Avainsana-arkisto: minimalismi

Pienet neliöt, kätevä koti?

Julkaistu , kirjoittanut
16

Luin äskettäin YLEn sivuilta kolumnin, jossa toimittaja purki turhautumistaan nykyiseen minikotien trendiin. Toimittajaa ärsytti, että nykyisin on muotia hehkuttaa pikkuyksiöiden autuutta, ja samalla unohdetaan asumismukavuus täysin. Luin juttua ahmien, sillä tällainen näkökulma oli vaihteeksi todella virkistävä.

Koska asumisesta koituvat päästöt ovat yksi niistä isoimmista yksittäisen ihmisen hiilikuormaa lisäävistä asioista, tiiviit asuinneliöt ovat nousseet tapetille keinona vähentää päästöjä. Mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän lämmitettävää. Toki näin onkin, mutta samalla on jäänyt huomiotta myös se, mistä YLEn jutussakin puhuttiin – pieniä asuntoja rakennetaan, koska esim. pääkaupunkiseudulla on jatkuvasti kysyntää ihan millaisille asunnoille tahansa. Rakennusliikkeille on edullista myydä monta yksiötä kovalla hinnalla, kuin perheasuntoja isommilla neliöillä. Asuntoja ei suunnitella asukkaat mielessä, vaan rakentamisen kustannustehokkuus. Tutkijat ovat kritisoineet tällaista rakentamista tiukasti. Ahtautta on hurskasta perustella ilmastonäkökulmalla, mutta ellei minikoti ole aidosti oma valinta, tämä näkökulma tuntuu enemmän selittelyltä.

Kun tuulikaappia ei ole, täytyy käyttää mielikuvitusta.

Näinä ilmastoahdistuksen aikoina tuntuu suorastaan rikolliselta haaveilla suuresta asunnosta. Mutta monet lisäneliöitä tarvitsevat asiat tekevät asumisesta oikeasti paljon mukavampaa: tuulikaappi, kodinhoitohuone, kaappitila. Esimerkiksi keittiö, jossa on tila roskien kunnolliselle lajittelulle, on nykyisin harvinaisuus. Eivätkä kaikki ole minimalisteja, vaan monista on mukavaa omistaa niin paljon astioita, että voi kutsua koko suvun syömään yhdellä kertaa. Niille astioille olisi mukavaa olla paikka kaapissa. Itse haaveilen kodinhoitohuoneesta, jossa voisi esimerkiksi hoitaa koko pyykkihuollon: likapyykin säilytyksen, pesun, kuivauksen ja silittämisen. En usko, että kovin moni nauttii pyykkitelineen sijainnista keskellä olohuonetta, mutta käytännössä se on usein ainoa mahdollisuus, koska muualle ei mahdu.

Olen asunut alle 20 neliön yksiössä, jossa oli parvi. Viihdyin siinä hyvin, ja tila riitti mainiosti. Mutta asuin yksin, eivätkä sukulounaat olleet harrastukseni siihen aikaan. Yksiön pohjaratkaisu oli myös erinomainen, hukkaneliöitä ei ollut lainkaan, ja huonekalut saattoi sijoitella monin eri tavoin. Iso ikkuna toi valoa ja pieni keittiö oli yhdelle ihmiselle sopivan kokoinen. Lajittelutilaa ei tosin ollut, joten pari neliötä lisää olisi ratkaissut sen ongelman. Neliöiden tarve on kuitenkin riippuvainen elämäntilanteesta. En silti halua enää ahtautua mahdollisimman pieneen asuntoon perheeni kanssa, ellei se olisi jostain syystä aivan välttämätöntä. Haluan ympärilleni tilaa, jonne mahtuu vieraita, jossa voi pitää juhlia, ja jossa elämän arkiaskareista selviää ilman akrobatiaa. Samalla tuntuu siltä, ettei tällaista mielipidettä saisi sanoa ääneen, kun julkisuudessa ideaali menee tiivistämistä ja karsimista kohti.

Mitä mieltä te olette minikodeista? Kiinnostaisiko sellainen, vai kaipaatteko enemmän tilaa ympärille?

Viikon vinkit: käytetyt vaatteet, Muji ja shoppailusta eroon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ilta-Sanomat kertoo, miten kierrätysvaatteiden massasta löytää helmiä. Jutussa kerrotaan muun muassa miten laadun tunnistaa, mihin vaatteissa kannattaa kiinnittää huomiota ja vaatteiden kierrätyksestä muutenkin

Onko Muji Japanin Ikea, vai mistä on kyse? Tässä jutussa ruoditaan, mikä on Mujin menestyksen takana. (YLE) En ole muuten vielä itse käynyt tuossa liikkeessä, vaikka jossain vaiheessa varmasti siellä vierailen. Tykkään Mujin tavaroista ja olen ostanut sieltä myös kivoja vaatteita itselleni. Juuri nyt ei kuitenkaan ole eityistä tarvetta millekään, joten en  viitsi erikseen lähteä kauppaa tutkimaan. Raportoin sitten, kun joskus sinne asti pääsen.

Kosmetiikkablogistaan tunnettu Virve Fredman on myös minimalisti. Hän kuuluu siihen minimalistien joukkoon, joka on kovasti karsinut omaisuuttaan. Mutta pelkkä vähentäminen ei auta, jos koko ajan tuo toisesta päästä uutta tavaraa vanhojen tilalle. Tässä kirjoituksessaan Virve pohtii mielenkiintoisesti, miten hän on päässyt eroon ostohimoista ja shoppailusta. Olennaisinta on hänelle ollut huomio siitä, että näinkin on ihan hyvä, eikä uutta välttämättä tarvitse.

Tällä viikolla minäkin olen pohtinut minimalismia blogissa. Ensin mietin tavaroiden sosiaalista luonnetta ja sitä, miten minimalisti järjestää juhlat. Saatuani paljon kommentteja tähän kirjoitukseen, aloin miettiä, mitä minimalismi oikeastaan tarkoittaa. Jos aihe kiinnostaa, kommenteissa on mielenkiintoisia näkökulmia myös!

Mitä on minimalismi?

Julkaistu , kirjoittanut
18

Edellisen postauksen kommenteissa tuli useampi huomautus siitä, että minimalismi ei ole ainakaan pelkkää tavaroiden karsimista. Minä olen aina liittänyt minimalismiin jo sanan mukaisesti sen, että kodissa on vain vähän tavaraa. Olen ymmärtänyt, että minimalismissa koti karsitaan kaikesta turhasta jotta voidaan keskittyä olennaiseen. Saamieni kommenttien jälkeen, aloin tutkailla asiaa internetin syvyyksiä kaivellen. Mitä minimalismi oikeastaan tarkoittaa? Jos se ei ole tavaroiden vähentämistä, mitä se sitten on?

Kävi ilmi, että yksiselitteistä määritelmää ei ole. Minimalismista löytyy monenlaisia kuvauksia, joita riittää niin paljon, että jokainen löytää itselleen sopivan. Kaikki tuntuu kitetytyvän siihen, että minimalismi tarkoittaa jokaiselle ihmiselle eri asiaa. Pinnallisella tasolla se on tavaroiden määrän vähentämistä niin pieneksi kuin mahdollista, filosofisemmalla tasolla taas pohditaan sitä, että elämästä karsitaan kaikki sellainen, mikä ei ole omien arvojen mukaista, jotta voisi keskittyä niihin asioihin, jotka ovat todella tärkeitä.

Minimalismiin tuntuu olevan sisäänrakennettuna jonkinlainen paradoksi. Jos kerran kyse ei tavaroiden määrästä, silloin kaikki on ok, kunhan se tuottaa elämään iloa ja merkitystä. Mutta toisaalta kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että minimalisti ei säilytä enempää kuin tarvitsee. Näin ollen minä en ole minimalisti, koska minulla on lukumäärällisesti paljon tavaraa, jota en voi sanoa erityisesti tarvitsevani, mutta toisaalta minä juuri olen minimalisti, koska elän vahvasti omien arvojeni mukaista elämää näiden tavaroideni keskellä. Niin että mikä minä sitten olen?

Mietin edellisen postauksen kommentteja lukiessa, että olisiko niin, että minimalistilla ei ole ekstraa kotona? Noista meidän astioista voidaan ajatella, että ne eivät ole siinä mielessä ylimääräisiä, koska niitä kuitenkin käytetään säännöllisesti. Mutta entäpä vaatekaappini? Siellä kyllä on ekstraa ihan millä mittarilla tahansa. Ekstraa löytyy myös monesta muusta tavarakategoriasta, kuten kirjoista, leluista, säilytyslaatikoista, vaatteista, laudeliinoista, työkaluista, vilteistä, kengistä ja jopa matoista. Toisaalta ajattelen, että aika tavaran kaupitsee. Eiköhän näille kaikille varakappaleille löydy jossain vaiheessa järkevää käyttöä. Logiikkani menee niin, että jos hyllyllä on tilaa kahdelle, miksi luopuisin toisesta?

Palaan siis kysymykseen tavaroiden määrästä. Voiko ajatella olevansa minimalisti, joka ei lainkaan vähennä tavaroiden määrää? Kenties minimalisti voisi olla myös sellainen, joka vähentää elämästään vaikkapa turhaa nettitauhkaa, televisio-ohjelmia ja liikaa työntekoa. Kuten aiemmin todettiin, tämäkin varmaan menee minimalismin määritelmän alle. Mutta jos puhutaan minimalismista nimenomaan kodin yhteydessä, lienee tavaroiden karsiminen yksi olennaisista jutuista. Minimalisti vähentää, mutta kuinka paljon?

Minimalismi tuntuukin olevan sen verran epämääräinen käsite, että sen voi jokainen määritellä kuten haluaa. Minun mielestäni minimalisti kuitenkin omistaa keskimääräistä vähemmän tavaraa. Tähän ajatukseen pohjautui myös pohdintani siitä, että monet omista tavaroistani ovat oikeastaan ihan muiden käyttöön tarkoitettu. Tein sen johtopäätöksen, että minimalistilla on vähemmän tällaisia sosiaalisia tavaroita, kuin mitä itse säilytän. ämä minun tavaramääräni ovat sellaiset, että vaikka kuinka minimalismin käsitettä venyttäisi, en kyllä koe mitenkään edustavani sitä.

Minimalismia on siis moneen lähtöön. Olisikin kiva kuulla teiltä, jotka koette olevanne minimalisteja, miten se näkyy teidän elämässä?

Miten minimalisti juhlii?

Julkaistu , kirjoittanut
23

Miten minimalisti järjestää juhlat? Kysyn tätä ihan tosissani. Olen nimittäin huomannut, että monet tavarat ovat sellaisia, jotka on tarkoitettu sosiaaliseen käyttöön. Ajattelen tätä usein keittiössäni. Minulla on aika paljon astioita. Ei mitään hurjaa kokoelmaa muumimukeja tai sekalaisia kirppikseltä huvikseen haalittuja lautasia, mutta ihan käyttöastioita. Voin järjestää kymmenen hengelle monen ruokalajin illallisen, ja astiat riittävät – eikä tämä ole mikään hypoteettinen tilanne, vaan meillä käy ruokavieraita ainakin pari kertaa kuussa. Kuohuviinilaseja on tunnetusti niin paljon, että niitä voi tarpeen tullen lainata naapurille, ja vuosittain järjestän juhlia, joissa ne kaikki ovat yhtä aikaa käytössä. Ostin vastikään 10 kappaletta jälkiruoka-astioita, koska sellaisia, joita voisi pestä koneessa, ei ollut. Tämä olikin muuten viimeinen vakava puute keittiössäni.

Meiltä löytyy myös erinäisiä ruoanvalmistusvälineitä, joita käytetään vain harvakseltaan. On esimerkiksi parsakattila, suklaafondue ja rapuveitsiä. Kun on parsa-aika, kattilaa käytetään viikoittain. Suklaafondue tai rapuveitset voivat olla käyttämättä pidempään, mutta toisaalta on hauskaa, kun sellaiset on olemassa sitten kun tarve vaatii. Pärjäisin varmaan ilmankin, mutta minusta on mukavaa, että kotoa löytyy myös tiettyihin erikoistilanteisiin tarkoitettuja juttuja. En ole kynttiläihmisiä, mutta haluan silti joulupöytään kynttilät pöytään, ja itsenäisyyspäivänä sinivalkoiset ikkunalaudalle. Siksi muutama kynttilänjalka on tarpeen, vaikkei niitä käytetäkään kuin kerran vuodessa.

pelit

Näillä ei tee mitään ilman peliseuraa.

En ole kerännyt astiakokoelmaa siksi, että sellainen ”kuuluisi olla”, vaan siksi että meillä järjestetään isoja päivällisiä monta kertaa vuodessa. Minusta on ihanaa, kun iso joukko sukua tai ystäviä istuu saman pöydän ääreen syömään. Toisaalta vieraita ei tarvitse edes olla kovin paljon, ja silti astioita tarvitaan. Esimerkiksi eilen oli tuttavaperhe kylässä (2 aikuista + 2 lasta) ja tarjolla oli niinkin konstailematonta ruokaa kuin nakkeja, ranskiksia ja salaattia. Mutta kun otetaan 8 lautasta, lasia, haarukkaa, veistä sekä lisäksi joukko tarjoilu- ja ruoanlaittoastioita, siitä tulee jo tiskikone täyteen.

Syöminen, ja etenkin yhdessä syöminen on minulle elämän suuria iloja, ja siksi aina ihmettelen minimalisteja, joilla on vain yhden ihmisen astiat. Miten he tekevät vierailleen ruokaa? Mistä se syödään? Tilataanko aina noutoruokaa, joka syödään kertakäyttöastioilta? Kuulostaa vähän epäuskottavalta, joten olen tehnyt sen johtopäätöksen, että vieraiden kestitys ja juhlat eivät kuulu minimalistien harrastuksiin. Tosin ymmärrän elämäntilanteiden erot. Ei minullakaan  parikymppisenä opiskelijana ollut tällaista astiamäärää tietenkään, mutta ruokabileitä on aina järjestetty sille määrälle ihmisiä, joka on mahtunut ahtautumaan pöydän ympärille. Pöydänkin koko on vuosien varrella kasvanut.

Mutta astioiden lisäksi on muitakin kodin tavaroita, jotka on oikeastaan tarkoitettu muille kuin itselle. Jos ei ole ylimääräisiä lakanoita tai pyyhkeitä vieraspatjoista puhumattakaan, eivät pidemmän matkan vieraat voi jäädä yöksi, eivätkä lasten kaverit tulla yökylään. Tietysti vieraat voivat tuoda omat lakanat, mutta toisaalta minusta on sekin mukavaa, että vahingossa venähtänyt ilta ei haittaa, vaan sitten vain pedataan patjat lattialle.

On paljon muutakin, joita tarvitaan ensisijaisesti muita ihmisiä varten. Jos on iso pöytä, tarvitaan monta tuolia. Meidän perheessä kukaan ei tarvitse kenkälusikkaa, mutta moni vieras kyllä. Lautapelit ovat hauskimpia porukalla. Pidän myös pienten vieraiden varalta tallessa laatikollista vauvojen leluja ja paria muovilautasta, sillä lähipiiriin kuuluu paljon nuorempiakin lapsia kuin omani. Tai entä sitten parvekkeen jouluvalot? Eiväthän ne oikeastaan edes näy sisälle, mutta minusta on hauskaa koristella parveke ohikulkijoiden iloksi. Etupäässä valoja katselevat ihan muut kuin minä itse, mutta toisaalta minustakin on kiva katsella muiden valoja.

Koska en tunne todellisia minimalisteja oikeastaan lainkaan, joten voi olla että olen ihan väärässä. Mutta minusta tuntuu, että minimalismi sellaisessa muodossa, että kodista tosiaan karsitaan kaikki sellainen, mitä ei akuutisti päivittäin tarvita, sopii parhaiten yksin viihtyville introverteille. Tässä ei sitten ole kyse siitä, että pitäisin jotain elämäntapaa toista parempana. Teen tässä huomiota siitä, millaisia elämäntyylejä erilaisilla tavaramäärillä voi viettää. Minua miellyttää sellainen sosiaalinen elämä, jossa tapaan ystäviä ja sukulaisia nimenomaan meillä kotona, ja toivon että he viihtyvät. Haluan omistaa tavaroita, jotka on tarkoitettu etupäässä muiden kuin itseni käyttöön. Mutta voihan ihmisiä tavata myös kodin ulkopuolella, ja silloin näitä kaikkia tavaroita ei tarvita.

Onko teidän kotona tavaroita muita ihmisiä varten? Ja jos olet minimalisti, järjestätkö juhlia?

Viikon vinkit: säästövinkkejä, kapselipukeutumisen workshop sekä minimalismia

Julkaistu , kirjoittanut
8

Anna-lehden nettisivuilla listataan säästövinkkejä, joilla on myös ekovaikutuksia. Osa näistä on tuttuja juttuja, osa antaa enemmän ajattelemisen aihetta.

Haluan myös kertoa, että Caps Lookin ilmainen Vaatekaappi Workshop alkaa jälleen huomenna. Mikäli aihe kiinnostaa, klikkaa itsesi mukaan tästä. Workshop koostuu kolmesta videosta ja niihin liittyvistä omatoimisista tehtävistä. Caps Lookin Iina kyllä hallitsee tämän aihepiirin. Tämän työpajan hyvä puoli on se, että menetelmään pääsee tutustumaan ilman kuluja. Omia kokemuksiani kapselipukeutumisesta kerron esimerkiksi täällä. Arkijärjen omasta vaatekaapista on muuten tulossa edelleen postauksia, mutta se vaatiin vähän järjestelyjä, jotta saan siedettävät kuvat vaatteistani. (Arkijärki ja Caps Look tekevät affiliate-yhteistyötä)

Törmäsin erittäin kiinnostavaan pohdintaan siitä, mikä ero on minimalismilla ja askeettisuudella Ostolakossa-kosmetiikkablogissa. Virve, joka blogia kirjoittaa, on viime aikoina sukeltanut entistä syvemmälle minimalismiin, ja luopunut varsin vaikuttavasta määrästä tavaroitaan. Tiivistettynä hänellä on nykyisin hyvin vähän tavaroita, lukuunottamatta kosmetiikka, jota on sitäkin enemmän. Tässä kirjoituksessaan Virve perustelee mielestäni varsin hyvin, miksi kosmetiikasta luopuminen olisi askeettista, mutta sängystä luopuminen ei ole.

Viikon vinkit: hyvä diili ostoksilla, ötököitä sekä minimalismia

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tämän erittäin kiinnostavan artikkelin mukaan emme niinkään etsi ostoksilla halpaa hintaa vaan hyviä diilejä. Siis sellaista tilannetta, jossa hinta-laatu -suhde tuntuu olevan erityisen edullinen. Sellaisen vuoksi ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa. On myös ihmisiä, jotka reagoivat hyviin diileihin erityisen voimakkaasti. Mietin, olenkohan itse tällainen. Taidan vähän olla. (MeNaiset)

Testaa, tunnistatko kodin tavallisimmat tuhoeläimet. Sain itse tuosta 9/10, mokasin riisihärön kohdalla. (YLE) Iltalehti puolestaan tarjoilee ohjeita muurahaisten torjuntaan.

Näin elää minimalisti. (IS) Tämä minimalismi on kyllä mielenkiintoinen aihe! Tässä artikkelissa Teemu kertoo miten aiemmin oli pikemminkin maksimalisti, oli hienot autot ja laitteet. Nykyisin jopa juomalasit on karsittu, ja tilalla on kastikepurkit. Se vähä, mitä olen minimalisteja seurannut, usein taustalla tuntuu olevan runsas menneisyys, sitten minimalismikärpänen on puraissut ja lopulta on päädytty toiseen ääripäähän. Ehkä minun on hankala eläytyä, koska en ole koskaan ollut kummassakaan laidassa, vaan tukevasti siinä keskellä tietä. Minusta sekä liiallinen kuluttaminen että äärimmäinen karsiminen tuntuvat hankalilta elämäntavoilta. Sen sijaan nautin ihan älyttömästi siitä, että kotoa löytyy toimiva tavara kaikkiin tarpeisiin. Minulle mielenrauhaa tuo juuri se, että tiedän että kaikkea on mitä tarvitaan. Jos minimalistinen elämäntyyli kiinnostaa, Teemun blogi löytyy täältä.

Huono minimalisti matkustaa

Julkaistu , kirjoittanut
42

Minimalismi ei kerta kaikkiaan ole minua varten. En osaa sitä enkä nauti siitä. Tämä käy etenkin ilmi matkoilla, sillä pakatessa yritän aina jostain syystä soveltaa minimalismin oppeja, ja aina yhtä huonolla menestyksellä.

Olimme viikon perhelomalla Islannissa. (Islantia voin suositella lämpimästi – luonto on henkeäsalpaavan kaunis ja kaikki puhuvat täydellistä englantia.) Kohde oli tosiaankin hieno, mutta vaati monipuolisia varusteita. Säätila vaihteli reippaasta sadekelistä porottavaan aurinkoon. Aktiviteetit sisälsivät niin uimista, ratsastusta kuin kaupunkilomailuakin. Etukäteen oli varoitettu, että siellä sitten palelee herkästi, joten lämmintä piti pakata mukaan.

Jo pakatessa kävi ilmi, että en edes haluaisi olla minimalisti. Mutta aliostajataipumukseni yhdistettynä saamaattomuuteen ovat johtaneet siihen, että käytännössä minulta puuttuu monia ulkovaatteita, joille olisi ihan oikeaa tarvetta. Olen siis minimalisti laiskuuttani. Onnistuin sentään hankkimaan fleece-takin ennen matkaa (se onkin ensimmäinen laatuaan vaatekaapissani), mutta olisin kipeästi kaivannut myös hyviä, säänkestäviä jalkineita sekä kunnollista kuoritakkia. Hieman kateellisena katselin, kuinka puoliso silmäili täydellisiä vaatevalikoimaan ja noukki vaikeuksitta matkalaukkuun itseään miellyttävimmät vaihtoehdot. Minulla ei ollut valinnanvaraa, vaan päinvastoin sain pähkäillä, mitkä käytettävissä olevasta kapeasta valikoimasta täyttäisi vaaditut kriteerit edes suurin piirtein. Tässä kävi taas ilmi, että oikeasti olen optimalisti. En tarvitse valinnanvaraa esimerkiksi värin suhteen, mutta haluaisin, että kaapista löytyy sopiva ja hyvä vaate kaikkiin tilanteisiin. Yksi erittäin hyvä vaihtoehto riittää. Nyt oli tarjolla useampia epäoptimaalisia vaihtoehtoja, mikä turhautti ja hermostutti suuresti.

Jostain syystä yritän kuitenkin aina pakata etenkin itselleni mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Lapset eivät joudu kärsimään, heille kyllä osaan pakata kamppeet kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Mutta en tiedä mikä ihmeen minimalismi-into minuun iskee oman matkalaukun kohdalla. Alan säästellä ihan ihmeellisissä asioissa. Esimerkiksi kosmetiikassa: alan miettiä, tarvitsenko nyt kuitenkaan oikeasti mitään erityistä naamarasvaa tai käsirasvaa, mistään monimutkaisemmasta puhumattakaan. Lopulta pakkaan mukaan sekalaisia näytepakkauksia ja ajattelen että väliäkö tuolla. Paikan päällä, kun tuuli/aurinko/pakkanen/viima/muu outo olosuhde on ahavoittanut koko naaman ja yritän suunnilleen pestä meikkiä pois hotellisampoolla, kadun lähdön minimalismipuuskaa katkerasti. Jos ihoni oikuttelee kotimaassakin, niin loogisesti voisi arvella näin käyvän myös muualla. Voin myös kertoa, että hiusten pesu uimahallin saippualla ilman hoitoainetta ei ole resepti ihanan pehmeisiin kutreihin.

Näistä esimerkeistä vedän sen johtopäätöksen, että minimalismi ei ole minua varten. Sellainen, että yksi vaate tai tavara ajaisi monta käyttötarkoitusta ei kiehdo minua. Siis kyllä niin toimeen tulee, mutta samalla joutuu tekemään kompromisseja. Jos tavaroiden vähäisyys on itselle tärkeä arvo, niin silloin ymmärrän monikäyttöisyyden hyvin. Mutta huomaan, että minulle tärkeämpää on se, että esine täydellisesti tai ainakin erittäin hyvin omassa tarkoituksessaan. Toisaalta huomaan myös, että vaikka itse ensin ajattelisin pärjääväni vähemmällä, puolessa välissä reissua alkaa kuitenkin harmittaa, kun jotain puuttuu. Tietenkin yleensä ilmankin pärjää – mutta en haluaisi vain pärjätä, vaan nauttia myös.

Kotiin palattuani päätin, että nyt saa pihistely riittää. Istun alas ja teen listan niistä vaatteista, joita oikeasti tarvitsen (kengät, sukkia ja ulkotakki nyt ainakin) ja sitten aktiivisesti yritän sellaiset itselleni löytää, oli ostolakko tai ei. Tyytyminen on ok, jos vaikka väri ei ole se kaikista mieluisin, mutta ei ole järkeä kulkea märin varpain vain siksi, ettei periaatteesta halua ostaa kunnollisia kurakelin kenkiä. Samalla päätin myös, että seuraavan kerran kun lähden reissuun, en yritä pärjätä mahdollisimman vähällä, ellei sitten tarkoitus ole liikkua mahdollisimman kevyin kantamuksin. Mutta jos mennään lentokoneella ja autolla, ei ole mitään järkeä ruveta säästelemään siinä, ottaako kosmetiikkaa 100g enemmän vai vähemmän. Sen sijaan on aiheellista panostaa kunnollisiin matkapakkauksiin, jotka voin täyttää niillä omilla luottotuotteilla.

Tällaista opin tällä matkalla! Jos lukijoissa on todellisia minimalistimatkailijoita, olisi kiva kuulla, miten te saatte homman toimimaan! Ja muut hyvät pakkausvinkit otetaan myös ilolla vastaan!

Kuinka monta pyyhettä on tarpeeksi?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Tämä on jatkoa edelliselle kirjoitukselle. Välillä törmää otsikon kysymykseen: kuinka monta kappaletta jotakin tavaraa tarvitaan joko yhdelle tai useammalle henkilölle? Tässä kysymyksessä tuntuu olevan yleensä takana se, kuinka pieneen määrään tavaroiden lukumäärän voi supistaa. Laskukaavoja on monia erilaisia. Esimerkiksi pyyhkeissä kaikista minimalistisin versio on kaksi pyyhettä yhdelle ihmiselle: yksi käyttöön ja yksi pesuun. Vähän väljemmin tulkiten voi ajatella vielä näiden lisäksi pari lisää mahdollisia vieraita varten.

Vaatteiden määrää puolestaan lasketaan usein viikonpäivien mukaan, esimerkiksi alusvaatteita ja sukkia yksi puhdas setti jokaiselle päivälle. Astioita taas niin monelle kuin voi ajatella, että yhtä aikaa on syöjiäkin. Näissä laskukaavoissa on oma ideansa, mutta ne eivät yleensä ota huomioon poikkeustapauksia, vaan ne on suunniteltu optimaaliselle elämälle. Esimerkiksi jos harrastaa urheilua, tarvitsee luultavasti tavallisten lisäksi treenipyyhkeitä. Kun laittaa ruokaa, on ainakin minusta mukavaa, ettei ruoanlaitto häiriinny, vaikka kaikki ei olisikaan puhtaana sillä hetkellä. Esimerkiksi siksi on kätevää, kun astioita on yli minimin. Mutta kuinka laskea täsmällinen määrä, johon asti vähentää?

Ehdotan erilaista lähestymistapaa. Jos tavaralle on tilaa ja järkevä paikka, sen voi ihan hyvin säästää. Lukumäärien laskemisen sijaan voi päättää, että tämän verran tilaa tälle tavaralle on omassa kodissa sopivasti. Jos laatikossa on tilaa useammalle kuin kahdelle pyyhkeelle, miksi ei säilyttäisi enempää?  En tiedä kuinka monta pyyhettä omistan. Tiedän kuitenkin kaksi asiaa: ne eivät koskaan lopu kesken, vaikka lapselle iskisi mahatauti, tulisi yllätysvieraita yökylään tai vaikka en jaksaisi pestä pyykkiä pariin viikkoon. Toiseksi ne kaikki mahtuvat pyyhehyllykköön, joka on kylpyhuoneessa.

Myönnän, että hyllykkö on tällä hetkellä hiukan liian täynnä, siellä on ehkä yksi tai kaksi pyyhettä liikaa, jotta käyttäminen olisi optimaalista. Mutta mihin karsisin järkevästi 1-2 pyyhettä? Niiden kuskaaminen eläinsuojaan olisi mielestäni turha vaiva hyötyyn nähden. Kierrätyskeskukseen vieminen olisi dumppaamista. Paljon järkevämpää on käyttää itse pyyhkeet loppuun, ja tehdä niistä sitten rättejä, kun ne alkavat hiutua puhki. Tilaongelma ratkeaa vähitellen itsestään, jos en itse tuo hyllyille jostain lisää täytettä.

Aavistuksen liian täysi hylly on kuitenkin yhdentekevä yksityiskohta arjen toimivuuden kannalta. Mikään ei pursuile yli, kaikki pysyy järjestyksessä. Sen sijaan pari pyyhettä per nenä olisi meidän perheessä liian vähän. Tämä liittyy taas siihen mistä edellisessäkin kirjoituksessa puhuin, eli siihen että varaudun mieluiten ennalta kaikenlaiseen. En esimerkiksi halua olla riippuvainen siitä, että pesisin pyykkiä täsmällisin väliajoin.

Luulisin, että useimmilla meistä on lopulta aika hyvä näppituntuma siitä, mikä määrä on sopivasti. Sehän on tietenkin kaikilla eri – meille sopii runsaampi määrä, mutta joku muu voi hyvin tulla toimeen kahdella kappaleella. Myös tästä syystä on minusta vähän vaarallista mennä toisen puolesta arvioimaan, kuinka monta on oikea määrä. Ihmisten elämäntilanteet  ovat niin erilaisia. Jos tuntuu siltä, että esimerkiksi juuri pyyhkeitä on turhan paljon, voi vähentää vähitellen ja katsoo, millainen määrä tuntuu sopivalta.

Ja nyt minua tietenkin kiinnostaa, mikä on sopiva määrä pyyhkeitä teillä? Kaksi per henkilö, vai paljon enemmän? Vai oletko koskaan edes laskenut? (Minä en ole.)

Minimalismillakin on hintansa

Julkaistu , kirjoittanut
59

Mietiskelin jälleen kerran, mikä on sopiva määrä tavaraa. Tuli siinä mieleen, että sekä minimalismissa että isommassa määrässä tavaraa on omat kustannuksensa, mutta ne ovat luonteeltaan erilaiset.

Useimmille lienee tuttua sellainen ajattelu, että mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän se sitoo säilytystilaa ja sitä kautta myös rahaa. Kärjistetyin esimerkki on ulkopuolinen varasto, jolloin ihminen maksaa siitä, että saa säilyttää omistamiaan tavaroita jossain, vaikkevat ne edes ole käytössä. Eli silloin maksetaan ihan pelkästä omistamisen ilosta. Mutta sama toimii myös kotona. Mitä enemmän huoneistoon on ahdettu omaisuutta, sitä vähemmän siellä on tilaa liikkua ja olla. Hyllyllä oleva tavara vie aina tilaa joltakin toiselta esineeltä.

Mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että vähäisen tavaramäärän kääntöpuolena on työ? Tämä tuli mieleen kun silitin niitä tyynynliinoja. Meidän perhe pärjäisi noin puolella tai jopa kolmasosalla siitä määrästä, joka tyynynliinoja tällä hetkellä on. Tiedättehän systeemin – yhdet pesussa, yhdet käytössä ja yhdet varalla. Mutta jos käytössä olisi näin vähäinen määrä, saisin olla silittämässä joka viikko. Tai jos omistaisin vain kolme sukkaparia, pystyisin kyllä elämään niin, mutta saisin pyykätä sukkia joka toinen päivä. Sama koskee melkein kaikkia käyttöesineitä.

Tietenkin voidaan argumentoida, että yhden tyynynliinan silittämiseen menee tietty aika, ja jos liinoja on enemmän, tuo aika kertaantuu liinojen lukumäärällä. Että kokonaismäärässä vähemmän tyynynliinoja tarkoittaa vähemmän työtä. Mutta minulla onkin mielessäni työn tiheys. Itselleni on luontevampaa lykätä jotain työtä muutama viikko, ja käyttää siihen sitten kerralla vähän enemmän aikaa, kuin pilkkoa sama työ pieniin osiin ja tehdä joka päivä vähäsen. Itse asiassa epäilen, että loppujen lopuksi aikaa saattaisi näin pieniin paloihin pilkottuna mennä lopulta kokonaismäärässäkin enemmän. Työvälineet täytyy ottaa esille, siivota lopuksi pois, ja esimerkiksi vaatteet viikata hyllyyn. Työhön menee oikeasti aina vähän enemmän aikaa kuin se itse suoritus. Kirjoitin tästä jo monta vuotta sitten, ja tämä pitää edelleen paikkansa. 20 tyynynliinaa laittaa paikalleen samassa ajassa kuin 2, mutta kahden liinan jokaviikkoinen kierrättäminen pyykkiin, silitykseen ja kaappiin taitaa lopulta viedä enemmän aikaa, kuin tuo 20 liinan systeemi.

Oikeasti tuo ajasta puhuminen on vähän hiusten halkomista, sillä kyse lienee muutamista minuuteista. Mutta psykologinen puoli on ainakin minulla tärkeämpi. En millään jaksaisi ruveta niin tiheään tahtiin. Kerran kuussa rupeaminen vaatii itsekuria paljon vähemmän kuin kerran viikossa tai kerran päivässä rupeaminen. Tässä palataan siihen perusaiheeseen, joka leimaa vähän kaikkia kirjoituksiani. En ole minimalisti enkä maksimalisti, olen optimalisti. Olennaista on hahmottaa se itselle sopivin määrä tavaraa, joka ei ole ylenpalttisesti tai liikaa, muttei myöskään liian vähän siihen nähden, kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa.

Tämän kirjoituksen pointtina on oikeastaan se, että myös minimalismilla on hintansa, ja se on jatkuva työ ja ylläpito, eli viime kädessä se rupeaminen. Halusin nostaa tämän esiin, sillä usein isot määrät tavaraa nähdään automaattisesti huonona. Mutta asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Mitä mieltä olette? Millaisia kustannuksia näette suurella/pienellä tavaramäärällä?

Erään seikkailijattaren minimalistinen omaisuus

Julkaistu , kirjoittanut
10

Muuan ystävistäni luonnehtii olevansa moderni kiertolainen. Muutaman viime vuoden aikana hän on muuttanut Suomesta ulkomaille, matkustellut vähän väliä ja asunut useassa asunnossa – välillä yksin, välillä kimppakämpissä ja välillä ihan vaan kavereiden nurkissa. Juuri nyt hän on väliaikaisesti Suomessa (vaikka kyllä risteileekin jatkuvasti eri mantereille ja takaisin) ja sain loistavan tilaisuuden jututtaa häntä siitä, miten matkalaukkuelämä käytännössä tapahtuu. Tässä on esimerkki funktionaalisesta minimalismista, eli siitä että omaisuus on karsittu minimiin mutta ensisijaisesti siksi, että se on käytännön sanelema ratkaisu.

Kaverini, kutsutaan häntä vaikka Seikkailijattareksi (mitä osuvin nimitys, voin vakuuttaa) kertoo, että kaikki alkoi oikeastaan avioerosta muutama vuosi sitten, jolloin hän asui vielä Suomessa ihan tavanomaisessa kodissa. Eron jälkeen hän myi suurimman osan omaisuudestaan kirpputorilla tai lahjoitti muuten vaan pois. Käytännössä hän siis luopui kaikista kirjoista, huonekaluista, astioista ja suurimmasta osasta vaatteita. Jäljelle jäi vain parhaat ja tärkeimmät tavarat, jotka eivät juuri tilaa vie. Sitten Seikkailijatar suuntasi maailmalle.

”Eron jälkeen tuntui fyysisestikin siltä, että hartioilta oli nostettu valtava taakka. Tavaroista luopuminen noudatteli tätä samaa linjaa: tähtäsin kevyeen oloon ja elämiseen.”

Sittemmin suhtautuminen materiaan on muuttunut entistä mutkattomammaksi ja minimalistiseksi. Tällä hetkellä koko käyttöomaisuus mahtuu kahteen suurehkoon matkalaukkuun. Niiden lisäksi Suomessa on säilytyksessä kuusi pahvilaatikkoa,  joissa on lähinnä lapsuusmuistoja ja muuta sellaista pysyvää tavaraa, joista edes maailmaa kiertävä Seikkalijatar ei halua kokonaan luopua. Lisäksi kaksi taulua on eräällä ystävällä päivähoidossa odottamassa mahdollista pysyvämpää asuinpaikkaa tulevaisuudessa.

Mitä maailmalla sitten kulkee mukana? Etupäässä kuulemma vaatteita. Mutta on muutamia muitakin tavaroita. Tietokone, laturi, kännykkä. Kaksi kirjaa, joihin hän palaa aina uudestaan ja uudestaan. Käytännölliset pienet toimistotarvikkeet. Kosmetiikkaa, lääkkeitä ja muuta henkilökohtaista. Sekä tietysti nippu tärkeitä oman elämän dokumentteja kuten todistuksia.

”Suhtautuminen tavaraan on muuttunut: mitä vähemmän ja kevyempää, sen parempi. Olen nähnyt ihmisiä samassa elämäntilanteessa, ja voi olla todella hankalaa jos takertuu joka ikiseen esineeseen.”

Minua kiinnostaa kovasti, millainen filosofia kaverillani on vaatteiden suhteen. Käy ilmi että vaatevarasto on hioutunut äärimmäisen toimivaksi. Olennaista on (ja tätä todella ihailen), että joka tilanteeseen on olemassa asianmukainen vaatetus. Tähän tietysti vaikuttaa mm. se, että työ ei vaadi hirveän formaalia pukeutumista. Mutta suurimmaksi osaksi garderobista löytyy jotain soveliasta kaikkin tilaisuuksiin sekä työhön että vapaa-aikaan.

Yksittäisten vaatteiden lukumäärä on käytännön syistä rajattu. Farkkuja on noin kolmet, mekkoja muutama, yksi jakkupuku; kenkäpareja on kumisaappaat mukaanluettuna alle kymmenen. Tässä voidaan luultavasti puhua vaatevarastosta, joka käsittää konkreettisesti alle 100 kappaletta. Jotta kokonaisuus pysyisi toimivana, se vaatii jatkuvasti pientä säätöä. Jos jokin vaate ei saa riittävästi käyttöä, se pannaan kiertoon, vaikka olisi ihan kivakin. Jos uusia tarpeita ilmenee, niihin hankitaan sopiva varustus. Samoin kuluneita uusitaan säännöllisesti, sillä vaikka vaatevarasto onkin pieni, ei silti ole tarvetta näyttää resuiselta. Vaatteiden ei kuitenkaan tarvitse olla uusia – Seikkailijatar ei vierasta kirppareita, eikä kavereilta saatuja vaatteita.

”Jos ostan jotain, niin luovun jostain. Todennäköisesi olen luopunut edellisestä vaatteesta ennen kuin ostan uuden.”

Lentävä elämäntyyli on hionut käsimatkatavarat huippuunsa. Kaikki kosmetiikkapakkaukset ovat pieniä, jotta ne läpäisevät kenttien turvatarkastukset ongelmitta. Poikkeuksen tekee vartalovoide, jota ei kannata kuljettaa mukana ollenkaan. On yksinkertaisempaa ostaa paikanpäältä edullinen ja reilun kokoinen markettituote, jonka kuluttaa samalla reissulla tai jättää isäntäväelle loppuunkäytettäväksi.

Toinen vinkki liittyy tärkeisiin dokumentteihin. Niitä kannattaa säilyttää sekä sähköisessä että paperimuodossa, ja lisäksi kopioita monessa eri paikassa. Eli alkuperäisistä on olemassa paperikopiot ja sähköiset kopiot on tallennettu pilveen, mutta lisäksi Seikkailijatar lähettää sähköiset kopiot aina itselleen sähköpostilla. Tavoitteena on varmistaa, että esimerkiksi tietyt terveyteen liittyvät dokumentit löytyvät jossain muodossa aina, vaikka matkalaukku katoaisi tai varastettaisiin.

Toisaalta kaikkea ei tarvitse printata. Lähtöselvityksen voi tehdä itse kännykällä. Passi taas kannattaa kuljettaa ja säilyttää aina samassa paikassa, niin ei koskaan tule paniikkia onko se mukana vai ei.

”Olen alkanut ottaa mukaan myös oman tyhjän juomapullon, jonka täytän lentoaseman vedellä. Juotavaa on koko ajan tarpeeksi eikä tarvitse juoksuttaa lentoemäntiä.”

Oli todella kiinnostavaa päästä kurkistamaan, kuinka todellinen Seikkailijatar elää – eli mitä sitä oikeasti kuljettaa mukanaan silloin, kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun ja kotipaikka voi vaihtua lyhyelläkin varoitusajalla. Ihailen tuollaista joustavuuden ja käytännöllisyyden yhdistelmää suuresti. Voin muuten kertoa, että ennen kuin näin tämän ystävän käyvän nukkumaan, en ollut koskaan nähnyt kenenkään oikeasti käyttävän unimaskia. Kuvittelin tähän saakka, että niitä pidetään vain amerikkalaisissa elokuvissa. Mutta olin väärässä, tuo itselleni täysin eksoottinen esine on kuulemma korvatulppien kera avain hyviin uniin, nukahtipa sitten missä päin maailmaa tahansa. Aina oppii uutta!