Laitan tällä viikolla poikkeuksellisesti vain yhden linkin. Sen sisältö on kuitenkin niin kiinnostava, että se vastaa hyvin kolmea iltapäivälehtien hömppäraivauslistaa.
Kun puhutaan tavarasta ja omistamisesta, puhutaan usein myös siitä, miten epäekologista on haalia aina vaan lisää tavaraa tai ostaa uutta. Samassa yhteydessä usein ajatellaan, että elämykset ovat parempia kuin tavara, myös siksi, että ne eivät kuluta luonnonvaroja samalla tavalla kuin tavaroiden valmistaminen. Mutta tiedättekö mitä – asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä erittäin kiinnostavassa artikkelissa kestävän kehityksen tutkija Riikka Kyrö avaa elämysten ekologista kuormaa. Artikkelin pääviesti lienee se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksinkertaisia vastauksia ei ole olemassa. Elämys ei läheskään aina ole ekologinen vaihtoehto, mutta toisaalta kertakäyttömukikaan ei välttämättä ole maailman tuho.
Ekologisuus ja ympäristöystävällisyys ovat todella hyviä tavoitteita. Mutta esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentäminen on vain yksi osa-alue. Jos valitsee sen, saattaa samassa paketissa tulla muita, ikävämpiä seurauksia. Kyrö nostaa esiin tomaatinviljelyn. Talvella espanjalainen tomaatti on huomattavasti vähäpäästöisempi vaihtoehto kuin kotimainen kasvihuonetomaatti. Mutta itselleni kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukeminen on tärkeää. Jos en osta suomalaista tomaattia, en tue kotimaista maataloutta, enkä anna edes mahdollisuutta kehittää ympäristöystävällisempiä tapoja kasvattaa tomaatteja täällä. Myös ihmisoikeudet ovat minulle tärkeitä, enkä halua tukea espanjalaisilla pelloilla raatavien siirtolaisten karmeaa hyväksikäyttöä, jos vain suinkin voin sen välttää. Tässä paketissa hiilijalanjälki ei nouse prioriteettieni kärkeen, vaikka yleisesti ottaen tietenkin yritän tehdä ekologisia valintoja. (Ja tietenkin voisin olla ilmankin tomaatteja, mutta en halua. Tästä ei kannata aloittaa kommenteissa, päätökseni on harkittu ja nukun yöni hyvin.)
Harhauduin hieman elämyksistä ja tavaroista, mutta mielestäni olennaista on siis erottaa puurot ja vellit toisistaan. Ekologisuus ja tavaroiden raivaaminen ovat kaksi eri asiaa. Jos tavoittelee yhtä, ei välttämättä saavuta automaattisesti toista. Mutta tämä on ihan okei, kunhan asian vain tiedostaa. Nämä kaksi asiaa eivät tähtää samaan tavoitteeseen. Elämyksiä voi suosia myös siksi, että ei yksinkertaisesti halua enempää kamaa kotiinsa. Laskuvarjohyppy ei taatusti ole yhtä ekologinen vaihtoehto kuin piknik itseleivotun pullan kera pellonpientareella, mutta kummastakaan ei jää ylimääräistä roinaa nurkkiin pyörimään. Jos ekologisuus on ykkönen, piknik on tietysti parempi vaihtoehto, vaikka samanlaista ”jääköhän tässä henkiin vai ei” -fiilistä siitä tuskin saa. Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin ihmisiä, jotka hakevat juuri noita poikkeuselämyksiä.
Summa summarum: lukekaa tuo artikkeli. Ja kertokaa sitten mitä mieltä olitte! Millaisia ajatuksia se herätti? Ja liittyykö teidän mielestänne tavarat, raivaaminen ja ekologisuus yhteen?
Ohhoh, oli kyllä mielenkiintoinen artikkeli!! Ei olis todellakaan tullut mieleeni, että posliinikuppi vs kertakäyttömuki tilanne on tuollainen… =/ Muutenkin kyllä melko silmiä avaavia juttuja. Tuo kasvihuoneviljely vs tuontikasvikset mulla oli tiedossa, ja jonkun verran olenkin koittanut talvella jättää tomaatteja ja kurkkuja vähemmälle (minusta ne on aika pahan makuisiakin talvella) ja syödä vaikka porkkanaraastetta leivän päällä (nam!).
Omat mielukuvat eivät todellakaan vastaa aina todellisuutta. Eivätkä oikein voi vastatakaan, koska ainakaan minä en tiedä kaikkia vaikuttavia asioita, saati sitten osaa ottaa niitä huomioon. On kyllä herättävää kun joku asioihin perehtynyt avaa näitä juttuja noin selkeästi.
Olet oikeassa, että talvella pitäisi keskittyä enemmän satokauden tuotteisiin, mutta hitsi kun niitä on Suomessa niin vähän! Peruna-lanttu-porkkana -linja kuulostaa vaan niin ankealta!
”Ekologisuus ja ympäristöystävällisyys ovat todella hyviä tavoitteita.”
Ei nyt suoranaisesti liity tähän asiaan, mutta olin aika hämmentynyt kun viime Kanarianmatkalla lentokapteeni kertoi polttoainekulutuksista, ja ne oli sekä päissään laskien että myöhemmin netistä tarkistaen 2,0 litraa per matkustaja per 100 km. Alle 2,1 anyways.
Kohtuupitkillä matkoilla, moderneilla koneilla ja täysillä lasteilla henkilöautossa pitäisi olla vähintään 4 henkeä, jotta voisi alkaa solvaamaan modernisoitua 737…
Tuohon lentäminen vs. autoilu -polttoainekulutukseen liittyen tuli mieleen, että vaikka auto kuluttaisikin keskimäärin enemmän polttoainetta/henkil kuin lentäminen, niin en edes suunnittele talvilomamatkaa Thaimaahan henkilöautolla 😀 eikä se lentäminen kyllä kovin ekologista sillä matkalla ole. (Teen niin silti, koska ”elämys” menee ekologisuuden edelle tässä tapauksessa)
Minä olen oppinut, että ainakin Euroopassa junamatkailu voi olla kiinnostava ja mukava tapa liikkua. Mutta ennen kuin sinne asti pääsee, lentokone on kyllä kätevin vaihtoehto.
Minulle oli yllätys tuo hotelliyön hiilijälki, mutta enpä ole myöskään sitä aiemmin pysähtynyt ajattelemaan. Mutta jälleen voi sitten miettiä, mikä kaikki vaakakupissa painaa. Elämä käy todella kapeaksi, jos ylimmäinen päämäärä on päsätöjen vähentäminen.
Eli tarkoittiko tuo sun laskelma sitä, että autoilu ja lentäminen ovat päästöiltään suunnilleen samanlaisia? Miten tähän nyt pitäisi suhtautua, kun olen kuvitellut että lentäminen on pahinta maailmassa? Vai onko niin, että kaikki moottorilla kulkeva liikkuminen on pahinta maailmassa?
Ihanaa, että puhutaan näennäisekologiasta! Sitä on aika paljon liikkeellä.
Hyvä sana! Minun kohdallani kyse on myös tietämättömyydestä. Tuosta artikkelista käy ilmi, että ensimmäisenä mieleen tuleva vastaus ei läheskään aina pidä paikkaansa, esim. kertakäyttömuki vs. pahvimuki. Mutta kun muistan vielä ne mäkkäreiden styrox-pakkaukset, ja kuinka niistä luovuttiin, ajattelen automaattisesti edelleen, että kertakäyttöisen täytyy olla huonompi kuin kestäväksi tehdyn.