Kesän seitsemäs toivepostaus käsittelee lastenvaatteita. Aihe on hirveän laaja, ja sitä voisi käsitellä monesta eri näkökulmasta. Päätin tällä kertaa keskittyä etenkin lastenvaatteiden hankkimiseen. Säilyttämisestä ja kierrättämisestä kirjoitan varmasti myöhemmin.
Käytettävyys on ykkönen
Kriteereitä on monia, ja perheissä priorisoidaan eri asioita. Itselleni ykköskriteeri lastenvaatteiden valinnassa on aina vaatteen käyttömukavuus lapsen kannalta, sekä vaatteen toiminnallisuus. Mielestäni vaatteessa pitää pystyä leikkimään helposti ja mukavasti. Se ei saa kiristää tai hiostaa. Mukavuudesta en tingi, en edes juhlavaatteissa. Toiminnallisuudella tarkoitan, että talvikengän pitää olla lämmin, sadevaatteiden pitää vettä ja hatun suojata päätä. Vaatteen pitää kestää pesua, olla helppo pukea päälle ja kestää käyttöä. Näiden jälkeen tulevat muut valintakriteerit: ulkonäkö, hinta ja ekologisuus.
Vaatteen ulkonäkö ja hinta ovat sellaisia seikkoja, joiden suhteen valintakriteerini joustavat. On tietty hintaraja, jonka yli meneviä vaatteita en osta, vaikka olisi miten hieno. Toisaalta en osta mielestäni rumia vaatteita, vaikka saisi miten halvalla. En seuraa lastenvaatemuotia mitenkään, eli en metsästä trendikkäitä merkkejä eikä minulla ole aavistustakaan, mitkä pipot ja kuosit ovat nyt trendikkäitä. Suosisin mielelläni suomalaista, mutta valitettavasti monet pienet lastenvaatemerkit ovat tyyliltään aika kaukana omasta vaatemaustani niin leikkausten kuin kuosienkin suhteen.
Hinta vaikuttaa myös
Hintajousto on kuitenkin erilaista eri vaatteen kohdalla. Etenkin ulkovaatteet ja kengät ovat sellaisia, että olen valmis maksamaan enemmänkin, juuri toiminnallisuuden ja mukavuuden takia. Olen tarkkana siitä, että kengät ovat mahdollisimman laadukkaat, ja siitä joutuu välillä maksamaan. Niinpä edellä mainitut ostan useimmiten uutena, koska silloin voin olla varma, että kosteus- ja lämpöominaisuudet ovat kunnossa. Toisaalta upouudet haalarit ym. voivat olla hirveän kalliita (eli siis maksaa yli 100 euroa, se on minusta kyllä jo kallista mistä vaatteesta tahansa). Siksi kyttäänkin näitä alennusmyynneistä. Parhaimmillaan alennukset ovat noin 50%, ja jos satasen haalarin saa viidelläkympillä, olen tyytyväinen.
Hyvin usein ostan esimerkiksi tulevalle syksylle tai talvelle kamppeet kesän alennusmyynneistä, kun edellisen kauden kuosit myydään halvalla pois. Minulle ei ole ongelma, että lapsen takki on jotain ikivanhaa mallistoa, jos se on minusta (ja lapsesta) kivannäköinen. Mutta toisaalta sama hinta esimerkiksi tavallisesta sisävaatteesta olisi minusta liikaa. Joka tapauksessa ostan paljon lastenvaatteita alesta. Kun laadukkaaksi tietämäni merkit tulevat kesä- tai joulualennusmyyntiin, ostan usein vähän enemmän kerralla. Jos tarjous on erittäin hyvä, ostan myös ennakoiden liian isoja vaatteita odottamaan tulevaisuutta. Näissä olen kuitenkin oppinut tarkaksi, sillä välillä lapset kasvavat odottamattomasti, ja vuotta aiemmin ostetut välikausihousut voivatkin jäädä käyttämättä, kun oletettu koko ei täsmääkään. Toisaalta perusvaatteet, joita pidetään jatkuvasti (esim. paidat, alusvaatteet, legginssit, farkut jne.) ovat sellaisia, että ne tulevat ennemmin tai myöhemmin sopiviksi joka tapauksessa.
Ekologisuus
Kolmas seikka, eli ekologisuus, liittyy myös sekä hintaan että ulkonäköön. Ostan ensisijaisesti sisävaatteita, mutta jos joskus tarvitaan jotain rymyvaatetta ulos, saatan myös silloin käydä kirppiksellä. En juurikaan selaa nettikirppiksiä, mutta käyn säännöllisesti ohi kulkiessani tarkastamssa muutaman käytettyjä lastenvaatteita myyvän liikkeen valikoiman, joissa vaatteet vaihtuvat tiheästi. Etenkin ”hienot” vaatteet eivät juuri käytössä kulu, ja niinpä kauniita merkkivaatteita voi saada hyvin edullisesti kirppiksiltä. Vaikka vaate olisi uudenveroinen, sen hinta on silti käytettynä vain pieni osa siitä, mitä sama vaate maksaisi uutena. Tämähän on myös kestävä ratkaisu sikäli, ettei tarvitse ostaa uutta, ja käytetty vaate tulee uudelleen käyttöön.
Ostan myös aina eko- ja luomumerkittyjä vaatteita, jos vain suinkin sellainen on tarjolla. Viime aikoina olen alkanut kiinnittää huomiota fleece-materiaaliin, enkä ole enää ostanut sitä missään muodossa, paitsi käytettynä voisin kyllä edelleen ostaa. Ollakseni aivan rehellinen, ekonäkökulma ei kuitenkaan ole se ykkösasia, kun lastenvaatteita valitsen. Mukavuus, käytettävyys ja usein rahakin menevät sen edelle. Otan ekoarvot toki huomioon aina kuin mahdollista juuri ostamalla käytettyä ja valitsemalla mahdollisimman hyvin tuotettuja vaatteita. Mutta kuten sanottu, ekologisuus ei ole se ykköskriteeri, jonka takia olisin esimerkiksi valmis maksamaan ihan mitä tahansa, tai etsimään sopivia, uudenveroisia ulkovaatteita kymmeniltä kirppiksiltä.
Ennakointi on välttämätöntä
Lastenvaatteiden hankkiminen vaatii aina ennakointia. Mitä vähemmän on valmis tekemään kompromisseja joko hinnan, ulkonäön tai jonkun muun ominaisuuden suhteen, sitä enemmän on varauduttava etukäteen. Lastenvaatteet tuntuvat noudattavan samaa pöllöä kaavaa kuin aikuistenkin, eli seuraavan kauden vaatteet ovat aina väärään aikaan myynnissä. Esimerkiksi tätä kirjoittaessani on heinäkuun loppu, ja sain juuri sähköpostiini mainoksen lasten talvivaatteista. Käytännössä lastenvaatteita hankkiessa on siis ajateltava noin 3-6kk eteenpäin. Käytettyjen vaatteiden markkinat ovat onneksi enemmän kiinni ”todellisessa ajassa”, eli käytettynä löytää syksyllä syysvaatteita ja kesällä kesävaatteita. Tämä onkin muuten hyvä vinkki, jos vahingossa missaa sen otollisen hetken ostaa jotain uutena.
Ennakointi on välttämätöntä myös siksi, että lapset kasvavat. Esimerkiksi jos lapsen sandaalit ovat tänä kesänä juuri sopivat, tietää jo valmiiksi, että seuraavana kesänä ne eivät enää mahdu. En silti ostaisi kenkiä syksyllä, jos ne ovat tulossa vasta seuraavana kesänä käyttöön, sillä olen kantapään kautta oppinut, että arvio koosta vuoden päästä voi mennä pahasti pieleen. Alennusmyyntien lähestyessä käyn yleensä vaatekaapit läpi, jotta tiedän mitä puutteita lapsilla on, tai mitä on kohtapuoleen menossa pieneksi. Sitten etsin kaupoista juuri niitä vaatteita.
Kun oli puhetta siitä metatyöstä, niin tässähän havainnollistuu mitä se käytännössä on. Lasten vaattettaminen vaatii joko hulppeaa budjettia ja todella joustavaa makua, tai jos ei ole valmis maksamaan mitä tahansa, on hankintoja mietittävä etukäteen ja niihin on varauduttava. Kun tänä vuonna etsin uimapukuja kesän alussa, tarjolla ei enää ollut täyttä valikoimaa (koko/malli). Koska oma budjettini on rajallinen, enkä halua pukea lapsia vaatteisiin joiden ulkonäöstä en pidä, joudun siis tekemään tätä metatyötä, jota tällä saralla kyllä riittää.
Millaisia strategioita teillä on lastenvaatteiden hankkimisen suhteen? Ja onko toiveita jatko-osille tämän kirjoituksen suhteen? Esim. säilytys ja organisointi, sisarusten vaatteet, poistojen käsittely tms.
Vähän aiheen vierestä, mutta tajusin juuri, ettei mun tulevalla ekaluokkalaisella ole vielä reppua eikä kynäpenaalia (eikä muutama siistimpi kouluvaatekaan pahitteeksi olisi). Kouluhan alkaa parin viikon päästä. Niin, ja olen itse opettaja, eli pitäisi olla tiedossa koulun alkaminen..
No mutta ei hätää, huomasin kaksi viikkoa sitten, että koulureput olivat saapuneet Citymarkettiin, joten arvelen että muuallekin. Eiköhän niitä vielä sieltä saa! Ja kirjakaupat pursuvat back to school -rompetta, joten olet itse asiassa näin kaksi viikkoa ennen koulun alkua erittäin hyvin aikataulussa. Tosin ehkä niiden reppujen kanssa kannattaa pitää kiirettä 🙂
Minä vastaan meillä täysin lapsen vaatettamisesta, ja hoidan homman ainakin 90-prosenttisesti kierrätysvaatteilla. Koen, että se on ainakin täällä keskellä pääkaupunkiseutua äärimmäisen helppoa. Ekologisuus on minulle tärkeä arvo, en osta uutena tavaroita jollei se ole välttämätöntä, mutta hyvänä kakkosena kyllä tulee rahansäästö. Jopa Tokmannin printtipaidat vaikuttavat todella kalliilta kun on tottunut kirppujen hintatasoon. Jonkinlainen tyyli on minulle myös tärkeä, mutta olen löytänyt hyvin helposti sellaista peruskivaa lastenvaatetta kirppareilta täällä päin, joten siitäkään ei ole tarvinnut tinkiä. Uutena ostan yleensä vuodessa (alesta toki) yhden toppahaalarin ja vedenkestäviä hanskoja (näitä on mahdoton löytää ehjänä käytettynä.
Minä harrastan myös lapsella jonkinnäköistä kapselivaatekaappia. Vaatteita ei ole ylimäärin, ainoastaan riittävästi ja ennenkaikkea niiden on on oltava saumattomasti yhdisteltävissä. En nyt tarkoita mitään sävy sävyyn sovittelua, vaan esimerkiksi talvella pidettävissä aluspaidoissa ei voi olla sellaisia hörselöitä minkä päälle ei mahdu paksumpi paita. Tai että sukkahousujen kanssa on mielellään vähän pidempiä mekkoja/tunikoita käytettäväksi ja talvikenkien varren on oltava helposti puettavissa hankkimani toppahaalarin kanssa.
Lisäksi käytän lapsella kausittain yleensä tietyn tyyppisiä uniformuja, esimerkiksi talvisin päiväkodissa asuna on aina sukkikset ja tunika nilkkavilautteluvaaran vuoksi. Tästä syystä kaapista ei siis löydy kovin monia paitoja,sukkia ja legginsejä talviaikaan. Suosin ihan selkeästi tietyn tyyppisiä vaatteita, joten napsin niitä kirppareilta mukaani aina kun löydän kivoja vaatteita hyvällä hinta-laatusuhteella. Usein seuraavan koon vaatteet ovatkin lähestulkoon valmiina odottamassa. Avainsana tässäkin taitaa olla se, että minulla on tähän(kin) hommaan aika vahvat rutiinit.
Onnistuuko tämä isomman lapsen kanssa? Tämä mielenkiinnolla siksi, että omalla kohdalla kierrätysvaatteet oli lapselle vähintäänkin 90% vaatekaapista kun koot oli 110cm tai alle, siitä lähtien prosentti on pienentynyt huomattavasti ja nyt kun lapsi käyttää 120-> vaatteita olen yllättänyt jos kirpputorilta löytyy mitään (vuoden saldo taitaa olla kolme vaatetta lapselle). Ihan vaan siksi, että hyväkuntoista kivannäköistä vaatetta ei löydy, kun kulutus on sen verran kovaa näissä kokoluokissa. Eli uutena, pääosin alesta ostetaan isommalle lapselle meillä (toki tässä on sellaisia tekijöitä, että kirppiskäynnit ovat vähentyneet verrattuna vauva- ja taaperoaikaan).
En osaa sanoa, luultavasti käy ainakin hankalammaksi (ja toisaalta myös asiakas nirsommaksi). Ainakin pääkaupunkiseudun ”ykköslastenvaatekirppareilla” näkyy kyllä isompienkin vaatteiden rekkejä, mutta en niitä ole tietysti tarkemmalla silmällä syynäillyt. Meillä menee juuri kokoa 104-110 nyt ja näitä vielä löytyy, joskin jo vähemmän kuin vauvanvaatteita. Sen verran tarkka olen itsekin siisteydestä ja toimivuudesta että jos vaatteita ei suosiolla löytyisi käytettynä, hankkisin ne uutena (alesta). Aika näyttää.
Mutta oli ostopaikka sitten mikä hyvänsä, tästä vaatteiden kohtuullisesta määrästä ja hyvästä yhdisteltävyydestä en kyllä aio tinkiä niin kauan kuin minä olen vastuussa huollosta ja pyykistä.
Tuokin on aivan totta, että äitiyslomalla oli paljon aikaa notkua kirppareilla, työssäkäyvänä enää ei niinkään. Tässäkin minua itseäni auttaa ”rutiinin ja kapselin” yhdistelmä, tiedän mitä haen ja tarvitsen enkä haahuile vaatepinojen keskellä katselemassa josko löytyisi jotain kivaa.
Minulla on vähän sama kokemus, että pienillä vaatteet ovat niin vähän aikaa käytössä, että niistä riittää monelle lapselle. Mutta isommilla alkaa kulutus olla niin kovaa, että esimerkiksi uutena ostetut toppahousut saa laittaa yhden kauden jälkeen roskiin, sillä ne ovat kirjaimellisesti puhki niin polvista kuin pepustakin, ja lahkeet aivan rispaantuneet. Isommillekin löytyy kyllä niitä siistimpiä vaatteita, mutta vähemmän kuin pienille.
Meillä tuo on toiminut vaan silloin kun lapset oli pieniä. Varmaan jostain 4-5 vuotiaasta lähtien oli pakko ottaa lapset mukaan vaateostoksille ettei tullut hutiostoksia.
Onneksi kuitenkin vaatteet on kierrätetty useammalle lapselle, meillä kun on 3 tyttöä.
Nyt kun tytöt on jo aikuisia ja yläkouluikäisiä ja suurinpiirtein samankokoisia, vaihtelevat keskenään vaatteita.
Joo, se onkin mielenkiintoinen yhtälö, kun myös lapsella alkaa olla mielipide omista vaatteistaan! Ja tässä suhteessa lapset voivat olla tosi erilaisia. Itse haen jonkinlaista kompromissia vielä toistaiseksi, eli koitan hankkia vaatteita jotka miellyttävät sekä minun että lapsen silmää.
Haluaisin vielä vähän purnata näistä ”eco”-mallistoista. Minusta ne ovat suoraan sanoen melkoista viherpesua. Jos osassa mallistoa lukee ”sustainable choice” tai ”eco-friendly”, eikö se ole ihan suora indikaatio että kaikki muut firman vaatteet ovat unsustainable ja eco-unfriendly.
Toisekseen, minulla on valitettavasti valtavan huonoja kokemuksia luomupuuvillaisista vaatteista monilta merkeiltä. Vaatteet ovat tulleet epäsiistiksi ja jopa reikiintyneet huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi vanhemmat samojen merkkien ei-ekomallistojen vaatteet. Mietinkin, että voiko se liittyä jotenkin puuvillan lyhytkuituisuuteen vaiko ainoastaan käsittelyprosesseihin? Uskon kuitenkin että kaikkein ekologisin valinta on hankkia vaatteita jotka kestävät lapselta toiselle.
Onhan se juuri niin kuin sanot, että ne eko-mallistot ovat sananmukaisesti ekompia kuin liikkeen muut vaatteet. Siksi niitä valitsenkin, jotta kauppa saisi tiedon että haluan ostaa sellaista lisää. En osaa sanoa tuosta eko/normivaatteiden kestävyydestä mitään erityistä, mutta jos eko kestää huonommin, minua alkaa silloin arveluttaa, millä se kestävyys on siihen normivaatteeseen saatu aikaan.
Siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että käytetty vaate on ehdottomasti ekologisin!
Sisarusten vaatteiden kierrätyksestä olisi mukavaa kuulla lisää. Itselläni 4- ja 1,5-vuotiaat tyttö ja poika. Ainakin tähän asti olen pystynyt kuopuksen vaatettamaan aika pitkälti esikoiselta pieneksi jääneillä vaatteilla – kengät ovat olleet haastavia, pienimmissä koissa on mennyt kesä- ja talvikengät hieman ristiin tarpeiden kanssa. Vauva-aikana vaatteiden kierrätys lapselta toiselle tietysti oli superhelppoa, mutta kun kasvavat ja molemmille tulee omia makumieltymyksiä niin varmasti muuttuu hankalammaksi. Samoin itse oppii lasten pukemiseen kaikenlaisia niksejä ja syntyy makumieltymyksiä itsellekin – esikoiselle ostettu vaate ei välttämättä kuopuksen kanssa tunnu enää käytännölliseltä. Esikoinen oli myös hidas oppimaan liikkumaan, jolloin puin häntä kokopotkareihin vielä liki 1-vuotiaana ja kuopus taas nousi tukia vasten puolivuotiaana, jolloin tarvittiin jarrusukkaa sun muuta helpottamaan menoa. Pohdituttaa, pitäisikö jemmata isommalta enää varmasti pienemmälle sopivat vai kaikki, kuten tähän asti. Bonuksena sitten vielä mietinnässä, onko lapsilukumme tämä vai kasvaako perhe vielä.
Tämä onkin hyvä aihe, ja siitä on myös omakohtaista kokemusta. Lyhyesti sanoisin että ihan vauvana kaikki kannattaa säästää, koska vauvanvaatteet menevät tosi hyvin lapselta toiselle, eihän niitä ehdi edes käyttää kovin pitkään. Mutta isommilla lapsilla vaatteet eivät enää samalla tavalla toimi kierrätettynä lapselta toiselle etenkin jos toinen on tyttö ja toinen poika.
Meillä on kaksi poikaa 3.5 v. ikäerolla, nuorempi käytti veljen vanhoja vaatteita tosi mielellään n. 9-10 vuotiaaksi. Olen säästänyt vain siisteimmät ja kivoimmat, osa vaatteista on isommilla lapsilla niin pitkään käytössä että ehtivät jo kulua.
Nyt vaatteet kiertävät valikoiden, en pakota nuorempaa (nyt 13v) käyttämään epämieluisia vaatteita vaan laitan suosiolla kiertoon. T-paidat, siistimmät paidat, lasketteluhousut, (takki kuluu muussakin käytössä) monot, luistimet yms. kiertävät parhaiten. Farkuissa on ehtinyt muoti muuttua ja lapset ovat vähän eri mallisiakin. Nyt nuoremman kaapissa on esim. muutama esikoisen vanha huppari, mutta päälle taitaa valikoitua vain pari uutena ostettua. Kengät kuluvat pääsääntöisesti puhki, mutta jossain vaiheessa esikoisen jalka kasvoi reilussa vuodessa koosta 39 kokoon 43. Joten siitä väliltä löytyy kenkiä odottamassa, katsotaan kelpaavatko nuoremmalle. Tämän kokoiset monot vievät jo kaapissa tilaa, joten toivottavasti ainakin osa tulee oikeasti käyttöön.
Esikoinen vaatii kalliimpia merkkivaatteita (miesten koot käytössä) eikä kierrätettynä oikein löydy. Toisaalta tyytyy määrällisesti vähempiin vaatteisiin ja käyttää nykyään pääsääntöisesti vaatteensa loppuun, kulahtaneimmat ovat mopon rassaus, yms. työvaatteita.
Minä vastaan meidän perheen lastenvaatteiden hankinnasta kokonaan, mies taas urheiluvälineiden hankinnasta Vaatteita en osta kovin paljon etukäteen, esim. tänään hankittiin koulu ja syysvaatteet. Talvivaatteet ehkä lokakuussa. Aina on löytynyt sopivia. Ehkä ei löydy hyviä alelöytöjä muttei hutejakaan kun ostaa niin lähellä sesonkia. Nykyään lapset otetaan mukaan ostoksille, varsinkin 10 v. on niin paljon kaikenlaisia kriteerejä. Kirpputorilta en osta juuri mitään vaatisi niin paljon aikaa että löytyisi mieluisat.