Mistä haluaisit lukea? Toivepostaussarja tulossa!

Nyt tuntuu vähän siltä, että kevät on vienyt mehut kirjoittamisesta. Tai oikeastaan intoa kirjoittaa olisi, mutta aiheista on pulaa. Keksin ideoita ja hylkään ne samantien, koska ne tuntuvat joko tylsiltä tai kuluneilta. Koska olen saanut niin hyviä vinkkejä teiltä ennenkin, kysyn nytkin: mistä te haluaisitte lukea? Juttutoiveita otetaan vastaan! Onko joku aihepiiri, josta lukeminen kiinnostaa erityisesti? Tai onko mielessä jokin täsmällisempi aihe, josta toivoisitte postausta?

Keksin juuri, että toteutan blogissa ensimmäistä kertaa tulevan kesän aikana toivesarjan. Se sisältää 10 toivepostausta, jotka julkaistaan kesä-heinäkuun aikana.  Jos jokin aihe tuntuu soveltuvan paremmin podcastiin, niin saatan tehdä sellaisenkin. Aiheet poimin niihin tästä alta kommenttiboksista. Valintakriteerinä toimii se, kuinka moni aihetta on toivonut. Eli kymmenen eniten ääniä saanutta ideaa tai aihetta pääsee mukaan. Jos äänet hajautuvat kovasti, valitsen joukosta kiinnostavimmat.

Toimi siis näin:

  • Käy jättämässä kommentti, jossa toivot aihetta. Voit olla lyhytsanainen tai selittää pidemmin. Voit laittaa samaan viestiin myös useamman aiheen.
  • Jos jonkun muun ehdottama aihe kiinnostaa myös sinua, voit käydä komppaamassa myös muiden ehdotuksia!
  • Ideoita voi käydä jättämässä myös blogin facebook-sivulla tai instagramissa. Lasken kaikki yhteen.

Ei haittaa, vaikka en olisi aiheesta aiemmin kirjoittanutkaan, on mielenkiintoista perehtyä uusiin asioihin. Kaikki käy, kunhan aihepiiri sopii yleisesti blogin sisältöön. Voin esimerkiksi kirjoittaa lasten tavaroista, lasten kanssa raivaamisesta jne. mutta kasvatusneuvoja en ala jakelemaan kellekään.

Tämä äänestys on auki toukokuun loppuun asti! Aikaa on siis reilu viikko. Sen jälkeen tulleita ideoita tai ääniä ei enää lasketa mukaan tähän projektiin, vaikka toki luen jokaisen kommentin, vaikka se tulisi myöhemminkin. Julkaisen tulokset heti kesäkuun alussa.

Ja nyt jään siis kiinnostuksella odottamaan: mistä haluatte lukea? Mitkä aiheet nousevat top10 -listalle? Käy toivomassa itsellesi mieluisaa lukemista kesäksi!

Köhnästä kukoistukseen

Viikonlopun siiovusurakka oli parvekkeen lattian puhdistus. Betonin päällä on puiset, varsin raskastekoiset ritilät, joiden alle kertyy vuoden aikana ties mitä. Parveke on lasittamaton, joten pölyn ja tomun määrä on muutenkin suuri. Kun lisäksi istutetaan kukkia, vaihdetaan multia, somistetaan havuilla ynnä muuta, lattialle ehtii vuoden aikana karista aikamoinen määrä roskia. Olen ottanut tavaksi kerran vuodessa nostaa rallit ylös ja lakaista lattia puhtaaksi niiden alta. Jos tämän jättää tekemättä, kokemukseni mukaan siellä puun ja betonin välissä alkaa pian ötökkä jos toinenkin vilistää.

Tätä kuvaa ei ole lavastattu. Tällaista tauhkaa lattialle kertyy.

Homma kuulostaa helpolta mutta on aika hankala. Lattian peittävät ritilät koostuvat monesta osasta, joilla on kaikilla oma tietty paikkansa. Kyseessä on sellainen palapeli, että osien paikkoja ei voi vaihtaa, sillä muuten palat eivät asetu paikoilleen. Ne täytyy siis nostaa yksi tai kaksi kerrallaan, puhdistaa lattia sieltä alta, laittaa palat takaisin ja nostaa seuraavat. Sitä ennen pitää tietenkin siirtää kaikki muut tavarat siitä päältä pois. Työ on siis hidasta ja vaivalloista, ja senpä takia sitä tuleekin aika usein lykättyä.

Lakaisin lattialta kokonaisen kassillisen purua, hiekkaa, lehtiä ja muuta töhkää. Olisi kovasti tehnyt mieli ruveta vielä pesemäänkin sitä betonilattiaa, mutta tajusin idean itsekin hölmöksi. Alkuperäinen lattia ei näy sieltä puuritilöiden alta minnekään, eikä pesemisestä olisi mitään hyötyä. Perfektionismi minussa olisi halunnut hoitaa tämänkin mahdollisimman perusteellisesti, mutta samalla olisi tuhraantunut paljon aikaa käytännössä tarpeettomaan toimenpiteeseen. Rallien päältä on kyllä aiheellista pestä, niin nokiset, siitepölyiset ja kaiken kaikkiaan likaiset ne ovat. Mutta en halua tehdä sitä päiväsaikaan, jolloin joku pahaa-aavistamaton ohikulkija saattaisi saada pikimustaa vettä niskaansa. Täytyy siis odottaa, että jonain myöhäisenä iltana jaksan sen vielä tehdä.

Pian vien kaikki viherkasvit parvekkeelle, ja silloin lähestytään sitä haaveilemaani parvekekeidasta. Tosin sitä ennen täytyy viedä vinttiin lumilapio ja auton ikkunanpesuneste, joka on jostain syystä majaillut parvekkeella koko talven. (Älkää kysykö miksi, en minä tiedä.) Lämpöaalto on saanut orvokit kukoistamaan:

Rakastan näitä, tuo väri ilahduttaa minua joka päivä!

Joko teillä parvekkeet kesäkuosissa?

Viikon vinkit: hyvä diili ostoksilla, ötököitä sekä minimalismia

Tämän erittäin kiinnostavan artikkelin mukaan emme niinkään etsi ostoksilla halpaa hintaa vaan hyviä diilejä. Siis sellaista tilannetta, jossa hinta-laatu -suhde tuntuu olevan erityisen edullinen. Sellaisen vuoksi ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa. On myös ihmisiä, jotka reagoivat hyviin diileihin erityisen voimakkaasti. Mietin, olenkohan itse tällainen. Taidan vähän olla. (MeNaiset)

Testaa, tunnistatko kodin tavallisimmat tuhoeläimet. Sain itse tuosta 9/10, mokasin riisihärön kohdalla. (YLE) Iltalehti puolestaan tarjoilee ohjeita muurahaisten torjuntaan.

Näin elää minimalisti. (IS) Tämä minimalismi on kyllä mielenkiintoinen aihe! Tässä artikkelissa Teemu kertoo miten aiemmin oli pikemminkin maksimalisti, oli hienot autot ja laitteet. Nykyisin jopa juomalasit on karsittu, ja tilalla on kastikepurkit. Se vähä, mitä olen minimalisteja seurannut, usein taustalla tuntuu olevan runsas menneisyys, sitten minimalismikärpänen on puraissut ja lopulta on päädytty toiseen ääripäähän. Ehkä minun on hankala eläytyä, koska en ole koskaan ollut kummassakaan laidassa, vaan tukevasti siinä keskellä tietä. Minusta sekä liiallinen kuluttaminen että äärimmäinen karsiminen tuntuvat hankalilta elämäntavoilta. Sen sijaan nautin ihan älyttömästi siitä, että kotoa löytyy toimiva tavara kaikkiin tarpeisiin. Minulle mielenrauhaa tuo juuri se, että tiedän että kaikkea on mitä tarvitaan. Jos minimalistinen elämäntyyli kiinnostaa, Teemun blogi löytyy täältä.

Arkijärki-podcast 28: Milloin on aika laittaa tavara roskiin?

Roskafilosofiaa, sekä käytännöllisiä näkökulmia siihen, milloin vaatteen, astian tai kirjan oikea osoite on roskis. Tämä podcast on tehty aika väsyneenä, mikä saattaa kuulua äänestä. Sisältö kuitenkin tuttua arkijärki-kamaa! Kesto 15 minuuttia.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Loppuun asti pidetyt

Miltä näyttää kengät, jotka on käytetty loppuun? Millaisia jalkineita heitän roskikseen? No esimerkiksi tällaisia:

Kesä/talvivaatevaihdossa kävin läpi myös kengät. Huomasin, että kahdet kengät olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Nämä talvikengät ovat palvelleet uskollisesti vuodesta 2011 lähtien. Niiden pohjat ovat kuluneet sileiksi, karvavuori samoin, vetoketjut vaihdettu kertaalleen, ja nyt huomasin että sauma oli auennut. Periaatteessa nämä voisi vielä viedä suutarille, mutta koska nämä vuotavat korjauksesta huolimatta myös toisesta kohdasta, päätin että nyt on aika luopua näistä. 6 vuotta aktiivikäyttöä on silti minusta kohtuullinen ikä talvikengälle. Moneen vuoteen minulla ei oikeastaan muita kylmän sään kenkiä ollutkaan, joten käyttökertoja näille tulee satoja.

Tässä toinen roskiin mennyt kenkäpari. Nämä ovat tennarit, ostettu noin 5 vuotta sitten. Kuten näkyy, vuori on hajonnut kokonaan, ja kantapäästä tunkee jokin muovitikku esiin. Näiden päällinen ei ole sen parempi

Kertaalleen kloritessa uitetut, mutta ei näistä valkoisia saa enää millään. Näillekin kengille tulee käyttökertoja yli 30, jos sitä haluaa pitää jonkinlaisena kohtuullisen kulutuksen rajana. Tässä kuitenkin huomaa, että ainakin tällä kertaa hinta korreloi suoraan laadun kanssa. Nuo talvikengät olivat aikanaan kalliit, en muista enää mitä ne maksoivat mutta joka tapauksessa puhutaan yli sadan euron kengistä. Nämä tennarit olivat puolestaan hyvin halvat, hinta oli noin 30€. Kalliit nahkakengät kestivät todella kovaa käyttöä muutaman vuoden hyvin, ja pienellä korjauksella käyttöikä pidentyi vielä pari vuotta. Halpoja tennareita ei voi edes korjata. Niitä on pidetty huomattavasti vähemmän kuin talvikenkiä, huomattavasti helpommissa olosuhteissa. Silti ne hajosivat paljon nopeammin.

Näille molemmille on korvaajat olemassa, joten heitin ne pois hyvillä mielin. Minusta tässä on hyvät esimerkit kengistä, joiden kierrättäminen tai korjaaminen ei olisi enää mielekästä. Tällaisissa menee minulla se raja, jolloin oikea osoite on roskis.

Kesä tuli kaappiinkin

No nyt on kaapissakin kesä! Olipahan urakka. Kuten eilisestä kuvasta voi päätellä, koko kaappi oli sen verran sotkussa, että oli helpompaa vain vetää kaikki kerralla ulos. Niinpä kaapaisin kerralla kolme hyllyä tyhjäksi ja läjäsin vaatteet sängyn päälle. Niiden päälle romautin kaksi kesävaatelaatikkoa, ja sitten alkoi se työläin vaihe.

Sovitin melkein jokaisen kesävaatteen ja arvioin, istuuko, onko sopiva muuten, miellyttääkö silmää ja tuleeko realistisesti käytetyksi. Lopputulos oli se, että kesäkapseli muodostui ihan itsestään. Tai siis rehellisyyden nimissä olin tässä vaiheessa unohtanut autuaasti koko kapseliajattelun. Mutta kun säilytyksessä olleista vaatteista ehkä vajaa puolet päätyi käyttöön, niin eipä siinä paljon kapselia enempää jäänyt jäljelle.

Kyllä, omistan kaksi samanlaista mekkoa, mutta eri värisenä. Ostin ne yhtä aikaa, ja olen ollut päätökseen erittäin tyytyväinen!

On nimittäin niin, että monestakin syystä olen niin sanotusti hillonnut noiden kesävaatteiden joukossa aika toivottomia tapauksea. Ensinnäkin olen säästänyt sellaisia ikivanhoja, ah niin ihania, mutta nyt jo auttamattomasti liian pieniä vaatteita siinä täydellisen epärealistisessa toiveajattelussa, että ehkä sittenkin herään jonakin aamuna ja huomaan maagisesti palanneeni samoihin mittoihin kuin 25-vuotiaana. Tämä ajatus yhdistettynä omaan ”käytä loppuun” -ajatteluun sekä tyytymisen filosofiaan on johtanut siihen, että laatikoista löytyy vuosi toisensa perästä epäsopivia vaatteita. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa ankaran linjauksen: jos vaate ei istu kunnolla, ei ole mitään järkeä laittaa sitä kaappiin muka käytettäväksi.

Lopputulos oli, että karsin vaatteitani kierrätystä varten ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Edellä mainittujen vanhojen ja pienien lisäksi luovuin myös muuten epätoimivista vaatteista. Sinänsä kaunis pitsipaita joutui poistoon, koska se on aina tuntunut hartioista ahtaalta. Vähän käytetty liivimekko sai lähteä, kun en ensimmäisen kesän jälkeen pitänyt sitä enää kertaakaan. Alennusmyynnistä ostettu pusero oli kallista merkkiä, mutta edelleen väärän värinen ja alunperin mielenkiintoiselta vaikuttanut leikkaus pikemminkin omituinen.

Hieman väljempi näkymä viime viikkoon verrattuna.

Sitten tarkastin talvivaatteet yhtä kriittisesti. Poistin yhden neuleen ja yhden mekon. Molemmat olivat sellaista periaatteessa ok -osastoa, jota olen aiemmin säästänyt, mutta nyt päätin niistäkin luopua. En ole pitänyt noita vaatteita pariin vuoteen, olen vain siirtänyt niitä kaapissa paikasta toiseen. Kun vaate on ”melkein hyvä”, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, niin se jää käyttämättä kun vaihtoehtojakin on. Samaan syssyyn poistin kaapista yhden setin alusvaatteita (väärä koko), sekä pari kulahtaneempaa mutta käyttökelpoista vaatetta mökille vietäväksi.

Huomattavaa on, että kaikki nyt karsitut vaatteet oli hankittu ennen kuin ostolakko oli tullut mieleenkään. Aiemmin alennusmyynti yhdistettynä lempimerkkiini oli riittävä syy ostaa, joten on selvää että virhehankintoja sattui. Nämä poistot ovat kuitenkin täysin käyttökelpoisia vaatteita, jotka kehtaan kyllä lahjoittaa eteenpäin. Ne ovat laadukkaita merkkejä ja sellaisessa kunnossa, että voisin itse ostaa ne kirpputorilta, jos vain malli tai koko sattuisi miellyttämään. Niistä saattaisi jopa saada rahaa kirppiksellä, mutta karaisen mieleni, enkä lähde spekuloimaan mahdollisilla myyntivoitoilla, vaan annan pois ilmaiseksi. Muuten ne jäävät pyörimään tänne ikuisiksi ajoiksi, sillä en taatusti saisi ikinä aikaiseksi järjestää myymistä missään.

Vaatekaappi harveni aika paljon. Nyt siellä on paljon väljempää, ja kieltämättä fiilis on hyvä, kun ne epäsopivat vaatteet eivät ole kaapissa enää kummittelemassa. Tekikö kukaan muu viikonloppuna karsintaa kaapissaan?

 

Viikon vinkit: muuttajan tavaraähky, roskapussien korvaajat ja kierrätystesti

Tässä pitkässä artikkelissa pohditaan, auttaako konmari muuttajaa pääsemään tavaroista eroon, ja mitä eroa on nuoremmilla ja vanhemmilla muuttajilla. Tavaraähky iskee yleensä muuton yhteydessä, mikä on ymmärrettävää, koska silloin joutuu silmätysten kaiken omaisuutensa kanssa. Myös ne tavarat, joita ei yleensä edes muista, tulevat yhtäkkiä vastaan ja päätöksiä pitäisi tehdä. (YLE)

Vaikka en ole asiasta pitkiin aikoihin kirjoittanut, vältän edelleen muovipusseja kaupoissa. Ja tiedättekö mitä! Vihdoinkin tämä alkaa näkyä myös kodin muovikassivarastoissa. Kyllä niitä edelleen riittää, mutta nyt ollaan jo siirrytty sellaisiin hankalampiin kasseihin roskiksina. Siis sellaisiin, jotka on tehty paksummasta muovista, ovat normaalia isompia tai pienempiä tai oudon muotoisia. On siis mahdollista, että nuo vuosikausien muovikassivarastot saadaan vielä loppuun. Sitten kun muovikassit loppuvat, täytyy miettiä, mihin roskat laitetaan. Tässä on kattava lista ehdotuksia roskapusseiksi, jos kaupan kassit loppuvat. Listalta puuttuu vinkki jonka luin Ilana Aallon blogista: roskiin menevän t-paidan voi harsia kauluksen ja hihojen kohdalta umpeen, ja täyttää paidan sitten roskilla. (YLE)

Tästä linkistä voit testata, osaatko kierrättää muovin oikein. Saat vastattuasi myös oikean vastauksen. Voin hengähtää helpotuksesta, sain onneksi täydet pisteet. (Karjalainen)

Kausi vaihtuu tänään

Huomasin eilen, että kenkähylly ei oikein vastaa ulkoilmaolosuhteita tällä hetkellä. Tennarit siellä on, mutta sen lisäksi myös villakarvavuoriset talvimaiharit, nahkaiset nilkkurit ja etupäässä syyskäyttöön tarkoitetut korkeakorkoiset saapikkaat. Vaatekaapissa on sama tilanne. Hyllyillä on pelkkiä villapaitoja (hirveässä sekamelskassa) ja kaikki ohuemmat hameet puuttuvat tangolta.

Näyttääkö tämä teistäkin siltä, että jotain tarttis tehdä?

Toisaalta pitkä viikonloppu on paras aika järjestellä kaappia uuteen uskoon. Talvikamppeet pesuun ja pois, ja uudet tilalle. Tänä vuonna kevät tuli jotenkin hitaasti, vetkuttelin vappuun asti, ennen kuin uskalsin laittaa lasten toppahousutkin pois. Koska tuo vaatteiden kanssa puljaaminen ei kuulu lempiasioihini, ja nuorison vaatetilanne on työllistänyt ihan riittävästi, oma kaappi on edelleen pikemminkin helmikuuta kuin toukokuuta vastaavassa tilassa.

Toisaalta on kyllä hauskaa avata ne kesävaatelaatikot ja katsoa mitä sieltä löytyy! Onnistun aina talven aikana unohtamaan, mitä kaikkea siellä onkaan. Muistan tietenkin sisällön suurin piirtein, mutta aina tulee niitä ilahduttavia löytöjäkin. Tänä vuonna lähestyn noita ”uusia” vaatteitani kapselinäkökulmasta. Tarvitsen vaatteita eri tilanteisiin: arkeen, töihin ja erilaisiin menoihin, jossa pitää pukeutua hienommin.

Ajattelin katsoa, olisiko näitä vaatteita mahdollista järjestää kaappiin jotenkin ryhmittäin. Vaatesäilytykseni ei ole kapseliajattelun kannalta ollenkaan optimaalinen, koska en mitenkään saa kaikkea kerralla näkyviin. Tankokaappi on eri kaappi kuin se, missä hyllyt ovat. Kapselikurssilla opin, että parasta olisi, jos kaikki vaatteet olisivat selkeästi näkyvillä ja mielellään roikkumassa. Silloin vaatteet voisi ryhmitellä kätevästi kapseleittain, ja vaatekokonaisuuksien valitseminen olisi helppoa. Meillä on kuitenkin puolison kanssa yhteiskäytössä kaksi isoa liukuovista kaappia, joista toisessa hyllyt ja toisessa tangot. Vajaa puolet kaikesta säilytystilasta on minun käytössäni, eikä tankoja voi siirtää kaapista toiseen ilman, että purkaisi koko rakennelman. Siis ei vain sisältöä vaan pitäisi purkaa itse kaappiakin. Harkitsin asiaa, ja totesin että liian iso homma. Niinpä täytyy miettiä jokin muu ratkaisu asiaan.

Joko teillä on kausivaatteet vaihdettu?

Arkijärki-podcast 27: Tavarat ja tavoitteet

Ihmiset ovat aika erilaisia sen suhteen, millaisia tunteita tavoitteet heissä herättävät. Toisia tavoitteet innostavat ja inspiroivat. Kuulun itse juuri tähän ryhmään. Minusta tavoitteet ovat motivoivia ja tekevät asioista selkeämpiä ja toiminnasta tehokkaampaa, kun tiedetään mihin ollaan menossa. Jos tavoitteita ei ole, minusta tuntuu siltä, että sekä aikaa että resursseja menee hukkaan – mitä tässä oikein haahuillaan? Mutta tiedän myös ihmisiä, jotka ajattelevat päinvastoin. Heille tavoitteet, ainakin kovin tiukat sellaiset, aiheuttavat pikemminkin suorituspaineita ja vievät ilon itse tekemisestä. He nauttivat siitä, että voi tehdä rennommin ja enemmän fiilispohjalta.

Tässä podcastissa pohdin, miten tämä ominaisuus vaikuttaa tavaroiden raivaamiseen, ja miten omat taipumukset kannattaa ottaa huomioon. Koska ymmärrän paljon paremmin tavoitteista pitäviä ihmisiä, kuulisin todella mielelläni kommentteja myös teiltä, jotka ette niistä nauti! Millaiset tavat toimivat raivaamisessa (tai muutenkin) parhaiten sillloin, kun tavoitteet eivät erityisemmin motivoi? Kerro kommenteissa! Podcastin pituus on 11:20.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Korjauspinon madallus

Tartuin viime viikolla 18 listan kohtaan numero 17: korjausta odottavien vaatteiden korjaaminen. Niitä olikin kertynyt hirveä pino. Mukana oli myös lukuisia pehmoleluja, joilta oli alkanut käsi tai jalka repsottaa tai täytteet pursuivat auenneista saumoista. Minulla ei ole ompelukonetta, joten voin tehdä vain pieniä, käsin ommeltavia korjauksia. Monesti se tosin riittääkin ihan hyvin. Isommat jutut, kuten lahkeiden lyhennykset jätän muiden hoidettavaksi. 

 

Olen kerännyt pitkin talvea kaikkia noita korjattavia vaatteita yhteen koriin. Ensin ne mahtuivat sinne hyvin, sitten pino kasvoi keoksi, jonka huipulle heittelin lisää kamaa sitä mukaan kun niitä tuli vaatekaapeissa vastaan. Suurin osa oli lastenvaatteita, mutta oli siellä omianikin. Koska moni vaate oli oikeastaan kierrätykseen menossa, ei urakka tuntunut kovin tärkeältä. Ehtiihän sitä… Mutta sitten esikoinen alkoi valittaa, ettei ikinä saa nallejaan leikkiin, joten piti ryhdistäytyä.

Aikaa meni yhteensä reilu tunti, mutta sain hirveästi aikaiseksi. Korjasin yhteensä kuusi erinäköistä pehmo-otusta. Yhdelle riitti pari pistoa, mutta osan kanssa piti ahertaa enemmän. Täytyy sanoa, että nykypehmot on usein huonosti tehty. Nämä eivät suinkaan olleet ensimmäiset eläimet, joista sauma aukeaa heti ensimmäisessä leikissä.

Pehmoeläinten lisäksi korjasin kolmet legginssit, yhdet paksut sukkahousut, yhden hupparin sekä yhden collegepaidan. Useimmissa oli vain pieni reikä joko polvessa tai sauman vieressä, joten yksittäiset korjaukset olivat nopeita. Käytän myös silitettäviä paikkoja polvien paikkaamiseen. Joskus ne toimivat, aina eivät. Usein ne kuitenkin pidentävät sisähousuhen käyttöikää siihen asti, että lapsi kasvaa niistä muutenkin ulos.

Omasta ulkoilutakista oli vetoketju rikki, mutta löysin videon, jonka ohjeilla korjasin sen itse. Tai saa nyt nähdä onko se oikeasti kunnossa – en ole vielä päässyt kokeilemaan takkia ulkona. Tästä linkistä pääsee YLEn sivulle, jossa vetoketjun korjausohjeet löytyvät sekä kirjallisina että videon muodossa.

Lopuksi vein yhden villakangastakin ompelijalle. Taskun reunat olivat alkaneet purkautua, mutta niin paksua on mahdoton ommella käsin. Ompelija kuitenkin vakuutti, että korjaus onnistuisi ”näkymättömästi”. Tuo takki on 10 vuotta vanha, ja edelleen talvipukeutumiseni kulmakivi. Jos saan sen korjautettua kuntoon, sillä on helposti ainakin viisi vuotta lisää käyttöikää edessä.

Valitettavasti en voi vielä sanoa, että koko pino olisi nyt selätetty, mutta ainakin kaikki vaatteet, jotka vielä jäivät korjaamatta, mahtuvat nyt korin laitojen sisäpuolelle. Tässä on siis toivoa saada urakka hoidettua ennen kesää.

Korjaatteko vaatteita?