Otsikko on uskomaton, mutta se on totta. Pelasin minimalismipeliä koko elokuun ajan. Ensimmäisenä päivänä poistin yhden tavaran, toisena kaksi, ja viimeisenä päinä poistin 31 tavaraa. 1+2+3+4 … +30+31=496. Mutta oikeasti poistettuja tavaroita oli enemmän, koska esimerkiksi nippu piirustuksia kattoi päivän 25, vaikka oikeasti siinä nipussa oli enemmän kuin 25 paperia. Todellisuudessa meiltä poistui kuukauden aikana yli 500 fyysistä esinettä. Hulluinta on se, että loppua ei näy. Edelleen on poistettavaa.
Mitä tavaroita heitin pois?
Valtaosa tuosta viidestäsadasta tavarasta meni roskiin. Tämä oli aika jysäyttävä havainto. Esimerkiksi lastenhuoneesta lähti kilotolkulla paperia, vihkoja, toimimattomia tusseja ynnä muuta roinaa. Heitin menemään useamman viherkasvin, jotka olivat joko kuolleita tai kuihtumisen partaalla. Myös tekstiilijätettä syntyi: heitin pois rikkinäisiä kenkiä, sukkia ja alusvaatteita. Enimmäkseen raivasin kuitenkin sellaista ihmeellistä arkipäivän kuonaa: kenkälaatikoita, tarpeettomia käyttöohjeita, vuosikausia vanhoja joulukortteja ja suklaapupuja vuosien takaa. Osa tavaroista meni kuitenkin kierrätykseen. Yhden kasvin annoin pois, vaatteita, kenkiä ja kodintavaroita meni Fidalle kassillinen, lapsi vei vanhoja sarjakuvalehtiä kouluun monta kymmentä kappaletta ja lähes kaikki lastenvaatteet pääsevät käyttöön.
Miten löysin niin paljon poistettavaa?
Poistoja ei tarvinnut juuri etsiä. Riitti, kun avasi laatikon ja alkoi karsia. Kävin kotia läpi systemaattisesti: kylpyhuoneenkaapit, meikit, keittiön kaapit, leluhylly, lehtikori, kenkähylly, sekalaisten tavaroiden laatikko, parvekkeen säilytysarkku. Aina kun kohdisti huomion tiettyyn kokonaisuuteen, sieltä yleensä löytyi jotain poistettavaa. Esimerkiksi lääkekaapista löytyi kaikenlaista vanhentunutta. Varsinainen aarreaitta oli parveke, jossa päällisin puolin ei ole paljon mitään. Mutta säilytysarkkuun oli kertynyt vuosien varrella hirveä määrä ihmeellistä roinaa, jolle ei ollut mitään käyttöä. Siis narunpätkiä, rikkinäisiä kukkaruukkuja ja muuta täysin käyttökelvotonta tavaraa. Sama ilmiö toistui melkein joka huoneessa. Vähiten roinaa löytyi ehkä vähän yllättäen keittiöstä. Siellä tuntuu kaikki olevan tarpeellista ja käytössä.
Tiesin myös ennalta, että parista ”romulaatikosta” löytyy helposti poistettavaa. Meillä kaikilla on varmaan joku sellainen paikka, jonne tulee heitettyä kaikkea ylimääräistä, jolle ei juuri sillä hetkellä ole paikkaa. Noista tavaroista tulee muutamassa vuodessa roskia, jos niitä ei käytä. Näistä laatikoista oli hyvin helppoa kasata 10 tai 20 sekalaista tavaraa poistoiksi.
Jäikö mitään karsimatta?
En voi oikein itsekään uskoa tätä, mutta nuo 500 tavaraa tulivat helposti täyteen, vaikka en edes koskenut vanhoihin valokuviin tai omiin papereihini, enkä käynyt vintillä tai kellarissa. Jos alkaisin niitä käydä läpi, voisin varmaan vetää uuden minimalismikuukauden tähän yhtä kyytiä, ja poistaa toiset 500 kpl silkkaa paperitavaraa, vintin sisällöstä puhumattakaan. Muutaman tavaran kohdalla iski se perinteinen ”tätä voi vielä käyttää” -syndrooma, joten siinä mielessä jotain jäi kyllä karsimatta. Poistan nämä, kunhan saan neuvottelut itseni kanssa valmiiksi. Keräsin turhia tavaroita yhteen paikkaan kuukauden aikana, josta sitten valikoin päivän poistot. Hulluinta on, että sinne jäi niitä vieläkin. En enää muistanut viimeisenä päivänä, että minulla oli sellainen jemma, sillä poistettavaa löytyi muutenkin.
Mikä hämmästytti eniten?
Vaikka 500 tavaraa kuulostaa todella paljolta, ei tuon määrän poistumista huomaa oikeastaan mistään. Kun en raivannut huonekaluja enkä isoja astioita enkä muutakaan kookasta, tilaa ei tullut juuri enempää kuin ennenkään. Moni poistoista oli myös rikkinäisiä tavaroita, jotka korvasin uudella. En tiedä oliko tämän täysin pelin hengen mukaista, mutta kun esim. vaaka hajosi, laskin sen poistoksi vaikka ostinkin seuraavana päivänä uuden.
Eniten hämmästytti kuitenkin roskan määrä. Valtaosa tavaroista meni suoraa tietä roskikseen (tietenkin lajiteltuna oikein). Teen tästä muutaman johtopäätöksen: Ensinnäkin roskaa tulee vähän kuin itsestään. Usein kyse on tavaroista, joiden suhteen ei ole osannut tehdä päätöstä aiemmin. Siksi ne on säästetty, mutta myöhemmin käy ilmi, ettei säästämiselle olekaan mitään syytä. Silloin tavarasta tulee roska. Lapsen kerhovihko on tuntunut kevään viimeisenä päivänä tärkeältä, ja olisi ollut suorastaan kylmäveristä heittää kevätjuhlista tullessa kaikki paperitavara suoraan roskiin. Mutta syyskuun kynnyksellä nuo samat piirustukset ja vihkot eivät enää tunnukaan tärkeiltä, vaan ne ovat muuttuneet ärsyttäväksi roinaksi. Paljon meni roskiin myös sellaista ”tätä voi vielä tarvita” -tavaraa, jota ei siis koskaan ole tarvittu. Huomasin myös, että moni roska oli vähän kuin tiedossa, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi tarttua asiaan. Paljon poistui siis sellaista, mitä vain en ollut saanut heitetyksi aikaisemmin.
Entä nyt?
Opin tästä sen, että roskan määrä on loputon. Pitää olla todella skarppina, jos haluaa ettei kodissa ole ylimääräistä roskaa. Pitää olla valmis käymään säännöllisesti vanhoja tavaroitaan läpi. Siksi jokin päivittäinen siistimisrutiini on hyvä, sillä silloin tulee kerättyä ne ilmiselvät roskat pois pyörimästä. On myös hyvä idea ajoittain käydä systemaattisesti läpi myös sellaisia säilytyspaikkoja, joita ei päivittäin käytä. Esimerkiksi se parvekelaatikko oli saanut olla omissa oloissaan vuosikausia. Ei siitä sisällön sekamelskasta ollut haittaa, paitsi silloin kun arkkua piti siirrellä, se oli painava. Mutta nyt on iloa siitä, että sisältö on järjestyksessä eikä sisällä roinaa. Kukaan muu meidän perheessä ei ikinä sinne edes katso, mutta minulle tuo hallinnan tunnetta elämään, kun tiedän sen olevan järjestyksessä.
En tiedä onko meillä vain jotenkin tavallista enemmän roinaa, vai onko muilla sama tilanne? Mutta epäilen, että moni pystyisi helposti poistamaan saman verran tavaraa kodistaan – etenkin jos perheessä on pieniä lapsia. Se lasten mukana tuleva roinan määrä on ihan käsittämätön. Tosin ainakin puolet (siis noin 250 tavaraa) oli ihan omia juttuja. Suosittelen kokeilemaan.
