Olen siis laiskistunut myynnissä, mutta kunnostautunut lahjoittamisessa. Viime viikolla meiltä poistui kymmenittäin narsisseja, jotka muuttivat mökille, samoin yksi yrtti joka oli kasvanut ylisuureksi keittiön ikkunalaudalle. En koe olevani mikään viherpeukalo, mutta muutaman parvekelaation laittaminen on juuri sopiva annos viherterapiaa minulle. Narsissiaika on ohi, ja nyt on orvokkien vuoro.

Toisaalla kävin läpi käsilaukkukokoelmani. Kuten jo aiemmin on todettu, en ole kenkien suhteen minimalisti, enkä myöskään käsilaukkujen. Tällä kertaa kävin läpi jokaisen käsilaukun harkiten samalla, oliko sille vielä käyttöä vai ei. Löysin kaksi, joista päätin luopua. Toinen oli pikkuinen merkkilaukku, joka noin 10 vuoden iästä huolimatta oli virheettömässä kunnossa. Laukun tyyli ja koko vain ei enää vastannut tarpeitani. Lahjoitin sen eräälle lukiolaiselle, joka ilahtui uudesta käsilaukusta kovasti. Toinen kierrätykseen lähtevistä on edelleen käytössä, mutta se poistuu valikoimasta jossain sopivassa tilanteessa. Kyse on aikanaan New Yorkista ostetusta nahkalaukusta, joka ulkonäön ja koon puolesta olisi edelleenkin erittäin hyvä, mutta valitettavasti laukku on osoittautunut heikkolaatuiseksi. Vuori on hieman ratkennut ja nyt olkahihnasta alkaa nahka rispaantua. Ostin laukun vuosia sitten muistaakseni 19 dollarilla, joten mitään huikeaa ei voinut odottaakkaan. Ajattelin laittaa UFFille, sillä viat ovat aika pieniä. Minua ne vaan ärsyttävät, joten poisto on paikallaan.

Lahjoittaminen on siis laiskalle helpompaa kuin myyminen. Oletteko te lähdössä Siivouspäivään ostamaan tai myymään?

Siivouspäivä on liian usein

Huomasin, että 31.8. on jälleen siivouspäivä. Tämä tuli vähän yllättäen. Olenko ainoa, jonka mielestä näitä yhteisöllisiä tapahtumia on nykyään ihan liian usein? Silloin kun siivouspäivä järjestettiin ensimmäisen kerran, se tuntui uudelta ja jännältä. Media piti asiaa esillä ja lisäksi kauppa kävi hyvin. Samalla tavalla ensimmäinen ravintolapäivä oli tosi hauska, ainakin Helsingin keskusta oli pullollaan pikkuisia ruokapaikkoja. Niistä saattoi etukäteen lukea lehdestä ja kaiken kaikkiaan tunnelma oli korkealla. Mutta nyt näitä molempia tuntuu olevan muutaman kuukauden välein, ja tunnelma on latistunut. Alkuaikojen innostus on laantunut eikä lehdissä ei ole näistä enää halaistua sanaa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että liian tiheästi järjestettävät jutut vesittävät koko homman. Niihin tottuu ja uutuus katoaa. Miksei kerran vuodessa riittäisi? Esimerkiksi joulu ja juhannus ovat vain kerran vuodessa, ja hyvästä syystä. Jos nämäkin tapahtumat olisivat vain kerran vuodessa aina samana päivänä, niille saataisiin ihan eri lailla julkisuutta, syntyisi perinteitä eikä kukaan ehtisi kyllästyä. Arvelen, että järjestäjät ovat innostuneet ensimmäisen tapahtuman menestyksestä niin paljon, että ovat halunneet toistaa tilaisuuden mahdollisimman pian. Hyvin inhimillistä, sillä kukapa ei nauttisi kun bileet onnistuvat ja kaikilla on hauskaa! Mutta samalla hyvä idea kokee inflaation.

Tietysti voi ajatella niinkin, että on mukavaa kun kaupunki on eloisa ja on jatkuvasti kaikkea pientä tapahtumaa. Ehkä se onkin ollut järjestäjien ajatuksena? En osaa sanoa. Itse en aio tällä kertaa osallistua. Keväällä kävi selväksi, että kirjat, levyt ja pientavara liikkuu, vaatteet eivät. Eikä minulla ole muuta myytävää kuin vaatteita, joten en jaksa nähdä sitä vaivaa, jonka tavaroiden roudaaminen ja muu järjestely aiheuttaisi. Jäin tässä miettimään, mahtaako myyntiin vaikuttaa se, että Siivouspäivää järjestetään useammin kuin kerran vuodessa. Minusta tuntuu, että ihmisiä lähtee vähemmän liikkeelle, kun julkisuutta ja muuta pöhinää on vähemmän, mutta voi tietysti olla niinkin että olen vain katkera kun en viimeksi saanut kaupaksi paljon mitään.

Mitä mieltä lukijakunta on? Onko tapahtumia liian usein, sopivasti vai liian harvoin?

Siivouspäivä on tänään!

Tänään jälleen ihmiset myyvät tavaroitaan piha- ja katukirppiksillä. Tapahtumia on ympäri Suomea, Siivouspäivän nettisivuilta voi kätevästi etsiä oman alueensa myyntipisteet (linkki hiukan alempana). Siivouspäivä on myös kehittynyt, ja ainakin Helsingissä myös Fida, Kierrätyskeskus ja sähköromua ja metallia vastaanottavat Lassila&Tikanoja sekä Stena Technoworld ovat mukana. Toisin sanoen tavaroita ei ole pakko myydä, vaan ne voi kiikuttaa suoraan kierrätystä hoitavan yrityksen suojiin. Kaikki tarkemmat tiedot ja kirppispaikat löytyvät Siivouspäivän nettisivuilta.

Minäkin pyrin aikamoisesta määrästä vaatteita ja muuta tavaraa eroon. Juuri nyt kieltämättä uni painaa silmiä enkä ole vielä virittynyt myyntimoodiin, mutta eiköhän se tästä. En halua tuoda enää tavaroita takaisin, joten mikä ei mene kaupaksi, laitetaan kierrätykseen. Palataan asiaan maanantaina, ja katsotaan kuinka paljon tavaraa poistui!

Lauantaina siivouspäivä

Muistutuksena: huomenna on jälleen Siivouspäivä. Tällä kertaa en itse pääse myymään (vaikka myytävää kyllä olisi), mutta edellisen kerran kokemuksia voi lukea täältä. Jos olet menossa myymään, varustaudu kunnollisilla vaatteilla. Vaikka viimeksi ei yhtään satanut, niin kylmä meinasi välillä tulla.

Tietoa Siivouspäivästä, myyntipaikoista yms. löytyy tapahtuman omilta nettisivuilta. Vaikuttaa siltä, että kirpparit keskittyvät pääkaupunkiseudulle, mutta paikkoja on kirjaimellisesti satoja.

Kirpputori pidetty

Siivouspäivän kirpputori pidetty. Myytävää ei ollut valtaisasti, mutta mukavasti pääsin tavaroista eroon. Kaupaksi kävi – kuten arvata saattoi – hyväkuntoisimmat vaatteet ja kengät, uudenveroiset kirjat ja korut. Hinnat pidin alhaalla, kallein vaate (naisten trenssi) maksoi 8€. Muuten myin 2-5 euroa kappale. Tarkoitus oli lähinnä päästä tavaroista eroon, ei niinkään rikastua.

Ostin itsekin päivän aikana muutamia tavaroita:

  • naapurin leipomaa ihanaa omenapiirakkaa – 3€
  • nuken potta + arkki barbapapa-tarroja, molemmat 50 senttiä
  • muovijakkara kylppäriin – 1€ –> Jakkara oli ollut ostoslistalla jo pitkään.
  • lasten maalaussetti Ikeasta – 15€. Tätä voisi sanoa impulssiostokseksi, ei ehkä harkituin hankinta. Tämä oli silti kohtuullinen hinta, koska uutena ostettuna paketti olisi maksanut n. 40€. Tarkoitus on viedä koko setti mökille, jossa pienet maisemamaalarit voivat toteuttaa itseään kesällä.

Kaikki ei mennyt kaupaksi, mutta paketoin melkein kaikki loput yhteen isoon muovikassiin ja lahjoitin Kultturikameleonttien Kairon katulasten hyväksi menevään keräykseen. Kaikki vaatteet menivät siis käyttöön, toivottavasti joku koditon lapsi/nuori niistä jossain ilahtuu. Ainakin kerääjät tuntuivat aidosti arvostavan jokaista annettua vaatekappaletta, joten tästä tuli oikein hyvä mieli.

Olipa muuten hassua huomata, miten omista vaatteista luopuminen voi tuntua vaikealta, vaikka kaikki myytävät olivat juuri niitä, joita en ollut pitänyt pahimmillaan vuosikausiin. Jotenkin sitä vain silti meinasi haikailla niiden perään, vaikka mitään en jättänyt myymättä, jos vain ostaja ilmaantui. Erikoisinta oli, että ilmaiseksi antaminen ei tuntunut miltään, tai oikeastaan vain hyvältä. Jostain syystä omista tavaroista luopuminen lahjoittamalla tuntui paljon helpommalta kuin myyminen. Mikähän psykologinen efekti tämänkin takana piilee.

Lauantai 12.5. on siivouspäivä

Siivouspäivä on mahtava uusi idea, jolloin Helsinki muuttuu hetkeksi suureksi kipputoriksi. Sen lisäksi, että on nyt oiva tilaisuus myydä vanhoja tarpeettomiksi käyneitä tavaroitaan, voi omasta naapurista tehdä kierrätyslöytöjä. Mutta ei tässä vielä kaikki: Helsinkiin on rakennettu kierrätyspisteitä, jonne voi ilmaiseksi viedä mm. ongelmajätettä, sähkö- ja elektroniikkaromua yms. Myyntipaikat löytyvät täältä. Tätä kirjoittaessa Helsingissä paikkoja on yli 400, muissa kaupungeissa muutama.

Vaikka tapahtuma on toistaiseksi helsinkiläinen ilmiö, toivon että se onnistuu ja leviää pian muuallekin. On hienoa että kierrätyskeskukset ja muut yhteistyökumppanit on myös saatu mukaan. Olisi mukavaa, jos Siivouspäivä vakiintuisi samalla tavalla kuin pop up -ravintolatkin. Tällaiset asukasvoimin järjestettävät tapahtumat ovat kivoja, koska niistä puuttuu turha byrokratia ja kynnys osallistua on äärimmäisen matala. Ilmoitus vain facebookiin ja tavarat pihalle ostajia odottamaan.

Itse koetan saada kaupaksi muutamia vaatteita ja kenkiä. Onko kukaan lukijoista osallistumassa?