Kuinka heitin pois 500 tavaraa yhden kuukauden aikana

Otsikko on uskomaton, mutta se on totta. Pelasin minimalismipeliä koko elokuun ajan. Ensimmäisenä päivänä poistin yhden tavaran, toisena kaksi, ja viimeisenä päinä poistin 31 tavaraa. 1+2+3+4 … +30+31=496. Mutta oikeasti poistettuja tavaroita oli enemmän, koska  esimerkiksi nippu piirustuksia kattoi päivän 25, vaikka oikeasti siinä nipussa oli enemmän kuin 25 paperia. Todellisuudessa meiltä poistui kuukauden aikana yli 500 fyysistä esinettä. Hulluinta on se, että loppua ei näy. Edelleen on poistettavaa.

Mitä tavaroita heitin pois?

Valtaosa tuosta viidestäsadasta tavarasta meni roskiin. Tämä oli aika jysäyttävä havainto. Esimerkiksi lastenhuoneesta lähti kilotolkulla paperia, vihkoja, toimimattomia tusseja ynnä muuta roinaa. Heitin menemään useamman viherkasvin, jotka olivat joko kuolleita tai kuihtumisen partaalla. Myös tekstiilijätettä syntyi: heitin pois rikkinäisiä kenkiä, sukkia ja alusvaatteita. Enimmäkseen raivasin kuitenkin sellaista ihmeellistä arkipäivän kuonaa: kenkälaatikoita, tarpeettomia käyttöohjeita, vuosikausia vanhoja joulukortteja ja suklaapupuja vuosien takaa. Osa tavaroista meni kuitenkin kierrätykseen. Yhden kasvin annoin pois, vaatteita, kenkiä ja kodintavaroita meni Fidalle kassillinen, lapsi vei vanhoja sarjakuvalehtiä kouluun monta kymmentä kappaletta ja lähes kaikki lastenvaatteet pääsevät käyttöön.

Miten löysin niin paljon poistettavaa?

Poistoja ei tarvinnut juuri etsiä. Riitti, kun avasi laatikon ja alkoi karsia. Kävin kotia läpi systemaattisesti: kylpyhuoneenkaapit, meikit, keittiön kaapit, leluhylly, lehtikori, kenkähylly, sekalaisten tavaroiden laatikko, parvekkeen säilytysarkku. Aina kun kohdisti huomion tiettyyn kokonaisuuteen, sieltä yleensä löytyi jotain poistettavaa. Esimerkiksi lääkekaapista löytyi kaikenlaista vanhentunutta. Varsinainen aarreaitta oli parveke, jossa päällisin puolin ei ole paljon mitään. Mutta säilytysarkkuun oli kertynyt vuosien varrella hirveä määrä ihmeellistä roinaa, jolle ei ollut mitään käyttöä. Siis narunpätkiä, rikkinäisiä kukkaruukkuja ja muuta täysin käyttökelvotonta tavaraa. Sama ilmiö toistui melkein joka huoneessa. Vähiten roinaa löytyi ehkä vähän yllättäen keittiöstä. Siellä tuntuu kaikki olevan tarpeellista ja käytössä.

Tiesin myös ennalta, että parista ”romulaatikosta” löytyy helposti poistettavaa. Meillä kaikilla on varmaan joku sellainen paikka, jonne tulee heitettyä kaikkea ylimääräistä, jolle ei juuri sillä hetkellä ole paikkaa. Noista tavaroista tulee muutamassa vuodessa roskia, jos niitä ei käytä. Näistä laatikoista oli hyvin helppoa kasata 10 tai 20 sekalaista tavaraa poistoiksi.

Jäikö mitään karsimatta?

En voi oikein itsekään uskoa tätä, mutta nuo 500 tavaraa tulivat helposti täyteen, vaikka en edes koskenut vanhoihin valokuviin tai omiin papereihini, enkä käynyt vintillä tai kellarissa. Jos alkaisin niitä käydä läpi, voisin varmaan vetää uuden minimalismikuukauden tähän yhtä kyytiä, ja poistaa toiset 500 kpl silkkaa paperitavaraa, vintin sisällöstä puhumattakaan. Muutaman tavaran kohdalla iski se perinteinen ”tätä voi vielä käyttää” -syndrooma, joten siinä mielessä jotain jäi kyllä karsimatta. Poistan nämä, kunhan saan neuvottelut itseni kanssa valmiiksi. Keräsin turhia tavaroita yhteen paikkaan kuukauden aikana, josta sitten valikoin päivän poistot. Hulluinta on, että sinne jäi niitä vieläkin. En enää muistanut viimeisenä päivänä, että minulla oli sellainen jemma, sillä poistettavaa löytyi muutenkin.

Mikä hämmästytti eniten?

Vaikka 500 tavaraa kuulostaa todella paljolta, ei tuon määrän poistumista huomaa oikeastaan mistään. Kun en raivannut huonekaluja enkä isoja astioita enkä muutakaan kookasta, tilaa ei tullut juuri enempää kuin ennenkään. Moni poistoista oli myös rikkinäisiä tavaroita, jotka korvasin uudella. En tiedä oliko tämän täysin pelin hengen mukaista, mutta kun esim. vaaka hajosi, laskin sen poistoksi vaikka ostinkin seuraavana päivänä uuden.

Eniten hämmästytti kuitenkin roskan määrä. Valtaosa tavaroista meni suoraa tietä roskikseen (tietenkin lajiteltuna oikein). Teen tästä muutaman johtopäätöksen: Ensinnäkin roskaa tulee vähän kuin itsestään. Usein kyse on tavaroista, joiden suhteen ei ole osannut tehdä päätöstä aiemmin. Siksi ne on säästetty, mutta myöhemmin käy ilmi, ettei säästämiselle olekaan mitään syytä. Silloin tavarasta tulee roska. Lapsen kerhovihko on tuntunut kevään viimeisenä päivänä tärkeältä, ja olisi ollut suorastaan kylmäveristä heittää kevätjuhlista tullessa kaikki paperitavara suoraan roskiin. Mutta syyskuun kynnyksellä nuo samat piirustukset ja vihkot eivät enää tunnukaan tärkeiltä, vaan ne ovat muuttuneet ärsyttäväksi roinaksi. Paljon meni roskiin myös sellaista ”tätä voi vielä tarvita” -tavaraa, jota ei siis koskaan ole tarvittu. Huomasin myös, että moni roska oli vähän kuin tiedossa, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi tarttua asiaan. Paljon poistui siis sellaista, mitä vain en ollut saanut heitetyksi aikaisemmin.

Entä nyt?

Opin tästä sen, että roskan määrä on loputon. Pitää olla todella skarppina, jos haluaa ettei kodissa ole ylimääräistä roskaa. Pitää olla valmis käymään säännöllisesti vanhoja tavaroitaan läpi. Siksi jokin päivittäinen siistimisrutiini on hyvä, sillä silloin tulee kerättyä ne ilmiselvät roskat pois pyörimästä. On myös hyvä idea ajoittain käydä systemaattisesti läpi myös sellaisia säilytyspaikkoja, joita ei päivittäin käytä. Esimerkiksi se parvekelaatikko oli saanut olla omissa oloissaan vuosikausia. Ei siitä sisällön sekamelskasta ollut haittaa, paitsi silloin kun arkkua piti siirrellä, se oli painava. Mutta nyt on iloa siitä, että sisältö on järjestyksessä eikä sisällä roinaa. Kukaan muu meidän perheessä ei ikinä sinne edes katso, mutta minulle tuo hallinnan tunnetta elämään, kun tiedän sen olevan järjestyksessä.

En tiedä onko meillä vain jotenkin tavallista enemmän roinaa, vai onko muilla sama tilanne? Mutta epäilen, että moni pystyisi helposti poistamaan saman verran tavaraa kodistaan – etenkin jos perheessä on pieniä lapsia. Se lasten mukana tuleva roinan määrä on ihan käsittämätön. Tosin ainakin puolet (siis noin 250 tavaraa) oli ihan omia juttuja. Suosittelen kokeilemaan.

Loppukesän vaateraportti

Huomasin, että olen jättänyt heinäkuun vaateostokset raportoimatta. Se on helppo tehdä: kesäkuun shoppailureissun vastapainoksi en ostanut heinäkuussa lainkaan vaatteita, kenkiä tai asusteita. Täydellisiä nollakuukausia on nyt kaksi kuluneista kahdeksasta.

Elokuussa tein seuraavat hankinnat:

  • kevyet kaupunkilenkkarit
  • 3 paria urheilusukkia

Lenkkariostoksiin vaikutti se, että puoliso yllytti. Hänellä ei ole mitään ostorajoitteita ja hän on hyvä shoppailemaan. Hän huomasi keskustassa maahantuojan outletin, ja siellä hyvin edullisia urheiluvaatteita. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, kengät olisivat jääneet ostamatta. Mutta nyt kun kotijoukot kannustivat, ostin sitten parilla kympillä kivat ja kevyet lenkkarit syksyksi. Näistä on vähän huono omatunto kyllä. Eivät olleet mitenkään välttämättömät.

Sen sijaan urheilusukista en kanna syyllisyyttä. Minulla oli ennestään yhdet pitkävartiset urheilusukat, jotka olivat peräisin jostain 90-luvulta. Veikkaan että käyttökertoja on tullut tuhansia. Nämä vanhat sukat ovat juuri menossa puhki, ja elastaani on varresta aika päivää sitten kulahtanut pois. Kolme paria asiallisia mustia urheilusukkia oli järkevä ja tarpeellinen hankinta.

lenkkarit

Tällaiset ne ovat, aika kivat minusta!

Mitähän tästä kesästä nyt sanoisi? Kesäkuussa shoppailin sydämeni kyllyydestä, ja tietoisesti jätin kaikki rajoitukset pois. Heinäkuussa en ostanut mitään, ja elokuu oli maltillinen välimuoto, joka sisälsi sekä järkevän täydennyksen että kivan mutta  ei välttämättömän heräteostoksen. Laidasta laitaan on siis liikuttu. Jostain syystä uusien tavaroiden halu ei ole kokonaan laantunut, vaikka annoinkin itselleni luvan kesäkuussa hurvitella. Tällä hetkellä kiinnostus kohdistuu kuitenkin kirppiksiin, epäilemättä lievän ostokrapulan takia edelleen. Olen jotenkin selittänyt itselleni, että käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole niin suuri synti. Mutta jos en tarvitse, miksi ostaisin?

Ja tässä heti esimerkki: Löysin viime viikolla nettikirppikseltä Marimekon repun, jota olen ihaillut kuvissa. Se olisi edullinen, siistissä kunnossa ja minusta aika ihana. Tarvetta sille ei tosin ole. Minulla on hyvä, tyylikäs ja toimiva reppu. Mutta tämä olisi eri värinen ja tosi kiva ja käytetty ja vielä hyvään hintaankin – ihan hyväksyttävä ostos siis, eikö niin? Vaiko sittenkin turhake? Meneekö maailma pilalle, jos ostan käytetyn tavaran, jota luultavasti käyttäisin monia vuosia, mutta jota en välttämättä tarvitse?

Mitä te sanotte? Ostaisinko repun vai en?

Viikon vinkit: vaatevuokraus, ammattijärjestäjän työtä sekä lentokentän hygieniaa

Suomen Kuvalehdessä kirjoitetaan mielenkiintoisesti siitä, miten vaatteiden vuokrauspalvelut tulevat vähitellen myös perinteisten vaatekauppojen valikoimaan. H&M kuulemma aloittaa tällaisen toiminnan Ruotsissa, yhden liikkeen yhteydessä. Jutussa haastateltu tutkija toteaakin, että ei kannata antaa tämän johtaa harhaan: H&M:n tuotanto on edelleen epäkestävällä pohjalla, eikä yksi vuokrauspalvelu korjaa sitä millään lailla. Tämä vaatevuokraus olisi kyllä kiinnostavaa, mutta en ole oikein päässyt siihen käsiksi. Vajaa vuosi sitten yritin vuokrata itselleni juhlapukua siinä onnistumatta. Aion yrittää tänä vuonna uudelleen.

Tässä sympaattisessa jutussa ammattijärjestäjä Laura Holmström kertoo, mitä ammattijärjestäjä käytännössä tekee, ja miten hän itse päätyi alalle. (Verkkouutiset)

Matkalle lähdössä? Tämä kiinnostava pikku-uutinen kertoo, että todennäköisimmin lentomatkustaja saa tautitartunnan turva-tarkastuksessa, ainakin Helsinki-Vantaalla. Niissä muovikaukaloissa lymyilee niin influenssaa kuin adenovirustakin, ja lisäksi monia muita. Tämän jutun luettuani en myöskään päästä lapsia leikkialueelle. Kädet kannattaa siis pestä usein ja huolellisesti, mutta vessoja ei tarvitse pelätä. Ne olivat tutkimuksen mukaan puhtaita.

80. Jääkaapin järjestys

Miten jääkaappi kannattaa järjestää? Tässä podcastissa pitkästä aikaa selkeitä toimintaohjeita ja käytännön vinkkejä:

  • Miksi jääkaapin järjestystä kannattaa miettiä?
  • Mikä on optimaalinen lämpötila?
  • Miten ruuat kannattaa kaappiin järjestää?
  • Sekä runsaasti käytännöllisiä vinkkejä siitä, miten järjestys pysyy ja hävikki vähenee sekä tilaa säästyy. Nämä kaikki itse kokeiltuja.

Jääkaapin organisoimisesta olisi niin paljon asiaa, että tässä päästään vasta perusasioihin. Jos aihe kiinnostaa, voin tehdä toisen osan myöhemmin. Tänään olisi sitten edessä näiden kaikkien omien ohjeiden toteuttaminen käytännössä. Podcastin kesto on noin 25 minuuttia. Koska tämä vaan on niin inspiroiva aihe!

Arkijärki: blogi ja podcast

Kotihäpeäni kohde

Yleisesti ottaen olen tyytyväinen kotiini, sen sisustukseen ja siellä vallitsevaan järjestykseen. En yleensä kärsi kotihäpeästä. Harvoin on sellainen tilanne, että en kehtaisi päästää yllätysvieraita sisälle. Puolessa tunnissa kodin saa jo varsin edustavaan kuntoon. Mutta minullakin on yksi pimeä kohta, jonka paljastan nyt teille. Nimittäin ruokasäilytys.

Sain uuden jääkaapin keväällä, jolloin sähköremontin yhteydessä vaihdoin jääkaappipakastin-yhdistelmän erilliseen pakastimeen ja jääkaappiin. Molempien tilavuus kasvoi merkittävästi, mistä olen hyvin tyytyväinen. Ongelmana on, että kuluneen kesän aikana jääkaapin sisus on mennyt hirveään sekasortoon. Unelmieni jääkaappi on täynnä terveellisiä ja ravitsevia ruokia. Kaikki on hyvässä järjestyksessä, eri tuotteet eri hyllyillä. Missään ei ole vanhentuneita päivämääriä eikä mitään muutakaan epämääräistä. Pakastin olisi samanlainen: lihat, marjat ja valmiit ruuat omissa lokeroissaan selvästi merkittyinä.

Todellisuus on toista. Jääkaapissa kaikkia ruokia on sikin sokin sillä hyllyllä, jolla on sattunut olemaan tyhjä kohta. Pakastimessa kohtuullinen järjestys, mutta etenkin ylähyllyt on täytetty ilman mitään logiikkaa. Kuivakaapin tilannetta ei kannata edes kuvailla. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku vieras sattuisi etsimään jääkaapista jotain, aiheuttaa nolouden väreitä. Pelkään, että jos joku näkisi ruokakaappini, hän varmaan ajattelisi minun olevan kauhea homssu. En halua että kukaan pitää minua homssuisena. Älkääkä nyt ehdottako, että kannattaa vain syleillä sitä sisäistä sotkijaansa, ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minä en ole sotkuinen, minulla vaan on sotkuinen jääkaappi.

jääkaappi

Karu totuus tämänhetkisestä tilasta. Marjat, mehut, levitteet, säilykkeet ja lähes pilaantuneet banaanit samalla hyllyllä.

Mutta ei kovin kauaa. Asian hyväksyminen ei ole vaihtoehto, vaan ratkaisu asiaan on järjestää nuo ruokavarastot. Kunhan saan minimalismipelin päätökseen, käyn keittiön kimppuun. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ruokakaappejani organisoin, mutta jostain syystä ne menevät aina ajan myötä sekaisin. Johtuu kenties siitä, että käyttäjiä on muitakin kuin minä itse. Eikä syynä ole pelkästään se, että en halua hävetä jääkaappiani. Vähintään yhtä tärkeä syy on se, että toimiva järjestys vähentää ruokahävikkiä. Tiedän kokemuksesta, että mitä enemmän epäjärjestystä, sitä suurempi riski sille, että jotain unohtuu tai häviää kaappiin, ja sitten pitää heittää ruokaa roskiin. Ja se vasta hävettääkin!

Mikä kohta kodissa on teillä se, mitä ei vieraille näytetä?

Tavaroita tulee (ja menee)

Ehkä siksi, että olen viime aikoina karsinut niin paljon tavaroita kodista, olen myös kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota siihen, millaisia tavaroita meille on tullut lisää. Poistosaldo on tällä hetkellä vielä isompi kuin hankintasaldo, mutta tämä kuukausi on havainnollistanut hyvin sen, miten tavaroita myös tulee kotiin jatkuvasti. Enkä ole edes ostanut vaatteita! Kyse on ihan muista jutuista.

Tässä kuussa meille on tullut muunmuassa nämä asiat:

  • 12 uutta kuohuviinilasia
  • kosteusvoide ja kaksi matkakokoista kosmetiikkapakkausta
  • kolme lasiamppelia
  • viherkasveja
  • suojaruukku isoimmalle uudelle viherkasville
  • serviettejä
  • leikkuulauta
  • puhelimen panssarilaseja
  • mikrokuituliinoja
  • tyynynliinoja
  • No okei, ostin yhdet lenkkarit itselle

Osa noista on suoraan korvannut tavaran, jonka olen kuun aikana heittänyt minimalismipelin myötä pois. Esimerkiksi ostin uuden leikkuulaudan ja laitoin vanhan ja likaisen roskiin. Ostin uusia serviettejä, koska edelliset olivat loppu. Puhelimen näytön suojus oli mennyt rikki sekä minulta että lapselta, joten ostin molemmille uudet. Juuri näissä tapauksissa tavaramäärä pysyy entisellään, sillä vanha on poistettu ja uusi vain korvaa edellisen.

lasiamppeli

Ostin amppelin ja multaa. Kasvi ja kiinnitysnauha löytyi omasta takaa.

Sitten on sellaisia tavaroita, jotka korvaavat jotain, mitä on karsittu aikaisemmin. Tarvitsimme kipeästi lisää tyynynliinoja, joten äitini avustuksella niitä tuunattiin vanhoista lakanoista lisää. Minulla on aiemmin ollut paljon tyynynliinoja, mutta ne ovat aikojen saatossa kirjaimellisesti kuluneet puhki. Nämä tyynynliinat tulivat tarpeeseen. Viinilaseja on meillä kymmeniä kappaleita (ja niitä kaikkia käytetään säännöllisesti, sillä tykkään isoista juhlista), mutta niitäkin menee tasaiseen tahtiin rikki yksi silloin, toinen tällöin. Ikeareissulla ostettiin samalla kertaa 12 kpl lisää, ennakoiden sitä että jatkossakin laseja hajoaa parin kappaleen vuosivauhdilla. Ostin myös kosmetiikkaa, vaikka ei olisi aivan välttämättä tarvinnut. Tämä kosmetiikka-asia vaatii oman postauksensa, mutta vaikka siltäkin saralta olen runsaasti poistanut elokuun aikana, uusia tuotteita tulee myös.

Oikeastaan tämän postauksen ydinsanoma on tämä: uusia tavaroita tulee jatkuvasti lisää, mutta se ei kuitenkaan aiheuta kaaosta, jos vanhoista luopuu samaa tahtia. Erityisesti kun hankitaan uusi tavara korvaamaan vanhaa, siitä vanhasta pitää myös osata luopua. Jos säästää sekä vanhan että uuden, on entisen yhden sijaan kaksi tavaraa. Tällä tavalla tavaroita on ennen pitkää liikaa. Jos vanhaa ei haluaisi heittää pois, koska se on vielä ”ihan hyvä ja käyttökelpoinen” pitää kyseenalaistaa se, tarvitaanko uutta ollenkaan. Tämän olen itse oivaltanut vasta viime vuosina.

Millaisia tavaroita teidän koteihin on kantautunut elokuun aikana?

Viikon vinkit: musta muovi, vihreä kuluttajuus sekä kasvissyönnin taito

Tämä oli pieni mutta tosi ilahduttava uutinen: yhä useampi elintarvikefirma luopuu mustan muovin käytöstä. Mustan muovin ongelma on se, että muovikierrätyksen optiset lukijat eivät tunnista mustan värisiä muovilaatuja, ja sen vuoksi kierrätyskelpoista muovia päätyy poltettavaksi. Olin tästä uutisesta etenkin siksi niin iloinen, että minulla on ollut huono omatunto omasta saamattomuudestani. En ole saanut aikaiseksi lähettää palautetta näille firmoille siitä, että vaihtaisivat mustat pakkaukset jonku muun värisiksi. Ihanaa, että muutosta tapahtuu silti. Nämä ovat pieniä asioita, mutta näin maailma muuttuu. (YLE)

Vihreä kuluttajuus ja siihen liittyvät asiat ovat minusta todella kiinnostavia. Kuluttajuus ja oikeasti ekologiset valinnat ovat usein ristiriidassa, koska ekologisinta olisi olla kerta kaikkiaan kuluttamatta. Mutta toisaalta yhteiskunnan toimivuus on rakentunut talouskasvun varaan, joka tarvitsee kuluttamista. Vihreä kuluttaminen on tavallaan vastaus tähän ongelmaan, mutta ratkaiseeko se ympäristöongelmia aidosti? Tuoreen väitöskirjan mukaan ei, eikä kuluttajien syyllistäminen auta mitään. Vihreä kuluttajuus voi olla jopa vaarallista, koska se vie huomiota pois siitä, mikä oikeasti olisi tehokasta. Ratkaisujen pitäisi tulla paljon ylemmältä tasolta. Tämä väitöskirja on lukulistallani heti, kun saan sen käsiini. (Uusi Suomi)

Harkitsetko ryhtymistä kasvissyöjäksi? Lue tämä artikkeli ensin, jotta et tee itsellesi karhunpalvelusta. Minulle nimittäin kävi niin. Kasvisruokakokeiluni tyssäsi ikäviin terveysongelmiin, joista ehkä kirjoitan täällä vielä jossain vaiheessa. Haluaisin edelleen vähentää lihan määrää ruokalistallani, mutta olen joutunut tekemään kompromisseja asian suhteen, koska haluan kaikesta huolimatta pitää toimintakyvystäni kiinni. (YLE)

Arkijärki-podcast 79: Liikaa tavaraa!

Voitteko kuvitella: olen tässä kuussa poistanut jo yli 250 tavaraa meiltä minimalismipelin seurauksena. Olen järkyttynyt. Tässä podcastissa pohdin, miten tämä ylipäätään on mahdollista, millaisia tavaroita olen poistanut ja muutenkin että mitä ihmettä.

Minut löytää instasta nimellä @Arkijärki. Jos projektin eteneminen kiinnostaa, laitan stooreihin joka päivä kuvia ja selostuksia siitä, mitä olen raivannut.

Podcastin kesto noin 20 minuuttia. Voit tilata podcastin esim. iTunesista tai Acastin kautta.

Arkijärki: blogi ja podcast

Riippuva puutarha eli kuinka sain sisustusidean

Olen selvästi saanut osan normaalista syysenergiastani takaisin, sillä lähdin tänään sisustusostoksille. Tämä on jokseenkin ennenkuulumatonta. Aion silti toteuttaa – tai ainakin yrittää toteuttaa – tämän vision, jota olen kehitellyt kesästä asti. Haluaisin olohuoneeseen riippuvan puutarhan.

Minusta viherseinät ovat valtavan hienoja. Jos se olisi mahdollista, haluaisin sellaisen kotiini, mutta valitettavasti se on käytännössä mahdotonta. Tykkään viherkasveista, ja minulla onkin niitä runsaasti. Olen varma, että ne ovat monella tavalla terveellisiä ihmiselle. Ne ovat kauniita, ne puhdistavat huoneilmaa ja mielestäni voin paremmin, kun ympärillä on jotain elävää vihreää. Kaikki tietävät metsäkävelyjen laskevan verenpainetta ja rauhoittavan mieltä, ja uskon että viherkasveilla on kotona samankaltainen vaikutus, vaikka pienemmässä mittakaavassa.

Enää puuttuu multa ja kasvit.

En enää muista, missä alunperin näin tämän idean, mutta on siis sellaisia lasipalloja, jotka voi ripustaa kattoon, ja niiden sisälle voi istuttaa kasvin. Kyseessä on tavallaan yhdenlainen amppeli. Jotkut laittavat näihin lasipalloihin sellaisia mehikasveja, jotka eivät tarvitse multaa, mutta minä haluan mullassa kasvavia ja rönsyileviä. Kuvittelin vain, että tällaisia lasipalloja on vaikea löytää. Tänä aamuna aloin vihdoin googlata, ja kävi ilmi etten ole ideani kanssa yksin. Näitä saa näköjään nyt ihan helposti, joten marssin heti aamusta suoraan Clas Ohlsonille, josta sai halvimmat. Tässä taas näkee, miten vaikeaa on olla omaperäinen. Kuvittelin, että näitä pitäisi varmaa tilata ulkomailta, sillä en ole kenelläkään nähnyt tällaista, mutta todellisuudessa olenkin vain onnistunut omaksumaan muoti-ilmiön.

Nyt minulla on joka tapauksessa iso ja pieni pallo, joista puuttuu vielä multa ja kasvit. Toiseen ajattelin laittaa murattia, toisesta en ole vielä varma. Tosin pitää ostaa sitä multaa ensin, pistokkaita on omasta takaa. Kokeilen ensin näillä kahdella, ja jos tämä idea toimii ja näyttää kivalta käytännössä, ostan vielä ainakin yhden pallon lisää. Tuon lasipallon kestävyys hieman mietityttää, sillä en osaa sanoa paljonko painoa tuo kestää. Etten jonain yönä herää siihen, että pallo räsähtää kasveineen päivineen lattialle…

Laitan lisää kuvia siinä vaiheessa, kun toteutus on edistynyt. Onko teillä kellään tällaista kotona? Tai jotain muita hyviä vihersisustusideoita?

Viikon vinkit: koulukirjojen päällystäminen, ostolakkoa ja pölynimuriasioita

Kun koulut alkavat, alkaa myös kirjojen päällystäminen. Vai alkaako? Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa kuullut, kuinka tätä asiaa pohditaan ekologisuuden näkökulmasta. Muovitettu kirja kestää käyttöä paremmin, mutta kun siinä on se muovi. Tässä YLEn jutussa asiaa käsitellään perusteellisesti ja kiihkottomasti. Tässä voi käyttää omaa harkintaa, mutta helpotusta ehkä tuo, että muovittaminen ei ole hirveä ympäristösynti. Muovitetut kannet voi repäistä irti ja laittaa sekajätteeseen, ja jos kirjassa on pehmeät kannet, ne voi laittaa muoveineen päivineen paperinkeräykseen. (Minä olen tänä syksynä muovittanut yhden työkirjan, jossa on pehmeät kannet. Se tulee kovalle käytölle, ja pysyy siistimpänä kontaktimuovilla päällystettynä.)

Anna Perho kirjoittaa nasevasti kuluttamisesta ja kuluttamatta jättämisestä. Pidän siitä ajattelusta, että ostamattomuutta voi harrastaa päivä kerrallaan: tänään en osta. Tosin nämä ajatukset ovat nyt varsin pinnassa tämän kesän jälkeen, jolloin olen ostanut enemmän kuin aikoihin. (IS)

Lopuksi perusteelliset ohjeet pölynimurin optimaaliseen käyttöön. Vaihda pölypussi usein, vaihda suodattimet, älä imuroi vettä tai remonttipölyä. (IS)