Aihearkisto: Kriittinen kuluttaja

Kesäistä kulutusta

Julkaistu , kirjoittanut
8

Viime aikoina loppuun kuluneista tuotteista huomaa että on kesä. Mattojen pesussa sain vihdon käytettyä vuosikausia siivouskaapissa pyörineen mäntysuovan. En enää edes muista miksi meillä oli mäntysuopaa, sillä en ole tarvinnut sitä ainakaan neljään vuoteen. Kyseessä on niin harvoin tarvittava tuote, että en osta uutta tilalle ennen kuin sitten vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Lisäksi olen kuluttanut loppuun yhden aurinkorasvan, mikä vähentää puheleiden määrää kylppärin kaapissa. Uutta ei tarvitse ostaa, sillä taannoisen jämäinventaarion tuloksena puolivajaita aurinkotuotteita löytyi useita. Lisäksi kului loppuun Acorellen sokerointivaha – tuote jota voin lämpimästi kehua.

Siivouspuolella olen kuluttanut loppuun useamman Methodin tuotteen, mutta niitä ei varmaan lasketa koska olen korvannut ne samanlaisilla uusilla. Olen ollut hyvin tyytyväinen Methodin tuotteisiin ja luulen että pysyttelen niissä jatkossakin. Aineet tuoksuvat hyvältä ja ovat yhtä tehokkaita kuin ”tavallisetkin” siivousaineet. Kokeilin Maison Belle (tai jotain sinne päin) tiskiainetta, mutta mielestäni se ei irrota rasvaa toivotulla tavalla. Methodillakin on tiskiaine, mutta toistaiseksi mennään LV:llä, jota puoliso turhautuneena osti Maisonin tilalle. Pitäisi vielä keksiä joku hyvä tapa käyttää se huono tiskiaine pois.

Ei mitään turhaa

Julkaistu , kirjoittanut
14

Eilinen postaus ja siihen tulleet kommentit saivat pohtimaan sisustustamme, ja tajusin juuri mielenkiintoisen seikan. Sisustuksemme perustuu täysin käytännöllisyyteen. Se tarkoittaa sitä, että kaikki huonekalut on hankittu jotain tarkoitusta varten. Kun istun nyt olohuoneen sohvalla ja katselen ympärilleni, en näe yhtäkään huonekalua, joka olisi hankittu ainoastaan esteettisistä syistä. Poikkeuksen tekevät taulut, taide-esineet ja huonekasvit, olettaen että ne lasketaan huonekaluiksi. Kaikella muulla on joku muukin kuin esteettinen tarkoitus.

Meidän olohuone (samoin kuin kaikki muutkin huoneet) on sisustukseltaan tavallinen. Sohva, sohvapöytä, nojatuoleja, piano, kirjahylly, vitriini, ruokapöytä, valaisimia, mattoja. Ikkunoissa on verhot ja seinillä tauluja. Ikkunalaudalla on kukkia. Mutta oikeastaan kaikkia huonekaluja leimaa se, että ne on hankittu vasta harkinnan jälkeen. Ensin on ilmennyt tarve, sen jälkeen on mietitty minkälainen huonekalu tarpeeseen vastaisi, ja vasta sitten alettu etsiä sopivaa kaupoista. Aina ei ole tarvinnut mennä kauppaan asti, sillä meillä on paljon kierrätyshuonekaluja. Niitä on esimerkiksi peritty ja saatu lahjaksi.

Jos äkkiseltään katsoo, monet huonekaluista ovat klassikoita, kuten vaikka Alvar Aallon tuolit. Mutta koska systeemi on edellä kuvatun kaltainen, kokonaisuus on muodostunut yli kymmenen vuoden aikana vähitellen. Filosofiana on ollut investoida sen näköisiin esineisiin, joita haluaa katsella lopun ikänsä. Huonekalujen ulkonäkö ei siis missään nimessä ole yhdentekevä, päinvastoin. Arvostan muotoilua erittäin paljon, mutta aina ensin on oltava todellinen tarve jollekin tavaralle. En myöskään siedä epäkäytännöllisiä huonekaluja. Esimerkiksi tuolissa pitää olla hyvä istua. Upea design menee täysin hukkaan, jos tavaraa ei voi käyttää. Koska kriteerit ovat tällaiset, välillä menee vuosia, ennen kuin löytyy huonekalu, jossa kohtaavat sekä käytettävyys, ulkonäkö että vielä hintakin.

Näin hidas ja harkittu systeemi on johtanut siihen, että suoraan sanottuna tykkään esimerkiksi tästä olohuoneen sisustuksesta ihan älyttömästi. Näen tällä hetkellä vain yhden esineen, jonka haluan korvata: Ikeasta ostetun jalkalampun, joka ei oikein sovi kokonaisuuteen. Uutta lamppua on katseltu jo pari vuotta, mutta sopivaa ei vielä ole tullut vastaan. Se tulee kun tulee, ja siihen asti ikealainen saa paremman puutteessa kelvata. Viimeiset puoli vuotta on myös harkittu mitä tehdä ruokapöydän tuoleille. Ne alkavat nimittäin hajota. Vaihtoehdot olisi joko korjauttaa tai ostaa uudet, mutta mitään päätöstä ei ole vielä tehty. Nykyiset ovat ulkonäön puolesta ok, mutta istuinten verhoilu alkaa osasta olla jo huonossa kunnossa, ja liimaukset vähitellen pettää niin, että oikeasti pelkään että jonain päivänä joku vielä pyllähtää lattialle tuolin hajotessa alta. Tuolit ovat palvelleet kymmenisen vuotta, ja se on alunperin Hulluilta päiviltä ostetuille kovassa käytössä olleille tuoleille jo ihan hyvä saavutus. Mutta katsotaan nyt, mihin tässä päädytään, vaihtoehtoja on paljon tarjolla.

Monissa blogeissa on viime aikoina havahduttu vaatevaraston uudistamiseen vähän samanlaisesta näkökulmasta. Se on minullakin tavoitteena, mutta oli hauskaa tajuta, että ainakin jollakin elämän osa-alueella noudatan jo nyt tällaista kestävää ja suunnitelmallista toimintatapaa. Koska aion elää suurimman osan huonekaluistani kanssa koko loppuikäni, olen myös varautunut kunnostamaan ja huoltamaan niitä tarpeen tullen. En aio ostaa enää koskaan uutta sohvaa, mutta voi hyvin olla että verhoilutan tämän nykyisen uudestaan jossain vaiheessa. Parhaillaan pohdin, miten kristallikruunun saisi helpoimmin puhdistettua ja kannattaisiko vaalea matto viedä pesulaan vai yrittäisinkö poistaa tahroja itse.

Minkälaista sisustusfilosofiaa te noudatatte?

Kuinka olla hyvä kuluttaja – vinkkejä toimittajalle

Julkaistu , kirjoittanut
13

Jos haluatte tuhlata aikaanne lukemalla todella pöljän artikkelin, niin YLEn sivuilla olisi hyvä tarjokas. Toimittaja Jarno Virtanen on kirjoittanut alennusmyynneistä ja kuluttamisesta otsikolla Hamstraa hamstraa ja yllätä itsesi. Epäkoherentti teksti pomppii asiasta toiseen, mutta on pakko puuttua muutamaan älyttömyyteen. Lainaan tähän kaksi viimeistä kappaletta:

Alennusmyynnit herättävät ihmisten hamstrausvietin ja homma on mennyt niin pitkälle Suomessa, että rapakon takaisesta esimerkistä meille on syntynyt ammattijärjestäjien ammattikunta, joita voi tilata kotiin tai työpaikalle järjestämään kiireisten ihmisten tavaroita. En vielä tarvitse heidän palveluitaan, mutta olen jo vuosia ”kärsinyt” pahasta tavasta. Ostan kesän alennusmyynneistä kaappiini vaatteita, joissa hintalaput voivat roikkua useita vuosia.

Viime talvena bongasin yllätyksekseni hieman ummehtuneen hajuisen ja käyttämättömän t-paidan ylähyllyn takarivin pinkoistani. Turussa oli näemmä käyty Crazy Dayseillä vuonna 2004. Tässä kohdassa voi puolustautua: vaikka ostan paljon Kaukoidän hikipajoilla tehtyjä last season –vaatteita, niin kulutan karderoopini tietyt osat melkein loppuun ja siinä ei kauan kestä, kiitos vuosien varrella huonontuneen vaatteiden laadun. Parhaat käytetyt palat vien Pelastusarmeijalle, vaikka tiedän, että se kärsii muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen tapaan tekstiilijätemassoista. Yritä tässä sitten olla hyvä kuluttaja.

 

Toimittaja siis kehuu ostavansa alesta halpisvaatteita, jotka kehuu sitten käyttävänsä loppuun saakka, mikäli vain muistaa pitää vaatetta eikä unohda sitä kaapin pohjalle. Ja miksi vaatteet kuluvat pian loppuun? Koska ne ovat huonolaatuisia. Lopuksi toimittaja ihmettelee miten voisi olla hyvä kuluttaja.

En tiedä miten tällainen pläjäys on nettisivuille asti päässyt, mutta väännetään nyt varmuuden vuoksi rautalangasta. Älä hyvä mies osta niitä halpispaitoja. Osta laadukasta. Selvitä alkuperä. Näe vähän vaivaa. Muutut välittömästi paremmaksi kuluttajaksi. Jos kaapeista löytyy jo valmiiksi paitoja hintalaput kiinni, tässäpä radikaali ehdotus: älä shoppaile ollenkaan! Ja jos on ihan pakko rahaa käyttää, rahat voi käyttää myös esimerkiksi palveluihin. Kotimaisen palvelun ostaminen tekee hyvää kansantaloudelle ja sillä on työllistävä vaikutus. Kotimaisen palvelun ostajaa ei voi moittia huonoksi kuluttajaksi.

Että näin. Ja YLE – skarpatkaas nyt siellä vähän.

Mainio mattokauppa Else

Julkaistu , kirjoittanut
18

Eteisen lattialla oli pitkään kaksi tummanruskeaa sisal-mattoa. Niissä oli kaksi ongelmaa: väri ja muoto. Tumma väri teki muutenkin ahtaasta eteisestä entistä pimeämmän. Muoto-ongelma liittyi taas siihen, että mattojen reunat sattuivat juuri samaan kohtaan, jonne välioven piti aueta. Vuosien aikana reunat olivat lähteneet rullautumaan, ja viime aikoina ovi jäi aina ärsyttävästi jumiin. Samalla kun uudistin eteisen sisustusta ja säilytysratkaisuja, päätin korjata myös matto-ongelman.

Uudelle matolle oli aika paljon vaatimuksia. Sen piti olla väriltään vaalea, mutta sellainen ettei jokainen tahra heti hyppäisi silmille. Materiaalin piti olla niin kurankestävää, että vesi ei pääsisi läpi pilaamaan parkettia. Maton piti silti olla tarpeeksi ohut, jotta ovi mahtuu kääntymään ja tietysti mahdollisimman helppohoitoinen muutenkin. Eikä niitä saumoja saanut tulla oven tielle, mieluiten ei minnekään. Käytännössä halusin siis mittojen mukaan leikatun kuramaton, joka ei näytä kuramatolta.

Sattumalta ratkaisu tuli vastaan Hesarin sivulla mainoksen muodossa. Bongasin mattokauppa Elsen mainoksen, jossa kehuttiin valikoimaa ja sitä että matot saa teettää omien mittojen mukaan. Nettisivut olivat kuitenkin hyvin yleisellä tasolla, joten piti mennä liikkeeseen katsomaan. Else sijaitsee Helsingissä Herttoniemessä, ja sen valikoima osoittautui hyvin monipuoliseksi. Sain liikkeestä erinomaista palvelua. Kriteerini täyttäviä vaihtoehtoja on monia erilaisia. Väri-, materiaali- ja hintahaitari oli laaja, joten valinnanvaraa riitti. Sain viikonlopuksi viisi erilaista mallipalaa kotiin kokeiltavaksi. Se osoittautui hyödylliseksi, sillä alunperin kaavailemani väri ei sopinutkaan lattian väriin. Samalla sain varmistuksen siitä, että uusi matto mahtui helposti oven alle.

Olin piirtänyt eteisen lattiasta kuvan ja merkinnyt kaikkien sivujen mitat millin tarkkuudella. Eteisemme ei suinkaan ole symmetrinen, vaan pikemminkin sokkeloinen. Haluamassani palassa oli siis yli 10 kulmaa (en valehtele), lyhyin pätkä oli 2,2 cm, pisin yli 150 cm. Hankalan mallinen pala ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, sen leikkaaminen yhdestä kappaleesta onnistuisi kuulemma helposti. Sanomattakin oli selvää, että olin jo tässä vaiheessa valmis tekemään kaupat. Sovimme vielä, että kaksi sivua kantattaisiin erikseen, jotta käytäville tulevat reunat olisivat siistit. Muuten matto jätettiin kanttaamatta, sillä muut reunat tulivat aivan seinään kiinni. Halusin myös jättää sen mahdollisuuden, että mattoa voisi itse leikata, siltä varalta että liikkeessä tehtävä leikkaus ei osuisikaan kohdalleen.

Toimitusaika oli tasan viikko. Tein tilauksen maanantaina, ja viikon päästä maanantaina sain tekstarin, että matto oli noudettavissa. Kotona matto osoittautui täydelliseksi. Kanttaukset ovat huolitellut, ja matto asettui mittojensa puolesta juuri niin kuin pitikin. Vaalea väri avartaa koko eteisen, ja sama vaikutus on sillä että matto on nyt yksi yhtenäinen kappale. Ainoastaan yhdellä sivulla on parinkymmenen sentin matkalla noin 5 mm liikaa leveyttä. Käytännössä tämä ei haittaa mitenkään ja syy on siinä, että kyseinen seinä on vino, eikä mittaukseni ole siinä onnistunut täydellisesti. Itse maton mitat ovat kyllä ne mitkä olin tilannutkin.

Voin tämän kokemuksen perusteella suositella mattokauppa Elseä lämpimästi. Palvelu oli asiantuntevaa ja hyvää, toimitusaika se mitä luvattiin ja ainakin tässä tapauksessa asiakkaalla oli paljon valinnanvaraa. Vaikutti siltä, että kaupasta saa maton mihin tahansa tilanteeseen, sillä valikoima ylettyi näistä kuramatoista design-tuotteisiin. On tosi mukava törmätä uuteen liikkeeseen, joka toimii näin  hyvin. Onko joku muu ostanut Elsestä mattoa?

Kaikenlaisia kehuja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Huomasitteko, että myös Uusioaines osallistui lasinkierrätyskeskusteluun? Jos ette, käykää lukemassa heidänkin kommenttinsa. Lainaan sitä tähän osittain, käykää lukemassa koko kommentti keskustelun lopusta:

”Kuumuutta kestävä lasi tunnetaan myös nimillä: boorisilikaattilasi, Heat resistant glass, visionware, keraaminen lasi, lasikeramiikka sekä tuotemerkeillä Pyrex, Jena, Duralex. Jos lasi sietää nopeita lämpötilan vaihdoksia rikkoutumatta, se on booripitoista kierrätyskelvotonta lasia kuten esim. glögilasit ja kahvilasit. Mutta tosiaan juomalaseja on lukuisia kuten valmistajiakin, on selkeiden ohjeiden antaminen mahdotonta, jolloin on päädytty rajaamaan ne pois kierrätyksen parista. Sulamisongelmat tuntuvat lasinsulattajan uunissa ja kierrätys menettää merkitystään.”

Kehuja siis HSY:lle ja Uusioainekselle aktiivisesta osallistumisesta ja asioiden selventämisestä. Tällaista dialogin pitäisi ollakin julkisen tahon ja asiakkaiden välillä.

Haluaisin kehua myös suomalaista kaappivalmistajaa nimeltä Lakeus. Päädyin tähän valmistajaan Helsingin Liukuovi Centerin suosituksesta, ja olen ollut todella tyytyväinen. Lakeuden kaapistot valmistetaan Suomessa Kauhajoella, tähän asti en ole huomannut mitään laatuongelmia, ja heidän asiakaspalvelunsa oli todellakin erittäin hyvää. Lisäksi hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen ja toimitusaika lyhyempi kuin kilpailijoilla. Tietyissä asioissa vaihtoehtoja oli vähemmän kuin kilpailijoilla, mutta löysin itseäni miellyttävät vaihtoehdot helposti. Voin suositella. Myöskään Liukuovi Centerin toiminnasta ei ole mitään huomautettavaa.

Reiluuden nimissä on myös mainittava, että aiemmin haukkumani Stockan nettikauppa toimi Hullujen päivien yhteydessä ensimmäistä kertaa niin kuin pitää. Tämä oli kolmas kerta, kun kauppaa käytin, ja vihdoinkin kaikki meni ns. kerralla oikein. Postissa tuli kaikki mitä oli tilattu ja oikealla hinnalla. Testasin tänä keväänä myös Sokoksen verkkokauppaa 3+1 -päivien yhteydessä. Täytyy sanoa, että Sokoksen verkkosovellus on edelleen merkittävästi parempi kuin Stockan, mutta molemmat onnistuivat lähettämään tilatut tuotteet oikein. Tämä kai lienee minimivaatimus ylipäätään, mutta Stockan kanssa asioidessa olin tottunut siihen, että tilaukset täytyy tarkistaa itse huolellisesti.

Selvyys lasinkeräykseen

Julkaistu , kirjoittanut
13

HSY:llä on kuulkaa hyvä asiakaspalvelu. Soitin sinne eilen, kun juomalasien kierrätys jäi vaivaamaan mieltä. Asiakaspalvelu lupasi selvittää vastauksia kysymyksiini tarkemmin ja palata asiaan. Tänään minulle soitettiin ja sain perusteellisen selvityksen lasinkeräyksestä pääkaupunkiseudulla.

HSY:n keräämä lasi toimitetaan eteenpäin Forssaan yritykselle nimeltä Uusioaines. Uusioaines käsittelee kerätyn materiaalin niin, että se kelpaa raaka-aineeksi esim. lasivillan ja uusien pakkausten valmistamiseen. HSY:n ohjeet kierrätyksestä tulevat suoraan Uusioainekselta, ja ne perustuvat siihen miten lasi jatkokäsitellään.

Ja nyt tulee olennainen pointti: juomalaseja ei saa laittaa lasinkeräykseen. Lasinkeräykseen saa HSY:n alueella laittaa vain pakkauksia (pulloja ja purkkeja), jotka on tarkoitettu elintarvikkeiden säilytykseen. Esimerkiksi hillopurkit, mehupullot, soijapullot, pilttipurkit ja lasiset säilykepurkit (esim. oliivit, suolakurkut jne.) voi laittaa lasinkeräykseen. Kaikki muu lasi kuuluu sekajätteeseen!

Syy tähän on se, että lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Kun lasi sulatetaan uudelleenkäsittelylaitoksella, väärää ainesta olevat sirpaleet eivät sulakaan samassa lämpötilassa, ja prosessi menee sekaisin. Kun keräyslasi vielä rikkoontuu jo matkalla, ei yksittäisestä sirpaleesta voi mitenkään päätellä, onko se keräyskelpoista vai ei.

HSY:stä todettiin, että tässä esimerkkitapauksessa joka koski Iittalan kartiolasia, poikkeuksen ehkä voisi tehdä, koska valmistaja on suomalainen ja asiakaspalvelulla on mahdollisuus varmistaa suoraan tehtaalta, millaisesta lasista on kyse. Mutta juomalaseja on tuhansittain, eikä varmaa mahdollisuutta selvittää asiaa usein ole, joten riskiä ei kannata ottaa.  En laittaisi esim. Ikean laseja kierrätyslasin joukkoon, sen verran epämääräisiä vastauksia Ikealta sain. Se, että esim. ulkomainen valmistaja sanoo lasin olevan kierrätyskelpoista ei vielä tarkoita sitä, että lasin voi kierrättää Suomessa. Lasia voidaan käsitellä eri tavoin, ja eri alueilla vaatimukset voivat olla erilaisia. Tämä koskee myös Suomea. Asia pitää siis todella aina selvittää oman alueen jätehuollosta, jos laseja haluaa lasinkeräykseen laittaa.

Selvisi myös, mitä kuuman kestävä tarkoittaa. Termi ei ole paras mahdollinen, sillä siinä viitataan lasin sulamislämpötilaan. Myös elintarvikelasi kestää kuumaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kuuman kestävä eli ns. keraaminen lasi vielä paljon enemmän. Tämä käy käytännössä ilmi vasta siellä uudelleenkäsittelylaitoksessa, kotioloissa sitä ei päältäpäin näe. Arkijärjellä voi tosin päätellä, että uuninkestävät astiat ja ne kahvipannut kuuluvat tähän sarjaan, mutta monet juomalasit tosiaan ovat samaa materiaalia myös. Siksi toinenkin nyrkkisääntö on paikallaan: älä laita ruokailu- tai ruoanvalmistusastioita lasinkeräykseen.

Ydinasiat ovat siis tässä:

  • Lasinkeräykseen vain elintarvikekäyttöön tehdyt pullot ja purkit
  • Astiat sekajätteeseen, samoin kaikki muukin lasi.
  • Jos haluat varmistua, voiko yksittäisen juomalasin kierrättää, selvitä todellinen materiaali valmistajalta, ja tarkista oman alueesi jätehuollosta, miten lasi jatkokäsitellään.
  • Jos yhtään epäilyttää, laita lasi sekajätteeseen. Et ainakaan aiheuta mitään ongelmia.
  • Toisaalta kaikki keräykseen kelpaava lasi kannattaa ehdottomasti kierrättää. Lasin laatu ei kierrätettäessä heikkene, vaan sitä voidaan käyttää ja kierrättää uudelleen käytännössä ikuisesti.

Uusioaineksen nettisivuilla on hyvää selkokielistä asiaa tästä aiheesta, mikäli jotakuta kiinnostaa. Uskoisin, että yritys käsittelee myös muualta kuin pääkaupunkiseudulta tulevaa lasia, joten sikäli ohjeet lienevät osuvia myös muilla paikkakunnilla. Kiitos myös HSY:n nopealle ja asiantuntevalle asiakaspalvelulle! HSY:ssä kiinnostuttiin Iittalan vastauksesta siinä määrin, että he rupesivat itse selvittämään, oliko asia tosiaan tarkistettu tehtaalta saakka. Minä taas olen oppinut parin päivän aikana runsaasti uutta, toivottavasti tästä selvityksestä on ollut iloa myös teille lukijoille.

Juomalasien kierrätys hämmentää

Julkaistu , kirjoittanut
17

Koska olen nykyisin aktiivinen kuluttaja, joka ottaa reippaasti yhteyttä kaikkii firmoihin aina kun mieltä askarruttaa, lähestyin Iittalaa juomalasien kierrätyskysymyksessä. Minulla oli siis Iittalan Kartio-sarjan juomalasi (kirkas), joka piti särön takia heittää pois. Vanhasta muistista arvelin, että juomalasit menevät sekajätteeseen, ja sinne sen laitoinkin. Mutta sitten kommenteissa joku huomautti, että tavalliset juomalasit saakin laittaa lasinkeräykseen.

Aloin selvittää asiaa ja löysin erittäin ristiriitaista informaatiota. Toisaalla väitettiin, että vain kuuman kestävät lasit pitää laittaa sekajätteeseen, muut lasinkeräykseen. Mutta toisaalta törmäsin myös ohjeisiin laittaa kaikki juomalasit sekajätteeseen, ja tämä ohje oli samaisen kommenttiosaston perusteella jaettu myös Kierrätystehtaalla vastikään. Jotta saisin asiaan selvyyttä, lähetin kysymyksen Iittalan asiakaspalveluun. Vastaus tuli kahden päivän päästä: kirkkaat kartiolasit saa laittaa normaaliin lasinkeräykseen. Valmistajan tieto on siis vastakkaista muualla jaettavan tiedon kanssa!

Iittalan asiakaspalvelu toimi moitteettomasti ja oli kiva että he vastasivat nopeasti. Ehdotin, että firma laittaisi nettisivuilleen ohjeet, miten heidän tuotteensa kierrätetään oikeaoppisesti. Siihen en saanut mitään kommenttia, mutta luulen että moni kuluttaja olisi nykyään kiinnostunut hoitamaan myös tavaroiden loppusijoituksen asianmukaisesti. Silloin olisi kätevää, jos yritys tarjoaisi itse ohjeet kierrätyksestä. Toivottavasti Iittala ja muutkin yritykset kiinnittäisivät tähän asiaan huomiota.

 

Testasin äsken huvikseni Ikean chatti-palvelun, ja sieltä tuli sama vastaus: juomalasit lasinkeräykseen. Kun varmistin miten muiden astioiden kanssa toimitaan, ohje oli katsoa kuuluuko astia värillisten vai värittömien laatikkoon. Huomautin, että kuuman kestävää lasia ei ainakaan saa laittaa, ja usein kielletään myös juomalasien laittaminen. Tähän Ikean asiakaspalvelu ei enää osannutkaan vastata mitään, vaan totesi vain, että tuotetiedoissa sanotaan materiaalin olevan kierrätyskelpoista, mutta että asiakkaan pitää tutustua kotipaikkansa kierrätysmääräyksiin. Ikean asiakaspalvelu yritti vastata kysymyksiini, mutta mitään todellista tietoa hänellä ei asiasta ollut. Lisäksi jotkut vastaukset osoittivat, että tieto oli varsin hataralla pohjalla, esimerkiksi kuuman kestävyydestä ei mainittu mitään, vaan kaikki lasiastiat niputettiin yhteen (kysyin siis muistakin astioista kuin laseista). Ikealla kierrätysasiat tuntuvatkin olevan vielä varsin toissijaisia, eikä asiakas saa sieltä selkeitä vastauksia.

Yhteenvetona kuitenkin: Valmistajien mukaan siis ainakin kirkkaat kartiolasit sekä kaikki Ikean juomalasit saa laittaa lasinkeräykseen. Samoin keräykseen voi varmuudella laittaa kaikki lasipurkit ja -pullot, jotka on ostettu ruokakaupasta. Kiellettyjen listalla ovat puolestaan kristalli, sekä sellaiset lasiastiat, jotka voi laittaa uuniin, ne kuuluvat aina sekajätteeseen. Myös ikkunalasi ja peililasi kuuluvat sekajätteeseen, eivät lasinkeräykseen.

Siihen selkeys loppuukin. Esimerkiksi Jätelaitosyhdistyksen sivuilla sanotaan, että ”Juomalasit ja muu kuumuutta kestävä lasi eivät kuulu kaikilla alueilla keräyslasin joukkoon.” Siis jossain kuuluu ja jossain ei? Mistä sen sitten voi tietää, missä kuuluu? Ja mistä ihmeestä tämänkin asian saisi selville? Myös HSY ohjeistaa yksiselitteisesti, että juomalasit eivät koskaan kuulu lasinkeräykseen, sillä niiden materiaali ei sovi hyödynnettäväksi samassa prosessissa pullojen ja purkkien kanssa. Ketä tässä nyt pitäisi uskoa? Valmistajaa vai tahoa, joka vastaa lasinkeräyksestä? Saatu tieto on aivan ristiriidassa keskenään.

Oikeastaan rupesi vähän ärsyttämään koko juttu. Jos yhteiskunta haluaa, että kansalaiset tekevät kestäviä valintoja, se pitäisi tehdä meille helpoksi. Eikä kaikkea voi jättää vain yhteiskunnalle, vaan jos yritykset haluavat toimia vastuullisesti, niidenkin pitäisi vähän tsempata, ja jakaa tarpeeksi tietoa tuotteistaan. Sitten olisi olennaista, että julkinen ja yksityinen taho selvittäisivät keskenään, mikä on oikea tapa toimia ja ohjeistaisivat samalla tavalla. Tiedon pitää olla yksiselitteistä ja helposti saatavilla. Jos oikea roskis pitää selvittää sähköpostilla, asia on tehty liian vaikeaksi. Etenkin jos saatu tieto on kuitenkin ristiriidassa keräystahon kanssa.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

Mitä voit tehdä: kansalaisaktivismia parempien vaatteiden puolesta

Julkaistu , kirjoittanut
4

YLEn MOT-ohjelmassa kerrottiin suomalaisten yritysten valmistavan vaatteitaan mm. Bangladeshissa, jossa olot tehtailla ovat usein surkeat. Ohjelma vetoaa tunteisiin, mutta tärkeää faktaa löytyy MOT:n nettisivuilta: tällä sivulla kerrotaan kaikkien kyselyyn osallistuneiden suomalaisten yritysten nimet ja täällä puolestaan MOT:n toimittaja listaa, mitä tavallinen kuluttaja voi asian hyväksi tehdä.

Ensimmäisen linkin takaa löytyy hämmentävää tietoa: vahvasti suomalaiseksi profiloitunut Reima tuottaa kaikki vaatteensa ns riskimaissa. Kaikki! Siis ei lainkaan tuotantoa Euroopassa, saati sitten Suomessa. Mielestäni tämä on kyllä ristiriidassa yrityksen imagon kanssa. Toivottavasti asiaan tulee parannus. Myös S-ryhmä ja Kesko valmistavat myös omia vaatteitaan Bangladeshissa, mutta eivät ole allekirjoittaneet Accord-sopimusta, jonka tavoitteena on parantaa palo- ja työturvallisuutta tehtaissa. Sopimuksen osapuolina ovat myös paikalliset AY-liikkeet, joten mukana on taho joka pitää työntekijöiden puolia. On käsittämätöntä, että mainittujen ketjujen johto ei ole katsonut sopimusta tärkeäksi. Sen kustannukset vaatetta kohden eivät voi olla muutamaa senttiä suuremmat.

Ällistyttävin taho on silti kentien Texmoda, jonka oma vaatemerkki on nimeltään Moda. Texmodan toimitusjohtaja myöntää suoraan, ettei yritys valvo tuottajiaan mitenkään. Haastattelusta saa sellaisen kuvan, että firma on yllätetty ns. housut kintuissa, ja nyt on joku ”projekti” aloitettu kuluttajien toiveesta. Hoh hoh sanon minä.

Mitä kuluttaja voi tehdä? Tämän kaiken perusteella olen vakuuttunut siitä, että tehokkainta on painostaa yrityksiä kantamaan vastuunsa. Sen voi tehdä lähettämällä yritykseen sähköpostia, ja kysyä esim. miksi Accord-sopimusta ei ole allekirjoitettu, millä tavalla yritys valvoo työntekijöiden turvallisuutta, tai millaisia konkreettisia toimenpiteitä yritys on tehnyt/tekee työturvallisuuden ja työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi. Ohjelmassa AY-aktivisti totesi, että töitä tarvitaan Bangladeshissa, mutta työn tilaajilla on valta vaikuttaa siihen, millaisissa oloissa ja millä palkalla työt tehdään. Meillä kuluttajina on valta vaikuttaa työn tilaajiin, jotta he toimisivat eettisesti. Jos siis käytät vaatteita, jotka ovat jonkun em. yrityksen valmistamia, ota heihin yhteyttä. Osoita, että kuluttajaa kiinnostaa.

Itse aion seuraavaksi lähestyä Benettonia. MOT ei antanut hyvää kuvaa tuonkaan yrityksen toiminnasta, joten haluan katsoa, millaisen vastauksen heiltä saa. Jos ei vastausta kuulu, yrityksen tuotteet jäävät todennäköisesti jatkossa ostamatta. Täytyy sanoa, että vaikka valmistusmaahan liittyvää boikottia ei kukaan suosittelekaan, ostan mieluummin Euroopassa kuin kaukoidässä valmistetun vaatteen. Jos siis vaihtoehto on tarjolla. Paras neuvo lienee silti olla ostamatta turhaa. Suunnitelmallisesti ja tarpeeseen ostettu vaate on parempi kuin hinnalla houkutteleva heräteostos, joka jää käyttämättä.

Kansalaisaktivismia!

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen vinkkasin tämän illan MOT-ohjelmaan, jossa kerrotaan suomalaisten vaatteiden valmistuksesta kehitysmaissa. Tänään YLE jatkoi juttua uutisoimalla, että Reiman vauvanvaatteita valmistetaan kurjissa oloissa. Uutinen sai minut hermostumaan, koska olen ilmeisen sinisilmäisesti pitänyt Reimaa vastuullisena ja luotettavana kotimaisena tuottajana. Tästä oli kuitenkin konkreettinen seuraus: lähetin ensimmäistä kertaa elämässäni sähköpostilla palautetta vaatevalmistajalle ja kerroin mitä mieltä tällaisesta toiminnasta olen. Ha! Nyt kun pää on aukaistu, ennakoin ettei tämä jää viimeiseksi yhteydenotoksi vaatevalmistajia kohtaan. (Rinna, voit taputtaa itseäsi olalle! Ilman kirjaasi en varmaan olisi tätä tehnyt.)

Reima vastasi todella nopeasti. Vastaus oli erittäin asiallinen. En omassa palautteessani oikeastaan kysynyt mitään, kerroin vain mielipiteeni ja totesin, etten voi hyvällä omalla tunnolla ostaa huonoissa oloissa tuotettuja vaatteita, ja että olen pettynyt yrityksen toimintaan. Vastauksessa otettiin kantaa näkemyksiini, kerrottiin että Reima työskentelee kansainvälisen valvontajärjestön kanssa, ja lisäksi oikaistiin, että Bangladeshissa tehdän Tuttan, ei Reiman vaatteita. Viimeinen kommentti voi ehkä olla yrityksen brändinhallinnan kannalta olennaista, mutta kuluttajalle on yhdentekevää, mitä siinä pesulapussa lukee, jos kyse on kuitenkin samasta firmasta. Tämä oli ainoa ”riman alitus” koko viestissä, muuten viestissä ei ollut valittamista.

Hyvin hoidettu asiakaspalaute ei kuitenkaan poista uutisessa kerrottuja ikäviä faktoja. Vaikka Reima kuuluisi mihin järjestöön, ei siitä näytä olevan mitään hyötyä, jos MOT-ohjelman tiedot pitävät paikkansa. Siksi tuo tieto ei minua hirveästi lämmitä. Toivon paljon konkreettisempaa toimintaa, ja YLEn paljastusten jälkeen odottaisin, että Reima ottaa aktiivisen linjan vastuullisuuden kehittämisessä, sekä kertoo toimistaan avoimesti ja proaktiivisesti myös kuluttajille. Se on oikeastaan ainoa tapa, jolla esimerkiksi minun  epäluuloni saisi hälvennettyä, ja lopettaisin juuri tänään alkaneen boikotin.

Toivonkin, että oma palautteeni, sekä toivottavasti myös monien muiden palaute saa Reiman tarkistamaan toimintatapojaan ja ottamaan tämän asian vakavasti. Sain itselleni todella hyvän mielen siitä, että lähetin palautetta. Lähettäkää tekin, etenkin jos puette lapsillenne Reiman vaatteita. Kun tarpeeksi monta kuluttajaa alkaa urputtaa, sillä on pakko olla vaikutusta! Tai jos Reima ei kiinnosta, lähettäkää jonnekin muualle. Maailmasta löytyy paljon esimerkkejä, joissa yritys on muuttanut toimintatapojaan asiakaspalautteen perusteella.

PS. Kävi niin, että taisin vahingossa auttaa yritystä maineenhallinnassa. Huomautin nimittäin, että nettisivuilla vastuullisuusasioista ei puhuta siellä, mistä kuluttaja niitä etsisi. Nettisivut muokattiin uusiksi heti kirjeenvaihtomme jälkeen. Tosin ei mitenkään salassa, sillä osana kirjeenvaihtoamme todettiin, että sivuja muokattiin ehdotukseni perusteella.

Ekopaastoviikko

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tällä viikolla oli tarkoitus keskittyä ekopaastoon. Tavoitteena on minimoida energiankulutusta sekä muutenkin kiinnittää huomiota siihen, millaisen hiilijalanjäljen oikein jätän. Ongelmana on, etten tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Mitä kaikkea yksittäinen ihminen voi tehdä? Millaisilla valinnoilla on merkitystä?

Menin asiaan perehtyneelle nettisivulle ja aloin lukea vinkkejä. Sen mukaan suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät asumisesta: lämmityksestä, lämpimästä vedestä ja sähkön käytöstä. Lueskelin listaa ja totesin, että on monia asioita, jotka ovat jo nyt aika hyvällä tolalla. Esimerkiksi kun ei omista televisiota, pöytätietokonetta tai saunaa, tulee sähköä säästetyksi ilman että tarvitsee tehdä mitään. En lotraa suihkussa eivätkä hanat vuoda, joten siltäkin osin asiat ovat kunnossa. Kävin myös vääntämässä makuuhuoneista patterit kiinni, nyt ei enää tarvita lämmitystä. Se oli ensimmäinen konkreettinen asia, joka tuli mieleen.

Toisaalta näissä vinkeissä tulee vastaan ristiriitaisuuksia. 40 asteen pesu puolittaisi sähkönkulutuksen, mutta se ei pese esimerkiksi lakanoita puhtaiksi. Mikä olisi siis oikea ratkaisu? Onko tärkeämpää puhdas pyykki, vai säästetty sähkö? Tällä hetkellä kallistun pyykin puoleen. Täysiä koneellisia tietysti kannattaa aina pestä.

Jäin myös miettimään valmiustiloja erilaisissa sähkölaitteissa. Tarkemmin ajatellen sähkölaitteita ei ole kovin montaa. Tietokoneen voi laittaa kiinni, printteri on aina kiinni ellei sitä käytetä. Entä cd-soitin? Jos sen kytkee virtanappulasta pois päältä, näyttöön kyllä jää vielä kello. Onko se siis valmiustilassa vai ei? Tuntuisi hankalalta kontata joka kerran irrottamaan töpseli seinästä… Eli onko se nyt oikein toimittu, jos vain painaa virtakatkaisijasta virrat pois?

Jotenkin alkaa tuntua, että tästä ekopaastosta tulee vähän samanlainen nollaviikko kuin noista kahdesta ensimmäisestä. Jos ei aio muuttaa pienempään asuntoon, halua luopua autosta tai tehdä jotain muuta yhtä radikaalia, jää jäljelle varsin pieniä valintoja. Kieltämättä mieleen hiipii, että pattereiden vääntely on aika marginaalista globaalissa mittakaavassa. Tosin olen taloyhtiön hallituksessa ollut päättämässä, että koko yhtiön keskuslämmitystä lasketaan vähitellen alaspäin, ja näin on toimittukin kuluneen vuoden aikana. Ehkä se onkin suurin energiansäästötoimenpide, jonka olen tehnyt? Tavoitteena on tietenkin ollut laskea yhtiön lämmityskuluja, mutta onhan asialla myös ekologinen puoli, jota tulin vasta nyt ajatelleeksi. Hahaa, hallituksessa istumalla voi siis vaikuttaa myös isossa mittakaavassa! Heh, suorastaan piristyin tästä ajatuksesta!