Avainsana-arkisto: roskat

Kaaoksen kimppuun

Julkaistu , kirjoittanut
24

Ajattelin näin maanantain kunniaksi lähteä iloisen itsensä häpäisemisen tielle. Tämän vuoden 18 asian listalla on yhtenä kohtana työhuoneen muodonmuutos. Se on todellakin tarpeen, kuten näistä alla olevista kuvista voitte nähdä. Työhuone palvelee siis paitsi omana itsenään, myös kodinhoitohuoneena, varastona ja siellä sijaitsee myös kodin kierrätyspiste. Kaikki tämä on mahdutettu noin kuuteen neliömetriin, joka on lisäksi epäsäännöllisen muotoinen, sillä huone on toisesta päästä leveämpi kuin toisesta. Lopputuloksena on viime aikoina ollut mehevä kaaos.

Sekamelskan syynä on monta juttua. Joulu on yksi isoimmista, sillä työhuoneeseen on sijoitettu (tai piilotettu…) joulupaperit, koristeiden säilytyslaatikot ja muita väliaikaisia tavaroita. Kun lastenhuoneeseen vaihdettiin uusi kirjahylly, vanha siirrettiin työhuoneeseen. Se ei ns. istu sinne erityisen hyvin ainakaan nykyisellä järjestyksellä, mutta tuo sinne kaivattua lisäsäilytystilaa. Lisätään tähän huikeaksi kasvanut silitettävien pino, roskiin matkalla oleva patja ja erinäistä sekalaista roinaa, lopputuloksena on melko hirvittävä sotku.

Kyllä kyllä. On se kamala.

Näin paha tilanne ei ole kyllä hetkeen ollutkaan. Tämä on jo minunkin mittapuulla aika järkyttävässä kunnossa. Viikonloppuna aloin purkaa tätä kaaosta pala kerrallaan. Jos tilanne on tämän näköinen, ainoa vaihtoehto on vain lähteä jostain päästä liikkeelle, ja sitten edetä pala kerrallaan. Aloitin helpoimmasta, eli keräsin nuo roskat lattialta. Sitten keräsin kaikki lahjapaperit ja -nauhat omalle paikalleen. Sellainen siis on olemassa, nuo nyt vain olivat jääneet tuonne lattialle pyörimään. Sen jälkeen otin työn alle pyykkipinon, joka madaltuikin mukavasti, kun silitin suurimman osan pyykeistä kaappiin. Keräsin myös unohtuneet joulukoristeen yhteen kassiin, ja vien ne vinttiin.

Huoneen seinustalle oli kertynyt kolme patjaa. Yksi vieraspatja, yksi vanha lastenpatja sekä 70-luvulta peräisin oleva vaahtomuovipatja, joka oli tuomittu roskikseen. Miten vaikeaa voi olla luopua vanhasta patjasta? Se oli likainen, pölyinen ja jo uudella korvattu. Siitä huolimatta säästelin sitä työhuoneessa muutaman kuukauden. En osaa selittää tätä käytöstä mitenkään, mutta jostain syystä patjan toimittaminen roskiin lykkääntyi päivä toisensa jälkeen. Eilen aika oli näköjään lopulta kypsä, ja patja päätyi jäteastiaan. Voin siis todeta, että ymmärrän erittäin hyvin luopumisen tuskaa.

Parempi jo

Näiden toimien lisäksi järjestin huonetta myös niiltä osin, jotka eivät näy näissä kuvissa. Heitin muun muassa pois tarpeettomia pahvilaatikoita useamman kappaleen sekä palauttelin tavaroita paikoilleen. Pyykkipinon pieneneminen teki jo yksistään ihmeitä. Lattia on tyhjä ja imuroitu. Hyllyn kamat ovat ennallaan, mutta niihin tartun seuraavalla kerralla. Ylemmässä kuvassa näkyvä vaalea mattorulla on lähiaikoina muuttamassa uuteen kotiin.Lattiaa näkyy nyt enemmän, koska patjoja on enää yksi. Lastenpatjalle löytyi säilytystila lastenhuoneesta. Se saa olla siellä leikkikaluna niin kauan kun rakennetaan majoja ynnä muuta. Vieraspatjan päälle vedetty patjansuojus siistii yleisvaikutelmaa merkittävästi. Myös punainen lelumopo palautuu oikealle omistajalleen vielä helmikuun aikana.

Sain työhuoneen sellaiseen kuntoon, että nyt ei hävetä, vaikka sinne yllättäen törmäisi joku vieras sisälle. Urakka kuitenkin jatkuu edelleen, sillä tuleva remontti edellyttää mahdollisesti myös tämän tilan tyhjentämistä. Parempi aloittaa aiemmin kuin myöhemmin. Sitä paitsi kuten tammikuun alussa sanoin, haluan saada työhuoneen käyttöön, kauniiksi ja toimivaksi. Nyt kun sinne mahtuu taas sisälle, seuraavaksi vuorossa on hyllyjen ja laatikoiden perkaus. Jatkoa tälle urakalle on siis tulossa!

Onko teillä isoja raivausurakoita tiedossa tänä vuonna?

Viikon vinkit: jouluroskat, upotettavat kuuset, muovipussit sekä ostolakkoa Amerikassa

Julkaistu , kirjoittanut
7

Jouluna tulee roskia, joiden lajittelu on oman projektinsa. Tässä on yksi aika kattava lista siitä, mihin mikäkin kuuluu. (Kouvolan Sanomat)

Tässä muuten hassu juttu siitä, mitä joulukuuselle voi tehdä joulun jälkeen. Tiesittekö, että sen voi upottaa järveen kalojen kutupaikaksi! (Kaleva)

Minä olen pähkäillyt muovikasseja viime vuoden tammikuusta asti. Nyt Ilana on tarttunut samaan aiheeseen. Tässä jutussa onkin oikeastaan kaikki olennainen, minkä muovipusseista voi sanoa. Älä osta niitä, älä ota ilmaisia ja käytä vanhat pois. Vuoden muovipussilakon jälkeen voin kertoa, että kassit eivät lopu kotoa ihan äkkiä, vaikka kuinka lakkaisi niitä ottamasta kaupoista. Siitä kylläkin olen Ilanan kanssa eri mieltä, että voiko kassi olla liian ruma uimahalliin – ei voi 🙂 Rumat kassit ovat parhaita. Teoriani mukaan kukaan ei halua varastaa epämiellyttävän näköistä susirumaa ja ryppyistä kassia, joka on selvästi peräisin ehkä 90-luvulta…

Linkkaan harvemmin englanninkielisiä artikkeleita, mutta törmäsin äskettäin tähän New York Timesin juttuu vuoden kestäneestä ostolakosta. Vaikuttaa siltä, että ostolakon vaikutukset ovat varsin samanlaisia niin täällä kuin USAssakin. Alkaa hahmottaa rahankäyttöään paremmin. Vapautuu aikaa. Huomaa, että on tosiaan eri asia tehdä mieli jotain, ja todella tarvita jotain. Ja myös tämän kirjoittaja oli huomannut saman minkä minäkin: ostolakko on todella kiinnostava ja hyödyllinen kokeilu, jota kannattaa jatkaa.

Kuinka monta kiloa pois vuodessa?

Julkaistu , kirjoittanut
32

Tämä kysymys on askarruttanut minua jo pitkään: miten on mahdollista, että jokainen suomalainen tuottaa vuodessa tutkimusten mukaan yli 10kg tekstiilijätettä? Esimerkiksi tämä YLEn artikkeli väittää, että sitä kertyisi jopa 13kg. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka  mukaan laskettaisiin vain aikuiset, meidän perheessäkin jätettä pitäisi vuodessa kertyä 26 kiloa. Se on ihan hirveän iso määrä! Enkä edes tiedä, lasketaanko tässä lapsetkin mukaan. Jos lasketaan, niin normaali nelihenkinen perhe tuottaisi vuodessa yli viisikymmentä kiloa tekstiilijätettä! Voiko tämä todella olla mahdollista?

Olen siinä vakaassa käsityksessä, että en henkilökohtaisesti todellakaan tuota vuodessa tuota määrää tekstiilijätettä. Mutta koska olen vaateostoksia seuratessani tullut karvaasti huomaamaan, että luulo ei ole sama kuin tieto, olen päättänyt selvittää tämänkin asian. Aion vuoden ajan punnita jokaisen pois heittämäni tekstiilin. Teen niistä taulukon samaan tapaan kuin olen pitänyt kirjaa vaateostoksistakin. Seurantajakso on 12kk. Sen jälkeen tehdään suuri yhteenlasku, jotta selviää, pitävätkö nuo luvut edes lähimainkaan paikkaansa.

Projektin rajaukset ovat seuraavat: Ensinnäkin tähän lasketaan kaikki tekstiilimateriaali, jonka roskiin menee. Toisin sanoen vaatteet, liinavaatteet, matot sekä kaikki muutkin kodintekstiilit koristetyynynpäällisistä kankaisiin siivousrätteihin. Kenkiä ei lasketa mukaan, vaikka kyseessä olisi kangastossut. Tämä lähinnä siksi, että raja on vedettävä johonkin, ja kengät eivät yleisesti ottaen ole tekstiiliä. Päättelen myös, että kangastossuista tms. vuoden aikana kertyvä tekstiilin osuus olisi painosta niin pieni, että sen vaikutus kokonaismäärään jäisi joka tapauksessa hyvin pieneksi. Tarkkuuden vuoksi kengätkin voin kyllä kirjata siihen seurantaan, mutta en rupea leikkelemään pohjia irti mistään selvittääkseni tekstiilin todellista painoa.

Toinen rajaus koskee jätteen määritelmää. Määrittelen tekstiilijätteeksi kaiken sellaisen, jonka heitän kirjaimellisesti roskikseen. Toinen vaihtoehto on se, että toimitan tekstiilin esimerkiksi Reccin tai Finlaysonin keräykseen. Molemmista tekstiilit toimitetaan uusiokäyttöön, mutta niistä tehdään jotain muuta, kuin mikä tekstiilin alkuperäinen tarkoitus on ollut. Jäte on siis sellaista materiaalia, jota ei mielestäni voi käyttää enää kotona mihinkään. Sen sijaan normaalia kierrätystä ei lasketa tähän mukaan. Jos siis annan lastenvaatteita sukulaislapsille, myyn jotain kirppiksellä tai lahjoitan esimerkiksi Fidalle, nämä tekstiilit eivät mielestäni ole jätettä. Huomatkaa, että kriteerini lahjoittamiselle ovat nykyään korkeat. Kiertoon lähtee vain aidosti käyttökelpoista tekstiiliä, enkä yritä vähentää roskan määrää lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen vaatteita, joita kukaan ei kehtaa enää panna päälleen. On tietenkin otettava huomioon, että siitä huolimatta osa noista kierrätetyistä vaatteista saattaa päätyä myöhemmin roskikseen. Yritän kuitenkin tehdä parhaani sen suhteen, että lahjoitetut tekstiilit ovat niin hyvässä kunnossa, että ne eivät päädy kaatopaikalle.

Kolmas rajoitus koskee sitä, kenen tekstiilit taulukkoon kirjataan. Päätin että merkitsen omat, lasten sekä kodin yhteiset tekstiilit, mutta kirjaan kenen vaatteesta on kyse, jotta voin vuoden lopussa tehdä henkilökohtaisen yhteenvedon. Ajattelin ensin, että teen tästä jatkoprojektin ostolakolle, mutta miksi odottaa yli kaksi kuukautta vain siksi, että silloin sattuu olemaan vuodenvaihde? Marraskuun alusta lähtien punnitsen siis tekstiilijätteet, ja teen siitä tänne raportin joka kuun taitteessa. Tätä jatkuu 12 kuukautta, jonka jälkeen etsin uusimman tiedon keskimääräisestä kotitalouksien tuottamasta tekstiilijätteen määrästä ja vertaan omaa lukemaani siihen. Punnitsemiseen käytän keittiövaakaa, jonka uskoisin olevan tarkoitukseen sopiva. Sillä voi punnita vaikka yhden sukkaparin, mutta toisaalta myös isompiakin eriä. Gramman tarkkuudella siis mennään. Jos kerran tehdään, niin tehdään kunnolla!

Tämä on sen verran työläs (ja vähän hullu) projekti, joten että epäilen, että saan punnita roskiani kaikessa rauhassa yksin… vai olisiko siellä joku, joka lähtisi mukaan? Toisaalta tekstiilijätettä voi seurata myös kirjaamalla poistot lukumäärinä, sehän tulee tässä laskettua punnituksen ohella automaattisesti, kun jokainen poisto merkitään exceliin. Koska minä punnitsen kaiken, pystyn täällä raportoimaan, paljonko yksi pyyhe tai joku muu artikkeli painaa. Näiden tietojen pohjalta pystytte tekemään varsin valistuneita arvauksia oman jätteen painosta, vaikkei vaakaa olisikaan. Eli lähteekö sittenkin kukaan muu mukaan?

Miten vaatteen saa käytettyä loppuun?

Julkaistu , kirjoittanut
30

Edellisen postauksen jälkimainingeissa aloin miettiä, miten niitä vaatteita voi käyttää loppuun. Minulla ei ole mahdollisuutta kutoa räsymattoja enkä omista ompelukonettakaan, joten omat keinoni eivät sisällä tuunaamista. Jos siihen on mahdollisuus, osaamista ja innostusta, vaatteen uudelleen muokkaaminen on hyvä vaihtoehto. Mietin tässä kuitenkin sellaisia keinoja, joissa vaate kierrätetään johonkin muuhun kuin vaatekäyttöön, ennen kuin se pannaan roskikseen. Tämä seuraava lista koostuu sellaisista keinoista, jotka kaikki ovat minulla käytössä.

  • Reikäiset nilkkasukat käytän kenkien lankkaamiseen. Joskus putsaan niillä myös tahroja lattiasta ynnä muuta.
  • Rätiksi kelpaa kaikenlainen puuvilla: vanhat pyyhkeet, liinavaatteet, t-paidat jne. Olen huomannut, että lapsiperheissä on hyvä olla vanhoja pyyhkeitä runsain määrin kaikenlaisia veteen liittyviä ”tilanteita” varten.
  • Lakanat ja pussilakanat yleensä säästän pakkausmateriaaliksi tai suojapeitteiksi. Niitä voi hyödyntää piknik-alustoina, majaleikeissä ja muutoissa. Toinen vaihtoehto on viedä ne Finlaysonin keräykseen.
  • Vaatteet, jotka eivät enää ole ”kaupunkikelpoisia” käyvät kyllä mökillä. Siellä ei haittaa jos farkunpolvessa on reikä tai neuleessa nyppyjä. Loputtomasti ei mökkivaatteita tietenkään tarvitse, mutta koska meidän mökillä oleillaan läpi vuoden, siellä tarvitsee monenlaisia vaatteita. Palkeenkieli takissa, kulahtaneet lenkkarit ym. vaatteet ovat sinne juuri sopivia. Niitä voi sitten heittää sitä mukaa roskiin, kun aivan hajoavat päälle.
  • Vanhoista opiskelijahaalareista tulee erinomaiset remppahaalarit.
  • Rikkinäiset matot käytän loppuun lasittamattomalla parvekkeella. Esim. hieman hajonnut kylppärinmatto palvelee vielä tämän syksyn parvekkeella. Lumen tullessa laitan roskikseen.
  • Kaikenlaiset kankaat ovat oivaa askartelumateriaalia lapsille. Saa leikata ja repiä eikä tarvitse varoa tai säästellä.
  • Rikkinäisiä sukkahousuja en yleensä säästele, mutta silloin kun vaihdan kukkamultia, laitan ruukun pohjalle ohutta sukkahousua. Multa pysyy ruukussa mutta vesi pääsee läpi. Olen myös kokeillut perinteistä sukkahousuniksiä, jossa sukkahousujen avulla puhdistetaan pölyt pattereiden takaa. Edellisestä kerrasta on hetki aikaa, mutta muistelen että toimii se.
  • Vanhoja vauvanvaatteita olen antanut nukenvaatteiksi, vanhoja omia vaatteita lapsille roolileikkeihin.

Tällaisia keinoja on meillä käytössä. Mitä puuttuu? Jaa parhaat niksit kommenteissa, niistä on hyötyä muillekin!

Lajittele biojäte ja pelasta maailma! Parhaat vinkit helppoon lajitteluun.

Julkaistu , kirjoittanut
63

Nyt käsi sydämelle: lajitteletko biojätteet? Luin tänä aamuna ensimmäisenä YLEn jutun siitä, kuinka sekajätteisiin heitetään edelleen ihan mitä sattuu, ja erityisen paljon biojätettä. Jos roskapusseissa on neljäsosa biojätettä, se tarkoittaa sitä, että tämänkin blogin lukijoissa täytyy olla joukossa niitä, jotka eivät lajittele. Jos kuulut heihin, tämä juttu on erityisesti sinulle! Biojätteen lajittelu ei ole työlästä eikä vaikeaa, mutta ennen kuin niin voi tehdä, täytyy olla paikka, minne biojätteet laitetaan. Eli:

  1. Jos asut taloyhtiössä, jonka roskakatoksesta löytyy biojäteastia, sinulla ei oikeastaan ole yhtään hyvää tekosyytä olla lajittelematta biojätteitä.
  2. Omakotiasujilla halvimmaksi taitaa tulla komposti. Tiedän, että esim. pääkaupunkiseudulla mutta myös muualla Suomessa biojätettä kerätään myös pientaloalueilla.
  3. Jos asut alueella, jossa ei biojätettä kerätä, eikä talossasi ole pihaa jonne kompostin voisi laittaa, saat olla lajittelematta. (Jos kuulut tähän harvinaiseen joukkoon, hihkaise kommenttiboksissa, minua kiinnostaa millä alueilla Suomessa ei voi lajitella.)

Sitten varsinainen lajittelu. Näillä ohjeilla ei voi epäonnistua.

Tarvitset ensinnäkin biojäteastian. Sen ei tarvitse olla suuri, sillä biojäte kannattaa muutenkin tyhjentää usein. Se pienin roskis sopii biojätteelle. Astiassa voi olla kansi, mutta esim. meillä roskis tyhjennetään parin päivän välein, eivätkä ne ehdi ruveta haisemaan, joten kantta en ole koskaan tarvinnut. Biojätteen voi pakata mihin tahansa maatuvaan materiaaliin: biohajoavaan muovipussiin, sanomalehteen, kartonkiin jossa ei ole muovipintaa, paperipussiin, paperiseen kirjekuoreen. Minulla on tiskipöydän alla pieni kaukalo, jonne kerään biojätepusseja. Tässä muutama vinkki, miten sellaisia saa ilman, että erikseen tarvitsee ostaa:

  • Pakkaa kaupassa hedelmät aina biohajoavaan pussiin tai paperipussiin
  • Säästä kaikki paperipussit, joissa ei ole muovista ”ikkunaa”: karkkipussit, leipäpussit, torilta ostettujen perunoiden pussit jne.
  • Jos pussia ei ole, jätteet voi pakata myös pahviseen muro- tai myslipakettiin, tai muuhun kuiva-ainepakettiin. Maito- ja mehutölkit eivät käy, koska ne ovat pinnoitettuja.
  • Jos ison kirjekuoren avaa lyhyeltä sivulta eli päädystä, siitä tulee oivallinen biojätepussi.
  • Kaikki tavalliset paperikassit käyvät myös, kunhan ne eivät ole sellaisia kiiltäviä, hienoja lahjakasseja. Mutta esim. kaikki ruokakaupan ja Alkon paperikassit toimivat.
  • Jos mitään näistä ei ole saatavilla, sanomalehdestä voi kietaista tötterön, ja pakata roskat sinne.

Vaihtoehtoja on paljon, kuten näkyy. Minun on vaikea uskoa, että mitään näistä ei taloudesta löytyisi. Jos roskat menevät kompostiin, jätteitä ei tarvitse pakata erikseen mihinkään, ellei halua. Jäteastian voi nimittäin kipata suoraan kompostiin. Jos ei halua liata jäteastiaa, voi sinne laittaa tavallisen muovipussin. Sitten pussi tyhjennetään kompostiin, ja nakataan sen jälkeen tyhjänä sekajätteeseen. Homma toimii, kunhan ei vahingossa kippaa muovipussia kompostin sekaan.

Biojäte on usein hieman kosteaa. Paperiset pussit vettyvät helposti läpi, mikä on todella ärsyttävää. Paras vinkkini tähän on kananmunakenno. Säästä kennot, ja laita sellaista pussin pohjalle. Kenno maatuu, mutta on niin paksua että pohja pysyy ehjänä, vaikka sen päälle heittelisi muutamat kahvinporot tai teepussit. Kuuden munan kennoista tulee kaksi pohjaa, ja isommista pakkauksista noin neljä.

Siinäpä se sitten olikin. Koska roskia pitää viedä muutenkin, en ymmärrä miksi biojätteen vieminen olisi sen vaikeampaa. Biojätteeseen lajitellaan kaikki ruoantähteet ja pilaantuneet ruuat, sekä kuoret, luut, kahvinporot ym. valmistuksessa syntyneet jätteet. Samoin kuihtuneet kukat. Biojätteeseen voi myös laittaa pehmeitä papereita, eli servettejä ja talouspaperia. Tosin olen sitä mieltä, että paperien laittaminen sekajätteeseen ei ole suuri synti, sillä paperi palaa paljon paremmin kuin banaaninkuori.

Biojätteeseen ei saa laittaa vaippoja, kissanhiekkaa tai muita ulostejätteitä, vaikka ne periaatteessa ovatkin maatuvia. Eli käytännössä kaikki eloperäinen jäte, mikä syntyy keittiössä, kuuluu biojätteeseen. Ainoa poikkeus on ruokaöljy, jota ei saa kaataa biojätteeseen. Hyytynyt rasva (kuten vaikka joulukinkun rasva) on ok, mutta öljyt tekevät jätteestä liian märkää. Pieniä määriä voi imeyttää talouspaperiin, mutta isommat määrät pannaan pulloon tai purkkiin ja sekajätteeseen. Eli jos olet paistanut munkkeja, paistorasvaa ei kuulu kipata biojätteen joukkoon.

Miksi tämä kaikki kannattaa tehdä? Siksi, että ensinnäkin biojäte pystytään hyödyntämään kokonaisuudessaan. Siitä tehdää uusiutuvaa energiaa biokaasun muodossa, sekä multaa. HSY kertoo, että lajitellusta biojätteestä saadaan talteen myös ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Kierrätetty biojäte minimoi myös jätevesipäästöjä. Nykyisin sekajäte pitkälti poltetaan, mutta eloperäinen jäte sekajätteen joukossa huonontaa palamisprosessia. Sen lämpöarvo on heikompi, eli suomeksi omenankuori palaa kylmemmällä liekillä kuin muovi, mikä taas tarkoittaa että jätteenpolttolaitos ei tuota energiaa yhtä tehokkaasti. Lisäksi kostea jäte aiheuttaa korroosiota eli syöpymistä laitteissa.

Jos haluaa kantaa kortensa kekoon kestävän kehityksen ja maailman pelastumisen puolesta, biojätteen lajittelu on yksi helpoimmista jutuista, jonka voimme tehdä. Tämä on yksi niistä asioista, joissa yksilön panos on pieni, mutta monen yksilön yhteinen vaikutus suuri. Jos et vielä lajittele, aloita nyt!

Kaikki hyvät kikkakolmoset ja muut vinkit biojätteen lajitteluun saa mieluusti jakaa kommenttiosastolla! Laitetaan kaikki hyvät neuvot jakoon.

Älä lahjoita roskaa

Julkaistu , kirjoittanut
37

Olin viime lauantaina Kuinka paljon on tarpeeksi -tapahtumassa kuuntelemassa Ilana Aallon erittäin kiinnostavaa puheenvuoroa. Ilanan kirja Paikka kaikelle julkaistaan helmikuun puolessa välissä, ja se on ehdottomasti lukulistalla, kunhan saapuu kauppoihin. Tilaisuudessa oli kuitenkin mielenkiintoinen pöytä. Se oli lastattu täyteen tarpeettomia, rikkinäisiä tai muuten huonoja tavaroita, jotka oli lahjoitettu hyväntekeväisyyteen. Otin pöydästä kuvan:

Mitä kuvassa näkyy? Osa tavaroista on selvästi rikki, kuten litistynyt kakkuvuoka. Mutta pöydällä oli paljon periaatteessa ehjää, joskin huonokuntoista tavaraa. Otetaan vaikka tuo kastelukannu. Se oli nähdäkseni ehjä, mutta tarkemmin tarkasteltuna todella likainen. Minusta tässä on erinomainen esimerkki siitä, miten lahjoittaessa todella on aiheellista miettiä muutakin kuin sitä, onko esine teoriassa käyttökelpoinen.

Monilla tavaroilla voi olla itselle käyttöarvoa, mutta ei muille. Jos oma kastelukannu on muuttunut valkoisesta ruskeaksi, se voi silti olla ihan hyvä käytössä. Omat liat harvoin haittaavat ketään. Mutta kuka haluaisi toisen likoja kotiinsa? Lian filosofiasta esimerkiksi Ilana osaisi varmasti kertoa tarkemmin kuin minä, mutta yritän tässä osoittaa sellaista sokeaa pistettä, mikä lahjoittaessa usein tulee vastaan. Tavara, joka omasta mielestä on ihan ok, saattaa toisesta ihmisestä olla ällöttävä.

Luulen, että tuosta kannusta olisi saanut juuriharjan ja kloriten yhdistelmällä jälleen valkoisen. Mutta minkä hyväntekeväisyystahon asiakas on oikeasti käytetyn kastelukannun tarpeessa? Vaikka joku olisi menettänyt koko omaisuutensa tulipalossa, haluaisko hän likaisen pinttynyttä kastelukannua? Uuden ja puhtaan saa parilla eurolla. Mielestäni olisi sydämellisempää investoida ne pari euroa ja ostaa avun saajalle uusi, kuin yrittää tuputtaa tuota kuvassa olevaa.

Minusta tuo kannu havainnollistaa hyvin, miten periaatteessa käyttökelpoinen tavara muuttuu roskaksi, kun sen lahjoittaa. Se että kannulla voi kastella ei vielä riitä. Sen pitäisi olla myös sellainen, että ketään ei ällötä koskea esineeseen. Kotona kannu olisi käyttöesine, lahjoitettuna se menee roskiin.

Jäin miettimään myös sitä, miksi kannu on alunperin lahjoitettu. Onko sen tilalle hankittu uusi ja kauniimpi? Onko sen omistaja luopunut kaikista kukkasistaan ja samalla myös kannusta? Tai olisiko tuo ollut kuolinpesässä muiden tavaroiten joukossa? Ajattelin myös näin: Mikä on hyvä syy ostaa uutta? Voiko kastelukannuun kyllästyä? Jos vaihtaa vanhan kulahtaneen tavaran uuteen kauniimpaan, onko itsepetosta laittaa vanha hyväntekeväisyyteen, eikä vain suoraan roskiin? Jos itse ei enää kannua kotiinsa kelpuuta, mikä saa ajattelemaan, että joku kuitenkin ilahtuisi siitä?

Keksin myös tapoja, joilla tuon kannun käyttöikää olisi voinut pidentää. Ensinnäkin kunnon kuuraus olisi ehkä tehnyt siitä jo ajoissa sen verran siistin, ettei uudelle olisikaan ollut tarvetta. Kannun olisi myös voinut puhdistaa ja viedä esim. työpaikalle kukkien kastelua varten. Tai sitten kannun olisi voinut siirtää ulkokäyttöön parvekkeelle tai mökille.

Pöytä oli täynnä tuollaisia samanlaisia tavaroita. Lahjoittajalle ne lienevät olleet  käyttökelpoisia, mutta irrallaan tarkasteltuna samat tavarat olivat selvästi ankeita, rumia, tarpeettomia roinia. Tähän dilemmaan törmää keskusteluissa, joissa käsitellään sitä, milloin jokin on roska ja milloin ei. Aina joku muistaa sanoa, että toisen roina on toisen aarre. Voihan näin ollakin, mutta olisin taipuvainen lähtemään tälle linjalle vain silloin, kun innokas ottaja ilmoittautuu itse.

Se, että lahjoittaa jotain hyväntekeväisyyteen, ei vielä tarkoita, että vastassa olisi joku, joka rakastuisi juuri sinun roiniisi. Kun vastaanottaja on tuntematon, on turvallisempaa pitää pikemminkin liian tiukkaa seulaa kuin liian löysää. Koska kyseessä on nimenomaan hyväntekeväisyys, voi aina kysyä itseltään, tekeekö tämä tavara hyvää kellekään? Jos vastaus ei ole selkeästi kyllä, on parempi olla lahjoittamatta. ”Ehkä tätä joku voisi vielä käyttää” kertoo siitä, että lahjoittaminen ei luultavasti ole oikea vaihtoehto.

Tiedän, että aihe on kimurantti. Mitä mieltä te olette?

Kuinka selvitä joulukaaoksesta, eli joulun jälkeinen raivaus

Julkaistu , kirjoittanut
12

Oletteko huomanneet ilmiötä, että ennnen joulua siivotaan ja sitten joulun jälkeen siivotaan lisää? Olen ihmetellyt tätä monena vuonna. Koti on siisteimmillään juuri ennen kuin istutaan joulupäivälliselle mutta sen jälkeen kun lahjat on aukaistu, kaaos on kauhea. Näin on ollut kaikissa paikoissa, joissa olen joulua viettänyt, joten epäilen tämän olevan suhteellisen yleinen ilmiö.

Kun syödään hyvin, tulee paljon tiskiä. Meillä on jouluisin alkuruuat (kalat), pääruoka (kinkku) ja vielä jälkiruoka. Tänä vuonna pöydän ääressä istui 9 ihmistä, joten siitä voi nopeasti laskea, kuinka paljon tulee tiskiä pelkästää laseista ja lautasista, ja siihen tietysti vielä ruoanlaittoon käytetyt astiat päälle. Tämän urakan ratkaisu on onneksi tiskikone, joka pyörikin nonstopilla koko aattoillan. Eilen tiskasin käsin ne muutamat lasit ja kulhot jotka eivät kestä tiskikonetta, ja keittiö on palannut suunnilleen normaaliksi.

Lahjojen avaaminen on luku sinänsä. Lahjojen määrä yritetään joka vuosi pitää kohtuullisena, mutta siitä huolimatta yhdeksän ihmisen lahjat muodostavat aikamoisen paperihässäkän. Yritän jo aattoiltana kerätä suurimman osan roskista yhteen isoon paperikassiin, mutta ainakin meillä olohuone on lahjoista johtuen kaikki pyhät melko sekaisin. Tällä hetkellä keskellä lattiaa on pari paperiroskapussia (jotka vien roskikseen tänään, mikäli sinne mahtuu) ja lahjoja on pöydillä ja tuoleilla. Tämä on mielestäni pari päivää ihan ok, mutta tänään on tavoitteena tyhjentää olohuone ylimääräisistä tavaroista.

Viimeisenä on pyykkivuori, joka johtuu siitä, etten ole joulunpyhinä halunnut pestä pyykkiä. Meillä ei ole hyvää paikkaa kuivaustelineelle, joten jos en halua sitä olohuoneeseen, yksinkertaisinta on olla pesemättä. Pyykkiä kuitenkin kertyy normaalia enemmän, sillä vaihdoin kaikille puhtaat lakanat jouluksi, olemme saunoneet paljon (taloyhtiön sauna, joten laudeliinat menevät joka kerta pesuun), on servettejä ja pöytäliinoja sekä tietysti sitä tavallista vaatepyykkiä. Tänään alkaa vuoren madaltaminen, yksi koneellinen kerrallaan!

Jos kotisi on päätynyt joulukaaokseen, tässä vielä pikaohje järjestyksen palauttamiseksi:

  1. Ota mahdollisimman iso roskiskassi ja tee sen kanssa sekajätekierros. Kulje kaikki huoneet läpi, ja kerää kassiin kaikki paperisilppu, tyhjät pakkaukset, karkkipaperit ynnä muut. Jatka kassin kanssa suorinta tietä ulkoroskikselle saakka.
  2. Siivoa tiskipöytä puhtaaksi. Se saa keittiön näyttämään siistiltä. Tiskit koneeseen, käsitiskit puhtaaksi, ruuantähteet kaappiin ja roskat roskikseen. Useimmiten sotku syntyy pakkauksista ja kääreistä. Kun ne siivoaa pois, yleisvaikutelma paranee hetkessä.
  3. Lopuksi kerää lasten lelut ja lahjat heidän huoneisiinsa, aikuisten lahjat omille paikoilleen (kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin, astiat ja syötävät omille paikoilleen keittiöön).

Tähän operaatioon menee tiskin koosta riippuen vartista kolmeen varttiin. Kun sen päälle pyöräyttää pölynimurilla neulaset ja pikkuroskat pois lattialta, koti näyttääkin jo varsin siistiltä. Itse aloitan homman sillä, että kuskaan nyt nuo roskapaperit ulos energiajätteeseen. Muistattehan, että käärepaperit kuuluvat sekajätteeseen, ei paperinkeräykseen. Samoin kinkunrasva esim. talouspaperiin imeytettynä biojätteisiin tai suljetussa purkissa sekajätteisiin. Mutta ei missään nimessä viemäriin!

Onko teillä havaittavissa joulunjälkeistä kaaosta?

Roskien tuottamisen tuska

Julkaistu , kirjoittanut
12

Olen tullut siihen tulokseen, että me suomalaiset olemme niin innokkaita kierrättäjiä, että välillä tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että joskus tavara on vain roska. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kierrätyskeskuksiin ja muihin kohteisiin lahjoitetaan tavaraa, joka ei oikeasti enää kelpaa käyttöön. Minusta tuntuu, että aivan erityisesti tämä koskee vaatteita.

Käytetyt vaatteet ovat aikamme ongelma. Olettaisin että menneinä vuosina kaikki käytettiin ja käännettiin niin perusteellisesti, että lopulta kankaasta ei tosiaan ollut enää mihinkään. Mutta nykyisin on paljon epämääräisempää. Ei ole pakko pitää viimeiseen hiutuvaan saumaan asti mitään, ja toisaalta on vaikea määritellä, milloin vaate muuttuu roskaksi ja milloin se olisi vielä käyttökelpoinen.

Olen itse painiskellut saman ongelman äärellä monta kertaa. Olen yrittänyt kehittää jonkinlaiset suuntaviivat itselleni, jotka määrittelisivät sen, missä se roskan raja menee. Jos vaate on puuvillatrikoota tai muuta imukykyistä materiaalia, säästän sen rättinä. Viime viikonloppuna pesin uunin, ja siinä tarvitsin rättejä runsaasti (uuni oli aika karseassa kunnossa, koska sinne räjähti muuan pataruoka päivää aiemmin). Käytin moskan pyyhkimiseen vanhan yöpaidan, joka oli virahtanut muodottomaksi ja siksi poistettu käytöstä. Leikkasin sen muutamaksi kappaleeksi ja pyyhittyäni yhdellä, heitin sen aina roskiin. Vaate tuli todellakin käytettyä loppuun, eikä likaisten rättien heittäminen roskiin kirpaissut ollenkaan.

Yritän tarkastella lahjoitettavat tarkasti: ei reikiä, napit ja nepparit tallella, ehjä vetoketju, ei nyppyjä, ei tahroja. Jos nuo eivät toteudu, ei voi lahjoittaa. Jos korjattava asia on pieni, teen sen ja lahjoitan sitten. Älkää hyvät ihmiset lahjoittako pikkuviallisia vaatteita, jotka voisi helposti korjata itse. Nimittäin todennäköisesti lahjoituskohteessa ei ole henkilökuntaa, joka joutaisi virheitä korjaamaan. Ja kun ilmaiseksi saa ehjänkin, kuka ottaisi paidan, josta puuttuu nappi?

Nyt odottaa kuitenkin pari kassillista sellaisia vaatteita, jotka aion viedä jonkun vaateketjun keräykseen huomenna, kun lähden liikkeelle. Nuo keräykseen menevät ovat sellaisia, että ne on tosiaan pidetty puhki, lastenvaatteet ovat kiertäneet vähintään kahdella, usein kolmellakin lapsella. Kyllä ne ovat ihan täysin palvelleita, ja niistä saa hyvällä omalla tunnolla hankkiutua eroon. Olen niitä hautonut kuukausia, juuri tuosta jätteen tuottamisen pelosta johtuen. Nyt on kuitenkin niin, että minä en käytä farkkusortseja, eikä sille talvitakille, jonka vetoketju on peruuttamattomasti hajalla, ole mitään järkevää käyttöä. Toimitan siis nämä vaatteet keräykseen. Toivon, että ne jatkojalostetaan vaikka sitten autonpenkkien pehmusteiksi tai muuksi. Ymmärrän, että niistä ei ole enää käytettäviksi, mutta toivon että esim. puuvillakuitu voitaisiin noiden keräysten ansioista vielä erotella johokin hyötykäyttöön. Jos ei, niin ainakin olen yrittänyt.

Tämän operaation seurauksena työhuoneen lattialta poistuu iso kasa pusseja ja nyssäköitä, ja huone saadaan taas järkevämpään käyttöön. Tämä roskien tuottamisen tuska on aiheuttanut nimittäin sen, että hyvää tilaa on käytetty lähinnä varastona, vaikka muutakin tarvetta olisi. Vaikka nykyään on tosi tärkeää, että kaikki tekevät osansa myös kierrättämisen ja lajittelun osalta, halvaantuminen asian edessä ei ole hyvä vaihtoehto sekään. Olen varmasti täällä joskus noita vaatekeräyksiä kritisoinut. Kritiikki on kohdistunut siihen, että ne antavat kenties vähän turhan ruusuisen kuvan siitä, mihin niitä vaatteita käytetään. Mutta jos tiedostaa, että jatkokäyttö tarkoittaa, että vaate esim. revitään johonkin jatkokäyttöön, niin silloin se on ok. Tai voi olla, että se poltetaan. Tiedostan tämän, mutta koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole, vien noihin keräyksiin.

Tulipas pitkä paasaus. Kirjoitan tästä aiheesta jonkin verran kirjassakin, ehkä siksi aihe on niin pinnalla. Pääasia kuitenkin on, että vihdoin pääsen noista turhista vaatteista EROON, eivätkä ne enää tuki kotia. Muilla samoja ongelmia?

viikon vinkit: lajittelua, roskien roudaamista ja kierrätyshuonekaluja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässäpä yksi lempiaiheistani: miten voidaan odottaa, että kansalainen lajittelee kaikki jätteensä, kun niille ei ole kunnon paikkaa kotona? Lajittelusta on tosiaan feng shui kaukana. Jos jakeita tarvitaan kymmenkunta, tiskipöydän alakaappi ei riitä alkuunkaan. Valmista ratkaisua tähän ei ole, mutta jotenkin asia pitäisi ottaa asuntoja suunnitellessa huomioon. (YLE)

Jätteiden roudaaminen maasta toiseen ei kuulosta järkevältä. Jätteiden tuottajavastuusta on seurannut erikoinen tilanne, kun Rinki Oy ei ota vastaan muuta kuin pakkausjätettä. Kun keräys ei ole kuntien vastuulla, jätettä kuljetetaan sinne, mistä siitä saa parhaan hinnan. Lasin tapauksessa siis Englantiin. Suomessakin olisi kysyntää, mutta ilmeisesti ei kilpailukykyistä hintaa. (YLE; MTV)

Muistatteko Ikean kokeilun kierrätyshuonekaluista? Homma toimii niin hyvin että kokeilu jatkuu edelleen. Tämä on mielenkiintoista. Itse en olisi uskonut, että Ikean huonekaluista riittää kierrätettävää, mutta ilmeisesti olin väärässä. Onko teistä kukaan sattunut käymään paikan päällä, millaista tavaraa siellä on? Tai vienyt itse jotain uudelleen myytäväksi?

Roskien lajittelusta kokemuksia?

Julkaistu , kirjoittanut
32

Meidän roskiskaappi siinä tiskipöydän alla muuttui viikonloppuna täydelliseksi. Sen jälkeen kun olen ruvennut lajittelemaan muoviroskat erilleen, olen kohdannut hankaluuksia. Kaapissa ei nimittäin oikein riittänyt paikkoja kaikille. Siellä oli isoin astia muoville, yksi pieni biojätteelle ja toinen pieni lasille ja metallille. Sitten tarvittiin vielä sekajäte, mutta sille ei ollut paikkaa.

Keräsin sekajätettä ensin pieniin paperikasseihin, jotka pysyivät itsekseen pystyssä. Systeemi ei kuitenkaan ollut kovin kätevä, eikä niitä pussejakaan ollut loputtomasti. Muovikassi irrallaan ei toimi, kuten varmaan voitte arvata. Sitten muistelin, että meillä saattaisi olla vintillä yksi ylimääräinen roska-astia. Löysin sen ja olin riemuissani. Samalla ihmettelin, mistähän se oli meille joutunut… mutta samapa tuo. Pahaksi onneksi tämä astia oli liian iso. Vaikka kääntelin astioita millä tavoilla, ne eivät kerta kaikkiaan suostuneet mahtumaan. Hyvä idea ei siis toiminut. Mutta sitten löytyi yllättävä ratkaisu. Olin eräänä päivänä mummilla kylässä. Laitoin jotain roskikseen, ja tajusin että hänellä oli kaksi sievää pientä roska-astiaa, ja lisäksi jäi vielä ylimääräistä tilaakin. Seuraavalla kerralla otin oman ylimääräisen astian mukaan. Se mahtui mummin kaappiin loistavasti, vaihdoin siis yhden pienen astian häneltä omaan vähän isompaan. Nyt meillä on neljä jäteastiaa, jotka mahtuvat nätisti niille varattuun tilaan.

Tämä johti pohdiskelemaan, millaisia lajittelusuorituksia kansalaisilta nykyisin odotetaan. Meillä on siis neljässä astiassa viisi eri jätelajia: muovi, sekajäte, biojäte, metallit ja lasi. Siivouskaapissa on paperikassi, jonne keräyspaperi kerätään. Työhuoneessa puolestaan on sellainen Ikean neljän laatikon hylly (olisiko merkiltän Lack? Niitä joita on kaikilla), jonne kerätään palautuspullot, kartonki, ongelmajätteet ja elektroniikkaromu. Tämä tekee yhteensä 10 erilaista jaetta. Se on aikamoinen määrä. Noista lajikkeista kuusi voi viedä takapihan roskiskatokseen. Neljä muuta täytyy toimittaa kodin ulkopuolelle: pullot kauppaan, patterit vien yleensä läheiseen sähköliikkeeseen, ongelma- ja elektroniikkaromut olen palauttanut kerran vuodessa, kun HSY:n keräysautot kiertävä keväisin.

Roskien lajittelu on hyvä asia. Mutta yleisesti ottaen asuntojen roskia varten varatut tilat ovat auttamattoman pienet. Meillä tämä toimii työhuoneen ansiosta, mutta kun mietin edellisiä asuntoja, esimerkiksi sitä opiskeluaikojen yksiötä tai sitä seurannutta vuokrakaksiota, niin eihän niissä ollut mitään mahdollisuutta lajitella juuri mitään. Luulen, että moni periaatteessa motivoitunut jättää lajittelematta, koska asunto ei anna siihen kunnolla mahdollisuutta.

Epäilen, että jälleen kerran en ole ainoa joka tätä asiaa tuskailee. Aihe kiinnostaa myös kirjani kannalta. Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia tästä aiheesta! Miten teillä on ratkaistu tämä asia? Millaisia ongelmia lajittelu tuonut arkeen? Ja etenkin parannusehdotuksia. Miten asuntoja pitäisi parantaa, jätteiden keräystä muuttaa tai mitä tahansa luovia ideoita, joiden avulla tämä homma saataisiin toimivammaksi!