Avainsana-arkisto: kosmetiikka

Miksi valitsen luonnonkosmetiikkaa

Julkaistu , kirjoittanut
42

Tämä aihe on pyörinyt mielessä pidempään, ja viime aikojen kosmetiikkakohujen seurauksena entistä enemmän. Olen noin viiden viime vuoden aikana siirtynyt vähitellen luonnonkosmetiikan* käyttäjäksi, vaikka sitä ennen en tiennyt aiheesta oikeastaan yhtään mitään. Ennen kuin aloin perehtyä aiheeseen enemmän, tunsin ainoastaan Dr. Hauschkan, ja siihen liittyvän biodynaamisen viljelyn, ja pidin koko juttua lähinnä huuhaana. Tietämykseni on kuitenkin lisääntynyt moninkertaiseksi, ja nykyään minulla on mielestäni erittäin hyvät perustelut luonnonkosmetiikan käytölle, eikä niillä ole huuhaan kanssa mitään tekemistä.

Haluan maksaa tehosta, en fiiliksestä

Olin käyttänyt Lancomen kasvovesiä aina, kunnes eräänä päivänä satuin ensimmäistä kertaa lukemaan, mistä kasvovesi oli oikeasti tehty. Tunsin oloni petetyksi, kun viidentenä listassa oli punainen väriaine. Toki itse tuote oli kauniin (ja teollisen) vaaleanpunaista, mutta kun tajusin, että väriainetta on sisällysluettelossa niin paljon, tunsin oloni hieman petetyksi. Siitä hetkestä lähtien olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hoitava kosmetiikka todellakin hoitaa, eikä vain näytä ja tunnu kivalta. Väriaine ei varmana puhdista, siloita, kosteuta tai tee mitään muutakaan iholleni. Miksi siis maksaisin siitä?

Valitsen luonnonkosmetiikkaa etenkin silloin, kun kyseessä on kosteuttava tuote. En usko siihen, että mikään ainesosa – oli se sitten peräisin kasvista tai laboratoriosta – voi oikeasti ”hidastaa vanhenemista” tai ”tasoittaa juonteita”, mutta kosteutta ja rasvaa iholle kyllä voi viedä. Hyvin kosteutettu iho näyttää ja tuntuu paremmalta kuin kuiva. Tämän ollessa tavoitteena luonnonkosmetiikka on rationaalinen ratkaisu, joka optimoi hyödyt. Tiedän silloin tuotteen jokainen ainesosa palvelee tätä tarkoitusta, eikä mukana ole aineita, jotka ainoastaan saavat ihon tuntumaan joltain (esim. silikonit, jotka tekevät pehmeän pinnan mutta eivät tuo iholle kosteutta).

Olen huolissani luonnosta

Olen sitä mieltä, että nykykosmetiikka noin yleisesti ottaen on ihmisille turvallista. En usko, että riskini sairastua syöpään on merkittävästi kohonnut, vaikka käytänkin sellaista misellivettä, jossa on sitä pelottavaa säilöntäainetta, josta viime päivinä on niin paljon kohkattu. Sen sijaan olen huolissani siitä, mitä erilaiset kemikaalit aiheuttavat päätyessään vesistöihin ja ympäristöön. On monenlaisia hormonihäiritsijöitä, mikromuoveja ynnä muita, jotka eivät pieninä määrinä ihmisen iholla eivät aiheuta mitään haittaa. Mutta mitä tapahtuu, kun näitä aineita huuhtoutuu tuhansia litroja viemäristä alas? On jo tiedossa, että esimerkiksi lääkejäämät ovat todellinen ongelma. En halua olla omalta osaltani tässä ketjussa mukana. Siksi valitsen mieluiten luonnonkosmetiikkaa myös puhdistustuotteissa, jos se vain on mahdollista. Tiedostan, että kasvokuorinnan mikromuovihippuset eivät ole kokonaisuuden kannalta iso juttu verrattuna vaikka niihin autonrenkaisiin, mutta tämä on periaatekysymys. Jos vaikuttaminen on näin helppoa, haluan tehdä sen.

Nämä kaksi ovat ne tärkeimmät syyt. Olen ilokseni löytänyt kaksi tuotesarjaa, joissa olen tyytyväinen suunnilleen kaikkeen – tuotteiden tehoon, miellyttävyyteen, sarjan visuaaliseen ilmeeseen ja yleiseen fiilikseen. Ne ovat ruotsalainen Estelle & Thild sekä suomalainen EkoPharma. Silti en todella ole puritaani tämänkään asian suhteen. Jos pitää hankkia tuote, jollaista on vaikea luonnonkosmetiikan keinoin saavuttaa, ostan tavallisen ihan hyvällä mielellä. Jos nyt esimerkiksi haluaisin jotkut ihme tuhkimotipat, joilla taiotaan ylimaallisen kireä ja siloinen naamataulu juhlien ajaksi, en edes yrittäisi löytää kyseistä tuotetta luonnonkosmetiikan osastolta. Hiuslakka, kuivasampoo, kynsilakka, antiperspirantti – näitäkään ei tietääkseni ole edes olemassa luonnonkosmetiikan versioina, ja silti käytän niitä kaikkia. En myöskään koskaan vaihtaisi esimerkiksi hammastahnaa fluorittomaan versioon. Tutkimusnäyttö fluorin hyödyllisyydestä on niin vakuuttava, etteivät ns. ”luonnolliset” vaihtoehdot houkuttele millään tavalla.

Miten te lukijat suhtaudutte luonnonkosmetiikkaan? Ja muuten, jos teillä on hyviä kokemuksia luonnonkosmetiikan sampoosta tai hoitoaineesta, antakaa vinkkejä! Olen välillä käyttänyt Korresia, joka on vähän sinne päin, mutta ei sertifioitua, ja lisäksi se ei ainakaan minulla pese pidemmän päälle tarpeeksi puhtaaksi. Toiveena on mieto tuoksu. Olen kokeillut Santea, ja se kuivatti päänahan ihan kauheaksi. Laveran hoitoaine taas oli yhtä tyhjän kanssa. Mitäs muuta kannattaisi kokeilla?

* Tarkoitan luonnonkosmetiikalla tässä etupäässä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, en mitä tahansa tuotetta joka väittää olevansa ”luonnollinen”.

Aliostajan ongelmia

Julkaistu , kirjoittanut
28

Onhan siitä ollut puhetta, että olen aliostaja. En osta, ellei ole pakko. Tämä johtuu jostain kummallisesta ajatusvirheestä, joka saa minut ajattelemaan seuraavia:

  • ”Äääh, en jaksa nyt kantaa tätä kotiin/ei mahdu kassiin/on jotenkin muuten hankalaa. Ostan ensi kerralla.”
  • ”Periaatteessa pärjään kyllä ilmankin.”
  • ”Nyt voisi olla hyvä tilaisuus ostaa tuote x varastoon, mutta toisaalta minulla on vielä entisiäkin jäljellä, joten en taida sittenkään ostaa, säästyy rahatkin.”
  • ”Melko kallista…”
  • ”Tavallaan tämä olisi kiva, mutta oikeastaan en välttämättä tarvitse sitä, joten en osta.”
  • ”En tiedä mikä näistä olisi paras, joten en ota mitään.”

En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa. Sitten kun en osta, saan tuntea seuraukset nahoissani. Tai kuten nyt, tukassani. Olen nyt viikon suihkinut hoitoaineeksi lasten muumi-suihketta, kun en ajoissa ole täydentänyt hoitoanetta. Siihen oli erinomainen tilaisuus esimerkiksi hullujen päivien aikaan. Selasin tarjouksessa olevia hiustuotteita edestakaisin, enkä osannut päättää. Valikoimaa oli liikaa, hermostuin kun en osannut päättää millä kriteerillä ostopäätös olisi kannattanut tehdä (hinta/merkki/luvatut ominaisuudet) ja jätin lopulta ostamatta kokonaan. Perustelin itselleni, että onhan minulla niitä vanhoja vielä puoli pulloa jäljellä, ehkä niillä pärjää jopa seuraaville alepäiville asti. Älkää kysykö, en itsekään tiedä missä mielenhäiriössä oikein olin.

Nyt on sitten kaikki loppu. Enkä ole päässyt kauppaan. Päässyt tarkoittaa tässä ”viitsinyt mennä”. Tällä viikolla alkaa olla pakko viitsiä. Voisin yrittää välttää tämänkaltaista tilannetta jatkossa ja määrätä itseni ostamaan saman tien kaksi purkkia kaikkea. Yhdet käyttöön ja toiset säästöön odottamaan ensimmäisten loppumista. Sillä lailla säästyn yhdeltä ostoskierrokselta kokonaan, mikä taas sopii aliostajalle erinomaisesti.

Kärsiikö joku muu samasta ongelmasta?

Viikon vinkit: tavaran vähentäminen, puuvillan kierrätys ja vaarallinen säilöntäaine

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tykkään Ilana Aallon Paikka kaikelle -blogista, koska tekstit eivät rajoitu pelkkään organisoimiseen tai vähentämiseen, vaan teemoja pohditaan pintaa syvemmältä. Tässä YLEn artikkelissa Ilana puhuu fiksuja mm. tavaran vähentämisestä ja tulevaisuuden pelosta.

Tämä toinen erittäin kiinnostava juttu kertoo VTT:n hankkeesta, jossa puuvillavaatteista tehdään uutta kuitua teollisuudelle. Uuden menetelmän pitäisi olla huomattavasti puuvillan kasvatusta ympäristöystävällisempää, ja lisäksi tuottaa miellyttävää, käyttökelpoista tekstiilikuitua. Tämä on sellaista tekstiilikierrätystä, jonka perään olen täällä blogissakin huudellut! (YLE)

Viikon ikävä uutinen liittyy kosmetiikkaan. Tanskassa huomattiin, että monissa kosmetiikkatuotteissa käytetään edelleen säilöntäainetta, jonka epäillään aiheuttavan syöpää, ja joka on ollut jo vuoden ajan kielletty EU:ssa. Siitä huolimatta ainetta löytyy monista meilläkin myytävistä tuotteista, joista valtaosa on L’orealin valmistamia. En huomannut, kirjoittiko HS tai YLE aiheesta, mutta ainakin Hufvustadsbladetissa oli juttu aiheesta (ruotsiksi). Tarkempaa selkoa aiheesta tekee Noora Kemikaalicocktail-blogissa. Suomen virallinen kannanotto löytyy TUKESin tiedotteesta. Tilanteen voisi summata niin, että PHMB on mahdollisesti syöpää aiheuttava aine, ja TUKESin tulkinnan mukaan sitä sisältävien tuotteiden myynti on Suomessa laitonta. Ymmärtääkseni aivan täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Henkilökohtaisesti tämä koskettaa minua, sillä tuosta kosmetiikkalistasta löytyi muutama tuote, jotka löytyvät minunkin kaapistani. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että joudun etsimään korvaavan tuotteen misellivedelle, josta olen tykännyt tosi paljon. Varsin kiukuttavaa, että mahtava tuote osoittautuukin yllättäen syöpävaaralliseksi. En tunne kosmetiikan kemiaa joten voi olla että olen väärässä, mutta maallikko ihmettelee, eikö muka säilöntäainetta voisi korvata jollain vähän vaarattomammalla? Jälleen hyvä syy kääntyä luonnonkosmetiikan puoleen.

Mielenkiintoista hinnoittelua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Palaan noihin mahtaviin jämäruokavinkkeihin vielä, teen niistä koosteen niin että kaikki pääsevät hyötymään. Sitä ennen kuitenkin ajattelin jakaa mielenkiintoisen havainnon, jonka tein ennen joulua.

Olin ostamassa kosmetiikkaa, ja pyörittelin käsissäni Estelle & Thildin vartalovoipurnukkaa, josta olin lukenut kehuja, mutta jota en ollut kokeillut aiemmin. Koska oli joulumyynti kiivaimmillaan, huomasin viereisellä pöydällä saman tuotteen lahjapakkauksessa: neljä eri tuoksuista vartalovoita, jokaisessa 50 grammaa. Kädessä pitelemäni normaalikokoinen purkki sisälsi rasvaa 200g. Hetkeksi ilahduin, että tuostahan voisi kätevästi kokeilla neljää erilaista tuoksua, ja sitten päättää mikä niistä on suosikki. Sitten vilkaisin hintaa, ja itse asiassa oli pakko tarkistaa näinkö oikein. Yksittäin purkki maksoi noin 20€. Neljä pientä purkkia, joissa oli kuitenkin yhteensä yhtä paljon kuin yhdessä isossa, maksoi noin 30€, siis kympin enemmän. Hah, sanon minä.

Jälkeenpäin minulle selitettiin, että lahjapakkauset ovat aina kalliimpia kuin tavalliset. Tavallaan ymmärrän sen johonkin pisteeseen saakka, totta kai hieno paketti maksaa jotain. Mutta maksaisinko 10 euroa enemmän siitä, että saan neljää eri tuoksua kerralla? En todellakaan. Olisin voinut maksaa kaksi euroa enemmän. Siinä olisi kulkenut hintajoustoni raja. En tiedä onko tuo varsinaisesti kuluttajan huijaamista, mutta hyvä esimerkki siitä, että hintojen suhteen kannattaa olla tarkkana. ”Tarjous” on tarjous vain silloin, kun on joku todellinen vertailukohta. Jos etsii jotain tiettyä tuotetta, yleensä seuraa hintoja jonkin aikaa, jolloin todellisuudessa edulliset tarjoukset erottuvat joukosta. Jos sen sijaan uskoo vain kaupan plakaatteja, voi tehdä ”edullisen” ostoksen, joka on todellisuudessa kalliimpi kuin tavallinen.

Kosmetiikan kondoilua

Julkaistu , kirjoittanut
2

Raivasin makuuhuonetta viime viikolla. Yksi kohde oli kampauspöytä, joka pitää sisällään kaikki meikkini, hiusharjat ynnä muut sekä aika paljon koruja. Huomasin, että Marie Kondon menetelmä sopii erinomaisesti myös kosmetiikan karsimiseen. Kampauspöydän laatikot ovat sen verran pienet, että ne voi yksi kerrallaan tyhjentää kokonaan ja sitten käydä sisältö yksi kerrallaan läpi.

Tämä operaatio olikin erittäin tarpeellinen. Havaitsin, että meikkien seassa tulee haudottua ties minkälaisia kerrostumia kymmenien vuosien takaa vain siksi, ettei ole tullut kyseenalaistaneeksi asiaa mitenkään. Poistin useamman luomivärin, pari rajauskynää ja peitevärin. Nyt pari päivää myöhemmin on tullut mieleen vielä muutama tuote, jotka pääsivät ensimmäisellä kierroksella läpi, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluan luopua niistäkin. Huomasin, että olen säästellyt kosmetiikkaa, jonka olen saanut joko ilmaiseksi tai hyvin halvalla. Mitätön rahanmeno on kompensoinut epäsopivia värisävyjä. Käytännössä väärän sävyistä kosmetiikkaa ei kuitenkaan tule käytettyä, koska naama näyttää siinä typerältä. Yksi luomiväripaletti lähti kiertoon ihan vain siksi, että olen kyllästynyt siihen. Mikään tuote ei ollut iästä huolimatta pilalla, vaan halusin luopua kaikista juuri siksi, etteivät ne enää ilahduttaneet minua.

Toinen havainto kampauspöydän suhteen oli, että kun laatikossa on paljon pientä sälää, jonkinlaiset tilanjakajat helpottavat organisoimista ja saavat yleisvaikutelman paljon siistimmäksi. Käytin tähän tarkoitukseen erilaisia pieniä pahvilaatikoita, joita olen ruvennut säästelemään. Etenkin pumpulipuikkojen pakkauslaatikot osoittautuivat käteviksi. Pinnit ja ponksut pysyvät niissä paikallaan, eivätkä ne leviä laatikon pohjalle. Raivaamisen ja organisoimisen lisäksi lahjoitin pois kasan papiljotteja, pesin kaksi hiusharjaa ja keräsin muutaman rikkimenneen korun omiin muovipusseihinsa odottamaan korjausta.

Ison senkin siivous on kuitenkin vielä kesken. Olen raivannut sieltä tavaraa pois, ja jopa laittanut sitä myyntiin. Yksi laatikko tyhjeni kokonaan, ja täytin sen urheiluvaatteilla. Erittäin hyvä veto, koska niillä ei ole aiemmin ole ollut kätevää paikkaa. On kuitenkin vielä kaksi isoa laatikkoa, jotka pitäisi järjestää fiksusti uudelleen. Vaikuttaa siltä, että senkkiin syntyy runsaasti lisää tilaa, kunhan vain saan loputkin tarpeettomat tavarat sieltä ulos ja kiertoon. Sisältö on kuitenkin jotenkin niin sekalaista tavaraa, että raivaaminen tuntuu työläältä. Joka tavaran kohdalla pitää miettiä, onko tämän oikea paikka tässä vai jossain muualla. Jatkan senkin kimpussa vielä tämän viikon niiden lastenvaatteiden ohella. Sitten voin ruveta miettimään, mitä tyhjiin laatikoihin laitetaan.

Viikon vinkit: Tekstiilien kierrätys, kauneuden riskit ja toimittajien mokat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Outi Les Pyy on blogi, jossa asiat ilmaistaan suoraan ja kiertelemättä. Tämä kirjoitus käsittelee tekstiilien kierrätystä, ja siinä on kiinnostavia näkökulmia. Outi pohtii asiaa tekstiilien laadun kannalta; vanha vaate voi olla arvokasta materiaalia johonkin, sillä kangas on paljon kestävämpää, kuin se mistä uudet vaatteet tehdään. Hän arvelee, että kierrätystä estää häpeän pelko, ei kehdata viedä vanhoja mummon vaatteita kierrätykseen. Ehkä tämä voi olla yksi syy, mutta omasta kokemuksesta sanoisin, että kynnys voi olla ihan muualla. Jos on joskus tyhjentänyt kuolinpesää, tietää että se on emotionaalisesti ja usein fyysisestikin rankkaa työtä. Kun voimat ovat vähissä, roskis voi olla ainoa, mihin energia riittää. Kirjoituksessa on joka tapauksessa mielenkiintoista asiaa, ja suosittelen sen lukemista mikäli aihe kiinnostaa.

Kauneus ei ole riskitöntä, ja joskus siitä voi jopa joutua kärsimään, ellei pidä varaansa. YLEllä Tukesin asiantuntijat listaavat seitsemän vinkkiä, joilla riskejä voi vähentää. Jutussa todetaan, että luonnonkosmetiikkaan ei kannata luottaa sinisilmäisesti, ja totta onkin että luonnonkosmetiikassa käytetään ainesosia, joille joku voi olla yliherkkä. Mutta toisaalta sertifioidusta luonnonkosmetiikasta tietää varmuudella myös, mitä siinä EI ole. Esimerkiksi niistä varmasti puuttuu metyyli-isotiatsolinoni, josta jutussa vakavasti varoitetaan.

”Tee vain niin kuin minä kirjoitan, älä niin kuin sisustan itse!” Loppukevennyksenä Glorian Kodin toimittajien parhaat palat kuvien kera niistä kohdista, joissa oma koti ei ihan täysin vastaa lehteen loihdittuja sisustusvinkkejä.

Mitä olisi ihana ostella?

Julkaistu , kirjoittanut
31

Kävelin teekaupan ohi, ja mietin että olisipa ihana poiketa tuonne sisälle, tuoksutella erilaisia teelaatuja, jutella myyjän kanssa ja lopulta ostaa muutama pussillinen erilaisia teelaatuja. Mielikuva jatkuu niin, että sitten kirpeinä syysaamuina keittelen itselleni makoisaa teetä, katselen ikkunasta kuinka vaahteranlehdet punertuvat ja silmäilen Hesarin otsikoita.

En mennyt kappan enkä ostanut mitään. Koska meillä on useampaa teelaatua kotona jo valmiiksi, enkä edes juo teetä aamuisin, paitsi silloin tällöin. Ostosreissu olisi vain tukkinut kaapihyllyä entisestään, ja vienyt rahaa turhaan. Mutta ajatus teen ostelemisesta oli ihana.

Haikailin viime viikolla Hulluille Päiville, olisin halunnut kuljeskella siellä kaikessa rauhassa ja ostella kaikenlaista. Ei mitä tahansa, sillä esimerkiksi vaatteiden ostaminen on minusta ikävää melkein aina. Mutta tiedän että jos olisin päässyt esimerkiksi ruokaosastolle, olisin löytänyt vaikka mitä tarpeellista. Ruoan ostamisesta tulee hyvä olo, siinä on jotain niin rauhoittavaa kun täyttää ruokakaappeja ja tietää että kaikkea on.

Tykkään myös kosmetiikan ostelusta, mikä on hassua koska käytän sitä lopulta aika vähän. Mutta etenkin halpa kosmetiikka vetoaa minuun – sampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, joita käytetään koko ajan. En suinkaan osta aina halvinta mitä on tarjolla, vaan juuri se, että löytää halvalla jotain yleensä vähän kalliimpaa, on ihanaa. Toisaalta aina kun haluan kokeilla jotain uutta tuotetta, odotan yleensä että saan sen reilulla alennuksella, tai ostan halvimman minkä löydän. Näin olen tehnyt esimerkiksi kuivasampoon, hiuspuuterin ja luonnonkosmetiikan kanssa. Yritän minimoida riskin, jos en tykkääkään tuotteesta. Tällä kertaa ostin 3+1 -päiviltä vihdoin sen miselliveden, jollaista olen harkinnut ostavani jo varmaan vuoden verran. Nyt oli silmämeikinpoistoaine vihdoin lopussa, ja Sokoksen tarjous oli todella halpa. Tuote on osoittautunut loistavaksi siinä tarkoituksessa jossa sitä käytän, siis poistamaan ripsiväriä ja luomiväriä.

En päässyt toteuttamaan näitä ostosteluimpulsseja, mikä oli hyvä asia sikäli, että tavaramäärämme ei paisunut sen enempää. Mutta ajatuksena ostelu tuntuu välillä houkuttelevalta, vaikka tiedänkin etten tarvitse niitä tavaroita. Oletteko koskaan huomanneet samaa? Mitä teistä olisi ihana shoppailla?

Kylppärinkaapit viimeinkin järjestyksessä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Huh mikä homma. Jotenkin ajattelin etukäteen, että nuo vessat ja kylpyhuoneet hoitaa käden käänteessä. Mutta en todellakaan tajunnut, kuinka paljon säilytystilaa kertyykään, kun alkaa järjestelmällisesti käydä jokaista kaappia ja laatikkoa läpi.

Havaitsin, että minulla on ihmeellinen taipumus säilöä roskia, etenkin eri tuotteiden pakkauksia. Tyhjiä lääkepakkauksia ja kosmetiikkapakkauksia löytyi vähän joka kaapista. Kyse on jälleen kerran lykätystä päätöksenteosta. Ostin vastikään kasvojenhoitotuotteita, jotka oli pakattu todella kauniisiin pahvipakkauksiin. Olen ottanut tuotteet esiin ja käyttöön, mutta pakkaukset ovat tuntuneet liian sieviltä suoraan roskikseen heitettäviksi. Niinpä olen vain ”laittanut ne johonkin”, eli laskenut kädestäni johonkin puolinäkyvään paikkaan. Mitään jatkokäyttöajatusta noihin laatikoihin ei toki liity, mutta ei vain ole raaskinut laittaa heti roskiinkaan. Älytöntä toimintaa, jos asiaa yhtään tarkemmin ajattelee. Kovetin sydämeni ja keräsin ne kaikki pahvinkeräykseen.

Olen myös koonnut aika ison kassillisen vanhaksi menneitä lääkkeitä, jotka ovat menossa apteekkiin. Antibioottikuurien jämiä, ikivanhoja silmätippoja ja ties mitä. Yleisesti ottaen en ole käsikaupasta ostettavien lääkkeiden kanssa niin tarkka – en usko, että vuoden vanha hydrokortisoni olisi erityisen vaarallista. Samoin voin hyvin itse käyttää itse ibuprofeenia, jonka päiväys on jo takanapäin, enkä ole huomannut eroa tehossa. Mutta lasten lääkkeiden kanssa olen tarkkana. En halua yhtään joutua arvailemaan, onko vaikuttavaa ainetta oikea määrä vai ei.

Noiden lisäksi kaapeista löytyi jämäpulloja, kuten ennakoinkin. Ärsyttävimmät ovat pari kynsilakkapulloa, joista yritän saada viimeiset tipat kaivettua. Sitten on jokunen muukin tuote, josta haluaisin kiihkeästi päästä eroon, mutta sieluni ei siedä heittää hyvää tavaraa roskiin. Vai pitäisikö tehdä poikkeus? Meneekö tämä ”hyvää ei saa hukata” -mentaliteetti jo vähän liian pitkälle? Minähän olen siis ihminen, joka leikkaa hammastahnatuubit auki, jotta saisin viimeisetkin tahnat sieltä ulos. Ehkä voisi välillä olla vapauttavaa vain heittää jonkun epäsopivan tuotteen jämät roskikseen, sen sijaan että hilloaisi niitä vuositolkulla kaapissa.

Kokonaisuudessaan olen kyllä jälleen kerran tyytyväinen, että tuli tämäkin raivaus tehtyä. Kun roskat otti pois ja jäljelle jääneet tavarat järjesti uudelleen, tuloksena oli yllättäen tyhjiä hyllyjä kaapissa, joka alunperin oli ihan täynnä. Muutenkin on hyvä tarkastella ajoittain kriittisin silmin, minne on tavaransa laittanut. Tuntui esimerkiksi järkevältä siirtää kynsilakanpoistoaine samaan kaappiin kynsilakkojen kanssa, sen sijaan että säilyttäisi niitä eri huoneissa. Taikka viedä laastarit lääkekaappiin, eikä säilyttää niitä yhdessä hammasharjojen kanssa.

Laitan tämän viikon haasteen tänä iltana tai huomenna, vaikka viikko onkin jo näin pitkällä. Mutta se on sen verran pieni, että pitäisi luonnistua viikonlopun aikana.

Kosmetiikkapäivitys ja uusia suosikkeja

Julkaistu , kirjoittanut
7

En ole pitkiin aikoihin kertoillut mitään kosmetiikkajuttuja, joten laitetaan aiheesta nyt vaihteeksi lyhyt päivitys vaatejuttujen perään. Taannoisen jämäprojektin jäljiltä erinäiset pullonpohjat ovat hyvin pysyneet aisoissa. Käytäntöni on se, että en aloita uutta ennen kuin vanha loppuu. En myöskään jemmaile ylimääräisiä houkutuksia missään, vaan pääsääntöisesti ostan esimerkiksi uuden sampoon tai suihkusaippuan vasta sitten, kun edellistä on selvästi alle neljäsosa jäljellä. Näytepussukoista olen myös pysytellyt erossa parhaani mukaan. Joskus olen saanut näytteitä, ja yritän muistaa käyttää niitä, enkä säästellä turhaan.

Olen myös ostanut uutta kosmetiikkaa. Sokoksen alessa innostuin, ja ostin elämäni ensimmäiset kuivasampoot. Tavoilleni uskollisena ostin tietenkin halvinta mitä vastaan tuli, eli Herbinaa. Mutta sitten ostin ymmärtääkseni vähän ”hienompaa” merkkiä (Batiste) matkakoon samasta tuotteesta. Molemmat maksoivat pari-kolme euroa, mikä on mielestäni käypä hinta kokeiluun tulevasta tuotteesta. Jos en noista tykkääkään, niin taloudellinen menetys ei ole suuri.

Muistatteko, kun laiton kallista kasvovettä suihkepulloon? No, nyt siellä on halpaa kasvovettä. Samaisesta alesta bongasin Herbinan ruusukasvoveden, joka vaikutti incin perusteella olevan käypää kamaa. Ostin tuon 4,5€ maksaneen putelin ja tyhjensin siitä heti osan vanhaan sumutepulloon. Tykkäilen tästä tuotteesta tällä tavalla käytettynä kovasti, ja hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan.

Kun viimeksi kirjoitin luonnonkosmetiikasta, tykkäilin EkoPharmasta ja Dr.Hauschkasta. Nyt olen päässyt kokeilemaan Estelle & Thildiä, ja kuinka ollakaan, lähes kaikki kasvojenhoitoon tarkoitetut tuotteet ovat nykyisin ko. merkkiä. Erityisen ihastunut olen sarjan seerumeihin, jota käytän säännöllisesti aamuin illoin. En ole tehnyt mitään radikaaleja muutoksia elämäntapoihin, mutta iho on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Olen siis tehnyt sen johtopäätöksen, että nämä tuotteet todella sopivat iholleni. EkoPharmassa ei ole mitään vikaa ja olisi kiva tukea suomalaista merkkiä, mutta koska sarjaa myydään vain kauneushoitoloissa (tai ainakaan en ole törmännyt niihin muualla), niiden hankkiminen on turhan hankalaa. Dr. Hauschkaan verrattuna Estelle & Thild on miellyttävämmän tuoksuinen  ja jotenkin helpommin lähestyttävä. Vierastin aina Dr. Hauschkan ideologiaa biodynaamisine viljelyineen.

Kosmetiikkaosastolla tilanne on siis varsin hyvällä mallilla. Tuotteita on sopivasti ja olen löytänyt itselleni hyvät vahtoehdot. On muuten hirveän tyydyttävää huomata, että on löytänyt itselleen sopivan sarjan tai rutiinin. Siitä tulee sellainen mukavan rauhallinen olo, että nyt on homma hanskassa. Se vähentää päätöksentekoa ja valintoja merkittävästi, ja se taas helpottaa elämää, kun tietää mitä esimerkiksi kaupasta haluaa, eikä tarvitse ihmetellä satojen vaihtoehtojen keskellä.

Viikon vinkit: hätänumero, kuivasampoota ja kierrätysjätettä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Todennäköisesti hyödyllinen ohjelma puhelimeen: hätänumero 112, joka osaa paikallistaa puhelimen sijainnin. Tämä on hyvä siksi, että aina ei tosiaan osaa itse kertoa missä on, ja toiseksi sen vuoksi, että myöskään vastaanottajalla ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Latasin omaan puhelimeeni välittömästi, löytyy mm. appstoresta haulla ”suomi 112” (YLE)

Iltasanomat antaa vinkkejä kuivasampoon käytölle. En omista kuivasampoota joten en voi testata toimivatko nämä, mutta ainakin kyseessä on luovaa kosmetiikan väärinkäyttöä. Mukana muutama siivous/puhdistusvinkki myös.

Hyvä ja kattava juttu Hesarissa siitä, miten ja minne kierrätysjäte kuljetetaan, ja mitä sille sitten tapahtuu. Jutussa käydään myös läpi sitä, mikä jäte kuuluu minnekin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että eri paikkakunnilla voi olla erilaiset ohjeistukset. Tämä on mielestäni ongelma, ja haittaa kierrätyksen yleistymistä. Olisi kiva tietää, mikä estää valtakunnallisen systeemin syntymisen, ja kenelle sellaisen luominen voisi kuulua? Vai onko kenttä niin hajanainen, että siksi sellaisen luominen on vaikeaa?