Viikon vinkit 14/2013: Kesämökit kuntoon, kauppojen ylijäämävaatteet, munavinkkejä ja ICE

Kun oli puhetta kevätsiivouksesta, myös kesämökkejä voi vähitellen alkaa laittaa kesäkuntoon. Iltasanomissa on 15 kohdan hyödyllinen muistilista, mökin herättelystä talvikauden jälkeen.

Minimalist -blogissa selvitettiin mielenkiintoista asiaa: mitä tapahtuu kaikille niille vaatteille, jotka eivät käy kaupaksi? Bloggari lähetti kyselyn isoille vaateketjuille ja sai monenlaisia vastauksia. Kiinnostavaa luettavaa! (Älkää hämääntykö valtavan kokoisista kuvista, tekstiä löytyy sieltä väleistä.)

Miten kananmunia kuuluisi säilyttää? Voiko munia pakastaa? (makuja.fi)

Lopuksi turvallisuusasiaa: onhan puhelimessasi ICE-merkintä tärkeän ihmisen yhteydessä? Siitä on oikeasti apua pelastushenkilökunnalle hätätilanteissa. ICE tulee sanoista ”in case of emergency” – toisin sanoen nämä ovat ne ihmiset, joille pelastajat soittavat mikäli sinulle sattuu jotain, etkä voi itse soittaa. Tässä on YLEn uutinen aiheesta mutta myös MTV3 on käsitellyt samaa asiaa. Molemmissa on hyviä vinkkejä.

 

Paljous on pahasta

Näin pääsiäisen jälkimainingeissa sadattelen itsekseni sitä neropattia, joka keksi suklaamunan. Kyseessähän on (yleensä aika huonolaatuinen) karkki, joka on kääritty metalliin ja jonka sisällä on tarpeeton muovikrääsä. Kokonaisuus on tietysti lasten ja isovanhempien mielestä vastustamaton. Ja mitä siitä seuraa? Suklaaseen addiktoitunut napero, foliosilppua lattialla ja runsaasti tarpeettomia muovileluja, jotka päätyvät ensimmäisen viikon sisällä roskiin.

Älkää käsittäkö väärin. Muutama suklaamuna kerran vuodessa ei ole mikään katastrofi. Ongelma syntyy silloin, kun pääsiäinen tuntuu jatkuvan vielä monta viikkoa palmusunnuntain jälkeenkin. Sama pätee mihin tahansa hauskuuteen – vähän on tarpeeksi. Mitä enemmän jotain erityistä on tarjolla, sitä vähemmän erityiseksi se muuttuu. Olen kuullut hurjia tarinoita perheistä, joissa lahjoja on niin paljon, etteivät lapset jaksa edes avata kaikkia. Sama koskee varmaan kaikkia muitakin lahjoja. Inflaatio iskee todella nopeasti.

Eikä ilmiö ole vieras aikuisillekaan. Jos jotain ostosta varten on säästänyt, tehnyt suunnitelmia ja harkinnut ostamista pitkään, tavara pysyy erityislaatuisena pidempään. Mutta kuvittele, että olet juuri hankkinut vaikkapa upouuden älypuhelimen. Sitten saisit kuulla, että olet voittanut arpajaisissa kolme samanlaista lisää. Ensimmäisen puhelimen erityisyys haihtuu nopeasti siinä kolmen vastaavan rinnalla. Eikä kukaan ehdi käyttää neljää puhelinta, vaikka ne olisivat miten hienoja. Sama koskee lasten lahjoja, ja varmaan myös aikuistenkin.

Olen siis sitä (tylsää) koulukuntaa, jonka mielestä kohtuus kannattaa kaikessa. Ja jos vetää överiksi missä tahansa lajissa, kerran kymmenessä vuodessa riittää. Olen jatkuvasti väittänyt, että en kannata äärimmäistä karsimista missään. Mutta ehkä minussa sittenkin asuu pieni minimalisti?

Viikon vinkit 13/2013: johtokaaos, chiliä ja pyykkiä

Tällä viikolla sekalaisia linkkejä. Muistitteko kääntää kellot? Koko kesäaika on mielestäni ärsyttävää venkslausta, josta ei todellisuudessa ole muuta kuin harmia. No, ei auta muu kuin sopeutua.

Tässä artikkelissa on järkeviä vinkkejä kodin johtokaaoksen hallintaan. On totta että puhelimenkin mukana tulee monen monta johtoa, mutta niitä ei välttämättä muista laittaa pois samalla kun puhelin vaihtuu. Sitten laatikoista löytyy johtoja, joiden käyttötarkoitus on epäselvä. (MTV3)

Chilin polte lähtee käsistä saippuaa paremmin öljyllä. (MTV3)

Iltasanomat referoi artikkelia, joka oikeastaan ilmestyi Hesarissa pari viikkoa sitten. Siinä käsitellään pyykinpesua. Alkuperäisessä jutussa oli paljon hyvää asiaa, joista tähän on tiivistetty vain muutama asia. Olennaista kuitenkin on, että tutustuu pyykkikoneensa ohjelmiin kunnolla, jotta saisi sen tehoista parhaan hyödyn irti. Lisäksi energiatehokkaat koneet käyttävät paljon vähemmän vettä kuin ennen, joten pesuaineen annostelussa on oltava tarkkana.

 

Viikon vinkit 11/2013: arkiruokaa, huonoa mainontaa ja remontteja

Suomalaisten arkiruoat on selvitetty. Listaa oli mielenkiintoista lukea ja verrata omiin ruokalistoihin. Yhtäläisyyksiä löytyi, sillä toki meilläkin syödään lihapullia (nro 2) ja uunilohta (nro 3) varsin usein. Sen sijaan erojakin on – esimerkiksi hernekeittoa en tee koskaan (koska en tykkää yhtään) eikä ykkösenä komeilevaa makaroonilaatikkoakaan juuri näy. (YLE)

Kuten viime viikolla totesin, aleviikkojen aika on käsillä. Kuluneella viikolla oli Sembalot Leppävaaran ostoskeskuksessa. Mainostoimisto ei tällä kertaa ihan onnistunut – bongasin ainakin kaksi osuvaa ja kriittistä analyysiä mainoskatalogista. Kemikaalikimara kiinnittää aiheellisesti huomiota siihen, että kehotukset ekologisuuteen (”laita mainos paperikeräykseen”) tuntuvat melko naurettavilta, kun ensin on kymmenien sivujen voimin kannustettu shoppailemaan kaikkea mahdollista. Valeäiti-blogissa puolestaan analysoidaan mainoksen ulkoasu tyhjentävästi muutamalla rivillä, eikä minulla ole siihen oikeastaan mitään lisättävää. Kukapa nyt ei juoksisi 10% alennusten perässä hikipisarat pärskyen.

Taloussanomien mukaan remontti saattaa nostaa myytään asunnon hintaa, mutta pitää olla tarkkana, mitä ja miten remontoi. Muuten hinnannousu ei kata kustannuksia. Toisaalta moni haluaa remontoida asunnon juuri oman mielensä mukaan, joten vastalaitetut tapetit saattavat silti mennä heti uusiksi. Olennainen kiteytyy hyvin kiinteistövälittäjän kommenttiin, että ”Tärkeintä on hyvä sijainti ja tunne, että asunnosta saa pikkuvaivalla sopivan kodin.”.

Viikon vinkit 10/2013: sälekaihtimien puhdistus, asiakastietojen keräystä ja kiinalainen kananmunaniksi

Sälekaihtimien puhdistus aiheuttaa päänvaivaa joka vuosi. Olen itse pyyhkinyt niitä mikrokuituliinalla, mutta kieltämättä en ole jaksanut tehdä kovin huolellista työtä. Siivousfriikki listaa erilaisia metodeja kevyestä pölyhuiskuttelusta vesipesuun asti. Jos joku on näitä tai muita kokeillut, olisi kiva kuulla, millaista jälkeä tuli.

Kuningaskuluttaja-ohjelmassa selvitettiin, mitä kaikkea K- ja S-ryhmät tietävät kanta-asiakkaistaan. Toisin sanoen millaisia tietoja bonuskorttien käytöstä kerätään. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Pieni yllätys oli, että kohdennettua mainontaa tehdään melko vähän, enemmän tietojen perusteella kehitetään kauppojen valikoimaa. (YLE)

En tiedä onko tämä niksi kovinkaan usein tarpeen, mutta keksintö on niin ällistyttävä, ettei kiinankielinen video haittaa: näin saat keltuaiset erilleen valkuaisista (MTV3)

Tiesittekö, että omat puhelut saa aina äänittää, ja se on ihan laillista? (Aamulehti)

Viikon vinkit 9/2013: turhia tavaroita, sokeria siivoukseen ja analyysiä ruosta

Olen vastannut kaikkiin tulleisiin kommentteihin tänä aamuna – kiitos vilkkaasta keskustelusta!

Sain pariltakin eri taholta vinkin Iltalehden turhien tavaroiden listasta. Meinaan käydä sen kohta kohdalta läpi, ja katsoa mitä meille näistä on kertynyt. Tästä oma postaus heti alkuviikosta!

Sokeripalalla voi näköjään irrottaa myös pohjaanpalaneita ruokia padoista. (MTV3)

Pitkien artikkelien ystäviä ilahduttanee Suolaa&Hunajaa -blogin analyysi eettisen ruoan kaupasta. Onko kyse ideologisesta puuhastelusta, joka ei massoja liikauta? Pitääkö luomun aina olla kallista? Vai löytyisikö vastaus sittenkin isoista ketjuista? Jonna on todella paneutunut aiheeseen, ja ottanut faktoista selvää. Tässä artikkelissa ilmaistaan paljon sellaisia asioita, joita olen itsekin mietiskellyt, mutta en ole saanut laitetuksi paperille. En varmaan näin tyhjentävään analyysiin olisi edes kyennyt.

Viikon vinkit 6/2013: kalaa, parsakaalia ja puhtaita patoja

Tällä viikolla kaikki linkkivinkit liittyvät ruokaan. Kahden edellisen viikon ruokalistat on muuten aikoja sitten päivitetty Ruokajärki-sivulle, mutta en ole muistanut vinkata katsomaan niitä.

Jos olet epävarma, mistä tunnistaa tuoreen kalan, lue nämä vinkit. Itse pyrin ostamaan kalat aina mahdollisimman tuoreena. Niinpä suosin kauppahallia, jossa voin jutella tuttujen kalakauppiaiden kanssa, jotka puolestaan tietävät täsmälleen milloin ja mistä kalat on pyydetty. (Keski-Uusimaa)

Kemikaalicocktail -blogista löytyi yllättävä mutta erittäin hyvä vinkki parsakaalin käyttöön. Kuka muu on aina jättänyt sen varren syömättä? Kävi ilmi, että aivan turhaan. Se kelpaa ruokaan siinä missä kukinnotkin, ja on lisäksi hyvää. Testasin näitä vinkkejä itse, ja jälleen kerran heitän entistä vähemmän ruokaa roskiin, sillä parsakaalin varsi päätyy tästä lähin aina pataan.

Soodaa voi käyttää pinttyneiden pannujen puhdistamisessa. En ole testannut vielä itse. (MTV3)

 

Mistä on hyvät bileet tehty? Osa 2 Tarjoilu

Yhtä aikaa vieraslistan kanssa on aiheellista miettiä mitä syödään ja juodaan. Tarjoilu on mielestäni yhtä olennainen osa onnistuneita juhlia kuin huolella koottu vieraslistakin. Hyvästä ruoasta ja juomasta tulee väistämättä hyvälle tuulelle, sitäpaitsi syöminen on minusta kivaa muutenkin.

Tarjoilujen määrä ja laatu riippuu suuresti millaisista juhlista on kyse. Kuinka monta vierasta? Muodollista vai epämuodollista? Istuen vai seisten? Oma ohjenuorani on seuraavanlainen: ruoan pitää olla hyvänmakuista, tilaisuuteen sopivaa sekä tyylin että toteutuksen puolesta, eikä sen valmistaminen saa kuormittaa isäntäväkeä kohtuuttomasti. Hyvää makua ei liene tarvetta selittää sen kummemmin. Jos teen itse, panostan raaka-aineisiin ja teen mieluusti kaiken alusta asti. Jos taas tarjoilut tekee joku muu, käännyn hyviksi todettujen palveluntarjoajien puoleen.

On myös paikallaan miettiä sitä, sopiiko ruoka aiottuun tilaisuuteen. Jos kyseessä on iltapuku- ja frakkijuhla, spagetti tomaattikastikkeessa ei ole ideaalein vaihtoehto. Kukaan ei voi keskittyä ruoan makuun, kun kaikki vain varovat sotkemasta hienoja vaatteitaan. Sen sijaan rentoon sukukokoontumiseen samainen spagetti voi olla ihan hyvä valinta. Jos on tarkoitus syödä seisten koktailpaloja, niiden pitää olla sellaisia että ne pysyvät kasassa. Itse tykkään ottaa myös vuodenajat huomioon, ja tarjoan talvella ”raskaampia” ruokia kuin kesällä, ja päinvastoin.

Haluan myös päästä tarjoilujen suhteen kohtuullisen helpolla. Jos meille on tulossa illallisvieraita, ja tarkoitus on keskittyä nimenomaan syömiseen, silloin ruokaa tehdään tuntitolkulla ja suurella hartaudella. Se ei silloin haittaa, koska siinä on juuri koko illan pointti. En kuitenkaan halua, että juhlien valmistelut vievät niin paljon energiaa, että h-hetkellä olen aivan töttöröö, saati sitten hautautua keittiöön sillä aikaa, kun kaikki muut pitävät hauskaa olohuoneessa. Niinpä lapsen synttärikakku on systemaattisesti tilattu valmiina, rapujuhlien ravut hankitaan valmiiksi keitettyinä ja muutaman kerran juhlia on järjestetty ravintoloissa tai hyödynnetty pitopalveluita.

Sitten muutama sana juomista. Minusta hyvä viini kuuluu olennaisesti useimpiin juhliin. Se täydentää ruokia, antaa makuelämyksiä ja rentouttaa ihmisiä. Sopivasti annosteltuna alkoholilla on minusta positiivinen vaikutus. Juhlien järjestäjä voi aika paljon vaikuttaa siihen, mikä on sopiva määrä. Meillä ei esimerkiksi koskaan tarjoilla väkeviä (rapujuhlien snapsit poikkeuksena), eikä myöskään booleja joihin on käytetty vodkaa tms. Kokemukseni mukaan väkevillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia. Sen sijaan viiniä juodaan hitaammin ja yleensä ruoan kanssa, eikä siten kukaan känniydy vahingossa. Mielestäni on myös kohteliasta tarjota hyvä alkoholiton vaihtoehto niille, jotka eivät voi tai halua ottaa alkoholillista. Haluan, että myös sellaiset vieraat tuntevat olonsa huomioiduiksi, joten viimeksi tarjolla oli kuohuviinin lisäksi alkoholitonta boolia. Se näytti lasissa suunnilleen samalta, ja lisäksi maistui tosi hyvältä.

Nämä kaikki ovat tietysti vain omia näkemyksiäni ja maailmaan mahtuu varmasti monia muitakin hyviä tapoja järjestää juhlia. Olen tähän koettanut kiteyttää kaikista olennaisimmat asiat tarjoiluihin liittyen, kysymyksiä, vinkkejä ja omia kokemuksia otetaan jälleen ilolla vastaan kommenttiosastolla.

Viikon vinkit 2/2013: WC-pönttöjä, luomuruokaa ja tutkivaa journalismia

Pahoittelen viivettä ja taukoa päivityksissä. Viikonloppuna tuli erinäisiä elämän käänteitä, jotka estivät postaamisen. Mutta nyt taas kaikki hyvin, ja viikonlopun linkkivinkit tässä, olkaa hyvä!

Savon Sanomat on selvittänyt, mikä tukkii vessanpönttöjä eniten. Vastaus on niinkin pieni esine, kuin vanupuikko. Roskis vessassa on siis erittäin hyvä idea.

Helsinkiin on syntynyt paljon luomu- ja lähiruokaan keskittyneitä ruokakauppoja, mutta kaikkiin ei välttämättä riitä asiakkaita. (Helsingin Uutiset) Jutussa mainittu Anton & Anton on kauppa, jossa käyn muutaman kerran kuukaudessa. Sieltä saa kaikenlaista mielenkiintoista, mutta toisaalta valikoimasta puuttuu monia tuotteita, joita jääkaapissamme yleensä on. Vaikka mielelläni tukisin kauppaa enemmänkin, käytännön syistä Alepa vie usein voiton.

Lopuksi linkkaan tähän artikkelin, joka ilmestyi jo hyvissä ajoin ennen joulua. Tätä Sanna Ukkolan kirjoitusta on siteerattu ja linkitetty ahkerasti etenkin muotiblogien puolella, mutta nostan sen esiin koska aihe on kiinnostava. Ukkola selvitti, millaisia kytköksiä toimittajilla on mainostajiin. Kävi ilmi, että esimerkiksi naistenlehdissä mainostajat sanelevat sisältöä varsin suoraviivaisesti. Mielenkiintoista on, ettei se päätoimittajan mielestä ole ongelma. Yhteys toimitetun sisällön ja isojen mainostajien välillä ei taida yllättää, mutta artikkeli on hyvä muistutus siitä, että lukijan on syytä suhtautua lehtienkin sisältöön kriittisesti. Sanoisin, että mitä kiiltävämpi kansi, sitä suuremmalla varauksella kannattaa ”testivoittajiin” suhtautua.

Joulu paketissa

Kuusi on kärrätty ulos, kaikki koristeet kuskattu takaisin vinttiin ja tammikuu palaa normaaleihin rutiineihin huomenna tänään. Joulun pakkaaminen ei ole lempipuuhaani. Kaikkea pientä sälää on levinnyt ympäri asuntoa, ja puolet niistäkin on särkyviä. Salaiset aseeni ovat talouspaperi ja alkuperäispakkaukset.

Olen säästänyt kaikkien kuusenkoristeiden alkuperäiset laatikot, kuusenjalkaa myöten. Niihin pakattuna pallot pysyvät sekä ehjinä että järjestyksessä. Fyllaan kaikki ylimääräiset kolot talouspaperilla, joka on sopivan pehmeää ja mukautuvaa. Hopeanauhat ja tähden sujautan minigrip-pusseihin, jotta ne eivät tummuisi. En ole ihan varma, tummuisivatko nämä nykyiset nauhat samalla tavalla kuin ennen, mutta ainakin kaikki on pysynyt kauniin kirkkaina tähän asti. Joulukoristeet pakataan pahvilaatikoihin, joissa lukee päällä mitä niissä on. Vintissä ne kaikki majailevat samassa kaapissa. Sinne olen vienyt myös joulupaperit ja lahjapussit.

Vaikka joulu onkin kiva, olen oikeastaan jo iloinen, että tavallinen arki alkaa. Tykkään saada normaalit siivous- ja pyykkäysrutiinit kohdilleen. Sama koskee ruokasuunnittelua. Jääkaappi on ollut niin täynnä, että hieno järjestys on mennyt vähän sekaisin. Olen syönyt niin monta vihreää kuulaa, että seuraavan kerran niitä kaipaa varmaan vasta ensi jouluna. Tänään päästään vielä viikonlopun jämillä, mutta uusi ruokasuunnitelma täytyy tehdä pikapuoliin. Viime viikko puuttuu netistä, koska suunnitelmaa ei ollut. Söimme joka toinen päivä kylässä, ravintolassa tai edellisten päivien tähteitä jääkaapista, joten suunnitelman tekeminen ei tuntunut tarpeelliselta.