Perfektionismi pilaa lähdöt

Luulen, että useimmilla on elämässä joku sellainen osa-alue, jossa tuntee jatkuvasti vähän epäonnistuvansa, ja jota haluaisi parantaa tai kehittää. Joku ehkä haaveillee täydellisestä kapselipuvustosta, vaikka päälle eksyy jatkuvasti ne kulahtaneet pierulegginssit. Joku toinen toivoo, että perhe istuisi joka ilta itse tehdyn aterian ääreen, mutta käytännössä suurin osa arkea mennään pinaattiletuilla ja nakeilla.

Minulla tuo heikko kohta on matkalle lähtö. Ei ole hirveästi väliä, miten kauas ollaan menossa, mutta jos matka kestää kauemmin kuin yhden yön, saan hirveän stressin. Se puolestaan purkautuu päättömänä säntäilynä, muille lähtijöille tiuskimisena, paniikkipakkaamisena ja koko ajan tuntuu siltä, että pää räjähtää kaikista muistettavista asioista. Haluaisin olla sellainen tyyni ja järjestelmällinen lähtijä, joka käden käänteessä pakkaa laukut ja lapset autoon ja huristelee hymyillen kohti auringonlaskua. Todellisuus on tästä hyvin kaukana, ja siitä seuraa se, että olen entistä kiukkuisempi itselleni ja stressi lisääntyy. Miksi en pysty siihen, mikä minussa on vikana?

Sain eilen illalla oivalluksen. Kaiken takana on pahanlaatuinen perfektionismi, joka pilaa lähtötunnelman takuuvarmasti. En mielestäni kärsi perfektionismista kovin pahasti muilla elämän osa-alueilla, mutta jostain syystä lähdöt provosoivat sen huippuunsa. Haluaisin että lähdöt olisivat täydellisen hallittuja ja rauhallisia, että kaikilla olisi hyvä fiilis ja voitaisiin vain iloita siitä, että kohta mennään! Mutta jostain syystä kokonaisuus lipeää aina sormista, ja lähtöstressi alkaa yleensä helpottaa vasta sitten, kun ollaan perillä.

Pakkaaminen: kuinka muistaa kaikki?

Yleisesti ottaen vihaan pakkaamista, mutta olen onnistunut vähentämään siihen liittyvää stressiä kattavilla pakkauslistoilla. Niistä on ollut paljon hyötyä. Mutta olen ennenkin puhunut siitä, että mieluiten varaudun kaikkeen ennalta. Jos matkustusmuoto asettaa rajoituksia mukaan otettavan tavaran määrälle, joudun ongelmiin. Kuinka optimoida pieni tila ja pakattava tavara? Tässä vaikuttaa myös jokin sisäinen ideaali. En haluaisi olla sellainen möhkölaukkuja raahaava hysteerinen täti, vaan pikemminkin minimalistinen mutta kaikkeen varautunut kosmopoliitti. Lasten kanssa jälkimmäinen on vaikea toteuttaa. Yksin pärjään tarvittaessa tilavalla käsilaukulla, mutta jälkikasvu tarvitsee vaihtovaatetta, viihdykettä, eväitä, varakenkiä ja uninalleja. En myöskään koskaan lähde minnekään ilman laturia, särkylääkettä, muistikirjaa, ja muuta tuiki tarpeellista. Näitä sitten yritän haalia kasaan kiireessä ja paineen alla. Jostain syystä pakkaamisen kanssa tulee aina kiire. Mistä sekin johtuu?

En halua palata sotkun keskelle

Jos pakkaaminen olisi ainoa asia, niin stressi olisi listoilla ratkaistu, mutta perfektionismi liittyy vahvasti myös kotiin. Haluan palata siistiin kotiin. Sotkuinen koti lässäytää paluutunnelman nollaan samantien. Arki alkaa jotenkin liian nopeasti, jos joutuu palaamaan kotiin, jossa astiat ovat pesemättä , sänky petaamatta ja lelut levällään. Minä olen niitä, joiden keskittymistä sotku häiritsee, ja sotkuiseen kotiin palaaminen aiheuttaa jonkinlaisen epäonnistumisen tunteen. Kuvittelen päässäni, että kunnon ihmiset kyllä siivoavat ennen lähtöä. (Jos sinä et siivoa, niin älä huoli, arvostelen vain itseäni. Ilana Aaltoa lainatakseni: jos sotku ei haittaa niin se ei haittaa. Ongelma tässä on se, että minua haittaa.)

Tästä seuraa, että lähtöpäivänä on pakkaamisen lisäksi huolehdittava tiskit, pyykit, ja roskat; raivattava lattiat tyhjiksi ja mieluiten myös imuroitava, jos ollaan pois pidempi aika. Mieluusti vaihtaisin myös lakanat valmiiksi, sillä mikä on ihanampaa kuin palata puhtaisiin lakanoihin pitkän matkan jälkeen… mutta tästä tingin ensimmäisenä, jos tilanne on paha, niin kuin se yleensä on. Mitä pitempi poissaolo, sitä siistimmäksi kodin pitää jäädä. Mitä kauemmin ollaan pois, sitä tyhjemmäksi pyykkikori pitäisi saada, jotta se ei heti palattua vyöry yli äyräiden. Puhtaat vaatteet pitää saada kaappiin, koska on ärsyttävää alkaa tyhjentää pyykkinarua samaan aikaan, kun pitäisi tyhjentää myös matkalaukkuja.

Home vaanii jääkaapissa

Kolmas, ja ehkä isoin stressin aihe on kuitenkin ruokahävikki. Minulle tulee nykyisin hirveitä paineita siitä, että osaanko ennakoida perheen syömiset niin, ettei jääkaappiin jää mitään homehtumaan. Kaikki mahdollinen pitää joko syödä pois, tai huolehtia pakastimeen. Eihän vain jää leipää, hedelmiä tai jotain muuta pilaantumaan? Jos yhtä aikaa tämän kanssa on huolehdittava vielä siitä, että matkalle tulee eväät mukaan, minulla alkaa ns. kovalevy kuumentua. Tai sitten jos ollaan lähdössä mökille, sinne pitää muistaa ottaa mukaan kaikki tarvittavat ruoat, miettiä mitä siellä syödään ja se, pitääkö matkalla vielä käydä kaupassa.  Jos sitten kotiin palattuani löydän jääkaapista pilaantunutta ruokaa, tunnen epäonnistuneeni vastuullisena ihmisenä. Sitä paitsi harva kotityö on yhtä inhottava, kuin pilaantuneen ruuan kaapinen biojätteisiin ja sen astian tiskaaminen.

Näiden kaikkien päälle tulee vielä se vihonviimeinen tarkistuslista, missä käydään koti läpi turvallisuuden kannalta. Sähkölaitteiden sulkeminen ja johtojen irrotus, ikkunat ja ovet lukkoon, vesihanat kiinni ja nykyisin pitää vielä muistaa tarkistaa, että pikku Pumpulilla on ruokaa, vettä ja virikkeitä. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka sitten lentokoneessa pohtivat lievästi ahdistuneena, tulivatko keittolevyt varmasti kiinni ja ovi takalukkoon.

Osaisinpa ottaa iisimmin

Jos osaisin suhtautua asioihin kepeämmin, siis ilman perfektionismia, lähdöt olisivat helpompia. Haluaisin kovasti muutosta tilanteeseen, sillä tällaisenaan mikä tahansa lähteminen ajaa sekä minut että muut lähtijät epäedulliseen mielentilaan. En tiedä onko tämä yhtälö edes mahdollinen: siisti koti, ajoissa pakatut pakaasit ilman unohduksia, tyhjä jääkaappi ja rauhallinen perhe siirtymässä hallitusti ja hyväntuulisena autoon tai junaan? Pystyykö joku tähän? Miten se tapahtuu?

Ikuisena ongelmanratkaisijana aion kuitenkin yrittää. Jos joku teistä tunnistaa saman ongelman, tai jotain saman suuntaista, niin kertokaa nyt kaikki mahdolliset keinot ja kikkakolmoset, joilla lähtöstressiä on saatu vähennettyä! Tosin ei kannata ehdottaa, että älä siivoa tai anna ruokien homehtua, koska ne eivät ole realistisia vaihtoehtoja. Arvelen, että tässäkin taitaa olla avainasemassa ennakointi ja suunnittelu. Luotan järkähtämättä siihen, että kaikki ongelmat vähintään helpottuvat, jos vain osaa ennakoida tarpeeksi hyvin.

Joulukone kadoksissa

Jouluvalmistelut ovat kokeneet yllättävää takapakkia, sillä olen hukannut joulukoneeni! Joulukone on (tai siis oli) excel-taulukko, johon olin kirjoittanut monen vuoden ajalta jouluaaton menun. Mutta olennaista on, että menun lisäksi olin merkinnyt kuinka paljon mitäkin ruokaa oli ostettu ja kuinka monta ihmistä oli syömässä. Näin siitä helposti, mitä ruokaa oli minäkin vuonna tarjottu, paljonko sitä oli tehty, ja millainen kauppalista oli kulloinkin ollut. Kauppalistalla ei jälkikäteen ole merkitystä, mutta oli helppoa tehdä se samaan dokumenttiin ruokalistan kanssa, ja tuli vähemmän unohduksia.

Nyt tämä kätevä tiedosto on täysin hukassa, en löydä sitä uudelta enkä vanhalta koneelta, en pilvestä enkä mistään muualtakaan. Harmittaa, mutta teen sitten tänä vuonna uuden. Tämä ”joulukone” on siitä todella kätevä, että sen avulla ei tarvitse ensinnäkään muistella, tehtiinkö jotain liikaa tai oliko jotain liian vähän, ja toiseksi siitä muistaa, mitä kaikkea on kulloinkin tarjottu. Haluan aina pientä vaihtelua joulupöytään, vaikka tietyt perinteet pysyvätkin vuodesta toiseen. Vuosi on niin pitkä aika, että siinä ehtii jo unohtaa, kuinka suuri kinkku tulikaan edellisenä vuonna tilattua, ja oliko sopivan kokoinen vai ei. 

Jouluruokien valmistelutilanne on tällä hetkellä seuraavanlainen: perunalaatikko ja lanttulaatikko on tehty. Kinkku on tilattu. Viinit on ostettu. Piparkakut on tehty. Puoliso osti myös Lidlin viimeiset Wiener Nougatit, ne kuuluvat meillä olennaisesti joulunaikaan kuin vihreät kuulat. Olen myös sopinut vieraiden kanssa, mitä kukakin tuo tullessaan. 

Seuraavaksi teen siis ruokalistan, johon listaan alkuruuat, pääruuat, lisukkeet, jälkiruuat ja kaiken mahdollisen syötävän, jota jouluaattona tai joulunaikaan on tarkoitus tarjota. Sitten katson ruokalaji kerrallaan, mitä aineksia siihen tarvitaan, ja teen massiivisen ostoslistan. Tänä vuonna ajattelin hyödyntää kotiinkuljetusta niin, että tilaan kaikki kuivatuotteet ynnä muut helpot asiat suoraan nettikaupan kautta. Tuoretavarat haetaan esimerkiksi kauppahallista, jotta pystyn itse valitsemaan esimerkiksi parhaimman näköiset hedelmät ja kalat. Mutta sitten taas vaikkapa sokeri on samaa sokeria riippumatta siitä, mistä kaupasta sen hankkii. Kaiken tällaisen aion tilata ensi viikon alussa suoraan kotiin. 

Tästä käy hyvin ilmi, että ruoka on varsin merkittävässä roolissa meidän perheen joulunvietossa. Ruokaa valmistetaan huolella ja hartaudella ja syödään pitkään ja nautiskellen. Yksi joulun parhaista hetkistä on, kun kaikki istuvat pöydän ääreen, herkut näyttävät toinen toistaan houkuttelevammilta, kynttilät palavat ja kaikki huokuvat hyvää tahtoa. Tuohon hetkeen nämä kaikki valmistelut lopulta oikeastaan tähtäävät, ja sillä hetkellä näitä kaikkia valmisteluja myös arvostaa eniten. Kaikissa kodeissa on omat perinteet ja kohokohdat, mutta meillä se on ruoka. Ehkä tässä on taustalla karjalaiset pitoperinteet yhdistettynä omaan ruokaintoiluun ja ruoanlaistosta nauttivaan puolisoon. 

Onko siellä ketään muita joulun ruuista intoilijoita? 

Joulu järjestykseen: Lahjat

Millainen on hyvä joululahja? Minusta parhaat lahjat on ajatuksella hankittuja. Sellaisia, joista saaja ilahtuu. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeastaan nykyisin ajattelen niin, että mitään ”pakkolahjoja” en halua edes antaa. Koska tämä lahja-asia on pohdituttanut monesti ennenkin, linkkaan tähän arkijarki.netin parhaat lahjavinkit.

Ensinnäkin: Uudet joululahjasäännöt. Kannatta klikata tuonne alkuperäiseen tekstiin, josta löytyy tarkemmat perustelut, mutta lyhykäisyydessään säännöt ovat nämä:

  1. Kunnioita saajan toiveita lahjattomuudesta
  2. Kunnioita myös lahjatoiveita, mutta harkintaa käyttäen
  3. Velvollisuuslahjojen kannattaa olla katoavaa sorttia
  4. Aika on arvokkaampaa kuin tavara
  5. Jos erityisiä toiveita ei ole, kannattaa välttää tavaroita

Lyhyesti sanottuna annan nykyisin aina jos mahdollista yhteistä aikaa ja/tai elämyksiä. Kukat, syötävät ja juotavat toimivat myös, mutta jälkimmäisten kanssa on kohteliasta ottaa huomioon mahdolliset allergiat tai muut dieetit. Minusta on myös mukavaa noudattaa lahjatoiveita. Silloin tiedän, että lahja on toivottu. Toisaalta tietenkään ei pidä noudattaa mitään omasta mielestä hölmöä toivetta. Jos toive on omien arvojen vastainen, liian kallis tai jotenkin muuten huono idea, niin ei sellaista tietenkään pidä hankkia.

Kirjoitin myös aineettomista joululahjoista jo pari vuotta sitten. Tavarataitojen hengessä pyrin siihen, etten ainakaan itse syyllistyisi siihen, että minun takiani jonkun kodissa roinamäärä vain kasvaa. Esimerkkejä aineettomista lahjoista on mm. elokuvaliput, lahjakortit, pääsyliput erilaisiin tapahtumiin, museokortti, sekä erilaiset liikunta-, ruoka- tai kulttuurielämykset. Yhtä hyvin voi lahjoittaa lastenhoitoa, siivousta, taitoja tai seuraa. Nämä ovat sitäpaitsi kaikki ilmaisia, kun itse tekee. Ja jos ei keksi mitään muuta, aina voi panostaa maailman rauhaan hankkimalla kehitysmaiden tytöille koulutusta.

Kierrätyslahja

Tavaralahja, jota todella arvostan. Katsokaa tuota laatua ja käsityötä! Nämä olivat valmiiksi vanhoja, kun sain ne.

 

Toisaalta niitä perinteisiäkin lahjoja voi antaa, etenkin jos lahja on ajatuksella valittu. Itse ilahdun aina kirjoista, ja olen monena vuonna saanut äidiltäni uskomattomia kirppislöytöjä, kuten laadukkaita, käyttämättömiä pellavaliinoja. Isovanhemmat voivat hyvin arvostaa kuvia lapsenlapsista, ja ihanimpia ovat tietysti ne lasten itse tekemät lahjat, olivatpa ne mitä tahansa. Kaiken kaikkiaan ajattelen niin, että ajatus on kuitenkin se tärkein. Se, että lahjan antaja on ajatellut minua lämpimästi lahjaa valitessaan ilahduttaa eniten, olipa lahja mikä tahansa.

Tänään menen selvittämään paria lahja-asiaa kaupungille, ja uskoisin että saan tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla kaikki lahjat hankittua. Meillä on muuten sellainen tapa, että kun lahjat on paketoitu, niitä ei piiloteta minnekään. Sen sijaan olohuoneeseen ilmestyy lahjakori, jonne kaikki paketit laitetaan odottamaan. Perheen nuoriso saa vapaasti käydä sisältöä ihailemassa, mutta koskea ei saa. Minusta tämä on huomattavasti kätevämpää, kuin lahjojen mahdoton piilottelu. Kenellekään ei tule kiusausta lähteä penkomaan kaappeja, eikä mikään lahja vahingossa unohdu jonnekin hyvään kätköön villapaitapinojen taakse, mistä sen hyvällä tuurilla löytää juhannuksen jälkeen. Sitten kun kuusi tulee, lahjakori nostetaan sen alle.

Joko teillä on lahjalistat valmiina?

Joulu järjestykseen! Osa 1: Aloita ajoissa

Tästä alkaa tämän vuoden Joulu järjestykseen -projekti! Minusta olennaista on, että jokainen keskittyy jouluvalmisteluissa niihin asioihin, jotka eniten tuovat itselle joulutunnelman. Minulle se tarkoittaa aikaa ja yhdessäoloa perheen kanssa, hyvää ruokaa, lahjoja ja kaunista kotia. Näihin siis keskityn itse, ja kun jouluvalmistelut aloittaa ajoissa, säästyy varmasti stressiltä.

Diagnosoin jo eilen ongelmaksi sen, että joulunalusaika on kiireistä muutenkin, kun kalenteri täyttyy lasten jouluesityksistä, erilaisista pikkujouluista ja muista menoista. Kun katson omaa kalenteria, viikko 50 on jo nyt täynnä jos jonkinlaista iltamenoa. Ne ovat mukavia, mutta vievät kyllä aikaa. Olenkin sitä mieltä, että mitä aikaisemmin valmisteluja tekee, sitä vähemmällä pääsee, ja sitä jouhevammin kaikki sujuu. Tavoitteeni onkin saada tämän ja ensi viikon aikana mahdollisimman paljon asioita jo ihan valmiiksi. Tämän viikon tärkein asia onkin suunnittelu: mitä kaikkea pitää tulevina viikkoina tehdä, missä välissä ne kaikki tehdään, ja mitä voin hoitaa alta pois jo nyt.

hopeiset joulupallot

Nämä koristeet ostin kaksi viikkoa sitten Muumikahvilan loppuunmyynnistä kahdella eurolla.

Ensimmäiseksi lahjat: mikään ei ole minusta stressaavampaa kuin jättää lahjojen hankkiminen viime tippaan, ja sitten juosta hikipäisenä kaupungilla tuhansien muiden ihmisten seassa, ja yrittää paniikissa miettiä mitä kenellekin antaisi. Tämän viikon tehtävänä on tehdä lista ihmisistä joille haluan lahjan antaa, ja sitten niistä lahjoista, jotka aion hankkia. Suosin jälleen elämyksiä tavaroiden sijasta. Olen itse asiassa jo ehtinyt monta lahjaa hankkiakin, joten tässä asiassa olen kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä. Tavoitteenani on, että kaikki lahjat on ostettu ja paketoitu viimeistään viikkoa ennen joulua. Minusta on kuitenkin helpompaa lähteä kaupungille ostamaan lahjoja valmiin listan kanssa, kuin yrittää hakea inspiraatiota vasta kaupassa, joten siksi mietin lahjat aina etukäteen.

Toinen suunnitelma koskee joulunajan ruokia. Minulla on monelta vuodelta ruokalistat tallessa, joten katson mitä viime vuonna syötiin ja haluanko tarjota tänä vuonna jotain muuta kuin viimeksi. Sitten sovin, miten ruokavalmistelut jaetaan. Koska meille tulee sukulaisia aattona syömään, olemme perinteisesti jakaneet ruokavastuita niin, ettei kukaan kuormitu ylenpalttisesti. Neuvottelen siis jo nyt kaikkien vieraiden kanssa, mitä kukakin tuo, ja jokainen saa tietysti pelata vahvuuksillaan. Kun nämäkin on sovittu tarpeeksi ajoissa, kaikilla on hyvin aikaa varautua. Ruokalistaa suunnitellessa laitan myös kalenteriin, milloin mitäkin tehdään. Graavikaloja ei voi tehdä etukäteen, mutta laatikot voi tehdä hyvissä ajoin ja panna pakkaseen. Piparkakut ja muut pikkuleivät voi myös leipoa ennakkoon, mikäli sellaisia harrastaa. Myös kinkku tai kalkkuna kannattaa tilata ajoissa, jos sellaista joulupöydässä tarjotaan, ainakin jos on erityisiä toiveita koon tai laadun suhteen.

Kolmas suunnittelu liittyy kodin siivoamiseen ja koristeluun. Tämä on sellainen kohta, jossa kannattaa olla realisti. Itselläni on taipumusta ottaa stressiä juuri niistä siivoamattomista komeroista, joista Martat joka joulu puhuvat, mutta rationaalisesti ajatellen tiedän heidän olevan oikeassa. On kuitenkin muutama raivausurakka, jotka haluan tehdä ennen joulua. Yritän esimerkiksi kovasti saada työhuoneen valmiiksi. Siellä tosin nälkä alkoi kasvaa syödessä, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että olen eilen paklaillut seinää, jotta voisin maalata sen tänään, vaikka alun perin piti vain kiinnittää pari hyllyä seinälle. En todellakaan suosittele tämän mittaluokan projektien aloitusta juuri nyt. Sen sijaan suosittelen tekemään lyhyen listan, mitkä kodin alueet pitää ennen joulua siivota, ja sitten merkkaamaan kalenteriin, milloin sen aikoo tehdä. Minä aion käydä yhdessä lasten kanssa lelut läpi, ja tehdä tilaa tuleville lahjoille. Ajattelin myös raivata yhden karmeassa kunnossa olevan keittiön laatikon, mutta jos en ehdi niin ei haittaa.

Näiden lisäksi on monia muitakin valmisteluja, jotka voi tehdä jo  tällä tai ensi viikolla.

  • Jos lähetät joulukortteja, nyt on hyvä aika käydä ostamassa ne sekä postimerkit. Minä en enää lähetä paperikortteja, vaan sähköisen tervehdyksen.
  • Mikäli haluaa ostaa joulusiivouksen, nyt lienee korkea aika tilata sellainen! Oletan että siivousfirmoilla on joulun alla erittäin kiireinen sesonki.
  • Laitoin parvekevalot viime sunnuntaina. Ei ihan vielä adventti, mutta mitä enemmän valoa tässä pimeydessä, sen parempi! Aion ensi viikonloppuna tuunata muovihavuköynnöstä vielä muutamalla pallolla ja hopeahörselöllä.
  • Kaupat ovat jo joulutavaroita pullollaan, joten tonttulakki- ja kynttilävarastot voi täydentää jo nyt missä tahansa marketissa. Eikä ole huono idea ostaa uusia pattereita palovaroittimia varten!

Se, että aloittaa jouluvalmistelut tarpeeksi ajoissa, on siis ensimmäinen askel kohti stressitöntä joulua. Syvennyn ensi viikolla näihin aiheisiin tarkemmin. Millaisia jouluvalmisteluja te meinaatte tehdä tällä viikolla?

Arkijärki-podcast 48: Arjen suunnittelu

Miksi tuntuu siltä että on miljoona asiaa hoidettavana, jatkuvasti juoksee tukka putkella mutta silti tuntuu ettei mitään tolkullista saa aikaiseksi? Tähän ongelmaan pureudun tässä podcastissa, jossa saan loppua kohti useammankin oivalluksen. Puhetta myös bullet journalista ja ylipäätään arjen suunnittelusta. Podcastin kesto on 19 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Arkijärki-podcast 47: Oletko kaikkeen varautuja?

Luulen, että käsilaukkuni pärjäisi hyvin vertailussa Muumimamman käsilaukun kanssa. Sieltä löytyy kattava arsenaali kaikenlaisia tarvikkeita kaikenlaisiin tilanteisiin. Yritän nimittäin aina etukäteen miettiä, millaisia tilanteita voi tulla vastaan, ja sitten huolehtia siitä, että niihin on varauduttu. Tosin käytännössä varautuminen ei vaadi välttämättä mitään hurjia ponnistuksia. Esimerkiksi sillä, että mukana on nenäliina, laastareita ja eväskeksi pärjää jo varsin pitkälle. Tässä podcastissa kerron, miten varaudun kaikkeen mahdolliseen ja miksi minimalismi estää varautumista. Kerron tarkemmin, mitä kaikkea kannan mukanani lähtiessäni melkein mihin vain, ja mistä tämä kaikki johtuu. Tarkennuksena sanottakoon, että en siis pyri varautumaan maailmanloppuun, vaan erilaisiin arjen hankaluuksiin. Podcastin kesto on noin 18 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Oho, koulu alkaa ihan just

No niin, parin päivän päästä pitäisi taas olla kaikki penaalit ojennuksessa ja tarvittavat koulukamppeet kasassa. Aloin tänä aamuna perehtyä asiaan. Ainakaan penaali-, kynä- ja kumiosastolle ei tarvitse hankkia mitään lisää. Minusta tuntuu, että alakoululaisten pöydällä kirjoitusvälineet lisääntyvät itsekseen. Kyniä ynnä muita on niin paljon, että niillä varustaisi tarpeen vaatiessa koko luokan, luulisin. Oletteko huomanneet tätä ilmiötä? Muistan, kuinka aina omassa lapsuudessa mentiin ennen koulun alkua Tiimariin, ja ostettiin uudet kynät ja kumit. Mutta nykylapsilla ei tunnu olevan tarvetta. Kontaktimuovia on sen sijaan hankittava, viime vuoden rulla on jo käytetty loppuun.

Lapsen koulussa on kaikilla oltava sisätossut tai kengät, sukkasilla ei saa kulkea. Viime vuonna yritin tilata nettikaupasta mieluisat sisäkengät, mutta onnistuin ostamaan kaksi numeroa liian suuret. Puoliso heitti epähuomiossa laatikon pois ennen kuin kengät ehdittiin palauttaa, joten oli pakko tilata uudet, ja säästää ne liian isot odottamaan parempia aikoja. No, tänään kävi ilmi, että nyt koko on oikea. Lapsen jalka on 12 kuukauden aikana kasvanut täsmälleen kaksi numeroa, ja viime vuoden hutiostos tulee suoraan käyttöön. Olin aika tyytyväinen, ettei tämän asian takia tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Uudet ja vanhat.

 

Sen sijaan vaatteet on kesän jäljiltä käytävä läpi sekä esikoisella että kuopuksella. Tämän poikkeuksellisen hellekesän vuoksi suurin osa vaatteista on ollut pitämättä koko loman ajan. Epäilen, että iso osa niistäkin on ehtinyt jäädä pieniksi. Minusta tämä lomien loppuminen on hyvä vaihe käydä vaatteet läpi, jotta näkee mitä vaatteita täytyy syksyn aikana vielä hankkia lisää. Vaatevaraston ei tietenkään tarvitse olla täydellinen juuri sillä sekunnilla kun koulun ja päiväkodin ovet aukeavat, mutta tämä on hyvä kohta tehdä inventaario, poistaa pieneksi jääneet ja tehdä lista puutteista. Tiedän esimerkiksi, että yhdet välikausihousut on hankittava, mutta niitä tuskin tarvitaan ennen syyskuun loppua, joten on tässä vielä aikaa.

Vaatteiden suhteen olennaisinta on käydä läpi ne kamppeet, joita ihan varmasti tarvitaan syksyn aikana: sadevaatteet, kumisaappaat, lenkkarit (tai mitkä ovatkaan lapsen normaalit ulkokengät), välikausivaatteet, sukat ja olennaisimmat sisävaatteet. Jos esimerkiksi kengät ovat jääneet pieniksi, on aika todennäköistä, että tarvitaan myös isompia sukkia.

Sitten on sitä kaikkea muuta tilpehööriä, josta huolehtiminen sopii hyvin tähän saumaan. Nämä sitäpaitsi koskevat sekä aikuisia että lapsia. Onko matkakortilla rahaa? (Onko matkakorttia ylipäänsä hankittu… no ei ole mutta pitäisi.) Onko harrastusvälineet kunnossa? Harrastusten maksut maksettu? Reseptit uusittu? Kalenterimuistutukset tehty? Nyt on myös hyvä hetki laittaa jo valmiiksi kalenteriin tulevan lukukauden lomat, eivätpähän sitten ainakaan pääse yllättämään. Laitan itse sähköiseen kalenteriini myös kaikki viikoittain toistuvat harrastukset kerralla koko vuodeksi hälytysten kera. Tällä systeemillä kalenteri on mahdollisimman ajan tasalla jo etukäteen.

En ota tästä kaikesta mitään hirveää stressiä, mutta yritän hoitaa ne kuitenkin tämän viikon aikana. Joko teillä on kalenterit ojennuksessa ja kynät valmiina penaalissa?

Viikon vinkit: punkkipyydys, metatyö sekä lomalista

Oletteko kuulleet punkkipyydyksestä? Näin mökkikautena asia on ajankohtainen. Punkit ovat viheliäisiä otuksia, ja yhä useampi niistä levittää jotain inhottavaa tautia. Ahkeralle mökkiläiselle tämä menetelmä sopii, laiskemmat joutuvat vain pukeutumaan peittävästi ja syynäämään punkit joka ilta. (IS)

Jos kaipaat hieman syvällisempää luettavaa, suosittelen tätä artikkelia, jossa käsitellään perusteellisesti viime aikoina pinnalle noussutta termiä metatyö. Siis sitä suunnittelu- ja organisointityötä, jota kodeissa on väistämättä tehtävä, että kaikki pyörisi sujuvasti, ja joka tuntuu lähes poikkeuksetta lankeavan naisten tehtäväksi. Metatyö ei näy ulospäin, mutta se vie runsaasti energiaa ja aikaa – ja pahimmillaan uuvuttaa ja turhauttaa tekijänsä. Kävin aiheesta erittäin kiinnostavaa keskustelua Paikka kaikelle -ryhmässä, ja tämä aihe kiehtoo minua suuresti. En ole vielä muodostanut mielipidettä asiasta, mutta taidan tehdä podcastin aiheesta lähiaikoina!

Iltalehti listaa ajakohtaisesti asioita, jotka kannattaa tehdä ennen kuin lähtee lomalle. Jos olet pestannut jonkun kastelemaan kukkia, kannattaa pyytää, että kastelija samalla vähän liikuttelee verhoja ja sytyttelee valoja, jotta talo näyttäisi asutulta. Pidemmälle lähtiessä kiskon kaikki töpselit irti seinästä. En tiedä, onko se nykyään enää niin välttämätöntä, mutta vanhasta muistista niin kuitenkin teen.

HUOM! Tavarataidot on nyt AdLibriksen kesäalessa! Kirjan saa itselleen alle kympillä. Nappaa tästä inspiraatiota raivaamiseen!

Kuinka saada täydellinen vaatekaappi

Eilistä podcastia tehdessä tajusin, että nyt olen sen saavuttanut: täydellisen vaatekaapin! Uskomaton tunne. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin tämä täydellisyys koskee nyt lähinnä kesävaatteitani, mutta silti! Onpahan mahtavaa. Tähän lopputulokseen olen päässyt kahdella keinolla:

  1. Poistin vihdoinkin kesävaatteiden joukosta kaikki ne, joille ei oikeasti ole käyttöä. Siis ne väärän kokoiset, näköiset ja tuntuiset vaatteet.
  2. Olen täydentänyt vaatevarastoa suunnitelmallisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Miten vaatteita karsitaan? Minulle se tarkoitti rohkeutta luopua monista vanhoista vaatteita. Olen tässä tyytymisen filosofiaa noudattaessani kompastunut siihen, että jos tyytyy johonkin vaatteeseen, sitä kuuluisi myös käyttää. Vaikka vaatetta ei korvaisikaan uudella, niin ei siitä ole minkäänlaista iloa eikä hyötyä, jos vaate vain makaa kaapissa käyttämättömänä. Tyytyä voi vain sellaiseen, jota todella myös käyttää. Käyttämätön vaate on turhake, olipa se missä kunnossa tahansa. Nämä poistot tekivät kaivattua tilaa kaappiin. Tämä on ihan loppuun kulunut fraasi, mutta kummasti olo keveni kun väärän kokoiset ja virheostokset poistuivat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että mikään poisto ei ollut ostolakon aikana ostettu. Sen sijaan uskalsin vihdoin luopua vaatteista, joita olin hankkinut tai saanut jopa 4 – 20 vuotta sitten. Älkää naurako, totta se on.

Entä miten ostetaan oikeanlaisia vaatteita? Tämä onkin hyvä kysymys, enkä ole tätä pohtinut vielä niin tarkasti. Luulen, että olennaisinta oli selkeä tieto siitä, mitä kaapista puuttuu ja millaisia vaatteita sinne haluan. Kuten joku kommenteissa totesikin, tämä ostolakko on johtanut siihen, että tunnen kaappini sisällön paljon paremmin kuin ennen. Tiedän mitä siellä on, mitä sieltä puuttuu ja pystyn ennakoimaan vaatetarpeita ainakin puoli vuotta eteenpäin. Näistä ostoksista vain tuo vasemmalla oleva paita on ainoa, jollaista en ollut erikseen suunnitellut ostavani. Mutta tiesin jo sovituskopissa, että tälle tulee käyttöä. Niinpä ostin sen luottavaisesti.

 

(Tuo kuva nyt ei tee juurikaan oikeutta näille vaatteille. Minulla ei valitettavasti ole sellaista trendikästä rekkiä makuuhuoneesssa, johon voisin ripustaa kaikki elegantisti roikkumaan. Puuttuu myös yhtenäiset vaatepuut ja hyvä valaistus… en tosiaan ole mikään muotibloggaaja. )

Kun nämä vaatteet yhdistetään kuluvan vuoden muihin ostoksiin, viime kesän hankintoihin sekä niihin jäljellä oleviin vaatteisiin joita minulla oli vanhastaan, lopputulos hipoo täydellisyyttä. Tosin siis tietenkin vain omasta näkökulmastani, sillä jonkun muun mielestä nämä voivat toki olla aivan kauheita vaatteita. Mutta minulla on todella juuri sellainen olo, mistä podcastissa puhuin. Vaatteiden valinta on muuttunut positiivisella tavalla vaikeaksi, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Ai että!

Onko teidän kesävaatekaappi kunnossa?

Ps. Äänestys on päättynyt ja vaikuttaa siltä, että vaateaiheita on toivottu kaikista eniten! Niitä siis on tulossa kesäkuukausina lisää.

Ostoslista heräteostoksia varten

Sain lukijalta hyvän kysymyksen viime kuussa: jos kerran olen ostolakossa, miksi sitten ”ostoslistalla” olevien vaatteiden ostaminen ei ole niin paha juttu, kuin heräteostosten tekeminen? Ovathan nekin ostoksia. Mistä siis on kyse?

Ensinnäkin täytyy uusille lukijoille selventää, että en ole sellaisessa absoluuttisessa ostolakossa, jossa yrittäisin olla ostamatta yhtikäs mitään. Sen sijaan olen siirtynyt mahdollisimman harkitun ostamisen vaiheeseen, ja nyt puhutaan siis nimenomaan vaatteista. Pyrin siihen, että jokainen vaatekappale on sellainen, jota tulen käyttämään vähintäänkin sen 30 kertaa. Tosin itse olen sitä mieltä, että 30 kertaa ei edes ole kovin paljon, ja pyrin paljon isompaan käyttömäärään. Mentyäni alkuperäiseen ostolakkoon vuonna 2017 koko kulutuskäyttäytymiseni on muuttunut siten, että nykyisin tuo tavoite ei ole ollenkaan epärealistinen. Tämä siis joka tapauksessa tarkoittaa sitä, että vuodessa on monta kuukautta, jolloin en osta mitään, mutta silloin tällöin ostan uusia vaatteita.

Nämä olivat listalla varmaan pari vuotta. 30 käyttökertaa tulee täyteen jo ostovuoden aikana. 

Yritän jatkuvasti hioa tyyliäni kohti omaa ideaalia. Nyt alkaa tuntua siltä, että vihdoinkin tiedän sekä sen mitä haluan että sen mikä minulle sopii. Arvioin vaatevarastoani jatkuvasti sillä silmällä, millainen kokonaisuus se on. Tämän olen oppinut kapseliaatteen myötä. Aiemmin pohdin lähinnä yksittäisten vaatteiden ominaisuuksia, nyt katson kokonaisuutta, ja miten yksittäiset vaatteet toimivat yhdessä muiden kanssa. Olen alkanut myös ennakoida tulevia vaatetarpeitani. Koetan huomioida ajoissa, milloin jokin vaate alkaa näyttää liian nuhjuiselta, jotta voin korvata sen paremmalla. Ennakoin nimenomaan tarpeita, en niinkään fiiliksiä.

Tämän arvioinnin pohjalta minulla on mielessäni lista vaatteista, joiden ostaminen on mielestäni perustelua. Lista on aika lyhyt. Tällä hetkellä sillä on mm. nudet t-paitaliivit. Minulla on nyt kahdet, joista toiset ovat pian roskiskunnossa. Tarvitsen kahdet, koska tuo liivimalli on ylivoimaisesti eniten käytössä. Kaapissa pitää olla yhdet puhtaana, vaikka toiset olisivat pesussa. Listalla on myös klassinen kashmirneule jossain neutraalissa värissä (musta/kameli/tummansininen) ja hyvin pelkistetyssä mallissa. Tämä on talvipukeutumiseni kulmakivi, ja edelliseen koi söi reijän, ja sitten siihen tuli vielä kestotahrakin (lapsen oksennusta, hyh). Edelleen jos vastaan tulee siisti, ei-juhlava, lyhythihainen toppi joko smaragdinvihreänä, safiirinsinisenä tai rubiininpunaisena, ostan varmasti. Niin, ja jossain vaiheessa tarvitsen uusia alushousuja.

Nämä ostin ennen kuin kokeilin ostolakkoa, vuonna 2016. Eivät olleet  millään listalla, enkä ostaisi niitä enää uudelleen. Käyttökertoja on tullut vajaat kymmenkunta, mutta luultavasti lahjoitan nämä pois ennen kuin 30 tulee täyteen.

Ostoslista ei siis synny niin, että istuisin kynän ja paperin kanssa tyylioppaan äärelle, ja alkaisin mietiskellä, mitä ”välttämättömiä asusteita” vaatevarastostani vielä puuttuu. En esimerkiksi omista ainuttakaan paitapuseroa, vaikka sellainen valkoinen kuulemma pitäisi monen tyyligurun mielestä jokaisella naisella olla, eikä ole aikeita ostaakaan. En lisää listalle mitään siksi, että sellainen olisi nyt muodissa. (En osaa muotia, joten olen sanoutunut irti siitä.) Ostotarve syntyy ensimmäisenä käytännöllisestä tarpeesta: tarvitsen säähän sopivat kengät, alusvaatteiden elastaani alkaa olla loppuun kulunut, villapaidassa on reikä. Sen jälkeen mietin, minkä näköisellä vaatteella haluaisin tuon tarpeen paikata: tarvitsen pakkasen kestävät talvikengät, jotka ovat niin sirot että käyvät myös hameiden kanssa, tai superklassisen neuleen. Tästä pohdinnasta syntyy vähitellen käsitys niistä vaatteista, joiden ostaminen on ok.

Tämä on osoittautunut hyväksi systeemiksi. Ehdin pohdiskella tarpeita riittävän kauan, niin etten tule hankkineeksi mitään satunnaista hetken mielijohteesta. Toisaalta jos sattuisin vaikkapa näyteikkunassa huomaamaan vaatteen, joka on suoraan listalta, voin tehdä heräteostoksen, joka asettuu saumattomasti osaksi kokonaisuutta. Luulen, että tätä listaa ei tarvitse kirjoittaa paperille, vaan se toimii parhaiten tällaisena ajatuslistana.

Onko teillä pitkäaikaista ostoslistaa? Paperilla vai mielessä? Miten se on auttanut ostolakossa pysymisessä?