Tässä podcastissa pohdin usein kuultua lausahdusta, että jos kotona on sotkuista tai epäjärjestystä, ”ei pysty ajattelemaan kunnolla”.
Mietin mistä tämä johtuu, onko kyse todella siitä sekasotkusta vai sittenkin jostain muusta.
Keksin heti esimerkin, josta käy ilmi ettei kyse ole universaalista ilmiöstä
Pohdin, miksi minua sotku häiritsee, vaikka voin hyvin kääntää sille selkäni
Mietin myös, kärsivätkö miehet tästä samasta ongelmasta, vai onko kyse pikemminkin naisille tyypillisestä ajattelusta.
Podcast on tällä kertaa vähän lyhyempi, kesto noin 14 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Helmikuu on takanapäin ja minulla on pitkästä aikaa raportoitavaa vaateostosten saralla. Ensinnäkin en ostanut mitään, mitä olin alustavasti arvellut hankkivani. Uusien sukkahousujen sijaan parsin vanhat, ja olen porskutellut menemään niillä. En hankkinut myöskään talvisaappaita, joista olen vähän haaveillut.
Sen sijaan menin vanhojen tavaroiden liikkeeseen, jossa oli loppuunmyynti. Alunperin menin kysymään erään kaapin hintaa, mutta lopulta tulin ulos kahden uuden käsilaukun, yhden kaulakorun sekä kermakon ja sokerikon kanssa. Nämä viimeiset eivät kuulu minkään lakon piiriin, mutta raportoidaan nyt samaan syssyyn.
Ensimmäisen laukun valmistusajankohtaa en tiedä. Tunnistaako joku tätä tyyliä? Miltähän vuosikymmeneltä laukku voisi olla peräisin? Laukussa on lyhyt hihna, joten arvelen ettei se ole hirveän vanha. Siinä on myös magneettikiinnitys läpässä, mikä viittaisi siihen, että se on 60-luvulta aikaisintaan, tai sitten myöhemmältä ajalta. Se on strutsinnahkaa, sisältä vuoritettu, priimassa kunnossa. Tämän otan ihan arkiseen käyttöön, kun toppatakkikausi päättyy.
Sisällä ei valitettavasti ollut lappua, josta olisi voinut päätellä jotain laukun alkuperästä.
Toinen laukku oli varsinainen helmi. Se on iltalaukku 40-50 luvulta. Materiaali on kangasta ja lukon päällä on meripihkaa. Sisällä on pieni vetoketjutasku. Tämäkin ihanuus oli täysin moitteettomassa kunnossa. Tälle iltalaukulle oli jonkinlaista tarvettakin, siksi se varmaan sattui silmiin. Minulta meni rikki pari vuotta sitten yksi mieluisimmista iltalaukuistani, joten olen iloinen että löysin tämän.
Rakastan näitä yksityiskohtia!
Lisäksi ostin kaulakorun, sekin oli lukosta päätellen vanha. Minulla on visio tästä ohuen, vaalean kashmirneuleen päällä. Loppuunmyynnistä johtuen nämä aarteet maksoivat yhteensä 33 euroa. En muista, milloin olisin samalla rahalla saanut näin onnistuneita löytöjä.
Tämäkin oli virheettömässä kunnossa, ja juuri omaa tyyliäni.
Kun edellisessä podcastissa puhuin siitä, miksi vanhojen vaatteiden ostaminen on minulle välillä vaikeaa, tällä kertaa mitään esteitä ei ollut. Kauppa oli niin pieni, että vaikka tavaraa oli paljon, ei valikoiman selaamiseen kauaa mennyt. Tiesin jo ennalta, että en ole etsimässä aitoa vintagemekkoa, joten suurinta osaa en edes käynyt läpi. Kengät ja laukut tarkastin huolellisesti, sillä ne kiinnostivat eniten. Vaikka koko liike oli täynnä vanhaa tavaraa, sitä ominaishajua ei ollut. Mistähän se johtuu? Sen sijaan kaikki oli kauniisti esillä ja esimerkiksi koruvalikoimaa selasin hartaasti, ennen kuin tein valinnan. Tällaisissa liikkeissä asioiminen on mukavaa, toisin kuin perinteisillä kirppiksillä.
Ps. Onneksi joku ehti ostaa sen kaapin, ennen kuin ehdin tehdä ostopäätöksen. Hinta oli halpa mutta ei sille olisi ollut mitään paikkaa. Ei pidä ostaa sellaista, mitä ei voi järkevästi sijoittaa minnekään.
Tämä oli hauska kolumni matkustamisen epämukavuudesta. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että kun matkasta kertoo, ihmiset odottavan kaiken olleen mahtavaa, eivätkä odota kuulevansa minkäänlaista valitusta. Itse valitsen lomakohteet yleensä niin, että perillä ei pitäisi tulla suuria pettymyksiä, mutta sen sijaan se itse matkustaminen, siis paikasta toiseen siirtyminen kaikkineen on minusta aina ollut todella rasittavaa. Pakkaaminen, purkaminen, erilaisilla asemilla odottelu, asemalta päämäärään siirtyminen ja kaikki se asettumisen ja löytämisen hässäkkä on hyvin väsyttävää ja hankalaa. Siinä mielessä pystyin sympatiseeraamaan myös tämän kolumnin kirjoittajaa. (MeNaiset)
Tässäpä jälleen yksi menetelmä liian täyden vaatekaapin kanssa painiville. Tämä kuulostaa minusta vähän monimutkaiselta, mutta eri ihmisille sopii erilaiset tyylit, joten varmasti tällekin löytyy kannattajansa. Tässä siis ensin päätetään montako vaatetta tarvitsee (katsomatta kaappiin) ja sitten vasta karsitaan. (Kodin Kuvalehti via MeNaiset)
Iltalehdessä tarjoillaan kolmen minuutin niksi pikasiivoukseen. Ideana on, että kun tasot siivotaan tyhjiksi, kaikki alkaa näyttää siistimmältä. Kyllä tässä varmasti perää onkin. Mutta minun tekisi mieli kehittää tätä eteenpäin, tosin aikaa menee silloin enemmän. Kehittelen tästä omaa postausta tai podcastia lähiaikoina.
Tällä viikolla testasin blogissa, miten etikan ja soodan yhdistelmä toimii tositoimissa viemärin avaajana. Lue tulokset täältä.
Perjantain podcastissa puolestaan juttelin kirppiksistä, käytettyjen vaatteiden ostamisesta sekä siitä, miksi minulla on joskus vähän kynnystä ostaa käytettyä.
Miksi minulla ei ole enempää käytettynä ostettuja vaatteita? Luulen, että syyt sille, miksi kirppisostelu tuntuu hankalalta, ovat aika samoja mitä muillakin:
Nettikirppisten arvaamattomuus
Liian suuri valikoima
Se haju…!
Ja vielä hintakin, vaikkei tämä ehkä ole kovin rationaalista.
Juttelen myös hyvistä kirpparikokemuksista, sekä kerron millaiset käytettyjen vaatteiden ”markkinat” minulle parhaiten sopivat. Podcastin kesto on hieman alle 20 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Etikan ja soodan sanotaan avaavan tehokkaasti tukkeutuneet viemärit. Tämä on yksi klassikko-ohjeista, joihin etikkaa ja soodaa voidaan kodin siivouksessa käyttää. Etikka ja sooda ovat myrkyttömiä ja edullisia, eikä niiden kaatamisesta viemäriin ole ainakaan mitään haittaa. Kylpyhuoneen lavuaarin viemäri oli pahasti tukossa, joten pääsin vihdoinkin testaamaan, toimiiko tämä keino oikeasti.
Kodin myrkyttömät luottotuotteet.
Ideana siis on, että viemäriin kaadetaan ensin soodaa, ja sitten heti perään etikkaa. Sooda ja etikka reagoivat kemiallisesti, ja seos alkaa kuplia voimakkaasti. Olen aina epäillyt tämän systeemin toimivuutta, sillä sooda on emäksistä ja etikka hapanta. Yhdistettäessä ne neutraloivat toisensa, joten olen aina ihmetellyt, miten näillä voisi yhdessä puhdistaa mitään. Erikseen käytettynä molemmat ovat kyllä tehokkaita puhdistajia hieman eri tarkoituksissa.
Kaadoin viemäriin ensin soodaa. Sitä on muuten aika vaikea saada menemään sinne putkeen! Sain lopulta hammastikun avulla tökittyä jauhetta viemäriputkeen asti. Pelkästään kaatamalla se meinasi vain jäädä lavuaarin pohjalle tulpaksi. Soodan jälkeen hulautin perään väkiviinaetikkaa reilulla kädellä. Tuloksena oli runsaasti kuohua ja vaahtoa. Vaahto nosti lavuaariin pieniä likahitusia viemäriputkesta. Kun suurin osa vaahdosta oli parin minuutin päästä laskeutunut, kaadoin viemäriin vielä lisää etikkaa. Äänestä päätellen kuohunta jatkui syvemmällä putkessa, mutta vaahtoa ei enää juurikaan noussut lavuaariin. Annoin tämän vaikuttaa noin 15 minuuttia, ja sen jälkeen laskin kuumaa vettä perään.
Käsittelyn seurauksena viemäri veti hieman paremmin kuin ennen. Ero entiseen oli kuitenkin pieni, joten tein saman käsittelyn vielä uudestaan. Reaktiot olivat jälleen samat, ensin vaahtoa nousi paljon, ja myöhemmin vähän vähemmän. Odottelun jälkeen lopuksi kuumaa vettä perään. Tämän toisen käsittelyn seurauksena viemäri alkoi vetää vähän paremmin.
Toimiko se? No tavallaan, mutta lopputulosta ei voi verrata perinteisiin viemärinavausaineisiin. Päättelin niin, että nimenomaan kuohunta ja kupliminen on se, mikä putkea aukaisi. Loppulausuntoni on, että etikka ja sooda toimivat viemärin avaajina, jos tilanne ei ole kovin paha. Jos viemäri on aivan tukossa, kuten meillä oli, tällä yhdistelmällä saa ongelmaan ensiapua, mutta kokonaan ne eivät tilannetta korjaa.
Olen kieltämättä yllättynyt siitä, että etikka ja sooda ylipäätään toimivat yhdessä, olin jokseenkin varma, ettei tällä ole mitään tehoa. Mutta ennakkoluuloni osoittautui siis osittain vääräksi. Viemäri vetää paremmin kuin ennen käsittelyä, mutta ei edelleenkään täydellisesti. Jos haluaa tällaista ekoratkaisua kokeilla, niin miksipä ei. Haittaa tästä ei ole, paitsi että viemäristä voi nousta ällöä kamaa lavuaariin… Kaikista tehokkainta olisi luultavasti avata hajulukko, ja poistaa sinne kertynyt moska käsin. En vain jaksanut ruveta siihen hommaan, ja toisaalta halusin testata tämän konstin käytännössä.
Oletteko kokeilleet etikkaa ja soodaa, kun viemäri on ollut tukossa? Toimiko?
Tänään pohdin tavaroita, raivaamista ja järjestyksen pitämistä. Tai sitä, miksei järjestys pysy. Minusta moni juttu kiteytyy siihen, haluaako nähdä vaivaa ennen vai jälkeen.
Miksi minusta on helpompi sanoa tavaroille ei ennen kuin ne tulevat kotiin
Miksi kiinnymme tavaroihin
Toisaalta ein sanominen etukäteen voi myös olla vaikeaa. Esimerkkinä ämpärit!
Mitä opin järjestyksestä, kun sain uuden tiskikoneen
Miksi kannattaa kouluttaa itsensä näkemään vaivaa ennen kuin sotku syntyy.
Mikä saa keittiössä hermoni menemään täysin
Miksi näen mieluummin vaivaa etukäteen kuin siivoilen jälkiä jälkikäteen
Podcastin kesto on tällä kertaa 20 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Parin päivän sisällä olen lukenut kaksi erittäin kiinnostavaa vaateuutista: YLE uutisoi, että ostamme vaatteita enemmän kuin vuosiin, mutta halvemmalla. Hesari taas kertoi maanantaina 18.2. että pikamuoti kasvattaa vaatealan ilmastokuormaa. (Hesarin juttua ei tätä kirjoittaessa ollut vielä netissä luettavana.) Molempien juttujen pääpointti on kuitenkin sama: ostamme paljon vaatteita, käytämme niitä vain vähän aikaa ja sitten ne heitetään pois. Tästä seuraa, että pikamuodin ilmastokuorma on jopa pahempi kuin lentämisen, eikä touhussa ole muutenkaa liiemmin järkeä.
Nämä lenkkarit maksoivat pari kymppiä. Ne kestivät aktiivista käyttöä noin yhden kesän. Huono ostos, sanoisin.
Aloin miettiä, että taidan elellä ainakin täällä blogissa jossain tiivisseinäisessä kuplassa. Olen reivannut omaa toimintaani juuri päinvastaiseen suuntaan kuin noissa uutisissa kerrotaan, ja kun luen kommentteja, en voi olla ajattelematta, että moni muu tekee aivan samoin. Arkijärkiblogin lukijakunta vaikuttaa tiedostavalta joukolta, jota kiinnostaa vaatteen laatu ja käyttöikä. Mutta toisaalta minulla ei ole syytä epäillä YLEn uutisen tietoja ja tilastoja. Jutussa todetaankin näin:
Somekeskustelu ja kampanjat eivät näy myyntitilastoissa. Osta harvoin ja laatua -kampanjointi on jäänyt jäänyt pienten piirien ryhtiliikkeeksi.
Ilmeisesti tämä blogi lukijoineen edustaa juuri tätä pienen piirin ryhtiliikettä.
Laatu vai hinta?
Toinen vaihtoehto on, että moni sanoo esimerkiksi panostavansa laatuun, mutta käytännössä hinta ratkaisee. Suomalaiset ostavat eniten vaatteita Prismasta, Citymarketista ja Tokmannilta, sekä H&M:lta ja Zalandosta. Viimeisessä hinta- ja laatuhaitari on laaja, mutta nuo neljä ensimmäistä ovat nimenomaan edullisia kauppapaikkoja.
Oma kokemukseni on se, että Prisman ja Citymarketin laatu on huonoa. Halpaa toki, mutta huonoa. Itselleni en ole vaatteita sieltä ostanut, mutta lapsille kyllä. Ne ainoat legginssit, jotka Prismasta kerran ostin, olivat kenties surkeimmat pöksyt jotka olen ikinä hankkinut. Kangas oli niin ohutta, että housut repesivät polvesta heti ensimmäisellä käyttökerralla. Citymarketin luomupuuvillasukat muuttuivat ensimmäisessä pesussa reikäisiksi. Molemmat vaatteet olivat siis ko. kauppojen omia merkkejä, ja hinta sen mukainen. Cittarista ostetut Reiman kurahousut ovat kyllä kestäneet aivan yhtä hyvin kuin merkin omasta liikkeestä ostetut.
Jos nämä kokemukset pitäisi tiivistää, sanoisin että marketista saa halpaa ja huonoa. Usein kuulee, että monilla ei ole varaa ostaa laadukasta, mutta ensimmäisellä käyttökerralla hajoava vaate se vasta kalliiksi tuleekin. Tällainen laatu selittää suoraan sitä, miksi vaatteita heitetään pois niin valtavia määriä, tai miksi yksittäistä vaatetta käytetään nykyisin vain muutama kerta verrattuna aikaisempaa. Eihän niitä voi pitää, kun ne hajoavat päälle. Ja kyllä kyllä, saattaa sieltä joskus jonkun löydönkin tehdä. Mutta jos hinta on hirveän halpa, jostain on tingitty väistämättä. Minun kokemukseni mukaan se on usein kankaan laadusta.
Laadukas käsilaukku ostettu vuonna 2008, jatkuvassa käytössä siitä lähtien ja jatkuvassa käytössä edelleen. Hyvä ostos.
Entäs sitten H&M?
Helsingin Sanomat kirjoittaa, että H&M:lla on kunnianhimoinen tavoite muuntaa tuotantoketjunsa ilmastopositiiviseksi vuoteen 2040 mennessä. Tämä tapahtuisi yrityksen mukaan uusiutuvaan energiaan siirtymällä ja mm. hiilinieluhankkeita rahoittamalla. Mutta:
Vaatteiden tuotannon vähentämistä, materiaalien uusiokäyttöä tai uudenlaisia kuituja H&M ei ilmastotavoitteissaan mainitse.
Tämä vahvistaa sitä näkemystä, joka minulla on H&M:n vaatekeräyksistä ollut jo pidempään. Yritys ei tosissaan ole kiinnostunut kierrätyksestä, vaan vaatekeräykset ovat sille vain kätevä keino saada kuluttajat kauppaan tekemään lisää ostoksia alekupongin avittamina. Ei ole nähtävissä, että H&M vähentäisi tuotantoaan tai pyrkisi tekemään laadukkaampia vaatteita joita myytäisiin kalliimmalla ja vähemmän. Firman toimintalogiikka perustuu massamyyntiin ja siihen, että ostaisimme jatkuvasti uutta vanhojen tilalle.
Laatu maksaa – mutta kestää
Suomalainen on säästäväinen ja vaatteen halpuus lienee monille arvo sinänsä. Mutta haluaisin haastaa tätä ajattelua. Rinna Saramäki juuri sanoi, halvalla kannattaa ostaa vain yksinkertaisia vaatteita. Halpa ja monimutkainen johtaa auttamatta huonoon laatuun. Niinpä esimerkiksi kunnon talvitakista kannattaa mielestäni maksaa niin paljon, kuin vain oma budjetti antaa periksi.
Minulla on aktiivisessa käytössä vuonna 2008 ostettu villakangastakki, jonka hintaa en enää muista, paitsi että kallis se oli. Olen kerran käyttänyt takkia ompelijalla, jolloin taskujen saumoja vahvistettiin. Muuten takki on edelleen siisti, toimiva ja tyylikäs. Aion käyttää sitä vielä vuosia. Käyttöä on kertynyt varmasti liki 1000 kertaa, eikä loppua näy. Takin hinta oli uutena monta sataa euroa, mutta yhdelle käyttökerralle ei ole jäänyt kovin korkeaa hintaa.
Ei ole synti ostaa kallis vaate, jos sen käytöstä nauttii vuosikausia. Suurempi paha on ostaa halpa vaate, jota ei ole tarkoituskaan käyttää kuin muutaman kerran. Eikä sellaisen vaatteen ”kierrättäminen” eli lahjoittaminen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen ole mikään lieventävä asianhaara. Nuo järjestöt hukkuvat jo nyt huonolaatuiseen pikamuotiin, jota kukaan ei halua.
Haluatko siis tehdä ilmastoteon? Rupea vaatteiden ostolakkoon, vertaistukea saa vaikka täältä blogista kerran kuussa! Minusta on kiva kuulua pienen piirin ryhtiliikkeeseen. Vielä hauskempaa olisi, jos tämä olisi ison piirin ryhtiliike, joten liity sinäkin edelläkävijöihin. Millaisia ajatuksia nämä vaatetilastot herättivät teissä?
Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen? Se voi olla haasteellista, mutta Rinna Saramäki antaa 5 vinkkiä, joiden avulla virheostoksia voi välttää. Esimerkiksi: jos ostaa halvan vaatteen, kannattaa ostaa yksinkertainen. Monimutkainen ja halpa on melko varmasti huono yhdistelmä. (MeNaiset)
Pitkään seuraamani Ostolakossa-blogi on muuttunut mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi asiantuntevia kosmetiikkapostauksia sekä minimalismikirjoituksia. Molemmat aiheet kiinnostavat minua, joten seuraan blogia edelleen suurella kiinnostuksella. Tässä postauksessa Virve pohtii, kuinka minimalismi vapauttaa päätöksenteosta. Jos vaihtoehtoja ei ole, ei tarvitse myöskään valita. Tässä täytyy todeta, että omat lähtökohtani ovat tietysti hyvin erilaiset, sillä työkseen kosmetiikasta kirjoittavalla ihmisellä on tietysti automaattisesti kosmetiikan suhteen valinnanvaraa huimat määrät. Siitä huolimatta en sanoisi, että pelkästään minimalismi olisi vastaus valintaväsymykseen. Nimittäin saahan sitä omistaa useampia, mutta ottaa käyttöön vain yhden. Tämä on aina ollut oma systeemini, ja lopputulos on sama; valintaväsymystä ei tule.
Viikon podcastissa juttelen siitä, millä tavalla vaatteiden ostolakko on vaikuttanut ajatusmaailmaani. Jotain on muuttunut kokonaan, mutta jotkut asiat ovat vain muuttaneet muotoaan. Podcastin voi kuunnella tästä alta.
Tällä kertaa puhun siitä, miten nyt jo useamman vuoden kestänyt vaatekirjanpito ja vaateostosten välttäminen on vaikuttanut ajatteluuni. Aiemmin kuvittelin systemaattisesti inhoavani shoppailua, mutta kun lopetin sen, tajusin olleeni väärässä. Tässä jaksossa puhun seuraavista aiheista:
Mitä olen oppinut suhteestani shoppailuun
Miten aivot eivät välttämättä muutu, mutta ostosten kohde saattaa vaihtua (metsästän edelleen tarjouksia, ja podcastissa tuore esimerkki viime viikonlopulta)
Miten olen oppinut välttämään shoppailun vaaranpaikkoja
Miten suhtautumiseni ostoslistoihin on muuttunut positiiviseksi
Miten ostamisen ilo on muuttunut erilaiseksi kuin ennen
… ja muita oivalluksia aiheeseen liittyen.
Podcastin kesto on tällä kertaa hiukan alle 20 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Viime viikolla roskiin lentäneen puuterin ansiosta tulin taas tarkastelleeksi meikkivarastoa kriittisesti. Tajusin että haudon siellä tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys oli kaukana takanapäin. Näille kummasti sokeutuu, eikä jotenkin tajua heittää niitä ajoissa pois. Eikä raatsi.
Lopputulos oli, että karsin puuterin jatkoksi kolme meikkikynää, yhden luomivärin ja yhden peitevärin. Kynät eivät välttämättä ole hygienian puolesta niin ongelmallisia, sillä niistä aina teroitetaan uusi puhdas terä eriin. Mutta katsokaa nyt näitä, tämän mittaisilla nysillä nyhrääminen on ihan höhlää. Etenkin kun nuokin kaikki ovat varmasti ainakin kymmenen vuotta vanhoja, ehkä enemmänkin.
Rajauskynä joka on pikkurillin mittainen, on selvästi tiensä päässä.
Alla näkyvän luomivärin muistan ostaneeni Stokkalta hamassa nuoruudessani, kun olin hetken mielijohteesta istahtanut meikattavaksi merkin myyntipisteelle, jonkun markkinointikampanjan yhteydessä. Tämä tapahtui kaukaisella 90-luvulla. Ostin meikkitaiteilijan käyttämän luomivärin, koska lopputulos oli niin upea, mutta en tuolloin osannut tehdä itse sillä lainkaan samanlaista lopputulosta, joten väri jäi lopulta todella vähälle käytölle.
Nämä heitin roskiin.
Pahin oli kuitenkin tuo peitevoide. En muista ostovuotta, joskus 2000-luvun alkuvuosina kuitenkin. Tuote on rasvainen, ja sitä on välillä käytetty sormin. Voin siis vain kuvitella, millaiset bakteerit voiteessa muhivat. Yäk. Tätä kyllä käytin satunnaisesti ihan viime päiviin saakka, kunnes tulin järkiini ja totesin että tämän tuotteen käyttö luultavasti huonontaa ihon hyvinvointia.
Meikeistä on vaikea luopua, koska harvoin ehdin käyttää niitä loppuun. On vain muutama meikkituote, joita käytän säännöllisesti, niin että pakkaukset tyhjenevät kohtuullisessa ajassa. Meikkivoide, ripsiväri ja vaaleat luomivärit kuluvat käytössä, mutta muut kestävät ja kestävät. Saatan käyttää jotain tuotetta esimerkiksi kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, eikä sillä tahdilla useinkaan saa kulutettua loppuun ennen kuin tuote alkaa olla siinä kunnossa, että se olisi parempi laittaa pois. Siinä vaiheessa taas iskee ajatus, että tästäkin on maksettu ja tuote on kuitenkin edelleen ihan ok, joten en kai nyt sentään heitä rahaa roskiin. Näin nämä vanhat luomivärit ja rajauskynät jää pyörimään laatikkoon vuosikausiksi, kunnes käy kuten tässä olen kuvannut.
Mitä vähemmällä käytöllä tuote on ollut, sitä vaikeampi siitä on luopua. Olen lukenut, että toiset ostavat meikkejä ihan vain huvikseen, siis ilman että niitä on alunperinkään tarkoitus käyttää loppuun asti, mutta tällainen ajatusmaailma on minulle aivan vieras. Periaatteessa käyttökelpoisen heittäminen roskiin on tosi vaikeata. Välillä täytyy vain tajuta, että esimerkiksi nuo vanhat meikit eivät kerta kaikkaan ole enää käyttökelpoisia, ja siksi niiden paikka ei ole enää meikkipussissa.
Millaisia ”aarteita” teidän meikkivarastoista löytyy? Tunnustaako joku omistavansa meikkejä viime vuosituhannelta?
