Kahden dödön tekniikka

Olen viime vuosina ruvennut välttelemään turhia kemikaaleja. En ole kovin hysteerinen, mutta olen vähitellen vaihtanut luonnollisempiin tuotteisiin aina, kun siihen on ilmaantunut hyvä tilaisuus. Käytän siis iloisesti sekä luonnonkosmetiikkaa että tavallista, koska järkeilen niin, että esimerkiksi 50% vähemmän altistusta jollekin on merkittävä parannus, vaikkei sataan prosenttiin pääsisikään.

Hyvä esimerkki tästä on deodorantti ja antiperspirantti. Minulla on niitä arkikäytössä kaksi: toinen on Madaran dödö, joka on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, eikä siinä siis ole alumiinia, parabeeneja tai muita sellaisia aineita, joiden haitallisuudesta keskustellaan. Mutta sen rinnalla käytän myös tavallista, marketista saatavaa hajusteetonta antiperspiranttia. Tällä hetkellä merkki on suomalainen Erisan, mutta LV ja Mini Risk käyvät myös, jos Erisania ei löydy (valitsen suomalaisen jos vain mahdollista).

Näillä mennään.

Tavallisena päivänä, jolloin ei ole hikoilua tiedossa, valitsen luomuversion. Mutta jos olen menossa juhliin tai muuten ihmisten ilmoille, varmistan salonkikelpoisuuteni perinteisellä antiperspirantilla. Luonnonkosmetiikan dödöt toimivat kohtuullisesti, mutta täydellisen varmoja ne eivät ole. Tämä tuoteryhmä on minusta hyvä esimerkki sellaisesta, missä ainakaan toistaiseksi luonnollisempi vaihtoehto ei pärjää perinteisille kemikaaleille. Minusta tämä sama asia koskee esimerkiksi siivousaineita. Pelkkä kunnollinen mikrokuituliina ja vesi riittävät monien tavallisten tahrojen irroittamiseen, mutta mikään ei korvaa Kloritea, kun pitää kunnolla valkaista jotain.

Tujummillekin kemikaaleille on oma paikkansa, mutta niitä on turha käyttää silloin, kun vähemmälläkin selviää, tai pelkästään ”varmuuden vuoksi”. Välillä minusta tuntuu, että ihmisillä on liian mustavalkoinen ajattelu monien tällaisten ekoasioiden suhteen. Se, että kokeilee ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa jossain vaativassa paikassa, ja toteaa tuotteen riittämättömäksi, ei vielä tarkoita sitä, etteikö se toimisi erinomaisesti vähän vähemmän vaativissa olosuhteissa. En lähtisi tupaten täynnä olevalle jumppatunnille luomudödössä, mutta en toisaalta tarvitse mitään supertehokasta hikoilunestäjää tavallisessa arjessani.

Löytyykö muita, joilla on tehokkaampia ja miedompia tuotteita yhtä aikaa käytössä?

19 thoughts on “Kahden dödön tekniikka

  1. Meillä käytettiin miehen kanssa pitkään pelkästään Lv:tä ja Erisania juurikin tuon hajusteettomuuden vuoksi. Ajattelen, etten halua myöskään niillä liikuntatunneilla pitää dödöjä (luonnonkosmetiikka tai ei), joissa on tuoksua. Tällä hetkellä käytössä on kotitekoinen dödö, jossa on kyllä hyvin vienosti eucalyptuksen/piparmintun tuoksua katsotaan miten toimii. Täytyy myös mainita että havaitsin itselläni sellaisen, että kun käytin rinnakkain vielä LV:n dödöä loppuun, niin aina LV.seen palatessa kainalot kutisi. Itse kun odotin reaktion olevan päinvastainen, eli että kotitekoisessa voisi ilmaantua kutinaa ruokasoodan vuoksi. Näin ei kuitenkaan ole ollut.

    • En muista saaneeni koskaan ihoreaktioita mistään dödöstä, paitsi että luonnonkosmetiikan versioissa on alkoholia, joten ne kirvelevät jos niitä laittaa heti karvanpoiston jälkeen. Sekin on yksi syy, miksi varalla on aina tavallinen tuote.

  2. Käytän Meinebase-karvassuolaa. PItää koko päivän, ei haise kainalot eikä vaatteet. Ihan paras!

  3. Mulla on, sattumalta tällä hetkellä kahden dödön tekniikka myös käytössä, mutta vähän eri tavalla. Olen välillä hankkinut hajustamattomien antiperspiranttien rinnalle aika ajoinluomudödöjä ja välillä ostanut myös luontaistuotekaupasta ns luonnon antiperspirantteja, kuten ”deodoranttikiven”. Luomudödöt eivät tunnu riittävän koko päivää, paitsi ehkä lomilla tms rentoillessa. Haluan kuitenkin vähentää kosmetiikkaa kaapista, ja viimeksi kun antiperspirantti loppui, päätin kokeilla kividödöä. En sitten ehkä luottanut siihen riittävästi, ehkä sen takia, että kividödö tuntuu erilaiselta kuin tehokas antiperspirantti, joten kokeilin sutaista sen päälle tuota samaa Madaraa, mitä sinullakin on. Se taas yksinään ei riitä kunnolla pitkää päivää. En tiedä, onko hommassa järkeä, mutta yhdessä ne toimivat hyvin, ja tuntuvat silti tavallista antiperspiranttia kevyemmältä, ja käytän samalla kaapissa jo olevia tuotteita hyödyksi, joten tällä mennään ainakin siihen asti kuin Madara loppuu. Tuo kivi varmaan kestää ikuisesti…

    • Minulla on joskus vuosikausia sitten ollut myös käytössä sellainen kristallidödö, onkohan sama tuote? Se piti mielestäni erittäin hyvin. Mielenkiintoinen tuo kerrostaminen, mutta jos se toimii niin sehän riittää.

    • Minäkin käytin aikanaan dödöjä tällä tavalla, eli kristallideodoranttia pohjalle ja päälle suihkutettavaa deodoranttia. Ne piti hyvin yhdessä. Nykyään en pysty käyttämään suihkutettavia deodorantteja, koska tuoksuvat liian voimakkaalle. Triple dry-merkillä on hyviä dödöjä, mutta eivät ole luonnonkosmetiikkaa. Käytän sitä nykyisin, koska en ole löytänyt sellaista vastaavaa luonnonkosmetiikasta, joka pitäisi hyvin hajua ja hikeä.

  4. Moi Jenni, tässä edellisen kommentin kirjoittaja. En hoksannut, että nimi tulee kommentoidessaan näkyviin – voisitko hyväksyessäsi vaihtaa tilalle mun nimimerkin Ullis, tai jättää kommentin hyväksymättä? Iso kiitos!

    • Itse taas luotan apteekikosmetiikkaan ja suuriin valmistajiin ja lääketehtaisiin, joita valvotaan ja jotka ovat velvollisia noudattamaan Reach-asetusta. Eli mieluummin tutkitut tunnetut raaka-aineet kuin luontaistuotteiksi ilmoitetut.

  5. Mä olen kokeillut vaikka sun mitä alumiinitonta dödöä, alumiinia enkä parabeeneja kainaloihini enää laita, rintasyöpää kun on esiintynyt suvussa. Lähes kaikki luonnonkosmetiikkadödöt tuoksuu niin vahvalle, etten pysty allergisena niitä käyttämään. SItten luin että ihan ruokasooda tehoaisi hyvin, epäilin kovasti mutta kokeilin ja se oli siinä. Hiki ei haise, kainalot ei tuoksu miltään ja on halpaakin=) Ainakin mulla kainalot on kestäneet tuota hyvin, iho ei ole yhtään ärtynyt, toisin kuin monen dödön kohdalla.

      • Pyyhkäisen pestyt kuivatut kainalot ensin kostealla kädellä, ei märäksi mutta kosteaksi, sitten ruokasoodaa n.pieni teelusikallinen käteen ja siitä varovasti sivelen sen kainaloihin.Siinäpä se.
        Varmaan soodan teho perustuu juuri tuohon emäksisyyteen, mihin myös tuo meinebase perustuu, joten en sitten tiedä miten terveellistä tuo on iholle pitkässä juoksussa.
        Toisaalta, osa alumiinittomista luonnondeororanteista perustuu nimenomaan soodaan, toki niissä sitten on myös kaikenlaisia hoitavia aineita seassa. Vaihtoehtoina mulla on kuitenkin joko haista hieltä tai käyttää tuota kun luottodeororanttini (vanha alumiiniton herbina) valmistus lopetettiin, joten sillä soodalla mennään työpäivinä.

  6. Minulla on tällä hetkellä sama kombo käytössä ja samoilla perusteilla. 🙂 Lisäksi päivinä, jolloin en tee mitään kovin fyysistä tai lähde ihmisten ilmoille paitsi kauppaan tms. en käytä mitään dödöä, koska en sitä silloin tarvitse.

    • Hauska kuulla että joku on keksinyt saman systeemin! Tunnustan, että minäkin jätän välillä koko dödön pois, jos vain oleilen kotona koko päivän. Paidan saa kyllä laittaa pesuun illalla sellaisen päivän jälkeen.

  7. Olen hämmentynyt, että jumppatunnille pitäisi laittaa antiperspiranttia. Tai eikö liikunnassa oli aika selvää että hikoillaan? Miksi se haittaa? Ei se hiki tuoreena edes haise.

    • Riippuu varmaan ihmisestä, mutta jumppatunneilla käyneenä olen havainnut että aika monilla haisee 🙂 Ei se hikoilu ole luonnotonta, mutta kohteliasuudesta muita kohtaan moni varmaan toivoo, ettei oma hiki haise.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.