Pesuaineet kiertoon ja kukkamultapäivitys

Muistatteko, kun upouusi pesukone temppuili, ja Miele hyvitteli meitä pesuaineilla? Totesin, että eivät ne tule meillä käytettyä. Siksi kiikutin ne taloyhtiön pesutupaan, ja kirjoitin mukaan lapun että käyttäköön pois ken haluaa. Pesuaineet ovat epäilemättä oikein hyvät, mutta olen niin tottunut käyttämään hajusteettomia tuotteita, että nämä jäivät tarpeettomina hyllyyn.

"Pesutorni"

”Pesutorni”

Tuon pikkuputelin jätin itselle, se on tarkoitettu urheiluvaatteiden pesuun. Ehkä sille löytyy vielä käyttöä. Toivottavasti joku naapuri ilahtuu, ja säästää pitkän pennin noita käytellessä.

Olen luvannut kuvia kukkamultaprojektista. Niitä ei ole näkynyt, koska huomasin ettei ostamani multapussi riitä alkuunkaan. Olen laittanut ulkokukkien siemeniä kasvamaan, ja siinä hommassa meni puolet ostetusta mullasta. Täytyy siis hankkia uusi, isompi säkki ennen kuin pääsen tositoimiin. Kaikki lukijoilta saadut vinkit on kuitenkin tallessa, ja raporttia seuraa!

Vihdoinkin luomumultaa!

Kukkamultaprojekti on siinä vaiheessa, että yksi pussi multaa on ostettu. Valinnanvaraa ei lähi-Alepassa ollut, joten tällä mennään ensimmäiset pari ruukkua. Pussi on niin pieni, ettei siitä kyllä riitä kuin pienille kukille. Täytyy kääntyä isompien markettien puoleen, ennen kuin homma pääsee todenteolla vauhtiin.

Tämän pussin kyljessä oli kuitenkin mielenkiintoinen yksityiskohta:

Luomumultaa!

Luomumultaa!

Valistakaa nyt minua jos olen täysin väärässä, mutta voiko multa koskaan olla muuta kuin luomua?!? Kun eloperäinen aines maatuu, tuloksena on multaa. Vai onko tämä multa koostettu kenties ainoastaan kompostoimalla luomukasveja ja yhdistämällä sitä luomukanojen kakkaan? Hämmentävää. Mutta myös naurattavaa. Olen hymyillyt tälle leimalle monta päivää. Tulee mieleen amerikkalaiset ruokamerkinnät. Siellä esimerkiksi oliiviöljypullon kyljessä voi lukea isolla ”0% hiilihydraatteja” – ilmeisesti siltä varalta, että  kuluttaja ei sitä itse älyäisi.

Luomu on toki monella tavalla hyvä asia, mutta jotain rajaa sentään silläkin ratsastamiseen. Minä ihmettelen, voiko luomu todella olla valintakriteeri kukkamultaa valitessa… Vaikka tietysti voihan sitä ajatella, että tiedostava kuluttaja haluaa tarjota viherkasveilleenkin vain parasta – siis luomua!

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Havahduin siihen, että maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi viikon päästä. Ei uskoisi kun katsoo ikkunasta ulos – kaikkialla näkyy vain lunta, meri on jäässä ja plussa-asteista ei ole mittarissa näkynyt. Nyt lienee silti oikea aika ryhtyä ruljanssiin, jota sanotaan multien vaihtamiseksi. Viime vuonna en jaksanut siihen ruveta, joten tänä vuonna lienee pakko, mikäli haluan että kasviparkani sinnittelevät elossa jatkossakin.

En ole erityinen viherpeukalo, mutta tykkään huonekasveista, leikkokukista ja siitä että parvekelaatikoissa kasvaa jotain kaunista. Kastelen ja hoidan kasvejani hieman kausiluontoisesti, mistä syystä muutama on heittänyt henkensä joko liiallisen tai liian vähäisen hoidon seurauksena. Parhaiten on menestynyt joulukaktus ja joku Ikeasta ostettu parin euron viherkasvi, jotka eivät ole kastelun epäsäännöllisyydestä moksiskaan. Sain pari kuukautta sitten lahjaksi upean orkidean, ja yritän kovasti pitää sitä hengissä. Olen nyt suunnilleen muistanut kastella sitä oikein, mutta yksi väli venähti vähän pitkäksi, ja lehdistä tuli sen seurauksena vähän omituiset. En tiedä saako niitä takaisin kiiltäviksi millään hoidolla.

Kukkamultien vaihto on yksi rasittavimmista kotitöistä jonka tiedän. Se on työlästä, sotkuista, aikaa vievää ja kaiken kaikkiaan hankalaa. Ensin pitää raahata painava säkki multaa kotiin, sitten etsiä sopivia ruukkuja, ja lopuksi vielä istuttaa kasvit uudelleen, minkä seurauksena joka paikka on mullassa ja kuivuneissa lehdissä. Tähän saakka olen tehnyt työn kylpyhuoneessa, joka on vuorattu sanomalehdillä. Apuna käytän tarkoitukseen valmistettua Hackmannin kukkalapiota, sillä olen kyllästynyt kaivamaan kukkia ruukusta epäsopivilla työkaluilla. (Eräänä vuonna yritin irroittaa juuttunutta kasvia puisella paistinlastalla, joka tietysti katkesi, ja kärki jäi kasvin seuraksi jumiin sinne ruukun pohjalle. Sanoinko jo, etten ole mikään hortonomi.)

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Nyt olisivat siis hyvät neuvot kalliit! En ole vielä kääntynyt googlen puoleen, vaan ajattelin ensin kysyä teiltä arvoisat lukijat: miten tämä homma hoidetaan niin, ettei hermot mene aivan totaalisesti? Miten selvitään ilman hirveää sotkua? Mikä multa on parasta? Pienimmätkin vinkit otetaan ilolla vastaan. Aikaa on tämä viikko, sillä vaihdan mullat ensi viikon – toisin sanoen huhtikuun ensimmäisen viikon – aikana. Lupaan kokeilla kaikkia annettuja neuvoja, ja teen aiheesta oman postauksen (kuvien kanssa) kun urakka on ohi.

Viikon vinkit 3/2013: hammastahnaa, kukkamultaa ja kauniita purkkeja

Blogi on palannut normaaliin aikatauluun ja niinpä viikon vinkit näkyvät myös oikeana päivänä. Tällä viikolla liikutaan pitkin harppauksin aihepiiristä toiseen.

Hammastahnalla voi kuulemma tehdä vaikka mitä. Huhujen mukaan se valkaisee, puhdistaa, irrottaa tahroja ja kuivattaa finnejä. En ole itse kokeillut edellämainituista kuin tuota finnien kuivattamista (minkä suhteen tahna kyllä toimii ainakin jossain määrin), mutta tässä artikkelissa annetaan pitkä lista erilaisia tapoja hammatahnan uusiokäyttöön. Arkijärki ei ota vastuuta siitä, toimivatko nämä toivotulla tavalla… (MTV3)

Seuraavassa artikkelissa keskitytään oikeanlaisen kukkamullan valintaan. Eri kasvit vaativat erilaista kasvualustaa. Itse olen käyttänyt lähinnä sitä merkkiä, mitä lähikaupasta on sattunut löytymään, paitsi orkideoille tietenkin sitä haketta. Mutta siltä varalta että joku multapeukalo haluaa hifistellä, ohjeet löytyvät täältä. (MTV3)

Tässä artikkelissa annetaan vinkkejä pienten tavaroiden säilytysratkaisuille. Olen samaa mieltä siitä, että kaikenlainen sälä kannattaa lajitella ja purkittaa, jos haluaa löytää etsimänsä jatkossakin. Olennaisinta on kuitenkin säilytysratkaisun toimivuus. Usein tarvittavan tavaran pitää olla helposti saatavilla, ei syvällä pussinpohjalla tai monimutkaisen kansimekanismin takana. Joskus on järkevää, että purkki on läpinäkyvä, joskus taas on tarkoituskin, että säilytysratkaisu piilottaa tavarat sisäänsä. Tästä voisi oikeastaan tehdä  oman postauksenkin, aihehan on aika mielenkiintoinen! (Voice)

Viikon vinkit 1/2013: kierrätysihme, tehokkaat huonekasvit ja palveluvertailua

Vuoden ensimmäiset linkkivinkit ovat sekalaista sakkia. Toisin kuin olisi voinut odottaa, media ei olekaan pullollaan ohjeita turhan karsimiseksi heti uuden vuoden alkuun. Olisiko niin, että karsiminen ja siivoaminen kulkevat käsi kädessä, ja siksi jutut painottuivat joulua edeltävään aikaan?

Aamulehti kertoo miehestä, joka pärjäsi koko viime vuoden yhdellä ainoalla jätesäkillä. Hän kierrätti kaiken mahdollisen, eikä todellista jätettä jäänyt lopulta kuin sen yhden säkillisen verran. Minusta tämä on rohkaiseva esimerkki siitä, miten kaikki on mahdollista, jos vain jaksaa tsempata. Dailymailin alkuperäinen juttu englanniksi täällä.

MTV3 neuvoo, mitkä ruukkukasvit puhdistavat huoneilmaa parhaiten. Tämä on aihe, joka kiinnostaisi minua enemmänkin. Jos tätä juttua uskoo, kasveja pitäisi olla suunnilleen yksi jokaista 10 neliötä kohden. Se tarkoittaisi sitä, että ainakin meillä on vähän liian vähän kasveja.

Jos olet pohdiskellut, kannattaisiko ottaa ennemmin Netflix vai Viaplay, tämä artikkeli vertailee molempia palveluja erittäin perusteellisesti. (Afterdawn)

Jotkut uudemmat lukijat ehkä ihmettelevät, miksi linkitän jatkuvasti näihin nettielokuvapalveluja käsitteleviin uutisiin. Syy on se, että maailman muuttuessa entistä digitaalisemmaksi, tarve omistaa fyysisiä esineitä vähenee. Ei tarvitse enää DVD-kokoelmaa, kun minkä tahansa elokuvan voi katsoa suoraan netistä. Nämä palvelut eivät ainakaan vielä ole täydellisiä (noh, se amerikkalainen versio Netflixistä oli kieltämättä aika lähellä), mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti.

Kiitosta kuusifirmalle, vaikka puu oli huono

Haisevan joulukuusen tarina sai tänään yllättävän positiivisen päätöksen. Sähköpostiini oli tullut vastaus lähettämääni reklamaatioon. Siinä pahoiteltiin kovasti tapahtunutta, sekä todettiin, että kuusen hinta hyvitetään kokonaisuudessaan. Vaikka puu oli huono, firma kyllä otti hienosti vastuun itselleen. Siitä kiitos. Viestissä oli myös tarkempi selitys ilmiölle, jonka lainaan tähän alle:

”Olemme toimineet viljeltyjen 1.luokan tanskalaisten joulukuusien parissa pitkälti toistakymmentä vuotta ja joskus kuusille on voinut käydä kuvailemallanne tavalla pakkauspäivän sääolosuhteista johtuen. Kuuset ovat kaatohetkellä lepotilassa, jolloin ne pakataan verkkosukkiin ja lastataan lavoille päällekkäin kuljetusta varten. Jos pakkaushetkellä Tanskassa on hyvin sateista ja lämmintä, niin kuuset kärsivät silloin liiallisesta märkyydestä ja lämmöstä, jolloin kuusien laatu heikkenee ja neulaset voivat karista kuusta sisälle tuotaessa. Vastaavaa ilmiötä ei esiinny, kun runsaita vesisateita ei pakkaushetkellä ole.”

 

Siinä siis virallinen selitys. Vilkaisin kuusta roskakatoksessa tänään, ja se on käytännössä kalju. Noh, ensi vuonna taidamme ostaa suoraan suomalaisen kuusen, ei ole ainakaan sääongelmia.

Syy haisevalle joulukuuselle

Sähköpostiin tupsahti tänään selitys sille, miksi ensimmäinen joulukuusemme oli niin omituinen. Kuusen myynyt firma ilmoitti, että kyseisessä erässä oli ollut viallisia kuusia mukana. Uuden kuusen meille myynyt kauppias siis tiesi mistä puhui. Kyse ei ollut vääränlaisesta sulatustavasta, vaan siitä että ensimmäinen kuusi oli alunperinkin epäkelpo.

Edellisen kuusipostauksen kommenttiosastolla arveltiin, että kuusi olisi vain loukkaantunut liian nopeasta lämpötilan vaihtelusta, mutta selitys ei tuntunut oikein uskottavalta, koska seuraava kuusi käyttäytyi ihan kunnolla. Tästä eteenpäin kyseenalaistaisin kaikki haisevat kuuset. Vika ei olekaan meissä vaan puissa! En ole tiennyt, että joulukuusiosastollakin voidaan myydä sekundaa, mutta näköjään näin on. Miksei siis samaa olisi voinut tapahtua muuallakin.

Sen sijaan suoraselkäistä toimintaa on, että kuusen myynyt taho informoi asiakkaitaan, ja antoi reklamointiohjeet. Viallisten kuusien joukko oli alihankkijan toimittama, mutta mielestäni on ihan oikein, että firma ottaa vastuun myös alihankkijan mokista. En tiedä, onko siitä mahdollista saada rahojaan takaisin, mutta kieltämättä luotettavuusvaikutelma pysyy positiivisen puolella jo pelkästään tää virheen tunnustamisella.

Nykyinen kuusi viheriöi kauniisti edelleen. Se saa ilahduttaa meitä Loppiaiseen asti, jolloin kerään viimeisetkin joulukoristeet takaisin laatikoihin.

Joulukuusihässäkkä

Meidän perheellä tuntuu olevan erikoinen karma, mitä tulee joulukuusiin. Tänä vuonna kokorajoitukset otettiin huomioon, ja tilasin paikallisista myyjäisistä sopivan kokoisen kuusen. Kuusi oli haettaessa pussissa ja jäässä. Sisällä kuusen alettua sulaa, kävi nopeasti ilmi, että tuoksu oli jokseenkin erikoinen. Hyvin pian koko olohuone haiskahti voimakkaasti koivuvihdalle tai juhannussaunalle. Jokseenkin omituista. Kuusi suli vähitellen ja osoittautui tuuheaksi ja tasaiseksi. Väri tosin oli joissakin oksissa mielestäni vähän epätavallinen, neulaset näyttivät vähän ruskehtavilta, mutta ne pysyivät kuitenkin tiukasti oksissa kiinni.

Kuusi koristeltiin, sitä juotettiin ja kaikki oli muuten hyvin, mutta haju ei hälvennyt. Jossain vaiheessa iltaa mies totesi, että samassa huoneessa oleskelusta tulee paha olo. Mies siirtyi toiseen huoneeseen ja olkkarissa aloitettiin tehotuuletus. Tässä vaiheessa aloin pohtia, voisiko kuusi olla käsitelty jollain aineella, joka aiheuttaisi hajun. Järkeilin, että jos näin on, sen voi myös pestä pois. Kätevä emäntä ottaa siis esiin höyrypesurin, ja pian meillä oli höyryävä joulukuusi. Höyrytin huolella koko kuusen, etenkin oksien tyvet ja rungon. Samalla tuli höyrytettyä vähän koristeitakin, mutta prosessi sujui yllättävän hyvin vaikka puu olikin kynttilöitä myöten koristeltu. Yöksi laitoin kolme soodalautasta kuusen ympärille, ja toivoin että sooda imaisisi ylimääräiset hajut yön aikana pois.

Toisin kuitenkin kävi. Noin yhdeltä yöllä heräsin siihen, että sitkeä koivunhaju leijali jo makuuhuoneessa, vaikka olohuoneen väliovikin oli kiinni. Nousin tutkailemaan tilannetta, ja totesin, että olohuone oli pakko tuulettaa samoin tein, niin vahva haisu siellä vallitsi. Siinä alkoi myös muodostua tunne siitä, että kuusesta oli päästävä eroon, sillä haju oli niin häiritsevä. Aloin siis purkaa koristeita keskellä yötä. Tässä kohtaa on todettava, että meillä on paljon koristeita. Valoja on kaksi sarjaa, hopeanauhaa neljä settiä, samoin helminauhoja sekä palloja ja koristeita lähemmäs 200 kappaletta. Puolet niistä on uniikkeja lasipalloja, jotka on pakattava omiin suojapakkauksiinsa, jos haluaa niiden säilyvän ehjinä. Purin yöllä kaikki särkyvät, ja siihen meni reilut puoli tuntia. Yöllä purkamisessa oli siis järkeä, sillä sen sai tehdä rauhassa ilman innokasta apulaista.

Aamusta kävi ilmi, että hajun lisäksi kuusi oli alkanut varistaa todella runsaasti. Se ratkaisi asian. Loput koristeet pois, kuusi ulos ja läheiseltä kuusikauppiaalta uusi puu tilalle. Matkalla roskikselle neulaset varisivat siinä määrin, että kuusi oli perille päästessä käytännössä kalju. Uuden kuusen meille myynyt kauppias osasi yllättäen antaa selityksen kaikelle. Meidän puu oli ollut vahingoittunut jo ennen kaatamista. Jos runkoa olisi tarkkaan tutkinut, sieltä olisi löytynyt jostain musta kohta. Haju syntyi siitä, että kuusi eritti jotain omaa suoja-ainetta korjatakseen vauriota. Käytännössä puu oli kuitenkin kuollut jo kaadettaessa.

Niinpä sisään kannettiin uusi, elävä kuusi. Koristeet laitettiin takaisin ja tällä kertaa hajua ei tullut ollenkaan. Tässä vihdoin meidän lopullinen kuusi:

Uusi kuusi

Uusi kuusi

Kaatuvat joulupuut

Kaatuilevat joulupuut ovat jälleen keskuudessamme. Parvekkeemme joulumänty ei selvinnyt pystyssä ensimmäisestä yöstä.

Viime vuonna kyse oli täysin omasta ajattelemattomuudesta. Pohjustukseksi lienee hyvä mainita, että suhtaudun joulukuusen koristeluun aika intohimoisesti. En tiedä mistä tämä fiksaatio on syntynyt, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuusen koristelu on todellakin sydämen asia. Koristeita on paljon, ne noudattavat tiettyä logiikkaa ja ne pitää asetella kuuseen tietyllä tavalla… no joo, kaikilla meillä on omat omituisuutemme. Olin siis tilannut kuusen, mutta sitä hakiessa kävi ilmi, että voisinkin vielä vaihtaa tilaamani vähän isompaan puuhun. Annoin innoissani houkutukselle periksi, ja hirmuisen komea ja tuuhea kuusi raahattiin kotiin. Kotona kävi ilmi, että kuusenjalka oli tälle massiiviselle yksilölle auttamatta liian pieni. Puu oli liian painava ja pitkä, eikä valurautajalan pinta-ala riittänyt pitämään sitä pystyssä.

Seurasi mielenkiintoinen tunti, kun kolme ihmistä yritti saada puuta pysymään pystyssä. Kuusta kiilattiin ensin jalkaan tiukemmin puupalikoiden avulla. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan lisäksi runko oli tuettava kahteen suuntaan nauhoilla. Toinen kiinnitettiin patteriin, toisen pää laitettiin ikkunan väliin. Kuva on todella epätarkka, koska se on rajattu tätä yksityiskohtaa varten, mutta olennainen tulee kuitenkin selväksi. Ilman tuota vaaleanpunaista silkkinauhaa kuusi olisi romahtanut millä hetkellä tahansa. Toinen nauha ei näy kuvassa, se sijaitsi noin 60cm ylempänä, ja oli laadultaan vaaleanvihreää samettia.

 

Ja katsokaa nyt tätä! Vaikka puita ei komeudessa voi verrata toisiinsa, on kuvissa havaittavissa selviä yhtäläisyyksiä. Nimittäin tuota rungosta lähtevää silkkinauhaa. Kaksi muuta jäävät oksien taakse piiloon, mutta mänty on kolmeen suuntaan tuettuna. Tällä kertaa syytän kuitenkin vaativia olosuhteita, enkä liian isoa puuta tai liian pientä ruukkua. Mielestäni nauhojen värivalinta osui myös hyvin kohdalleen. Tuo ruskea maastoutuu hyvin.

En suhtaudu ulkokuusten koristeluun ihan yhtä suurella hartaudella, mutta mainitaan nyt silti, että koristelu on siis vielä kesken. Tulossa on lisää palloja, kunhan vahvistan niiden kiinnitykset rautalangalla, jottei tuuli vie mukanaan. Valoina toimivat vanhat parvekevalot, joista kirjaimellisesti 2/3 ei enää pala. En anna tämän yksityiskohdan häiritä, se yksi kolmasosa riittää tuomaan tunnelmaa ihan sopivasti. Ensi yöksi on taas luvattu myräkkää, joten täytyy toivoa, että kiinnitykset pitävät, ja mänty on parvekkeella edelleen huomenna.

Joulumänty

Tänään havahduin siihen tosiasiaan, että kaksi viikkoa on kulunut, ja ensimmäinen ateriasuunnitelma loppu, eikä uutta ole olemassa. Se on aika kriittistä, jos haluan jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Mutta kahden viikon suunnitelman tekemiseen tarvitaan tunti rauhallista keskeytyksetöntä aikaa, ja sellaista ei viikonlopun aikana löytynyt. Joten tänä iltana tai viimeistään huomenna on otettava kynä kiltisti käteen, tai muuten ollaan pian taas samassa paniikkiratkaisuhässäköinnissä, mikä vallitsi vielä pari viikkoa sitten.

Suunnittelusta on ollut mielettömästi hyötyä! Kuluneen kahden viikon aikana olen suunnittelun sivutuotteena inventoinut ja järjestänyt pakastimen ja jääkaapin, pessyt lopultakin sen kaamean tahman pois kuivakaapista, järjestänyt kuivatavarat uudelleen ja keksinyt uusia säilytysratkaisuja mm. tomaattipyrepurkeille. Pois heitetyn ruoan määrä on edelleen laskussa, vaikka nollatulokseen ei vieläkään päästy. Mutta suunnittelun ansioista selvää kehitystä on tapahtunut. Jääkaapin sisältö ei enää nolota, mikä on erittäin suuri parannus. Olen paremmin selvillä siitä, mitä kaapeissa on ja mitä pitää tuoda kaupasta.

Kaikki puhuu siis suunnittelun puolesta. Viime viikon listalta poro jäi valmistamatta erinäisten aikataulu- yms. muutosten takia. En ota siitä silti mitään stressiä, sillä suunnitelman on tarkoitus palvella minua, eikä päinvastoin. Jousto on tarpeen vaatiessa sallittua. Laitan seuraavat listat näkyville, kun olen saanut ne valmiiksi.

****

Jouluun on tasan neljä viikkoa aikaa. Olen ottanut askeleen kohti koristeluja istuttamalla vihdoin kanervat parvekeruukkuihin ja asentamalla jouluvalot niiden ympärille. Juuri äsken sain joulumännyn, toisin sanoen parvekkeelle päätyi erään huoltoaseman pihalta löytynyt erinomainen nuori mänty, joka oli vesottu jostain ja aivan liian hyvä hukattavaksi. Enää palloja oksille ja vielä yhdet valot perään, ja kukaan ei huomaa onko se nyt mänty vai kuusi. Kas näin syntyy stressitön joulu 🙂