Aihearkisto: Järjestystä

Pura ja rakenna kirjahylly yhdessä illassa

Julkaistu , kirjoittanut
4

Päätin eilen toteuttaa ex tempore aika ison uudelleenorganisoinnin. Kuten arvata saattaa, prosessi oli ajoittain hermostuttava, mutta lopputulos on täysin vaivan arvoinen.

Meillä oli lastenhuoneessa kaksi samanlaista vanhaa kirjahyllyä. Niissä on 40cm syvät ja 80cm leveät hyllyt, kuusi hyllyä kummassakin. Toisessa on lelut, toisessa kirjat. Ongelmana oli se, että kirjahylly ei oikein toiminut. Hyllyväli oli nimittäin kiinteä 27cm, kun taas monet lasten kuvakirjat ovat paljon korkeampia. Niinpä ne eivät mahtuneet hyllyyn pystyyn, vaan esimerkiksi kaikki Mauri Kunnakset olivat alimmalla hyllyllä pinossa. Sellainen taas ei ole kätevää, koska lapset eivät itse saa alimpia kirjoja itse ulos, ja on se aikuisellekin hankalaa.

Vanha kirjahylly

Pähkäilin ongelmaan ratkaisua, ja mielessä kävi, pitäisikö ostaa toinen, pienempi hylly siihen viereen, johon korkeat kirjat mahtuisivat. Sitten välähti – ei mitään uutta hyllyä, vaan tietenkin vintiltä vanha Lundia käyttöön! Vintillä on säilytyksessä vanha Lundian hylly, jota ei ole käytetty vuosikausiin. Se on peräisin 70-luvulta, mutta aivan ehjä ja hyvä. Tajusin, että lastenhuoneen kirjahylly pitää vaihtaa: vanha hylly siirretään työhuoneeseen ja tilalle rakennetaan vanhaa Lundia-hylly. Lundia on mitoiltaan ihan erilainen; 30cm syvä mutta metrin leveä. Päädyillä on korkeutta melkein kattoon asti, joten siihen mahtui huomattavasti korkeammalla hyllyvälillä seitsemän hyllyä entisen kuuden sijasta.

Alkoi siis operaatio kirjahyllyt vaihtoon. Eli ensin tyhjennetään vanha hylly, puretaan se ja siirretään toiseen huoneeseen. Siellä nostetaan ensin kaikki tavarat pois tieltä, asennetaan hylly paikalleen ja laitetaan tavarat lattialta uuteen hyllyyn. Sitten noudetaan vintistä uusi hylly, ja tämä vaihe suoritettiin kahteen kertaan, koska ensin tuotiin väärän levyisiä hyllyjä alas. Sitten rakennetaan Lundia uudelle paikalle, etsitään oikeanlevyiset hyllykiinnikkeet (ensin löytyi väärät, oikeat löytyivät lopulta vintin lattialta, olivat pudonneet sinne), lainataan naapurista porakone, jotta saadaan hylly tukevasti seinään kiinni, etsitään sopivat proput ja ruuvit. Myönnän, että tässä vaiheessa saattoi pikkuisen kiristää hermoja, etenkin kun verensokerikin oli päässyt laskemaan.

Mutta oi onnea, kun rakentaminen saatiin lopulta valmiiksi! Kirjat ja pelit, jotka ennen eivät meinanneet mahtua vanhaan hyllyyn, mahtuvat uusvanhaan Lundiaan loistokkaasti, ja tilaa jäi vielä yllin kyllin ylikin. Nyt voin siirtää olohuoneen kirjahyllystä kaikki lasten- ja nuortenkirjat samaan paikkaan ja saan lisää tilaa omille kirjoilleni. Eikä ole yhdentekevää, miten neliösentit on aseteltu. Aiempi hylly oli pienempi siinä mielessä, että säilytyspinta-alaa oli vähemmän. Mutta koska uusi hylly on 10cm kapeampi, huone näyttää suuremmalta, sillä lattiaa paljastui lisää. Silti kirjat mahtuvat nyt väljemmin kuin ennen. 30cm syvä hylly on myös kirjoille optimaalinen, sillä hyllyjen reunaan ei jää ylimääräistä tilaa, minne voisi kerätä sitä ihmeellistä pikkusilppua, jota etenkin lapsille kertyy. Kun hyllyyn ei mahdu muuta, siellä toivottavasti säilytetään vain kirjoja ja pelejä, kuten on tarkoitus. Korkea hyllyväli mahdollisti vielä senkin, että lautapelit mahtuvat pystyyn, jolloin niitä saa riviin vaikka kuinka monta. Bonuksena vanha hyllykkö tulee työhuoneessa tarpeeseen. Sen kimppuun en ole vielä ehtinyt käydä, mutta ennen joulua saadaan työhuoneenkin lattia tyhjäksi.

Uusi hylly, suoraan 70-luvulta

Tässä jälkimmäisessä kuvassa tilanne on sellaisena, kuin se on juuri nyt. En ole ehtinyt vielä kaikkia kirjoja järjestää, joten tilanne selkiytyy vielä tästä. Ja saman verran tyhjää tilaa jää vielä tuon ylimmän hyllyn yläpuolelle.

Tässä havainnollistui, että ei ole yhdentekevää, minkä muotoisesta säilytyskalusteesta on kyse. Todellisuudessa hyllypinta-alaa on tässä uudessa vain vähän enemmän: laskin että vanhassa sitä oli 1,92m2 ja tässä uudessa 2,1m2. Mutta kun tila on järkevämmin aseteltu, hyllyyn mahtuu tuplamäärä kirjoja.

Tuli myös havaittua, että hyvää tavaraa kannattaa säilyttää. Nimittäin tuota Lundiaa on käytetty ja sittemmin säilytetty yhteensä 40 vuotta, ja jälleen löytyi käyttöä. Jos olisin kysynyt tuottaako se iloa, vastausta olisi ollut vaikea antaa. Mutta sovelsin tähän omia Tavarataitojani, ja kysyin sen sijaan seuraavat kolme kysymystä:

  1. Mitä täsmällistä tarkoitusta varten esine pitäisi säästää?
  2. Voiko korvaavan hankkia helposti myöhemmin?
  3. Onko sille paikka, johon se mahtuu, eikä ole tiellä?

Ensimmäiseen en tiennyt vastausta silloin, kun hylly kannettiin vintille. Sen sijaan tiesin, että samanlaisen hyllykön hankkiminen olisi sekä kallista että hankalaa. Kolmanteen pystyin myös vastaamaan myöntävästi, sillä vintti on juuri kaiken tällaisen säilyttämistä varten. Kaksi kolmesta riittää. Jos Konmari ei tunnu tuovan vastausta, kokeile olisiko noista kysymyksistä apua! (Tarkemmin aiheesta Tavarataidot s. 69-74)

Inventaariossa on ideaa

Julkaistu , kirjoittanut
15

Tein kuten viime viikolla podcastissa lupasin, ja siivosin keittiön kuivaruokakaapit. En tosin ihan jokaista kaappia vielä, mutta inventoin ne viisi eniten käytettyä hyllyä. Se oli viisasta, sillä lopputulos yllätti itsenikin.

Lähtötilanne oli aika sekava. (Kuvamateriaalia täällä). En harrasta yhtenäisiä purkkeja, vaan säilytän yleensä kuivaruoka-aineet omissa myyntipakkauksissaan. Kun monenkirjavat paketit ovat vierekkäin, vaikutelma on luonnollisesti ”sotkuisemman” näköinen verrattuna yhteinäisiin säilytysastioihin. Periaatteessa pidän liian työläänä sitä, että aina ostettuani jotain, se pitäisi siirtää kotona uuteen pakkaukseen. Tämä inventaario kuitenkin osoitti, että hyllyiltä löytyi monta samaa tavaraa sisältävää pakkausta. Tein siis poikkeuksen, ja yhdistin esimerkiksi kaksi avattua pastapakettia yhteen isoon lasipurkkiin. Syksyn ruokahuolto on näköjään mennyt tavallista enemmän toisella kädellä vähän sinnepäin. Löysin lukuisia avattuja pastapusseja, kaksi avattua quinoapakettia ja niin edelleen. Kun kaikki avatut samanlaiset yhdisti, kaapista poistui lukuisia epämääräisiä nyssyköitä.

Vielä enemmän kuitenkin hämmästyin avaamattomien pakettien määrästä. Kaapista löytyi kolme avaamatonta risottoriisipakettia (ja kaksi avattua). Samoin lukuisia purkkeja oliiveita, ja jostain käsittämättömästä syystä myös quinoaa riittää vähintään ensi kesään saakka. (Emme siis ole mikään quinoan suurkuluttajaperhe, vaikka näin olisi ruokakaapista voinut päätellä.) Ihmettelen myös edelleen sitä, miksi meillä on ainakin viittä erilaista sokeria, kun kuitenkin käytän leivonnassa aina sitä yhtä ja samaa tavallista…. Kaapista paistoi selvästi se, että kaupassa on käyty katsomatta ensin mitä puuttuu. Sitten on ulkomuistista varmuuden vuoksi ostettu lisää riisiä, ja kotona vasta huomattu että sitähän olikin jo. Ja ilmeisesti näin on käynyt monta kertaa.

Tämä on inventaarion ydin. Siinä selviää, mitä kaapeista todellisuudessa löytyy. Kun järjestys on sekaisin, näkee vain päällimmäisen kerroksen, vaikka alla saattaa piillä ties mitä aarteita. Järjestin kaiken mahdollisuuksien mukaan niin, että näen kaiken kun avaan hyllyn.

Pystyviikattua pastaa.

Hyvä vinkki ruokapakkausten pystyviikkausta varten: jos pakkaus ei pysy itsekseen pystyssä, käytä apuna hedelmien mukana tulevia muovirasioita. Ne ovat kevyitä ja läpinäkyviä ja niitä on eri kokoisia. Niissä pysyy esimerkiksi purkkapussit, tomaattipyreet ja muut pienet pakkaukset järjestyksessä.

Ruokavarastojen tyhjennys, inventaario ja järjestäminen jatkuu edelleen. Olen mm. pessyt ja siivonnut puolet jääkaapista (tästä pian lisää podcastissa), ja seuraavana vuorossa on maustekaappi ja ne pari hyllyä, joiden kimppuun en vielä ehtinyt. Olen myös jatkanut pakastimen tyhjentämistä ja jääkaapin siivoamista. Kyllä tässä riittä loppuvuodeksi projektia, mutta jos kaikki menee kuten olen meinannut, tammikuussa ollaan jo hyvällä tolalla.

Olisiko teillä ruokakaapin inventaario aiheellinen? Mitähän sieltä löytyisi? Lisää kuvia ruokakaapeistani löytyy muuten nykyisin myös Instagramista, @arkijarki.

Viikon vinkit: napakat lakat, helppoa energiansäästöä ja ruotsalainen kuolinsiivous

Julkaistu , kirjoittanut
8

Sairaaloissa ja hotelleissa sängyt on aina pedattu hienosti. Jos olet joskus ihmetellyt, millä teknikaalla lakanat pysyvät niin napakasti paikallaan tässä on siihen ohjeet kuvien kanssa. Testasin tekniikkaa pikaisesti yhteen kulmaan, ja kyllä – lopputulos on siisti ja pysyvä. (Etelä-Suomen Sanomat)

Energiaa voi säästää pienillä keinoilla, jotka eivät varsinaisesti hankaloita elämää. YLE listaa kuusi yksinkertaista keinoa, joilla kotona voi säästää energiaa. Ne ovat hyvin maalaisjärkisiä: ei esimerkiksi kannata lämmittää ja tuulettaa yhtä aikaa.

Tuntuu, että järjestämispiireissä ei olla viime viikolla muusta puhuttukaan, kun ruotsalaisesta kuolinsiivouksesta. Tämän seuraavan konmarin idea on siinä, että ei pitäisi jättää jälkipolville liikaa siivottavaa ja raivattavaa. Haluan lukea kirjan, ennen kuin kommentoin asiaa sen enempää, mutta sanon jo nyt, että suhtaudun tähän ehkä hieman varauksellisesti. Ajatus siitä, että ihmisen pitäisi varautua kuolemaansa tällä tavoin tuntuu minusta aika paljon vaaditulta. Haluan kuitenkin jakaa teille kaksi linkkiä, joissa asiaa on hyvin käsitelty: Helsingin Sanomien artikkelissa menetelmä ja kirjailija esiteltiin asiallisesti ja neutraalisti. Haluan myös linkata Ilana Aallon kauniiseen kirjoitukseen omasta isoäidistään, ja hänen tavastaan siivota. Palaan itse aiheeseen myöhemmin.

Puolustuspuhe viikatuille sukille

Julkaistu , kirjoittanut
30

Sukkien viikkaaminen on ajanhukkaa. Näin ajattelin vuosikausia. Taitoin puhtaiden sukkien varret yhteen, ja heitin ne johonkin koriin yhteen läjään. Sukkien viikkaaminen tuntui jotenkin ihan järjenvastaiselta. Hukkaan heitettyä aikaa ja turhaa työtä. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin kokeilla. En enää muista mikä oli se sysäys, joka sai testaamaan siistimpää taittelua, mutta kuten kulunut sanonta kuuluu, en ole kääntynyt takaisin.

Sukkien pystyviikkaus aiheuttaa sen, että yhdellä silmäyksellä näkee, montako paria on puhtaana ja mitkä sukat ovat käytettävissä. Ikinä ei tarvitse etsiä haluamaansa paria, koska sen löytää saman tien. Toisaalta viikatut sukat vievät huomattavasti vähemmän tilaa, kuin viikatut. Varret yhteen ja kasaan -tekniikalla en saisi tätä määrää sukkai mahtumaan näin siististi yhteen vetolaatikkoon. Tekniikkani on tällä hetkellä yksinkertainen. Laitan sukat päällekäin ja taitan ne kolmeen osaan. Sitten ladon ne riviin laatikkoon. Aiemmin tein sukista sellaisia neliöitä korealaisella tekniikalla, mutta tämä nykyinen tapa tuottaa yhtä siistin lopputuloksen pienemmällä vaivalla.

Sukkien taittelu narulta vie aikaa, se on totta. Mutta olen varma, että säästän saman ajan takaisin siinä, etten ikinä joudu etsimään haluamaani paria. Marie Kondo höpöttää jotain sukkien sielunelämästä, ja siitä miten ne kärsivät rytyssä ollessaan. Tähän en ota kantaa, mutta sanonpa vaan, että tämä vaiva kannattaa nähdä. Varret kiepaisee yhteen noin sekunnissa. Taitteluun menee 5-10 sekuntia. Kymmenen sukkaparin taittelu vie siis pisimmilläänkin noin kaksi minuuttia. Se on mielestäni ihan käypä hinta murusesta mielenrauhaa aamuisin.

(Yritin liittää tähän lavastamattoman kuvan sukkalaatikostani, mutta tietotekniikka ei suostu yhteistyöhön. Lisään kuvan jos pääsen koneeni kanssa yhteisymmärrykseen.)

Taitteleeko kukaan muu sukkiaan siististi?

Hyviä löytöjä – omista kaapeista

Julkaistu , kirjoittanut
8

Suoritin eilen oikein klassisen raivaus- ja järjestämisprojektin. Yllättävän työlästä, vaikka kyseessä oli sinänsä yksinkertainen tavararyhmä, nimittäin pöytäliinat. Keittiön kaapissa oli yhdellä hyllyllä kaikki valkoiset liinat, ja liinavaatekaapissa toinen hylly täynnä tavaraa. Jälkimmäinen näytti alkutilanteessa tältä:

Tiivistä ja aika epäsiistiä on, kuten näkyy. Tämän hyllyn tilanne alkoi olla sellainen, että vain muutama päällimmäinen tekstiili oli aktiivisessa käytössä, ja käsitys muusta sisällöstä muuttui hatarammaksi päivä päivältä. Tiedossa oli, että jossain vaiheessa nämä pitäisi perata, mutta olinpahan kuitenkin lykännyt ryhtymistä varmaan puolisen vuotta. Pöytäliinat kun eivät ole se päivän polttavin ongelma tuskin missään perheessä.

Tyhjensin tämän ja sen toisen hyllyn sängyn päälle, ja aloitin inventaarion. Lajittelin käyttöliinat yhteen, ja liian pienet toiseen pinoon. Otin erilleen kaiken, minkä tiesin turhaksi tai vääränlaiseksi. Löysin liinojen joukosta kadoksissa olleen pannumyssyn sekä nykyistä pöytää varten hommatun suojamuovin, jonka olinpaikkaa olinkin ehtinyt ihmetellä jo pari vuotta (en liioitele). Löysin myös nipun kauniita pellavaisia käsipyyhkeitä sekä yhden ihanan pöytäliinan, joiden olemassaoloa en muistanut ollenkaan. Vastaan tuli myös liina, joka oli tarkoitettu ensimmäisen opiskelijaboksini pikkuiselle pöydälle, jonka ääreen mahtui kaksi ihmistä syömään. Niistä ajoista on jo parikymmentä vuotta. Näin sitä ihminen kuvittelee tietävänsä, mitä missäkin on. Sitten alkaa vähän siivota ja yllättyy.

Lopputulos oli, että tekstiilien kokonaismäärä kutistui merkittävästi. Poistin viisi väärän kokoista pöytäliinaa, yhden kaitaliinan, kuusi tablettia, yhden parittoman verhon (!?) ja muutamia pikkuliinoja, jotka oikeastaan eivät edes olleet minun vaan mummini. Ottaja löytyi onneksi läheltä, sillä äidillä oli tarvetta niille, mitä minä en enää käyttänyt. Verho päätettiin viedä mökille, koska siellä sille löytyy käyttöä. Pieni pino jäi kierrätykseen vietäväksi. Lopputuloksena hylly näyttää nyt tältä:

Loput tekstiilit muuttivat koriin samaan kaappiin:

Aiemmin tilaa meni kaksi hyllyä, jotka molemmat olivat tupaten täynnä. Kuten näkyy, nyt on käytössä yksi hylly ja yksi kori, joissa molemmissa olisi vielä tilaa. Keittiössä jäi yksi hylly tyhjäksi, mutta olen jo keksinyt sille käyttöä. Lasivuokat ja kattilat ovat tällä hetkellä ahtaasti, joten aion hyödyntää tyhjän hyllyn sijoittamalla sinne sellaisia astioita, joita tarvitaan harvemmin.

Kun alussa sanoin, että oli yllättävän työlästä, niin tähän kaikkeen meni noin tunti, joka sisälsi paljon pähkäilyä. Aivan kaikkea en saanut päätetyksi, nimittäin eräiden vanhojen tyynynliinojen kohta jäi vielä auki. Lisäksi tuli pyykkiä – huomasin muutaman tekstiilin tahraantuneen keittiön kaapissa (siinä toinen hyvä syy siirtää ne liinavaatekaappiin). Toisaalta nyt on hyvä mieli. Tiedän taas tarkalleen mitä omistan, tein hyviä löytöjä ja jatkossa kaikkea tulee käytettyä vielä enemmän, kun liinat ja muut ovat nyt siististi yhdessä paikassa ja näkyvillä.

Oletteko te löytäneet omista kaapeista tavaroita, joita ei edes muistanut omistavansa? Tai yllättyneet iloisesti siivoamisen seurauksena?

Helppo kotiinpaluu

Julkaistu , kirjoittanut
9

Vakkarilukija jätti kommenttilaatikkoon postaustoiveen:

”Kiinnostaisi tietää, mitä valmisteluja teet kotona ennen lomareissuun lähtöä, jotta olisi helppo sujahtaa takaisin arkeen ja kiva palata kotiin.”

Olen tainnut mainita, että olen huono lähtijä, mutta erinomainen palaaja, mitä matkustamiseen tulee. Yleensä laukut on purettu tunnin sisällä kotiinpaluusta, olipa kyseessä sitten monen viikon ulkomaanmatka tai yhden yön mökkipyrähdys. Osittain syynä onkin se, että valmistaudun paluuseen jo ennen lähtöä.

Etenkin silloin, kun kyseessä on pitempi matka, pyrin pesemään pyykkikorin mahdollisimman tyhjäksi jo etukäteen. Tämä siksi, että palatessa pyykkiä on aina runsaasti, ja jos pyykkikori on jo valmiiksi täynnä, seuraa ns. pyykkiräjähdys. Sitä paitsi on kiva, kun kaapista löytyy puhdasta vaatetta myös kotiin palattua. Tietysti on hyvä tsekata, ettei pesuainekaan ole juuri loppumassa ennen matkaa, ja joskus käyn jopa varaamassa pyykkituvasta vuoron hyvissä ajoin. Se muuten motivoi mukavasti myös pyykkivuoren purkamiseen, kun on se vuoro siellä odottamassa.

Toinen, minkä teen aina ennen lähtöä, on kodin siivous. Kotiin palatessa on aina vähän nuhjuinen olo, väsynyt ja ehkä sisäinen kellokin väärässä ajassa. Paluu sotkujen keskelle olisi aika masentavaa. Viime kesänä olin aivan fiiliksissä, kun siivoojan vuoro oli ollut sillä aikaa kun olimme matkalla. On aivan luksusta tulla matkalta putipuhtaaseen kotiin. Mutta vaikka olisin lähdössä vain viikonlopuksi mökille, siivoan silti. Paluu arkeen ei tunnu niin karulta, kun koti on ainakin tip top, kontrasti lomaan ei tunnu niin suurelta.

Käytännössä siis imuroin, järjestän tavarat omille paikoilleen, pesen tiskit ja vien roskat. Jälkimmäiset pitää tehdä myös siksi, ettei tule haju- ja banaanikärpäshaittoja. Hyödynnän lähtiessä usein tiskikoneen pikaohjelmaa. Kone ei yleensä tule kovin täyteen, mutta en halua jättää edes likaisia aamiaisastioita odottamaan, joten pesen juuri lähteissä koneen lyhytohjelmalla. Puhtaat astiat laitan kaappiin sitten kotiin tullessa.

Mitä pitempi reissu, sen tärkeämpää on syödä jääkaappi tyhjäksi kaikesta pilaantuvasta. Mutta useimmiten ostan pakastimeen leipää ja jääkaappiin hyvin säilyvää jugurttia tai muuta vastaavaa, jotta kotona olisi ainakin aamupalatarpeet valmiina. Ylipäätään yritän varautua niin, että paluupäivä pärjätään mukavasti ilman, että on pakko lähteä kauppaan. Usein sinne tulee mentyä, mutta on kiva ettei kauppaan tarvitse rynnätä heti ensimmäisenä. Siksi hyödynnän pakastinta ja varaan sinne sopivaa syötävää ennen lähtöä.

Tässä ovatkin valmisteluni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Millaisia valmisteluja te teette, jotta paluu olisi sujuva?

Joitakin tavaroita pitää olla paljon

Julkaistu , kirjoittanut
12

Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän tiettyjä tavaroita on, sitä helpommaksi elämä muuttuu. Tai tarkalleen ottaen kyseessä on varmaankin jonkinlainen käyrä, jossa elämänlaatu korreloi suoraan tavaroiden lukumäärän kanssa siihen saakka, kunnes lakipiste on saavutettu ja suunta kääntyy alaspäin.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että yksi kappale seuraavia tavararyhmiä on yksinkertaisesti liian vähän:

  • Puhelimen kuulokkeet. Niitä pitää olla paljon. Arvelen että viidet olisi hyvä määrä. Silloin niitä voisi vakituisesti säilyttää eri käsilaukuissa ja eri puolilla asuntoa, eikä koskaan tarvitsisi etsiä. Kuulokkeilla on ainakin minun kovalla käytöllä taipumus mennä rikki, joten varakappaleita pitäisi aina olla saatavilla.
  • Lasten lapaset ja sormikkaat. Näitähän häviää vähintään yhdet viikossa jonnekin. Olisi tosi kätevää, kun voisi vaan tyynesti ottaa laatikosta uuden parin käyttöön, siihen saakka että edelliset löytyvät. Melkein aina ne nimittäin löytyvät, mutta siihen saattaa mennä monta päivää.
  • Kumisaappaat, etenkin lasten mutta myös omat. Päätin äskettäin, että hankin lapsille niin monet kumpparit, että aina löytyy sopivan kokoinen pari! Kumpparit pitää olla mökillä, mutta myös kaupungissa, ja lapsilla lisäksi hoitopaikassa erikseen. Kumisaappaita ei toistaiseksi ole koskaan ollut liikaa. Näissä lasten kamppeissa on se hyvä puoli, että niitä saa helposti käytettynä, ja ne saa myös aika helposti takaisin kiertoon.
  • Sakset. Näitä on ensinnäkin monenlaisia: tarvitaan keittiösaksia, paperisaksia ja kynsisaksia. Keittiössä pärjään yksillä, mutta noita muita pitää olla enemmän. Esimerkiksi paperisakset kaikkiin huoneisiin, joissa leikataan paperia. Kynsisaksia joka perheenjäsenelle omat, etenkin jos käytössä on useampi kylppäri. Sakset ovat lähestulkoon ikuisia, joten sitten kun niitä on tarpeeksi, ei tarvitse ostaa lisää.
  • Alusvaatteet ja sukat. Näitä pitää olla niin monta, että puhtaita riittää käyttöön, vaikkei joka päivä pyykkiä pesisikään.

Jos kodissa on monta paikkaa, jossa tehdään samoja asioita, on mielestäni ainoastaan järkevää hankkia tarvittavia tavaroita riittävän monet. Esimerkiksi jos talossa on esimerkiksi useampi wc tai kylpyhuone, tuntuu mielestäni fiksulta varustaa ne suunnilleen samalla tavalla. Tai jos on sekä ylä- että alakerta, on varmaan vähän hankalaa, jos pitää kanniskella asioita edestakaisin. Mielestäni voi esimerkiksi olla aivan perusteltua sijoittaa siivouskaappi molempiin kerroksiin ja pitää vaikkapa kahta pölynimuria. Jotta esineitä käyttäisi, sen pitää olla helppoa. Tavaroiden pitää olla siellä missä niitä tarvitaan, muuten ne jäävät käyttämättä.

Mitä tavaroita teillä pitää olla monta kappaletta?