Avainsana-arkisto: kasvit

Säästäväisyysviikko

Julkaistu , kirjoittanut
1

Paastoa on kolme viikkoa jäljellä, ja tämän viikon teemana on nuukailu. Tavoitteena on käyttää rahaa mahdollisimman vähän ja järkevästi. En ole etukäteen varautunut tähän viikkoon mitenkään, eli en ole esimerkiksi hamstrannut viime viikolla jääkaappia täyteen vain siksi, että pääsisin tällä viikolla käymästä kaupassa. Se olisi minusta fuskaamista.

Kirjoitan tätä tiistai-iltana, eli takana on kaksi säästäväisyyspäivää. Maanantaina en käyttänyt rahaa mihinkään. Jos tarkkoja ollaan, en MUISTA käyttäneeni rahaa mihinkään. Tässä näkee, miten moni asia menee arjessa aivan tiedostamatta, myös rahankäyttö ainakin ruokaostosten osalta. En kuitenkaan saa päähäni ainuttakaan ostosta maanantailta; en käynyt nettikaupoissa enkä edes lähikaupassa ruokaostoksilla. Tiistaina käytin rahaa kahteen asiaan: katsastin auton ja ostin kukkia hautausmaalle. Katsastus oli edullinen, koska pystyin hyödyntämään ”happy hour” ajan. Kukat olisin voinut saada hiukan halvemmalla muualta kuin hautausmaan kioskista, mutta aina ei osaa ennakoida. Yhteensä rahaa meni 76€, joista 66€ katsastukseen ja päästömittauksiin sekä 10€ narsisseihin.

Aion siis loppuviikonkin kiinnittää hintoihin huomiota, enkä aio shoppailla mitään vain huvinpäiten. Kaksi jäljellä olevaa teemaa ovat nettipaasto ja laiskuuden karkoitus. Nettipaaston ajattelin jättää viimeiseksi, koska tiedän sen olevan vaikein. Täytyy varmaan hankkiutua pois nettiyhteyksien ääreltä, jotta paasto onnistuisi. Laiskuusviikolla oli tarkoitus hoitaa kaikki rästiasiat kerralla pois, mutta tämä on hieman vaakalaudalla sillä olen taas sairauslomalla. Täytyy katsoa ensi viikon alussa, miten hyvin teema on mahdollista toteuttaa.

Ekoraportti ja lisää jämiä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ekoviikko meni lähes huomaamatta. Lopetin asunnon lämmittämisen, kierrätin kaiken minkä pystyin, sammuttelin valoja ja tsemppasin muovikassien kanssa (ja onnistuin!). Söimme lähinnä jämiä jääkaapista, ja itselleni tein kasvisruokia. Pyykinpesussa en lähtenyt 40 asteen linjalle, vaan pesin lakanat kuudessakympissä, kuluttipa sähköä tai ei. Lauantaina vietettyy Earth Hour -tapahtumaan tuli osallistuttua vahingossa, sillä emme olleet kotona silloin, kun valot piti sammuttaa. Meillä oli siis ikkunat pimeänä oikeaan aikaan. Ekoviikosta jäi päällimmäisenä käteen ennakoinnin merkitys. Isoin vaikutus on sillä, että suunnittelee toimintaansa etukäteen ekonäkökulmasta.

Olen jälleen raivannut kotia samaan tasaiseen vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Huomasin, että jämäpurkkejahan on muuallakin kuin vain kylppärin kaapissa. Tajusin nimittäin, että omistan KOLME purkkia kasvilannoitetta, joista kaksi avattua, sekä lisäksi ravinnepuikkoja (myös avattu paketti). Viime viikolla kevätauringon paistaessa olen päättäväisesti lannoittanut huonekasvejamme sillä ravinteella, jota oli vähiten jäljellä, ja pääsin lopulta yhdestä pöntöstä eroon. Noilla ravinnemäärillä hoitaisi siis viikon pientä kasvihuonetta, joten mitään puutetta ei pääse lähiaikoinakaan syntymään.

Tämä episodi sai miettimään, missähän muualla meillä voisi olla turhia vajaita purnukoita tilaa viemässä. Ensimmäisenä tuli mieleen siivoustarvikkeet. En ole vielä käynyt niitä läpi, mutta aivan varmasti siellä on avattuja tuplakappaleita. Sitten keksin kenkienhoitokorin. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja samalla kun lankkasin talvikengät säilytykseen, kävin läpi kenkävoidetilanteen. Löytyi yksi kuivunut (roskikseen) ja yksi väritön jämäpurkki, joka kulutetaan jatkossa ensimmäisenä pois. Löytyi myös neljä avattua tuubia mustaa lankkia ja voidetta – mustaa lankkia ei siis ole tarpeen ostaa seuraavaan kymmeneen vuoteen. Laitoin vielä pohjalliset omaan pussiin ja kengännauhat toiseen, joten kori on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin erinomaisessa järjestyksessä.

Kosmetiikan osalta jämäpurkit ovat vähentyneet ansiokkaasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka vähennys onkin pieni. Mutta on mukavaa, ettei kylpyhuoneessa pyöri enää ylimääräisiä tuotteita. Heitin yhden deodorantin roskiin, koska se oli vanhentunut piloille. Sen yhden itselleni sopimattoman sampoon taidan viedä taloyhtiön saunaan ja laittaa mukaan viestin että saa käyttää. Kyse on kuitenkin ihan hyvästä tuotteesta, jota on lähes pullollinen jäljellä. Sitten pitää vain etsiä itselle toimivampi vahtoehto. Kaikki ylimääräiset vartalovoiteet on kulutettu pois, ja hiustuotteista suurin osa. Ideaalitilanne alkaa vähitellen lähestyä.

Ja vielä muistutus helsinkiläisille ja espoolaisille: HSY:n keräysautot lähtevät liikkeelle tänään! Tarkista oman alueesi aikataulut HSY:n sivuilta.

Kasviosaston karsimista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Jos heittää pari viherkasvia roskiin, lasketaanko se tavaroiden karsimiseksi? Vaihdoin viherkasvien mullat viikko sitten, ja samassa yhteydessä oli hyvä tilaisuus arvioida, oliko kasvi vielä elinkelpoinen vai ei. Pari kulahtanutta lähti roskiin, muut saivat isommat ruukut ja tuoretta multaa.

Olen sitä mieltä, että viherkasveillakin on oma elinkaarensa, ja kun ne alkavat näyttää ränsistyneiltä, heitän ne pois. En tietenkään heti, kun ensimmäinen keltainen lehti ilmestyy, mutta jos normaalit elvytystoimenpiteet eivät muutamassa kuukaudessa tehoa, kasvi lähtee biojätteisiin. Mielestäni viherkasvien kuuluu olla sekä kauniita että funktionaalisia. Kaunis tarkoittaa vihreää, hyvinvoivaa ja silmääni miellyttävää kasvia. Ei kuivia oksia, ei nahistuneita tai keltaisia lehtiä eikä liiallista rönsyilyä hallitsemattomiin suuntiin.

Funktionaalisuus tarkoittaa sitä, että nykyisin valitsen mieluusti erityisesti sellaisia kasveja, joiden tiedän poistavan huoneilmasta epäpuhtauksia. En tiedä miten tehokasta kasvien toiminta on, mutta minusta on hauskaa ajatella, että ne vaikuttavat sisäilmaan positiivisesti. Kukkivia kasveja minulla ei paria joulukaktusta lukuunottamatta ole, mutta tykkään kovasti leikkokukista. Ne saavat toteuttaa lähinnä esteettistä tehtävää.

En kaikesta huolimatta ole mikään erityinen viherpeukalo, joten valikoimaa määrittää myös se, miten sitkeähenkisistä lajikkeista on kyse. Käytännössä olen todennut, että anopinkieltä ja rönsyliljaa on vaikea saada hengiltä. Molemmat sinnittelevät huonossa mullassa, sietävät satunnaista kastelua ja ajoittaista kuivahtelua mukisematta. Mullanvaihto, ravinnepuikko ja säännöllisempi kastelu saa ne jälleen kiltisti kukoistamaan. Anopinkielen hyvä puoli on sekin, että sitä voi jakaa helposti pienemmäksi, eikä juurien katkominen vaikuta kasvin hyvinvointiin. Niinpä sama kasvi elelee samassa ruukussa vuodesta toiseen, pienennän sitä    vain parin vuoden välein, ja taas mennään. Tai on tietysti mahdollista, että olen vain saanut todella kestävän yksilön.

Viikon vinkit: kodinkoneita, tavaroita säästäviä suomalaisia ja tulppaaneja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

YLE kertoo, että pienemmät kodinkoneet kuten pölynimurit yms. ovat nykyisin kertakäyttöisiä. Jääkaappeja sentään vielä välillä korjataan.

Suomalainen säästää ja säilöö tavaroitaan varastoissa enemmän kuin muut eurooppalaiset. Syy on pitkälti säilytystiloissa. Kaupungeissa sitä on ehkä vähemmän, mutta näyttäkää minulle omakotitalo, josta ei löytyisi ylimääräistä tavaraa autotalleista, vinteiltä, vajoista ynnä muista. Ja sitten on tietenkin kesämökit, joita jutussa ei edes mainita. (YLE)

Tulppaanisesonki on parhaimmillaan. Vesimäärä ja se, miten kukkia kohdellaan kun ne tuodaan kaupasta kotiin, vaikuttavat kimpun ulkonäköön. Oma vinkkini on leikata alimmat lehdet pois, jolloin maljakosta tulee siistimmän näköinen ja kukat mahtuvat paremmin. Tulppaanit kasvavat edelleen maljakossa, joten lehtiä voi huoleti karsia. (MTV3)

Vieraskoreudesta

Julkaistu , kirjoittanut
5

Minä myönnän. Olen vieraskorea.  Siivoan aina ennen kuin meille tulee vierata, ja mitä isommat juhlat sitä tarkemmin jynssään. Katrilta olen oppinut, että on olemassa ihmisiä, joita eivät pölyt nurkissa häiritse, vaikka vieraaksi tulisi kuka. Itse en kuulu heihin, vaikka tietysti vähentäähän se paineita jos pystyy olemaan välittämättä.

Tieto vieraista saa kyllä hyvin vauhtia erinäisiin kodinparannusprojekteihini. Hyvä esimerkki on parveke. Laitoin viikonloppuna sen ns. talvikuntoon: kaivoin laatikoista kuihtuneet kesäkukat pois ja siirsin kesää ulkona viettäneet huonekasvit takaisin sisätiloihin. Istutin parvekelaatikoihin kanervia ja hopealankaa, ja täydensin koko komeuden jäkälillä. Olin niin tehokas, että kuskasin vintille saakka kesällä käytössä olleet kukkapylväät ja lakaisin lattialta roskat pois. Vaikutelma on oikein kiva ja viihtyisä, vaikka itse sanonkin. Suunnittelin jopa sellaista, että asentaisin jouluvalot jo tällä viikolla paikalleen. Eihän niitä tarvitse laittaa päälle vielä, mutta urakka voisi olla miellyttävämpi ilman lunta ja pakkasta. Nehän voi laittaa päälle vasta marraskuussa.

Moni naapuri on tietysti ehtinyt hoitaa kanervansa jo pari viikkoa sitten, mutta naapurikilpailu ei ole yhtään niin tehokasta kuin vanha kunnon vieraskoreus. Mikäli niitä pippaloita ei olisi tiedossa, olisivat  kuihtuneet lobeliat saaneet heilua hiljaa tuulessa edelleen. Mutta kun pian on taas paljon vieraita tulossa, motivaationi saada parveke edustuskuntoon kasvoi huomattavasti. Tiedän, että tällä viikolla tulen puunaamaan kotia muutenkin tarkemmin kuin yleensä, mutta en raivopäänä vaan hyvällä fiiliksellä. Oletan, että kaikki arvaavat, ettei meillä yleensä näytä ihan niin siistiltä. Siitä huolimatta tulen mahdottoman hyvälle tuulelle ajatellessani, miten hienoa meillä on kun juhlat alkavat. Luulen, että jos en innostuisi tuosta ajatuksesta niin kovasti, jäisi siivoaminenkin vähemmälle.

Onko lukijoissa vieraskoreita? Siivoatteko ennen vieraita?

Viikon vinkit 31/2013: kemikaaleja ja luovaa kierrätystä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tämän viikon teemana kemikaalit ympäristössä, sekä lopussa mahtava uusiokäyttövinkki.

YLE uutisoi, että lelujen kemikaalisäädöksiä on kesäkuussa tiukennettu. Olennaiset asiat tulevat kuitenkin jutun lopussa: tarkimmin kannattaa vahtia sellaisia leluja, joita lapsi laittaa suuhun, sillä sylki liuottaa lelusta kemikaaleja. Kannattaa myös muistaa, että Tukes ei tarkista kaikkia Suomessa myytäviä leluja, vaan tekee lähinnä pistokokeita. Tämä oli ainakin minulle tärkeä tieto, jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Jos siis haluaa pelata varmanpäälle, muovilelut kannattaa jättää kauppaan.

Edelleen YLEn uutissivuilta löytyy juttu, jonka mukaan vain vähäinen osa kemikaalien vaikutuksista tunnetaan, puhumattakaan niiden yhteisvaikutuksista. Tästä ei tietenkään seuraa, että kaikilla kemikaaleilla olisi automaattisesti vaarallisia seurauksia. Mutta uskoisin, että mitä enemmän tämän tyyppistä uutisointia alkaa tulla, sitä enemmän luomu, luonnonkosmetiikka ja vastaavat tuotteet alkavat kiinnostaa. Eikä sekään välttämättä ole huono asia.

Loppukevennyksen aika: katsokaa, miten mahtava kasvihuonelyhty! Tämä jos mikä on luovaa tavaroiden uusiokäyttöä. Kuva löytyy Anja Nystenin Kemikaalikimara-blogista, joka muuten on täynnä erittäin pätevää tietoa kemikaaleista, alan asiantuntijan kirjoittamana. Voin suositella!

Tehokasta raivaamista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Epäonnistuneen kirpputorin kiukkuisissa jälkimainingeissa olen onnistunut raivaamaan tehokkaasti. Jos on tarkoitus karsia tavaroita, työ on saatu päätökseen sitten, kun tavarat ovat poistuneet asunnosta pysyvästi. Sain vihdoinkin kipattua kierrätyslaatikkoon säkillisen vaatteita, jotka ovat odottaneet kärsivällisesti komeronnurkassa varmaankin vuoden. Myin naapurille ison pussin lastenvaatteita, menivät hyvään tarkoitukseen ka sain vähän rahaakin. Kierrätyspisteelle kuskasin kangaskassillisen lasia ja metallia. Heitin myös pois kuihtuneita viherkasveja, ja sain jopa (mummoni ohjeilla) mullan vaihdettua siitä isosta ja hankalasta kasvista.

Näiden lisäksi olen valmistellut vintage-liikkeeseen vietävät merkkivaatteet viemistä vaille kuntoon. Olen myös raivannut työhuonetta, joka on pikemminkin romuhuone, ja tuloksia alkaa näkyä. Otin kaameita ennen-kuvia, teen oman postauksen tästä myöhemmin. Siihen on joka tapauksessa kuulunut mm. kirjoituspöydän laatikoiden siivoamista, ja samassa yhteydessä on tullut heitettyä paljon vanhaa paperisälää roskiin. Varsin tehokasta siis! Ja tietysti kaiken ohessa on tullut kuskattua vinttiin sellaista tavaraa, jota ei vielä osaa tai voi heittää pois.

Tässä on siis toivoa, että kesän aikana tilaa tulee lisää ja romuista pääsee eroon. Joskin kaikkea tätä tehdessä miettii jälleen, miten tarkkana pitäisi kaiken ostamisen kanssa olla, ettei esine muutu romuksi ennen kuin se hajoaa.

Pientä puuhaa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Muistatteko vielä joulumännyn? Se poistui parvekkeeltamme eilen. Tästä voi päätellä, että kevätvalmistelut eivät ole ainakaan etuajassa. Erinäistä hommaa olisi tehtävälistalla, mutta koska olen ollut sekä pahan saamattomuuden että optimismiharhan vallassa, aloittaminen on jäänyt ajatuksen asteelle. (Optimismiharha = virheellinen kuvitelma siitä, että huomenna olemme aina reippaampia, aktiiivisempia ja aikaansaavampia kuin tänään.)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin parvekkeen raivaamisen. Mänty heivattiin menemään, samoin viimeiset kanervat (!), tyhjensin vanhat mullat kukkalaatikoista ja lakaisin lattian. Meillä on lasittamaton parveke vilkkaan kadun varrella, joten noen määrä on melkoinen. Lattialla on puurallit, jotka pitäisi aivan ehdottomasti nostaa ylös, jotta lattian voisi lakaista sieltä alta. Sen jälkeen rallit pitäisi kuurata, jotta parvekkeelle voisi mennä ilman kenkiä. Sain naapurilta hyvän vinkin, että parvekkeen pesu kannattaa ajoittaa kunnon sateen aikaan. Silloin ei haittaa, että lattianraoista tippuu vettä maahan, ja huuhtelu hoituu puoliksi itsestään. Sopivaa sadetta ei ole näkynyt, joten täytynee hoitaa homma jonain iltana, jottei kovin moni ohikulkija saa päällensä saippuavettä. Sitä ennen haluan kuitenkin istuttaa kukat laatikoihin – pitäisi vain ensin saada hankituksi ne…

Parvekkeen lisäksi olisi muitakin siivous- ja raivaustöitä listalla odottamassa. Ikkunat ovat harmaat, lattiat samaten. Työhuoneen ikuisuusprojekti odottaa tekijäänsä, ja tiedän että arkistointi on pahasti päässyt taas lapasesta. Yksi iso viherkasvi pitäisi vielä vaihtaa multaan, mutta se on niin hankala projekti, että olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. Ja lisäksi on vielä runsas määrä pienempiä juttuja, jotka olisi kiva saada tehtyä.

Nyt on kuitenkin niin, että useimmille töille on selkeä takaraja. Meillä on isot juhlat kesäkuun puolessa välissä. Eilisen kirjoituksen hengessä tiedossa on siis vieraskoreaa puunaamista. Haluan, että kun vieraat tulevat, täällä kiiltää. Joten tässä on nyt  reilut kolme viikkoa aikaa, ja kyllähän siinä ajassa pitäisi selvitä mistä vaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen oikeastaan lykännyt muutamia juttuja siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä niitä kahteen kertaan. Esimerkiksi lattiat olisi voinut pestä jo aika päivää sitten, mutta koska joka tapauksessa pesisin ne juhlia varten, olen lykännyt moppiin tarttumista.

Asiat eivät tapahdu kuin tekemällä, joten sen sijaan että valittelen täällä töiden paljoutta, olisi fiksumpaa vain kääriä hihat ja aloittaa. Mutta koska elämä on täynnä valintoja, päivitän mieluummin blogia, sillä se on hauskempaa kuin arkistointi. Seuraavaksi äänitetään tämän viikon podcast, ja jälleen aloitus lykkääntyy… Mutta ei hätää. Pakko on paras muusa, joten kyllä nämä kaikki tehdyksi tulevat.

Viikon vinkit 17/2013: ammattiapua, mullanvaihtoa ja partavaahtoa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä mielenkiintoisessa uutisessa kerrotaan, että Tampereella kaupunki saattaa palkata sosiaalitoimen asiakkaille avuksi ammattiraivaajan. Ammattilainen auttaa raivaamaan sellaisia koteja, joiden roinamäärät alkavat uhata terveytta tai turvallisuutta. Jutussa käy hyvin ilmi, mikä on raivaamisen vaikein ja raskain osa: päätöksenteko. (YLE)

Nyt kun mullanvaihto on saatu loppuun, tässä vielä kootut ohjeet. Mikäli jollain on vielä homma hoitamatta. (MTV3)

MTV3:n sivuilla väitetään, että partavaahto puhdistaa matolle kaatuneen punaviinin. Voiko tämä pitää paikkansa? En ole kuullut tällaista niksiä koskaan ennen. Tähän saakka olen luullut, että suola auttaa, tai valkoviini. Mutta partavaahto?

Ja hei – jos sinulla on kokemuksia hyvistä (tai huonoista) myrkyttömistä pesuaineista, jätä kommentti edellisen postauksen loppuun! Aion ruveta testailemaan miten ympäristöystävälliset aineet pärjäävät Tolulle ja Andylle, mutta kaipaisin myös teidän vinkkejänne! Kiitos.

Mullat vaihtoon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tilanne on se, että lähes kaikki kukat on saatu uusiin, isompiin ruukkuihin ja kunnolliseen multaan. Yritin noudattaa teiltä saamiani ohjeita parhaani mukaan. Hiekkaista multaa en saanut, mutta luomumulta-keskustelun jälkeen hankin siis sellaista lisää. Sain ohjeen vaihtaa mullat muovipussin sisällä, ja se kyllä vähensi sotkua merkittävästi. Otin siis lattialle ison muovikassin, laitoin ruukun sen keskelle, ja kaivoin kasvin ylös. Vaihdoin tilalle isomman ruukun, tyrkkäsin kasvin takaisin ja täytin reunat uudella mullalla. Väistämättä ohi kariseva multa päätyi etupäässä pussiin eikä lattialle. Apuna oli Fiskarsin kukkalapio, joka on kieltämättä oikein hyvä tähän tarkoitukseen.

Kukkanen pesulla.

Kukkanen pesulla.

Minulla on tapana pestä kasvit mullanvaihdon yhteydessä. Oma niksini on laittaa joko juuripaakku tai koko ruukku muovipussiin ja sulkea se tiiviisti juuren ympäriltä. Sitten vain koko kukka suihkuun tai hanan alle. Hedelmäpussit toimivat tässä parhaiten, koska ne ovat ohuita ja helpot solmia. Pesen siis kirjaimellisesti kaikki pölyt pois, ja kasvitkin tuntuvat tästä tykkäävän. Mullanvaihdon jälkeen jätän ne hetkeksi kuivumaan kylppäriin, ennen kuin tuon takaisin ikkunalaudalle. Samassa yhteydessä olen pessyt myös aluslautaset ja pyyhkinyt ruukut puhtaiksi ulkopuolelta. Pinttyneisiinkin aluslautasiin tehoaa kokemukseni mukaan taikasieni.

En tänä vuonna hankkinut yhtään uutta ruukkua tai purkkia. Siirsin vain kasveja toistensa ruukkuihin, siis aina pienemmän isompaan, ja hyödynsin komerosta löytyneitä vanhoja ruukkuja. Anopinkielen jaoin kahtia, ja istutin vehreimmät varret takaisin vanhaan ruukkuun mutta uuteen multaan. Kellastuneet lehdet heitin pois. Nyt jäljellä olisi enää yksi iso posliinikukka, joka kaipaa uutta multaa muttei välttämättä uutta ruukkua. Täytyy siis jostain kehittää todella iso muovipussi, jonka sisällä mullanvaihto saataisiin tehtyä siististi, sillä tätä kasvia ei voi siirtää pois omalta paikaltaan vaihdon ajaksi.

Kaiken kaikkiaan urakka on siis lähes ohi. Multaa on riittää vielä parvekeruukkuihin, joissa tällä hetkellä retkottaa joukko äärimmäisen kulahtaneita kanervia. Tosin sitä joulumäntyäkään ei ole vielä saatu heivattua, joten parveke odottaa vielä kevätsiivousta. Meillä on parvekkeen lattialla puurallit, jotka ovat olleet talvella lumen ja jään alla, ja tällä hetkellä varsin likaiset. Sain naapurilta vinkin, että ne kannattaa pestä silloin kun sataa oikein kunnolla. Ovat nimittäin valmiiksi märät, eikä tarvitse erikseen kastella, ja huuhtelukin hoituu osittain itsestään. Odottelenkin kunnon kaatosadetta, jolloin voisin jynssätä parvekkeen lattian kuntoon.