Ulkona paukkuu pakkanen, ja se kannattaa hyödyntää kodin siivouksessa ja puhdistuksessa. Mitä kylmempi ulkona on, sitä nopeammin kaikenlaiset epätoivotut ötökät kuolevat. Ainakin pölypunkit, kihomadot, koit ja luteet kuolevat kylmässä. Ulkona voi siis nyt puhdistaa esimerkiksi
tyynyt, peitot ym. vuodevaatteet
sänkypeitot ja koristetyynyt
pehmoeläimet
vaatteet
matot
matkalaukut
Kätevintä on koota tyynyt ja nallet esimerkiksi pyykkikoppaan tai jätesäkkeihin, ja viedä ne sitten parvekkeelle tai pihalle. Jos talossa on kylmä varasto tai vintti, sinnekin voi viedä, mikäli pakkanen nousee tarpeeksi kovaksi. Jos ei ole vaaraa, että joku tavaroita varastaisi, ne voi jättää pakkaseen koko yöksi. Villa raikastuu pakkasessa, ja kaikki ötökät ja niiden munat kuolevat.
Jos maassa on puhdasta lunta, matot voi samalla lumipestä. Imuroi ensin, vie sitten matto ulos jäähtymään. Sitten kun matto on kunnolla kylmennyt, levitä puhtaalle lumelle. Ripottele lunta matolle ja harjaa pois. Tämän voi tehdä maton molemmille puolille. Tuo viilennysvaihe on tärkeä, koska jos huoneenlämpimän maton heittää suoraan hangelle, lumi tarttuu kiinni tosi tiukasti.
Lähdenkin tästä kuskaamaan pehmoeläimiä parvekkeelle!
Tällä viikolla uutisissa kerrottiin, että EU ryhtyy vaatimaan kodinkoneilta korjattavuutta. Siis sitä, ettei rikkoontuneen tilalle pitäisi aina ostaa uutta, vaan että laitteen korjaamisen pitäisi olla aina mahdollista. Myös vanhenemaan suunnitellut laitteet kielletteäisiin. Tämän uuden toimintatavan pitäisi tulla voimaan parin vuoden päästä. (Iltalehti)
Olen usein miettinyt, että sellaiset ikkunalliset paperipussit ovat älyttömiä. Niissä on kahta materiaalia, joka tekee kierrättämisestä hankalaa. Sitten opin, että osa noista pusseista onkin biojätekelpoisia läpinäkyvästä osasta huolimatta! Tarkalleen ottaen S-ryhmän pussit ovat biohajoavia. Mutta jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, Lidlin ja K-ryhmän pussit eivät kelpaa biojätteisiin. Miten turhauttavaa! Eli jos ostat leivät Alepasta tai Prismasta, pussi kelpaa kierrätykseen mutta K-kaupan pussit pitää laittaa sekajätteeseen. Jos kerran voidaan yksimielisesti lopettaa niiden pienten muovipussien tyrkyttäminen joka paikassa, niin eikö nyt voitaisi systemaattisesti siirtyä näissäkin yhtenäiseen käytäntöön. Hei Lidl ja Kesko! Milloin teidän pussit muuttuvat biojätekelpoisiksi?!
Loppuun erään nuoren naisen vaatepohdintoja. Tiedostavana itseään pitävä ihminen havahtuu jälleen kerran vaatteiden paljouteen, ja keksii itselleen vaatehaasteen: Max 2 vaateostoa kuukaudessa, saldoa ei saa siirtää seuraavalle kuulle, hintakattoa ei ole mutta halpa ostos ei oikeuta ostamaan enempää. Haasteeseen ei kuulu sukat, alusvaatteet ja urheiluvaatteet. Tarkastelin viime vuoden ostokirjanpitoa, ja totesin että jos ostoista lasketaan pois nuo edellämainitut, kokonaismäärä olisi mahtunut kirkkaasti näiden sääntöjen mahdollistamaan ostomäärään. Mutta ostin yleensä kerralla enemmän vaatteita, ja sitten vastapainona en moneen kuukauteen ostanut mitään. Sanoisinkin, että tehokkain tapa vähentää ostettujen vaatteiden määrää, on pyrkiä mahdollisimman moneen nollakuukauteen. (uusimuusa.fi)
Lisäksi tällä viikolla MeNaiset haastatteli minua sekä nettilehteen että printtilehteen siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikeaoppisesti. Nettilehden juttu luettavissa täällä.
Viikon podcastissa juttelen siitä, miten lastenhuoneen lelukaaosta voisi yrittää hallita.
Tässä podcastissa pohdin lapsille kertyviä leluja, niiden karsimista ja säilyttämistä.
Miksi leluja kertyy
Miksi mielestäni maltillinen määrä leluja on parempi kuin paljon leluja
Lasten vaikeuksista luopua leluista
Olisiko ratkaisu lelujen väliaikainen poistaminen ja vaihtaminen?
Podcastin kesto on 16:27.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin podcast näkyy myös muille.
Otin Netflixin ilmaisjakson, jotta voisin katsoa Marie Kondon työskentelyä. Kyseessä on siis Netflixin tuottama alkuperäissarja, jossa Marie Kondo kiertää USA:ssa erilaisissa perheissä tuomassa niihin elämänmullistavaa siivouksen taikaa. Mukana on niin leskeksi jäänyt rouva, esikoistaan odottava pariskunta, eläkeläispariskunta, pikkulapsiperhe ja lapseton pariskunta joka pelkää vanhempien pitävän heitä edelleen lapsellisina.
Ohjelman formaatti on selkeä, ja se noudattelee tiiviisti vastaavanlaisten muodonmuutosohjelmien tyyliä. Ensin esitellään henkilöt, sitten Marie lennähtää paikalle kuin eksoottinen perhonen, ja pistää ihmiset kaivamaan kaappinsa tyhjiksi. Ennen kuin käydään töihin, Marien haluaa ”tervehtiä kotia”, eli meditoida hetken lattialla istuen. Tavarat käydään konmarin periaatteiden mukaisesti tavararyhmittäin läpi. Ensin vaatteet, sitten kirjat ja paperit, sitten kaikki muu, eli niin sanottu ”komono”, ja lopuksi tunnepitoiset tavarat. Olen aina ihmetellyt komonoa, koska kodeissa on niin hervoton määrä kaikkea tavaraa, joka ei kuulu vaatteisiin tai kirjoihin tai papereihin. Tässä ohjelmassa komono tarkoittaa keittiötä ja autotallia, joka amerikkalaisittain palvelee kaiken mahdollisen säilöpaikkana (paitsi auton, joka ei tietenkään talliin mahdu). Lopuksi sitten hihkutaan onnesta, kun koti on saatu järjestykseen ja turhaa tavaraa on kannettu kassikaupalla ulos.
Marie Kondo kannustaa.
Netflixin konmari-ohjelma kuuluu sellaisten hyvän mielen ohjelmien sarjaan, joissa osallistujia ei nöyryytetä eikä aseteta naurunalaisiksi. Ihmiset ovat selvästi täysivaltaisia ja järkeviä ihmisiä, eikä katsojalle tule epämiellyttävä tirkistelevä olo. Amerikkalaisittain talot ja tavaramäärät ovat isoja, mutta kukaan ei varsinaisesti tunnu kärsivän hamstraamisesta tai muista elämänhallinnan ongelmista. Tämä on mukavaa vaihtelua.
Minut yllätti ohjelmassa se, miten herttainen Marie Kondo tuntui olevan. Kirjojen perusteella hänestä saa varsin tiukan käsityksen. Säännöt ovat ehdottomia eikä muita vaihtoehtoja ole. Mutta ohjelmassa Marie osoittaa yllättävää joustavuutta. Hän antaa yhden asiakkaan poiketa järjestyksestä kokonaan, koska tämä ei saa rauhaa, ennen kuin oli käynyt muistoesineensä läpi. Vaikutti myös siltä, ettei Marie ollut kovin tarkka siitä, käsiteltiinkö ensin kirjat vai komono. Yhdessä tietoiskussa Marie myös viittaa siihen, että tavaroita ei kenties saa kerralla käytyä läpi täydellisesti, vaan että myöhemmin haluaakin luopua tavaroista, joista ei aiemmin halunnut erota. Tämähän on täysin vastoin alkuperäistä konmarilinjaa, jossa painotetaan sitä, että yksi ”maritus” riittää. Tämä kaikki on minusta ilahduttavaa tervejärkisyyttä, joka ei kirjoista välity.
Tuntuukin siltä, että Marie onkin ajan myötä tullut ymmärtäväisemmäksi ihmisten arkielämän suhteen. Hän antaa ihmisten miettiä tavaroidensa kanssa niin pitkään kuin on tarpeellista, eikä hän toru ketään. Toinen yllätys, jota ei ehkä huomaa ellei asiaan kiinnitä erityistä huomiota, on se, kuinka kauan osallistujilla meni prosessiin. Vaikka mukana oli Konmarin ylipapitar, aikaa saattoi kulua monta viikkoa, lähes pari kuukautta. Minusta tämä kertoo vain siitä, että koko kodin raivaaminen on vaivalloista ja aikaavievää. Monilla oli raivattavana esimerkiksi kokonainen autotalli tungettuna täyteen tavaraa. Ei sellaista yhdessä päivässä saa setvittyä millään. Vaatteitakin oli monilla niin paljon, että näköjään niihin meni kaikilla noin viikko.
Tässä tuleekin esiin se, mitä konmarissa eniten kritisoin. Minusta on älytöntä ottaa kaikki vaatteet kerralla esille, kasata kaikki kirjat keskelle olohuonetta ja sitten yksi kerrallaan alkaa niitä tarkastella. Sellaista urakkaa ei millään saa tehtyä yhdessä tai parissa päivässä. Sitten on vielä hankkiuduttava niistä poisvalituista eroon, ja järjestettävä pidettävät takaisin kaappeihin ja hyllyille, vieläpä uudella tavalla viikattuna ja järjestettynä. Lopputulos tällaisesta on, että kodissa vallitsee kauhea kaaos niin kauan, kuin prosessi on kesken. Ilman ulkopuolista tukea prosessi jää herkästi tekemättä loppuun. Riskinä onkin, että alun into lopahtaa, ja lopputuloksena on kasa tavaraa keskellä lattiaa, muutama nyssykkä nurkassa ja epäonnistumisen tunne.
Kokonaisuudessaan sarja on harmitonta viihdettä kaikille, joita kodin järjestäminen kiinnostaa. Marien persoona on valloittava, eikä ohjelmasta muutenkaan löydy erityistä särmää. On hauska seurata, miten Marie yrittää selittää ilon tunnetta. Sen pitäisi kirjaimellisesti sykähdyttää rintakehässä, eikä kaikkien ole siihen helppoa eläytyä. Täytyy sanoa, että voisi tuottaa vaikeuksia minullekin löytää juuri oikeaa pirskahdusta.
Tänä vuonna kehitän näitä viikon vinkkejä sillä tavalla, että varsinaisten linkkien perään laitan myös linkit kaikkiin blogikirjoituksiin ja podcastiin, jonka olen ko. viikon aikana julkaissut. Jos siis et ole ehtinyt käydä lukemassa blogia viikon varrella, sunnuntaisin on täältä helppo kurkata kaikki uudet tekstit.
Ensimmäisenä linkkaan bloggajakollega Ilanan todella kiinnostavan raportin siitä, miten kävi kun 5-henkinen perhe pyrki elämään viikon mahdollisimman vähän jätettä tuottaen. Mukana ensin vertailuviikko, ja sitten testiviikko ja sen jälkeen analyysiä siitä, miten meni. Ilana havaitsi mm. että ruoanlaittoon ja kaupassakäymiseen meni merkittävästi enemmän aikaa nollahukkaviikon aikana. Jätteiden vähentäminen ei todella käy ihan yksinkertaisesti, etenkin ruokapakkauksista tulee todella paljon roskaa. Vaihtoehtona on usein hakea ruoka huomattavasti kauempaa kuin ennen.
Vuoden alkuun positiivinen uutinen: vain prosentin verran jätteestä päätyy kaatopaikalle, ja tämä on tilasto vuodelta 2017. Iso osa jätteestä poltetaan, mutta 39% kierrätetään muulla tavalla. Polttamisessa on omat ongelmansa, mutta on se sentään parempi kuin haudata maahan.
Arkijarki.netissä tällä viikolla:
Maanantaina julkaisin kattavat ohjeet kaikille, jotka haluavat että heidän lahjoittamansa vaatteet päätyvät vielä uudelleen käyttöön. Näin lahjoitat vaatteet oikein. Ilmeisesti ohjeille on ollut kysyntää, sillä tekstiä on jaettu jo monta sataa kertaa.
”Jos tämä on niin vaikeaa, niin heitän sitten suoraan roskiin” – No niinhän sille vaatteelle tapahtuisi myös lahjoitettuna! Eli lopputulos on sama.
Entä jos kerta kaikkiaan voimat eivät riitä, vaikka halua olisi? – Lajittelija ei voi tietää, onko huonokuntoisen vaatteen takana asenneongelma vai voimavarojen puute.
Arkijärjen omatkin korjauspinot kasvavat…
Miksi en luota H&M:n keräyksiin, enkä hirveästi muihinkaan.
Miksi minusta on ongelma, että länsimaista kuskataan vaatteita kehitysmaihin.
Miksi haluan, että omat roskani käsitellään Suomessa.
Tekstiilijätteen määrää pitäisi vähentää
Miksi pikamuoti on ongelma
Podcastin kesto on vähän yli 24 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin podcast näkyy myös muille.
Otetaan nyt sitten varsinainen teemaviikko, nimittäin käytettyjen vaatteiden teemaviikko. Kuten podcastissa toissa viikolla kerroin, tämän vuoden erityisen huomion kohteena on käytettyjen vaatteiden trafiikki omassa vaatekaapissani. Haluan tietää täsmälleen millaisia vaatteita karsin, minne ne päätyvät ja ylipäätään kaiken mahdollisen aiheesta.
Vuosi 2018
Vuonna 2018 joko sain käytettynä kaksi vaatetta: kotelomekon ja tuulitakin. Molemmat olivat melko uusia, mutta eivät enää entisille omistajilleen oikean kokoisia. Otin molemmat vastaan iloisena, sillä kummallekin on käyttöä. Mekkoa olen pitänyt jo kahdesti, takki odottelee hieman lämpimämpiä kevätsäitä. Käyttöön se tulee joka tapauksessa.
Tämän sain käytettynä lahjaksi.
En viime vuonna itse ostanut ainuttakaan käytettyä vaatetta. Kävi pari kertaa kirppiksellä, mutta koskaan ei sattunut tulemaan vastaan mitään kiehtovaa. Koska pelkkä halpa hinta ei enää nykyisin ole riittävä ostoperuste, en tuonut kotiin mitään. Olen kyllä tullut lahjavaatteidenkin kanssa tarkemmaksi. Aiemmin olen voinut ottaa vastaan jotain sellaistakin, minkä sopivuudesta vaatekaappiin en ole ollut ihan varma. Kiertoon ne ovat aina lopulta lähteneet.
En pitänyt kirjaa viime vuonna siitä, mihin kaikkialle käytettyjä mutta edelleen käyttökelpoisia vaatteitani päätyi, mutta varmuudella ainakin kahteen paikkaan: kirppikselle ja Fidalle. Myin pitkästä aikaa vaatteitani, kun lastenvaatekirppis otti myyntiin myös naistenvaatteita. Vein kassillisen kaikenlaista, ja hämmästyksekseni melkein kaikki kävi kaupaksi. Lisäksi muistan vieneeni kerran tai pari vaatteita myös Fidan liikkeeseen ja ainakin yhden kerran SPR:n Konttiin.
Uskokaa tai älkää, mutta nämä ovat käytössä edelleen.
Miten käy tänä vuonna?
Olen nyt erittäin hyvin tietoinen siitä, kuinka monta vaatetta ostan vuodessa, ja kuinka paljon vaatteita heitän loppuun kulutettuina roskikseen. Tänä vuonna haluan tietää, paljonko poistan kaapista vaatteita, joiden arvioin vielä kelpaavan jollekin käyttöön. Aion siis pitää täsmällistä kirjanpitoa tästä aiheesta, ja raportoin siitä tänne blogiin samaan tapaan kuin ennenkin. Haluan tietää, millaisia vaatteita ja kenkiä poistan, kuinka vanhoja ne ovat, minne ne toimitan ja miksi niistä haluan luopua. Maanantain postauksen jäljiltä harkitsen myös sitä, että merkitsen muistiin, kauanko niiden kierrätyskuntoon laittamisessa ja pakkaamisessa meni aikaa. Vuoden lopussa voisi katsoa, paljonko yhdeltä ihmiseltä oikeasti menee vaatteiden kierrättämiseen aikaa. En takaa että tämä viimeinen toteutuu täydellisesti, mutta asia on kyllä erittäin kiinnostava.
Otan tähän projektiin mukaan vain omat vaatteeni. Myös puoliso lahjoittaa omia vaatteitaan aika ajoin, ja lisäksi lastenvaatteita lähtee monta kertaa vuodessa eteenpäin. Ensimmäinen ei kuitenkaan kuulu minulle, ja jälkimmäinen taas on oma kokonaisuutensa. Lastenvaatteiden hyvä puoli on se, että nyt kun onnekseni suvussa on pienempiä ihmisiä kuin omat muksut, kierrättäminen on jokseenkin helppoa.
Koska olen nyt jo pari vuotta ”kuratoinut” vaatekaappiani erilaisten kapselikokeilujen ja ostolakon seurauksena. Juuri nyt tuntuu siltä, että poistettavaa ei taida hirveästi löytyä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että olen luultavasti väärässä. Olen kaikkien näiden seurantaprojektien alussa ollut sitä mieltä, että eihän tässä juuri raportoitavaa ole, mutta todellisuus on osoittautunut erilaiseksi. Niinpä en epäile, ettenkö tänäkin vuonna löytäisi runsaasti vaatteita, joista haluan syystä tai toisesta eroon.
Mitä mieltä olette? Kiinnostaako tällainen raportointi? Tai olisiko joku peräti lähdössä kaveriksi?
Tiesitkö, että myös lahjoitettu vaate voidaan joutua laittamaan hyväntekeväisyyskirpparilla suoraan roskikseen, vaikka vaate olisi ehjä ja käyttökelpoinen? Ja vielä ihan omaa syytämme. Kylmä tosiasia on, että jopa puolet lahjoitetuista tekstiileistä ei ole myyntikuntoisia, ja ne joudutaan lajittelemaan suoraan poltettavaksi. Tästä seuraa järjestöille turhia kuluja, eikä hyvää tekeviksi tarkoitetut vaatteet auta ketään. Tämä olisi kuitenkin usein helposti vältettävissä. Lue lisää, niin kerron miten vaatteiden lahjoittaminen tehdään oikein.
Pakkaa huolellisesti
Tekstiili- ja vaatelahjoitukset eivät päädy hyväntekeväisyyskirppareilla (esim. Fida, SPR, UFF) suoraan myyntiin, vaan useampi työntekijä käy ensin jokaisen vaatteen läpi. Vaatteet odottelevat keräyslaatikoissa ja rullakoissa jopa viikkoja, ja tämä pitää ottaa lahjoitustekstiileitä pakatessa huomioon.
Pakkaa vesitiiviisti! Tämä on erityisen tärkeää, jos viet vaatteita ulkona oleviin keräyslaatikoihin. Jos ulkona on märkää, laatikon pohjalla voi olla vettä. Ylipakatuissa, avoimissa kasseissa vaatteet kastuvat, ja muuttuvat saman tien käyttökelvottomiksi. Tekstiilikeräyslaatikoihin tuodut vaatteet tulisi pakata tiiviisti kunnolliseen muovikassiin tai jätesäkkiin, ja sulkea pussit teipillä. Kestokassit (esim. Ikean kassit) ovat huonoja, koska niitä ei saa kunnolla kiinni.
Pakkaa kengät pareittain, erilleen vaatteista! Laita kengät omiin pusseihin. Kun lahjoituskasseja puretaan, irtokengät eivät pysy yhdessä, ja parittomalla kengällä ei tee mitään. Lisäksi käytetyt kengät vaatteiden seassa ovat ikäviä, sillä pohjat ovat aina likaisia.
Täytä käsilaukut sanomalehdellä! Lahjoitukset odottelevat pinoissa pitkiä aikoja. Tyhjä käsilaukku menee lopullisesti lyttyyn ja menettää muotonsa ja muuttuu myyntikelvottomaksi. Jotta laukku kestäisi säilytyksen, se pitää tunkea täyteen sanomalehteä, että laukku säilyttää muotonsa.
Älä pakkaa vaatteita samaan kassiin muiden tavaroiden kanssa! Monet tahot ottavat vastaan muutakin kuin vaatteita, mutta tekstiilit käsitellään erikseen. Astiat ym. kannattaa pakata sanomalehteen, ja lahjoittaa suoraan myymälään.
Viikkaa vaatteet siististi! Vaatteet käyvät paremmin kaupaksi, kun ne ovat henkaroitavissa myyntiin suoraan kassista. Muista, että kukaan ei halua tonkia kassia, jonka sisältö vaikuttaa jo ensivilkaisulla vastenmieliseltä.
Huolittele vaatteet ennen lahjoitusta
Lähtökohta on tietenkin se, että vaate on puhdas ja myyntiin kelpaava, sillä hyväntekeväisyysjärjestöillä ei ole mahdollisuutta vaatehuoltoon. Vaatteita ei siis lahjoiteta suoraan päältä tai kellarin perukoilta, vaan ne pitää ensin pestä ja siistiä. Pienetkin reijät tai muut virheet ovat ongelma. Jos haluat, että vaate päätyy käyttöön, tee nämä korjaukset itse ennen lahjoittamista:
Kiinnitä napit ja korjaa pikkuvirheet! Kukaan muu ei sitä tee, rikkinäiset vaatteet menevät suoraan roskiin. Jos vaatteen tai laukun vetoketju on rikki, älä lahjoita. Tarkista lisäksi kaulukset, hihansuut ja kainalot. Niissä ei saa olla kellastumia, tahroja tai nukkaa.
Lahjoita vain puhdasta ja tuoksutonta! Poista tahrat, ja pese mieluiten hajusteettomalla pesuaineella. Kaikenlaiset hajut alentavat vaatteen myyntiarvoa ja haittaavat sen myymistä. Tämä koskee niin parfyymiä kuin kellarin ummehtunutta tuoksua. Jos vaate on kestotahrainen, se päätyy jätteeksi.
Poista nypyt itse! Kampaa nyppykammalla tai huristele nypynpoistajalla kaikki lahjoitettavat vaatteet. Jos vaate on kovin nyppyinen, sitä ei laiteta myyntiin vaan roskikseen. Jälleen kerran – henkilökunnalla ei ole resursseja kunnostaa vaatteita, ei myöskään poistaa nyppyjä.
Poista kaikki karvat! Jos vaatteessa on runsaasti eläinten karvoja, hiuksia tai pölyä, sitä ei voida laittaa myyntiin. Käytetty vaate täynnä jonkun vieraan ihmisen hiuksia on suoraan sanottuna ällöttävä.
Kaksi poikkeusta sääntöihin
Edellä mainitut ohjeet koskevat kaikkia vaatelahjoituksia, lukuunottamatta kahta poikkeustapausta: yli 30 vuotta vanhoja vintagevaatteita sekä alusvaatteita.
Vintagevaatteen voi lahjoittaa, vaikka siinä olisi jokin pieni vika. Vintage tarkoittaa siis ennen 90-lukua tehtyjä vaatteita. Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja.
Käytettyjä sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita ei voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, elleivät ne ole uutta vastaavassa kunnossa. Niissä ei voi olla mitään käytön jälkiä; ei tummentuneita pohjia, nyppyjä, rispaantuneita kuminauhoja, liestynyttä elastaania tai mitään muutakaan vikaa. Vintagealusvaatteet voi lahjoittaa, jos ne ovat ehjiä.
Lahjoita vaatteet niin, että ne voisi pukea suoraan päälle
Lopputulos on tämä: jos haluat, että vaatteesi saavat vielä uuden elämän jonkun muun ihmisen päällä, tee lahjoitus huolella. Mitä paremmassa kunnossa vaate on, sitä todennäköisemmin se päätyy vielä uudelle omistajalle. Ja sama päinvastoin. Millään lahjoituksia vastaanottavalla taholla ei ole resursseja ruveta korjaamaan, puhdistamaan, siistimään tai muutenkaan käsittelemään saatuja vaatteita. Jos vaate ei ole valmiiksi käyttökunnossa, se ei todennäköisesti myöskään päädy myyntiin. Mutta priimakin vaate menee pilalle, jos se kastuu matkan varrella, tai jos kenkäparista toinen häviää. Siksi huolellinen pakkaaminen on tärkeää.
Nämä ohjeet koskevat nimenomaan sellaisia kohteita, joiden kautta vaatteiden on tarkoitus päätyä vielä jonkun uuden ihmisen päälle. Siis erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten esim. Hope, SPR tai Fida. Jos taas kyseessä on Nextiilin tyyppinen kierrätyspaja (Tampereella), voi sinne yleensä lahjoittaa myös pikkuvikaisia vaatteita, sillä vaatteista tuunataan pajassa uusia juttuja. Tarkista vaatteiden lahjoitusohjeet aina ko. tahon nettisivuilta ennen pakkaamista.
Tämän linkin takaa löydät kattavan listauksen kohteista, jotka ottavat vastaan tekstiiliä ja vaatteita lahjoituksina. Lista koskee etenkin pääkaupunkiseutua, mutta sieltä löytyy myös valtakunnallisesti toimivia järjestöjä ja tahoja. Jos tekstiilijäte tai vaatteiden lahjoittaminen kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi Arkijärki-podcastia nro 50, jossa haastattelen Outi Pyytä. Outi on toiminut myös tämän artikkelin asiantuntijana.
Huh, tulipahan pitkä postaus! Tunnustan, että olen itse mokaillut tässä asiassa aiemmin ihan silkkaa tietämättömyyttäni. Opitteko uutta?
Kiti Kokkonen kokeili konmaria. Lopputuloksena oli kattoa hipova pino poistettavia vaatteita. Mutta mitä on mennyt pieleen, kun fiilikset olivat operaation jälkeen raskaat, eivätkä suinkaan euforiset? (anna.fi)
Saitko joulukukkia, joita et halua heittää pois? Tässä jutussa kerrotaan, miten joulukukat saa kukkimaan uudelleen ensi syksynä. Se tosin vaatii aika paljon vaivannäköä, mutta arvelen että viherpeukaloita saattaisi kiinnostaa. Itse olen tyrkännyt kukinnan lopettaneen joulutähden parvekeruukkuun muiden kukkien jatkoksi. Siellä se menestyi hyvin, vaikka ei kukkinutkaan uudestaan. (mtv.fi)
Tämä on kiinnostava juttu: onko puu hygienisempi materiaali leikkuulaudoille kuin muovi? Olen itse alkanut miettiä muovisten leikkulautojen mikromuovi-ilmiötä. Tervällä veitsellä leikatessa oletan, että muovista irtoaa pieniä paloja ruokaa. Mutta ajatus raa’asta kanasta puisella leikkuulaudalla on vähän ällöttävä. Tulisiko puu todella puhtaaksi käsitiskissä? Olen nähnyt lasisen leikkuulaudan, jonka väitettiin olevan veitsiystävällinen. Siis että veitset eivät tylsistyisi. Tämä ratkaisisi hygieniaongelman, mutta toimiiko se käytössä? Onko joku kokeillut? (Tekniikanmaailma)
Tässä podcastissa pistetään joulu pakettiin ja valmistaudutaan uuteen vuoteen.
Mitä kaikkea raivaan joulun jäljiltä
Miksi joulun jälkeen yleensä löytyy siivottavaa
Miten raivataan niin, ettei tule pahempi sotku kuin aloittaessa
Sekä pieni paasaus sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksestä. Älkää hyvät ihmiset dumpatko vanhoja laitteita minnekään, vaan toimittakaa ne vastuullisesti asianmukaiseen keräykseen!
Podcastin kesto 15 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, anna podcastille 5 tähteä, niin se nousee ranking-listoilla helpommin löydettäväksi.
