Avainsana-arkisto: vintage

Kaunis mutta turha?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Juon teetä joka päivä. Lounaan jälkeen alan valmistaa haudutettua teetä itselleni. Laitan veden kattilaan kiehumaan, ja otan esille joko kahden kupillisen haudutuspannun, tai ison valkoisen teekupin. Sitten valitsen teehyllyltä kauniin peltipurkin, jossa on mustaa, vihreää tai valkoista irtoteetä. Purkissa on sisällä pieni (ammoisina aikoina rippilahjaksi saatu) hopealusikka, ja sillä annostelen teesihtiin kaksi lusikallista teetä, kaadan kiehuvan veden päälle ja jätän juoman tekeytymään. Sillä aikaa sujautan lusikan takaisin purkkiin ja otan esiin pienen koristeellisen lasilautasen, jolle laitan teesihdin valumaan, kun tee on valmista. Haudutan samasta sihdistä yleensä kaksi kupillista, joten siksi jätän kertaalleen haudutetut teelehden odottamaan. Tämä henkilökohtainen teeseremoniani toistuu melkein joka päivä.

Keittiössä on nykyisin teehylly, jolla säilytän kaikkia teenvalmistuksessa tarvittavia asioita: teepurkkeja, sihtejä ja haudutuspannua. Kaikki on kaunista. Suosikkiteepurkkini on perinteinen japanilainen silkillä päällystetty metallirasia. Haudutuspannun sain liki 25 vuotta sitten äidiltäni tupaantuliaislahjaksi, se on kukikasta posliinia.  Teesihdit olen laittanut pienikokoiseen aaltovaasiin, joka on minusta liian pieni kukkamaljakoksi.

Olen huomannut, että oikeastaan haluan kaiken olevan kaunista, jos vain mahdollista. Kauneuden kaipuu tuntuu johtavan entistä kauemmas minimalismista. Voisihan teetä lusikoida ihan tavallisellakin lusikalla, mutta hopealusikan myötä tuntuu, että koko arki kohoaa. Aaltovaasi on saatu lahjaksi, eikä sille ole varsinaista käyttöä. Minimalisti olisi varmaan laittanut sen kiertoon jo aikaa sitten, mutta se on kaunein esine, jonka keksin sihtien säilytykseen. Siis täydellinen juuri tässä tarkoituksessa. Yhteistä näille tavaroille on se, että ne eivät ole välttämättömiä. Niiden ainoa tarkoitus on tuottaa iloa olemalla kauniita, ja sen vuoksi en missään nimessä halua niistä luopua.

Tavallaan ymmärrän, mikä sellaisen jatkuvan kodinsisustamisen taustalla on. Siinäkin varmaan havitellaan kauneutta. Mutta siinä missä sisustusharrastaja hankkii aina vain uutta, minä yritän löytää käyttöä vanhalle. Aiemmin olin vahvemmin sitä mieltä, että jos jokin esine on tarpeeton, kiertoon vain. Mutta nykyisin filsofiani on lempeämpi. Mietin ensin, keksinkö tavaralle hyvään käyttöä, ennen kuin hylkään sen. Ajattelen myös paljon luovemmin siitä, mihin esineet on tarkoitettu, kuten vaikka tuon edellä mainitun aaltovaasin kohdalla. Jos satun keksimään vanhalle kauniille esineelle hyvää käyttöä, niin että voin iloita siitä päivittäin, tulen onnelliseksi. Rippilusikoiden sijoittaminen teepurkkeihin oli neronleimaus.

Tavallaan näitä kaikkia yhdistää tietynlainen turhuus. Nuorempana tilanne oli toinen, kun tavaraakaan ei ollut liikoja, joten ei ollut hirveästi valinnanvaraa. Mutta meille keski-ikäisille on jo kertynyt vaikka mitä. Haluan hankkiutua tarpeettomasta eroon, mutta aloitan mieluummin rumista esineistä. Kauniit säästän viimeiseksi, ja mietin ensin pystyisinkö nauttimaan niistä jossain käytössä. Saatan säilyttää jotain tarpeetontakin, jos se on erityisen kaunista. Eihän sitä ikinä tiedä, minä päivänä päähäni pälkähtääkin jokin uusi idea, miten kauniin esineen voisi ottaa käyttöön uudella tavalla.

Säästättekö te esineitä vain ulkonäön vuoksi? Tai oletteko keksineet hauskaa ”uudiskäyttöä” vanhoille tavaroille?

Kesäkuun kirppislöydöt

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kesäkuussa ostin kaiken taloyhtiön pihakirppikseltä. Saldo näyttää tältä:

  • 2 kesäiset farkut
  • rihkamakoruja (saatu)

Myynnissä oli paljonkin kivoja vaatteita ihmisillä, mutta lopulta ostin itselleni naapurin vanhat farkut. Ne olivat kahdet samanlaiset, mutta eri väriset; mintunvihreät ja hailakan vaaleanpunaiset. Sekä koko että malli sattuivat sopimaan täydellisesti, ja 3 euroa kappaleelta tuntui sopuhinnalta. Nämä eivät ole oikeastaan varsinaista farkkukangasta, vaan jotain kevyempää ja hyvin joustavaa. Ostin aiemmin keväällä punaiset farkut kirppikseltä myös, mutta en ole pitänyt niitä vielä kertaakaan. Ne tuntuvat jotenkin turhan tiukoilta, vaikka sovitin ne ennen ostamista. Nämä sen sijaan olivat kuin minulle tehty. Olen pitänyt molempia värejä, ja kunhan ilmat taas hieman viilenevät pidän niitä lisää.

Eikö olekin kesäiset värit!

Samalta kirppikseltä esikoinen sai lahjaksi toiselta naapurilta valtaisan kasan rihkamakoruja. Niitä oli niin paljon, että lapsi pyysi auliisti minuakin valitsemaan sieltä muutaman korun itselleni. Joukossa oli kaikkea mahdollista itse askarrelluista helminauhoista hiussolkiin, strassikaulanauhoihin ja mitä erilaisimpiin rannerenkaisiin. Osa oli peräisin ehkä pääsiäismunasta, mutta osa oli selvästi ”oikeita” koruja. Valitsin yhden pitkän kaulakorun, joka oli punottu metallista ja pienistä helmistä, sekä kolme erilaista rannekorua. Nämä korut tulevat myös käyttöön vähitellen. Tällaisia pukukoruja hankin mielelläni käytettyinä. Valikoimaa riittää, ja hinnat ovat yleensä kohdallaan. Tällä kertaa saalis oli peräti ilmainen. Kiinnostaisiko korukokoelmani? Voisin esitellä sen täällä. En käytä kuviollisia kankaita, vaan tuon vaatteisiin väriä ja yksityiskohtia koruja vaihtelemalla. Siksi pidän siitä, että korut ovat aika isoja, värikkäitä ja selkeitä.

Kaikki muu on rihkamaa, mutta tuo ylin rannerengas saattaa olla oikeista kivistä tehty. Mukana lienee lasiakin, mutta ainakin ametistit näyttävt aidoilta.

Viimeiseksi sain kaveriltani pienen Marimekon pussukan. Tämä nyt ei ole vaate eikä oikeastaan asustekaan, mutta listataan mukaan. Tämä on vanha, en tiedä miltä vuosikymmeneltä, mutta olisiko värin ja kuosin perusteella ehkä 90-luvulta? Pussukka on todella siisti, ja se on juuri sopivan kokoinen käsilaukkuun sisäpussukaksi. Sinne voi laittaa mitä tahansa pientä tavaraa, jonka ei halua seilaavan laukun pohjalla irrallaan. Kaveri olisi antanut sen lapsille leikkiin, mutta nappasin sen itselleni. Tällä kertaa toisen roskasta tuli todellakin toisen aarre! Virheetöntä vintage-Marimekkoa ei pidä päästää käsistään.

Tunnistaako joku, miten vanhaa tuotantoa tämä on? Sisältä pussukka on punaista muovia, eli jonkinlaiseksi meikkipussiksi se on ehkä alunperin suuniteltu. Koko noin 20×20 cm. 

Tämän kuun ostokset tulivat erittäin halvoiksi, ja lisäksi kaikki oli käytettyä. Olen näistä kaikista tosi iloinen. Myönnän, että shoppailuhammasta on vähän kolottanut alennusmyyntien alettua, mutta en ole edes käynyt kaupoissa. Kuten jo kerroin aiemmin, olen edelleen menestyksekkäästi ohittanut sen turmiollisen ystävämyynnin, enkä ole muutenkaan ostanut mitään turhaa. Kuten tammikuussa päätin, haluan ohjata ostamistani entistä enemmän käytettyjen vaatteiden suuntaan, joten tämä kuukausi meni kuin oppikirjasta.

Miten teidän kuukausi on mennyt?

Helmikuun ostolakko: vintageksi meni

Julkaistu , kirjoittanut
12

Helmikuu on takanapäin ja minulla on pitkästä aikaa raportoitavaa vaateostosten saralla. Ensinnäkin en ostanut mitään, mitä olin alustavasti arvellut hankkivani. Uusien sukkahousujen sijaan parsin vanhat, ja olen porskutellut menemään niillä. En hankkinut myöskään talvisaappaita, joista olen vähän haaveillut.

Sen sijaan menin vanhojen tavaroiden liikkeeseen, jossa oli loppuunmyynti. Alunperin menin kysymään erään kaapin hintaa, mutta lopulta tulin ulos kahden uuden käsilaukun, yhden kaulakorun sekä kermakon ja sokerikon kanssa. Nämä viimeiset eivät kuulu minkään lakon piiriin, mutta raportoidaan nyt samaan syssyyn.

Ensimmäisen laukun valmistusajankohtaa en tiedä. Tunnistaako joku tätä tyyliä? Miltähän vuosikymmeneltä laukku voisi olla peräisin? Laukussa on lyhyt hihna, joten arvelen ettei se ole hirveän vanha. Siinä on myös magneettikiinnitys läpässä, mikä viittaisi siihen, että se on 60-luvulta aikaisintaan, tai sitten myöhemmältä ajalta. Se on strutsinnahkaa, sisältä vuoritettu, priimassa kunnossa. Tämän otan ihan arkiseen käyttöön, kun toppatakkikausi päättyy.

strutsinnahkalaukku

Sisällä ei valitettavasti ollut lappua, josta olisi voinut päätellä jotain laukun alkuperästä.

Toinen laukku oli varsinainen helmi. Se on iltalaukku 40-50 luvulta. Materiaali on kangasta ja lukon päällä on meripihkaa. Sisällä on pieni vetoketjutasku. Tämäkin ihanuus oli täysin moitteettomassa kunnossa. Tälle iltalaukulle oli jonkinlaista tarvettakin, siksi se varmaan sattui silmiin. Minulta meni rikki pari vuotta sitten yksi mieluisimmista iltalaukuistani, joten olen iloinen että löysin tämän.

40-luvun iltalaukku

Rakastan näitä yksityiskohtia!

Lisäksi ostin kaulakorun, sekin oli lukosta päätellen vanha. Minulla on visio tästä ohuen, vaalean kashmirneuleen päällä. Loppuunmyynnistä johtuen nämä aarteet maksoivat yhteensä 33 euroa. En muista, milloin olisin samalla rahalla saanut näin onnistuneita löytöjä.

kaulakoru

Tämäkin oli virheettömässä kunnossa, ja juuri omaa tyyliäni.

Kun edellisessä podcastissa puhuin siitä, miksi vanhojen vaatteiden ostaminen on minulle välillä vaikeaa, tällä kertaa mitään esteitä ei ollut. Kauppa oli niin pieni, että vaikka tavaraa oli paljon, ei valikoiman selaamiseen kauaa mennyt. Tiesin jo ennalta, että en ole etsimässä aitoa vintagemekkoa, joten suurinta osaa en edes käynyt läpi. Kengät ja laukut tarkastin huolellisesti, sillä ne kiinnostivat eniten. Vaikka koko liike oli täynnä vanhaa tavaraa, sitä ominaishajua ei ollut. Mistähän se johtuu? Sen sijaan kaikki oli kauniisti esillä ja esimerkiksi koruvalikoimaa selasin hartaasti, ennen kuin tein valinnan. Tällaisissa liikkeissä asioiminen on mukavaa, toisin kuin perinteisillä kirppiksillä.

Ps. Onneksi joku ehti ostaa sen kaapin, ennen kuin ehdin tehdä ostopäätöksen. Hinta oli halpa mutta ei sille olisi ollut mitään paikkaa. Ei pidä ostaa sellaista, mitä ei voi järkevästi sijoittaa minnekään.