Avainsana-arkisto: rutiinit

Arkijärki-podcast 26: Liikunnasta ja raivaamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
1

Olen aloittanut (jälleen) liikuntaharrastuksen, enkä pysty sanomaan monettako kertaa elämässäni. Olen aloittanut aina vain uudestaan ja uudestaan, mutta ikinä motivaationi ei ole ollut niin suuri, että liikunnasta olisi muodostunut pysyvä tapa. Tulin äskettäib vastahakoisella lenkillä ajatelleeksi, että moni varmasti ajattelee raivaamisesta ja järjestämisestä samalla tavalla. Pitäisi, mutta kun ei yhtään huvittaisi. Jos on luonnostaan jostain asiasta innostunut, on hirveän helppo sanoa toiselle, että älä siinä nyrpistele vaan rupea hommiin, tämähän on mahtavaa! Mutta ei se välttämättä toisesta ihmisestä ole. Minä en pysty eläytymään siihen, miten ihana olo liikunnasta voi tulla, koska sellaista kokemusta ei vain ole. Samalla tavalla minun on turha hehkuttaa epämotivoituneelle raivaajalle, miten hienoa on, kun kaikki paperit ovat järjestyksessä. Ilman sisäistä motivaatiota mikä tahansa homma tuntuu ikävältä, vaikka samaan aikaan ymmärtäisikin, että esimerkiksi liikunta tai siivoaminen olisi hyväksi.

Tässä podcastissa pohdin siis sitä, mitä yhteistä tai eroa liikunnalla ja raivaamisella on, ja voiko asiaan vihkiytynyt oikeasti auttaa sellaista ihmistä, jolta innostus puuttuu. Podcastin kesto on 15:34.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Arkijärki-podcast 11: Mistä siisteys syntyy?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Olen pohdiskellut sitä, miksi toisilla ihmisillä on aina siistiä ja miksi taas toisille ei ole syntynyt rutiinia, jolla tavarat menisivät omille paikoilleen. Sain äskettäin aiheeseen liittyvän oivalluksen: kyse on siitä, miten hahmottaa kaikki asiat, joita kodissa tehdään. Jakaako elämän kaikkiin kivoihin juttuihin ja sitten ankeaan siivoamiseen ja järjestämiseen, vai hahmottaako tavaroiden paikalleen laittamisen kuuluvan olennaisena osana esimerkiksi ruuanlaittoon tai johonkin muuhun asiaan. Tajusin, että oma ajatteluni on oikeastaan huomaamatta muuttunut niin, että olen muokannut myös arjen rutiineja sellaisiksi, ettei isoa  siivous- tai järjestely urakkaa tarvitsisi kovin usein edes tehdä. Tämä podcast muuten sai innoituksensa siitä 18 kohdan listan ensimmäisestä asiasta. Se kuuluu ”vaali kauneutta”, ja aloin miettiä, miten sitä kauneutta voisi kodissa ylläpitää.

Podcastin kesto on 14 minuuttia 26 sekuntia. Sen voi kuunnella tästä alta, tai tilata puhelimeensa mm. iTunesin kautta.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

18 asiaa vuodelle 2018

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistatteko, kun löysin jokunen viikko sitten idean, jossa valitaan vuodelle 2018 18 erityistä asiaa, joihin haluaa panostaa? Olen miettinyt tätä aihetta kovasti, ja päätynyt tekemään peräti kaksi listaa. Toinen on henkilökohtainen lista, jolla on omia tavoitteita ja asioita, joiden tekemisen uskon lisäävän onnellisuuttani. Mutta toinen on Arkijärki-lista, jonka kaikki asiat liittyvät kotiin – siis niihin teemoihin, joista täällä kirjoitan. Seuraavassa itse lista, ja sen jälkeen muutama selityksen sana.

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta
  2. Tiskikonerutiini
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys
  5. Työhuoneen muodonmuutos
  6. Paperiarkistojen setviminen
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen
  16. Kukkia karkin sijasta
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Vaali kauneutta on teema koko vuodelle. Meidän koti on mielestäni kaunis. Haluan myös pitää sen kauniina, mikä tarkoittaa sitä, että laitan tavarat paikoilleen ja yritän kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka sitä kauneutta silmissäni lisäävät. Haluan nauttia kauneudesta ympärilläni. Käytännössä tätä edistää mm. Tiskikonerutiini, eli se että tyhjennän koneen heti aamulla ja laitan käyntiin illalla. Lopputuloksena on tyhjä tiskipöytä. Olen vähän lipsunut tästä viime aikoina, joten siksi se on nyt listalla. Tavoitteena on myös puhdistaa tiski- ja pesukoneet säännöllisesti, esimerkiksi pari kolme kertaa vuodessa. Sitruunahappoa pitää ensitilassa ostaa, jotta tämä onnistuu. Havahduin myös siihen, ettei keittiön verhoa ole pesty sen koommin kun muutimme tähän asuntoon, joten voisi olla jo aika tehdä sekin.

Työhuoneen muodonmuutos on iso projekti. Tuo huone on varsinainen murheenkryyni, jossa ei tällä hetkellä juuri ole kauneutta havaittavissa. Siellä on liikaa tavaraa, jotta kauneutta mahtuisi mukaan. Pitää siis raivata, vähentää ja vielä miettiä, miten tilan saisi mahdollisimman toimivaksi ja viihtyisäksi. Tämä on ns. ikuisuusprojekti, jonka suhteen aina välillä reipastun kunnes into lopahtaa ja kaaos palaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan aloittamiseen, haluan tänä vuonna ratkaista tämän asian nyt lopullisesti. Paperiarkistojen setviminen on yksi osa työhuoneen raivausta. Kyse on siis hyvin vanhoista papereista, jotka pitää vain käydä läpi, jotta suurimman osan voi heittää pois. Mutta joukossa voi olla jotain säilytettävää, joten siksi ne täytyy kaikki katsoa läpi kuitenkin. En pidä papereista enkä arkistoimisesta, mutta tiedän että raivattavaa riittää. Huh. Ehkä tämä voisi olla helmikuun isoin ponnistus?

Pienempi urakka on kirjahyllyn raivaus. Kun keksin rakentaa lastenhuoneeseen vanhan Lundian hyllyn, hyllytilaa tuli äkkiä lisää. Saan lastenkirjat olohuoneesta pois, ja niiden tilalle omia kirjoja, joilla ei ole ollut paikkaa. Samalla pitäisi karsia sieltä sellaista vanhaa kirjallisuutta pois, jolle ei enää ole käyttöä. Parvekekeitaalla tarkoitan puolestaan sitä, että haluan tänä vuonna panostaa parvekkeen kukkiin, laitan maton lattialle ja ylipäätään hyödyntää parveketta ja saada siitä viihtyisämmän. Pakkauslistoista puolestaan juttelin podcastissa nro 10. Vähemmän stressiä, tolkullisemmat listat ja onnistuneemmat matkat tähtäimessä!

Olen myös päättänyt kokeilla, saisinko lelujen kierrätyksen toimimaan meillä. Tarkoitan tällä sitä, että osa leluista olisi jossain poissa silmistä, ja sitten leluja vaihdettaisiin aina uusiin – siis oikeasti vanhoihin, odottamassa olleisiin leluihin. Lastenhuone on ihan ok tällä hetkellä, mutta nähdäksi mukuloilla on liikaa valinnanvaraa. Lelut tulisivat paremmin käytetyksi, jos niitä kierrätettäisiin kuukauden-parin välein. Mutta sitä varten pitää ensin raivata työhuoneeseen tilaa niille odottamassa oleville leluille…

Vaatteiden osalta jatkan omaa kirjanpitoa sekä ostettujen että poistettujen tekstiilien osalta. Pääsin kapselipukeutumisesta jyvälle CapsLookin kurssilla, mutta ehdin tehdä kurssilla vain yhden kapselin. Haluan tehdä pari lisää, ja haluan myös uudelleen organisoida vaatesäilytykseni hyödyntäen kurssin oppeja. Tämä on kuitenkin iso ja vähän painostava projekti, jota en ole vielä aloittanut. Arvelen kuitenkin, että se helpottaisi elämää monin tavoin.

Ruokasuunnittelu ja ruokahävikin minimointi ovat tämän vuoden isoja teemoja! Näistä tulee pian omat postauksensa. Ideoita on vaikka kuinka, kunhan vain ehdin kirjoittaa. Jos arjen ateriasuunnittelu ja ruokajärki ylipäätään kiinnostavat, seuraa blogia, sillä lisää on tulossa pian! Käytännön toimenpiteenä olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna jos tekee mieli ostaa herkkuja, ostankin kukkia. Ne lisäävät kauneutta ja pitävät syömiset terveellisinä.

Minulla on aika paljon korjausta odottavia tavaroita ja vaatteita. Parsimista odottavia sukkia tai vaatteita joihin pitäisi pistellä muutama ommel, leluja jotka ovat hieman rikki ja siksi pois käytöstä, jne jne. Kun niitä ei ole korjattu, ne vain vievät käyttämättöminä tilaa kaapista tai hyllyltä. Se on ihan tyhmää, järkevämpää olisi joko heittää ne saman tien roskiin tai sitten tosiaan korjata käyttökuntoon. Tässäpä tavoitetta tälle vuodelle.

Viimeinen asia listalla on sähköremontista selviäminen. Taloyhtiöön on tulossa iso sähköremontti, joka tulee työllistämään minua monella tavalla. Hallituksen puheenjohtajana joudun tietysti valvomaan remonttia ja hoitamaan siihen liittyviä asioita paljonkin, mutta ensisijaisesti tuo selviäminen liittyy omaan asuntoon. Meille vedetään kaapelia läpi asunnon, pitää raivata huoneita tyhjäksi, suojata pölyltä ja luultavasti joudumme kokonaan evakkoon ainakin viikoksi. Ajatuskin uuvuttaa. Toisaalta samassa yhteydessä olen suunnitellut tekeväni keittiössä pientä kalusteiden uudelleen järjestämistä, mikä tulee lisämään sekä säilytystilaa että käytettävyyttä merkittävästi. Mutta remontit ovat ihan hirveän rasittavia joka tapauksessa, joten siinä vaiheessa kun tämä tulee valmiiksi, voin hengähtää helpotuksesta.

Luulenpa, että printtaan tämän jääkaapin oveen, niin hyvät aikeet eivät heti paikalla pääse unohtumaan. Tänä aamuna en olisi jaksanut ruveta tyhjentämään tiskikonetta, mutta onneksi muistin listan ja tein sen. Nyt on tyhjä tiskipöytä ja keittiössä siisteys.

Millaisia listoja te olette tehneet? Onko samoja juttuja kuin minulla?

Vuosi vaatteiden ostolakossa: miten siitä selvisin ja mitä opin

Julkaistu , kirjoittanut
46

Tasan 12 kuukautta sitten päätin, että nyt saa shoppailu riittää. Olin täysin järkyttynyt seurattuani 2016 omaa ostokäytöstäni, sekä vakuuttunut siitä, että omistamallani vaatemäärällä pärjäisi paremmin kuin hyvin koko alkavan vuoden. Päätin aloittaa vaatteiden ostolakon, ja opetella samalla pois mielestäni täysin holtittomasta shoppailusta. (Kaikki on toki suhteellista. Ostokäyttäytymiseni ei oikeasti ollut hirveän kauheaa, mutta se oli joka tapauksessa kaukana siitä, mitä kuvittelin sen olevan.) Nyt on vuosi kulunut, projekti saatu tältä osin päätökseen, ja on suuren loppuraportin aika.

Vuoden 2017 kirjanpito näyttää tältä:

  • Ostin 2 uutta korua, jotka maksoivat yhteensä 20€.
  • Sain lahjaksi 12 erillistä vaatekappaletta (ml. kolmet sukat)
  • Ostin itse 32 vaatetta. Ne maksoivat yhteensä 1321,35€

Täsmennys vaatteiden lukumääriin: olen laskenut mukaan kaikki vaatteet. Tuohon 32 vaatteeseen sisältyy siis sukat, hatut, alusvaatteet, kaikki. Bikinit olen laskenut yhdeksi vaatekappaleeksi, koska osille ei ole yksittäin käyttöä. Sen sijaan pyjama on laskettu kahdeksi (yläosa ja alaosa), koska niitä voi pitää erilläänkin. Kenkä- ja sukkaparit ovat yksi kappale. Katsotaanpa vähän tarkemmin: nuo ostamani 32 vaatetta jakautuvat seuraavanlaisesti:

  • 4 alushousut, 1 urheiluliivit
  • 6 paria sukkahousuja
  • 5 paria sukkia

Varsinaisia päällysvaatteita ostin siis vuoden aikana vain 16 kappaletta, mukaanlukien yksi kenkäpari. Toisaalta sukat ovat välttämätöntä kulutustavaraa, joten olen heittänyt rikkinäisiä pois suunnilleen saman määrän kuin olen ostanut uusia. Näin ollen vuodessa ostamani vaatemäärä on pysynyt huomattavan kohtuullisena, etenkin verrattuna aikaan ennen lakkoa. Vuodessa oli peräti seitsemän sellaista kuukautta, etten ostanut lainkaan vaatteita. Saatoin saada vaatteita lahjaksi, mutta en itse ostanut mitään. Lahjat puolestaan sisältävät kaikki ilmaiseksi saamani vaatteet – niin joululahjat kuin äidiltä saadut hänelle tarpeettomaksi käyneet vaatteetkin. Käytettynä sain tai ostin vuoden aikana viisi vaatetta ja yhden korun.

Vuoteen 2016 verrattuna ero on huikea. Ostin vaatteita noin kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2017. Käytin viime vuonna myös noin 600€ vähemmän rahaa vaatteisiin. Ostokseni olivat kaikki hyviä, suurimmaksi osaksi tarpeellisia, ja harkittuja. En tehnyt yhtään hutihankintaa koko vuonna! Vuonna 2016 oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Siitä huolimatta käytin monta sataa euroa enemmän kuin viime vuonna, vaikka ostolakon aikana ostinkin periaatteessa kalliimpia vaatteita, ja pikemminkin välttelin alennusmyyntejä.

Miten shoppailun vähentäminen oikein onnistui? Mitä tein toisin kuin ennen? Keinot olivat yksinkertaiset.

  • En mennyt kauppoihin sisälle. Tein tietoisen päätöksen, etten mene huvikseni katselemaan, mitä kaupoissa on tarjolla. Tämä oli ehkä suurin yksittäinen syy. En lähtenyt metsälle, joten en saanut myöskään saalista, mikä tässä tapauksessa oli juuri tarkoituskin. Etenkin alkuvuodesta huomasin selkeitä impulsseja, joiden myötä aiemmin olisin toiminut ja varmasti päätynyt ostamaan. Esim. talven alennusmyynneistä olen aina ennen löytänyt vaikka mitä. Nyt kuljin päättäväisesti ale-lappujen ohi.
  • Julkinen kirjanpito auttoi myös. On paljon isompi kynnys ostaa jotain, jos tietää että kuun lopussa pitää laittaa raportti nähtäville. Omia ostoksia tuli harkittua sen vuoksi paljon tarkemmin.
  • Otin oman vaatekaapin haasteena. Jos tuntui siltä, ettei kerta kaikkiaan ole mitään päällepantavaa, otin itseni puhutteluun. Muistutin itseäni siitä, että kaappi on täynnä kamaa, ja jos sopivaa ei löydy, kyse on luovuuden eikä vaatteiden puutteesta. Tämä argumentti toimii minun kohdallani hyvin, koska kuvittelen olevani luova ihminen. Jos olisin lähtenyt ostamaan uutta, se olisi ollut samalla mielikuvituksen puutteen tunnustamista.
  • Tyytymisen filosofia. Palautin käyttöön muutaman vaatteen, jonka olin jo tuominnut kierrätykseen. Päätin, että koska en osta uutta, otetaan näistä vanhoista kaikki ilo irti.

Toisaalta en tuominnut itseäni ankeuteen. Kun syksyllä kävi selväksi, että tarvitsen uuden takin, ostin sellaisen. Takkia olen pitänyt lokakuusta lähtien melkein joka päivä. Tammikuussa löysin täydellisesti istuvan kotelomekon, jonka ostamista en ole katunut hetkeäkään. Ostin keväällä kolmet farkut, jotka maksoivat paljon. Mutta toisaalta ne ovatkin olleet siitä lähtien ainoat käytössä olevat farkkuni, koska edelliset kuluivat puhki. En voi katua niidenkään ostamista. Sallin myös itselleni yhden höpsähdyksen (Tokion Uniqlo, josta ostin lopulta kolme vaatetta ja hatun – kaikki ovat tulleet hyvin käyttöön.) ja yhden tai kaksi järkevää heräteostosta kirpparilta.

Tämän vuoden uusia vaatteita: lahjaksi saatu islantilaisneule, Uniqlosta ostettu t-paita, ja farkut, jotka lyhennytin liikkeessä sopiviksi.

Jos tätä tekstiä lukee joku, joka harkitsee vastaavaan ostolakkoon ryhtymistä, sanoisin viime vuoden perusteella seuraavaa: Ostolakko on loistava idea! Se tuo sekä vaatekaappiin että omiin ajatuksiin uudenlaista selkeyttä. Kun ei käy kaupoissa, se vapauttaa energiaa ja aikaa muuhun. On mukavaa, kun ei tarvitse juuri miettiä, pitäisikö jotain ostaa vai ei. Neuvoisin kuitenkin sallimaan sopivasti väljyyttä, niin että jos on selvästi jokin puute, hankkii sitten parasta, mitä suinkin on saatavilla ja mihin on rahaa. ”Puute” ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaa vaan tehdä mieli vaihteeksi sinistä puseroa vihreän tilalle. Puute tarkoittaa tässä yhdeydessä sitä, että on lähdössä rantalomalle, eikä omista ainuttakaan uimapukua. Tai sitä, että talvitakissa palelee – silloin on ihan järkevää ostaa paksumpi.

Minulle vuosi oli sopivan pitkä aika opetella tällaista uudenlaista vaatefilosofiaa. Alkuvuosi meni nopeasti, ja sain hyvät kiksit siitä, että onnistuin luovimaan alennusmyyntien ohi. Siinä puolessa välissä kuitenkin alkoi tylsistyttää. Teki hirveästi mieli shoppailla, haahuilla kaupoissa ja hypistellä. Tuolloin tarvittiin eniten itsekuria, että pääsi sen ensimmäisen vaihtelunhalun ylitse. Mutta kun siitä selvisi, meni loppuvuosi taas lähes omalla painollaan. Syksyllä ei yllättäviä himotuksia enää tullut, vaan ostin vain tarpeeseen. Siinä syys-lokakuun tienoilla ostolakko ei enää tuntunut projektilta, vaan uudelta elämäntavalta. Tämä uusi elämäntapa tuntuu sellaiselta, että eiköhän tämä jatku tällaisena tästä eteenpäinkin. Ostamattomuudesta on tullut uusi rutiini.

Ja nyt! Palan halusta kuulla, miten teidän ostolakkonne on sujunut! Mikä onnistui, mikä epäonnistui? Syntyikö uusi elämäntapa, vai jäikö tämä yksittäiseksi kokeiluksi? Kertokaa kertokaa 🙂

Juhlien jälkeen

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tämä postaus on suoraa jatkoa viimeisimmälle podcastille, jossa puhuin juhlien valmisteluista. Sain tähän myös innostusta toisesta podcastista jota juuri kuuntelin. Siinä A Slob Comes Clean -blogin Dana puhuu vähän samasta aiheesta, nimittäin siitä, miten kodin saisi pidettyä siistinä sen jälkeen, kun se on ensin juhlia varten siivottu. Danalla oli jälleen kerran mielenkiintoinen oivallus. Ne ihmiset, joiden koti yleensäkin on ihan ok, siivoavat kotiaan etenkin juhlien jälkeen, kun taas hänen kaltaisensa ”homssantuut” stressaavat siitä, että koti olisi esittelykunnossa vieraiden saapuessa, ja juhlien jälkeen näyttää joka tapauksessa niin hyvältä, ettei siivoaminen tule mieleenkään.

En ole asiaa tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta tietenkin juhlien jälkeen siivoaminen kuuluu olennaisesti asiaan. Juhlat ovat eräänlainen poikkeustila arjen keskellä, ja jos mielii palata hyvin rullaavaan tavalliseen elämään, juhlien jälkihoito on yhtä tärkeää kuin valmistelutkin. Mitä juhlien jälkeen siis tapahtuu?

Yhdestä asiasta olen Danan kanssa täsmälleen samaa mieltä: hoida tiskit. Jos kyseessä on illallinen tai muu juhla, jossa syödään, pyrin pitämään tiskikoneen käynnissä jatkuvasti. Eli siinä vaiheessa kun istutaan pöytään syömään, kone on täytetty ruoan valmistukseen käytetyillä astioilla, jotka peseytyvät illallisen aikana. Kun noustaan pöydästä, tyhjennän koneen ja täytän sen lautasilla ja aterimilla. Yleensä kaikki ei kuitenkaan mahdu tässä vaiheessa koneeseen, jolloin astioita jää vielä ainakin yhtä koneellista varten. Jos suinkin jaksan, tyhjennän ja täytän tiskikoneen vielä illalla viimeisenä vieraiden lähdettyä. Jos en jaksa, niin aamu alkaa sitten tällä toimenpiteellä. Myös käsitiski kannattaa hoitaa heti aamusta pois, koska kun tiskit on tehty, koko keittiö näyttää luultavasti jo aivan siedettävältä.

Sitten on aika tehdä roskakierros. Muovipussi käteen, ja huone kerrallaan kerätään kaikki mahdolliset roskat pois. Karkkipaperit, servietit, lahjakääreet, pullojen korkit, kertakäyttöastiat… mitä ikinä vastaan tulee. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän myös roskia, etenkin jos on käytetty kertakäyttöastioita tai annettu lahjoja. Sen jälkeen viedään roskat ulos sekä myös biojätteet, jos on valmistettu ruokaa. Roskien ja tiskien jälkeen palautetaan vielä huonekalut oikeille paikoilleen, ja sen jälkeen koti alkaakin jo näyttää siltä miltä normaalistikin.

Sitten on vielä yksi vaihe, joka on ainakin omasta mielestäni se kaikista tylsin. Nimittäin viritysten purkaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on sattunut paniikkipäissään tunkemaan epämääräisiä tavaroita epämääräisiin piiloihin jotteivät vieraat törmäisi niihin, juhlien jälkeen nämä viritelmät kannattaisi purkaa. Meillä tuollainen tyypillinen piilo on työhuone, koska sinne ei kukaan vahingossa eksy ja oven saa kiinni. Sinne on siis todella kätevää viskoa mitä tahansa pois silmistä, isoja tai pienempiä esineitä. Olen myös saattanut tunkea puolipitoisi vaatteita äkkiä vaatekaappiin pois silmistä, ja syyllistynyt muihinkin pikapiiloihin, kun on tullut kauhea kiire ennen juhlia.

Olen myös kantapään kautta oppinut, että jos tilannetta ei palauta kuntoon pian juhlien jälkeen, näistä piiloista tulee ns. uusi normaali. Tästä syystä työhuone onkin niin usein karmaisevassa sotkussa. Sotku taas tunnetusti kerää lisää sotkua ympärilleen, joten jos vaatekaapissa on pusero pinon päällä mytyssä, niin ei sen päälle tule viikattua mitään, vaan mytättyä se seuraavakin. Ellei siis ota sitä ensimmäistä myttyä ensin pois laita kunnolla takaisin. Näiden viritelmien purkaminen on nähdäkseni työlästä erityisesti siksi, että silloin joutuu tekemään sellaisen työn, jota oli joka tapauksessa lykännyt jo aiemmin. Jos kaikki olisi aina omilla paikoillaan, niin eihän sille tunkemiselle olisi mitään syytä… Mutta voin iloisesti tunnustaa, että aina ei ainakaan meillä siihen pystytä.

Juhlien viimeistely on vähän tylsää hommaa, mutta siitä yksi etu: jos siivouksen hoitaa heti ensimmäisessä tilaisuudessa alta pois, saa nauttia tosi siististä kodista vielä juhlien jälkeenkin. Mitä te teette juhlien jälkeen?

Helppo kotiinpaluu

Julkaistu , kirjoittanut
9

Vakkarilukija jätti kommenttilaatikkoon postaustoiveen:

”Kiinnostaisi tietää, mitä valmisteluja teet kotona ennen lomareissuun lähtöä, jotta olisi helppo sujahtaa takaisin arkeen ja kiva palata kotiin.”

Olen tainnut mainita, että olen huono lähtijä, mutta erinomainen palaaja, mitä matkustamiseen tulee. Yleensä laukut on purettu tunnin sisällä kotiinpaluusta, olipa kyseessä sitten monen viikon ulkomaanmatka tai yhden yön mökkipyrähdys. Osittain syynä onkin se, että valmistaudun paluuseen jo ennen lähtöä.

Etenkin silloin, kun kyseessä on pitempi matka, pyrin pesemään pyykkikorin mahdollisimman tyhjäksi jo etukäteen. Tämä siksi, että palatessa pyykkiä on aina runsaasti, ja jos pyykkikori on jo valmiiksi täynnä, seuraa ns. pyykkiräjähdys. Sitä paitsi on kiva, kun kaapista löytyy puhdasta vaatetta myös kotiin palattua. Tietysti on hyvä tsekata, ettei pesuainekaan ole juuri loppumassa ennen matkaa, ja joskus käyn jopa varaamassa pyykkituvasta vuoron hyvissä ajoin. Se muuten motivoi mukavasti myös pyykkivuoren purkamiseen, kun on se vuoro siellä odottamassa.

Toinen, minkä teen aina ennen lähtöä, on kodin siivous. Kotiin palatessa on aina vähän nuhjuinen olo, väsynyt ja ehkä sisäinen kellokin väärässä ajassa. Paluu sotkujen keskelle olisi aika masentavaa. Viime kesänä olin aivan fiiliksissä, kun siivoojan vuoro oli ollut sillä aikaa kun olimme matkalla. On aivan luksusta tulla matkalta putipuhtaaseen kotiin. Mutta vaikka olisin lähdössä vain viikonlopuksi mökille, siivoan silti. Paluu arkeen ei tunnu niin karulta, kun koti on ainakin tip top, kontrasti lomaan ei tunnu niin suurelta.

Käytännössä siis imuroin, järjestän tavarat omille paikoilleen, pesen tiskit ja vien roskat. Jälkimmäiset pitää tehdä myös siksi, ettei tule haju- ja banaanikärpäshaittoja. Hyödynnän lähtiessä usein tiskikoneen pikaohjelmaa. Kone ei yleensä tule kovin täyteen, mutta en halua jättää edes likaisia aamiaisastioita odottamaan, joten pesen juuri lähteissä koneen lyhytohjelmalla. Puhtaat astiat laitan kaappiin sitten kotiin tullessa.

Mitä pitempi reissu, sen tärkeämpää on syödä jääkaappi tyhjäksi kaikesta pilaantuvasta. Mutta useimmiten ostan pakastimeen leipää ja jääkaappiin hyvin säilyvää jugurttia tai muuta vastaavaa, jotta kotona olisi ainakin aamupalatarpeet valmiina. Ylipäätään yritän varautua niin, että paluupäivä pärjätään mukavasti ilman, että on pakko lähteä kauppaan. Usein sinne tulee mentyä, mutta on kiva ettei kauppaan tarvitse rynnätä heti ensimmäisenä. Siksi hyödynnän pakastinta ja varaan sinne sopivaa syötävää ennen lähtöä.

Tässä ovatkin valmisteluni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Millaisia valmisteluja te teette, jotta paluu olisi sujuva?