Avainsana-arkisto: ruoka

Viikon vinkit: pakastimen sulatus, turvallista ruokaa ja juhlavinkkejä

Julkaistu , kirjoittanut
1

Ajattelin lähiviikkoina sulattaa ja pestä pakastimen. Myös MTV ehdottaa pakastimelle keväthuoltoa. Toisaalta olisi järkevää sulattaa pakastin silloin kun ulkonakin on pakkasta, jotta ruoat saa vaikka parvekkeelle siksi aikaa. Mutta toisaalta alkukesästä pakastin on varmasti tyhjimmillään, joten tietty logiikka tässäkin. Olen aktiivisesti tyhjentänyt eli syönyt pois kaikkia jämiä, jotta säilyteltävää olisi mahdollisimman vähän kun alan sulattaa.

HS listaa yleisimmät syyt kotona sattuville ruokamyrkytyksille. Ne ovat kaikki varsin maalaisjärkisiä: liian lämmin säilytystila, huono hygienia, väärin käsitelty raaka liha ja kala, liian pitkä jäähdytysaika sekä liika luottamus omiin aisteihin. Näitä on aika helppo noudattaa: säädä jääkaappi tarpeeksi kylmäksi (alle +6°C), pese kädet huolellisesti, älä päästä raakoja lihoja kosketuksiin muiden ruokien kanssa, jäähdytä tähteet nopeasti äläkä jätä hellalle itsekseen tuntikauksiksi, ja jos tuote epäilyttää, älä syö.

YLE puolestaan on haastatellut Marttojen asiantuntijaa, joka kertoo hyviä vinkkejä juhlien järjestämiseen.

Viikon vinkit: lastenvaatteita, tiskirättejä ja pakkausmerkintöjä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Helsingin Uutiset kirjoitti jo marraskuussa lastenvaatteita hamstraavista äideistä. Ilmeisesti on ihmisiä, joille tietty merkki on niin tärkeä, että käytetystäkin ollaan valmiita maksamaan aika isoja summia. Ottamatta kantaa asiaan sen kummemmin, tämä on ihan mielenkiintoinen näkökulma taannoiseen lastenvaatekeskusteluun. Kiinnostava havainto tulee Terhi Wilskalta jutun faktalaatikossa, jossa todetaan lapsen olevan sijaiskuluttaja. Kaikki äidit eivät koe oikeaksi hyväksytyksi ostaa itselleen, joten sitten ostetaan lapselle, koska kukaan ei voi kritisoida äitiä joka haluaa pukea lapsensa hyvin.

Kestorätit ovat periaatteessa hyvä idea tiskirätteinä, mutta vain jos niitä pesee tarpeeksi usein ja silloinkin kuumassa vedessä. Kestorätti – samoin kuin kertakäyttöinenkin – muuttuu nopeasti bakteeripesäksi. Itselläni on käytössä vajaat kymmenkunta kestorättiä (ei mitään itse virkattuja vaan normaaleja kaupasta ostettuja), joista yksi on käytössä viikon tai enintään kaksi kerrallaan. Pesuun heitän ne lakanapyykin mukana, eli 60-90°C. (YLE)

Melko kattava lista erilaisista elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja niiden selityksistä. (Makuja.fi)

 

Ruokauudistus

Julkaistu , kirjoittanut
16

Olen keksinyt yhden lupauksen uudelle vuodelle. Tai oikeastaan kyse ei ole lupauksesta, vaan pikemminkin ideasta, jonka toteuttaminen innostaa tällä hetkellä kovasti. Idea liittyy ruokaan.

Olen lueskellut joululomalla Janne Tarmion ja Sami Tallbergin Hedelmäistä -keittokirjaa, joka nimensä mukaisesti keskittyy hedelmistä tehtyihin ruokiin. Kirjassa käydään ensin läpi Suomessa yleisimmin saatavilla olevat hedelmät ja niiden ominaisuudet, ja noin puolet kirjasta keskittyy resepteihin. Joukossa on salaatteja, mutta myös lisukkeita, lämpimiä ruokia ja säilykkeitä. Kokeilin yhtä reseptiä ja sain herätyksen.

Jos jokaiseen ruokalajiin alkaa ujuttaa kasviksia tai hedelmiä, niitä tulisi helpommin syödyksi suositeltu määrä päivässä. Nykyisellään ainakin minulla jää kasvisten saanti ikävän kauas siitä ideaalista puolesta kilosta. Mutta jos esimerkiksi lisukkeen, kuten riisin tai couscouksen sekaan pilkkoo pari kourallista jotain tuoretta hedelmää, määrät alkaisivat varmasti kohota. Samalla turhien hiilareiden määrä vähenisi itsestään, sillä yleensähän ihminen syö tilavuudeltaan suunnilleen saman määrän esimerkiksi riisiä tai muuta lisuketta. Eli normaalisti laittaisi lautaselle esimerkiksi kourallisen riisiä, mutta jos siitä kourallisesta puolet olisikin vaikka viinirypäleitä, tulisi syötyä vähemmän riisiä, ja saisi samalla enemmän vitamiineja, kuituja ja muuta terveellistä.

Olen varsin innostunut tästä ajatuksesta. Helpoimmillaan se olisi perunamuussia, jonne vain on keitetty pari porkkanaa sekaan, tai edes herne-maissi-paprikapussi pakasteesta. Parempihan sekin on kuin ei mitään. Jos enemmän näkisi vaivaa, voisi kirjan reseptejä mukaillen höystää ruokia melkein millä hedelmällä vaan. Ja kaupan päälle tulisi vielä lisää makuakin! Onko tässä ideassa huonoja puolia? Jos on, en ole vielä keksinyt yhtäkään.

Tämän vuoden tavoitteena onkin lisätä kasvisten ja hedelmien syömistä merkittävästi. Tällä systeemillä se onnistuu ainakin osittain. Mikäli teillä on hyviä vinkkejä, miten kasviksia voisi ”piilottaa” ruokaan enemmän, niin kertokaa ihmeessä!

Niistä katastrofeista

Julkaistu , kirjoittanut
3

Kommenteissa moni arveli, ettei meillä mene systeemit kovin pahasti sekaisin vaikka tulisikin poikkeuksia. Tuota noin… totta on, että mitään järkyttävää kaaosräjähdystä ei ole päässyt syntymään, mutta pari pienempää tapausta kyllä.

Ensimmäinen ilmeni viime viikonloppuna. Tai ehkä edellisenä, en ole ihan varma. Joka tapauksessa kävi ilmi, että jääkaapin vihanneslaatikossa oli tapahtunut pahanhajuisia muodonmuutoksia. Oli käynyt niin, että olin täyttänyt kaappia juuri ennen romahdusta. Mielessä oli useampia ruokalajeja, joita oli tarkoitus laittaa. Sitten kävi huonosti, ja suunnitelmat pyyhkiytyivät mielestä täysin. Totuus paljastui noin kymmenen päivää myöhemmin, ja sanotaan nyt näin, että ruokahävikkimme kasvoi välittömästi reilunpuoleisesti. Hyvä puoli oli se, että jääkaappi siistiytyi taas kerralla. Nyt pohdiskelen, pitäisikö sitä tattikeittoa yrittää uudelleen ensi viikonloppuna. Tällä kertaa tuoreista vihanneksista.

Toinen vastaava tilanne paljastui tänä aamuna. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, mikä roskiskaapissa haisee. Epäilin biojätteitä, joita on sattuneesta syystä tullut vietyä vähän harvemmin. Kun tänään sitten vietiin roskikseen pussit kaikista kolmesta astiasta (energia-, bio- ja sekajäte), paljastui ettei syynä olleetkaan biojätteet. Sen sijaan sekajäteastian pohjalla oli kolme senttiä ruskehtavaa nestettä. Siis useampi desi. Yh. Kaadoin litkut viemäriin ja nyt jäteastia likoaa tiskiainevedessä kylpyhuoneen puolella. No, ainakin haju tuntuu häipyneen. (Ei muuten ole aavistustakaan, mistä tuo neste oli peräisin, enkä todella halua tietääkään.)

Eli ihan täydellisesti ei ole arki rullannut. Silitettävien ja mankeloitavien kasa kasvaa korkeutta jatkuvasti, mutta niistä en ota paineita. Hoidetaan kun jaksetaan. Lapsi on ollut melko mielenkiintoisella ruokavaliolla viime viikot myös, mutta tuskin se siitä rikki menee. Tiedän että monissa perheissä syödään varmaan ympäri vuoden etupäässä pastaa ja nakkeja, joten en ota tästä parin viikon kuurista stressiä. Kunhan tokenen niin otetaan vahinko takaisin kala- ja kasvisteemalla. Tänään tulee vielä ihana siivoojamme, joten kotikin muuttuu pian taas kirjaimellisesti kiiltäväksi. Kyllä tämä tästä taas.

Viikon vinkit: avokadoja, muovikasseja, pölynimuridirektiivi ja kirjavinkki

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tässäpä taas linkkivinkkejä, kuten lupasin. Ensimmäisenä hämmästyttävä avokadon kypsennysohje. Tämä olisi tullut viime viikolla tarpeeseen, kun ostin avokadoja jotka osoittautuivat raaoiksi. Inhoa raakoja avokadoja, niistä ei voi tehdä mitään. Mutta ensi kerralla pistän liian raa’at ohjeen mukaisesti uuniin! (Iltasanomat)

Juuri kun kirjoitin muovikasseista, luin YLEn sivuilta uutisen, että facebookissa leviää muovikassiton marraskuu. (Vai linkitinkö tämän jo kertaalleen? Viime viikkojen kuormitus näkyy muistin pätkimisenä.) Luin jostakin – kenties Kemikaalicocktailista – että itse asiassa mikä tahansa kassi on hyvä, kun sen ottaa kotoa mukaan. Hyvä periaate minusta.

Ehditkö sinäkin närkästyä EU:n typerästä pölynimuridirektiivistä?  Minä kerkesin, kunnes luin Hesarin jutun ja tulin taas järkiini. EU aikoo siis kieltää sellaisten imureiden myynnin, joiden liitäntäteho on yli 1600 wattia. Äkkiseltään se kuulostaa siltä, että kunnolla imuroivat koneet aiotaan kieltää. Todellisuudessa imuteho ja liitäntäteho eivät automaattisesti korreloi keskenään. Tosiasiassa EU on siis kieltämässä turhaa energiankulutusta ja kuluttajien huijaamista. Jälleen hyvä esimerkki jutusta, jossa toimittajakin johtaa kuluttajaa harhaan, jos ei ole kunnolla perehtynyt asioihin.

Kun kyselin kirjavinkkejä, joku mainitsi että Laura Honkasalolta on tulossa nuukailukirja. Helsingin Uutiset kertoo aiheesta enemmän.

 

Sitruunanraikas voi

Julkaistu , kirjoittanut
4

Lueskelen mielelläni kaikenlaisia kodinhoitoon liittyviä oppaita. Eräästä sellaisesta huomaisn vinkin, että jos jääkaapissa säilyttää sitruunaa, se raikastaa koko kaapin ja imee mahdolliset muut hajut itseensä. Olennaista on, että sitruuna on leikattu esim. puoliksi, pelkän kokonaisen hedelmän säilyttely ei todennäköisesti vaikuta mitenkään.

Testasin tätä omassa jääkaapissa. Olin puristanut sitruunasta mehua ja jätin sen lautaselle poikkeuksellisesti leikkauspinta ylöspäin. Sitten lähdin pariksi päiväksi reissuun, ja jääkaappi jäi oman onnensa nojaan.

Kotiin tullessa totesin, että vinkki toimi oikein hyvin. Kaappi oli oikein raikas, korkeintaan vieno sitruunan tuoksu oli havaittavissa. Ei siellä mitään erityisen haisevaa kyllä ollutkaan, mutta sitruuna ei ainakaan pahentanut tilannetta mitenkään. Yllätys tapahtui siinä vaiheessa, kun aloin voidella leipää. Oivariinipurkin kansi oli ollut hiukan raollaan, ja kun haukkasin leipää, kävi ilmi että voi oli imenyt itseensä vahvasti sitruunaisen sivumaun. Vähän kuin olisi syönyt sitruunankuorella maustettua leipää… Totesin, että voi on edelleen syötävää, mutta hiukan erikoisen makuista.

Sitruunavinkki on siis kaksisuuntainen. Se sekä raikastaa, mutta myös tartuttaa oman makunsa kaikkeen sellaiseen, joka on kaapissa ilman pakkausta tai tiivistä käärettä. Jos haluat kyllästää jonkin ruoka-aineen sitruunalla, senkun jätät jääkaappiin pariksi päiväksi puolikkaan hedelmän kanssa. Maku tarttuu ihan itsestään. Aika jännä muuten tuo jääkaapin ekosysteemi. Olisi kiinnostavaa tietää, miten maku tarttuu ilman kosketusta…? Epäilemättä tällekin asialle on jokin kemiallinen selitys olemassa. Sitruunakokeilut jäivät tämän osalta tähän, mutta voisin käyttää keinoa uudelleen silloin, kun jääkaapissa täytyy säilytellä jotain hankalasti pakattavaa ja voimakastuoksuista ruokaa.

Mikä on eines?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Luin äskettäin, että Suomen syödyin eines on karjalanpiirakka. Karjalanpiirakka! Mistä lähtien karjalanpiirakat ovat olleet eineksiä? Minulla on sellainen käsitys, että meillä syödään hyvin vähän eineksiä. Mutta karjalanpiirakoita kyllä menee melkein joka viikko.

Mikä siis on eines? Kerrotaan ensin, mitä mielessäni kuvittelen: eines on sellainen teollisesti valmistettu ruoka, joka lämmitetään ja syödään. Eines jäljittelee oikeaa ruoka-annosta, se on esimerkiksi valmis pitsa, Saarioisen valmis mikroruoka tai vaikkapa pussikeitto. Minun mielikuvissani kalapuikot ja kananugetit ovat eineksiä, mutta pakastevihannekset eivät ole. Ensimmäisiä on prosessoitu teollisesti, jälkimmäiset on lähinnä pilkottu ja pussitettu.

Karjalanpiirakkakysymys pisti kuitenkin käsitykset päälaelleen. Asia alkoi häiritä siinä määrin, että piti tarkistaa sanakirjasta. Löysin netistä tällaisia määritelmiä: eines = Kaupassa myytävä, sellaisenaan tai lämmitettynä nautittava valmisruoka, myös puolivalmis kypsentämistä vaativa ruoka. Einekset = teollisesti tehtyjä valmisruokia tai puolivalmisteita. Laatikot, salaatit, pitsat, torttutaikinat ym. einekset.

Ilmeisesti käsitykseni on ollut väärä. Onko siis niin, että kaikki muut paitsi sellainen ruoka, joka on ns. alkuperäisessä muodossa, ovat eineksiä? Eli peruna ja jauheliha eivät ole eineksiä, mutta pakastettu perunasipulisekoitus on? Tietääkö joku miten tämä oikeasti menee?

Olipa eineksen määritelmä mikä tahansa, niillä on edelleen selkeä hierarkia päässäni. On hyviä ja huonoja eineksiä. Älkääkä nyt ottako näitä liian tosissaan, kuvailen tässä lähinnä, mitä omassa päässäni liikkuu. Tämän oman luokittelun mukaan meillä ei edelleenkään syödä kovin paljon eineksiä. Pakastevihannekset ovat minusta täysin ok. Samoin se perunasipulisekoitus, jota pitäisi oikeastaan aina olla pakkasessa, koska siitä saa järkevän pohjan monenlaiselle arkiruoalle. Niitä karjalanpiirakoita menee aika paljon, mutta etupäässä paistopisteiden tuotteita. Muovipussissa en osta niitä koskaan. Onko ne paistopisteiden piirakat myös eineksiä?

Sitten on sellainen ”harmaa alue”. Anton & Antonista ostan noin kerran kuussa jonkun valmisruoan. Tykkään niistä, koska ne eivät sisällä lisäaineita tai muuta turhaa. Makaronilaatikossa on makaronia, jauhelihaa, munaa ja mausteita. Sipulikeittopussin ostan silloin tällöin, kun maustan sillä lihamurekkeen. Valmiita voitaikinoita käytän muutaman kerran vuodessa, jos en jaksa tehdä alusta saakka. Saatan myös ostaa välillä leipomosta suolaisen piiraan – onko se eines? Ainakin se on valmiiksi tehty. Entä mihin kategoriaan kuuluvat nuudelit? Pesto? Öljyyn säilötyt kasvikset, kuten oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja vastaavat?

Sitten niitä ”pahiksia”. Silloin tällöin meillä syödään nakkeja ja ranskiksia. Sanoisin, että ehkä kerran kuussa tai joka toinen kuukausi on nakkipäivä. Kalapuikkoja ostan keskimäärin kerran vuodessa. Valitsen niistä aina sen parhaimman (eniten kalaa sisältävän) vaihtoehdon, joka on saatavilla. Nugetteja, valmispitsoja,  ynnä muita meillä ei syödä koskaan. Ensisijaisesti siksi, että inhoan niiden makua.

Tämän raportin perusteella kiinnostaa, syödäänkö meillä eineksiä vai ei? Syödäänkö teillä?

Viikon vinkit 48/2013: Ilmanvaihto, ruokavinkkejä ja tahranpoistoaineet

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Iltasanomat tiedustelee, osaatko huolehtia talosi ilmanvaihdosta, vai piileekö asunnossasi homeansa? Meillä on ihan tavallinen painovoimainen ilmanvaihto, mutta käytännössä tuuletamme parvekkeenoven kautta. Yritän kuitenkin muistaa imuroida ja pyyhkiä ilmanvaihtoventtiilit pari kertaa vuodessa. Niistä kyllä näkee helposti, milloin putsaus olisi tarpeen.

Keittiövinkki: kuinka avata tiukasti umpioon mennyt lasipurkki. Samaan syssyyn sekalaisia ruokavinkkejä. (MTV3)

Lopuksi vähän vanhempi uutinen, jonka mukaan monet tahranpoistoaineista ovat hyödyttömiä. YLE uutisoi Kuluttaja-lehden tutkimuksesta, jossa vain osa testatuista tahranpoistoaineista todella irrotti tahroja. Toisaalta samassa jutussa mainitaan, että testitahrat olivat normaalia vaikeammin irroitettavia. Testin hyödyllisyyttä voi siis kyseenalaistaa, mutta ainakin se vahvistaa sen, että erillistä tahranpoistoainetta ei välttämättä taloudessa tarvita, kun normaali pesuaine toimii useimpiin tahroihin yhtä hyvin.

Ruokajärkeä tarvitaan taas

Julkaistu , kirjoittanut
4

Pesin sen jääkaapin enkä hetkeäkään liian aikaisin. Koko kesän kestänyt huolettomuus (tai jos rehellisiä ollaan niin piittaamattomuus voisi olla parempi sana) oli kostautunut lukuisina pilaantuneina elintarvikkeina. Varsin noloa ja herättävää. Näköjään ruokajärkiprojekti on auttanut sen verran, että pystyin helposti sanomaan miksi mikäkin oli mennyt pilalle, mutta selvästi ollaan vielä kaukana siitä pisteestä, että jääkaapin valvonta olisi  mennyt selkäytimeen asti.

Suurin syy pilaantumiselle oli se, että tuote oli häipynyt näkyvistä. Jäänyt jonkun taakse tai alle, ja sen seurauksea unohtunut. Tärkeä syy syksyllä kehittämälleni järjestykselle oli juuri se, että näkisin heti mitä kaapissa on. Siitä huolimatta ja asian tiedostaen en ollut jaksanut kiinnittää järjestykseen loman aikana huomiota, ja lopputulos on pilaantunutta ruokaa. Olen vihainen itselleni, sillä toimin toisin kuin tiesin järkeväksi. Ehkä tässä kohtaa voisi tehdä klassisen lupauksen ”ei koskaan enää”?

Toinen iso syy kaaokselle oli suunnittelemattomuus. Kukaan ei ole ollut erityisemmin vastuussa siitä, mitä kaupasta ostetaan eikä varsinkaan siitä, mitä ostoksista valmistetaan. Ruokahuolto on ollut jokseenkin satunnaista. Tämänkin opin jo syksyllä. Pitää miettiä etukäteen mitä niistä ruoista meinaa tehdä, muuten jää omituisia tähteitä, jotka lopulta jäävät syömättä. Mikäli kaapissa pidetään vain minimivarastoa, tätä ei ehkä pääse tapahtumaan. Sen sijaan perheessä, jossa harrastetaan ruokafiilistelyä suunnittelu on arkena välttämättömyys, ja niin on näköjään lomallakin. Ja jonkun pitää olla vastuussa, muuten kukaan ei tiedä mitä siellä kaapissa on.

Lopuksi löysin jääkaapista pari hillopurkkia, jotka olivat säästyneet viime syksyn raivauksessa. Totesin kaikista päivämäärien menneen jo ajat sitten. Totesin myös, ettei niihin oltu koskettu  sen jälkeen, kun edellisen kerran laitoin ne takaisin kaappiin. Johtopäätös tästä on se, ettei kannata ostaa jääkaappiin mitään uutta ja erikoista, ellei jo ostotilanteessa ole selkeää käsitystä siitä, minkä kanssa mikäkin hillo ja hyytelö syödään. Sen lisäksi uusia tuotteita kannattaa ostaa pienin mahdollinen purkki, ja testata ensin tuleeko uutuutta syötyä vai ei. Tällä logiikalla hävikki pienenee, mikäli tuote ei olekaan mieluisa.

Tämän aika masentavan yhteenvedon jälkeen voi onneksi ikuisena optimistina todeta, että tästähän ei ole suunta muuta kuin ylöspäin. Jääkaappi on nyt puhdas, siellä ei ole pilaantumaisillaan olevaa ruokaa, ja lisäksi tiedän ihan täsmälleen mitä kaappi sisältää. Erinomainen pohja ruokasuunnittelulle siis. Parempaa kohti ollaan menossa!

Karkkia kaverille

Julkaistu , kirjoittanut
4

Juttelin äskettäin ystäväni kanssa, joka kertoi seuraavan tapauksen: hän oli menossa tapaamaan erästä kaveriaan. Matkalla hän poikkesi kauppaan ostaakseen itselleen välipalan ja kaverilleen jonkun pienen viemisen. Hän valitsi itselleen terveellisen smoothien ja kaverille suklaapatukoita. Ystäväni tarkoitus oli mitä parhain. Hän ei suinkaan halunnut salakavalasti lihottaa omaa kaveriaan samalla kun itse hörppi terveellistä pirtelöä. Hän vain halusi ilahduttaa viemällä jotain hyvää, vaikka valitsikin itselleen terveellisemmän vaihtoehdon. Käytännössä ystäväni hairahtui ajatusharhaan, joka tutkimusten mukaan vaivaa ihmisiä varsin laajasti.

Törmäsin äskettäin Psychology Today:n nettisivuilla mielenkiintoiseen tutkimukseen, jonka mukaan ystäväni toimi varsin ennakoitavalla tavalla. Mitä tulee ruokaan ja etenkin herkkuihin, arvioimme näköjään omia ja muiden ihmisten valintakriteereitä täysin eri periaatteilla. Kun valitsemme itsellemme ruokia, puntaroimme lukuisia toisilleen vastakkaisia vaihtoehtoja: otanko terveellisen vai herkullisen vaihtoehdon? Panostanko painonhallintaan pitkällä tähtäimellä vai palkitsenko itseni karkilla rankan työpäivän jälkeen? Mutta kun kyse on muista ihmisistä, oletamme heidän laittavan nautinnon automaattisesti etusijalle. Siksi viemme hyvällä omallatunnolla tuliaisiksi ison suklaalevyn, vaikka emme välttämättä ostaisi sellaista itsellemme. Uskomme nimittäin, että muut voivat syödä mitä vain ilman sen kummempia tunnontuskia tai sisäisiä konflikteja.

Ajatusmallissa on kuitenkin vääristymä – toiset ihmiset kärsivät nimittäin samoista ristiriidoista kuin me itsekin. Asiaa ei auta se, että joku antaa houkuttelevan herkun lahjaksi – oikeastaan päinvastoin. Sen lisäksi että sen syömisestä tulee huono omatunto, myös syömättä jättämisestä tulee huono omatunto. Minulle on käynyt joskus niinkin, sama vieras joka on tuonut jotain herkkuja tuliaisiksi, kieltäytyy itse syömästä niitä kahvipöydässä. Aika nurinkurista!

Olen edelleen sitä mieltä, että syötävät ja juotavat ovat oikein hyviä lahjavaihtoehtoja. Mutta artikkelin luettuani harkitsen varmasti jatkossa vielä tarkemmin, mitä vien. Hyvä idea on viedä jotain sellaista, mitä itsekin haluaisi saada. Minä en tosin herkuista yleensä kieltäydy, mutta laatu korvaa määrän. Ja jos haluaa pelata varman päälle, aina voi viedä tuoreita kukkia.

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.