Kodin kierrätysrutiinit

Tämä on kolmanneksi viimeinen toivepostaus tänä kesänä! Edelliset jaksot löytyvät täältä, ja edessä on vielä kaksi muuta, jotka molemmat liittyvät vaatteisiin. Tänään teen selkoa siihen, miten meidän perheessä kierrätetään ja lajitellaan.

Lajittelen oikeastaan kaiken mahdollisen jätteen:

  • muovi
  • paperi
  • pahvi/kartonki
  • metalli
  • lasi
  • ongelmajätteet
  • elektroniikkaromu
  • palautuspullot
  • biojäte

Kaikki, mikä ei mene joihinkin näistä, menee lopulta sekajätteeseen. Kuten hyvin tiedätte, en erottele tekstiilijätettä sekajätteestä, sillä filosofiani on käyttää tekstiilit niin loppuun, ettei niistä ole enää kierrätettäviksi. Tätä päätöstä vahvistaa se, ettei elastaania sisältävä kuitu ole kelvollista uudelleen käytettäväksi oikein millään tavalla. Suurin osa tekstiilijätteestäni on esimerkiksi sukkia, joissa on elastaania mukana. Joten niiden paikka on sekajätteen joukossa.

Nyt on sitten esitelty myös roskis täällä julkisesti 😀 Isoin on muoville, sen päällä metalli ja lasi, yläoikealla sekajäte ja sen alla biojäte.

Kaikille noille yllämainituille lajikkeille on kodissa oma astia. Roskiskaapissa on neljä astiaa: bio, seka, muovi ja metalli+lasi. Metallit kerään esim. leipäpussiin joka on kapea, jolloin samaan astiaan mahtuu muutama lasipurkkikin. Lajittelen metalliin kaikki korkit ja kannet, sekä muut pienet metalliesineet. Vien roskiin sitä mukaa kun näitä kertyy. Meillä on pieni komero, joka toimii säilytystilana ja siivouskaappina. Sen lattialla on paperikassi, johon kerään lehdet ja muut paperit. Työhuoneessa on vielä Ikean hyllykkö, johon mahtuu neljä laatikkoa. Niiden sisällä on ikean siniset kassit, ja tähän ”kierrätyskeskukseeni” kerään palautettavat pullot, kartongin, elektroniikkaromun ja ongelmajätteet, kuten kuivahtaneet kynsilakat ja tyhjät paristot.

Koria lukuunottamatta koko setti on Ikeasta. Noissa mustissa laatikoissa on sisällä sininen kassi, joka suojaa laatikkoa lialta. Tämä hyllykkö vetää ison määrän kierrätystä odottavaa materiaalia.

Koska tilaa ei ole hirmuisesti, täytyy roskia viedä aika usein. Mutta minulla on onni asua taloyhtiössä, jonka roskakatoksesta löytyy omat astiat kaikille jakeille, joten se ei onneksi ole ongelma. Pullot vien kauppaan tai Alkoon siinä vaiheessa kun kassi alkaa täyttyä. Patterit vien samaan liikkeeseen, josta ostan uusia. Kerran vuodessa vien HSY:n kiertäville jäteautoille muut ongelmajätteet ja elektroniikkaromut. Joskus tämän lisäksi on tehtävä autolla reissu sorttiasemalle.

Kierrätys on kuitenkin muutakin kuin jätteiden lajittelua. Käyttökelpoiset tekstiilit kierrätän joko myymällä tai lahjoittamalla. Lastenvaatteet on melko helppoa loppusijoittaa (kohteena sukulaislapset tai käytettyjen vaatteiden kauppa), ja omat vaatteeni kuskaan nykyisin Fidalle. Taustalla ei ole sen kummempaa ideologiaa, mutta Fidan liike sattuu olemaan sopivan reitin varrella. Puolison vaatteita olen vienyt Fidan lisäksi kierrätyskeskukseen. Joskus harvoin, jos on ollut tarvetta luopua huonekaluista tai jostain isommasta, olen joko antanut jollekin kaverille tai myynyt ne pois. Kirjoja olen lahjoittanut samoihin kohteisiin kuin muutakin, mutta myös heittänyt roskiin. Kirjojen suhteen on oltava realisti. Aivan kaikelle ei ole lukijoita enää, vaikka miten olisi painetusta sanasta kyse.

Noin yleisesti ottaen yritän kuitenkin käyttää kaiken niin loppuun, että lopulta tavarat saa heittää roskiin täysin palvelleina. Esimerkiksi matot hyödynnän aina viimeiseksi parvekkeella. Hieman repaleinen kylppärin matto menee vielä parvekkeella mainiosti, ja talven tullen se on roskiskunnossa. Ylimääräisiä säilytyskalusteita on hyödynnetty mm. vintillä.

Kokonaisuudessaan yritän vähentää kierrätettävän tavaran määrää juuri siten, että käytän itse kaiken loppuun. Roskia taas tulee väistämättä, en ole mikään zero waste -sankari. Se on ehkä sellainen asia, johon vähitellen on ruvettava kiinnittämään enemmän huomiota. Toisaalta jos pakkausmateriaalit, joista suurin osa roskasta muodostuu, pystytään kierrättämään tehokkaasti, en näe asiaa valtavana ongelmana.

Millaisia lajittelu- ja kierrätysratkaisuja teillä on?

Arkijärki-podcast 28: Milloin on aika laittaa tavara roskiin?

Roskafilosofiaa, sekä käytännöllisiä näkökulmia siihen, milloin vaatteen, astian tai kirjan oikea osoite on roskis. Tämä podcast on tehty aika väsyneenä, mikä saattaa kuulua äänestä. Sisältö kuitenkin tuttua arkijärki-kamaa! Kesto 15 minuuttia.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Viikon vinkit: muuttajan tavaraähky, roskapussien korvaajat ja kierrätystesti

Tässä pitkässä artikkelissa pohditaan, auttaako konmari muuttajaa pääsemään tavaroista eroon, ja mitä eroa on nuoremmilla ja vanhemmilla muuttajilla. Tavaraähky iskee yleensä muuton yhteydessä, mikä on ymmärrettävää, koska silloin joutuu silmätysten kaiken omaisuutensa kanssa. Myös ne tavarat, joita ei yleensä edes muista, tulevat yhtäkkiä vastaan ja päätöksiä pitäisi tehdä. (YLE)

Vaikka en ole asiasta pitkiin aikoihin kirjoittanut, vältän edelleen muovipusseja kaupoissa. Ja tiedättekö mitä! Vihdoinkin tämä alkaa näkyä myös kodin muovikassivarastoissa. Kyllä niitä edelleen riittää, mutta nyt ollaan jo siirrytty sellaisiin hankalampiin kasseihin roskiksina. Siis sellaisiin, jotka on tehty paksummasta muovista, ovat normaalia isompia tai pienempiä tai oudon muotoisia. On siis mahdollista, että nuo vuosikausien muovikassivarastot saadaan vielä loppuun. Sitten kun muovikassit loppuvat, täytyy miettiä, mihin roskat laitetaan. Tässä on kattava lista ehdotuksia roskapusseiksi, jos kaupan kassit loppuvat. Listalta puuttuu vinkki jonka luin Ilana Aallon blogista: roskiin menevän t-paidan voi harsia kauluksen ja hihojen kohdalta umpeen, ja täyttää paidan sitten roskilla. (YLE)

Tästä linkistä voit testata, osaatko kierrättää muovin oikein. Saat vastattuasi myös oikean vastauksen. Voin hengähtää helpotuksesta, sain onneksi täydet pisteet. (Karjalainen)

Viikon vinkit: piittaamattomat ihmiset, muovikielto ja tavarataitoja

Jollain tasolla ymmärrän, että kierrätyspisteille tuodaan sinne kuulumatonta tavaraa, koska ajatus varmaan on, että kun sieltä viedään kierrätettävät pois, niin samaan kyytiin mahtuu sitten muutakin. Mutta mikä käsittämätön logiikka on roudata patjoja tai muuta roinaa tienvarsien levähdyspaikoille? Tämä roskaaminen on sellainen asia, jolle minulta ei riitä ymmärrystä yhtään. Jos sinulla on roska, laita roskiin. Jos se on roskiin liian iso tai vääränlainen vie se kierrätys- tai jäteasemalle. Muuten mielenkiintoinen tekniikka tuo, että pahimmilta roskapaikoilta viedään molokit pois, jotta roskaaminen loppuisi. Sehän kuulostaa samalta kuin Tokio; missään ei ole roskiksia, EIKÄ roskia. (YLE)

Samaan aiheeseen liittyy tämä toinen juttu: EU:n komissio aikoo kieltää kertakäyttömuovit. Perimmäinen syy tähän on tietenkin se, ettei ongelman ulkoistaminen Kiinaan enää onnistu. Täytyy sanoa, että en ensin tajunnut esimerkiksi muovipillien ongelmallisuutta. Nehän pannaan käytön jälkeen roskikseen, ja roskat viedään poltettavaksi. Ei sieltä päädy yksikään pilli meriä saastuttamaan. Mutta tämä on yliyksinkertainen ajattelumalli. Ongelmanahan on nimenomaan kaikki take away -tuotteet, jotka syödään ties missä. Ja kuten edellisestä artikkelista saatiin lukea, ihmisten kyky heittää roskansa roskikseen on hämmästyttävän rajallinen. Mutta kuten suomalainen asiantuntija tuossa toteaa, muovi itsessään ei ole se ongelma, vaan se että se joutuu väärään paikkaan. Muovi ei ole automaattisesti pahasta, vaan ongelmat tulevat piittaamattomista ihmisistä. (Aion silti ostaa jatkossa pahvipillejä.) (YLE)

Näiden aika raskaiden aiheiden vastapainoksi muutama vähän kevyempi linkki. Aamulehti kirjoitti laajan jutun siitä, miten Tavarataitojen mukaan raivataan. En voi muuta kuin allekirjoittaa koko jutun, sillä toimittaja on selvästi lukenut kirjan. Ilahduin tästä artikkelista kovasti!

Löysin myös kirja-arvostelun Tavarataidoista Kotoin-blogista. Kirjoittaja suosittelee Tavarataitoja niille, joilla on nurkat täynnä tavaraa, mutta konmari ei kolahda.

Loppukevennykseksi vielä hassu tapa selvittää, mitkä vaatteet kaapissa ovat ylimääräisiä. Käytetään kaikkea kerran, kunnes kaapista ei kerta kaikkiaan löydy enää mitään, mihin voisi pukeutua. Sitten luovutaan kaikesta, mikä jäi jäljelle. Käyhän se näinkin, vaikka luulen että helpompiakin tapoja löytyy… (IS)

Viikon vinkit: hinnoittelun vaikutus, karu totuus muoviongelman takana ja vappukrääsän lajittelu

Tässä mielenkiintoinen juttu siitä, miten hinnoittelu vaikuttaa ostopäätökseemme. Suosittelen videon katsomista, siinä asia tulee monipuolisemmin ja elävämmin esitettyä. Tutkijan mukaan emme suinkaan ole pelkän halvan hinnan vietävissä, vaan teemme jatkuvaa arviointia myös tuotteen laadun ja muiden ominaisuuksien suhteen. (YLE)

Tämä juttu taustoittaa todella kiinnostavasti sitä, miksi muovista puhutaan nyt yhtäkkiä niin paljon. Kaikki oli ok niin kauan, kun Kiina suostui ottamaan vastaan eurooppalaisten muoviroskat. Mutta tämän vuoden alusta muovia ei enää ole voinut kuskata pois omalta takapihalta jonnekin muualle, ja yhtäkkiä muovin vähentäminen kiinnostaa aivan uudella tavalla. Muovikassit on otettu silmätikuksi, koska niihin on helppo vaikuttaa. Toisaalta niiden osuus muoviroskan kokonaismäärästä on 0,2% luokkaa. Tämä artikkeli on todella kiinnostava, ja suosittelen sen lukemista lämpimästi. Asiat asettuvat mittasuhteisiin. Vaikka ostaisi leikkeleet irtomyynnistä leivän päälle ilman muovipakkausta, ekoteko vesittyy jos yksi pala leikkelettä menee pilaantuneena roskiin. Niin iso on ruokajätteen ekokuorma. (IS)

Loppun vanha mutta edelleen hyvä koonti siitä, miten kaikki vappukrääsä lajitellaan oikein. Raaka tosiasia on, että suurin osa kuuluu sekajätteeseen. Esim. foliopallot eivät ole metallia, vaan enimmäkseen muovia. Olen tuskaillut kausikoristeiden kanssa ennenkin, en ole mikään suuri koristelija. Vappufiilis syntyy meillä tänäkin vuonna serpentiinillä ja ilmapalloilla. Niin ja sillä, että sain parvekekukat istutettua! (YLE)

Tänä vuonna laitoin keltaisia orvokkeja.

Viikon vinkit: elämä ilman muovia, roskaavat ihmiset ja Tavarataidot

Voiko Suomessa pukeutua ilman muovia? Toisin sanoen olisiko mahdollista hankkia kaikki vaatteet ainoastaan luonnonkuituisina? Ei goretexia, ei fleeceä, ei polyesteriä ja niin edelleen. Mahdollista, mutta kylläkin hankalaa. Ajatus pikkulasten ulkoilusta marraskuussa ilman erinäisiä eristäviä keinokuituja on aika epämotivoiva. Mutta on ihmisiä, jotka sellaista yrittävät. Toisaalta tässä samaisessa jutussa muistutetaan siitä, että luonnonkuitu ei automaattisesti tee autuaaksi. Yhtälö on monimutkainen, ja siihen liittyy niin valmistusmenetelmät kuin vaatteen käyttöikäkin. Muistuttaisin myös siitä, että ainakaan minusta ei ole mikään ongelma pukeutua vaatteeseen, joka sisältää muovia. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun vaatteesta irtoaa pesussa muovia myös veteen. (YLE)

Harmittaa Hesarin maksumuuri, mutta linkkaan tämän silti. HSY joutuu asentamaan valvontakamerat kierrätyspisteilleen, koska ihmiset pitävät niitä kaatopaikkoina. Voisiko joku selittää, että jos romun jaksaa kuskata kierrätyspisteelle, miksi sitä ei samalla vaivalla vie Sortti-asemalle saakka? Elektroniikkajätettä saa viedä sinne ilmaiseksi. Samat roinat voisi joka vuosi viedä myös kierrätysautoille. Joten miksi nähdä tämä vaiva tehdäkseen asiat niin, että siitä seuraa vain vaivaa ja turhia kuluja muille? Epäilen, että saarnaan täällä sikäli turhaan, että tuskin lukijoissa on kovin montaa sellaista, joka tuota roskaamista harrastaisi. Mutta osaisiko silti joku selittää tätä toimintaa?

Linkkaan tähän lopuksi pari kirja-arviota Tavarataidoista. Jori Kaiken voi lukea! -blogista kirjoittaa, että Tavarataidot inspiroi raivaamaan, vaikka välillä muistutankin kotitalousopettajaa. Pitänee paikkaansa!

Tuulin viemää -kirjallisuusblogissa Tavarataidot on kuunneltu äänikirjana. Tuuli epäili aluksi, että Tavarataidot olisi kopio Paikka kaikelle -kirjasta, mutta totesi että eihän se olekaan. Taustatietona kerrottakoon, että Ilana ja minä kirjoitimme kirjojamme toisistamme tietämättä samaan aikaan. Tavarataidot julkaistiin pari kuukautta ennen kuin Paikka kaikelle ilmestyi. Minusta nämä kaksi kirjaa itse asiassa täydentävät toisiaan hyvin. Ilana keskittyy kulttuurihistoriaan syvällisemmin kuin minä, ja pohtii syitä tavarapaljouden takana. Tavarataidot puolestaan on nimensä mukaisesti hyvin käytännönläheinen kirja, josta löytyy erittäin konkreettiset strategiat tavarapaljouden karsimiseen ja hallintaan. Ja jos konmarista jää epäselväksi mihin ne karsitut tavarat pitäisi toimittaa, Tavarataidot vastaa kattavasti myös siihen.

Arkijärki-podcast 24: Kevätraivaus

Tässä podcastissa juttelen siitä, miten kevätsiivouksen sijasta voikin tehdä kevätraivauksen. Turhan tavaran vähentäminen tekee myös kodista siistimmän näköisen ja arkea helpottaa aina, kun saa kotiin lisää väljyyttä. Podcastissa käyn läpi erilaisia raivauskohteita ja kerron siitä, mitä ja miten olen omassa kodissa raivannut. Hyviä kohteita on ainakin kaikki kausivaatteet ja -varusteet, mutta itse olen myös esimerkiksi vienyt talven aikana kertynyttä elektroniikkaromua, tyhjiä pattereita ym. ongelmajätettä kierrätykseen. Jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, tarkista tästä linkistä, milloin HSY:n keräysautot pysähtyvät lähelläsi.

Podcastin kesto on 13 minuuttia. Harrastatteko te kevätsiivousta vai kevätraivausta?

Podcastin voi kuunnella tästä alta, taikka iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Viikon vinkit: villan pesuohjeet, uusien vaatteiden haitat sekä roskien keräilyä

Tässä erittäin hyvät ja kattavat ohjeet villapaitojen pesua varten. Säät alkavat ainakin etelä-Suomessa vihdoinkin lämmetä, joten paksuimmat villapaidat voi pestä kesäsäilytystä varten. Itse en tosin pese villaa, ellei se ole selkeästi likainen. Normaalisti tuuletus riittää raikastamaan villan, mutta jos vaatteessa on tahroja tai se on muuten selvästi likainen, pesu on paikallaan. (ESS)

Pesetkö vaatteet ennen kuin otat ne käyttöön? Tämän jutun mukaan kannattaa pestä. Syynä on sekä muut ihmiset, jotka ovat käpälöineet vaatetta ennen sinua, ja toiseksi kemikaalit, joita uusista vaatteista löytyy. Olen kerran saanut nettikaupasta vaatteen joka haisi voimakkaasti jollekin, eikä haju haihtunut ennen kuin useamman pesun jälkeen. Epäilen, että kyseessä oli jonkinlainen säilöntäaine tai vastaava. Reklamoin yritykselle hajusta, mutta sain lähinnä ihmettelyä ja pahoittelua osakseni. (Iltasanomat)

Tämä plogging on minusta hauska idea. Se tarkoittaa sitä, että käydään kävely- tai juoksulenkillä ja samalla poimitaan roskia maastosta. Etenkin reippaalla kävelylenkillä voi helposti noukkia mukaansa roskia, mutta epäilen että juokseminen ei ole niin tehokasta, jos jatkuvasti pitää pysähdellä. Kivasta ideasta huolimatta en tajua, miten on mahdollista että näitä tarvitaan. Kuka heittää roskia luontoon? Tai maahan ylipäätään? Tämä menee täysin yli ymmärrykseni. Siis kuka edes kehtaa?

Supertehokas sunnuntai

Muistatteko vielä vuoden alussa tekemääni listaa vuodelle 2018? Kohdat 5 ja 6 olivat työhuoneen muodonmuutos ja paperiarkistojen setviminen. Olen lykännyt ryhtymistä koko alkuvuoden, siis kolme kuukautta. Eilen koitti vihdoin se päivä, kun päätin että nyt tämä hoidetaan – ja sitten hoidettiin.

En enää muista kuinka monta kertaa olen valittanut työhuoneesta, mutta katsoin, että viimeksi olen raivannut sitä tammikuussa (täällä muuten varsin autenttisia ennen-kuvia. Älkää kiinnittäkö huomiota viimeiseen, sillä aloittaessani eilen tilanne oli jälleen palannut tuolle kaaosasteelle). Se on varsinainen minihuone (yletän lähestulkoon seinästä seinää kun levitän käteni) ja silti huoneella on lukuisia käyttötarkoituksia. Siellä työskennellään, silitetään, kierrätetään ja säilytetään kaikkea sellaista, mille ei ole paikkaa muualla. Tästä seuraa tietenkin hirveä kaaos. Eniten minua on vaivannut tietyt historialliset paperikasat, joiden läpikäyminen oli välttämätöntä, mutta ajatuskin työlästytti. Mutta eilen sain motivaatiota siitä, että tiistaina on ikkunanpesupäivä. Jotta pesijä pääsee työhuoneen ikkunaan käsiksi, oli ihan pakko ruveta raivaamaan. Huone oli siinä kunnossa, että en enää kehdannut päästää sinne ketään, en edes siivoojaa joka taatusti on ehtinyt nähdä urallaan kaikenlaista.

Tämä on tammikuulta, mutta olisi yhtä hyvin voinut olla eilen kuvattu.

Ensimmäiseksi kuskasin vinttiin kaikki sellaiset tavarat, jotka ovat vain odottaneet sitä, että joku viitsisi hommaan ruveta. Sitten otin ison roskakassin viereen, ja aloin raivata. Järjestin ensin kaikki pakkausmateriaalit kuten lahjakassit ja nauhat siististi. Heitin jonkin verran pois, mutta suurimman osan säästin. Kassit yhteen, pullopussit yhteen, paperit yhteen ja yhteen koriin keräsin nauhat, koristeet ja muut tarvikkeet. Aikaa meni tunti, mutta lopputulos oli hyvä. Sitten kävin läpi lasten piirustukset, valitsin säästettävät ja arkistoin ne riippukansioihin ja heitin loput pois. Tammikuussa työhuoneeseen siirretty vanha hylly ei toiminut kirjahyllynä, mutta sekalaisen tavaran säilytykseen se on mainio. Järjestin nuo em. pakkausmateriaalit yhdelle hyllylle, vaatekierrätystä yhdelle, lasten kuvataidearkiston yhdelle, ja muuta kierrätystä odottavaa tavaraa yhdelle hyllylle. Löytyi myös paikka talouspaperirullille ja paperinenäliinoille. Jälkimmäisiä löytyi muuten runsaasti. Yksi kokonainen kori tuli niitä täyteen. Epäilen, että meillä on tarvetta nenäliinoille seuraavan kerran vuonna 2020.

En edes laskenut, mutta on näitä lähemmäs 50 pakettia. Mitä veikkaatte, milloin tarvitsee ostaa uusia?

Käydessäni tavaroita läpi, heitin aika paljon surutta roskiin. Avaimenperä, jota ei ole käytetty koskaan, koska se on liian painava? Roskiin. Piilolasireseptejä viime vuosisadalta? Roskiin. Lapsen askartelema kevätkukkanen, joka on niin suuri ettei se mahdu mihinkään mappiin? Tunnistamattomia muovinappuloita? Vanhentuneita kanta-asiakaskortteja? Kaikki roskiin. En säästänyt mitään, mitä en ollut kaivannut muutamaan vuoteen. Suurin osa roskista oli sellaisia, joiden olemassaolon olin unohtanut. Jos ei muista, että jotain on olemassa, ei sitä myöskään tarvitse.

Tein myös yhden merkittävän löydön. Kun helmikuussa olin New Yorkissa, kävin hienossa konsertissa Carnegie Hallissa. Istuin aika kaukana esiintymislavasta, ja mietiskelin, että missä ovat teatterikiikarini. Tiesin, että minulla on sellaiset, mutta samalla mietin etten ole nähnyt niitä vuosikausiin. Eilen työhuonetta raivatessa tuli vastaan muovilaatikko, joka oli täynnä epämääräistä roinaa, siis juuri noita vanhentuneita kortteja ja mystisiä avaimia. Sekä ne teatterikiikarit. Maailman epäloogisin paikka, en ikinä olisi lähtenyt etsimään niitä sieltä. Ilmeisesti kiikarit olivat päätyneet sinne muuttohässäkässä, sillä en muista nähneeni niitä kertaakaan muuton jälkeen. Mutta ah onnea, nyt ne ovat jälleen käytettävissä! Ihminen tulee erinomaisesti toimeen ilman näitäkin, mutta tulen näistä aina hyvälle tuulelle. Teatterikiikarit ovat ehkä hassuin esine, jonka omistan. Olen iloinen, että tiedän taas, missä ne ovat.

Iloinen jälleennäkeminen!

Raivaamalla hyllyä sain sille tilaa niin, että lattialta sai nostettua tavaroita pois. Kun lattiatilaa tuli lisää, sain uuden idean: mitä jos tilaa raivaisi niin paljon, että työhuoneeseen voisi mahduttaa myös pyykkitelineen? Olohuoneen vakiovarusteena se ei ole viihtyisyyttä lisäävä, eikä taatusti vaali kauneutta. Mutta työhuoneessa se voisi olla levällään päivät pitkät, eikä haittaisi ketään. Jos vain saisi tarpeeksi tilaa…? Tuumailin hetken, ja päätin että jos yksi pieni piironki poistetaan ja toinen siirretään eri paikkaan, tilaa pitäisi vapautua juuri pyykkitelineen verran.

Piironki vain oli täynnä papereita. Juuri niitä historiallisia paperikertymiä, joiden setvimistä olin lykännyt kirjaimellisesti vuosia. Ei muuta kuin mappi kerrallaan käteen ja selaamaan. Yksi kansio ei vaatinut toimenpiteitä, ja se mahtui kirjahyllyyn. Kaikki loput paperit piti käydä yksi kerrallaan läpi. Kävi ilmi, että olin säästellyt vuosikausia kilotolkulla roskaa. Se on muuten mielenkiintoista, mikä on se hetki, jolloin tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi? Puoliso totesi vanhoja dokumentteja selatessaan, että nämäkin olivat joskus tärkeitä papereita. Vakuutuksia, tullipapereita, kauppakirjoja, tiliotteita, palkkakuitteja ja niin edelleen. Sillä hetkellä, kun ne ovat postissa tulleet, niiden arkistoiminen on ollut oikein ja järkevää. Mutta kun tarpeeksi monta vuotta on kulunut, tieto on vanhentunut, eikä paperilla enää ole merkitystä. Heitimme menemään verotusta varten säästettyjä kuitteja ja papereita, jotka olivat jo vanhentuneet. Säästettävää jäin todella pieni nippu. Sen sijaan helpotus oli valtava, kun nuo paperit eivät enää paina mieltä eivätkä vie tilaa!

 

Ei vieläkään täydellinen, mutta verratuna ensimmäiseen kuvaan todella paljon parempi!

Lopputulos on mahtava. Sain piirongin tyhjäksi ja pois huoneesta, siirtelin jäljellä olevia huonekaluja hetken ja nyt pyykkiteline on muuttanut pysyvästi työhuoneeseen. Vaikka huone on todella pieni, raivaaminen mahdollisti vielä yhden käyttötarkoituksen lisäämisen. Olen aika vaikuttunut lopputuloksesta. Tavaroiden poistamisen vaikutuksia ei kannata aliarvioida. Nyt raivattiin kaksi kerrosta, ensin tavaroita ja sitten huonekalu, jonka sisällä tavarat majailivat. Olen tästä muutoksesta niin innoissani, että päätin jatkaa vielä tänään. Nyt näyttää siltä, että pystyn mahduttamaan tuohon hyllyyn vielä lelujen kierrätyspisteen, mikä on numero 10 sillä alussa mainitulla listalla.

Innostaako kevät ketään muuta raivasprojekteihin?

Arkijärki-podcast 17: Uudet roskat ja vanhat roskat

Tässä jaksossa pohdiskelen sitä, minkä takia uusia tavaroita on helpompi laittaa kiertoon kuin vanhoja. Olen huomannut, että jos yrittää laittaa vanhaa, tiensä päähän tullutta tavaraa roskiin, alkaa arveluttaa eikö sille kuitenkin löytyisi vielä jotain uudelleenkäyttöä. Minusta tuntuu, että välillä meillä on suorastaan pelko tuottaa roskia. Samaan aikaan helpoin tapa välttää roskien tulemista on olla hankkimatta uutta tavaraa, jolle ei ole pitkäaikaista käyttöä. Tässä on minusta mielenkiintoinen ristiriita. Podcastin kesto on 13.40.

Podcastissa mainittu kaupallinen yhteistyö Caps Lookin kanssa: käyttämällä koodia arki saat 20€ alennusta kapselipukeutumisen kurssista. Ilmoittautumisaika loppuu perjantaina 22.2.2018 klo 24.00. Tällä kertaa tarjolla on myös Arkijärjen oma bonus! Ilmoittautumalla  kurssille tästä linkistä, saat lisäksi kirjoittamani e-oppaan nimeltä Onnistunut ostolakko. Onnistunut ostolakko kertoo, kuinka säästää rahaa, torjua kodin roinatulvaa sekä näyttää pitkää nenää yrityksille, joiden ainoa tavoite on saada meidät ostamaan lisää tavaroita. Jaan e-oppaassa parhaat keinoni siihen, miten ostolakko onnistuu. Kirjoitin alkuviikosta sekä kapselipukeutumisesta, kurssista että tarjoamastani bonuksesta enemmän, lue lisää täältä.

Itunesin oma aplikaatio on ikävästi tökkinyt edelleen, mutta viime viikolla kuuntelu näytti toimivan ainakin siten, että latasi podcastin puhelimeen, jonka jälkeen kuuntelu onnistui normaalisti.