Siivouspäivä tulee, mutta kuka siellä ostaa?

Ensi lauantaina 24.5. pidetään jälleen Siivouspäivä, eli toisin sanoen kaupungin kattava kirpputori. Pari kertaa kokeilleena minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ekalla kerralla kauppa kävi hyvin, toisella erittäin huonosti. Tänä vuonna en osallistu kahdesta syystä: viime vuoden huonot kokemukset ja myytävän tavaran puute. Juuri nyt muut kodinparannusprojektit vievät energiaa siinä määrin, että kattavan inventaarion tekeminen myytävien tavaroiden selvittämiseksi veisi liikaa aikaa.

Minua myös epäilyttää, menisikö mitään kaupaksi. Tuntuu, että ihmiset ovat innostuneet myymään kaikenlaista, mutta ostajakunta ei ole kasvanut. Päivä lienee ihanteellinen sellaisille, jotka muutenkin hankkivat paljon tavaroita käytettyinä. Esimerkiksi vaatteista on niin paljon tarjontaa, että muutamalla kympillä voisi varmaan ostaa vaikka yhden lapsen koko vuoden vaatteet. Mutta muuten tuntuu, että jos kaikki haluavat vain vanhoista tavaroistaa eroon, kuka niitä sitten ostaisi?

Olen siis laiskistunut myynnissä, mutta kunnostautunut lahjoittamisessa. Viime viikolla meiltä poistui kymmenittäin narsisseja, jotka muuttivat mökille, samoin yksi yrtti joka oli kasvanut ylisuureksi keittiön ikkunalaudalle. En koe olevani mikään viherpeukalo, mutta muutaman parvekelaation laittaminen on juuri sopiva annos viherterapiaa minulle. Narsissiaika on ohi, ja nyt on orvokkien vuoro.

Toisaalla kävin läpi käsilaukkukokoelmani. Kuten jo aiemmin on todettu, en ole kenkien suhteen minimalisti, enkä myöskään käsilaukkujen. Tällä kertaa kävin läpi jokaisen käsilaukun harkiten samalla, oliko sille vielä käyttöä vai ei. Löysin kaksi, joista päätin luopua. Toinen oli pikkuinen merkkilaukku, joka noin 10 vuoden iästä huolimatta oli virheettömässä kunnossa. Laukun tyyli ja koko vain ei enää vastannut tarpeitani. Lahjoitin sen eräälle lukiolaiselle, joka ilahtui uudesta käsilaukusta kovasti. Toinen kierrätykseen lähtevistä on edelleen käytössä, mutta se poistuu valikoimasta jossain sopivassa tilanteessa. Kyse on aikanaan New Yorkista ostetusta nahkalaukusta, joka ulkonäön ja koon puolesta olisi edelleenkin erittäin hyvä, mutta valitettavasti laukku on osoittautunut heikkolaatuiseksi. Vuori on hieman ratkennut ja nyt olkahihnasta alkaa nahka rispaantua. Ostin laukun vuosia sitten muistaakseni 19 dollarilla, joten mitään huikeaa ei voinut odottaakkaan. Ajattelin laittaa UFFille, sillä viat ovat aika pieniä. Minua ne vaan ärsyttävät, joten poisto on paikallaan.

Lahjoittaminen on siis laiskalle helpompaa kuin myyminen. Oletteko te lähdössä Siivouspäivään ostamaan tai myymään?

Hullut räksät

”Elämme luonnon ehdoilla sopusoinnussa sen kanssa”, tapaa appeni humoristisesti todeta aina kommentoidessaan suomalaisia olosuhteita. Tällä hetkellä pyrin kaikin voimin pois luonnon ehdoilta ja eikä sopusointukaan kiinnosta. Nimittäin hullut räkättirastaat yrittävät valloittaa parvekkeeni. Parvekelaatikoissa on tällä hetkellä narsisseja, ja niiden välissä jäkälää. Jos räksiltä kysytään, kohta siellä on myös linnunpesä.

Olen viime viikonlopusta alkaen käynyt taistelua näitä luonnonvoimia vastaan. Pelkkä pelottelu ei riittänyt. Aina kun selkänsä käänsi, linnut palasivat takaisin lisää pesätarpeita nokassaan. Ovelasti ne rakentavat pesäänsä näköjään öisin, sillä aamuisin jostain kolosta löytyy aina uusi pyöreä kasa risuja ja heinää. Olen näitä alkuja siivonnut ainakin viisi kappaletta pois, mutta lisää ilmestyy aina vaan. Sitkeähenkistä porukkaa.

Eilen ostin värikkäitä hyrriä, ajattelin että ne pelottavat linnut pois. Näköjään eivät pelota. Illalla ei lintuja näkynyt, mutta aamulla oli taas sama meno kuin ennenkin. Leikkasin ikkunaan haukkasiluetin – ei vaikutusta. Ainoa keino on näköjään tukkia kaikki sopivat välit niin, ettei pesää kerta kaikkiaan mahdu rakentamaan. Tähän tarkoitukseen tuntuu sopivan parhaiten grillitikut. Niitä olen nyt tökkinyt pystyyn kukkaruukkujen väleihin yhden pussillisen. Tänään täytyy käydä kaupasta hakemassa vielä toinen, koska nuo imbesillit siivekkäät yrittävät tunkea parvekkeelle kaikista keinoista huolimatta. Ilmeisesti niitä tikkuja on vain laitettava niin tiheään, ettei sinne mahdu sekaan edes talitintti.

Radikaalein keino olisi tietysti ottaa parvekelaatikot kokonaan pois, mutta kun vastikään on saanut narsissit kukkimaan, en haluaisi niistä luoputa parin rastaan takia. Niinpä jatkan taistelua, säikyttelyä ja grillitikkustrategiaa. Ihmettelen vain, kauanko räksiltä menee tajuta, että tätä taistelua ne eivät vaan voi voittaa. Jos tuolta pariskunnalta menee pesänteko ja poikaset tänä kesänä sivu suun, sanoisin että kyse on erinomaisesta luonnonvalinnasta. Eikä tässä tarvitse kenenkään lintuja sääliä, kaupunki on täynnä puita, joihin saa ihan vapaasti pesiä. Menkööt sinne.

Viimeiset paastoviikot, suunnitelman muutos

Paastonaikaa on enää kaksi viikkoa jäljellä. Valitsemistani teemoista puolestaan jäljellä on enää laiskuudenvälttelyviikko ja nettilakko. Tämän viikon teemana piti olla laiskuuden minimointi eli rästihommien hoitaminen, nettipaaston säästän vaikeimpana viimeiselle viikolle.

Idea laiskuudenvälttelyviikolla on siis se, että silloin hoidetaan mahdollisimman monet roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä. Olen aika hyvä välttelemään kaikenlaisia pakollisia hoidettavia asioita, joita ei ole pakko hoitaa NYT HETI. Niinpä to do -listalla on kaikenlaista pikkuhommaa odottelemassa inspiraatiota. Ajatus oli kuitenkin lopettaa odottelu ja tarttua toimeen ilman sen kummempia mutinoita.

Nyt on vain sellainen ongelma, että olen sairauslomalla enkä voi juosta pitkin kaupunkia. Käytännössä voin siis hoitaa vain sellaisia asioita, jotka voi tehdä joko netin kautta kotoa, tai sitten äärimmäisen rauhallisia kotitöitä. En siis voi ruveta jynssäämään parvekkeen lattiaritilöitä, raivaamaan vinttikomeroa tai pesemään uunia. Tässä täytyy siis hieman muuttaa suunnitelmaa, ja miettiä mitä kaikkia rästihommia voin fyysisistä rajoitteista huolimatta tehdä. Katson millaista listaa saan aikaiseksi, ja päivitän sitten tänne sopivilta osin. Osittain olen jo aloittanut: varasin autolle huollon ja renkaiden vaihdon. Myös kaappiasia on edistynyt, siitä lisää tällä viikolla.

Tavaroita on jälleen raivattu viime viikolla. Pieneksi jääneitä vaatteita lähti laatikollinen pestynä ja viikattuna vinttiin. Parvekkeelta heitin roskikseen kaksi pilalle mennyttä istuinalustaa, jotka eivät olleet kestäneet talven kosteutta. Parvekkeelta lähti säilytykseen myös jouluvalot (no hei, ennen pääsiäistä kuitenkin!) ja vaihdoin kanervat narsisseihin. Kanervat menivät tietysti biojätteisiin, mutta anoppi halusi niiden tyhjät muoviruukut, joten tuli samalla hyvää kierrätystä eikä turhaa roskaa ollenkaan. Meiltä poistui myös kaksi keittokirjaa erään ystävän mukana, ja seuraavaksi ajattelin käydä DVD-hyllyn läpi. Turhaa tavaraa virtaa ulospäin tasaiseen tahtiin, näköjään noin puolet on roskaa  mutta puolet kelpaa kierrätettynä eteenpäin.

Säästäväisyysviikko

Paastoa on kolme viikkoa jäljellä, ja tämän viikon teemana on nuukailu. Tavoitteena on käyttää rahaa mahdollisimman vähän ja järkevästi. En ole etukäteen varautunut tähän viikkoon mitenkään, eli en ole esimerkiksi hamstrannut viime viikolla jääkaappia täyteen vain siksi, että pääsisin tällä viikolla käymästä kaupassa. Se olisi minusta fuskaamista.

Kirjoitan tätä tiistai-iltana, eli takana on kaksi säästäväisyyspäivää. Maanantaina en käyttänyt rahaa mihinkään. Jos tarkkoja ollaan, en MUISTA käyttäneeni rahaa mihinkään. Tässä näkee, miten moni asia menee arjessa aivan tiedostamatta, myös rahankäyttö ainakin ruokaostosten osalta. En kuitenkaan saa päähäni ainuttakaan ostosta maanantailta; en käynyt nettikaupoissa enkä edes lähikaupassa ruokaostoksilla. Tiistaina käytin rahaa kahteen asiaan: katsastin auton ja ostin kukkia hautausmaalle. Katsastus oli edullinen, koska pystyin hyödyntämään ”happy hour” ajan. Kukat olisin voinut saada hiukan halvemmalla muualta kuin hautausmaan kioskista, mutta aina ei osaa ennakoida. Yhteensä rahaa meni 76€, joista 66€ katsastukseen ja päästömittauksiin sekä 10€ narsisseihin.

Aion siis loppuviikonkin kiinnittää hintoihin huomiota, enkä aio shoppailla mitään vain huvinpäiten. Kaksi jäljellä olevaa teemaa ovat nettipaasto ja laiskuuden karkoitus. Nettipaaston ajattelin jättää viimeiseksi, koska tiedän sen olevan vaikein. Täytyy varmaan hankkiutua pois nettiyhteyksien ääreltä, jotta paasto onnistuisi. Laiskuusviikolla oli tarkoitus hoitaa kaikki rästiasiat kerralla pois, mutta tämä on hieman vaakalaudalla sillä olen taas sairauslomalla. Täytyy katsoa ensi viikon alussa, miten hyvin teema on mahdollista toteuttaa.

Ekoraportti ja lisää jämiä

Ekoviikko meni lähes huomaamatta. Lopetin asunnon lämmittämisen, kierrätin kaiken minkä pystyin, sammuttelin valoja ja tsemppasin muovikassien kanssa (ja onnistuin!). Söimme lähinnä jämiä jääkaapista, ja itselleni tein kasvisruokia. Pyykinpesussa en lähtenyt 40 asteen linjalle, vaan pesin lakanat kuudessakympissä, kuluttipa sähköä tai ei. Lauantaina vietettyy Earth Hour -tapahtumaan tuli osallistuttua vahingossa, sillä emme olleet kotona silloin, kun valot piti sammuttaa. Meillä oli siis ikkunat pimeänä oikeaan aikaan. Ekoviikosta jäi päällimmäisenä käteen ennakoinnin merkitys. Isoin vaikutus on sillä, että suunnittelee toimintaansa etukäteen ekonäkökulmasta.

Olen jälleen raivannut kotia samaan tasaiseen vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Huomasin, että jämäpurkkejahan on muuallakin kuin vain kylppärin kaapissa. Tajusin nimittäin, että omistan KOLME purkkia kasvilannoitetta, joista kaksi avattua, sekä lisäksi ravinnepuikkoja (myös avattu paketti). Viime viikolla kevätauringon paistaessa olen päättäväisesti lannoittanut huonekasvejamme sillä ravinteella, jota oli vähiten jäljellä, ja pääsin lopulta yhdestä pöntöstä eroon. Noilla ravinnemäärillä hoitaisi siis viikon pientä kasvihuonetta, joten mitään puutetta ei pääse lähiaikoinakaan syntymään.

Tämä episodi sai miettimään, missähän muualla meillä voisi olla turhia vajaita purnukoita tilaa viemässä. Ensimmäisenä tuli mieleen siivoustarvikkeet. En ole vielä käynyt niitä läpi, mutta aivan varmasti siellä on avattuja tuplakappaleita. Sitten keksin kenkienhoitokorin. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja samalla kun lankkasin talvikengät säilytykseen, kävin läpi kenkävoidetilanteen. Löytyi yksi kuivunut (roskikseen) ja yksi väritön jämäpurkki, joka kulutetaan jatkossa ensimmäisenä pois. Löytyi myös neljä avattua tuubia mustaa lankkia ja voidetta – mustaa lankkia ei siis ole tarpeen ostaa seuraavaan kymmeneen vuoteen. Laitoin vielä pohjalliset omaan pussiin ja kengännauhat toiseen, joten kori on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin erinomaisessa järjestyksessä.

Kosmetiikan osalta jämäpurkit ovat vähentyneet ansiokkaasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka vähennys onkin pieni. Mutta on mukavaa, ettei kylpyhuoneessa pyöri enää ylimääräisiä tuotteita. Heitin yhden deodorantin roskiin, koska se oli vanhentunut piloille. Sen yhden itselleni sopimattoman sampoon taidan viedä taloyhtiön saunaan ja laittaa mukaan viestin että saa käyttää. Kyse on kuitenkin ihan hyvästä tuotteesta, jota on lähes pullollinen jäljellä. Sitten pitää vain etsiä itselle toimivampi vahtoehto. Kaikki ylimääräiset vartalovoiteet on kulutettu pois, ja hiustuotteista suurin osa. Ideaalitilanne alkaa vähitellen lähestyä.

Ja vielä muistutus helsinkiläisille ja espoolaisille: HSY:n keräysautot lähtevät liikkeelle tänään! Tarkista oman alueesi aikataulut HSY:n sivuilta.

Kasviosaston karsimista

Jos heittää pari viherkasvia roskiin, lasketaanko se tavaroiden karsimiseksi? Vaihdoin viherkasvien mullat viikko sitten, ja samassa yhteydessä oli hyvä tilaisuus arvioida, oliko kasvi vielä elinkelpoinen vai ei. Pari kulahtanutta lähti roskiin, muut saivat isommat ruukut ja tuoretta multaa.

Olen sitä mieltä, että viherkasveillakin on oma elinkaarensa, ja kun ne alkavat näyttää ränsistyneiltä, heitän ne pois. En tietenkään heti, kun ensimmäinen keltainen lehti ilmestyy, mutta jos normaalit elvytystoimenpiteet eivät muutamassa kuukaudessa tehoa, kasvi lähtee biojätteisiin. Mielestäni viherkasvien kuuluu olla sekä kauniita että funktionaalisia. Kaunis tarkoittaa vihreää, hyvinvoivaa ja silmääni miellyttävää kasvia. Ei kuivia oksia, ei nahistuneita tai keltaisia lehtiä eikä liiallista rönsyilyä hallitsemattomiin suuntiin.

Funktionaalisuus tarkoittaa sitä, että nykyisin valitsen mieluusti erityisesti sellaisia kasveja, joiden tiedän poistavan huoneilmasta epäpuhtauksia. En tiedä miten tehokasta kasvien toiminta on, mutta minusta on hauskaa ajatella, että ne vaikuttavat sisäilmaan positiivisesti. Kukkivia kasveja minulla ei paria joulukaktusta lukuunottamatta ole, mutta tykkään kovasti leikkokukista. Ne saavat toteuttaa lähinnä esteettistä tehtävää.

En kaikesta huolimatta ole mikään erityinen viherpeukalo, joten valikoimaa määrittää myös se, miten sitkeähenkisistä lajikkeista on kyse. Käytännössä olen todennut, että anopinkieltä ja rönsyliljaa on vaikea saada hengiltä. Molemmat sinnittelevät huonossa mullassa, sietävät satunnaista kastelua ja ajoittaista kuivahtelua mukisematta. Mullanvaihto, ravinnepuikko ja säännöllisempi kastelu saa ne jälleen kiltisti kukoistamaan. Anopinkielen hyvä puoli on sekin, että sitä voi jakaa helposti pienemmäksi, eikä juurien katkominen vaikuta kasvin hyvinvointiin. Niinpä sama kasvi elelee samassa ruukussa vuodesta toiseen, pienennän sitä    vain parin vuoden välein, ja taas mennään. Tai on tietysti mahdollista, että olen vain saanut todella kestävän yksilön.

Viikon vinkit: kodinkoneita, tavaroita säästäviä suomalaisia ja tulppaaneja

YLE kertoo, että pienemmät kodinkoneet kuten pölynimurit yms. ovat nykyisin kertakäyttöisiä. Jääkaappeja sentään vielä välillä korjataan.

Suomalainen säästää ja säilöö tavaroitaan varastoissa enemmän kuin muut eurooppalaiset. Syy on pitkälti säilytystiloissa. Kaupungeissa sitä on ehkä vähemmän, mutta näyttäkää minulle omakotitalo, josta ei löytyisi ylimääräistä tavaraa autotalleista, vinteiltä, vajoista ynnä muista. Ja sitten on tietenkin kesämökit, joita jutussa ei edes mainita. (YLE)

Tulppaanisesonki on parhaimmillaan. Vesimäärä ja se, miten kukkia kohdellaan kun ne tuodaan kaupasta kotiin, vaikuttavat kimpun ulkonäköön. Oma vinkkini on leikata alimmat lehdet pois, jolloin maljakosta tulee siistimmän näköinen ja kukat mahtuvat paremmin. Tulppaanit kasvavat edelleen maljakossa, joten lehtiä voi huoleti karsia. (MTV3)

Vieraskoreudesta

Minä myönnän. Olen vieraskorea.  Siivoan aina ennen kuin meille tulee vierata, ja mitä isommat juhlat sitä tarkemmin jynssään. Katrilta olen oppinut, että on olemassa ihmisiä, joita eivät pölyt nurkissa häiritse, vaikka vieraaksi tulisi kuka. Itse en kuulu heihin, vaikka tietysti vähentäähän se paineita jos pystyy olemaan välittämättä.

Tieto vieraista saa kyllä hyvin vauhtia erinäisiin kodinparannusprojekteihini. Hyvä esimerkki on parveke. Laitoin viikonloppuna sen ns. talvikuntoon: kaivoin laatikoista kuihtuneet kesäkukat pois ja siirsin kesää ulkona viettäneet huonekasvit takaisin sisätiloihin. Istutin parvekelaatikoihin kanervia ja hopealankaa, ja täydensin koko komeuden jäkälillä. Olin niin tehokas, että kuskasin vintille saakka kesällä käytössä olleet kukkapylväät ja lakaisin lattialta roskat pois. Vaikutelma on oikein kiva ja viihtyisä, vaikka itse sanonkin. Suunnittelin jopa sellaista, että asentaisin jouluvalot jo tällä viikolla paikalleen. Eihän niitä tarvitse laittaa päälle vielä, mutta urakka voisi olla miellyttävämpi ilman lunta ja pakkasta. Nehän voi laittaa päälle vasta marraskuussa.

Moni naapuri on tietysti ehtinyt hoitaa kanervansa jo pari viikkoa sitten, mutta naapurikilpailu ei ole yhtään niin tehokasta kuin vanha kunnon vieraskoreus. Mikäli niitä pippaloita ei olisi tiedossa, olisivat  kuihtuneet lobeliat saaneet heilua hiljaa tuulessa edelleen. Mutta kun pian on taas paljon vieraita tulossa, motivaationi saada parveke edustuskuntoon kasvoi huomattavasti. Tiedän, että tällä viikolla tulen puunaamaan kotia muutenkin tarkemmin kuin yleensä, mutta en raivopäänä vaan hyvällä fiiliksellä. Oletan, että kaikki arvaavat, ettei meillä yleensä näytä ihan niin siistiltä. Siitä huolimatta tulen mahdottoman hyvälle tuulelle ajatellessani, miten hienoa meillä on kun juhlat alkavat. Luulen, että jos en innostuisi tuosta ajatuksesta niin kovasti, jäisi siivoaminenkin vähemmälle.

Onko lukijoissa vieraskoreita? Siivoatteko ennen vieraita?

Viikon vinkit 31/2013: kemikaaleja ja luovaa kierrätystä

Tämän viikon teemana kemikaalit ympäristössä, sekä lopussa mahtava uusiokäyttövinkki.

YLE uutisoi, että lelujen kemikaalisäädöksiä on kesäkuussa tiukennettu. Olennaiset asiat tulevat kuitenkin jutun lopussa: tarkimmin kannattaa vahtia sellaisia leluja, joita lapsi laittaa suuhun, sillä sylki liuottaa lelusta kemikaaleja. Kannattaa myös muistaa, että Tukes ei tarkista kaikkia Suomessa myytäviä leluja, vaan tekee lähinnä pistokokeita. Tämä oli ainakin minulle tärkeä tieto, jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Jos siis haluaa pelata varmanpäälle, muovilelut kannattaa jättää kauppaan.

Edelleen YLEn uutissivuilta löytyy juttu, jonka mukaan vain vähäinen osa kemikaalien vaikutuksista tunnetaan, puhumattakaan niiden yhteisvaikutuksista. Tästä ei tietenkään seuraa, että kaikilla kemikaaleilla olisi automaattisesti vaarallisia seurauksia. Mutta uskoisin, että mitä enemmän tämän tyyppistä uutisointia alkaa tulla, sitä enemmän luomu, luonnonkosmetiikka ja vastaavat tuotteet alkavat kiinnostaa. Eikä sekään välttämättä ole huono asia.

Loppukevennyksen aika: katsokaa, miten mahtava kasvihuonelyhty! Tämä jos mikä on luovaa tavaroiden uusiokäyttöä. Kuva löytyy Anja Nystenin Kemikaalikimara-blogista, joka muuten on täynnä erittäin pätevää tietoa kemikaaleista, alan asiantuntijan kirjoittamana. Voin suositella!

Tehokasta raivaamista

Epäonnistuneen kirpputorin kiukkuisissa jälkimainingeissa olen onnistunut raivaamaan tehokkaasti. Jos on tarkoitus karsia tavaroita, työ on saatu päätökseen sitten, kun tavarat ovat poistuneet asunnosta pysyvästi. Sain vihdoinkin kipattua kierrätyslaatikkoon säkillisen vaatteita, jotka ovat odottaneet kärsivällisesti komeronnurkassa varmaankin vuoden. Myin naapurille ison pussin lastenvaatteita, menivät hyvään tarkoitukseen ka sain vähän rahaakin. Kierrätyspisteelle kuskasin kangaskassillisen lasia ja metallia. Heitin myös pois kuihtuneita viherkasveja, ja sain jopa (mummoni ohjeilla) mullan vaihdettua siitä isosta ja hankalasta kasvista.

Näiden lisäksi olen valmistellut vintage-liikkeeseen vietävät merkkivaatteet viemistä vaille kuntoon. Olen myös raivannut työhuonetta, joka on pikemminkin romuhuone, ja tuloksia alkaa näkyä. Otin kaameita ennen-kuvia, teen oman postauksen tästä myöhemmin. Siihen on joka tapauksessa kuulunut mm. kirjoituspöydän laatikoiden siivoamista, ja samassa yhteydessä on tullut heitettyä paljon vanhaa paperisälää roskiin. Varsin tehokasta siis! Ja tietysti kaiken ohessa on tullut kuskattua vinttiin sellaista tavaraa, jota ei vielä osaa tai voi heittää pois.

Tässä on siis toivoa, että kesän aikana tilaa tulee lisää ja romuista pääsee eroon. Joskin kaikkea tätä tehdessä miettii jälleen, miten tarkkana pitäisi kaiken ostamisen kanssa olla, ettei esine muutu romuksi ennen kuin se hajoaa.