Ensin tärkeä kysymys: mitkä olivatkaan niitä paikkoja, joihin voi Helsingissä viedä farkkuja uusiokäyttömateriaaliksi? Tiedän, että joku teistä lukijoista on jo kertaalleen vinkannut tästä mahdollisuudesta täällä, mutta en millään löydä oikeaa kommenttia. Jos tiedät vastauksen, kerro kommenteissa! Lähdössä olisi peräti neljät farkut, jotka ovat niin reikäiset ettei niitä kannata ruveta korjaamaan. Haluaisin ne hyötykäyttöön mieluummin kuin poltettaviksi. Mutta jos en keksi mitään fiksua niin sitten ne menevät roskiin.
Sitten viikon vinkkeihin. Vastaisku Konmarille! Tässäpä virkistävä näkökulma: älä heitä pois, vaan laita säilöön ja käytä myöhemmin. Tällä hetkellä äärimmäisen epätrendikäs ajatus. Kierrätyskeskuksen kehitysjohtaja Tuovi Kurttio haastaa reippaasti Kondo-filosofian ja kritisoi muitakin raivausideoita. (Helsingin Uutiset)
Kiinnostava artikkeli kodinkoneiden käyttöiästä: tutkimuksen mukaan kodinkoneet eivät rikkoudu herkemmin kuin aiemmin siksi, että valmistajat tekisivät niistä tahallaan huonompia. Koneita ei yritetä tehdä kestämään ikuisesti, mutta yhtälö on monimutkaisempi, kuin miltä ensivilkaisulta vaikuttaa. Lisäksi ihmiset haluavat uutta uuden vuoksi – miksi siis tehdä laite joka kestäisi 20 vuotta, jos kuluttaja kuitenkin haluaa viiden vuoden päästä uuden mallin vaikka entinen toimii. Miettikää nyt vaikka televisioita tai kännyköitä. Kiinnostavaa asiaa, suosittelen. (YLE)
Tästä olen samaa mieltä: desinfioivia siivousaineita ei tarvita tavallisessa kodissa mihinkään. Päinvastoin, jos kaikki bakteerit katoavat ympäriltä, ympäristö muuttuu epäterveelliseksi. Tässä artikkelissa haastatellaan siivousaineista väitellyttä tohtoria, joka puhuu puhtaiden tiskirättien, höyrypesurien ja arkijärjen puolesta. Virkistävää luettavaa. (YLE)
Tykkään KonMarista, mutta olin silti samaa mieltä kaikesta Tuovi Kurttion kanssa. Ehkä KonMari on minulle tärkeä sen tavaroiden arvostamisen kannalta, ja viikkausvinkit olen ottanut tyytyväisenä käyttöön. Ja on sitä oikeasti turhankin tavaraa, kuten rikkimennyttä kamaa, jota oikeasti ei käytetä eikä tulla korjaamaan. Mutta sitten taas tyhjiä, valkoisia asuntoja en ole koskaan ymmärtänyt. Näyttävät toki kuvissa kivoilta, mutta itse en halua asua sellaisessa – eikä minun ympäristöni pysy sellaisena tein mitä tahansa. Minä vain tykkään siitä, että esillä on jonkun verran tavaroita, joita käytän. Kun keskeneräinen neulomus ja muutama kesken oleva kirja on esillä, tunnen vain oloni kotoisammaksi.
Sitten taas tuosta elektroniikasta. Jos telkkari ja kännykkä toimii, miksi ihmeessä minä haluaisin uudet?
Tiedän kyllä ihmisiä (aika usein miehiä), jotka himoitsee uusinta elektroniikkaa vaikka vanhakin toimii. Olisko se sama, että on kiva ostaa vaikka uutta kosmetiikkaa, vaikka periaatteessa varastot on täynnä ennestäänkin?
En ole tuosta artikkelista kaikin osin samaa mieltä, mutta hyviä pointteja siinä oli, ja tykkäsin tuosta virkistävän erilaisesta asenteesta! Nykyisin on muotia karsia, raivata ja vähentää, ja siihenhän tämäkin blogi aika pitkälti keskittyy. Mutta hyvin perustellut vastakkaiset mielipiteet ovat aina tervetulleita.
Itse asiassa mullakin tuli myöhemmin mieleen yksi kohta, mistä en ole samaa mieltä. Nimittäin se, että tavaroiden säilyttäminen olisi tulevien sukupolvien huomioonottamista. Ei se kuolinpesien raivaus nimittäin niin kivaa hommaa taida olla… Toki se, että säästää muutaman kivoimman vaatteen, jonkun lapsen koulukirjoista, jonkun pelin jota on tykätty pelata jne, on ihan kivaa, mutta miksi säästää jotain kuluneita tavaroita, joille ei ole käyttöä ja joista ei itsekään tykkää? Kannattaako säilyttää kaikki lasten koulukirjat tai kaikki omat pieneksi käyneet vaatteet ja kulahtaneet laukut? Ihan vaan siksi, että on tilaa säilyttää. Ei ne kaikki kuitenkaan päädy perillisten aarteiksi, se on ihan varma. Että sellainen esikarsinta on kyllä minusta sitä suurempaa huomioonottamista.
Mutta sitten taas toisaalta se karsiminen ihan vaan karsimisen vuoksi on sekin vähän hassua, jos tilaa on ja tavaran määrä ei ahdista.
No ainakin se H&M ottaa niitä vanhoja risoja vaatteita ja niistä tehdään jotain imeytysmattoa tms.
Pitääköhän mun nyt taipua ja kuskata sinne? Hyvä että muistutit. Onhan siellä ainakin pieni mahdollisuus, että niistä tehdään öljynimeytysmattoa, mikä sopisi minulle oikein hyvin.
Varmasti on niin, että raivaamisesta on tullut trendi, mutta kyllähän se suurilta osin tulee siitä, että tavaraa on niin hirveästi. Ei varmasti 50-luvulla kellään ollut suurempaa tarvetta raivata esim. vaatteita. Jotenkaan en usko, että kovin moni raivaa raivaamisen vuoksi, ellei siihen ole mitään tarvetta. Erikseen ovat sitten he, jotka ovat ”minimalisteja” ja raivaavat, mutta ostavat koko ajan lisää, ja sitten taas raivataan. Eli toisin sanoen kuluttavat todella paljon.
Olisko niin, että kynnys raivaamiselle on laskenut? Että ihmiset raivaavat herkemmin kuin aiemmin?
Viime vuoden huhtikuussa kirjoittamassasi Vaatteita on huollettu -tekstissä on kommenteissa vinkattu joitakin jatkokäyttömahdollisuuksia farkuille.
Kiitos mahtavasta blogista, tämä on yksi suurimpia suosikkejani ja auttanut todella monessa käytännön pulmassa.
Aaah, kiitos, loistavaa! Selasin monta vanhaa tekstiä läpi, tämän missasin. Tuolla oli se ekodesign-vinkki mikä mulla oli mielessä, ja oli monta muutakin jotka olin jo unohtanut.
Ja kiitos kiitoksista! Ihanaa saada tuollaista palautetta! 🙂