Kesäkuun kirppislöydöt

Kesäkuussa ostin kaiken taloyhtiön pihakirppikseltä. Saldo näyttää tältä:

  • 2 kesäiset farkut
  • rihkamakoruja (saatu)

Myynnissä oli paljonkin kivoja vaatteita ihmisillä, mutta lopulta ostin itselleni naapurin vanhat farkut. Ne olivat kahdet samanlaiset, mutta eri väriset; mintunvihreät ja hailakan vaaleanpunaiset. Sekä koko että malli sattuivat sopimaan täydellisesti, ja 3 euroa kappaleelta tuntui sopuhinnalta. Nämä eivät ole oikeastaan varsinaista farkkukangasta, vaan jotain kevyempää ja hyvin joustavaa. Ostin aiemmin keväällä punaiset farkut kirppikseltä myös, mutta en ole pitänyt niitä vielä kertaakaan. Ne tuntuvat jotenkin turhan tiukoilta, vaikka sovitin ne ennen ostamista. Nämä sen sijaan olivat kuin minulle tehty. Olen pitänyt molempia värejä, ja kunhan ilmat taas hieman viilenevät pidän niitä lisää.

Eikö olekin kesäiset värit!

Samalta kirppikseltä esikoinen sai lahjaksi toiselta naapurilta valtaisan kasan rihkamakoruja. Niitä oli niin paljon, että lapsi pyysi auliisti minuakin valitsemaan sieltä muutaman korun itselleni. Joukossa oli kaikkea mahdollista itse askarrelluista helminauhoista hiussolkiin, strassikaulanauhoihin ja mitä erilaisimpiin rannerenkaisiin. Osa oli peräisin ehkä pääsiäismunasta, mutta osa oli selvästi ”oikeita” koruja. Valitsin yhden pitkän kaulakorun, joka oli punottu metallista ja pienistä helmistä, sekä kolme erilaista rannekorua. Nämä korut tulevat myös käyttöön vähitellen. Tällaisia pukukoruja hankin mielelläni käytettyinä. Valikoimaa riittää, ja hinnat ovat yleensä kohdallaan. Tällä kertaa saalis oli peräti ilmainen. Kiinnostaisiko korukokoelmani? Voisin esitellä sen täällä. En käytä kuviollisia kankaita, vaan tuon vaatteisiin väriä ja yksityiskohtia koruja vaihtelemalla. Siksi pidän siitä, että korut ovat aika isoja, värikkäitä ja selkeitä.

Kaikki muu on rihkamaa, mutta tuo ylin rannerengas saattaa olla oikeista kivistä tehty. Mukana lienee lasiakin, mutta ainakin ametistit näyttävt aidoilta.

Viimeiseksi sain kaveriltani pienen Marimekon pussukan. Tämä nyt ei ole vaate eikä oikeastaan asustekaan, mutta listataan mukaan. Tämä on vanha, en tiedä miltä vuosikymmeneltä, mutta olisiko värin ja kuosin perusteella ehkä 90-luvulta? Pussukka on todella siisti, ja se on juuri sopivan kokoinen käsilaukkuun sisäpussukaksi. Sinne voi laittaa mitä tahansa pientä tavaraa, jonka ei halua seilaavan laukun pohjalla irrallaan. Kaveri olisi antanut sen lapsille leikkiin, mutta nappasin sen itselleni. Tällä kertaa toisen roskasta tuli todellakin toisen aarre! Virheetöntä vintage-Marimekkoa ei pidä päästää käsistään.

Tunnistaako joku, miten vanhaa tuotantoa tämä on? Sisältä pussukka on punaista muovia, eli jonkinlaiseksi meikkipussiksi se on ehkä alunperin suuniteltu. Koko noin 20×20 cm. 

Tämän kuun ostokset tulivat erittäin halvoiksi, ja lisäksi kaikki oli käytettyä. Olen näistä kaikista tosi iloinen. Myönnän, että shoppailuhammasta on vähän kolottanut alennusmyyntien alettua, mutta en ole edes käynyt kaupoissa. Kuten jo kerroin aiemmin, olen edelleen menestyksekkäästi ohittanut sen turmiollisen ystävämyynnin, enkä ole muutenkaan ostanut mitään turhaa. Kuten tammikuussa päätin, haluan ohjata ostamistani entistä enemmän käytettyjen vaatteiden suuntaan, joten tämä kuukausi meni kuin oppikirjasta.

Miten teidän kuukausi on mennyt?

Mitä tapahtuu poistetuille vaatteille?

Otetaan nyt sitten varsinainen teemaviikko, nimittäin käytettyjen vaatteiden teemaviikko. Kuten podcastissa toissa viikolla kerroin, tämän vuoden erityisen huomion kohteena on käytettyjen vaatteiden trafiikki omassa vaatekaapissani. Haluan tietää täsmälleen millaisia vaatteita karsin, minne ne päätyvät ja ylipäätään kaiken mahdollisen aiheesta.

Vuosi 2018

Vuonna 2018 joko sain käytettynä kaksi vaatetta: kotelomekon ja tuulitakin. Molemmat olivat melko uusia, mutta eivät enää entisille omistajilleen oikean kokoisia. Otin molemmat vastaan iloisena, sillä kummallekin on käyttöä. Mekkoa olen pitänyt jo kahdesti, takki odottelee hieman lämpimämpiä kevätsäitä. Käyttöön se tulee joka tapauksessa.

punainen urheilutakki
Tämän sain käytettynä lahjaksi.

En viime vuonna itse ostanut ainuttakaan käytettyä vaatetta. Kävi pari kertaa kirppiksellä, mutta koskaan ei sattunut tulemaan vastaan mitään kiehtovaa. Koska pelkkä halpa hinta ei enää nykyisin ole riittävä ostoperuste, en tuonut kotiin mitään. Olen kyllä tullut lahjavaatteidenkin kanssa tarkemmaksi. Aiemmin olen voinut ottaa vastaan jotain sellaistakin, minkä sopivuudesta vaatekaappiin en ole ollut ihan varma. Kiertoon ne ovat aina lopulta lähteneet.

En pitänyt kirjaa viime vuonna siitä, mihin kaikkialle käytettyjä mutta edelleen käyttökelpoisia vaatteitani päätyi, mutta varmuudella ainakin kahteen paikkaan: kirppikselle ja Fidalle. Myin pitkästä aikaa vaatteitani, kun lastenvaatekirppis otti myyntiin myös naistenvaatteita. Vein kassillisen kaikenlaista, ja hämmästyksekseni melkein kaikki kävi kaupaksi. Lisäksi muistan vieneeni kerran tai pari vaatteita myös Fidan liikkeeseen ja ainakin yhden kerran SPR:n Konttiin.

kierrätyskengät
Uskokaa tai älkää, mutta nämä ovat käytössä edelleen.

Miten käy tänä vuonna?

Olen nyt erittäin hyvin tietoinen siitä, kuinka monta vaatetta ostan vuodessa, ja kuinka paljon vaatteita heitän loppuun kulutettuina roskikseen. Tänä vuonna haluan tietää, paljonko poistan kaapista vaatteita, joiden arvioin vielä kelpaavan jollekin käyttöön. Aion siis pitää täsmällistä kirjanpitoa tästä aiheesta, ja raportoin siitä tänne blogiin samaan tapaan kuin ennenkin. Haluan tietää, millaisia vaatteita ja kenkiä poistan, kuinka vanhoja ne ovat, minne ne toimitan ja miksi niistä haluan luopua. Maanantain postauksen jäljiltä harkitsen myös sitä, että merkitsen muistiin, kauanko niiden kierrätyskuntoon laittamisessa ja pakkaamisessa meni aikaa. Vuoden lopussa voisi katsoa, paljonko yhdeltä ihmiseltä oikeasti menee vaatteiden kierrättämiseen aikaa. En takaa että tämä viimeinen toteutuu täydellisesti, mutta asia on kyllä erittäin kiinnostava.

Otan tähän projektiin mukaan vain omat vaatteeni. Myös puoliso lahjoittaa omia vaatteitaan aika ajoin, ja lisäksi lastenvaatteita lähtee monta kertaa vuodessa eteenpäin. Ensimmäinen ei kuitenkaan kuulu minulle, ja jälkimmäinen taas on oma kokonaisuutensa. Lastenvaatteiden hyvä puoli on se, että nyt kun onnekseni suvussa on pienempiä ihmisiä kuin omat muksut, kierrättäminen on jokseenkin helppoa.

Koska olen nyt jo pari vuotta ”kuratoinut” vaatekaappiani erilaisten kapselikokeilujen ja ostolakon seurauksena. Juuri nyt tuntuu siltä, että poistettavaa ei taida hirveästi löytyä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että olen luultavasti väärässä. Olen kaikkien näiden seurantaprojektien alussa ollut sitä mieltä, että eihän tässä juuri raportoitavaa ole, mutta todellisuus on osoittautunut erilaiseksi. Niinpä en epäile, ettenkö tänäkin vuonna löytäisi runsaasti vaatteita, joista haluan syystä tai toisesta eroon.

Mitä mieltä olette? Kiinnostaako tällainen raportointi? Tai olisiko joku peräti lähdössä kaveriksi?