Kävelin teekaupan ohi, ja mietin että olisipa ihana poiketa tuonne sisälle, tuoksutella erilaisia teelaatuja, jutella myyjän kanssa ja lopulta ostaa muutama pussillinen erilaisia teelaatuja. Mielikuva jatkuu niin, että sitten kirpeinä syysaamuina keittelen itselleni makoisaa teetä, katselen ikkunasta kuinka vaahteranlehdet punertuvat ja silmäilen Hesarin otsikoita.
En mennyt kappan enkä ostanut mitään. Koska meillä on useampaa teelaatua kotona jo valmiiksi, enkä edes juo teetä aamuisin, paitsi silloin tällöin. Ostosreissu olisi vain tukkinut kaapihyllyä entisestään, ja vienyt rahaa turhaan. Mutta ajatus teen ostelemisesta oli ihana.
Haikailin viime viikolla Hulluille Päiville, olisin halunnut kuljeskella siellä kaikessa rauhassa ja ostella kaikenlaista. Ei mitä tahansa, sillä esimerkiksi vaatteiden ostaminen on minusta ikävää melkein aina. Mutta tiedän että jos olisin päässyt esimerkiksi ruokaosastolle, olisin löytänyt vaikka mitä tarpeellista. Ruoan ostamisesta tulee hyvä olo, siinä on jotain niin rauhoittavaa kun täyttää ruokakaappeja ja tietää että kaikkea on.
Tykkään myös kosmetiikan ostelusta, mikä on hassua koska käytän sitä lopulta aika vähän. Mutta etenkin halpa kosmetiikka vetoaa minuun – sampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, joita käytetään koko ajan. En suinkaan osta aina halvinta mitä on tarjolla, vaan juuri se, että löytää halvalla jotain yleensä vähän kalliimpaa, on ihanaa. Toisaalta aina kun haluan kokeilla jotain uutta tuotetta, odotan yleensä että saan sen reilulla alennuksella, tai ostan halvimman minkä löydän. Näin olen tehnyt esimerkiksi kuivasampoon, hiuspuuterin ja luonnonkosmetiikan kanssa. Yritän minimoida riskin, jos en tykkääkään tuotteesta. Tällä kertaa ostin 3+1 -päiviltä vihdoin sen miselliveden, jollaista olen harkinnut ostavani jo varmaan vuoden verran. Nyt oli silmämeikinpoistoaine vihdoin lopussa, ja Sokoksen tarjous oli todella halpa. Tuote on osoittautunut loistavaksi siinä tarkoituksessa jossa sitä käytän, siis poistamaan ripsiväriä ja luomiväriä.
En päässyt toteuttamaan näitä ostosteluimpulsseja, mikä oli hyvä asia sikäli, että tavaramäärämme ei paisunut sen enempää. Mutta ajatuksena ostelu tuntuu välillä houkuttelevalta, vaikka tiedänkin etten tarvitse niitä tavaroita. Oletteko koskaan huomanneet samaa? Mitä teistä olisi ihana shoppailla?
Retkivermeet, eväsrasiat, kaikenlaiset säilytysasiat ja joskus myös kynsilakat on mun heikkoja kohtia. Rakastan koluta urheilukaupoissa, ikeoissa ja clasohlsoneilla. Keikkatyöläisenä mun täytyy kantaa omat ruoat mukana ja saan valtavat kiksit käytännöllisistä eväsratkaisuista. 😀
Tiedostan kuitenkin nuo yllykkeet ja pidän mieluummin listaa tarvitsemistani tavaroista (joihin ei tällä hetkellä lukeudu yhtäkään eväsrasiaa, vaikka uusi termari lommoontuneen tilalle voisi olla ihan järkevä ostos) kuin antaudun himojeni vietäväksi.
Teekaupan ohittaminen on kyllä työlästä. Juon paljon teetä mutta en yleensä fiilistele kotona erilaisilla sekoituksilla vaan pysyttelen tutussa ja turvallisessa vihreässä teessä. Pelkään kai sortuvani ja joutuvani kierteeseen.
Tässä näkee miten me kaikki ollaan erilaisia. En ole varmaan eläissäni ostanut eväsrasioita tai retkivarusteita, saati sitten himoinnut niitä kaupassa! Hauskaa. Mutta näistä vastauksista päätellen teekaupat ovat houkuttelevia monien mielestä.
Mielestäni olisi ihanaa ostella kaikenlaista, varsinkin vaatteita. Sitten mietin sitä säilyttämisen, huoltamisen ja lopulta luopumisen hommaa, niin tavara jää kauppaan. Tiedostan myös, että se ihana fiilis ostamiesta ei kestä kovin kauaa, joskus vain muutaman päivän! Usein käyn katselemassa kaupoissa, vaikken ole ostamassa mitään, joskus ei ole edes lompakkoa mukana (tunnen kylläkin joskus tästä kaupan ”hyväksikäytöstä” hieman syyllisyyttä…). Mutta totuus on se, että jos tavaraa aina vain tuo lisää kotiinsa, niin tuo karsimisen rumba ei lopu koskaan. Ja se on kuitenkin tavoitteeni, että kodissa on siistiä ja väljää.
Tänä vuonna olen karsinnut vanhoja vaatteitani kovalla kädellä, samalla ostoksia on ollut todella vähän (vuoden alusta kaksi toppia, yksi pusero, yhdet housut, yhdet kengät ja joitain alusvaatteita). Vaatekaappi pysyy siistinä, kun siellä ei ole kaikenlaista rääsyä, ja kodinhoitohuonekin pysyy siistimpänä, kun vaatteet tarvitsee käyttöön eivätkä ne loju pitkin ja poikin viikkokausia.
Mulla on myös iso vaatteiden raivaamisprojekti käynnissä. Toivon että saan ne vihdoin kuormattua myös kodista ulos. Mutta samalla on ilmennyt selviä puutteita, joita täytyy järjestelmällisesti paikata. Se tarkoittaa shoppailua, halusi tai ei.
Ikkunashoppailu ja tuollainen ostamisfiilistely on kyllä hauskaa. Luonnonkosmetiikka, terveystuotteet ja ruoka ovat mulla ne, mitkä helposti vetoaa. Myös Muumi-tuotteet ja pieni tilpehööri jotenkin tuntuu mua kiinnostavan 😀 Yleensä saan hillittyä itseni, eikä turhuuksia tartu enää samalla tavalla mukaan kuin muutamia vuosia sitten. Mutta se fiilistely on ihan mukavaa.
Olen opetellut siihen, että voin mennä esimerkiksi kaverini kanssa shoppailemaan niin, etten osta mitään. Fiilistelen ja ihastelen vaikka erilaisia sisustusesineitä, mutta lopuksi kysyn itseltäni ”tarvitsenko todella tätä?”. Ja yleensä vastaus on ”en”. Kaupasta lähtiessä ei yleensä jää mikään ostamatta jäänyt harmittamaan, koska tiedän mitä kotiini tarvitsen ja mitä en.
Teekauppaan olisin varmaan vähän jo hairahtanutkin. Puolustaudun kuitenkin sillä, että teetä kuluu päivittäin litrakaupalla 😀
Jos teetä juo niin tokihan sitä pitää ostaa 🙂
Mulla tulee usein sama fiilis kaupassa. Ihmettelen yleisemminkin, kuka tätä kaikkea tarvitsee? Luultavasti ei kukaan, mutta se ei estä ostamasta…
Lankoja…
Niihin mä en sorru 🙂
Ihana ostella vaikka mitä, ajatuksen tasolla… Hullujen päivien katalogista merkkaan etukäteen mitä ostan ja laitan kalenteriin, minä päivänä. Muuten homma räjähtäisi käsiin. Pikkasen rakoilee jo tälläkin metodilla.
Meikkejä haluaisin ostaa aina vaan, mutta en nyt osta, koska kaikkea on moneksi vuodeksi. Paitsi ripsarin tietysti joutuu uusimaan (JIPII!) koska sitä menee joka päivä. Myös kynsilakat olis kova sana, nyt kun mulla ihdoin pitkästä aikaa on kynnet.
Täysin sama tekniikka sen katalogin kanssa, paitsi että yleensä en lopulta osta kuin murto-osan. Mutta se fiilistely on hauskaa siitä huolimatta. Mäkin tykkäisen ostella meikkejä, mutta koska käytän niitä niin vähän ei ehkä kannata täyttää varastoja. Joten ostan vain kun jotain loppuu. Eli ehkä kerran pari vuodessa.
Kirjoja! Niitä voisin ostaa miten paljon vain. Varsinkin antikvariaateissa ja sarjakuvakaupoissa kiertely ja kirjojen hypistely ja selailu on ihan parasta.
Ruokaakin ostan kyllä mielellään.
Tiedän tuon kirjakauppatunteen. Mun heikkouteni on pokkarit, etenkin englanninkieliset historiateokset. Niitä kyllä olen ostellutkin aika paljon. Viime aikoina vähemmän, koska en kertakaikkiaan ehdi lukemaan mitään.
Voi.. Ennemmin pitäisi ajatella mitä en haluaisi ostella… Löydän ostettavaa paikasta kuin paikasta ja tavarapaljous ahdistaa kyllä välillä. Pitkittyneen sairasloman aikana haastetta tuo rahattomuus. :/ kirppiksiltä ja alerekeistä voi tehdä todellisia löytöjä ja hyvin harvoin ostan mitään normaalihintaan. Mieltäni rauhoittaa tieto, että omasta kaapista useimmiten löytyy tarvittava niin arkeen kuin fiksaillen erityistilanteisiinkin, kuten viimeksi hautajaismekko.
sehän olisi tavoitteena, että mitä ei ole, sitä ei tarvita. Mutta välillä osteleminen on vain tosi kivaa! VAikka miten karsii tavaroita. Joku siinä ostamistapahtumassa itsessään on niin mukavaa. Mystistä.
Olen karsinut tavaraa tänä vuonna aktiivisesti ja vähentänyt ostelua radikaalisti. Nyt kuitenkin houkuttelisi ostaa vaikka mitä, mutta olen onnistunut kanavoimaan tunteen todella tarvitsemieni tavaroiden etsimiseen. Tai vaihtoehtoisesti niin, että nyt kun haluan kunnon talvisaappaat, etsin täydelliset ja saan luvan ostaa ne kun laitan kiertoon kaikki kenkäparit, mitkä ovat aina olleet ’ihan ok’ tai jotka olen joskus halvalla ostanut mutta en niistä ole koskaan sen enempää välittänyt.
Mulla on TEORIASSA sama idea, mutta käytännössä se vanha jää liian usein kaappiin pyörimään. Nyt ostin uudet (no, kirppikseltä mutta kuitenkin) saappaat talveksi, ja vanhat ovat valmiina kiertoon. Mutta arvaa ovatko ne edelleen kaapissa… no kyllä. Tämä on se mun kompastuskivi jatkuvasti.
Hmm…en nauti ostosten teosta. Tykkäisin kyllä kauniista vaatteista, mutta minun on tosi vaikea löytää yhtään mitään mistä pitäisin kaupoista. Tämä on nyt johtanut siihen, että vaatekaappini on aika askeettinen ja kaipaisi kovasti täydennystä. Ehkä ompelija voisi olla ratkaisu, mutta mistähän löytyisi kohtuuhintainen?
Ompelija todella voisi olla ratkaisu, mutta tuota kohtuuhintaista kannattaa miettiä siltä kannalta, mitä sillä rahalla saa. Sillä saa yhden ihmisen ammattitaidon ja täyden huomion, sekä oletettavasti juuri toivotunlaisen vaatteen. Halvat vaatteet eivät maksa juuri mitään, koska mm. niiden ompelijoille ei makseta juuri mitään. Kannattaa varautua maksamaan enemmän kuin kaupassa maksaisi, mutta siis samalla pitää mielessä, kuinka paljon työstä lopulta jää ompelijalle. Toinen vaihtoehto on ostaa joku melkein hyvä, ja korjauttaa se ompelijalla sopivaksi. Esimerkiksi lahkeiden lyhennykset, paitojen kavennukset jne on aika helppoja tehdä.
Astioita, tarkemmin sanottuna mukeja. Ne on mun heikkous, vaikka en kuitenkaan niitä kovin usein osta. Mutta melkein aina kun käyn Prismassa (en käy kovin usein) haluan katsastaa astiahyllyt, siis vaikka en mitään ostaiskaan. Toinen heikko kohtani on tuikkukipot. Niitä mulla on aika paljon.
Yleensä ottaen koti ja siihen liittyvät asiat ja tavarat kiehtoo mua, aiemmin mainitut vaatteet, meikit ja kirjat taas ei ollenkaan. Ikea on ihanin kauppa, mä pystyn helposti viettämään siellä koko päivän, kun taas vaatekaupassa tuskastun tosi äkkiä.
Asiasta toiseen… Mulla on KonMari luettavana nyt. Ai että kun tykkään!!! Ajattelen ja toimin monessa asiassa ihan just niin kuin hän!
Ikeasta mäkin löydän aina vaikka mitä. Onneksi en käy usein. Sinne menee helposti hulluna rahaa, vaikka menee ostamaan vain jotain tiettyä. Sen sijaan mukeja osaan vastustaa 🙂
Ah, mullakin on heikkoutena mukit ja tuikkukipot! Ainakin siis ajatuksen tasolla, sillä ostelut olen onnistunut pitämään näiden osalta aisoissa. Keräilen muumimukeja, mutta en onneksi pidä kovin paljoa niistä uusimmista mukeista. Sen sijaan surffailen välillä nettikirppiksillä ja etsin 90-luvun ihania mukeja. Onneksi ne ovat niin kalliita, ettei niitä ole varaa rohmuta! Kaksi tarkkaan valittua ysäriä olen tähän mennessä ostanut. 🙂 Lisäksi käyn Stockalla usein astiaosastolla pyörimässä ihan huvikseni ja mietin mielessäni kaikkia ihania kattausyhdistelmiä. Se on hauskaa, vaikka ei ostaisikaan mitään.
Oon hankkinut itselleni myös muutamia erivärisiä Iittalan kivituikkukippoja. Vaihtelen esillä olevia tuikkukippoja silloin tällöin, joten onneksi ei tule himoa ostella uusia. Olen nimittäin huomannut, että astioiden ja tuikkukippojen kohdalla kiehtoo usein vaihtelu. Saatan esim. ihastella kavereiden astioita, vaikka oikeasti pidän omista astioistani enemmän. Ne on vaan tulleet niin tutuiksi, ettei niiden kauneuteen enää sillä tavalla kiinnitä huomiota 😀
Minusta on ihana ostaa teetä paikallisesta teekaupasta. Teekauppa on sellainen, etten sieltä voi lähteä ilman jotakin pussukkaa, mutta menen sinne vain, kun tarvitsemme teetä, ja sitä kyllä kuluu aika paljon. Nautin valtavasti teen ostamisesta sieltä.
Mutta sitten: olisi ihana ostaa kirjoja. Meillä on aika paljon kirjoja, kymmeniä metrejä, ja nykyään joudun hyllytilan rajallisuuden takia miettimään todella tarkkaan, mitä hankin kotiin hyllyyn. Olisi ihana ostaa myös sudoku- ym. pulmalehtiä, mutta en osta, sillä pulmia ja pähkinöitä tulee ratkottavaksi ilmaiseksikin.
Minä ostan ajoittain lehden tai lehtiä, tiedostaen että sitä rahaa ei saa millään takaisin. Pyrin kuitenkin kierrättämään lehdet kavereille eteenpäin, koska useimmiten vähän vanhat lehdet ovat edelleen ihan kiinnostavia, ja yritän siten maksimoida rahalla saadun hyödyn. Eli että mahdollisimman moni saa lehteä lukea.
Joo, meillä kiertävät lehdet myös, vaikken niitä itse enää ostakaan. Aiemmin tapasin silloin tällöin ostaa jonkin kiinnostavan. Nyt saan joskus jostakin yksittäisiä lehtiä ja annan ne luettuani eteenpäin joko tutuille tai sitten kirjaston kierrätyshyllyyn, josta ne tuntuvat häipyvän aika nopeasti. Parempi ne on tosiaan kierrättää monella lukijalla kuin jättää lojumaan tai panna suoraan paperinkeräykseen.
No niinpä, eihän se ole itseltä pois jos joku muukin lukee lehden!
Shoppailn 4h ystävän kans tänään. Käteen jäi: 8 laatikkoa värikyniä Romanian joulupaketteihin, ihana punainen mekko 👗 ja vyö kirpp.4€ itselleni ja perusruokaa. Miehelle partakone.
Konmarin ym johdosta ei kovia ostohimoja, mut ankeuden iskiessä ostan joko lautasliinoja(riittää pitkäksi aikaa-ankeita aikoja ollut) kortteja tai kukkia itselleni😊
Kukat on hyviä! Ne todella ilahduttaa ja kaunistaa kertaheitolla! Eivätkä jää nurkkiin pyörimään. VÄhän kuin suklaa, mutta kukat ei lihota 🙂
Shoppaileminen nyt vaan on niin ihanaa. Ei ole mitään tiettyä minkä ostelemista himoitsisin erityisesti paitsi ehkä vaatteet, mutta jollain tavalla shoppailu on terapiaa, ”retail therapy” niin kuin sanotaan. Mitäpä sitä kieltämään.
Joskus kyllä. Tosin silloin kun jotain todella tarvitsee, ja aikaa on rajatusti, shoppailu on minusta kamalaa.
Olisi ihanaa ostella design-huonekaluja, taidetta, tiettyjä keraamisia ja lasisia design-astioita.. Ehkä myös ylellisiä vuodevaatteita ja luonnonkosmetiikkaa. Kunnon nahkakenkiä ja laadukkaita vaatteita. Kallis maku ja pienet tulot edesauttavat minimalistista elämäntapaa; kun parhaaseen ei ole varaa, täytyy pärjätä ilman 🙂
Tunnistan listalta luonnonkosmetiikan. Tykkäisin ostella myös noita muita, mutta en sillä lailla hamstraten, kuten kosmetiikkaa.