Oho, koulu alkaa ihan just

Julkaistu , kirjoittanut
2

No niin, parin päivän päästä pitäisi taas olla kaikki penaalit ojennuksessa ja tarvittavat koulukamppeet kasassa. Aloin tänä aamuna perehtyä asiaan. Ainakaan penaali-, kynä- ja kumiosastolle ei tarvitse hankkia mitään lisää. Minusta tuntuu, että alakoululaisten pöydällä kirjoitusvälineet lisääntyvät itsekseen. Kyniä ynnä muita on niin paljon, että niillä varustaisi tarpeen vaatiessa koko luokan, luulisin. Oletteko huomanneet tätä ilmiötä? Muistan, kuinka aina omassa lapsuudessa mentiin ennen koulun alkua Tiimariin, ja ostettiin uudet kynät ja kumit. Mutta nykylapsilla ei tunnu olevan tarvetta. Kontaktimuovia on sen sijaan hankittava, viime vuoden rulla on jo käytetty loppuun.

Lapsen koulussa on kaikilla oltava sisätossut tai kengät, sukkasilla ei saa kulkea. Viime vuonna yritin tilata nettikaupasta mieluisat sisäkengät, mutta onnistuin ostamaan kaksi numeroa liian suuret. Puoliso heitti epähuomiossa laatikon pois ennen kuin kengät ehdittiin palauttaa, joten oli pakko tilata uudet, ja säästää ne liian isot odottamaan parempia aikoja. No, tänään kävi ilmi, että nyt koko on oikea. Lapsen jalka on 12 kuukauden aikana kasvanut täsmälleen kaksi numeroa, ja viime vuoden hutiostos tulee suoraan käyttöön. Olin aika tyytyväinen, ettei tämän asian takia tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Uudet ja vanhat.

 

Sen sijaan vaatteet on kesän jäljiltä käytävä läpi sekä esikoisella että kuopuksella. Tämän poikkeuksellisen hellekesän vuoksi suurin osa vaatteista on ollut pitämättä koko loman ajan. Epäilen, että iso osa niistäkin on ehtinyt jäädä pieniksi. Minusta tämä lomien loppuminen on hyvä vaihe käydä vaatteet läpi, jotta näkee mitä vaatteita täytyy syksyn aikana vielä hankkia lisää. Vaatevaraston ei tietenkään tarvitse olla täydellinen juuri sillä sekunnilla kun koulun ja päiväkodin ovet aukeavat, mutta tämä on hyvä kohta tehdä inventaario, poistaa pieneksi jääneet ja tehdä lista puutteista. Tiedän esimerkiksi, että yhdet välikausihousut on hankittava, mutta niitä tuskin tarvitaan ennen syyskuun loppua, joten on tässä vielä aikaa.

Vaatteiden suhteen olennaisinta on käydä läpi ne kamppeet, joita ihan varmasti tarvitaan syksyn aikana: sadevaatteet, kumisaappaat, lenkkarit (tai mitkä ovatkaan lapsen normaalit ulkokengät), välikausivaatteet, sukat ja olennaisimmat sisävaatteet. Jos esimerkiksi kengät ovat jääneet pieniksi, on aika todennäköistä, että tarvitaan myös isompia sukkia.

Sitten on sitä kaikkea muuta tilpehööriä, josta huolehtiminen sopii hyvin tähän saumaan. Nämä sitäpaitsi koskevat sekä aikuisia että lapsia. Onko matkakortilla rahaa? (Onko matkakorttia ylipäänsä hankittu… no ei ole mutta pitäisi.) Onko harrastusvälineet kunnossa? Harrastusten maksut maksettu? Reseptit uusittu? Kalenterimuistutukset tehty? Nyt on myös hyvä hetki laittaa jo valmiiksi kalenteriin tulevan lukukauden lomat, eivätpähän sitten ainakaan pääse yllättämään. Laitan itse sähköiseen kalenteriini myös kaikki viikoittain toistuvat harrastukset kerralla koko vuodeksi hälytysten kera. Tällä systeemillä kalenteri on mahdollisimman ajan tasalla jo etukäteen.

En ota tästä kaikesta mitään hirveää stressiä, mutta yritän hoitaa ne kuitenkin tämän viikon aikana. Joko teillä on kalenterit ojennuksessa ja kynät valmiina penaalissa?

Arkijärki-podcast 34: vuoden kolme vaihetta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tervetuloa jälleen podcastin pariin! Tässä jaksossa fiilistelen sitä, miksi elokuu on niin kiva kuukausi, ja miksi uudet alut ovat niin ihania. Juttelen myös siitä, miten vuodessa on tavallaan kolme jaksoa, joista jokainen tarjoaa tietynlaisen uuden alun: uusi vuosi tammikuun alussa, kesäloman alku suunnilleen juhannuksen aikoihin ja vielä koulujen alkamisen aika elokuun puolessa välissä. Tarkkaa päivää näille ei voi sanoa, vaan minusta kyse on enemmän sellaisesta taitekohdasta, joka erottaa vuoden erilaiset vaiheet toisistaan. Minä tykkään eniten tästä elokuun alusta – mikä on teidän suosikkinne?


Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin kesto on noin 12 minuuttia. Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Heinäkuun (runsas) tekstiiliraportti

Julkaistu , kirjoittanut
13

Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, ja on jälleen aika päivittää tekstiilijätteen ja uusien vaatteiden kirjanpito. Heitin heinäkuussa roskiin 319 gramman edestä vaatteita. Painavin oli uimapukuni (200g), joka kerta kaikkiaan kulahti sellaiseksi, ettei sitä enää kehdannut laittaa päälle. Sen lisäksi että väri oli haalistunut, alkoi kangas venähti todella pahasti. Tajusin sen kun katsoin valokuvaa, missä näytin siltä, että koko maha roikkuu. Olin kyllä kiinnittänyt uimapukua pukiessa huomiota siihen, että kangas tuntuu jotenkin löysemmältä kuin aiemmin. Ilmeisesti uimapukukankaan elastaani vain tuli tiensä päähän, eikä joustoa enää löytynyt. Lisäksi roskiin meni rikkinäiset sukat, lapsen alushousut, jotka joutuivat vauhdikkaan aineenvaihdunnan uhriksi puistossa, rätti, sekä yhdet rintaliivit.

Ostoja tuli runsaasti, tässä koko lista:

  • Huivi
  • UV-paita
  • 2 juoksucaprit
  • 2 urheilupaitaa
  • 4 paria urheilusukkia
  • 4 rintaliivit
  • 5 alushousut
  • Mekko (ilmainen, sain käytettynä kälyltäni, tulee syyskäyttöön)

Minulla oli epämääräinen ajatus pyrkiä nollakuukauteen myös heinäkuussa, mutta nyt kävikin aivan toisin. Tämä kuukausi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että välillä ostoksia on tarkasteltava pitemmällä perspektiivillä, että koko totuus paljastuu. Selitän tätä kohta lisää.

Lomaostokset

Ostin paidan ja huivin hotellin kaupasta. Huivi on puoliksi jotain tekokuitua, joten se kuivui nopeasti, vaikka kastuikin uidessa monta kertaa päivässä.

Heti kuun alussa tein lomamatkalla kaksi ostosta, jotka olivat ennalta suunnittelemattomia, mutta käytännössä välttämättömiä. Kreikan aurinko osoittautui todella polttavaksi, enkä ollut tajunnut kotona, että myös uidessa tarvitsee jotain päänsuojaksi. Ostin siis heti loman alussa huivin, jonka kiedoin turbaaniksi aina kun lähdimme altaalle tai rannalle, siis noin kaksi kertaa päivässä. Huiville tulee varmasti käyttöä myös ympäri vuoden, sillä huivit ovat pukeutumiseni kulmakivi. Ostin myös uimapaidan, siis sellaisen uimapukukankaasta tehdyn t-paidan, joka suojaa UV-säteilyltä. Minulla on todella herkästi palava iho, ja kun tajusin että aikuisillekin on samanlaisia suojavaatteita kuin lapsille, päätin tehdä hankinnan. Tuolle paidalle ei tietysti tule hirveästi käyttöä kesäkausien ulkopuolella, mutta toisaalta on todella mukavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä palavansa. (Ihoni kärventymisindeksiä havainnollistaa, että SPF 50 on ehdoton minimi. Mieluiten käytän SPF 70 tai enemmän, jos sellaista vain on saatavilla.)

Ensimmäiset urheilusukat yli 10 vuoteen

Sitten loma jatkui, ja minulla oli aikaa hankkia itselleni urheiluvaatteita. Olen toukukuussa aloittanut vakavahenkisen liikuntaharrastuksen, ja samalla havainnut, että urheiluvaatteet olivat heikoissa kantimissa. Minulla ei esimerkiksi ollut enää yksiäkään ehjiä urheilusukkia. Edellisen kerran olen ostanut urheilusukkia 10 vuotta sitten. Omistin myös vain yhdet (vähän liian pienet) sortsit sekä sellaiset paksut pitkälahkeiset juoksuhousut, joita ei näillä helteillä voi pitää, muuten uhkaisi lämpöhalvaus. En myöskään halua masentaa itseäni haikailemalla, miksi yli 10 vuotta vanhat paidat eivät enää mahdu yhtä hyvin päälle kuin ennen, joten nekin tulivat tarpeeseen. Juu, tästä voi päätellä, että edellisen kerran olen aktiivisemmin harrastanut urheilua aika kauan sitten. Mutta nyt ei voi syyttää motivaation puutteesta ainakaan sitä, ettei olisi kamppeet kunnossa. Poistin liian naftit vaatteet kaapista ja korvasin ne näillä uusilla ja mukavilla.

Näissä kelpaa urheilla.

Alusvaatteista en tingi

Mutta ei tämä vielä tähän pääty. Alusvaatteet, etenkin liivit, ovat poikkeus tyytymisen filosofiassani. Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että niiden suhteen en kitkuttele. Voin käyttää kulahtanutta t-paitaa villapaidan alla tyytyväisenä, mutta kulahtaneet alusvaatteet saavat koko olon jotenkin nuhjuiseksi. Lisäksi hyvin istuvat ja napakat rintaliivit ovat monille välttämättömyys, jota ilman olo on fyysisesti epämukava, eivätkä muutkaan vaatteet istu kunnolla, jos alusvaatteet ovat mitä sattuu. Kunnon urheiluliivien tärkeydestä puhumattakaan.

Olen heittänyt tekstiiliseurannan aikana jo viidet alkkarit roskiin, ja kaapissa on edelleen elinkaarensa loppupäässä olevia pöksyjä runsaasti. Kevään aikana olen tiedostanut, että tarvitsen tämän vuoden aikana myös uusia rintaliivejä. Kun siis sopiva tilaisuus tuli vastaan vapaan aamupäivän muodossa, suuntasin alusvaateliikkeisiin. Ostin neljät rintaliivit ja viidet alushousut. Sitten tulin kotiin, ja poistin kaapista suoraa päätä kolmet liivit. Nettovaikutus oli siis yhdet lisää.

Alusvaatteet jos mitkä ovat käyttötavaraa. Koska ne ovat suoraan ihoa vasten, niitä on pestävä tiheästi. Niissä on runsaasti joustavia osia ja materiaaleja, jotka ajan myötä venyvät ja kuluvat. Ostin viime vuonna neljät alushousut ja yhdet urheiluliivit (ja niitä ei tarvitsekaan ostaa tänä vuonna uusia). Tänä vuonna en ole alkuvuoden aikana ostanut kumpiakaan. Edelliset liiviostokset ovat siis vuodelta 2016. Kahden vuoden tiheän käytön jälkeen vähemmän huippulaatuiset liivit ovat entiset.

Tämä havainnollistaa sitä, miksi ostolakossa tai tietoisen ostamisen projektissa pitkäjänteinen lähestymistapa on paras. Voin todistetusti olla pari vuotta ostamatta uusia rintsikoita, mutta sen jälkeen monet vanhat ovat kuluneet loppuun, ja uusia on hankittava. Joten vaikka kerralla ostaisi monet, kaapin sisältö ei juuri muutu, kun sieltä poistuu sama määrä vastaavia vaatteita.

Tai ajatelkaa noita urheiluvaatteita. Tarkistin kirjanpitoni, enkä ole niitä yksiä urheiluliivejä lukuunottamatta ostanut lainkaan urheiluun soveltuvia vaatteita ainakaan kolmeen vuoteen. Sitä ennen ostin kaksi paitaa ja yhdet housut, kenties vuonna 2015. Ja sitä edellinen kerta oli vuonna 2008. Olen oikeasti ollut siis ensin seitsemän vuotta ja sitten kolme vuotta urheiluvaatteiden ”ostolakossa”, vaikka se ei olekaan ollut tietoinen päätös. Jos siis nyt ostan kerralla sukat mukaanlukien vajaat kymmenkunta vaatetta, ei voi puhua erityisen holtittomasta shoppailusta. Mutta jos tuijottaa vain tämän vuoden taulukkoa, niin heinäkuu näyttää vaatteiden lukumäärässä mitattuna aivan pöyristyttävältä. Se vain ei kerro koko totuutta asiasta.

Ostoksia tuli siis lukumääräisesti paljon, mutta en silti sanoisi shoppailleeni. Toki ilman uimapaitaa olisin pärjännyt, vaikka se helpottikin elämää kummasti. Kaikki muu tulee ympärivuotiseen aktiivikäyttöön. Miten teillä meni heinäkuu? Kutsuivatko alennusmyynnit?

Kodin kierrätysrutiinit

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tämä on kolmanneksi viimeinen toivepostaus tänä kesänä! Edelliset jaksot löytyvät täältä, ja edessä on vielä kaksi muuta, jotka molemmat liittyvät vaatteisiin. Tänään teen selkoa siihen, miten meidän perheessä kierrätetään ja lajitellaan.

Lajittelen oikeastaan kaiken mahdollisen jätteen:

  • muovi
  • paperi
  • pahvi/kartonki
  • metalli
  • lasi
  • ongelmajätteet
  • elektroniikkaromu
  • palautuspullot
  • biojäte

Kaikki, mikä ei mene joihinkin näistä, menee lopulta sekajätteeseen. Kuten hyvin tiedätte, en erottele tekstiilijätettä sekajätteestä, sillä filosofiani on käyttää tekstiilit niin loppuun, ettei niistä ole enää kierrätettäviksi. Tätä päätöstä vahvistaa se, ettei elastaania sisältävä kuitu ole kelvollista uudelleen käytettäväksi oikein millään tavalla. Suurin osa tekstiilijätteestäni on esimerkiksi sukkia, joissa on elastaania mukana. Joten niiden paikka on sekajätteen joukossa.

Nyt on sitten esitelty myös roskis täällä julkisesti 😀 Isoin on muoville, sen päällä metalli ja lasi, yläoikealla sekajäte ja sen alla biojäte.

Kaikille noille yllämainituille lajikkeille on kodissa oma astia. Roskiskaapissa on neljä astiaa: bio, seka, muovi ja metalli+lasi. Metallit kerään esim. leipäpussiin joka on kapea, jolloin samaan astiaan mahtuu muutama lasipurkkikin. Lajittelen metalliin kaikki korkit ja kannet, sekä muut pienet metalliesineet. Vien roskiin sitä mukaa kun näitä kertyy. Meillä on pieni komero, joka toimii säilytystilana ja siivouskaappina. Sen lattialla on paperikassi, johon kerään lehdet ja muut paperit. Työhuoneessa on vielä Ikean hyllykkö, johon mahtuu neljä laatikkoa. Niiden sisällä on ikean siniset kassit, ja tähän ”kierrätyskeskukseeni” kerään palautettavat pullot, kartongin, elektroniikkaromun ja ongelmajätteet, kuten kuivahtaneet kynsilakat ja tyhjät paristot.

Koria lukuunottamatta koko setti on Ikeasta. Noissa mustissa laatikoissa on sisällä sininen kassi, joka suojaa laatikkoa lialta. Tämä hyllykkö vetää ison määrän kierrätystä odottavaa materiaalia.

Koska tilaa ei ole hirmuisesti, täytyy roskia viedä aika usein. Mutta minulla on onni asua taloyhtiössä, jonka roskakatoksesta löytyy omat astiat kaikille jakeille, joten se ei onneksi ole ongelma. Pullot vien kauppaan tai Alkoon siinä vaiheessa kun kassi alkaa täyttyä. Patterit vien samaan liikkeeseen, josta ostan uusia. Kerran vuodessa vien HSY:n kiertäville jäteautoille muut ongelmajätteet ja elektroniikkaromut. Joskus tämän lisäksi on tehtävä autolla reissu sorttiasemalle.

Kierrätys on kuitenkin muutakin kuin jätteiden lajittelua. Käyttökelpoiset tekstiilit kierrätän joko myymällä tai lahjoittamalla. Lastenvaatteet on melko helppoa loppusijoittaa (kohteena sukulaislapset tai käytettyjen vaatteiden kauppa), ja omat vaatteeni kuskaan nykyisin Fidalle. Taustalla ei ole sen kummempaa ideologiaa, mutta Fidan liike sattuu olemaan sopivan reitin varrella. Puolison vaatteita olen vienyt Fidan lisäksi kierrätyskeskukseen. Joskus harvoin, jos on ollut tarvetta luopua huonekaluista tai jostain isommasta, olen joko antanut jollekin kaverille tai myynyt ne pois. Kirjoja olen lahjoittanut samoihin kohteisiin kuin muutakin, mutta myös heittänyt roskiin. Kirjojen suhteen on oltava realisti. Aivan kaikelle ei ole lukijoita enää, vaikka miten olisi painetusta sanasta kyse.

Noin yleisesti ottaen yritän kuitenkin käyttää kaiken niin loppuun, että lopulta tavarat saa heittää roskiin täysin palvelleina. Esimerkiksi matot hyödynnän aina viimeiseksi parvekkeella. Hieman repaleinen kylppärin matto menee vielä parvekkeella mainiosti, ja talven tullen se on roskiskunnossa. Ylimääräisiä säilytyskalusteita on hyödynnetty mm. vintillä.

Kokonaisuudessaan yritän vähentää kierrätettävän tavaran määrää juuri siten, että käytän itse kaiken loppuun. Roskia taas tulee väistämättä, en ole mikään zero waste -sankari. Se on ehkä sellainen asia, johon vähitellen on ruvettava kiinnittämään enemmän huomiota. Toisaalta jos pakkausmateriaalit, joista suurin osa roskasta muodostuu, pystytään kierrättämään tehokkaasti, en näe asiaa valtavana ongelmana.

Millaisia lajittelu- ja kierrätysratkaisuja teillä on?

Ristiriitaiset lomatunnelmat

Julkaistu , kirjoittanut
17

Onko siellä ruudun takana ketään muuta, joka jo salaa odottaa, että loma loppuisi? Tätä tuntuu jotenkin hölmöltä sanoa ääneen. Loma on parhaimmillaan ihanaa vapautta, aikaa läheisten kanssa, matkustamista mukaviin paikkoihin ja tänä kesänä vielä uskomattoman lämmintä säätäkin. Mitä tässä siis on valittamista? Ei mitään. Paitsi että rakastan arkeani ja nyt monen viikon loman jälkeen kaipaan sitä jo. Niin että oikeastaan en odota, että loma loppuu, vaan pikemminkin sitä että arki alkaisi.

Kuuntelen erästä amerikkalaista organisoimispodcastia, jossa puhutaan usein että vuodessa on tavallaan kolme alkua: uusi vuosi, kesäloman alku ja koulun alku. Tunnistan tämän omasta elämästäni. Aina kun taitekohta lähestyy, suunnitteluvaihde pyörähtää uusille lukemille, ja alan innolla kehitellä kaikkia uusia projekteja, joita haluan aloittaa ja kokeilla seuraavalla kaudella. Vahvimmin tunnistan tämän liittyvän tähän taitteeseen, kun kesäloma loppuu ja syksy on alkamassa. Tuntuu siltä, että talvi on aina mahdollisuuksia pullollaan. Edessä siintää kuukausikaupalla tyhjiä kuukausia, joiden aikana ehtii opetella uusia rutiineja ja toteuttaa monia projekteja. Oikeastaan kouluilla sinänsä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan tämä taitoskohta on muulla tavalla isoin näistä kolmesta. Loman jäljiltä olo on levännyt, kevään stressiin on saanut etäisyyttä ja se ihan tavallinen tasainen arki alkaa taas näyttää houkuttelevalta.

Tähän liittyy myös se, että kaikesta ihanuudestaan huolimatta loma tuntuu minusta ajoittain kuormittavalta. Tarvitsen aikaa yksin, ja kun lomalla kaikki ovat kotona, käydään vierailuilla ja tavataan paljon ihmisiä, omia rauhallisia hetkiä on välillä vaikea löytää. En myöskään ole pystynyt julkaisemaan podcastia kuin satunnaisesti, hyvistä aikeista huolimatta. Haluaisin kirjoittaa blogijuttuja, mutta niitä on vaikea lomittaa kaiken muun tekemisen joukkoon. Koen, että olen teille lukijoille tavallaan vastuussa siitä, että sisältöä syntyy. Sitten kun en ehdi tai pysty sitä tuottamaan, hermostun. Ainakin lapsiperheessä on tietyistä rutiineista huolehdittava, oli loma tai ei, mutta kaikkien ollessa lomatunnelmissa nämä rutiinit pääsevät repsahtelemaan, kun niille ei olekaan sitä normaalia aikaa. Sitä paitsi nämä helteet tuottavat ihan uskomattoman määrän pyykkiä, kun puoleen päivään mennessä on jo hikoillut t-paidan läpimäräksi ja suhrannut sortseihin jäätelöä.

Nyt kun viimeiset lomaviikot ovat alkamassa, on yhtäaikaa ristiriitainen olo. Toisaalta lomasta haluaa nauttia täysillä loppuun asti, mutta toisaalta kaikki tuleva jo kutkuttaa. Työprojektit odottavat, haluan vihdoinkin ottaa kasvisruokailun tukevasti haltuun, tehdä uusia podcasteja, aloittaa muutamia omia projekteja ja sen sellaista. Koko vuoden odotettu sähköremontti alkaa myös muutaman viikon päästä, ja se tarkoittaa varsin hankalia elinolosuhteita joksikin aikaa. Pitää tyhjentää pakastin, keittiön kaappeja ja koko eteinen, koska päätimme remontoida eteisen samassa yhteydessä. Olen myös huomannut kaikenlaisia järjestelyä kaipaavia kohteita, mutta tuntuisi tuhlaukselta käyttää kesälomaa kaappien siivoamiseen. Vai olisiko se?

Näitä kaikkia juttuja haluaisin siis ruveta jo tekemään, mutta samaan aikaan tiedän, että sitten kun loma on oikeasti loppumassa, olo on haikea. Joten vielä pari viikkoa seilaan siis tällaisessa erikoisessa välitilassa. Onko siellä ketään muuta, joka oikeastaan jo haikailee takaisin arkeen?

Metatyön ytimessä: lastenvaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
14

Kesän seitsemäs toivepostaus käsittelee lastenvaatteita. Aihe on hirveän laaja, ja sitä voisi käsitellä monesta eri näkökulmasta. Päätin tällä kertaa keskittyä etenkin lastenvaatteiden hankkimiseen. Säilyttämisestä ja kierrättämisestä kirjoitan varmasti myöhemmin.

Käytettävyys on ykkönen

Kriteereitä on monia, ja perheissä priorisoidaan eri asioita. Itselleni ykköskriteeri lastenvaatteiden valinnassa on aina vaatteen käyttömukavuus lapsen kannalta, sekä vaatteen toiminnallisuus. Mielestäni vaatteessa pitää pystyä leikkimään helposti ja mukavasti. Se ei saa kiristää tai hiostaa. Mukavuudesta en tingi, en edes juhlavaatteissa. Toiminnallisuudella tarkoitan, että talvikengän pitää olla lämmin, sadevaatteiden pitää vettä ja hatun suojata päätä. Vaatteen pitää kestää pesua, olla helppo pukea päälle ja kestää käyttöä. Näiden jälkeen tulevat muut valintakriteerit: ulkonäkö, hinta ja ekologisuus.

Vaatteen ulkonäkö ja hinta ovat sellaisia seikkoja, joiden suhteen valintakriteerini joustavat. On tietty hintaraja, jonka yli meneviä vaatteita en osta, vaikka olisi miten hieno. Toisaalta en osta mielestäni rumia vaatteita, vaikka saisi miten halvalla. En seuraa lastenvaatemuotia mitenkään, eli en metsästä trendikkäitä merkkejä eikä minulla ole aavistustakaan, mitkä pipot ja kuosit ovat nyt trendikkäitä. Suosisin mielelläni suomalaista, mutta valitettavasti monet pienet lastenvaatemerkit ovat tyyliltään aika kaukana omasta vaatemaustani niin leikkausten kuin kuosienkin suhteen.

Hinta vaikuttaa myös

Hintajousto on kuitenkin erilaista eri vaatteen kohdalla. Etenkin ulkovaatteet ja kengät ovat sellaisia, että olen valmis maksamaan enemmänkin, juuri toiminnallisuuden ja mukavuuden takia. Olen tarkkana siitä, että kengät ovat mahdollisimman laadukkaat, ja siitä joutuu välillä maksamaan. Niinpä edellä mainitut ostan useimmiten uutena, koska silloin voin olla varma, että kosteus- ja lämpöominaisuudet ovat kunnossa. Toisaalta  upouudet haalarit ym. voivat olla hirveän kalliita (eli siis maksaa yli 100 euroa, se on minusta kyllä jo kallista mistä vaatteesta tahansa). Siksi kyttäänkin näitä alennusmyynneistä. Parhaimmillaan alennukset ovat noin 50%, ja jos satasen haalarin saa viidelläkympillä, olen tyytyväinen.

Hyvin usein ostan esimerkiksi tulevalle syksylle tai talvelle kamppeet kesän alennusmyynneistä, kun edellisen kauden kuosit myydään halvalla pois. Minulle ei ole ongelma, että lapsen takki on jotain ikivanhaa mallistoa, jos se on minusta (ja lapsesta) kivannäköinen.  Mutta toisaalta sama hinta esimerkiksi tavallisesta sisävaatteesta olisi minusta liikaa. Joka tapauksessa ostan paljon lastenvaatteita alesta. Kun laadukkaaksi tietämäni merkit tulevat kesä- tai joulualennusmyyntiin, ostan usein vähän enemmän kerralla. Jos tarjous on erittäin hyvä, ostan myös ennakoiden liian isoja vaatteita odottamaan tulevaisuutta. Näissä olen kuitenkin oppinut tarkaksi, sillä välillä lapset kasvavat odottamattomasti, ja vuotta aiemmin ostetut välikausihousut voivatkin jäädä käyttämättä, kun oletettu koko ei täsmääkään. Toisaalta perusvaatteet, joita pidetään jatkuvasti (esim. paidat, alusvaatteet, legginssit, farkut jne.) ovat sellaisia, että ne tulevat ennemmin tai myöhemmin sopiviksi joka tapauksessa.

Ekologisuus

Kolmas seikka, eli ekologisuus, liittyy myös sekä hintaan että ulkonäköön. Ostan  ensisijaisesti sisävaatteita, mutta jos joskus tarvitaan jotain rymyvaatetta ulos, saatan myös silloin käydä kirppiksellä. En juurikaan selaa nettikirppiksiä, mutta käyn säännöllisesti ohi kulkiessani tarkastamssa muutaman käytettyjä lastenvaatteita myyvän liikkeen valikoiman, joissa vaatteet vaihtuvat tiheästi. Etenkin ”hienot” vaatteet eivät juuri käytössä kulu, ja niinpä kauniita merkkivaatteita voi saada hyvin edullisesti kirppiksiltä. Vaikka vaate olisi uudenveroinen, sen hinta on silti käytettynä vain pieni osa siitä, mitä sama vaate maksaisi uutena. Tämähän on myös kestävä ratkaisu sikäli, ettei tarvitse ostaa uutta, ja käytetty vaate tulee uudelleen käyttöön.

Ostan myös aina eko- ja luomumerkittyjä vaatteita, jos vain suinkin sellainen on tarjolla. Viime aikoina olen alkanut kiinnittää huomiota fleece-materiaaliin, enkä ole enää ostanut sitä missään muodossa, paitsi käytettynä voisin kyllä edelleen ostaa. Ollakseni aivan rehellinen, ekonäkökulma ei kuitenkaan ole se ykkösasia, kun lastenvaatteita valitsen. Mukavuus, käytettävyys ja usein rahakin menevät sen edelle. Otan ekoarvot toki huomioon aina kuin mahdollista juuri ostamalla käytettyä ja valitsemalla mahdollisimman hyvin tuotettuja vaatteita. Mutta kuten sanottu, ekologisuus ei ole se ykköskriteeri, jonka takia olisin esimerkiksi valmis maksamaan ihan mitä tahansa, tai etsimään sopivia, uudenveroisia ulkovaatteita kymmeniltä kirppiksiltä.

Ennakointi on välttämätöntä

Lastenvaatteiden hankkiminen vaatii aina ennakointia. Mitä vähemmän on valmis tekemään kompromisseja joko hinnan, ulkonäön tai jonkun muun ominaisuuden suhteen, sitä enemmän on varauduttava etukäteen. Lastenvaatteet tuntuvat noudattavan samaa pöllöä kaavaa kuin aikuistenkin, eli seuraavan kauden vaatteet ovat aina väärään aikaan myynnissä. Esimerkiksi tätä kirjoittaessani on heinäkuun loppu, ja sain juuri sähköpostiini mainoksen lasten talvivaatteista. Käytännössä  lastenvaatteita hankkiessa on siis ajateltava noin 3-6kk eteenpäin. Käytettyjen vaatteiden markkinat ovat onneksi enemmän kiinni ”todellisessa ajassa”, eli käytettynä löytää syksyllä syysvaatteita ja kesällä kesävaatteita. Tämä onkin muuten hyvä vinkki, jos vahingossa missaa sen otollisen hetken ostaa jotain uutena.

Ennakointi on välttämätöntä myös siksi, että lapset kasvavat. Esimerkiksi jos lapsen sandaalit ovat tänä kesänä juuri sopivat, tietää jo valmiiksi, että seuraavana kesänä ne eivät enää mahdu. En silti ostaisi kenkiä syksyllä, jos ne ovat tulossa vasta seuraavana kesänä käyttöön, sillä olen kantapään kautta oppinut, että arvio koosta vuoden päästä voi mennä pahasti pieleen. Alennusmyyntien lähestyessä käyn yleensä vaatekaapit läpi, jotta tiedän mitä puutteita lapsilla on, tai mitä on kohtapuoleen menossa pieneksi. Sitten etsin kaupoista juuri niitä vaatteita.

Kun oli puhetta siitä metatyöstä, niin tässähän havainnollistuu mitä se käytännössä on. Lasten vaattettaminen vaatii joko hulppeaa budjettia ja todella joustavaa makua, tai jos ei ole valmis maksamaan mitä tahansa, on hankintoja mietittävä etukäteen ja niihin on varauduttava. Kun tänä vuonna etsin uimapukuja kesän alussa, tarjolla ei enää ollut täyttä valikoimaa (koko/malli). Koska oma budjettini on rajallinen, enkä halua pukea lapsia vaatteisiin joiden ulkonäöstä en pidä, joudun siis tekemään tätä metatyötä, jota tällä saralla kyllä riittää.

Millaisia strategioita teillä on lastenvaatteiden hankkimisen suhteen? Ja onko toiveita jatko-osille tämän kirjoituksen suhteen? Esim. säilytys  ja organisointi, sisarusten vaatteet, poistojen käsittely tms.

Viikon vinkit: muovin korvaajat, täydellinen ostolakko sekä kesäsiivous

Julkaistu , kirjoittanut
2

YLE uutisoi, että Suomessa kehitetään uusia materiaaleja muovin korvaajaksi. Tavaroita voidaan valmistaa erilaisista kierrätyskuiduista. Muovissakin ollaan vähitellen siirtymässä enemmän kierrätysmuovin kuin neitseellisen muovin käyttöön. Mutta muovi on silti aina muovia, ja kiinnostavinta onkin, millaisilla materiaaleilla sen voisi kokonaan korvata.

Hesarissa oli kiinnostava juttu suomalaisesta Heidistä, joka on ollut jo lähes vuoden ostamatta mitään. Siis oikeasti ostamatta mitään muuta kuin ruokaa. Tässä on kyseessä varsin radikaali ostolakko, ja vaikka Hesarin juttu onkin maksumuurin takana, niin Heidin blogi on sen sijaan kaikkien luettavissa. Näin tiukka ostolakko ei taida kovin monelta onnistua, mutta inspiraationa blogi toimii varmasti.

Kevätsiivouksen lisäksi on kuulemma aiheellista tehdä myös kesäsiivous. Näin väittää Iltasanomat. Siitä olen samaa mieltä, että grilli kannattaa pestä nyt, kun sitä aktiivisesti käytetään.

Kapselipuvusto käytännössä

Julkaistu , kirjoittanut
14

Vaatekaapissani on vihdoinkin väriä! Hurraa!

Kapselipukeutuminen on kiehtonut minua siitä asti, kun olen siitä kuullut. Ajatus täydellisestä vaatekaapista on hyvin houkutteleva. Samalla kuitenkin olen karsastanut kapselipukeutumiseen liittyvää rajoittamista. Projekti 333 oli ensimmäinen filosofia johon tällä saralla törmäsin. Siitä myös Rinna Saramäki puhuu kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi. P333:n säännöt menevät niin, että valitaan 33 vaatteen puvusto, jota käytetään kolmen kuukauden ajan. Muut vaatteet pakataan pois, ja kolmen kuukauden jälkeen vaihdetaan. P333:een lasketaan mukaan myös kengät ja asusteet, mutta ei yö-, koti- ja urheiluvaatteita.

Viime talvena osallistuin Capslookin kapselipuvustokurssille, jossa aihetta käsiteltiin monesta näkökulmasta, lähtien omasta tyylistä ja päätyen optimaaliseen vaatesäilytykseen. Tällä kurssilla ei annettu täsmällistä määrää kapselin sisältämille vaatteille, mutta kurssin vetäjä Iina kyllä vahvasti suositteli noin pariakymmentä vaatetta, poislukien jälleen nuo em. erikoisvaatteet. Tämän kurssin paras anti oli oivallus siitä, että kapseli voi liittyä muuhunkin kuin vuodenaikaan. Koostin työkapselin, joka soveltui parhaiten talviaikaan, sillä kurssi käytiin talvella ja talvivaatteet olivat esillä. Kurkkasin juuri, miten Capslookin sivuilla määritellään kapselipuvusto, ja kuvaus on P333:een verrattuna niin väljä, että siihen pääsee halutessaan sen suurempia karsimatta.

Kapselipuvuston ongelmat

Olen miettinyt, miksi kaikesta järkevyydestään huolimatta tämä kapseliajattelu jotenkin tökkii aina vaan. Vaikka olen sitä harjoitellut ja harjoittanut, en silti tunne jotenkin päässeeni täysin sinuiksi näiden tekniikoiden kanssa. Aluksi epäilin sitä, että en mitenkään saa 33 vaatteeseen mahtumaan kaikkea tarpeellista kengistä lähtien. Tämähän on ymmärrettävää sen suhteen, että pyrin aina varautumaan kaikkeen mahdolliseen, ja mietin tietenkin että MITÄ JOS kuitenkin sattuu tulemaan yllätysjuhlat, eikä puvustossa ole yhtään juhlavaatetta? Että olisipa epäkäytännöllistä. Tai että entä jos sittenkin jonain päivänä haluan laittaa korkokengät, ja ne olisivat jossain varastossa – miten hankalaa.

Toisaalta sinänsä kauteen sopivien ja käyttökelpoisten vaatteiden pakkaaminen pois tuntui minusta älyttömältä. Mihin ne oikein pitäisi laittaa? Työkapselia koostaessani huomasin taas, että monet vaatteet sopivat moneen kapseliin, eli sama mekko voisi olla tilaisuudesta riippuen joko juhlava tai työvaate. Vaikka työkapselin koostaminen oli mielestäni erittäin hyvä harjoitus, josta oli käytännössä hyötyä, kaikkien vaatteiden järjestäminen kapseleittain tuntui silti hankalalta, eikä minulla ollut myöskään mahdollisuutta muuntaa nykyisiä vaatekaappeja Iinan suosittelemaan järjestykseen. Kapselipuvuston perusidea siitä, että vaatteet muodostavat linjakkaan kokonaisuuden ja ovat helposti yhdisteltävissä, on kuitenkin edelleen mielestäni todella hyvä lähtökohta. Siihen ajatukseni täydellisestä vaatekaapista perustuu.

Arkijärjen kapselipuvusto

Olenkin tässä vuoden aikana muokannut kapselipuvuston ideaa sellaiseksi, että se palvelee juuri minua. Toisin sanoen olen poiminut kaikesta oppimastani parhaat ideat, ja soveltanut itse loput.

Minun versiossani kengät ja asusteet eivät kuulu varsinaiseen puvustoon, vaan kaikki on käytössä ympäri vuoden kaikkiin tilaisuuksiin. Minulla on paljon kenkiä, käsilaukkuja ja hirmuinen määrä huiveja. Käytän niitä kaikkia aktiivisesti, joten olisi älytöntä rajoittaa valikoimaa vain rajoittamisen ilosta. Sen sijaan filosofiani on, että haluan nauttia kaikista vaatteistani mahdollisimman täysipainoisesti. Kun olen kerran jotain ostanut, haluan myös, että sille on käyttöä. Siksi en pakkaa vaatteita pois rajoittaakseni määrää, vaan ainoastaan sään ja vuodenajan mukaan. Eli kaikki huivit ovat valittavana ympäri vuoden, mutta paksut villapaidat ja kesähameet muuttavat säilytyslaatikkoon vuorotellen.

Toiseksi olen hahmottanut tietyt vaatekappaleet, jotka ovat pukeutumiseni kulmakivi. Farkut, neuleet, t-paidat ja mekot ovat vaatteita, joita käytän jatkuvasti. Niiden lisäksi on sitten niitä säänmukaisia vaatteita, jotka vaihtuvat ajoittain. Esimerkiksi nyt on liian kuuma pitää farkkuja, joten kuljen vain mekoissa ja hameissa. Sen sijaan yhdistän hameisiin samoja t-paitoja ja toppeja kuin farkkuihinkin.

Se paljon hehkuttamani kesäpuvusto koostuu seuraavista vaatteista:

  • 4 mekkoa
  • 1 pellavahousut
  • 2 sortsit
  • 4 hametta
  • 1 kevyt neule
  • 5 yläosaa

Tässä on yhteensä 17 vaatetta. Se on täyttää erinomaisesti kaikki mahdolliset kapselisäännöt. Voisin vielä lisätä tähän asusteita ja kenkiä, ja koota aivan toimivan P333-puvuston. Tämä hieman hämmästyttää minua, sillä olin kuvitellun sen olevan melko utopistinen, lähinnä vannoutuneille minimalisteille sopiva tavoite.

Mutta nyt täytyy muistaa se, mitä edellä sanoin. Tuo farkuista, t-paidoista jne. koostuva peruspuvusto on kuitenkin jatkuvasti olemassa ja käytettävissä, samoin kuin kaikki asusteenikin, kuten edellä jo totesin. Jos näiden vaatteiden lukumäärä lisätään tuohon varsinaiseen kesäkapseliin, niin sitten ei kyllä 33 enää riitä mihinkään. Huiveja omistan kymmeniä, ja rehellisyyden nimissä kenkiä myös. En niitä kaikkia jatkuvasti käytä, mutta en myöskään halua niitä minnekään poistaakaan. Haluan, että mahdollisuus valita on olemassa, ja haluan käyttää kaikki vaatteitani mahdollisimman paljon. En siis voi sanoa noudattavani kapselipuvustoa siinä mielessä, että valinnanmahdollisuuksia on runsaasti enemmän, kuin mitä mikään kapseli sisältää.

Lopputulos siis on, että olen sekä omaksunut että hylännyt kapselipuvustoaatteen yhtä aikaa! Ehkä tässä on sitä, että en ole kovin hyvä noudattamaan tiukkoja ulkoapäin tulevia sääntöjä, vaan haluan aina muokata kaikki juuri itselleni sopivaksi. Kapselipuvustoajattelusta on kuitenkin ollut minulle hyötyä, vaikka en sitä kirjaimellisesti noudatakaan. Millä tavalla te olette soveltaneet? Noudattaako joku esim. P333-systeemiä ”oikein”? Tai mikä teitä kapselipukeutumisessa arveluttaa?

Tämä postaus kuuluu kesän toivesarjaan. Edelliset jaksot löytyvät täältä. 

Myöhästyneet tekstiiliraportit kesäkuulta

Julkaistu , kirjoittanut
17

Sortsit ja housut ovat olleet jo monesti pidossa, alustopit odottavat vielä kylmempiä säitä.

Huomasin, että olen unohtanut päivittää tänne, mitä kuuluu ostetuille ja poistetuille tekstiileille. Ensin ostetut vaatteet: kesäkuusta tuli odotusten mukaisesti nollakuukausi. Se olikin varsin paikallaan, sillä toukokuussahan intouduin ostamaan niitä senkin edestä. Kävin kesäkuun aikana kylläkin yhdessä kenkäkaupassa, mutta en löytänyt sieltä mitään, mitä olisin halunnut ostaa. Alennusmyynnit eivät houkutelleet, sillä mitään tarpeitakaan ei ollut.

Sen sijaan olen nauttinut täysin siemauksin ihanasta kesävaatevarastostani, jota hehkutin jo viime kuussa. Nyt niille kaikille vaatteille on tullut käyttöä, ja olen todella nauttinut siitä, ettei ole ollut sellaista päivää, etten olisi keksinyt mitään päällepantavaa. Päinvastoin, olen aamuisin ollut aivan riemuissani, kun valinnanvaraa on ollut vaikka kuinka. Koen että kesävaatevarastoni ei ole määrällisesti mitenkään massiivinen, mutta kun kerrankin on tilanne, jossa kaikki vaatteet ovat yhteensopivia ja oman tyylisiä, niin mikäpäs siinä on valitessa. Hellepuvuston rungon muodostavat kahdet sortsit (nyt minulla vihdoin sellaiset on), kolme mekkoa, yhdet pellavahousut sekä muutama hame. Näihin lisäilen yläosia fiiliksen ja sään mukaan. Kun tässä alan ynnäillä vaatekappaleita yhteen, tajuan että minullahan on kapselipuvusto! Tähän täytyykin perehtyä tarkemmin. Luulenpa, että kengät mukaan luettuna vaatemäärä jää siihen 33 tai alle. Palaan asiaan!

Poistoja olen kesäkuussa tehnyt. Kirjanpitoni ei ole ollut ihan täsmällinen, sillä vaikka olen punninnut kaiken, minulla on sellainen tunne etten ole ihan jokaista sukkaa ja rättiä muistanut kirjata ylös. Näin ollen tämän kuukauden kokonaismäärä ei ole ihan grammantarkka, mutta lähellä totuutta liikutaan joka tapauksessa.  Painavin roskiin mennyt tekstiili oli vanha kyplyhuoneen matto, 350 grammaa. Sen lisäksi olen heittänyt rättejä, sukkia ja ikitahraisia lastenvaatteita, jotka eivät enää mahdu kenellekään. Kirjanpito näyttää joka tapauksessa 621 grammaa tekstiilijätettä kesäkuun aikana. Sanoisin, että mahdollinen heitto on 20-30 grammaa suuntaan tai toiseen. Matto, vaikka olikin pienikokoinen, nostaa silti tuota määrää normaalia painavammaksi.

Vaikuttaa siltä, että nuo poistot rullaavan omaa tahtiaan kuukaudesta riippumatta. Joka kuukausi menee jotain roskiin, yleensä sukkia tai rättejä, ja melko usein myös loppuun pidettyjä lastenvaatteita. Sen sijaan ostamista on ollut tänä vuonna paljon enemmän kuin olisin etukäteen arvannut. Minusta tuntuu, että siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta olen miettinyt, että mitä pitäisi tehdä, jos kuitenkin selkeä tarve on olemassa? Jossain vaiheessa on välttämätöntä ostaa mm. uusia alusvaatteita, sillä ne todella tulevat pidetyiksi niin loppuun, etteivät ne enää palvele tarkoitustaan. Hmmm. Taitaa olla niin, että tässä on pientä krapulaa noista kesäkuun shoppailuista ilmassa. Mitään en kadu, mutta kokonaismäärä tuntuu silti isolta, ja siksi alan nyt nihkeillä noista välttämättömistä ostoksista. Vaatii näköjään vielä harjoittelua.

Heinäkuu on jo puolessa välissä, mutta voin jo ennakkona todeta, että on edelleen tullut sekä poistoja että ostoja. Ostot ovat olleet varsin välttämättömiä ja liittyvät tehtyihin poistoihin. Tarkempi raportti siis seuraavan kerran kahden viikon päästä.

Mitä teille kuuluu? Onko kukaan jaksanut pitää kesällä kirjaa ostoistaan?

Viikon vinkit: asuntomessut, siivousvinkkejä, kesämökkejä ja Pompeijin tavarakaaos

Julkaistu , kirjoittanut
2

Nyt on kesä ja helle, joten arvelen ettei kukaan jaksa lukea mitään erityisen painavaa asiaa. Tässä siis muutama kepeä linkki, joilla saa ajan kulumaan siellä riippumatossa lojuessaan 🙂

Jokakesäinen ilmiö on asuntomessut. Olen itse käynyt asuntomessuilla viimeksi vuonna 2009, ja tuolta kerralta mieleen jäi lähinnä epäkäytännölliset ratkaisut, kuten kodinhoitohuone, jossa ei ole vesipistettä (tätä ratkaisua en ymmärtänyt ollenkaan), tai sauna jossa on avoin kiuas keskellä huonetta (voiko vaarallisempaa järjestelyä kehittää?) Iltasanomat kuitenkin listaa tämän vuoden messuilta 15 yksityiskohtaa, joita voisi soveltaa omaankin asuntoon. Mitäs mieltä näistä olette?

Iltalehti puolestaan kierrättää jo kertaalleen kierrätettyä juttua siitä, mitä kaikkea kodissa jää helposti siivoamatta. Jutun informaatioarvo ei ole kovin suuri, mutta siitä olen samaa mieltä, että kaukosäädin ja puhelin on kyllä syytä ajoittaan puhdistaa.

YLE puolestaan herättelee kenties vähän huonoa omaatuntoa siitä, että mökit vievät nykyisin niin paljon energiaa. Toisaalta mökillä säästetään energiaa samalla tavalla kuin kotonakin, vaihtamalla lamput ledeihin ja tiivistämällä ikkunat viisaasti.

Lopuksi laitan tähän linkin, johon törmäsin järjestämisryhmässä jonkin aikaa sitten. En valitettavasti muista enää, mikä ryhmä oli kyseessä, mutta artikkeli toi minusta hauskaa näkökulmaa tavara-asioihin. Siinä arkeologi pohtii tavaroita, joita on löydetty Pompeijin raunioista: miksi juuri niitä tavaroita, miksi juuri sieltä mistä ne on löydetty, ja mitä nuo tavarat kertovat pompeijilaisesta elämänmenosta? Jos tykkää historiasta, kannattaa lukaista tämä juttu!

Huomenna muuten tiedossa kesäkuun raportti vaate- ja tekstiilirintamalta, sekä myöhemmin viikolla jälleen toivepostaus sekä podcast.