Rutiinit ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan!

Huom! Jutun kuvituksena on autenttista materiaalia kodistamme kirjoittamisen hetkellä.

Meidän perhe on elänyt nyt jo pari viikkoa poikkeustilanteessa. Puoliso jäi etätöihin jo kaksi viikkoa sitten, kuopus on ollut jo viikon pois päiväkodista flunssaoireiden takia ja esikoinen oli maanantaina viimeistä päivää koulussa. Sekä omia että lasten harrastuksia vältettiin jo viime viikolla, koska myös minä olen ollut kipeänä. Maanantai-iltana selvisi, että koko Suomi menee käytännössä kiinni, ja poikkeusolot tulevat jatkumaan vähintään kuukauden, vaikka oma arvioni on, että todellisuudessa tässä menee ainakin kesään asti.

Vähän on jäänyt sekä siivous että lukeminen kesken…

Nämä pari viikkoa ovat johtaneet siihen, että tässä on elelty jonkinlaisessa välitilassa, kun on ollut epäselvää, miten arki oikein tulee järjestymään. Olemme olleet kotona vähän kuin lomalla, vähän kuin arjessa. En ole pitänyt normaaleista arkirutiineista kovin tiukasti kiinni, ja toisaalta osa niistä on nyrjähtänyt raiteiltaan myös näiden poikkeusolojen takia. Tästä on seurannut se, että koti on nyt sotkussa, projektit levällään pitkin lattioita ja jokapäivänen ruokahuolto on muuttunut stressaavaksi, koska emme olleet sopineet, kuka on vastuussa ruuanlaitosta. Eilen totesin, että NYT on aika miettiä päivään selkeä lukujärjestys, suunnitella ateriat ja pitää entistäkin tiukemmin kiinni arkirutiineista. Jos jatkan edes kuukauden tällaisella epämääräisellä puolilomailusysteemillä, koti on pian karmeassa kunnossa, ja asukkaat entistä stressaantuneempia.

Unohdin tiskirutiinin ja tilanne on heti tämä.

Tajusin myös, että arkirutiineista tulee erilaisia kuin tavallisesti, sillä koko perhe on yhtä aikaa kotona viikkoja yhteen kyytiin. Yleensä laitan päivisin vain kevyen salaatin itselleni, mutta nyt on tehtävä lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä. Sen lisäksi, että nyt voi tehdä niitä kotiprojekteja, jotka normaalissa arjessa jäävät helposti tekemättä, on lisäksi pidettävä huolta siitä, että arki rullaa muuten. Seuraava lista ei ole täydellinen, mutta arvioin, että ainakin nämä asiat ovat tärkeitä arjen sujumisen kannalta:

  • Lukujärjestys kotikoulua käyville lapsille. Vaikkei olisi lapsia, niin lukujärjestys voi silti olla hyvä idea, jotta arjessa pysyy rytmi.
  • Koko perheen ruokasuunnittelu. Tästä ei ole haittaa muillekaan, etenkin kun kaupassa ei ole nyt hyvä juosta joka päivä.
  • Välttämättömien arkirutiinien pyöritys: tiskit, pyykit, siivous
  • Jonkinlainen päivittäinen tavaroiden palauttelu paikoilleen. Kaikkien ollessa koko ajan kotona, tavarat tuntuvat leviävät ympäri kotia muutamassa minuutissa.
  • Kauppalistojen, -tilausten ja kaupassa käymisten suunnittelu. Ei rampata ihmisten ilmoilla, ellei ole pakko.

Kävely omalla vastuulla.

En ole vielä noita kaikkia toteuttanut, olen vasta tunnistanut ongelman. Muutaman päivän perusteella on kuitenkin selvää, että tässä tilanteessa fiiliksen mukaan ajelehtiminen ei ole se paras ratkaisu. Olen nähnyt myös vastakkaista linjaa, jossa ajatuksena on että ankeista poikkeusajoista selviää paremmin, kun höllää vähän kaikesta: ruutuajoista (omasta ja muiden), karkinsyönnistä, nukkumaanmenoajoista ja muista rutiineista. Tämä lienee makuasia ja persoonallisuuskysymys, mutta kokeiltuamme muutaman päivän tällaista vapaampaa menoa, olen nopeasti tullut siihen johtopäätökseen että meidän perhe hyötyy ennustettavuudesta. Päivässä pitää olla rytmi ja toistuvia rutiineja, jotta ensinnäkin kaikki tarpeellinen tulee hoidettua ja toiseki jotta koti pysyisi kaikille viihtyisänä paikkana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kotioloissa nimittäin jatketaan vähintään huhtikuun puoleen väliin, mutta epäilen vahvasti, että Suomi olisi siinä vaiheessa vielä valmis palaamaan takaisin normaaliin. Kotiin kannattaa siis panostaa, koska siellä vietetään paljon aikaa.

Mitkä ovat niitä rutiineja, joista olette huomanneet olevan eniten hyötyä? Jakakaa parhaat vinkit kommenteissa!

HUOM! Jos kaipaat koronakaranteeniin lukemista, seuraa Arkijärki-blogia facebookissa, niin huomaat uudet päivitykset heti kun ne ilmestyvät. Kannattaa myös seurata blogin Instagram-tiliä, jonka stooriessa vinkkaan uusista postauksista, ja jossa muutenkin on materiaalia ja kuvia, joita blogissa ei välttämättä ole. 

Lomalla rutiinit kaikkoavat

Tulin eilen hiihtolomalta pohjoisesta. Olin varustautunut hyvin, ottanut mukaan kaikenlaista, mitä arjessa normaalisti tarvitsen. Havaitsin kuitenkin saman ilmiön, minkä olen huomannut ennenkin: lomalla rutiinit häviävät kuin tuhka tuuleen, ja ihan tavallisistakin tottumuksista on vaikea pitää kiinni. Vaikka kaikki mahdollisuudet normaaliin toimintaan olisi olemassa, en silti saa pidettyä tavoistani kiinni. Oletteko huomanneet samaa?

Otetaan esimerkki: normaalisti käytän hammaslankaa joka ilta. Lankaan hammasvälit käytännössä ihan joka päivä. Vain joskus poikkeuksellisen väsyneenä tai stressaantuneena saatan unohtaa, mutta noin yleisesti ottaen tämän rutiinin toistumisprosentti on arjessa varmaan yli 90. Nyt olin viikon lomalla, ja arvatkaa kuinka monta kertaa käytin hammaslankaa? Yhden. Olin toki pakannut hammaslangan mukaan ja pesin hampaani joka ilta, mutta siitä huolimatta lankaaminen jäi. Sama koski kaikkia muitakin arkisia rutiineja: ihonhoitoa, ruokailua, liikuntaa ja niin edelleen.

Maisemissa ei kuitenkaan ollut valittamista.

Olen kuunnellut viime aikoina kirjaa, jossa käyttäytymistieteilijä selittää, miten tavat ja rutiinit syntyvät. Yleensä rutiini tarvitsee jonkinlaisen kimmokkeen tai ankkurin, joka muistuttaa ihmistä siitä, että nyt piti tehdä joku juttu. Se voi olla mikä vaan, tapahtuma, kellonaika tai tunnetila. Luulen, että lomalla ja erityisesti matkoilla rutiinit kaikkoavat elämästäni juuri siksi, että nuo tutut ärsykkeet puuttuvat. Kotona laitan hammasharjan pesun jälkeen kaappiin, ja hammaslanka on heti siinä harjan vieressä. Näen sen väistämättä, ja siis muistan, että lankaus kuuluu myös tehdä. Tai että arjessa tiedän ennalta ne päivät, jolloin liikunnalle on aikaa. Mutta vieraassa ympäristössä näitä kimmokkeita ei ole, joten rutiinikin katkeaa.

Tämä on minusta hyvä muistutus siitä, että vaikka johonkin olisi mahdollisuus tai valmius, se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tapa muodostuisi. Sen tietää jokainen, joka on ostanut uudet lenkkarit siinä toivossa, että ne motivoisivat lenkille. Minäkin oikein huolella pakkasin minikokoiset versiot päivittäisistä kosmetiikkatuotteista mukaan, ja silti käytin niitä vain satunnaisesti. En jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin etsinyt paikan, jossa olisin voinut juosta muutaman kilometrin lenkin (hallissa), enkä edes muistanut ottaa rautatabletteja, vaikka ne sentään ovat lääkärin määräämiä. Matkustaminen vieraaseen paikkaan sai kerta kaikkiaan normaalit rutiinini sekaisin. Ehkä tämä on syynä myös siihen, miksi juuri lomilla kaikenlaiset ostolakot ja muutkin periaatteet haihtuvat niin helposti.

Nyt kun olen jälleen kotona, tunnen oloni jälleen normaaliksi. Hammaslanka löytyy sieltä mistä oletan sen löytyvän, lenkille pääsee kotiovelta (kiitos vähälumisen talven) ja muutenkin olen yhdessä yössä palannut kaikkien tavallisten tapojeni pariin. Oikeastaan ei ole ihme, että rakastan arkea. Olen vähän huono lomailija, koska alan yleensä muutaman päivän päästä kaivata näitä omia rutiinejani, oman kodin tuttua järjestystä ja ennakoitavuutta ylipäätään.

Miten teidän rutiineille käy lomilla?

Uusi pyykkirutiini

Pyykkirutiineja on käsittääkseni olemassa karkeasti ottaen kahta koulukuntaa: On sellaisen tasaisen tahdin systeemi, jossa pestään suunnilleen yksi koneellinen päivässä, tai sitten on pyykkipäivä kerran viikossa. Molemmilla on vakaa kannattajakuntansa, ja voin hyvin kuvitella, miten omasta rutiinista poikkeavaa tapaa on jopa vaikea ymmärtää. Sitten on tietysti vielä se joukko, joka pesee pyykkiä silloin kun sitä tuntuu olevan tarpeeksi pestäväksi, eikä käsitä, mihin ihmiset ylipäätään mitään pyykkirutiineja edes tarvitsevat. Itse rakastan rutiineja ja sitä, kun arkiset kotityöt sujuvat automaattiohjauksella.

Vanha rutiini

Pyykki on erityisen otollinen rutiineille, koska sitä on välttämättä pestävä jokseenkin säännöllisesti, etenkin jos asuu perheessä. Tähän saakka sellainen noin koneellinen päivässä tai joka toinen tai kolmas päivä on ollut meillä sopiva rytmi. Meillä ei ole kovin paljon tilaa likapyykin säilytykselle tai kuivaamiselle, joten on ollut mielekästä vajottaa pyykkikoria tasaiseen tahtiin. Nyt olen muuttamassa tätä käytäntöä.

Olen vuoden alusta lähtien miettinyt, miten organisoisin arkeni entistä järkevämmin niin, että olennaisille hommille jäisi enemmän aikaa. Tulin siihen tulokseen, että on aika kokeilla pyykkipäivää. Vaikka yhden koneellisen peseminen tuntuu melko pieneltä työltä, tosiasiassa siihen menee kaikkineen päivineen vähintään puoli tuntia, ja usein enemmän. Tosin tämä aika jakautuu monelle pätkälle, mistä taas seuraa se, että joutuu keskeyttämään muut työt jotta pyykki edistyisi. Osiin purettuna pyykinpesu näyttää tältä:

  • pyykin lajittelu (2-10 min)
  • koneen täyttö ja käynnistys (1-2 min)
  • puhtaan pyykin ripustaminen (5-10 min)
  • kuivan pyykin viikkaaminen ja vieminen kaappiin (10-20 min)
  • silittäminen ja/tai mankelointi (0-60 min)

Tässä näkee, että sinänsä yksinkertainen toimenpide ”yksi koneellinen pyykkiä” koostuu oikeasti sarjasta tehtäviä, jotka on pakko tehdä tietyssä järjestyksessä. Nämä arvioimani ajat ovat sellaisia, jotka toteutuvat meillä, mutta ne voivat tietysti vaihdella paljonkin riippuen kodista ja systeemistä. Esimerkiksi jos meillä olisi kodinhoitohuone, likapyykin lajittelun voisi tehdä valmiiksi, mutta meillä se ei onnistu. Tiedän, että kaikki eivät lajittele lainkaan, mutta säästetyt minuutit kostautuvat kulahtaneina vaatteina. Valkoinen ei pysy valkoisena, jos sitä pesee värikkäiden mukana. Pesen mieluummin vajaan koneen, kuin mustia ja valkoisia vaatteita yhdessä.

Onneksi teline ei enää ole keskellä olohuonetta…

Silittäminen ja mankelointi ovat myös vapaaehtoisia, enkä suinkaan silitä kaikkea. Mutta silitän kyllä tyynynliinat, keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ym. liinavaatteet sekä vaatteet, jotka on tarkoitettu silitettäviksi (puuvillaiset mekot, puserot, hameet). Silitettäviä vaatteita ei ole hirveästi, ja jos sellaisia ei satu koneeseen, silitysaika on nolla. Mutta liinavaatepyykissä saattaa koko koneellinen vaatia silitystä tai mankelointia. Mankeloinnista tingin ensimmäisenä, kun aika on tiukilla.

Uusi rutiini

Päätin, että siirrän kaiken pyykin pesun viikonlopulle. Yritän silloin pestä pyykkikorin niin tyhjäksi kuin mahdollista, ja silittää niin paljon kuin suinkin ehdin. Ideana on, että lajittelen useamman koneellisen valmiiksi, vien pesuhuoneeseen odottamaan, ja yritän tehdä pyykinpesun mahdollisimman liukuhihnalta. Sillä aikaa kun kone pesee, silitän silityskopan tyhjäksi, ja viikkaan kaappiin vaatteet, jos viikattavaa on.

Kokonaisuudessaan pyykkiin käytetty aika ei ehkä hirveästi vähene (vaikka toivon että pientä ajansäästöä tässä syntyy), mutta tällä tavalla arkipäivistä poistuu monta keskeytystä. Samalla vapautuu myös metatyökapasiteettia, kun ei tarvitse viikon aikana miettiä, pitäisikö pyykätä vai ei. Olen suunnitellut, että jos viikonloppuna ei syystä tai toisesta ehdi kaikesta suoriutua, maanantai on vielä varapäivä, jolloin voin hoitaa loppuun ne mitä en viikonloppuna ehtinyt. Jos maanantaina tai viimeistään tiistaina pyykkikori on tyhjä, viikon pyykit mahtuvat siihen hyvin. Pyrin samalla pidentämään vaatteiden pitoaikaa, niin että pyykkiä myös kertyisi vähemmän.

Olen nyt pari viikkoa harjoitellut tätä. On yllättävän vaikeaa muuttaa tapaa, johon on vuosien ajan tottunut. Heti ensimmäisellä viikolla tuli vanhasta muistista vähän väliä sellainen olo, että pitäisi varmaan mennä pesemään koneellinen, vaikka ei siis tarvinnut. Seuraavalla viikolla olin kipeän lapsen kanssa kotona, ja päädyin kuitenkin tyhjentämään pyykkikoria, sillä en oikein pystynyt tekemään kunnolla töitäkään. Ensi viikolla yritän taas palata tähän uuteen rutiiniin.

Kumpaan koulukuntaan te kuulutte? Kuinka usein pesette pyykkiä?

81. Miten luoda uusi rutiini, ja pitää siitä kiinni?

Oletko koskaan päättänyt tehdä ”täydellistä elämänmuutosta”? (Minä olen, monesti). Miten meni, omasta mielestä? (Omasta puolesta voin sanoa, että huonosti.) Tässä podcastissa kerron, mitä olen tällä viikolla oppinut tavoista ja rutiineista B.J. Foggilta, miten niitä luodaan ja miten niistä pidetään kiinni. Sekä sen, miksi isot elämänmuutokset eivät yleensä kestä muutamaa päivää pidemmälle. Pohdin myös, miten tätä tietoa voi hyödyntää oman arjen helpottamiseksi ja kodin raivaamisessa.

Podcastin kesto on noin 24 min.

Arkijärki: blogi ja podcast

Arki alkaa yskähdellen

Tässä vaiheessa vuotta olen yleensä intoa piukkuen tekemässä suunnitelmia loppuvuoden varalle. Elokuu on aina ollut minusta vuoden inspiroivin kuukausi. Loman jälkeen arki tuntuu taas tuoreelta ja jännittävältä, syksy aukeaa edessä tyhjinä viikkoina täynnä mahdollisuuksia, eikä mikään ole niin ihanaa kuin miettiä, miten ne täyttäisi. En tiedä mikä minua vaivaa, kun en tänä vuonna meinaa päästä tunnelmaan millään.

Haluaisin taas vaihteeksi automatisoida arkeni. Vannon edelleen rutiinien nimeen, mutta sellaisten luominen tyhjästä ei ole ihan helppoa. Olisi tosi kätevää, jos esimerkiksi viikoittaiset ruokaostokset voisi tilata suoraan kotiin nettikaupasta. Tämä on tietenkin mahdollista, mutta kattavan ostoslistan suunnittelu tuntuu juuri nyt jotenkin aivan ylitsepääsemättömän työläältä. Tietysti asiaan voisi suhtautua rennomminkin, ja ruveta vain tilaamaan jotain, ja muokata listaa sitten ajan kuluessa. Jostain syystä tämä vaihtoehto ei tunnu hyvältä, tämä lienee selkeä stressin merkki. Silloin nimittäin alkaa ajatella yksinkertaisista asioista monimutkaisesti. Harhautuu esimerkiksi juuri tällaiseen ajatteluun, että jos ei voi tehdä täydellisesti, ei kannata tehdä ollenkaan, mikä on siis ihan kukkua.

Mietin muuten, että maailman muuttumisen huomaa pienistä asioista. Silloin kun minä olin lapsi, kouluissa oli niin sanottu pehmeä lasku. Se tarkoitti sitä, että pari viikkoa mentiin kevennetyllä lukujärjestyksellä, jotta totuttelu arkeen sujuisi helpommin. Nyt tämän saman jakson nimi on nousukiito. Mitä tämä kertoo siitä, miten ajat ovat muuttuneet? Olen aiemmin luontaisesti kuulunut enemmän tuohon nousukiitoporukkaan syksyisin, mutta tänä vuonna tuntuu, että kaipaan pikemminkin pehmeää laskua. Olenkohan tullut vanhaksi vai olikohan loma vain liian rasittava?

Totuttelen siis arkeen vähitellen. Teen listoja, suunnitelmia ja aikatauluja, mutta pikkuhiljaa. Olin jo ajatellut, että en tänä syksynä jaksa tehdä mitään ”näin palaat arkeen” -postaussarjaa, mutta nyt tuli mieleen, että voisihan sen tehdä tästä nykyisestä fiiliksestä käsin myös. Tyyliin ”näin palaat arkeen, vaikkei yhtään huvittaisi”. Minulla on muuten heti kättelyssä yksi vinkki, jota aion itse noudattaa: menen kampaajalle tänään. Uusi kampaus tuo sellaista uuden alun energiaa! Vaikutus on luonnollisesti täysin psykologinen, mutta siitä huolimatta tehokas. Itse aion teettää ihan kunnon muutoksen, sillä en usko, että ihan pienellä latvojen tasauksella on samaa vaikutusta.

Oletteko te nousukiidossa vai pehmeässä laskussa?

Arkijärki-podcast 62: Ennen vai jälkeen?

Tänään pohdin tavaroita, raivaamista ja järjestyksen pitämistä. Tai sitä, miksei järjestys pysy. Minusta moni juttu kiteytyy siihen, haluaako nähdä vaivaa ennen vai jälkeen.

  • Miksi minusta on helpompi sanoa tavaroille ei ennen kuin ne tulevat kotiin
  • Miksi kiinnymme tavaroihin
  • Toisaalta ein sanominen etukäteen voi myös olla vaikeaa. Esimerkkinä ämpärit!
  • Mitä opin järjestyksestä, kun sain uuden tiskikoneen
  • Miksi kannattaa kouluttaa itsensä näkemään vaivaa ennen kuin sotku syntyy.
  • Mikä saa keittiössä hermoni menemään täysin
  • Miksi näen mieluummin vaivaa etukäteen kuin siivoilen jälkiä jälkikäteen

Podcastin kesto on tällä kertaa 20 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Oho, koulu alkaa ihan just

No niin, parin päivän päästä pitäisi taas olla kaikki penaalit ojennuksessa ja tarvittavat koulukamppeet kasassa. Aloin tänä aamuna perehtyä asiaan. Ainakaan penaali-, kynä- ja kumiosastolle ei tarvitse hankkia mitään lisää. Minusta tuntuu, että alakoululaisten pöydällä kirjoitusvälineet lisääntyvät itsekseen. Kyniä ynnä muita on niin paljon, että niillä varustaisi tarpeen vaatiessa koko luokan, luulisin. Oletteko huomanneet tätä ilmiötä? Muistan, kuinka aina omassa lapsuudessa mentiin ennen koulun alkua Tiimariin, ja ostettiin uudet kynät ja kumit. Mutta nykylapsilla ei tunnu olevan tarvetta. Kontaktimuovia on sen sijaan hankittava, viime vuoden rulla on jo käytetty loppuun.

Lapsen koulussa on kaikilla oltava sisätossut tai kengät, sukkasilla ei saa kulkea. Viime vuonna yritin tilata nettikaupasta mieluisat sisäkengät, mutta onnistuin ostamaan kaksi numeroa liian suuret. Puoliso heitti epähuomiossa laatikon pois ennen kuin kengät ehdittiin palauttaa, joten oli pakko tilata uudet, ja säästää ne liian isot odottamaan parempia aikoja. No, tänään kävi ilmi, että nyt koko on oikea. Lapsen jalka on 12 kuukauden aikana kasvanut täsmälleen kaksi numeroa, ja viime vuoden hutiostos tulee suoraan käyttöön. Olin aika tyytyväinen, ettei tämän asian takia tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Uudet ja vanhat.

 

Sen sijaan vaatteet on kesän jäljiltä käytävä läpi sekä esikoisella että kuopuksella. Tämän poikkeuksellisen hellekesän vuoksi suurin osa vaatteista on ollut pitämättä koko loman ajan. Epäilen, että iso osa niistäkin on ehtinyt jäädä pieniksi. Minusta tämä lomien loppuminen on hyvä vaihe käydä vaatteet läpi, jotta näkee mitä vaatteita täytyy syksyn aikana vielä hankkia lisää. Vaatevaraston ei tietenkään tarvitse olla täydellinen juuri sillä sekunnilla kun koulun ja päiväkodin ovet aukeavat, mutta tämä on hyvä kohta tehdä inventaario, poistaa pieneksi jääneet ja tehdä lista puutteista. Tiedän esimerkiksi, että yhdet välikausihousut on hankittava, mutta niitä tuskin tarvitaan ennen syyskuun loppua, joten on tässä vielä aikaa.

Vaatteiden suhteen olennaisinta on käydä läpi ne kamppeet, joita ihan varmasti tarvitaan syksyn aikana: sadevaatteet, kumisaappaat, lenkkarit (tai mitkä ovatkaan lapsen normaalit ulkokengät), välikausivaatteet, sukat ja olennaisimmat sisävaatteet. Jos esimerkiksi kengät ovat jääneet pieniksi, on aika todennäköistä, että tarvitaan myös isompia sukkia.

Sitten on sitä kaikkea muuta tilpehööriä, josta huolehtiminen sopii hyvin tähän saumaan. Nämä sitäpaitsi koskevat sekä aikuisia että lapsia. Onko matkakortilla rahaa? (Onko matkakorttia ylipäänsä hankittu… no ei ole mutta pitäisi.) Onko harrastusvälineet kunnossa? Harrastusten maksut maksettu? Reseptit uusittu? Kalenterimuistutukset tehty? Nyt on myös hyvä hetki laittaa jo valmiiksi kalenteriin tulevan lukukauden lomat, eivätpähän sitten ainakaan pääse yllättämään. Laitan itse sähköiseen kalenteriini myös kaikki viikoittain toistuvat harrastukset kerralla koko vuodeksi hälytysten kera. Tällä systeemillä kalenteri on mahdollisimman ajan tasalla jo etukäteen.

En ota tästä kaikesta mitään hirveää stressiä, mutta yritän hoitaa ne kuitenkin tämän viikon aikana. Joko teillä on kalenterit ojennuksessa ja kynät valmiina penaalissa?

Arkijärki-podcast 32: Kaikki pyykin pesemisestä

Tässä seuraava toivepostaus ja podcast samassa paketissa! Pyykki on asia, josta ei arjessa pääse eroon. Sitä tulee väistämättä, muodossa tai toisessa. Vaikka vaatteiden pesuväliä pidentäisi tuulettamalla ja tahroja poistamalla, liinavaatteet on pestävä joka tapauksessa. Lakanat ja pyyhkeet eivät puhdistu ilman pesuainetta ja kuumaa vettä. Sitäpaitsi lapsiperheessä pyykin määrä voi yhdessä päivässä moninkertaistua täysin yllättäen.

Pyykkiä on siis pestävä säännöllisesti, jotta se ns. pysyisi aisoissa. Oma tapani on pestä koneellinen päivässä, mutta pyykkipäivä kerran viikossa voi toimia yhtä hyvin. Pyykki on kuitenkin niitä asioita, joissa rutiinin luominen, olipa se sitten millainen tahansa, helpottaa elämää merkittävästi.

Tiedän monien inhoavan pyykkäämistä, mutta minulle se on yksi mieluisimmista kotitöistä – ehkä juuri siksi, että se vaatii niin vähän ajattelua, ja samalla voi kuunnella äänikirjaa tai podcastia. Jos tarkoitus on pidentää vaatteiden tai muiden tekstiilien käyttöikää, oikeanlainen peseminen on avainasemassa. Väärällä pesutavalla voi pilata vaatteen käyttökelvottomaksi. Mutta aina kyse ei ole kovin dramaattisesta tapahtumasta. Jos vaaleat vaatteet pesee säännöllisesti tummien joukossa, ne muuttuvat ajan myötä vähemmän valkoisiksi. Siksi pyykin lajittelu värin, lämpötilan ja materiaalin mukaan kannattaa tehdä.

Podcastissa juttelen enemmän siitä, millaisia aineita ja välineitä käytän, millainen on nykyinen pyykkikoneeni ja miten pyykkirutiini meillä toimii. Podcastin kesto on noin 24 minuuttia, mikä yllätti itseni. En olisi uskonut, että pyykistä riittäisi näin paljon asiaa.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Arkijärki-podcast 31: Siivousrutiinit: näin koti pysyy kunnossa

Eilen kirjoitin siitä, miten meillä siivotaan. Mutta minä olen sellainen jatkuvasti siivoaja, eivätkä kaikki muut suinkaan ole. Niinpä pohdin tässä podcastissa, miten siivota, jos sotkut eivät satu silmiin, ennen kuin kaaos on vallannut koko asunnon. Juttelen päivä- ja viikkorutiineista, ja kerron tarkemmin, miksi omat rutiinini ovat juuri ne mitkä ovat. Asiaa mm. tiskikonerutiinista ja sängyn petaamisesta. Lopuksi kerron, miksi tavaroiden raivaaminen on myös olennaista siivousrutiinien kannalta. Podcastin kesto on noin 18 minuuttia.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Siivousrutiinit: näin meillä siivotaan

Siisteys voi tarkoittaa minusta kahta asiaa: joko sitä että on tosi puhdasta, tai sitä että näyttää siistiltä, eli kaikki tavarat ovat paikallaan. Siivousrutiinini liittyvät molempiin asioihin. Hahmotan kodin siisteyden huoneiden kautta. Tärkeysjärjestys on suunnilleen tämä: keittiö, vessat, eteinen, muut.

Keittiö

Meillä on avokeittiö, jonne on suora näkymä olohuoneesta. Keittiön siisteys vaikuttaa siis koko olohuoneen siisteyteen. Siksi keittiö on listalla ykkösenä. Keittiön siistinä pitäminen vaatii minulta päivittäistä työtä. Sen siivous onkin jatkuvia rutiineja. Olennaiset tulevat tässä:

  1. Tiskikonerutiini (Kone illalla päälle, aamulla ensimmäisenä tyhjennys, likaiset suoraan koneeseen ja illalla jälleen käynnistys.)
  2. Tiskipöydän tyhjentäminen
  3. Lattian pesu ja/tai imurointi

Kohta 1 on itsestäänselvyys. Se mahdollistaa sen, ettei tiskipöydälle kerry ylimääräistä. Koko perhe kannattaa opettaa noudattamaan tätä rutiinia, niin siivouskuorma pienenee. Kaikista olennaisin asia keittiön siisteydessä on kuitenkin numero kaksi. Jos tiskipöytä on tyhjä, koko keittiö näyttää siistiltä. Tyhjennän tiskipöydän vähintään kerran päivässä, yleensä joko viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla. Tiskaan käsitiskit, nakkelen tavarat paikoilleen ja pyyhin pöydän kuivaksi. Tämä on minusta aika rasittavaa hommaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa keittiön näyttävän siistiltä. Helpointa on, jos asiaa ei turhaan problematisoi, vaan hyväksyy sen, että tämä on tehtävä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Tiskipöydän lisäksi myös muiden tasojen siisteys parantaa vaikutelmaa. Niinpä keittiössä on erityisen tärkeää palauttaa ruoanlaiton jälkeen kaikki omille paikoilleen. Keittiön lattia ei ainakaan meillä pysy siistinä kovin pitkään, siellä on aina murusia ja sinne räiskyy sitä sun tätä. Imuroin siis lattian pari-kolme kertaa viikossa, ja pesen sen aina, kun likatahrat alkavat erottua liikaa.

Tämä on sensuroimaton ja lavastamaton kuva meidän tiskipöydästä juuri nyt. Kävin ottamassa kuvan kirjoitettuani edellisen kappaleen.

Vessat ja kylpyhuone

Vessan siivoaminen on helppoa. Kun pönttö on kuurattu, lavuaari kiiltää ja pyyhkeet ovat puhtaat, vessa on siisti. Koska lapsiperheessä vessaankin kulkeutuu välillä mitä ihmeellisempää roinaa, aloitan sillä, että kerään kaikki lelut, Aku Ankat ja muun sälän pois. Sitten pyyhitään lavuaari puhtaaksi. Vanhalla käsipyyhkeellä on kätevää pyyhkäistä peili puhtaaksi ja hanat kiiltäväksi, ja sitten heittää se pyykkiin. Lopuksi putsataan vessanpönttö ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Ylipäätään vessoissa edetään aina puhtaimmasta likaisimpaan päin.

Eteinen

Eteinen menee keittiön lisäksi nopeimmin sotkuun, mutta toisaalta sen siivoaminen on myös nopeaa. Se tarkoittaa sitä, että kengät kerätään omille paikoilleen, kaikki hujan hajan lojuvat takit noukitaan naulakkoon ja kaikki pipot ja lippikset ynnä muut palautetaan niille varattuun koriin. Sitten imuroidaan hiekat lattialta. Eteisen siistinä pysymisen ehdoton edellytys on, että kaikille tavaroille on oma paikka. Vaikka esim. lapset eivät aina muistaisikaan palauttaa vaatteita paikoilleen, oma paikka tarkoittaa sitä, että aikuisen on mahdollista siistiä eteinen parissa minuutissa.

Muut huoneet

Muiden huoneiden siisteys riippuu eniten siitä, ovatko tavarat paikallaan. On kuitenkin yksi asia, jonka teen joka päivä: petaan sängyn. Tämä koskee siis omaa sänkyäni, lasten sängyistä en jaksa olla niin tarkka. Mutta koska haluan, että makuuhuone on rauhallinen sekä rauhoittava paikka oleskella, petaan joka päivä. Kun sänky on pedattu, koko huone näyttää siistiltä. Yritän myös päivittäin järjestää vaatteet siististi omalle tuolilleen, ja huolehtia likapyykit koneeseen.

… ja tältä näytti olohuoneen lattia samaan aikaan.

Muuten järjestän paikkoja  tasaiseen tahtiin. Noin kerran päivässä keräilen levinneitä tavaroita paikoilleen (en tosin ihan joka päivä). Imuria käytän tarpeen mukaan. Meillä käy siivooja joka toinen viikko, mutta hänen tehtävänään on ensisijaisesti tehdä puhdistamista, ei järjestämistä. Siivooja imuroi, pesee lattiat, kylpyhuoneen, vessat, lieden ja pyyhkii keittiön ovista tahrat, pesee roskiskaapin jne. Mutta hän ei järjestä mitään, ei nostele vaatteita lattioilta, vie roskia, viikkaa vaatteita, petaa sänkyjä tai vaihda pyyhkeitä. Kaiken tämän teen itse ennen kuin siivooja tulee paikalle. Siivoja kuitenkin mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse pestä kuin keittiön lattiaa silloin tällöin. En pyyhi pölyjä muuta kuin ennen juhlia, enkä pese suihkukaappia ellei tapahdu jotain poikkeuksellista. Totuuden nimissä on sanottava, että en kyllä tehnyt noita juttuja kovin ahkerasti silloinkaan, kun siivojaa ei vielä ollut.

Joka toinen viikko on kuitenkin sen verran harvoin, että siivoamiselta ei voi välttyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä siistimpää ympäristöä arvostan, ja sitä useammin siivoan. Ihan joka päivä teen siis ainakin nämä asiat:

  1. Tiskikonerutiini
  2. Sängyn petaus
  3. Tavaroiden palauttelu omille paikoilleen

Viikoittain lisäksi nämä, tilanteesta riippuen 1-4 krt:

  1. WC:n pesu
  2. Pyyhkeiden vaihto
  3. Imurointi (keittiö, eteinen, ruokailualue; tarpeen mukaan muuta)

Huomenna tulossa vielä podcast samasta aiheesta, ja siinä käsittelen asiaa vähän eri näkökulmasta.

Millaisia siivousrutiineja teillä on?