Iltalehdessä luetellaan seitsemän eri tapaa, jolla niitä pieniä kosteutta imeviä pusseja voi hyötykäyttää. Huomasin, että minulla on yksi niistä jo käytössä, sillä pidän sellaista pussia kampauspöydän meikkilaatikossa. En tiedä onko siitä mitään höytyä, mutta eipä siitä ole haittaakaan.
Tässä on kiinnostava juttu: jos vähennämme kulutusta, tuemmeko silloin epähuomiossa epäekologisempaa maailmaa? Kulutustutkija Mika Pantzarilla on mielenkiintoisia argumentteja kuluttamisen puolesta. Ensisijaisesti ymmärrän tämän niin, että jos kuluttamisen vähentämisestä säästyy rahaa, kannattaa olla tarkkaa, mihin sen käyttää. Mutta Pantzar tekee kenties turhan yksioikoisia johtopäätöksiä, nimittäin onhan silläkin väliä, millaista kuluttamista vähentää. Kaikista palveluista peritään arvonlisävero myös, joten jos ostan vähemmän vaatteita, mutta ostan säästyneillä rahoilla esimerkiksi kampaamopalveluita, en näe tässä suurta ekologista ongelmaa, päinvastoin. Verokantakin on sama, mutta rahat jäävät kokonaisuudessaan kotimaahan. (YLE)
Ei sunnuntaita ilman muovia. En ehtinyt luonnonkosmetiikkamessuilla kuunnella ainuttakaan esitystä, vaikka kiinnostavia aiheita olisi kyllä ollut. Noora Shingler puhui tilaisuudesta muovista kosmetiikassa, ja huomasin, että hänen puheenvuoronsa on luettavissa Kemikaalicocktail-blogissa. Esityksestä käy ilmi kiinnostavia seikkoja, kuten esimerkiksi se, millaisilla nimillä muovi on INCI-listoihin piiloutunut. Samoin oletteko tulleet ajatelleeksi, että vegaaninen kosmetiikka sisältää usein muovia. Se on eri asia kuin (sertifioitu) luonnonkosmetiikka, joka taas ei koskaan sisällä muovia.
Ääh tuo Pantzarin juttu. Minua ärsyttää suunnattomasti tällainen mukanokkela kikkailu jossa asetetaan melko heikoilla argumenteilla maapallon rajallisten resurssien kuluttaminen jotenkin positiiviseen valoon. Hei, taisin tehdä epäeettisen valinnan lopettaessani tupakoinnin sillä nyt tupakanviljelijä Etelä-Amerikassa kärsii tästä taloudellisesti. Ja entä sitten kotimaiset muovivalmistajat; ajanko nyt muovipussittomuudellani tällä alalla työskenteleviä perheitä työttömyyden kurimukseen.
Toki maailmantalous on kimurantti kokonaisuus syy-seuraussuhteiden verkostoja mutta silti. Ei se kiinalainen tehdaskaan kauaa syydä tuotteitaan markkinoille jos niitä ei kukaan osta. Ja juuri niinkuin sanoit, eihän tavaran ostamatta jättäminen ole sama kuin rahojen tilillä makuuttaminen.
Olen Pantzarin kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että ylhäältä tulevat rajoitukset ovat tehokkaimpia. Yhteiskunta pystyy ohjaamaan kulutusta haluttuun suuntaan verotuksella ja sanktioilla, jos poliittista tahtoa löytyy.
Pantzar katsoo asioita tietysti kansantaloustieteen näkökulmasta. Näkökulmia on tietysti loputtomasti. Minusta yksilötasolla työajan vähentäminen on hyvä ajatus. Itse tein (toki) terveyssyistä pari vuotta 50% työaikaa ja elämänlaatuni parani sairastelusta huolimatta huomattavasti. Kuluttamiseen jäi tietysti merkittävästi vähemmän rahaa, mutta lisääntynyt vapaa-aika korvasi sen monin kerroin. Usein ajatellaan, ettei esim. vaativissa asiantuntijatehtävissä voi vähentää työaikaansa, mutta yllättävän usein voi! Este voi joskus olla oman pään sisällä!
Itseäni taas vähän huolestuttaa se, että työajan vähentämistä ja tulojen pudotusta kuvataan niin positiivisesti, erityisesti naiset toisilleen. Harva mies jää osa-aikatyön varaan. Vaurastuminen ja esim eläkkeen suuruus perustuu työntekoon. Itselleni karttuvat säästöt ja sijoitukset tuovat myös mielenkiintoa elämään. Eläkeläisköyhyyskin on pitkälti naisköyhyyttä , minkä pitäisi olla huolen aihe.
Molemmat hyviä näkökulmia. Jos tekee valinnan vähentää työtuntejaan, se kannattaa tietenkin tehdä vasta sen jälkeen, kun on laskenut millaiset vaikutukset liikkeellä on tulevaisuuden toimeentuloon. Toisaalta on muistettava, ettei kaikilla ole mahdollisuutta vähentää työaikaansa – joko työ ei anna periksi, tai sitten tulot putoaisivat liikaa.
Periaatteessa jos ihminen on jatkuvasti burn outin partaalla, työn vähentäminen voi olla hyvin järkevä ratkaisu ainakin lyhyellä tähtäimellä. Mutta kuten Jaana sanoi, tällaiset ratkaisut pitäisi aina tehdä pitkän aikavälin harkintaa käyttäen, jottei aiheuta itselleen hallaa.
Ei vaativista asiantuntijatehtävistä varmaan voi kovin nuorena jäädäkään osa-aikaiseksi (en nyt puhu perhevapaista tai niistä, jotka tekevät pakosta osa-aikaa), kun ei vielä ehkä ole rautaista näyttöä omasta merkityksestään työnantajalle. Itselleni jakso osui työuran loppupäähän ja eläke tulee olemaan ihan mukavaa tasoa eli eläkeläisköyhyys ei kolkuta ovella. Jokainen, jolla on mahdollisuus valita, tietysti arvioi onko omaisuuden kerääminen tärkeämpää kuin elämänlaatu tässä ja nyt, etenkin jos tuleva talouskin on jo turvattu.
Mutta täytyykö ”omaisuuden kerääminen” ja elämänlaatu asettaa vastakkain. Elämänlaatua kai on se, että on vapaa tekemään valintoja. Kokemukseni mukaan valinnanvaraa on sitä enemmän, mitä paremmin resurssoitu on myös taloudellisesti.
Ei niistä silicageelipusseista oikeasti ole hyötyä enää kuluttajalla. Silicageelin kapasiteetti sitoa kosteutta kyllästyy hyvin nopeasti, eivätkä nuo pienet pussit alun alkaenkaan kovin paljoa kosteutta sido. Kosteustaso, mihin tasapaino syntyy, ei muistaakseni myöskään ole täysin vedetön vaan olisko joku 30 % RH? Labrassakin käytetään silicaa kosteuden hallintaan suljetuissa systeemeissä, mutta silicageeli pitää kuivata säännöllisesti kuumassa, jotta siihen sitoutunut kosteus saadaan poistumaan. Huonetilassa kapasiteetti täyttyy sitäkin nopeammin. En muista enää kuivauslämpötilaa tai aikaa…
Jaahas, eipä niistä sitten taida olla hyötyä muuta kuin ajatuksen tasolla 🙂 eli roskis on oikea osoite.