Ei pystynyt

On hetkiä, jolloin rationaalinen ajattelu tavaroiden suhteen tuntuu kadonneen päästäni. Tässä on siitä käytännön esimerkki:

lokerikko

Tämä lokerikko paljastui, kun purin joulun jälkeen lapsella ollutta lego-kalenteria. Laitoin pahvit kierrätyslaatikkoon, mutta niiden sisältä paljastui tällainen muovinen juttu. Koloja on tietenkin 24 kappaletta ja tuo on aika vahvaa, kiiltävää muovia. En pystynyt heittämään sitä roskikseen.

Tällä hetkellä tälle ei ole mitään käyttöä. Mutta sisäinen ääneni sanoi, että ei näin hyvää lokerikkoa voi heittää pois! Sinne voi lajitella ties mitä. Vaikka pieniä koruja tai hamahelmiä tai muita tärkeitä esineitä. Tai sitten siinä voi idättää parvekekukkia keväällä. Aivan totta, niin voikin. Olennainen kysymys onkin, että milloin…?

Nyt tässä on käynyt niin, että koska olen tämän säästänyt, sitä on pakko käyttää johonkin. Ihan vaan todistaakseni itselleni, etten säästänyt lokerikkoa turhaan. Luulen, että siitä tulee todellakin idätyslaatikko kukkasille, ja samalla yhteinen projekti lasten kanssa. Noihin lokeroihin laitetaan multaa, päälle ripotellaan siemeniä, ja sitten kastellaan ja ihmetellään. Kun taimet ovat tarpeeksi isoja, ne siirretään parvekkeelle. Sen jälkeen voinen heittää tuon roskikseen. Yritän olla olematta niin hullu, että alan säästellä tuota vuodesta toiseen.

Viikon vinkit: arkistoinnin ihmeitä ja kestäviä ruusuja

Tässä linkissä yksi versio papereiden arkistoimisesta ja karsimisesta. En jotenkin saa tästä jutusta otetta, ovatko nämä nyt hyvät vai huonot ohjeet? Heti aluksi neuvotaan säilyttämään papereita ”joita saattaa joskus tarvita”. Tämä on mielestäni varma tie kohti holtitonta kaaosta. Mutta toisaalta ihan viisaasti ohjeistetaan, ettei arkistoija tekisi turhan pikkutarkkoja lajitteluja. (Meidän Perhe)

Vähän toisenlainen näkökulma arkistointiin löytyy täältä. Kolmen laatikon systeemi on yksinkertainen, mutta epäilen ettei se kyllä käytännössä toimi. (MTV)

Äitienpäivään liittyen keräsin eri tahoilta vinkkejä siihen, kuinka leikkoruusut saadaan kestämään pisimpään. Samat ohjeet pätevät toki muutaman viikon päästä, kun juhlitaan uusia ylioppilaita sekä muita vastavalmistuneita.

Huiskulan sivulla on selkeät ohjeet. Samaa asiaa voi lukea myös Kotilieden sivuilta. Siellä kerrotaan mielenkiintoinen yksityiskohta, että vastaleikattu imupinta kuivuu puolessa minuutissa, joten kukat pitää saada nopeasti veteen. Runebergin Kukka on sellainen hienommanpuoleinen kukkakauppa Helsingissä. Heidän nettisivuiltaan kopioin tällaisen ohjeen, mikäli ruusut alkavat nuokkua:

  • Kääri ruusu veteen saakka ulottuvaan sanomalehtipaperiin niin tiukasti, että kukka tukeutuu pystyyn. Vaihda uusi maljakkovesi ja leikkaa varren tyveen uusi imupinta. Anna ruusun toipua lehtitötterön sisällä muutamia tunteja. Voit kietoa samaan lehtitötteröön useampiakin ruusuja.
  • Mikäli nuokkuvia ruusuja on monta, ne voi hoitaa kuntoon kylvettämällä. Laske ammeeseen, lavuaariin tai riittävän suureen astiaan reilusti vettä, leikkaa uusi imupinta ja laita ne kellumaan runsaaseen veteen. Anna niiden olla vedessä useita tunteja. Kun ruusut ovat taas napakoita ja kukinnot pystyssä, voit sijoittaa ne takaisin maljakkoon. Toista hoito tarvittaessa. Itse lisäisin tähän viimeiseen, että tämähän kannattaa tehdä yön aikana, ja nostaa kukat aamulla takaisin maljakkoon.

Avoimia kysymyksiä

Kärsin harvinaisesta kirjoitustukoksesta. Listalla olisi aiheita Arkijärkeen vaikka kuinka, mutta jostain syystä juuri nyt mikään niistä ei oikein inspiroi. Mutta samanaikaisesti minua askarruttaa muutama juttu, ja keksin kysyä vastauksia teiltä. Olen huomannut, että kommenttiosastolta saa todella hyviä vastauksia kaikenlaisiin ongelmiin, joten käännyn siis teidän puoleenne. Alla muutama mysteeri. Jos satut tietämään johonkin (tai kaikkiin) niistä vastauksen, sana on vapaa ja kaikki kommentit luetaan kuten aina – suurella mielenkiinnolla!

  1. Voiko vahakangasta mankeloida? Miten kuumalla uskaltaa silittää? Kyseessä on ns. kevytvahakangas, eli pinta on enemmän kangasmainen kuin muovinen. Ostin kankaan Hulluilta päiviltä, mutta en älynnyt kysyä silityksestä. Pestä voi 40 asteessa.
  2. Miten kuumaa paahdetta lobeliat kestävät parvekkeella? Ei ole laseja, suunta lähinnä etelään. Haluaisin matalaa tai riippuvaa kukkaa parvekelaatikkoihin kesäksi.
  3. Onko toivoa saada pitkiä pellavaverhoja mitenkään sileäksi, jos ne ottaa alas pesua varten?
  4. Tietääkö kukaan hyvää verhoilijaa pääkaupunkiseudulla? (Jos tiedät jonkun jostain muualta, niin kannattaa vinkata sekin, sillä oletan etteivät kaikki lukijat suinkaan asu samalla seudulla.)
  5. Miten heliumpallot kierrätetään?
  6. Täysin normaaliaiheiden ulkopuolelta mutta laitetaan nyt silti: hyviä vinkkejä tai vertaistukea sokerilakon (eli käytännössä karkkilakon) toteutukseen? Olen lakkoillut nyt kaksi päivää, ja epäonnistunut molempina upeasti. Ekana päivänä söin sokerinhimoissani lapsen hylkäämän kääretortun jämät, ja tänään kaapista löytyneen piparkakun. Siis ei näin! Mutta en tiedä miten sitten.

Pääsiäisen linkkivinkit: kaupan merkit, huonekasveja ja muuttovinkkejä

Törmäsin tällaiseen pari vuotta vanhaan mutta kiinnostavaan juttuun kaupan omista merkeistä ja brändituotteista. Jutussa avataan eri merkkien laatu- ja hintaeroja, sekä valmistusmaita. (Kuningaskuluttaja)

Harkitsen hankkivani viirivehkan. NASAn mukaan se on erinomainen huoneilman puhdistaja. (MeNaiset)

Iltalehden miniuutisesta käy ilmi, että liika roina aiheuttaa eniten muuttostressiä. Asia on melko helppo ratkaista – tiedätte kyllä miten. Tästä tuli muuten mieleen, että kuuntelin vastikään erästä organisoimiseen liittyvää podcastia, jossa kävi ilmi että joku on jopa kirjoittanut kirjan siitä, kuinka muutetaan.

Samaan teemaan liittyen löysin arkistoistani Talouselämän vinkkejä, kuinka säästää rahaa ja hermoja muuttaessa. Nämä ovat viime kesältä, mutta aivan päteviä neuvoja silti.

Arkisia asioita

Sain vihdoin parvekkeen siivottua ja laitettua jouluvalokuntoon. Torilla oli havaittavissa mielenkiintoista hintajoustoa parvekekukkien suhteen. Kun marraskuun alkupuolella kyselin hopealangan hintaa, se oli kolme euroa. Nyt kun kauppiaalla oli enää viimeiset jäljellä, hinta oli pudonnut kahteen euroon ja lopulta sain kuusi kappaletta kympillä. Hyvä diili sinänsä, hän pääsi eroon viimeisistä ja minä sain halvalla parvekekukat.

Siivosin samalla lasittamattoman parvekkeemme talvikuntoon. Lakaisin roskat ja roinat lattialta ja peitin yhden harvakantisen tarvikelaatikon. Laitoin parvekelaatikot kuntoon ja asensin jouluvalot. En harrasta kilpavarustelua naapureiden kanssa, mutta kieltämättä olin pannut merkille että monilla meidän talossa oli valot tuikkineet jo pari viikkoa. No, nyt vihdoin meilläkin. Nyt on enää ongelmana oksennukseen sotkeutunut matto (lapsiperheen riemuja), jonka olen sijoittanut parvekkeelle hajuhaittoja estämään. Maton voi pestä mutta se ei mahdu koneeseen, joten se odottelee nyt ulkona sitä hetkeä, että saan aikaiseksi sen pesemisen pesutuvassa.

Marraskuusta täytyy todeta myös, että en seurannut ruokabudjettia. Lokakuun kokeilu osoitti, että jos haluan niin pystynyt menemään aika vähällä. Mutta tosiasia on, että rahojen seuraaminen aiheutti stressiä. Motivaatio lopahti, ja olenkin mennyt marraskuun kuitteja erikseen seuraamatta. Arvelen budjetin silti pysyneen kohtuullisena, sillä kulutustottumukset ovat ehtineet muokkautua syksyn aikana. Vertailen hintoja kaupassa paljon enemmän kuin ennen, leivon enemmän ja ostan enää harvoin muovipusseja. Harkitsen ottaisinko joulukuulle arkiruokabudjetin käteisellä, ja ostaisin sitten herkut sen ulkopuolelta.

Sen sijaan olen todella raivannut kotona pitkästä aikaa. Työhuoneemme on jatkuvassa muutostilassa, sillä siellä säilytetään monenlaista kierrätystä odottavaa tavaraa. Olen palauttanut lainassa olleita tavaroita, organisoinut kirppikselle meneviä, vienyt laatikoita roskiin ja järjestänyt hyllyjä siellä sun täällä. Tämä kaikki on parantanut kodin viihtyisyyttä roimasti. Jatkan aiheesta ensi viikolla.

Lopuksi raportti huuhteluaineesta. Näköjään liotus + kaksi pesukertaa tuntuu vievän hajua aika tehokkaasti. Olen liottanut sekä etikassa että soodassa. Ensin pesin vaatteita omina erinään ja nyt vähitellen muun pyykin seassa. Kaikista vaatteista ei haju ole vielä ihan kokonaan haihtunut, mutta todella paljon parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuntuu hullulta pestä puhdasta pyykkiä, mutta minkäs teet.

Viikon vinkit: arkistojen uumenista

Olen ottanut tavaksi laittaa ylös linkkejä, joita arvelen voivani myöhemmin käyttää blogissa. Linkkejä kertyy niin tiheästi, että kaikkia ei aina tule käytetyksi. Siivoilen vähän nurkkia, ja tarjoilenkin seuraavaksi linkkejä, joiden päiväys voi olla mitä tahansa.

Hesarin Nyt-liitteen kolumnissa todetaan, että H&M:n ja huippusuunnittelijoiden yhteistyö on huono idea. Ainakin jos asiaa tarkastelee kulutuksen kannalta, ja kieltämättä se vähän vesittää huippumuodinkin ideaa, sillä eihän vaatteen kuulukaan olla superhalpa varsinkaan huippusuunnittelijoiden vaatteiden.

Ilta-Sanomat tarjoilee vinkkejä ruokasoodan käyttöön. Osaa voi kokeilla, osaan suhtautuisin varoen.

Kattava listaus asioista, jotka edistävät pyykin pysymistä raikkaana. Osa ohjeista varmaan on selvää ihan maalaisjärjellä (”kuivata pyykki ulkona”), mutta mukana mm. ohjeet valkaisuaineen käytöstä. (MTV3)

Heitetäänpä loppuun vielä Iltalehdestä löytynyt lista, jossa ammattilaiset neuvovat miten koti pysyy siistinä. Jos on seurannut tätä blogia, ei jutussa ole mitään erityisen uutta (vaikka en olekaan ammattiraivaaja), mutta ei tämä huonokaan artikkeli ole. Tosin minua nauratti kovasti, että yhtenä vinkkinä on juuri se kovasti parjattu Ikean kassi komerossa, jonne voi heittää kaikki epäsopivat vaatteet jotka lähtevät kierrätykseen…

Antaa ammattilaisten hoitaa

Olen koko kesän ihaillut naapurin käsittämättömän hienoja parvekekukkia. Ne ovat suorastaan yltäkylläisen upeat. En tiedä mitä kukkia siellä on, mutta parvekelaatikot pursuilevat vehreinä ja kukkeina kuumuudesta huolimatta. Omat parvekekukkani kuukahtivat jo viime viikolla, kun kovat helteet ja mökkijakso sattuivat samaan aikaan.

Ihailin naapurille ääneen parvekkeen upeutta, ja hän sanoi että se on ammattilaisten työtä. Hän oli vienyt tyhjät parvekelaatikot läheiseen (laadukkaaksi todettuun) kukkakauppaan, ja antanut floristeille vapaat kädet. Ei kuulemma itsekään tiedä mitä kaikkea siellä kasvaa, mutta myönsi että hienot tuli. Nyökyttelin ja ajattelin itsekseni, että eipä olisi tullut mieleen minulle. Itse hankin nimittäin omat orvokkini Plantagenin tarjouksesta. Hintaeroa tietysti näillä parvekekasveilla tietysti on – ensinnäkin ne naapurin kasvit ovat takuulla jotain kalliimpia lajikkeita kuin omat tarjousorvokkini, mutta tietysti mukana on myös työn hinta, multa ja suunnittelu. Totesimme yhdessä, että maallikon mielikuvitus ei parvekekukkien osalta hirveästi lennä. Sitä ostaa sitä yhtä lajia, ja yleensä halvimmasta päästä. Nyt lopputulos oli sen sijaan persoonallinen ja näyttävä. Eikä naapurin tarvinnut itse tehdä mitään, paitsi kastella valmiita istutuksia säännöllisesti.

Tämä oli ainakin itselleni tuore idea. Lisäksi tämmöinen on mielestäni juuri oikeanlaista kulutusta, se työllistää jonkun muun ja toisaalta vähentää itse nähtävää vaivaa, eikä kuitenkaan tuota turhaa materiaa nurkkiin pyörimään. Kannatan lämpimästi!

Onko kukaan muu hyödyntänyt floristien tai puutarhureiden ammattitaitoa piha- tai parvekeasioissa?

Siivouspäivä tulee, mutta kuka siellä ostaa?

Ensi lauantaina 24.5. pidetään jälleen Siivouspäivä, eli toisin sanoen kaupungin kattava kirpputori. Pari kertaa kokeilleena minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ekalla kerralla kauppa kävi hyvin, toisella erittäin huonosti. Tänä vuonna en osallistu kahdesta syystä: viime vuoden huonot kokemukset ja myytävän tavaran puute. Juuri nyt muut kodinparannusprojektit vievät energiaa siinä määrin, että kattavan inventaarion tekeminen myytävien tavaroiden selvittämiseksi veisi liikaa aikaa.

Minua myös epäilyttää, menisikö mitään kaupaksi. Tuntuu, että ihmiset ovat innostuneet myymään kaikenlaista, mutta ostajakunta ei ole kasvanut. Päivä lienee ihanteellinen sellaisille, jotka muutenkin hankkivat paljon tavaroita käytettyinä. Esimerkiksi vaatteista on niin paljon tarjontaa, että muutamalla kympillä voisi varmaan ostaa vaikka yhden lapsen koko vuoden vaatteet. Mutta muuten tuntuu, että jos kaikki haluavat vain vanhoista tavaroistaa eroon, kuka niitä sitten ostaisi?

Olen siis laiskistunut myynnissä, mutta kunnostautunut lahjoittamisessa. Viime viikolla meiltä poistui kymmenittäin narsisseja, jotka muuttivat mökille, samoin yksi yrtti joka oli kasvanut ylisuureksi keittiön ikkunalaudalle. En koe olevani mikään viherpeukalo, mutta muutaman parvekelaation laittaminen on juuri sopiva annos viherterapiaa minulle. Narsissiaika on ohi, ja nyt on orvokkien vuoro.

Toisaalla kävin läpi käsilaukkukokoelmani. Kuten jo aiemmin on todettu, en ole kenkien suhteen minimalisti, enkä myöskään käsilaukkujen. Tällä kertaa kävin läpi jokaisen käsilaukun harkiten samalla, oliko sille vielä käyttöä vai ei. Löysin kaksi, joista päätin luopua. Toinen oli pikkuinen merkkilaukku, joka noin 10 vuoden iästä huolimatta oli virheettömässä kunnossa. Laukun tyyli ja koko vain ei enää vastannut tarpeitani. Lahjoitin sen eräälle lukiolaiselle, joka ilahtui uudesta käsilaukusta kovasti. Toinen kierrätykseen lähtevistä on edelleen käytössä, mutta se poistuu valikoimasta jossain sopivassa tilanteessa. Kyse on aikanaan New Yorkista ostetusta nahkalaukusta, joka ulkonäön ja koon puolesta olisi edelleenkin erittäin hyvä, mutta valitettavasti laukku on osoittautunut heikkolaatuiseksi. Vuori on hieman ratkennut ja nyt olkahihnasta alkaa nahka rispaantua. Ostin laukun vuosia sitten muistaakseni 19 dollarilla, joten mitään huikeaa ei voinut odottaakkaan. Ajattelin laittaa UFFille, sillä viat ovat aika pieniä. Minua ne vaan ärsyttävät, joten poisto on paikallaan.

Lahjoittaminen on siis laiskalle helpompaa kuin myyminen. Oletteko te lähdössä Siivouspäivään ostamaan tai myymään?

Hullut räksät

”Elämme luonnon ehdoilla sopusoinnussa sen kanssa”, tapaa appeni humoristisesti todeta aina kommentoidessaan suomalaisia olosuhteita. Tällä hetkellä pyrin kaikin voimin pois luonnon ehdoilta ja eikä sopusointukaan kiinnosta. Nimittäin hullut räkättirastaat yrittävät valloittaa parvekkeeni. Parvekelaatikoissa on tällä hetkellä narsisseja, ja niiden välissä jäkälää. Jos räksiltä kysytään, kohta siellä on myös linnunpesä.

Olen viime viikonlopusta alkaen käynyt taistelua näitä luonnonvoimia vastaan. Pelkkä pelottelu ei riittänyt. Aina kun selkänsä käänsi, linnut palasivat takaisin lisää pesätarpeita nokassaan. Ovelasti ne rakentavat pesäänsä näköjään öisin, sillä aamuisin jostain kolosta löytyy aina uusi pyöreä kasa risuja ja heinää. Olen näitä alkuja siivonnut ainakin viisi kappaletta pois, mutta lisää ilmestyy aina vaan. Sitkeähenkistä porukkaa.

Eilen ostin värikkäitä hyrriä, ajattelin että ne pelottavat linnut pois. Näköjään eivät pelota. Illalla ei lintuja näkynyt, mutta aamulla oli taas sama meno kuin ennenkin. Leikkasin ikkunaan haukkasiluetin – ei vaikutusta. Ainoa keino on näköjään tukkia kaikki sopivat välit niin, ettei pesää kerta kaikkiaan mahdu rakentamaan. Tähän tarkoitukseen tuntuu sopivan parhaiten grillitikut. Niitä olen nyt tökkinyt pystyyn kukkaruukkujen väleihin yhden pussillisen. Tänään täytyy käydä kaupasta hakemassa vielä toinen, koska nuo imbesillit siivekkäät yrittävät tunkea parvekkeelle kaikista keinoista huolimatta. Ilmeisesti niitä tikkuja on vain laitettava niin tiheään, ettei sinne mahdu sekaan edes talitintti.

Radikaalein keino olisi tietysti ottaa parvekelaatikot kokonaan pois, mutta kun vastikään on saanut narsissit kukkimaan, en haluaisi niistä luoputa parin rastaan takia. Niinpä jatkan taistelua, säikyttelyä ja grillitikkustrategiaa. Ihmettelen vain, kauanko räksiltä menee tajuta, että tätä taistelua ne eivät vaan voi voittaa. Jos tuolta pariskunnalta menee pesänteko ja poikaset tänä kesänä sivu suun, sanoisin että kyse on erinomaisesta luonnonvalinnasta. Eikä tässä tarvitse kenenkään lintuja sääliä, kaupunki on täynnä puita, joihin saa ihan vapaasti pesiä. Menkööt sinne.

Viimeiset paastoviikot, suunnitelman muutos

Paastonaikaa on enää kaksi viikkoa jäljellä. Valitsemistani teemoista puolestaan jäljellä on enää laiskuudenvälttelyviikko ja nettilakko. Tämän viikon teemana piti olla laiskuuden minimointi eli rästihommien hoitaminen, nettipaaston säästän vaikeimpana viimeiselle viikolle.

Idea laiskuudenvälttelyviikolla on siis se, että silloin hoidetaan mahdollisimman monet roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä. Olen aika hyvä välttelemään kaikenlaisia pakollisia hoidettavia asioita, joita ei ole pakko hoitaa NYT HETI. Niinpä to do -listalla on kaikenlaista pikkuhommaa odottelemassa inspiraatiota. Ajatus oli kuitenkin lopettaa odottelu ja tarttua toimeen ilman sen kummempia mutinoita.

Nyt on vain sellainen ongelma, että olen sairauslomalla enkä voi juosta pitkin kaupunkia. Käytännössä voin siis hoitaa vain sellaisia asioita, jotka voi tehdä joko netin kautta kotoa, tai sitten äärimmäisen rauhallisia kotitöitä. En siis voi ruveta jynssäämään parvekkeen lattiaritilöitä, raivaamaan vinttikomeroa tai pesemään uunia. Tässä täytyy siis hieman muuttaa suunnitelmaa, ja miettiä mitä kaikkia rästihommia voin fyysisistä rajoitteista huolimatta tehdä. Katson millaista listaa saan aikaiseksi, ja päivitän sitten tänne sopivilta osin. Osittain olen jo aloittanut: varasin autolle huollon ja renkaiden vaihdon. Myös kaappiasia on edistynyt, siitä lisää tällä viikolla.

Tavaroita on jälleen raivattu viime viikolla. Pieneksi jääneitä vaatteita lähti laatikollinen pestynä ja viikattuna vinttiin. Parvekkeelta heitin roskikseen kaksi pilalle mennyttä istuinalustaa, jotka eivät olleet kestäneet talven kosteutta. Parvekkeelta lähti säilytykseen myös jouluvalot (no hei, ennen pääsiäistä kuitenkin!) ja vaihdoin kanervat narsisseihin. Kanervat menivät tietysti biojätteisiin, mutta anoppi halusi niiden tyhjät muoviruukut, joten tuli samalla hyvää kierrätystä eikä turhaa roskaa ollenkaan. Meiltä poistui myös kaksi keittokirjaa erään ystävän mukana, ja seuraavaksi ajattelin käydä DVD-hyllyn läpi. Turhaa tavaraa virtaa ulospäin tasaiseen tahtiin, näköjään noin puolet on roskaa  mutta puolet kelpaa kierrätettynä eteenpäin.