Tämä podcast jatkaa edelleen aiheesta vaatteiden kierrätys ja lahjoittaminen. Tällä kertaa käsittelen (ajoittain aika painokkaastikin) näitä aiheita:
- Miksi alunperin kirjoitin ohjeet lahjoittamiselle
- Millaisia reaktioita kirjoitus herätti lukijoissa
- ”Jos tämä on niin vaikeaa, niin heitän sitten suoraan roskiin” – No niinhän sille vaatteelle tapahtuisi myös lahjoitettuna! Eli lopputulos on sama.
- Entä jos kerta kaikkiaan voimat eivät riitä, vaikka halua olisi? – Lajittelija ei voi tietää, onko huonokuntoisen vaatteen takana asenneongelma vai voimavarojen puute.
- Arkijärjen omatkin korjauspinot kasvavat…
- Miksi en luota H&M:n keräyksiin, enkä hirveästi muihinkaan.
- Miksi minusta on ongelma, että länsimaista kuskataan vaatteita kehitysmaihin.
- Miksi haluan, että omat roskani käsitellään Suomessa.
- Tekstiilijätteen määrää pitäisi vähentää
- Miksi pikamuoti on ongelma
Podcastin kesto on vähän yli 24 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin podcast näkyy myös muille.
Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Hei, en ole kuunnellut podcastiasi. Asiat vain ovat aika monimutkaisia. Hiljattain oli HS:ssa bangladeshiläinen vaatetyöntekijä, joka palkallaan koulutti nuorempia sisaruksiaan ja vetosi, etteivät kuluttajat lopettaisi vaatteiden ostamista. Vein ”kuratoimani” neuletakin Fidaan ja näin siellä olevat aika nuhjuiset vaatteet. En oikein usko niiden kiertävän, vaikka ne oli lajiteltu myyntikelpoiseksi. Miksi tämä kaikki problematiikka kaadetaan naisten niskaan? Kehitysmaiden naiset työskentelevät nälkäpalkalla ja kehittyneiden maiden naiset, jotka omissa yhteiskunnissaan ovat usein pienituloisia, miettivät kierrätystä ja ovat ostolakoissa. Pitäisikö nostaa katse niihin mekanismeihin ja rahavirtoihin, jotka ovat tämän takana.
Mielenkiintoinen näkökulma! Kyllähän miehetkin tuottavat tekstiilijätettä, ostavat pikamuotia ja lahjoittavat vaatteitaan. Olisiko taas kyse siitä, että tutkimustenkin mukaan miehet eivät ole eettisistä ja ekologisista kysymyksistä samalla tavalla kiinnostuneita kuin naiset. Miksi näin on, on asia johon en osaa vastata. Mutta epäilen että jotain tällaista tässä on taustalla. Miksi naisilla on ekotuska, mutta miehillä ei?
Ei pelkästään ekotuskasta tai sen puutteesta ole kyse vaan myös rahasta ja vallasta.
Olisi kiva, jos nämä podcastit olisivat kirjoitettuinakin, kun on meitä, jotka emme missään tapauksessa milloinkaan jaksa käyttää 24 minuuttia sellaiseen, minkä lukisi itse viidessä minuutissa (arvio perustuu omien kirjotusten ääneenlukuun. Silloin kun vielä piti pitää päivänavauksia, kolmeen minuuttiin oli turha yrittää kirjoittaa arkkia enempää. Toisaalta luen 60 sivua tunnissa. Ennylimalkaan ymmärrä, kenellä on aikaa käyttää kuunteluun/katseluun, kun lukeminen on niin paljon nopeampaa)
Nämä podcastit eivät ole etukäteen kirjoitettuja, vaan juttelen vapaasti muistiinpanojeni pohjalta. Joskus niitä on enemmän, joskus tulee ihan vain tajunnanvirtaa 🙂 Nämä on vähän kuin radio-ohjelmia, jos johonkin pitäisi verrata. Mutta podcastien idea (minusta) onkin se, että niitä voi kuunnella samalla kun tekee jotain muuta. Kuuntelen aina podcasteja tai äänikirjoja kun olen lenkillä, teen kotitöitä, siivoan tai vaikka ajelen autolla jonnekin. Lukeminen on nopeaa, ja minäkin luen paljon, mutta en voi lukea samalla kun teen jotain muuta. Siksi podcastit ovat käteviä. Joten valitettavasti täytyy tuottaa pettymys, ja todeta että tämän kattavampia tekstiselostuksia ei podcasteista ole tulossa. Mutta kannattaa silti joskus kokeilla podcastejakin, voi olla että sittenkin tykkäät. Ei ehkä välttämättä tästä podcastista mutta mahdollisesti jostain muusta. Valinnanvaraa on nykyisin vaikka kuinka!
Täysin samaa mieltä!
Samaa mieltä siis Suvin kanssa!
Kulutuksen vähentämisestä (vaatteet, tavarat, palvelut) on haittaa elinkeinonharjoittajille ja työntekijöille. Bangladeshiläiselle vaatetyöntekijälle on haittaa, jos vaatteita ei osteta. Lentomatkailun vähentämisestä on haittaa turistikohteiden elinkeinolle. Lihasyönnin vähentämisestä haittaa lihatuottajille jne. Miten auttaa bangladeshiläistä vaatetyöntekijää, jos haluaa kuitenkin tukea kestävää kehitystä eikä ostaa huonolaatuisia vaatteita?? Kuten sanottu, asiat ovat monimutkaisia.
Miehetkin kokevat ekotuskaa, mutta ehkä se näkyy eri tavalla. Oma puolisoni miettii ruokaa, auton kulutusta, sähkökulutusta, laitteiden kestävyyttä ja energiatehokkuutta jne. Puolison ansiosta meillä on ekosähkö, uudet lamput ovat ledejä, ”ympäristöystävällisempi” auto jne. Mitä vaatteisiin tulee, puolisoni vaatteet ovat parempilaatuisia esim. puuvilla on kestävämpää ja paksumpaa kuin omissa vaatteissani. Puolison kuluttaa vaatteet oikeasti loppuun ja heittää ne roskiin, kun ne ovat rikki. Puolisoni ei tarvitse kokea ekotuskaa vaatteista, koska hänellä ei ole halpisketjujen huonolaatuisia vaatteita. Lapseni ostavat nuorisomuotia ja heidän ja mieheni vaatteissa on suuri laatu ero.
Minä muuten kuuntelen mielelläni podcastejäsi. Ne ovat juuri sopivan pituisia työmatkalla kuunneltaviksi.
Asiat ovat monimutkaisia, mutta en voi perustella itselleni pikamuodin ostamista sillä, että sitten joku jää ilman työtä. Jos ostan pikamuotia enkä esimerkiksi jotain kalliimpaa ja laadukkaampaa, niin sitten joku, joka valmistaa niitä laadukkaampia vaatteita, jää ilman työtä. Minun täytyy tehdä sellaisia valintoja, jotka ovat linjassa oman arvomaailmani kanssa. Se tarkoittaa myös sen hyväksymistä, että kaikkia ei voi yksi ihminen auttaa. Tämä on vähän hankalaa kyllä, sillä aina on joku, joka kärsii, olipa oma ratkaisu mikä tahansa. Sen takia minusta on hyödyllisintä ensinnäkin noudattaa omia arvoja, ja sen lisäksi yrittää nähdä asiat kauempaa, jotta kokonaisuutta olisi helpompi arvioida.
Kiva kuulla että olet tykännyt podasteista 🙂 Niiden pituutta on vaikea pitää juuri saman mittaisena, mutta noin 20 minuuttia tuntuu olevan aika tyypillinen aika. Itse tykkään noin puolen tunnin mittaisista, mutta aina ei asiaa riitä ihan niin pitkäksi aikaa, ja sitten taas juuri työmatkalle se saattaa olla jo liian pitkä.
Toki kuluttamisen vähentämisestä aiheutuu lyhyellä tähtäimellä haittaa niille joiden elinkeino kärsii. Mutta tällä kulutusvauhdilla on hieman pidemmällä aikavälillä haittaa koko maapallolle. Elinkeinoja on myös tullut ja mennyt aina, mikään ei ole pysyvää. Kukaan ei ajattele että lopettaa sähköpostien lähettämisen ja siirtyy kirjeisiin jotta postinkantajien elinkeino säilyisi.
Mietin tuossa äsken, että se että jätettä on vähemmän, hyödyttää varmaan välillisesti kaikkia ihmisiä.
Hei!
Kuuntelin podcastisi, koska aihe on minua kiinnostava. Tämä asia on omalla kohdallani hyvällä mallilla (tai ainakin paljon keskivertoa paremmalla ;o)), joten en varsinaisesti saanut mitää uutta tietoa, mutta muutama ajatus tai kysymys minulle silti heräsi:
Minusta on suurta tuhlausta heittää esim. irronneen napin vuoksi hyvä kuntoinen minulle vaikkapa liian iso tai pieni vaate roskiin(=polttoon), jos en jaksa/pysty/halua sitä nappia itse ommella eikä kukaan muukaan ole sitä keräyslaatikkoa varten valmis tekemään. Olen sitä mieltä, että edellä kuvatussa tilanteessa olen itse velvoitettu etsimään tuotteelle seuraavan käyttäjän (ilman välikäsiä).
Usein seuraava käyttäjä ottaa vaatteen heti käyttöön ilman napin ompelua tai jopa ompelee sen itse. Pointtina siis, että kun on oikea tarve ei napin puuttuminen, pieni kuluminen tai jopa pieni huomaamaton reikä usein haittaa vaatteen käyttöä. Mutta ymmärrän toki, ettei tällaiselle seuraava käyttäjä löydy minkään keräysjärjestön kautta (koska menee ns. käyttökelvottomana polttoon).
Tällaisessa tilanteessa tiedän itse toimivani oikein, mutta en ole varma pitäisikö minun vielä huolehtia myös siitä, että miten minulta saatu vaate jatkaa matkaansa tuon seuraavan käyttäjän jälkeen… Kun lopultahan se vaate kuitenkin on jätettä.
Toinen mieleeni tullut asia on, että onko sinulla tietoa miten ihan tavallinen kuluttaja voisi varmistua siitä, että hänen hylkäämänsä 100%-kuitu varmasti päätyisi oikein kierrätettäväksi? Kun eihän se, että kuitu on kierrätettäväksi kelpaavaa vielä tarkoita, että se myös kierrätetään eikä se esim. päädy siinä samassa sekoitepaalissa vaikka sinne Afrikkaan.
Lisäksi nykyvaatteesta voi vaatetta hankkiessa todella harvoin varmuudella sanoa sen olevan pitkäikäinen… Tosin helppoa on tietää, milloin se ei sitä varmuudella ole!
Oman kortensa kekoon voi kantaa ainakin hankkimalla harkiten ja sinun sanoin olemalla Lopettaja eli pyrkimällä käyttämään hankkimansa itse loppuun!
Olen kommentoinut tässä ketjussa aikaisemminkin. Jokin perimmäisen logiikan puute tässä jotenkin on. Jos laittaa vaatteen kierrätykseen, on tietenkin toivottavaa, ettei kuormita esim, hyväntekeväisyysjärjestöä jätteellä. Mutta onko sillä niin väliä, että vaatteelle löytyy tyytyväinen käyttäjä. Lopulta vaatteesta tulee kuitenkin jäte. Mielestäni tässä kuten monessa muussakin asiassa ratkaisevaa on raha. Kun vaatteiden hinta on tarpeeksi suuri, vaihtoehtoiskustannus voi hyvinkin olla käytetty vaate tai sitten jätetään ostamatta kokonaan.
Kuormitus tapahtuu ostohetkellä.
Tähän tulokseen minäkin tulen tuossa podcastissa.
On epärealistista odottaa että kaikki maailman ihmiset alkaisivat maksaa jokaisesta vaatteestaan korkeita hintoja. (Toki siinä täytyy huomioida sekin että varallisuuserot eivät tule katoamaan varmasti ikinä täysin ja toisen kallis tulee aina olemaan toiselle paljon halvempi, ja siten mahdollisesti huomattavasti vähemmän harkintaa vaativa hankinta.) Niin kauan kuin nykyinen tilanne jatkuu, eli että jo olemassa olevia, jo valmistettuja vaatteita on tarjolla ja kierrossa valtavia määriä on perusteltua on että niitä myydään edullisesti käytettynä eteenpäin, jotta ne ovat mahdollisimman houkutteleva vaihtoehto uuden ostamiselle.
Ja silloin on toki erityisen tärkeää että niille kiertoon päätyneille vaatteille todella löytyisi uusi käyttäjä. Jos vaatetta ei saisi käytettynä moni ostaisi sen sitten uutena, ja yhden vaatteen valmistuksen sijaan pitäisi käyttää luonnonvaroja useamman vaatteen valmistukseen. Ei se ole niin monimutkaista. Niin kauan kuin ihminen ostaa tarpeeseen ja todella käyttää ostoksiaan on ehdotonta hyötyä siitä että sama tuote voi palvella useampaa käyttäjää.
Hyväntekeväisyysjärjestöt tekevät todella huonoja ratkaisuja jos ne laittavat jätteeseen pikkuvikaisia laatuvaatteita. Kuten olen varmasti sanonut ennenkin ompelen todella mielelläni jonkun ratkenneen sauman tai uuden napin vaatteeseen, jos siten saan mieluisan, kestävän vaatteen edullisesti (ja ympäristöä säästäen). Mieluummin myös ompelen sen sauman itse siististi kuin ostan jonkun taitamattoman ompelijan hutaiseman pilatun vaatteen – sen rumasti korjatun purkaminen kun on rasittavampaa kuin pelkkä korjaava ompelu. Ja onhan se ihan naurettavaa kuvitella että laadukas puolikäyttämätön villakangastakki muuttuu roskaksi kun siitä irtoaa nappi! Mutta monellako sitten on kotona tuhansia nappeja varastossa, että voisi valita vastaavan ommeltavaksi sen kadonneen tilalle… Tai moniko lähtee ilmaiseksi lahjoitettavaa vaatetta varten erikseen hankkimaan pussillista nappeja ja vaihtamaan sitten niitä kaikkia?
Toisaalta noita reikäisiä näkyykin aika usein myynnissä eri toimijoilla, joten tiedä sitten onko järjestöjen käytäntö sama kuin puheet vai hoitaako lajittelua pääasiassa epäpätevä henkilöstö? Itse ihmettelen sitä että jälleenmyyntiin päästetään kulahtaneita huonolaatuisia vaatteita, kuten nukkaantunutta polyesteriä. Siitä ei pienellä huollollakaan saa pitkäikäistä laatuvaatetta uudelle käyttäjälle, kun se ei sitä ole ollut ensimmäisellekään.
Tarkoitin siis, että kuormitus tapahtuu ostohetkellä, olipa hinta mikä tahansa. Vaatteiden hintataso on romahtanut viime vuosikymmeninä, ja se näkyy näiden lahjoitusten määrässä. Käytetty maksaa saman kuin uusi. Siinä tilanteessa pikkuvikainen alkaa jäädä alakynteen, ellei sitten suorastaan ilmaiseksi anneta. Toisaalta tämä hintataso on varmasti väistämättä vaikuttanut siihen, millaisella innolla ihmiset vaatteitaan huoltavat. Jos vaate on kallis, lienee korkeampi motivaatio esimerkiksi säästää varanapit, ja ommella nappi takaisin, kuin jos arvioi työhön käytetyn ajan ja vaivan olevan korkeampi kuin uuden ostaminen. ”Ennenvanhaan” vaatteita huollettiin kunnolla, käsittääkseni juuri siksi, että uudet olivat kalliita.
En osaa ottaa kantaa siihen, kuka noita vaatteita lajittelee. Käsittääkseni kirjo on laaja, huippuammattilaisista tukityöllistettyihin.
Minusta ratkaisevaa on aika, jonka vaate on jollakin käytössä! On käyttäjä sitten vaatteen kaupasta ostanut tai sen esim. neljäs jatkokäyttäjä, kunhan uutena ostosta jätteeksi matka on AJALLISESTI mahdollisimman pitkä. Nykyisin valitettavasti pitkä matka tuntuu ajan sijasta tarkoittavan kilometrejä…
Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että ostopäätös ratkaisee, niin olemme tällä hetkellä todella kaukana siitä, että kunnollisiin ostettaviin olisi vaihtoehtoja. Kärjistetysti on vain valittava huonoista vähiten huono tai tehtävä kompromissi jollakin muulla osa-alueella. Enkä nyt tarkoita rahaa, vaan esim. vaatteen istuvuutta tai hyvää väriä juuri sinulle. Myös jos vaatteen kankaan laatu on hyvä ei se välttämättä ole vielä vaatteena laadukas ja pitkäikäinen. Pitkäikäinen vaate kun on todella monen asian summa.
Myös käytettyinä ostettavissa vaatteissa alkaa olla sama haaste, koska on jo niin (=liian) pitkä aika siitä kun enemmistö tuotetuista vaatteista on ollut jotakuinkin kunnollista ja laadukasta. Eli myöskään suuri osa käytettyinä hankituista ei enää ole kierrossa (tai käytössä) kovin pitkään.
Nythän tilanne on jo se, että varsin suuri osa tänäpäivänä tuotetuista vaatteista on jätettä jo ennenkuin kukaan ostaa sitä vaatekaupasta ensimmäistä kertaa. Tilanne on kestämätön.
Ensimmäiseen kysymykseen: olen samaa mieltä, että tietenkin se nappi pitäisi siihen itse kiinnittää, jos haluaa että vaate menee käyttöön. Mutta tämä koskee tällaista anonyymiä lahjoittamista. Kaverille tai facebook-kirppiksellä voi saada menemään pikkuvikaisenkin, kunhan ostaja tietää, mitä on saamassa. Eli jos vastaanottaja tietää mitä saa, virheet on ok. Jos taas antaa hyväntekeväisyyteen, virheet ovat ongelma.
TOinen kysymys on hankalampi, enkä osaa siihen suoraan vastata. VOi kysyä Outilta, mutta epäilen että kuluttaja ei voikaan tästä mitenkään varmistua. Tämäkin on yksi niistä syistä, miksi tämänlaisen kierrätyksen varaan ei voi vielä laskea, ennen kuin teknologia kehittyy sellaiseksi, että kuitukierrätys alkaa olla sekä helppoa että kannattavaa. Tietyt keräykset, kuten vaikka Finlaysonin liinavaatekeräykset ovat kohtuullisen luotettavia, koska etukäteen on tiedossa, mitä niistä kerätyistä tekstiileistä ollaan tekemässä.
Eli olisiko sinusta, tällä tietämyksellä, parempi, että oikeasti kierrätettäväksi kelpaavakin laitetaan polttoon? Vai mitä ehdotat ratkaisuksi loppuunpidetyille 100%:n luonnonkuiduilleni?
Jokainen tekee parhaaksi katsomallaan tavalla, joten en kehota tässä toimimaan suuntaan tai toiseen, mutta kerron miten itse teen. Laitan kaikki sellaiset tekstiilit, joille ei enää uutta käyttöä pysty keksimään, roskiin. Käytännössä kierrätän kotona luonnonkuidut vielä siivousräteiksi, ennen kuin poistan ne. Tällaistakin jätettä tulee niin vähän, että kuitukierrätyksen ollessa toistaiseksi niin pienimuotoista, olen katsonut että tämä on omassa tilanteessani paras ratkaisu. En usko, että niistä muutamasta tyynynliinasta olisi niin suurta hyötyä missään, että niiden kuljettaminen jonnekin olisi kannattavaa.
Toimin itse samoin, mutta en kovin hyvällä omallatunnolla. Haluaisin, että nämä voisi kierrättää. Siitä olisi hyötyä jonkin uuden tuottamisessa ja kun toisaalta riittävästi lämpöenergiaa syntyy jo muusta kierron lopettaneesta jätteestä.
Itse epäilen että juuri kierrätys on osa ongelmaa. Ketjut tarjoavat kierrätystä ja antavat palkaksi lahjakortin. Kaikki tuntuvat arvostavan aivan suunnattomasti niitä poistamiaan vaatteita – jos ne olisivat oikeasti hyviä, ei niitä kai laitettaisi kiertoon anonyymeille vastaanottajille. Olen myös huomannut, että yksilötasolla hyvät tulot korreloivat negatiivisesti ostettujen vaatteiden määrään.
Tarkoitin oikeaa kierrättämistä eli kuidun jatkojalostusta jokun toisen tuotteen raaka-aineeksi, en jätteen siirtämistä hekilöltä tai paikasta toiseen.
”Olen myös huomannut, että yksilötasolla hyvät tulot korreloivat negatiivisesti ostettujen vaatteiden määrään.”
Itse en ole tällaista huomannut. Toisaalta hyvätuloisen on helpompi irrottaa rahaa moniin hankintoihin jos ostaminen tuo mielihyvää – tai toisaalta helpompi ostaa vain juuri mieleisensä tuote joten ei tarvitse ostella montaa ”melkein hyvää” kun sellaisen sattuu halvalla saamaan. Loppukädessä kyse on vain persoonallisuuksien eroista. Hyvätuloisen on helpompi miellyttää itseään koska valinnanvaraa on enemmän, sekä vaatteissa että käyttäytymismalleissa.
Päivitysilmoitus: Lahjoita vaatteet oikein kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön - Outi Les Pyy Outi Les Pyy