Luin äskettäin, että Suomen syödyin eines on karjalanpiirakka. Karjalanpiirakka! Mistä lähtien karjalanpiirakat ovat olleet eineksiä? Minulla on sellainen käsitys, että meillä syödään hyvin vähän eineksiä. Mutta karjalanpiirakoita kyllä menee melkein joka viikko.
Mikä siis on eines? Kerrotaan ensin, mitä mielessäni kuvittelen: eines on sellainen teollisesti valmistettu ruoka, joka lämmitetään ja syödään. Eines jäljittelee oikeaa ruoka-annosta, se on esimerkiksi valmis pitsa, Saarioisen valmis mikroruoka tai vaikkapa pussikeitto. Minun mielikuvissani kalapuikot ja kananugetit ovat eineksiä, mutta pakastevihannekset eivät ole. Ensimmäisiä on prosessoitu teollisesti, jälkimmäiset on lähinnä pilkottu ja pussitettu.
Karjalanpiirakkakysymys pisti kuitenkin käsitykset päälaelleen. Asia alkoi häiritä siinä määrin, että piti tarkistaa sanakirjasta. Löysin netistä tällaisia määritelmiä: eines = Kaupassa myytävä, sellaisenaan tai lämmitettynä nautittava valmisruoka, myös puolivalmis kypsentämistä vaativa ruoka. Einekset = teollisesti tehtyjä valmisruokia tai puolivalmisteita. Laatikot, salaatit, pitsat, torttutaikinat ym. einekset.
Ilmeisesti käsitykseni on ollut väärä. Onko siis niin, että kaikki muut paitsi sellainen ruoka, joka on ns. alkuperäisessä muodossa, ovat eineksiä? Eli peruna ja jauheliha eivät ole eineksiä, mutta pakastettu perunasipulisekoitus on? Tietääkö joku miten tämä oikeasti menee?
Olipa eineksen määritelmä mikä tahansa, niillä on edelleen selkeä hierarkia päässäni. On hyviä ja huonoja eineksiä. Älkääkä nyt ottako näitä liian tosissaan, kuvailen tässä lähinnä, mitä omassa päässäni liikkuu. Tämän oman luokittelun mukaan meillä ei edelleenkään syödä kovin paljon eineksiä. Pakastevihannekset ovat minusta täysin ok. Samoin se perunasipulisekoitus, jota pitäisi oikeastaan aina olla pakkasessa, koska siitä saa järkevän pohjan monenlaiselle arkiruoalle. Niitä karjalanpiirakoita menee aika paljon, mutta etupäässä paistopisteiden tuotteita. Muovipussissa en osta niitä koskaan. Onko ne paistopisteiden piirakat myös eineksiä?
Sitten on sellainen ”harmaa alue”. Anton & Antonista ostan noin kerran kuussa jonkun valmisruoan. Tykkään niistä, koska ne eivät sisällä lisäaineita tai muuta turhaa. Makaronilaatikossa on makaronia, jauhelihaa, munaa ja mausteita. Sipulikeittopussin ostan silloin tällöin, kun maustan sillä lihamurekkeen. Valmiita voitaikinoita käytän muutaman kerran vuodessa, jos en jaksa tehdä alusta saakka. Saatan myös ostaa välillä leipomosta suolaisen piiraan – onko se eines? Ainakin se on valmiiksi tehty. Entä mihin kategoriaan kuuluvat nuudelit? Pesto? Öljyyn säilötyt kasvikset, kuten oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja vastaavat?
Sitten niitä ”pahiksia”. Silloin tällöin meillä syödään nakkeja ja ranskiksia. Sanoisin, että ehkä kerran kuussa tai joka toinen kuukausi on nakkipäivä. Kalapuikkoja ostan keskimäärin kerran vuodessa. Valitsen niistä aina sen parhaimman (eniten kalaa sisältävän) vaihtoehdon, joka on saatavilla. Nugetteja, valmispitsoja, ynnä muita meillä ei syödä koskaan. Ensisijaisesti siksi, että inhoan niiden makua.
Tämän raportin perusteella kiinnostaa, syödäänkö meillä eineksiä vai ei? Syödäänkö teillä?
Kyllä minä ainakin lasken ne eineshyllyssä myytävät Saarioisen karjalanpiirakat eineksiksi, samoin kuin mikropitsat, hampurilaiset, lihapiirakat ym. Paistopisteen jutuista en sitten tiedä… Pakastevihanneksia, ranskalaisia ja peruna-sipulisekoitteita sanoisin varmaan puolivalmisteiksi, mutta onko se sitten sama asia kuin eines? Hmm, vaikeaa 😀
Oma luokittelu jatkuu edelleen: Nuudelit eivät ole eines (muutenhan pastakin olisi), pesto on kastike eli ei myöskään eines, oliivitkaan ei ole mutta joku valmis säilykkeenä myytävä lihakastike varmaan olisi. En ole ajatellut valmiin torttutaikinan olevan eines, mutta kai sekin sitten on.
Jos määritellään eines tuolla tavalla laajasti että pakastevihanneksetkin ym. kuuluu, minä ainakin syön niitä tosi paljon 😀 Ja muutenkin tulee aina välillä napattua joku Äitien Tekemä valmisruoka kun ei huvita kokkailla.
Eikö olekin hankalaa tämä luokittelu? Omassa päässä asia menee niin, että mitä enemmän tuote on vaatinut valmistusvaiheita tehtaassa, sitä enemmän se on ”eines”. Ne valmisruoat multa jää hyllyyn, olen jotenkin äärimmäisen epäluuloinen niiden suhteen. Mutta noita puolivalmisteita käytän kyllä varmaan viikottain.
”Ne valmisruoat multa jää hyllyyn, olen jotenkin äärimmäisen epäluuloinen niiden suhteen.”
Ihan turhaan, onhan fiksusti tehty valmisruoka fiksusti tehtyä.
Tästä voi tutkailla asenteellisten kommentoijien selittelyä, miksi kotona tehty on terveellisempää:
http://www.ruokala.net/uutiset/is-vertaili-9-tuotetta-kumpi-on-terveellisempaa-kotiruoka-vai-eines-katso-totuus/1288610963093
Valmisruoissa mua epälyttää se, etten ole ihan varma mitä sinne on laitettu. En esimerkiksi ikinä ostaisi valmiita lihapullia, koska haluan lihapullia jotka on valmistettu paistijauhelihasta. Voi olla ihan varma, ettei Saarioisen pullat ole paistia nähneetkään. Kotiruoassa myös suolan määrää on todella helppo säädellä itse, samoin käyttää täysjyvää aina kun haluaa. Minun puolesta jokainen saa syödä ihan mitä huvittaa, avaan tässä vain omien valintojeni taustoja.
Hauskaa pohdintaa! Pinaattiletut ovat myös eineksiä!
Juu, meillä syödään joskus mummin paistamia pinaattilettuja, ja pari kertaa vuodessa Antonista & Antonista ostettuja. Itse en osaa niitä tehdä.
”Kotiruoassa myös suolan määrää on todella helppo säädellä itse…”
Miten sinä säätelet sitä? Onko se 0,1 g tarkkuudella natriumina, vai 0,1 g tarkkuudella natriumkloridina? Ja onko tavoitteesi kotiruuan suolapitoisuudeksi 0,5 % vai 0,8 % vai jotain muuta? Punnitsetko _kaikki_ ruokaan menevät elementit?
Kyllä minäkin mittaan suolan määrää ruokaa laittaessani, mutta en väitä että tekisin vähäsuolaisempaa ruokaa kuin joku muu. Yläraja on, että lisätty natriumkloridi on alle tai tasan 1 % koko ruuan painosta, siihen tulee sitten päälle kaikki mahdolliset suolot mausteseoksista. Chili, soija, ketsuppi yms.
Mun logiikka on se, että jos en lisää ruokaan suolaa valmistusvaiheessa, näen itse paljonko sitä sen päälle sirottelen. En siis käytä suolaa oikeastaan missään arkiruoassa valmistusvaiheessa. Jos ruokaan tulee soijakastiketta, liemikuutiota tms. niin silloin niiden mukana tulee suolaa joka tapauksessa, eikä se silloin varsinkaan vaadi mitään lisäsuolaa, vaikka reseptissä lukisikin. Jokainen saa suolata lautasella makunsa mukaan, ja se on sitten oma asia paljonko sitä siihen päälle karistelee.
Mun pointti oli tässä se, että kun teen itse, päätän itse miltä ruoka maistuu. Vaikka en mitenkään hulluna lisäaineita välttelekään, pidän silti siitä, että tiedän tarkalleen mitä ruoassani on. Tietenkin sen voi lukea myös pakkauksen kyljestä, mutta jotenkin asia konkretisoituu paremmin kun jokainen ainesosa kulkee omien käsien kautta.
Minä erottelen einekset ja puolivalmisteet toisistaan. Eines on jotain, mikä vaatii enimmillään lämmityksen ollakseen syötävää sellaisenaan, puolivalmiste ei itsessään ole ateria tai ruokalaji, eli siihen pitää lisätä jotain. Esim. valmiiksi maustettu ”kokonainen ateria” kasvispannu pakastealtaasta on eines, maustamaton pakastekasvissekoitus on puolivalmiste.
Minusta puolivalmisteet ovat hurjan käteviä ruuanlaitossa, esim. yrteillä maustetut tomaattimurskat ja makuruokakermat toimivat hyvin kastikkeen pohjana. Arkena ruuan pitää tulla nopeasti, töiden jälkeen on aina nälkä, eikä siinä jaksa kokkailla tuntikausia, siksi käytän paljon puolivalmisteita.
Syön eineksiä lähinnä ravintolaruuan korvikkeena, esim. en hae lähipizzeriasta pizzaa vaan sen sijaan syön Ristoranten Pinaattipizzan kaupan pakastealtaasta.