Mitä opin tästä joulusta?

Tämä postausaihe on tyynesti kopioitu Kutri.netistä, jossa Katri pohti samaa asiaa. Idea oli hyvä, joten teen samanlaisen. Joulu 2015 – mikä meni hyvin, mitä pitää tehdä ensi vuonna eri tavalla? Tänä vuonna joulu meni aivan poikkeuksellisen hyvin. Vietimme aaton kotona, ja lähipiiri kokoontui meille syömään ja avaamaan lahjoja. Oli jotenkin tosi ihana jouluaatto, kaikki onnistui hienosti.

Ruokien onnistumisen kannalta olennaisessa osassa oli viime vuonna tehty excel-taulukko joulupöydän antimista. Sinne oli kirjattu mitä ruokia laitetaan, kuka niistä on vastuussa, mistä mitäkin hankitaan ja kuinka paljon. Oli tosi kätevää kopioida viime vuoden pohja uudelle lehdelle ja sitten vain muokata tarpeellisilta osilta. Valmis lista vapautti menun suunnittelusta, ei tarvinnut miettiä alusta saakka kaikkea. Poistin tänä vuonna pari juttua, jotka eivät viimeksi toimineet, ja lisäsin pari uutta kokeilua niiden tilalle. Päivitän tämän vuoden ruoat vielä toteutuneen mukaan (esim. kuinka iso kinkku oli, montako purkia mätiä riittää) ja ensi vuonna  valmistautuminen on vielä helpompaa. Meillä oli ensimmäistä kertaa luomukinkku, ja mielestäni se oli myös paremman makuista kuin tavallinen viljapossu. Muun muassa tämä siis muistiin ensi vuotta ajatellen.

Tämä ajantasainen ruokalista mahdollisti myös jatkuvasti päivittyvän kauppalistan, ja siitä oli helppo tarkistaa, onko kaikkea tarpeellista, sillä kaikki tarjottavat näki kerralla yhdeltä sivulta. Ruokien suhteen oli myös todella järkevää käyttää kotiinkuljetusta. Tilasin säilyvät ja pakatut ruuat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin viime tippaan ei jäänyt mitään. Kauppareissut olivat myös järkeviä, kun ei tarvinnut yrittää ostaa kaikkea kerralla. Riitti, että hankki tuoretuotteet pari päivää ennen joulua. Lopuksi omaa urakkaani helpotti kovasti se, että olin jakanut ruoanlaittovastuuta myös vieraille. Anoppi teki graavilohen, oma äitini laatikoita ja silliä. Tarjottavaa oli yllin kyllin, mutta en joutunut itse väsämään kaikkea. Samalla ratkesi myös säilytystilaongelma, sillä nuo ruuat tuotiin vasta joulupöytään. Tietysti osa oli tehty pakkaseen valmiiksi, ja esimerkiksi porkkanalaatikon tein edellisenä päivänä, jolloin aattona vain lämmitettiin.

Siivous oli hyvin yksinkertainen juttu, sillä siivooja hoiti varsinaisen joulusiivouksen. Itse huolehdin siitä, että lakanat tuli vaihdetuksi, pyykkikori tyhjennetyksi ja pidin tiskikoneen jatkuvasti käynnissä. Sillä lailla kaaos ei päässyt valtaamaan kotia kaikkien valmistelujen ohessa.

Tänä vuonna päätin, että lahjojen suhteen on aika ryhdistäytyä. Tänä vuonna ostelin lahjoja viime tingassa joulua edeltävinä päivinä, ja kärsin eniten henkisesti. Käytännön ongelmiakin oli, sillä kuten uutisistakin sai lukea, jotkut hittilelut olivat loppuneet kaupoista jo aikapäivää sitten. Eniten kuitenkin ärsytti se viime hetken ryntäily. En halua olla ihminen, joka ryntäilee joulutungoksessa kasseja raahaten. Haluan olla ihminen, jolla on viimeistään marraskuussa kaikki lahjat hankittuna ilman pienintäkään säntäilyä, niin että joulun alle jää korkeintaan paketointi.

Summa summarum: Mitä opin joulusta 2015?

  • Ruokien suunnittelu mahdollisimman tarkasti, vastuun jakaminen, kotiinkuljetuksen hyödyntäminen
  • Lahjojen hankkimisen takaraja on lokakuun lopussa. Silloin kaupoissa on vielä kaikkea, ja silloin kyllä jo tietää, mistä esimerkiksi lapset kulloinkin intoilevat.
  • Siivoojaan palkkaaminen on fiksua
  • Joulukoristeiden laittaminen tarpeeksi myöhään. Laitoin kaikki koristeet esille yhdellä kertaa vajaa viikko ennen aattoa. Tuli joulutunnelma, eikä koristeisiin ehtinyt yhtään kyllästyä etukäteen.
  • Olennaiseen keskittyminen: päätä etukäteen mikä on tärkeää ja sitten keskity siihen. En ehtinyt ostaa kukkia, en ehtinyt pestä täkkiä eikä lastenhuoneen tyhjennyskään toteutunut täydellisesti. Mutta ei haittaa, en ottanut niistä stressiä ja joulu oli ihana siitä huolimatta.

Toinen viikko Ruokajärkeä

Tänään ei viikon vinkkejä, mutta rapottia ruokasuunnittelun onnistumisesta. Toisen viikon suunnitelma epäonnistui aivan täydellisesti. Olin suunnitellut viisi eri ruokaa, mutta valmistin niistä vain yhden ja senkin eri päivänä kuin oli tarkoitus.

Maanataina piti tehdä paistettua riisiä, mutta viikonlopun ruokaa oli niin paljon jäljellä, että söimme edelleen sitä. Tiistaina ostin kalaa ja jauhelihaa loppuviikkoa varten, mutta me söimme edelleen jämiä – nimittäin eri jämiä, joita löysin jääkaapista. Keskiviikkona tein kalaa, ja siitä tuli tosi hyvää. Sitä riitti myös torstaille, joten keitto jäi tekemättä. Perjantaina perheeseen saapui mahatauti, joten nuudelit jäi laittamatta. Tai oikeastaan oli meillä nuudeleita ja jauhelihaa, mutta ei todellakaan sillä reseptillä kuin oli tarkoitus.

Olen tyytyväinen siihen, että viikon kalaruoka tuli kuitenkin laitettua. Toisaalta se, että olin hankkinut raaka-aineita ajoissa, helpotti tilannetta loppuviikosta, vaikka reseptit vaihtuivatkin lennossa. Huomaan myös, että jos puoliso käy kaupassa, hän ostaa aina esimerkiksi lihaa paljon enemmän kuin minä. Se on tavallaan ärsyttävää, koska niitä jämiä on sitten aivan liikaa, ja suunnitelma menee sekaisin.

Joskus tämä on tämmöistä. Ensi viikolla uuteen nousuun!

Ensimmäisen ruokajärkiviikon tunnelmia

Nyt on ensimmäinen viikko suunniteltua ruokaelämää takanapäin. Päivitin tuonne ruokalistasivulle lyhyet kommentit siitä, miten suunnitelma onnistui makujen puolesta. Kokonaisuudessaan viikko jäi ehdottomasti plussan puolelle, mutta osittain uusi rutiini vaatii vielä opettelua.

Ensinnäkin oli helpotus, ettei joka päivä tarvinnut miettiä mitä syödään. Ei myöskään lounaita, sillä lounaaksi oli edellisen päivällisen tähteet. Toisaalta ”kunnon ruokien” valmistaminen tuntui ajoittain hiukan työläältä. Olin valinnut tälle viikolle ruokia, joita en ollut aiemmin tehnyt, joten melkein joka päivä joutui vähän tsemppaamaan. Toisaalta oli tosi kiva syödä hyvää ja erilaista ruokaa joka päivä. Ruokamäärien arviointi on vielä vaikeaa, joskin jo tämän viikon perusteella osaan jatkossa arvioida esimerkiksi jauhelihan määrää paremmin. Näköjään 800g jauhelihaa saa aikaiseksi pellillisen lihapullia. Jos haluan kaksi pellillistä, niin 1,5g on oikea määrä. Siitä riittää jo hyvin pakkaseenkin.

Myös uusi kaupparutiini vaatii vähän totuttelua. Olin menossa kauppaan vähän joka päivä, ennen kuin aina muistin ettei nyt tarvitsekaan. Tänään on vuorossa elämysmatka Lidliin tarkistamaan millainen tarjonta siellä on. Samalla ostetaan viikonlopun ja maanantain ruuat. Kuvittelin, että tilaisin kotiinkuljetuksen kerran viikossa, mutta näyttää siltä että vähän harvempi tahti riittää. Mielestäni kotiinkuljetuksella ei ihan pieniä satseja kannata tilata, koska kuljetusmaksu on kuitenkin sama.

Toinen totuttelun aihe on kauppalistan suunnittelu. Silloin kun ei ole etukäteen suunnitellut mitä tekee, on ihan sama mitä kaupasta ostaa. Mutta kuluneella viikolla huomasin, että jos todella meinaa pysyä suunnitelmassa, täytyy konsultoida ruokalistaa ennen kuin menee kauppaan. Muuten päätyy arvailemaan ja lukemaan omasta blogistaan, mitä pitikään ostaa… Eli Lidlistä tavoitteena on hankkia parmankinkkua, kasviksia paistettuun riisiin, riisinuudeleita (niitä en saanut Cittarista) ja kenties viiliä, joka on loppu muuten vaan.

Etukäteen tiesin, että kyllä tämä suunnittelu on hyvä juttu, ja tämä viikko todisti että näin on edelleen. Se vaatii joissakin kohdissa keskittymistä, mutta en ole tällä viikolla stressannut ruoanlaitosta lainkaan. Suunnittelu voittaa stressaamisen milloin tahansa!

Ruokajärki täyttää pään

Olen todenteolla tämän uuden ruokarutiinin syövereissä. Tässä on klassinen tapaus: ensin on tosi nihkeää eikä huvittaisi yhtään. Sitten rupean töihin ja pian huomaan olevani aiheesta aivan innoissani. Olen saanut parin päivän aikana jo paljon aikaan:

  • Elokuun ruokalistat on tehty
  • Satokausi-sovellus ladattu
  • S-ryhmän foodie-sovellus ladattu
  • Tilattu ensimmäinen ruoan kotiinkuljetus keskiviikoksi
  • Luettu kotoa löytyviä keittokirjoja ahkerasti, inspiraatiota syyskuulle jo etsien

Seuraavat toimenpiteet ovat tulossa:

  • Eri kotiikuljetuspalvelujen testaaminen
  • Jääkaapin ja kuivakaappien inventointi ja siivous
  • Elämysmatka Lidliin
  • Mahdollisesti säilön hieman, riippuu energiasta ja ajasta sekä jääkaapin tilavuudesta

Aion kokeilla ainakin S- ja K-ryhmien ruokien kotiinkuljetuspalveluja, ehkä muitakin. Vertailen ja kirjoitan tänne kokemuksista sitten kun niitä kertyy. Citymarket on tällä viikolla kokeilussa, katsotaan miten se toimii. Jos teillä on näistä kokemuksia tai suosituksia, niin kertokaa ihmeessä!

Tiistai on ”tuorekauppa” päivä, eli silloin haen lihat ja kalat viikon aterioihin. Tänään huomasin, että jos ottaa listalle ruokalajin, jota ei ole aiemmin tehnyt, kannattaa ohje lukea huolellisesti etukäteen. Kasvispitsa meni soveltamisen puolelle, mutta ihan hyvää tuli silti. Tajusin, että viikon kauppalista pitää tehdä sunnuntaina, samalla kun katsoo mitä kaikkia ruokia sitä on seuraavalle viikolle suunnitellut. Luultavasti teen sellaisen peruslistan noita kuljetuspalveluja varten, jotta en vahingossa unohda tilata vessapaperia tms. Täydennän sitä sitten kunkin viikon ruokalistan mukaan. Tämä kuluva viikko on testiviikko sen suhteen, toimiiko tämä kerran viikossa kauppaan ja kerran kotiinkuljetus -systeemi, vai joudunko vielä erikseen käymään loppuviikosta. Tavoitteena on, ettei tarvitsisi. Viikonlopusta taas en ota paineita, silloin kokkaillaan mitä mieleen juolahtaa ja käydään ostoksilla tarpeen mukaan.

Haluan myös käydä huolella olemassa olevat ruokavarastot läpi, ja käyttää sieltä pois kaikki pian pilaantuvat jutut, jotten tässä uusien listojen innossa tulisi tuottaneeksi lisää ruokajätettä. Tästä kuitenkin lisää piakkoin, ajattelin linkittää ruokien raivauksen yhteen isompaan raivausprojektiin lähitulevaisuudessa. Olen huomannut, että kuivakaappi kaipaa imuria, ja järjestääkin pitäisi. Kesän aikana on ruokakaappien järjestykset päässeet repsahtamaan, joten perusteellinen uudelleenorganisointi on paikallaan. Mutta kuten sanottu, palaan tähän aiheeseen tuonnempana.

Uudet ruokalistat

Tuumasta toimeen. Olen eilen suunnitellut elokuun arkiruuat ja äsken päivitin ne tuonne Ruokajärki-sivun alle sivun ylälaitaan. Tällä kertaa merkkasin jo tässä vaiheessa muutamia lisähuomioita mukaan. Huomatkaa, että listaa luetaan siten, että uusin on aina ylimpänä. Tarkoittaa sitä, että mitään noista ruuista ei vielä ole tehty. Kommentoin sinne aina muistaessani, miten suunnitelma toteutui. Voi olla että muokkaan listoja vielä, eli jokunen ruoka saattaa muuttua.

Havaitsin, että vaihtelevien ruokien keksiminen on työlästä. Varmaan kyse on rutiinin ja harjoituksen puutteesta, mutta sain selata monet keittokirjat ja todella vaivata päätäni, että sain kolmen viikon ruuat suunniteltua. Tämä on se syy, miksi kaupassa iskee stressi. En näköjään ole erityisen keittiöluova. Toisaalta nyt kun listat on tehty, olo on helpottunut. On myös selkeää, kun kasvis- ja kalaruoat on selkeästi kirjattu ylös. Muistan vanhastaan, että suunnitelmassa pysyminen ei ole kovin vaikeaa, sillä kauppaan mennään selkeän listan kanssa.

Päätin, että onnistuakseni kaikki keinot on sallittuja. Otin esiin kivoimmat keittokirjani, ja selasin niitä huolella. Nappasin kierrätyshyllystä Pirkan mainoslehtisen siltä varalta, että sieltä löytyisi uutta inspiraatiota (löytyi lohipyttipannun resepti, joka pääsi listalle). Latasin puhelimeeni maksullisen Satokausikalenteri-sovelluksen. Se ei ollut mielestäni ihan halpa, mutta päätin että jos 4,99€ saa minut syömään järkevästi kauden kasviksia ja hedelmiä, niin antaa mennä. Koska haluan opetella ekologisempia ja fiksumpia ruokavalintoja, tämä olkoon apuna. Tunnustan, että hieman nolottaa, etten tiedä noita asioita jo valmiiksi, mutta menköön samalla itsensä sivistämisen piikkiin. Kyseessä on siis sovellus, joka kertoo milloin vihannes, marja, hedelmä, sieni tai juures tuottaa satoa, missä sitä tuotetaan ja miten käsitellään. Saman tiedon saisi tietysti eri lähteistä itse keräämällä, mutta tuo ohjelma tuottaa kaikki asiat kätevästi samaan paikkaan ja omaan taskuun. Luulen, että löydän sille kyllä runsaasti käyttöä.

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista vinkeistä ja kommenteista. Sain niistäkin paljon hyviä ideoita sekä puhtia tähän projektiin. Lisävinkit ja kommentit ovat edelleen tervetulleita!

Ruokarutiinien ravistelua

Tämän postauksen tarkoitus on oikeastaan selvittää itselleni omia ajatuksia. Olen loman aikana pohdiskellut meidän arkiruokailua, joka on näköjään aihe jota säännöllisesti tuskailen. Haluaisin syödä terveellisemmin, enemmän kasviksia, satokautta noudatellen ja niin eespäin. Eikä meillä huonosti syödä nytkään, mutta ainahan voi parantaa. Vielä tärkeämpää on se, että ennakoin syksyä ja sen yleistä rasittavuutta, enkä haluaisi päätyä siihen, että suunnittelun puutteessa arkiruokailu alkaa tarkoittaa pelkkää pastaa.

Niinpä on aika palata vanhan kunnon Ruokajärkiprojektin pariin. Se tarkoittaa ruokasuunnittelua. Katselin juuri noita vanhoja ruokalistoja (jotka löytyvät tuosta yläpalkista edelleen) sillä silmällä, mitä kaikkea silloin laitoinkaan, kun vähän jaksoin asiaan keskittyä. Tänä syksynä aion viedä suunnittelun astetta pidemmälle ja keskittyä muihinkin asioihin kuin pelkästään siihen, että jotain ruokaa tulee laitettua.

Päätin tehdä viikkosuunnittelun nyt niin, että vakioin tietyt viikonpäivät tietyille ruuille. Yritän huolehtia siitä, että kerran viikossa on kasvispäivä ja 1-2 kalapäivää. Yritän saada hivutettua sen puoli kiloa kasviksia jokaiseen päivään, vaikka siinä on kyllä iso tavoite. Suunnittelun avulla yritän myös puuttua ruokajätteen määrään. Olen huomannut, että se on meillä paras tapa minimoida pilaantuvien ruokien määrää, sillä minä en ole kovin hyvä improvisoimaan jääkaapin jämistä herkkuaterioita. Sen sijaan olen hyvä suunnittelemaan ja sitten toteuttamaan suunnitelmani. Viimeisenä tavoitteena on pakastimen täydentäminen siten, että meillä on valmista tai lähes valmista ruokaa viikoksi. Tiedän, että viimeistään marraskuussa aletaan taas sairastella, ja siinä vaiheessa vähentää stressiä jos syömisestä ei tarvitse huolehtia.

Käytännössä viikko voisi näyttää tältä:

MA: Kasvisruokapäivä. Kevyt aloitus viikkoon, koska jos joskus herkutellaan ja juhlitaan, niin viikonloppuisin. Ajatuksena on, että sunnuntaina käydään sen verran kaupassa, että maanantai selvitään sillä.

TI: Kalapäivä. Tiistaina on tarkoitus käydä isommin kaupassa ja/tai mahdollisesti kauppahallissa, ja ostaa ruuat perjantaihin saakka. Olen alkanut harkita, josko rupeaisin aktiivisesti käyttämään ruokakaupan kotiinkuljetusta. Tilaisin kerralla viikon maidot ja viilit, ja välttyisin samalla jatkuvalta kaupassa ramppaamiselta.

KE: Tavallinen ruokapäivä, lihaa/kalaa/kasvista fiiliksen mukaan

TO: Tavallinen ruokapäivä

PE: Jonkinlainen laatikkoruoka tms. esim. jauhelihasta, kanasta tai muusta valmiiksipakatusta ruoasta. Tämä siksi, että tiistaina olisi mahdollisuus ostaa jotain, joka säilyy perjantaihin asti, ja sitten tehdä se perjantaina. Mutta jos tiistaina ostaa tuoretta kalaa, se pitää laittaa heti.

Viikonloppu: Koska en ole yksin vastuussa viikonlopun ruuista, en halua suunnitella niitä sen tarkemmin. Paitsi ehkä lauantain lounas voisi olla kätevä olla valmiina.

Tämä systeemi maksimoisi rutiinit ja niistä saatavat hyödyt, ja vähentäisi todella paljon arkeen liittyvää stressiä. Paperilla näyttää hyvältä mutta käytännön toteutuksesta ei tietenkään ole mitään havaintoa vielä. Näen tässä kuitenkin paljon etuja: ruoanvalmistuksen ajattelemiseen käytetty aika vähintäänkin puolittuisi, ravitsemukselliset tavoitteet olisi helpompi saavuttaa, kaupassa käymisen voisi minimoida ja sivutuotteena säästyisi sekä ruokajätettä että mahdollisesti jopa rahaakin. Mitä mieltä olette? Onko liian kunnianhimoinen tavoite, vai voisiko tämä toimia? Millaisia ruokarutiineja teillä on?

Mistä on hyvä bileet tehty? Osa 3 Ohjelma

Kaikissa juhlissa on jonkinlainen ohjelma. Joskus kyse on hyvin simppelistä kaavasta – esimerkiksi silloin, kuin vieraat tulevat, syövät ja lähtevät. Juhlien ainoa ohjelma on silloin yhdessä ruokaileminen. Sitten on juhlia, joissa on paljon erilaista ohjelmaa, kuten vaikkapa häät. Ohjelmassa on tuolloin siirtymisiä paikasta toiseen, ruokailua sekä erilaisia esityksiä kuten puheita ja musiikkia. Olivatpa juhlat millaiset tahansa, mielestäni aina kannattaa miettiä, millainen ohjelma juhlissa on, tavallaan tehdä juhlille käsikirjoitus etukäteen.

Käsikirjoitus tai juhlien runko tarkoittaa sitä, että etukäteen mietitään missä järjestyksessä asiat tapahtuvat, kauanko niihin menee aikaa ja mihin aikaan mitäkin tapahtuu. Tämä on olennaista, koska ilman suunnittelua juhlista puuttuu selkäranka. Eri vaiheet venyvät ja vanuvat, pahimmillaan ihmiset joutuvat odottelemaan toimettomina ja pitkästyvät. Lapset alkavat kitistä ja aikuiset pölistä. Tunnelma latistuu. Tai sitten ruoka ei ole ajoissa ja tulee nälkä, taikka yhtäkkiä tulee hirveä kiire. Tiedämme kaikki varmasti sen tunteen, kun on vieraana juhlissa jotka junnaavat paikoillaan. Siksi onnistuneissa juhlissa on aina joku, jonka vastuulla aikataulussa pysyminen on.

Etukäteen kannattaa miettiä, miten kauan esimerkiksi ruokailuun menee. Mitä enemmän ihmisiä ja mitä useampi ruokalaji, sitä kauemmin siinä kestää. Tämä pitää paikkansa sekä pöytiin tarjoiltuna että seisovassa pöydässä. Jos ensin haetaan alkuruoat, sitten pääruoka ja vielä jälkiruoka, jokainen vieras joutuu vaeltamaan kolme kertaa oman paikkansa ja noutopöydän välillä. Jos taas kaikki suolaiset on katettu kerralla ja vain kahvit ja kakku erikseen, homma nopeutuu merkittävästi. Avoimien ovien juhlissa ruokailulla taas ei ole samanlaista merkitystä, koska kaikki syövät omaan tahtiinsa.

Ruokailu on yleensä eniten aikaa vievä osa mistä tahansa juhlista, joten se kannattaa ottaa huomioon. Häissä ja merkkipäivillä ruokailun aikana pidetään usein puheita, joten nämä on syytä laskea kestoon mukaan. Samoin astioiden kerääminen pöydistä vie oman aikansa. Pitopalveluiden kanssa kannattaa neuvotella ruokailun aikatauluista jo tilausta tehdessä. Jos ollaan ravintolassa, tarjoilijoita on hyvä informoida etukäteen, missä välissä on tarkoitus esimerkiksi puhua tai antaa lahjoja, jotta palvelu toimisi jouhevasti.

Puheet, musiikkiesitykset ynnä muut ohjelmanumerot ovat ihan oma juttunsa. Ne kannattaa sijoitella tasaiseen tahtiin juhlien aikana. Ideana on, että vältetään tylsät suvantokohdat ja tasaisin välein tapahtuu jotain. Toisaalta on hyvä muistaa, ettei ohjelmaa yritetä tunkea liikaa, sillä kiireen tuntu ei ole pitkästymistä parempi vaihtoehto. Mitä enemmän juhlissa on esityksiä ja ohjelmanumeroita, sitä tarkemmin kannattaa miettiä, kauanko ne vievät yksittäin aikaa. Mukaan pitää laskea myös mahdolliset ohjelmaan liittyvät järjestelyt. Mieskvartetti voi vain marssia paikalle ja aloittaa serenadin ilman sen kummempaa valmistautumista, mutta bändin pitää tuoda soittimet, etsiä paikat ja kenties asentaa vahvistimet sun muut laitteet ennen kuin musiikki voi alkaa.

Oma lukunsa on myös erilaiset siirtymiset paikasta toiseen. Jälleen pitää ottaa huomioon, että siirtyminen ei ole se, kuinka kauan kestää ajaa autolla tai kävellä paikasta A paikkaan B, vaan mukaan pitää laskea liikenne, pysäköinti ja muut seikat. Ihmiset tuppaavat ylipäätään liikkumaan juhlavaatteissa hitaammin kuin yleensä, etenkin jos mukana kanniskellaan lahjoja ja kukkia, vaihdetaan eteisessä kenkiä ja niin edelleen.

Suurin osa meistä suhtautuu aikatauluihin hyvin optimistisesti, mutta fiksu jättää mukaan pientä liikkumavaraa. Kokemukseni mukaan aikataulut pikemminkin venähtävät kuin ovat etuajassa. Muistan yhdet ainoat häät, joissa ruokailu sujuikin odotettua nopeammin, ja se johtui juuri siitä, että erillisiä alkupaloja ei ollut, ja ruoan hakeminen kävi paljon joutuisammin kuin oli etukäteen kuviteltu.

On hyvä idea naulata tiettyjä juttuja paikoilleen etukäteen, jotta juhlat pysyvät kasassa: esimerkiksi että ruokailu ja tanssi pääsevät alkamaan ajallaan. Aikataulusta vastaavan seremoniamestarin tehtävänä on toimia kellokallena, joka tarpeen mukaan hoputtaa henkilökuntaa ja paimentaa vieraita omille paikoilleen, jotta ohjelma pysyy suunnilleen aikataulussa. Mitä hauskemmat juhlat, sitä enemmän vieraat alkavat etenkin iltaa kohden haahuilla, joten välillä saattaa tarvita lempeää kurinpalautusta.

Erinäköiset vastaanotot poikkeavat tästä siinä, että vieraat tulevat eri aikoina ja viivähtävät eri pituisia aikoja. Tällöin edellä kuvattua ohjelmarunkoa ei voi tehdä, mutta ei ole tarpeenkaan. Tuolloin on olennaisempaa huolehtia siitä, että tarjoilu pelaa ja päivänsankari ehtii seurustelemaan kaikkien kanssa tasapuolisesti. Ei ole välttämättä huono idea kehittää ohjelmaksi ja vieraiden viihdykkeeksi vaikka jotain katseltavaa. Todistukset, valokuvat ja lahjapöytä muodostavatkin tällaista ohjelmaa varsin luontevasti.

Onnistuneiden juhlien tärkeä osa-alue on siis aikataulun suunnittelu, sekä siinä pysyminen. Ohjelman sisältö riippuu täysin juhlien järjestäjistä. Itse tykkään eniten musiikista ja puheista, mutta tämä on täysin juhlijoiden mieltymyksistä ja juhlien luonteesta kiinni. Tärkeintä on, että tilaisuus etenee luontevasti ja vieraat sekä juhlaväki viihtyvät.

Perfektionismin parempi puoli

Minulla on tapana tavoitella täydellisyyttä. Nouseeko lausunnosta niskakarvat pystyyn? Perfektionismilla on vähän paha kaiku. Siitä tulee mieleen sellaiset takakireät, onnettomat tyypit jotka hampaat narskuen suorittavat elämää ja tavoittelevat jotain mahdotonta, ja sitten morkkaavat itseään kun eivät sitä saavuta. Onneksi tuo kuvaus sopii minuun ainoastaan silloin, kun olen todella nälkäinen. (Alhainen verensokeri saa ihmisen sekaisin.) Haluaisin tässä tuoda esiin sen paremman puolen perfektionismista.

En harrasta sisustamista siinä mielessä, että hankkisin kotiin jatkuvasti uutta, järjestelisin sivupöydille kauniita asetelmia tai juoksisin trendimattojen perässä. Mutta olen kyllä tarkka siitä, millaisia huonekaluja meille kelpuutan. Sanoisin, että vain täydellisiä. Juuri nyt tämä on mahdollista, sillä meiltä ei oikeastaan puutu enää mitään. Se tahtoo sanoa, että huusholli toimii hyvin juuri tällä varustuksella. Siksi mikään hankinta ei ole aikakriittinen.

Kiireessä tai rajatussa ajassa on kokemukseni mukaan mahdotonta löytää täydellistä, etenkin jos täytettävänä on paljon erilaisia kriteereitä. On sattuman kauppaa, onko juuri tuolla hetkellä tarjolla olevassa valikoimassa juuri täsmälleen sellaista, mitä haetaan. Tämä koskee tietysti kaikkea muutakin kuin pelkkiä huonekaluja. Useimmille lienee tuttu se tilanne, että muutaman päivän päästä jo joku tilaisuus, johon tarvitsisi juuri tietynlaisen vaatteet. Eikä sellaisia luultavasti juuri silloin ole saatavissa, joten ihmekö tuo, jos tunnelma hieman kiristyy.

Kiireettömyys on rennon perfektionismin salaisuus. Olen suunnitellut hankkivani jossain vaiheessa yhden käytävämaton, mutta en tiedä milloin sopiva tulee vastaan. En aktiivisesti etsiskele, voin odottaa oikeaa vaikka kuinka monta vuotta. Olohuoneeseen hankittiin viime syksynä uusi jalkalamppu. Sen hankkimista oli harkittu noin neljä vuotta. Siinä ajan kuluessa mietittiin monia eri vaihtoehtoja, ja sitten kun huonekaluliikkeessä sattui alennusmyynti, ostimme uuden lampun.

Vaikka itse asiassa tuonkin lampun todellinen odotusaika oli reippaasti kymmenen vuotta. Nimittäin silloin kun ensimmäiseen yhteiseen olohuoneeseen ostettiin lamppuja, meillä oli varaa vain Ikeaan. Ikean lamppu palvelikin hienosti, mutta vuosien varrella ollaan päästy opiskelijabudjetista eteenpäin, ja oli mahdollista investoida lamppuun, jonka kanssa aion elää lopun ikäni. Tämä jos mikä on pitkän tähtäimen perfektionismia. Eikä tästä tule stressiä.

Tällainen verkkainen täydellisyyden tavoittelu on minulle luontaista. Joskus on tiennyt hankkivansa ”riittävän hyvän” väliaikaisen ratkaisun, kuten vaikka sen Ikean lampun, mutta toisaalta jos väliaika kestää sen 15 vuotta, ei voi mielestäni puhua holtittomasta shoppailusta. Suunnittelen siis kaikessa rauhassa mitä haluan, ja sitten yhtä rauhallisesti alan katsella, milloin sellainen tulisi vastaan. Kun prosessi on tällainen hidas ja harkittu, voi tehdä nopeita ostopäätöksiä, eikä silti tule huteja.

Mikä on teidän suhteenne täydellisyyteen, kun puhutaan kodista ja sisustamisesta?

Lokakuun ruokabudjetti: lopputulos

Lokakuuta on vielä yksi päivä jäljellä, mutta raportoin jo nyt miten budjetin kanssa kävi. Lähtötilanne oli siis se, että seurattuani ruokamenojamme muutaman viikon, päätin että lokakuussa ruokakauppaan pitäisi riittää 400€. Se oli jonkin verran vähemmän, kuin mitä edeltävän seurannan mukaan meillä meni kuukaudessa ruokaan rahaa. Syöjiä on yleensä kaksi aikuista ja yksi lapsi, mutta kuun aikana kävi myös ruokavieraita välillä isommallakin joukolla. Välillä me taas söimme muualla. Ravintolaruokailuja ei tähän budjettiin laskettu mukaan, mutta niitä kertyi muutama kappale. Sen sijaan ruokakaupasta ostettiin samalla rahalla myös wc-paperia, pesuaineita ym. tarvikkeita, ainoastaan vaipat jätin tämän ulkopuolelle.

Entä miten kävi? No aika hyvin. Tätä kirjoittaessa on 30.10. ja rahaa on budjetista jäljellä muutamia euroja. Tulos ei kuitenkaan ole euron tarkka. Heti kuun alussa tuli yksi iso ostosreissu (70€) maksettua kortilla. Sen jälkeen nostin käteistä 330€, jotta pysyisin koko ajan kärryillä rahanmenosta. Tämä systeemi oli erittäin hyvä, sillä ostosten suuruus konkretisoitui heti kassalla. Toisaalta siinä myös näki jatkuvasti, miten rahaa kuun aikana kului. Ainoa ongelma on siinä, että tämä toimii täydellisesti vain silloin, jos perheessä vain yksi aikuinen tekee ruokaostoksia. Puoliso kävi viikonloppuna kaupassa, ei muistanut säästää kuittia, eikä muistanut myöskään loppusummaa enää kovin tarkasti. Valistunut arvaus on, että rahaa meni noin 50€. Minulla puolestaan on tällä hetkellä käteistä jäljellä yksi 50€ seteli, sekä muutamia euroja kolikoina.

Tästä voi silti päätellä, että pysyin budjetissa yllättävän täsmällisesti. Jos huomenna pitäisi ostaa vaikka maitoa ja jugurttia, niihin olisi vielä rahaa. Olen aika tyytyväinen suoritukseen! Etenkin kun tässä oli tosiaan haastetta aiemman kuluseurannan perusteella.

Mikä auttoi pysymään budjetissa? Olen tätä miettinyt ja listaan tähän niitä asioita, joiden arvelen vaikuttaneen. En osaa sanoa miten suuri osuus on milläkin, joten nämä tulevat sekalaisessa järjestyksessä:

Leivoin suurimman osan leivästä itse. Ostin ruisleipää ajoittain, mutta leivoin joka viikko sämpylöitä. Jauhot ja muut ainekset maksavat murto-osan siitä mitä valmis leipä. Tämä on taatusti yksi isoimmista säästöistä. Ostin myös paljon kaupan merkkejä, kuten Rainbowta. Hintavertailu osoittautui mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi halpismerkin luomujuusto oli selvästi halvempaa kuin Valion tavallinen. Hyvä esimerkki siitä, että luomusta ei välttämättä tarvitse tinkiä vaikka säästeliäämmin ostaisikin. Sen sijaan isoista brändeistä voi joutua luopumaan. En myöskään käyttänyt rahaa muovipusseihin lainkaan. Pieni, mutta pidemmän päälle merkittävä yksityiskohta.

Suunnittelin ruokia etukäteen. Kävin kaupassa varsin harkitusti, jotta en joutuisi tekemään pikapäätöksiä. Niitäkin toki kuukauteen mahtui, mutta ei kovin montaa kertaa. Suunnittelussa oli myös se etu, että kaappeja tuli tyhjennettyä järkevästi. Koska hävikki olisi suoraan roskiin heitettyä rahaa, suunnittelin ruoat sen pohjalta, mitä meillä oli valmiina. Jälleen näitä päivänselviä oivalluksia, mutta jotenkin tämäkin asia konkretisoitui vasta budjettihaasteen edessä. Yritin usein valita kahdesta yhtä hyvästä vaihtoehdosta halvemman. Esimerkiksi ostin tuoretta kampelaa lohen sijasta, ja possun ulkofilettä sisäfileen sijaan.

En pihistellyt ruokien suhteen. Ostin niitä ruokia mitä halusinkin, mutta en antanut jokaiselle mieliteolle ja impulssille periksi. Tykkään tuorepuristetuista mehuista, mutta en tässä kuussa ostanut niitä. Ostin luomua etenkin silloin, kun investointi tuntui järkevältä. Esimerkiksi luomujauhot saattavat maksaa euron tai pari enemmän per pussi, mutta siitä huolimatta yksittäisen sämpylän hinta jää hyvin pieneksi. Tässä kohdassa tuo säästö olisi ollut marginaalinen, ja tuntui järkevämmältä säästää saman verran jostain muualta, esimerkiksi tiskiainetableteissa.

Toisaalta kuukauteen mahtui myös yllättävää herkuttelua. Päädyin ruokamessuille, ja ostin puoli kiloa parmesaania ja ison purkin kreikkalaisia oliiveja. Ne ovat keittiössämme perusraaka-aineita, joten tuhlasin huoletta. Sen sijaan ne ihanat italialaiset nougatit eivät olleet välttämättömiä – mutta käytin niihin silti 15 euroa, eikä se rehellisesti sanottuna harmita ollenkaan. Jos olisin jättänyt ne ostamatta, laihikseni olisi saattanut edistyä paremmin ja budjettini olisi nyt saman verran plussalla, mutta haluan myös nauttia elämästä ilman turhaa stressiä.

Tämän kokeilun perusteella näyttää kuitenkin siltä, että 400€ on ihan sopiva budjetti normaaliin kuukauteen. Vähemmälläkin pärjäisi jos oikein rupeaisi pihistelemään. Näillä puheilla kuitenkin päätin että marraskuun budjetti on sama. Marraskuulle voisin ottaa uusia ruokaan liittyviä tavoitteita, mutta en vielä ole päättänyt mitä ne ovat.

Johan se on kohta joulu

Tarkalleen ottaen jouluun on noin kaksi kuukautta aikaa. Minähän olen tunnetusti joulukuusitosikko ja meidän perheen joulu on aina ollut hillitty spektaakkeli. Syytän tästä äitiäni, jolla on taipumusta perfektionismiin ja hillittyihin spektaakkeleihin kaikkien juhlien osalta, joten olen ilmeisesti imenyt liikaa vaikutteita varhaislapsuudessa. Koska kuitenkin tykkään joulusta hurjasti, en anna näiden seikkojen häiritä vaan sen sijaan alan tyynesti valmistautua ajoissa.

Olen alkanut suunnitella. Kaikkien onnistuneiden juhlien takana on kunnollinen suunnittelu, myös joulujuhlan. Ensinnäkin olen alkanut miettiä tarjottavia ruokia. Tänä vuonna haluan panostaa etenkin (raakoihin) kaloihin, koska en viime jouluna voinut niitä raskauden vuoksi syödä. Ruoka on todella keskeinen osa omia jouluperinteitäni, joten huolellinen valmistautuminen on avainasemassa. Olen myös tullut siihen tulokseen, että joulukuun ruokabudjettiin ei sisällytetä joulun ajan aterioita. Säästän mieluummin vaikka myöhemmin tammikuun puolella.

Olen myös alkanut suunnitella aikatauluja ja logistiikkaa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tämä on yksi onnistuneen joulun tärkeistä asioista, enkä usko että meidän perheemme olisi mikään erikoinen poikkeus. Antakaas kun selitän vähän tarkemmin. Meidän lähipiiriin kuuluu koko joukko sukulaisia ja ystäviä, joita kaikkia haluamme tavata ja jotka haluavat tavata meitä. Tämä porukka ei kuitenkaan vietä aattoiltaa saman katon alla, joten jouluaattona ja välipäivinä on tarpeen liikuskella ympäri kaupunkia. Erilaiset siirtymät ja liian kireälle viritetty aikataulu on kuitenkin yksi niistä asioista, jotka taatusti nostavat stressikerrointa. Jos hätäisen aikataulun lisäksi otetaan mukaan paukkupakkaset, toppavaatteisiin sullottavat lapset ja pieni liikenneruuhka, katastrofin ainekset onkin jo kasassa. Siksi haluan että joulun aikataulu on selvillä hyvissä ajoin. Kun siirtymät on lyöty lukkoon, on helppo päätellä muut aikataulut, kuten esimerkiksi moneltako kinkku laitetaan uuniin jotta se on oikeaan aikaan valmis. Joku ehkä pitää tätä nipottamisena, mutta minä vain haluan päästä helpolla.

Sitten olen alkanut suunnitella joululahjoja, sekä itselleni että muille. Muille tietysti siksi, että kestää aikaa saada hyviä ideoita eikä lahjojen hankkiminenkaan käy kädenkäänteessä. Enkä taatusti halua ryntäilemään tavarataloihin aatonaattona. On myös ihmisiä, jotka haluavat muistaa minua, mutta en halua mitä tahansa lahjaksi. Kestää aika kauan keksiä myös kaikkea sellaista jota itse tarvitsisin, jotta osaan esittää hyviä toiveita sitten kun niitä aletaan kysellä.

Joten kuten näette, ei tässä nyt niin aikaisessa olla. En ole aloittanut mitään täysipäiväistä jouluintoilua, vaan järkevän osa-aikaisen suunnittelun, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa se hillitty spektaakkeli ilman suurta stressiä.