Maailma on muuttunut! Mistään ei meinaa löytää riippukansioita. Niitä ei yksinkertaisesti myydä. Riippukansio tarkoittaa kotioloissa sellaista tukevaa pahvista laatikkoa, joka on noin 20-30 cm leveä, ja johon mahtuu A4-arkki poikittain. Laatikon juju on siinä, että sen sisällä riippuu avoimia ”taskuja”, joihin papereita voi lajitella. Taskut voi sitten nimetä, niin että yhdellä vilkaisulla näkee, mitä papereita missäkin välissä on Koko komeus kruunataan kannella. Paperit pysyvät suorina ja siisteinä, eikä mitään tarvitse reijittää tai ujuttaa vaikeasti muovitaskuihin. Riippukansioon mahtuu hämmästyttävä määrä paperia, ja ulkpuolelta se pysyy aina siistin näköisenä, simppelinä laatikkona.
En tiedä, millaisten papereiden säilyttämiseen riipparit on alunperin tarkoitettu, mutta minä olen käyttänyt niitä lasten askarteluiden, synttärikorttien ja piirustusten säilyttämiseen. Mielestäni riippukansio sopii tähän tarkoitukseen mitä parhaiten. Taskut olen nimennyt vuosiluvun mukaan. Kun kortteja ja muita piirustuksia sitten tulee, ne on todella helppo sujauttaa oikeaan taskuun. Ei skannausta, ei reijittämistä, ei ylipäätään mitään säätämistä. Olen myös päättänyt, että tasku per vuosi on suunnilleen sopiva määrä lapsen tuottamalle taiteelle. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tasku alkaa täyttyä, täytyy tehdä karsintaa. Hienoimmat säästetän, vähemmän hienot laitetaan paperikeräykseen.
Ongelmana on ollut, että ensimmäinen laatikko tuli täyteen, enkä tosiaan meinannut löytää uusia mistään. Onneksi sanoin Ilana Aallolta vinkin, että Granit-sisustusliike myy riippareita. Olin jo käynyt läpi monta kirjakauppaa turhaan. Mutta Ilanan vinkki piti paikkansa! Granitin laatikot eivät ole yhtä tyylikkäitä kuin ne, jotka aikoinaan ostin Akateemisesta, mutta nämäkin ajavat asiansa. Liikkeessä näytti olevan näitä sekä mustina että valkoisina, hinta 22,90€ (Linkki Granitin riippareihin) Nyt on taas lasten paperit ojennuksessa, ja paikka jonne niitä jatkossa laitetaan. Ah! Mikä seesteisyys. Alkoi jo hermot mennä ympäriinsä seilaaviin askarteluihin muiden papereiden lisäksi.
Pidän itse tätä piirustusten arkistointisysteemiäni suorastaan nerokkaana! Vaivattomuus on aina korkealla tärkeysjärjestyksessäni, ja riippukansio täyttää sen kriteerin sekä lisäksi näyttää siistiltä hyllyssä. Ainoa miinus on se, että kosteudelta nämä eivät tietenkään suojaa. Jos piirustuksia säilytetään kosteassa varastotilassa, tarvitaan pahvin sijasta muovia.
Olisi kiva kuulla, onko teillä muita hyviä ideoita riippareiden käyttöön? Tai aikooko joku peräti kokeilla samaa systeemiä kuin minäkin?
Kiitos kiittämästä! Minulla on näissä kaikki paperit (paitsi lasten työt on toisaalla, koska monet ovat A3-kokoisia): kotiarkisto yhdessä ja lyhytaikaisemmin säilytettävät, kuten takuukuitit, lääkemääräykset ja lasten harrastuksiin yms. liittyvät, toisessa. Meinaan hankkia yhden vielä yrityksen papereille.
Paperien laittaminen paikoilleen on superhelppoa eikä niiden tarkalla (aika- yms.) järjestyksellä ole minusta niin väliä. Jos paperi joskus harvoin tarvitsee kaivaa esille, yksi kansio on nopsaan selattu.
Inhoan mapittamista ja niin taitaa moni muukin inhota. Hyvin usein järjestämisasiakkaiden kotona tulee otettua käteen mappi, josta tippuu välistä kasa rei’ittämätöntä paperia…
Juuri tuo helppous on tämän systeemin nerous. Mapittaminen on äärirasittavaa. Myös meillä on noita mappeja, joiden välissä on sitä irtosälää. Olen kuvitellut että kaikilla ihmisillä on, koska kuka niitä nyt oikeasti jaksaa reijittää systemaattisesti? Minä kykenen siihen kerran vuodessa suunnilleen.
Loistava uutinen, aion heti hankkia tämän – kiitos siis vinkistä! Taaperon taiteellinen ura on pikkuhiljaa alkamassa, joten ajoitus on juuri nyt oikea. 🙂
Jos aivan kaikkea ei säästä, niin yksi tällainen laatikko riittää yhdelle lapselle moneksi vuodeksi. Minä säilön sinne lisäksi onnittelukortit ym, koska niitäkin on mukava pitää tallessa.
Ikeasssa on kaikennäköisiä, ihan laatikkojakin ja ainakin tämännäköisiä:
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/series/14208/
Nämä näyttää niiltä sisätaskuilta. Olennaista näiden lisäksi on se laatikko, mihin taskut ripustetaan, sillä se pitää koko hoidon tyylikkään näköisenä ilman erillistä ponnistelua.
Kiitos vinkistä! Joskus aikoinaan on työpaikalla ollut näitä, mutta olin jo unohtanut koko asian. Meni heti tilaukseen 🙂
Nämä on todella käteviä!
Riippukansiot…tulee mieleen 80 ja 90 luku ja duunipaikka. Kun ei vielä ollut tietokoneita asiakkaiden paperit usein säilytettiin riippukansioissa. Ja usein työpöydän laatikoston alin laatikko oli varattu näille.
Mulle on varmaan jäänyt tämä käytäntö päälle kun nykyisinkin aika usein vielä niputan työ- ja opiskelupaperit muovitaskuihin. Tuollainen riippukansiolaatikko saattaisi olla siinäkin kätevä…
Niin ja olen suunnitellut tekeväni lapsille koulukuvista ym. muistoista omat kansiot. Siihenkin nämä saattaisi olla käteviä.
Täytyypä laittaa harkintaan.
Näitä oli myös 90-luvulla yliopistolla, missä opiskelijoiden papereita säilytettiin sellaisessa isossa kaapissa. Yrityksissä oli varmaan sama systeemi. Minusta näissä pienissä kotiriippareissa on se hyvä puoli, että paperit pysyvät siellä esteettisesti tosi kivasti ilman suurtakaan vaivaa.
Eikös ne haitaritaskukansiot (kodinkansiot) toimi ihan samoin? Minulla on sellaisia pari kolme. Isä oli joskus ostamassa minulle arkstokaappia riippareineen työpapereita varten, mutta se olisi vienyt tilaa likaa. Lehtilokerot toimivat materiaalikopioille ihan hyvin.
Luulisin että kutakuinkin, mutta riippukansiolaatikkoon saa mahtumaan ihan uskomattoman määrän paperia todella siististi. Esimerkiksi monen vuoden piirustukset, joulukortit ja synttärikortit ynnä muut muistot. Minusta näyttää, että haitarikansiot eivät ole ihan yhtä vetoisia, mutta soveltuvat varmasti hyvin muiden kodin papereiden säilyttämiseen.
Heureka! Viimein mielekäs piirustussäilytyssysteemi! Todellakin aion.
Näin noita myös Clas Ohlsonilla.
Suurkiitos riippukansiovinkistä! Näitä piti käydä itsekin Granitista pari hakemassa. En itse tajunnutkaan, miten hyvä vastine laatikot on kansioihin mapittamiselle.
Tykkään sivuistasi, näitä käyn ahkerasti lukemassa. Itsekin arvostan arkijärkeä. 🙂