Onhan siitä ollut puhetta, että olen aliostaja. En osta, ellei ole pakko. Tämä johtuu jostain kummallisesta ajatusvirheestä, joka saa minut ajattelemaan seuraavia:
- ”Äääh, en jaksa nyt kantaa tätä kotiin/ei mahdu kassiin/on jotenkin muuten hankalaa. Ostan ensi kerralla.”
- ”Periaatteessa pärjään kyllä ilmankin.”
- ”Nyt voisi olla hyvä tilaisuus ostaa tuote x varastoon, mutta toisaalta minulla on vielä entisiäkin jäljellä, joten en taida sittenkään ostaa, säästyy rahatkin.”
- ”Melko kallista…”
- ”Tavallaan tämä olisi kiva, mutta oikeastaan en välttämättä tarvitse sitä, joten en osta.”
- ”En tiedä mikä näistä olisi paras, joten en ota mitään.”
En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa. Sitten kun en osta, saan tuntea seuraukset nahoissani. Tai kuten nyt, tukassani. Olen nyt viikon suihkinut hoitoaineeksi lasten muumi-suihketta, kun en ajoissa ole täydentänyt hoitoanetta. Siihen oli erinomainen tilaisuus esimerkiksi hullujen päivien aikaan. Selasin tarjouksessa olevia hiustuotteita edestakaisin, enkä osannut päättää. Valikoimaa oli liikaa, hermostuin kun en osannut päättää millä kriteerillä ostopäätös olisi kannattanut tehdä (hinta/merkki/luvatut ominaisuudet) ja jätin lopulta ostamatta kokonaan. Perustelin itselleni, että onhan minulla niitä vanhoja vielä puoli pulloa jäljellä, ehkä niillä pärjää jopa seuraaville alepäiville asti. Älkää kysykö, en itsekään tiedä missä mielenhäiriössä oikein olin.
Nyt on sitten kaikki loppu. Enkä ole päässyt kauppaan. Päässyt tarkoittaa tässä ”viitsinyt mennä”. Tällä viikolla alkaa olla pakko viitsiä. Voisin yrittää välttää tämänkaltaista tilannetta jatkossa ja määrätä itseni ostamaan saman tien kaksi purkkia kaikkea. Yhdet käyttöön ja toiset säästöön odottamaan ensimmäisten loppumista. Sillä lailla säästyn yhdeltä ostoskierrokselta kokonaan, mikä taas sopii aliostajalle erinomaisesti.
Kärsiikö joku muu samasta ongelmasta?
Eikös tuosta kahden ostamisesta seuraa kuitenkin sitten taas se ongelma, että ne säästössä olevat purkit ym. vaativat säilytystilaa…? Kuulostaa minun korvaani vähän hamstraamiselta 🙂
No ei kai se vielä ole hamstrausta, jos on yksi puteli suihkukaapissa, ja toinen vaikka laatikossa odottamassa? Jos ostaisin kahdeksan pulloa kerralla, niin se olisi jo hamstraamista. Tosin se ratkaisisi tämän ongelman tosi hyvin, jos vain olisi kahdeksalle paikka. Silloin voisin ostaa sampootakin vain muutaman vuoden välein, mikä olisi aika sopiva tahti 🙂
No okei, hyväksytään, jos tämä käytäntö siis koskee VAAN hoitoainetta, ja/tai shampoota. 😀 Näin nimittäin mielessäni kuvan kaapista, josta löytyy ihan KAIKKEA se ekstra ”varakappale”… Argh… 😀
Jos on tavallisesta kosmetiikasta kyse eikä luonnonkosmetiikasta, asiaan on tositosi helppo ratkaisu. Alkaa käyttää markettimerkkejä ja pitäytyy sitten niissä, kun löytää hyvän.
Itselleni hiustuotteissa tärkein tekijä on se, että ovat silikonittomia. Sellainen hyvä sarja löytyy marketin hyllyltä ja tiedän myös, että kampaamoiden tuotteet ovat käytännössä ihan samaa kamaa kuin markettituotteet, ne vain ovat brändätympiä ja sitä kautta kalliimpia. Olen opiskellut sen verran paljon kemiaa, että osaan lukea ja ymmärrän INCI-listat ilman mitään apuvälineitä. En maksa turhista lupauksista, kuten silikonilla aikaansaadusta superkiillosta ja -terveydestä, koska etenkään terveyttä ei silikonilla saa aikaan.
Nyt voin napata haluamani hiusputelin ruokaostosten yhteydessä ja ohittaa Galnisten hiustuotesivut katalogista pikaselauksella. 🙂
Asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Voin vaellella (siis olen moneen otteeseen vaellellutkin) tarjoustalon hyllyjen keskellä ja pohtia minkä sampoon ostaisin, ja lähteä lopulta kotiin tyhjin käsin. Ostaminen vaan on jotenkin vaikeaa, on helpompaa olla ostamatta 🙂 Tämä on aliostajalle ihan oikea ongelma. Ei osta vaikka tietää että pitäisi. En pysty selittämään mistä se johtuu!
Mullekaan ei silikonia tukkaan, se lätsäyttää ihan järkyttävästi! Luonnonkosmetiikalla tukka pysyy ilmavana, irti päänahasta ja kihartuu.
Olen osittain samanlainen aliostaja. Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat. Puolet ajasta meilläkin mennään ilman hoitoainetta, kun siirrän sen hankkimista ihan viime tinkaan asti ja vähän sen ylikin.
Mulla aliostaminen liittyy eniten leivontavälineisiin ja aineksiin. Periaatteessa mulla olis käyttöä ja pieni tarvekin ehkä jollekin täsmävälineelle, mutta hannaan vain niiden hankintaa ja mietin, että ilmankin on pärjätty ja on tullut ihan hyvä jälki. Hommasin kuuden munan vetoisen kakkurenkaankin vasta tässä kuussa(!) ja sitä ennen olen vuosia vain kitkutellut menemään mitenkuten ilman sitä, vaikka sen kokoisia kakkuja multa pyydetään ehkä eniten. Oon kuitenkin ammatti-ihminen ja oikeutus tollaisten perustyökalujen ostamiseen on ihan validi. 😀
Sit spesiaalien raaka-aineiden hankinta tuottaa ajatustuskaa monesti. Sekoittelen usein fariinisokeritkin kidesokerista ja siirapista, kun en halua kaappiini yhtään lisää noita erilaisia erikoistuotteita. Jos voin korvata erikoisemman raaka-aineen tavallisemmalla maun tai rakenteen kärsimättä, teen sen ihan surutta.
Muissa jutuissa ostamispulma ei ole mainittava. Koitan kuitenkin aina pohtia sitä, onko tavaralla oikeasti paikkaa tai onko sille tarvetta.
Aliostamisessa ei siis ole mitään järkeä, minkä huomaa hyvin sinunkin kommentista. Voisi kuvitella, että ammattilainen hankkii kaikki vehkeet vain siksi, että voisi tehdä työtään. Mutta aliostajahan ei ajattele niin… Mulla aliostaminen kiteytyy selvästi eniten kosmetiikkaan, siis ihan arkikosmetiikkaankin.
”Eikös tuosta kahden ostamisesta seuraa kuitenkin sitten taas se ongelma, että ne säästössä olevat purkit ym. vaativat säilytystilaa…?”
Jos ei halua, että tuote loppuu täydellisesti kotona, niin tarvitaan joka tapauksessa kahdelle kappaleelle säilytystila: sille käytössä olevalle ja varalla olevalle.
Itsellä menisi aamu pilalle, jos vaikka saippua, hammastahna ja dödö olisi loppu. Siksi pidän huolen, että kaikkea on ainakin yksi varalla, säilytystilan mukaan soveltaen.
Eikö niistä purkeista nää kun ne alkaa lähestyä loppuaan? Ja ostaa sitten uutta? Ei minulla ainakaan yleendä ole kuin yksi purkki kutakin ainetta kerrallaan.
Totta kai niistä huomaa että ne alkaa loppua. Mutta aliostajalle se ei välttämättä johda siihen, että ostaisi uutta… 🙂
Vähän kummallista siinä mielessä, että hoitoaine ei kuitenkaan kovin suuri välttämättömyys ole. Eri asia, jos et saisi vaikka ruokaa ostetuksi. Sitten voisi olla oikeasti hätä.
Niin no sehän tässä just on. Että kun ei ole ohan välttämättömyys niin ei tule ostettua.
”Ajatusvirheesi” on kuin omasta päästäni. Esim. olen ollut nyt noin 4 kk ilman ripsiväriä, kun ole saanut aikaiseksi ostaa sitä. Tilaisuuksiahan on yllin kyllin aina ruokaostoksilla käydessä. Toisaalta shampoot, hoitoaineet, teinien ihonhoitotuotteet ym. tilaan netistä (luonnonkosmetiikkaan, ilmaiset postikulut, kun tilaa tarpeeksi). Tilaan kaikkia aina 3 putelia kerralla ihan siksi, että se helpottaa omaa arkeani. En jaksa nähdä sitä vaivaa, että hakisin niitä myymälästä, koska myymälä ei ole helposti arkiliikkumiseni varrella, mutta tuotteet on helppo hakea postista töistä tullessani. Säilytys ja ko. tuotteiden ”hamstraus” ei mielestäni ole ongelma, koska puteleille on oma laatikko eikä kotini muutenkaan pursuile tavaraa.
Tämä on selvästi universaali ilmiö, joka koskettaa tiettyä ihmisryhmää 🙂 Siis tuo menee juuri noin! Jää ostamatta vaikka tilaisuus olisi, ja silti tavallaan tarvitsee tuotetta, ja haluaisi sellaisen.
Tällä mittapuulla minäkin olen varmasti ”aliostaja”. Mutta se ei kyllä haittaa minua ollenkaan, päin vastoin! Siinä huomaa, mitkä asiat ovat todella tärkeitä. Jos jotain todella tarvitsen, saan sen kyllä ostettua, kunhan olen asiaa puntaroinut aikani. Jos en millään viitsi ostaa, niin ei sitten tarvitsekaan. Myönnän, että reseptillä määrättyä kosteusvoidetta ostan kuitenkin joskus kaksin kappalein, koska apteekissa käyminen on vaan niin paljon työläämpää kuin ruokakaupassa piipahtaminen. Mukamas.
Ihan tosi tärkeät jutut tulee ostettua. En esimerkiksi sietäisi kovin montaa päivää ilman deodoranttia tai hammastahnaa. Mutta joku hoitoaine – periaatteessa pärjää ilmankin, vaikka se ei tarkoitakaan sitä että HALUAISIN pärjätä ilman. En vain ole ajoissa ostanut uutta, koska ostamatta jättäminen on ollut helpompaa.
Haha, mun vakkarihoitoaine on nimenomaan tuo muumisuihke! XZ on ollut markettimerkeistä muutenkin aika kiva hinta/laatu suhteeltaan, sen kummemmin sitä nyt kuitenkaan mainostamatta. Kommenteista huomaa miten aliostajakäyttäytyminen on toisille ihan käsittämätön tilanne, kun se aiheuttaa hämmästelyä siitä eikö sen tuotteen loppumisen kuitenkin havaitse jo hyvissä ajoin. Itse en monesti ihan vaan saa aikaiseksi enkä viitsi ja sitten sitkutellaan ilman sitä hoitsikkaa, vaikka se pitkätukkaiselle olisikin aika tärkeä tuote ja elämä ilman sitä on ärsyttävää. Silti ostoksille lähteminen, tuotteen etsiminen (mun lempparituotteet jostain syystä aina lopetetaan) ja kaikesta ylimääräisestä virikeviidakosta selviytyminen on toisinaan jo ajatuksena niin uuvuttava että eipä tule poistettua sitä ärsytyksen aihetta aina kovin vikkelään. Ja vaikka ostaisi sen kaksi, kolme purkkia kerralla niin ennen pitkää se on taas edessä. Hankalaa 😄
Ostamista ei voi välttää 🙂
On varmasti ihmisiä, joille ostaminen ei ole ongelma, ja sitten on niitäkin joista ostaminen on hauskaa. Heillä onkin sitten ihan eri ongelmat kuin meillä. Minulle liian suuri valinnanmahdollisuus on huono juttu. Yritän löytää sieltä sen parhaimman, ja kuinka valita rationaalisesti paras tuote 25 erilaisen joukosta, jos mitään erityistä kriteeriä ei ole? Yksinkertaisempaa on jättää kokonaan ostamatta.
Yliostaja täällä päivää… Voi kun voitaisiin puolittaa nämä ominaisuudet, ottaisin mielelläni puolikkaan aliostajan itseeni. Minä en taas jaksa miettiä kaupassa kummanko otan, niin otan ne molemmat. Tästähän kyllä seuraa helposti se kaaos, josta pyrin eroon, jos säilytystilat tai tietoisuus jo ostetuista ei ole riittävä. Silti musta on elämää helpottavaa, että jemmassa on ripsivärejä, dödöjä, hammastahnaa, pesuaineita jne.
Tunnistan tuon aliostamisen täysin. Lykkään kaikenlaisten ostosten tekemistä viimeiseen asti. Esim sukkia saan ostettua uusia vasta kun olen joutunut muutaman viikon lainata mieheni sukkia… Sähkövatkaimessa voi käyttää vain toista vispilää ja niin on menty nyt ainakin vuoden päivät… Ostaminen tuntuu jotenkin vaivalloiselta myös marketissa. Usein iskee myös sellainen ahdistus kun kaupassakin on niin hirveesti kaikkea kamaa.
Meitä on näköjään yllättävän paljon. Ja tähän tosiaan liittyy just tuo, että mennään jollain ihme rämällä, ja vitkutellaan uuden ostamista. Mulla oli sellainen rikki mennyt ruokalappu, sellainen kova kaukalo. Siinä oli halkeama pohjassa, ei kovin kätevää. En kuitenkaan saanut heitettyä sitä pois, ennen kuin jouduin kerran ostamaan uuden vastaavan, kun pidemmällä reissulla oli jäänyt koko ruokalappu kotiin. Sitten kun niitä oli valmiiksi kaksi, pystyin luopumaan rikkinäisestä. Ja uuden pystyin ostamaan vasta sitten, kun oli ihan pakko.
Mä ostan nettikaupoista useamman kerralla, koska lähetyskulut (tai niistä eroon pääseminen). Mutta kaupasta tulee haettua yleensä vain tarvittava. Paitsi jos on todella hyvä vaate, ja kahteen on varaa, niin sitten kaksi samanlaista 🙂
Hyviä vaatteita kannattaa ostaa kaksi, ainakin jos on jatkuvassa käytössä. Jos esimerkiksi löytää itselleen istuvat farkut, niin ainakin itse vakavasti harkitsen kaksia, etenkin jos on alessa.
”Eikö niistä purkeista nää kun ne alkaa lähestyä loppuaan? Ja ostaa sitten uutta? Ei minulla ainakaan yleendä ole kuin yksi purkki kutakin ainetta kerrallaan.”
Ei aika riitä päivystämiseen. Jos hammastahna tai deodorantti loppuu ehkä joko tiistaina tai keskiviikkona tai torstaina, niin helpompi mielestäni ostaa etukäteen se uusi (kuin todeta sen loppuneen ja juosta aamulla kauppaan).
Ja taas silloin – jos ostaa sen tuntiakaan etukäteen – niin sille varalle olevalle pitää joka tapauksessa olla säilytyspaikka. Eli miksi ei osta hyvissä ajoissa etukäteen, ennen loppumista, ilman vahtaamista?
Kysymys aliostajan toimintamekanismista: koskeeko se ainoastaan/enimmäkseen tuotteita, joita käytät itse vai koko perhettä? Nyt käytät lasten hoitoainetta, joten itse asiassa et tule toimeen ilman sitä, mutta käytätkö siis muumisuihkeenkin loppuun ennen kuin menet kauppaan ja ostat hoitoainetta sekä itsellesi että lapsille? Vai onko tässä vielä takaportti eli mahdollisesti miehen hoitoaine (en tiedä käytättekö samaa) jota sitten kaikki käyttäisitte?
Yritän tässä siis selvittää sitä, että käytätkö kaikki mahdolliset korvaavat tuotteet loppuun taloudesta ennen kuin pitkin hampain marssit kauppaan ostamaan useamman tuotteen kerralla? Utelias haluaa tietää!
Kyllä se eniten näkyy omissa henkilökohtaisissa tuotteissa, mutta välillä siitä joutuu kärsimään muutkin perheenjäsenet. Tämä on vähän kummallinen luonteenpiirre. En ole niin syvällisesti analysoinyt, mutta jotenkin se tuntuu liittyvän myös päätöksentekoon. Ostopäätös on joskus hankala tehdä esimerkiksi liian suuren valikoiman takia, ja on tavallaan ”helpompaa” vain ignoorata koko asia, kuin paneutua valitsemaan sopivaa tuotetta. TAi jos ei tunnu löytyvän mieluista, niin sitten vaan jää ilman. Nyt muuten ostin meille sampoon ja hoitoaineen, koska myös puolisolta oli loppunut. Ne eivät ole kovin mieluisia, mutta toisaalta lähikaupan valikoima oli hyvin niukka… ja kun on pakkotilanne niin sitten kahdesta huonosta vähemmän huono kelpaa. Ostaminen siis onnistuu helposti jos on sopivasti asennoitunut, mutta aliostajalle sellainen, että ”otetaanpa tästä kun nyt niin sopivasti tuli vastaan, vaikkei juuri nyt olekaan akuuttia tarvetta” on hankalaa.
Eli vastauksena kysymykseen omat tuotteet ovat ne pahimmat, ja satunnaisesti myös muut kärsivät 🙂
Tässä selitys:
https://www.ted.com/talks/barry_schwartz_on_the_paradox_of_choice?language=fi
Ainakin itselleni vapauttava tieto, vaikka herättää myös muita tunteita, joita en oikein osaa nimetä.