Pariisilainen vaatekaappi

Muistatteko, kun vuodenvaihteessa autoin ystävääni karsimaan vaatekaappinsa lähes minimiin? Syy oli siinä, että hän oli muuttamassa Pariisiin, eikä aikonut ottaa mukaan kuin yhden matkalaukun. Kaiken mukaan otettavan piti mahtua siihen. Matkalaukku oli kieltämättä suurin koskaan näkemäni – tiedän, koska se on oikeasti minun mutta lainasin sen mieluusti pois tilaa viemästä. Raivattava vaatemäärä ei ollut massiivinen, mutta urakka vei kuitenkin useamman tunnin. Tuloksena oli yksi iso matkalaukku jossa oli kaikki talvivaatteet, ja yksi pienempi matkalaukku täynnä kesämekkoja. Jälkimmäinen toimitettiin perille kevän kynnyksellä. Kaikki muu laitettiin kirppikselle.

Haastattelin kaveriani, koska minua kiinnosti, miten elämä on sujunut minimalistisen vaatevaraston kanssa. Tässä kysymykset ja vastaukset:

EDIT: blogipohja oikuttelee, enkä saa noita rivivälejä siisteiksi. Pahoittelen!

Kysymys: Millainen fiilis jäi Suuren Karsinnan jälkeen?

Vastaus: Suuren karsinnan jälkeen oli heti välittömästi todella tyhjä olo. Tuli sellainen olo että tässäkö tämä elämäni on, muutamassa matkalaukussa? Vaikka kyse on pelkistä vaatteista, asia ei ole niin yksinkertainen. Vaatteisiin liittyy aika paljon tunteita. Niistä tulee mieleen paljon muistoja. Siinä ja siinä tilanteessa olin tämä vaate päällä. Kun alkushokista oli toipunut, tuli ihan mielettömän hyvä ja puhdistunut fiilis. Järjestäytynyt olo ja hyvä mieli.

K: Oletko kaivannut yhtään vaatetta, joka meni kirpputorille? Tai muistatko enää edes, mitä sinne laitettiin?

V: En edes muista mitä vaatteita meni kirpparille ja mitkä meni roskiin. Enpä ole juuri mitään kaivannut. Yksi valkoinen paita on käynyt mielessä. Sen olisin kuitenkin voinut säästää ja ottaa mukaan. Se olisi ollut täällä käyttökelpoinen vaikka ei siltä kotona tuntunutkaan. (Toim. Huom: YKSI vaate on käynyt mielessä! Sanoisin, että karsinta oli onnistunut.)

K: Millaista on ollut elää matkalaukkuun mahtuvan vaatevaraston kanssa? Hyvät ja huonot puolet?

V: Onhan se vaatevarasto väistämättä melko pieni, tiettyissä tilanteissa tulee olo että olenko mä aina näissä samoissa vaatteissa, vaikkapa lähdössä ulos. Toisaalta ulkomailla tapaa niin paljon uusia ihmisiä, että ne vaatteet ovat tuttuja ja samoja vain itselle.
Hyvä puoli on että ei joudu suurten vaatevalintojen äärelle, kun ei ole niin montaa mistä valita.
K: Oletko käyttänyt jokaista vaatetta, joka pakattiin mukaan? Vai tuliko mukaan jotain turhaakin?
V: Vaikka vaatteita on mukana vähän, siltikään jokaista vaatetta en ole käyttänyt. Lähinnä tosin joitakin juhlamekkoja. Arkivaatteista lähes kaikki on ollut käytössä.
K: Miten valittu vaatevarasto on toiminut? Ts. osasitko pakata sopivanlaisia vaatteita, vai tuntuuko että jotain puuttuu tai oli liikaa?
V: Vaatevalikoimani oli melkoisen suppea lähtökohtaisestikin, ennen karsintaa. En ole ollut koskaan erityinen  shoppailija tai seurannut kummemmin muotia. Mukaanotetut vaatteet ovat toimineet hyvin. Täällä tosin on tullut tarve pukeutua lähtökohtaisestikin siistimmin. Monet perusvaatteeni Suomessa tuntuu täällä Pariisissa liian ”arkisilta”. Tullut tarve pukeutua yleisesti paremmin/tyylikkäämmin.
K: Oletko shoppaillut paikan päällä vaatteita/asusteita? Miksi?
V: Paikanpäältä olen shoppailut äärimmäisen vähän johtuen minimalistisesta budjetistani. Houkutus on ollut kuitenkin suuri. Tosin täällähän on paljon myös kivoja Vintage-liikkeitä joihin täytynee tutustua.
K: Millaisia vinkkejä antaisit ihmiselle, joka haluaisi ruveta karsimaan omaa kaappiaan?
V:  Karsiessa kannattaa surutta heittää kaikki pois mikä yhtään on jäänyt pitämättä. Myös ne vatteet mistä tykkää, mutta mihin liittyy huonoja muistoja. Ei niitä kaipaa myöhemmin. Ja tosiaan kaikki mitkä edes mietityttää tyyliin ”pidänköhän tätä”. Pois vaan! Siivouksen jälkeen olo on todell vapautunut ja kevyt.
K: Mitä luulet että jatkossa tapahtuu? Jatkatko minimalistisella linjalla, vai luuletko että vaatteita kertyy jatkossa lisää?
V: Luulen että ostelen jonkin verran Pariisi-käyttöön vaatteita täältä. Mutta olen huomannut että varsin pienellä valikoimassa toimivia vaatteita pääsee varsin pitkälle. Joten minimalistinen yleisvire jatkuu!

Mistä kannattaa maksaa

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa rahasta ja vaatteista. Aihe tuli mieleen Hulluilla Päivillä (missäpä muualla). Siellä tarjousten seassa tarpoessa pohdiskelin, milloin kannattaa panostaa ja milloin pihistää.

Oma nyrkkisääntöni on, että vaatteen todellinen hinta lasketaan käyttökertojen mukaan. Se taas lasketaan jakamalla ostohinta käyttökertojen määrällä. Kyseessä ei ole mikään tieteellinen menetelmä, mutta aika hyvä arkimittari kuitenkin. Erityisen hyvin se toimii, kun verrataan saman kategorian vaatteita keskenään: esim. kenkiä, housuja tai vaikka takkeja. Tällä logiikalla aika kalliit saappaat, joita pidetään talvella joka viikko, on parempi sijoitus kuin vähän halvemmat juhlaandaalit, jotka otetaan kaapista vain kerran vuodessa. Saappaiden kohdalla on siis saatu rahalle enemmän vastinetta. Käytännössä tätä tulee pohtineeksi silloin, kun kaupassa miettii onko jokin tuote edullinen vai ei.

Tämän systeemi ohjaa siihen, että eniten käytössä olevista vaatteista kannattaa mielestäni maksaa enemmän, mikäli hinta tuo lisää laatua. Laatu tarkoittaa mm. mukavuutta ja pidempää käyttöikää. Esimerkiksi aiemmin ostin mahdollisimman halpoja sukkia, koska ajattelin että niiden käyttöikä on niin lyhyt, etten viitsinyt kuluttaa enempää rahaa kuin on pakko. Sitten havahduin siihen, että inhosin syvästi noita halpoja ja huonolaatuisia vaatekappaleita, joita kuitenkin pidin ylläni joka päivä. Tein täyskäännöksen ja aloin ostaa parhaita mahdollisia sukkia, enkä katsonut hintaa enää ollenkaan. Lopputulos on, että rahaa menee vuodessa ehkä 20€ enemmän, mutta käyttömukavuus ylittää kaiken entisen.

Sukkaepisodi oli opettavainen monella tavalla. Ensinnäkin ymmärsin, että käyttövaatteisiin kannattaa panostaa, koska se lisää elämänlaatua. Toiseksi tulin ajatelleeksi, että hintaero kalliiden ja halpojen sukkien välillä on aika pieni. Vuositasolla rahaa ei mene kovin paljon enempää, vaikka ostaisinkin kalliimpia merkkejä. Sen sijaan jos todella haluaisin säästää vaatemenoissa, se kannattaisi tehdä erityisesti sellaisten vaatteiden kohdalla, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta kuitenkin melko hintavia. Minun kohdallani se tarkoittaa esimerkiksi sitä, etten todellakaan tarvitse uusia kenkiä millekään vuodenajalle.

Olen tätä logiikkaa noudattaen investoinut muihinkin arkisiin vaatteisiin – talvikenkiin, alusvaatteisiin, untuvatakkiin – ja ollut tyytyväinen. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka ajoittain ostaisi jotain kalliimpaa, näistä arkivaatteisiin käytetyistä rahoista ei tule koskaan huono omatunto. Kun tiedän, että ne kestävät käyttöä ja että ne pidetään loppuun saakka, ostos tuntuu oikeutetulta ja fiksulta.

Kevät. Alkoi. Nyt.

Täysin kyllästyneenä ikuiselta tuntuvaan talveen, päätin tänä aamuna aloittaa kevään oli ilmasto mikä hyvänsä. Jossakin muistelen nähneeni uutisen, että terminen kevät olisi todella alkanut, joten siihen vedoten päätin aloittaa kesävalmistelut välittömästi.

Ensi töikseni puhdistin ja lankkasin talvikenkäni. Olen koko talven pitänyt käytännössä yksiä ja samoja kenkiä, joten ne kaipasivat hieman huoltoa ennen kuin laitan ne kesäksi säilöön. Suosittelen kaikkien, mutta etenkin nahkakenkien huoltamista säännöllisin väliajoin. Käyttöikä pitenee ja ulkonäkö paranee. Lankkaamisessa parhaat apuvälineet ovat vanhat hammasharjat sekä vanhat rikkinäiset sukat. Pesen kaikki reikäiset sukat, ja siirrän ne pussiin odottamaan kenkähuoltoa. Niillä on kätevää levittää lankki, sekä lopuksi kiillottaa kengät. Sen jälkeen heitän viimeiseen asti palvelleet sukat energiajätteeseen. Hammasharjoilla on kätevä rapsuttaa pois kuivunutta rapaa, ja ne kelpaavaat myös lankin levitykseen.

Kun kengät on lankattu, tungen ne täyteen sanomalehtipaperia, joka pitää lestin muodossaan ja imee kosteuden itseensä. (On toki olemassa hienoja puisia lestejä myös, mutta sanomalehti kyllä ajaa saman asian.) Sitten pakkaan talvikengät pahvilaatikkoon odottamaan seuraavaa kautta. Kannattaa kuitenkin tarkistaa pohjat, ennen pakkaamista, jottei säilö kaapissaa vahingossa koirankakkaa tai jotain muuta epämiellyttävää. Saappaat olen pakannut pitkittäin, jolloin varsia ei tarvitse erikseen pitää ojossa. Jos säilytät saappaita pystyssä, varret pysyvät muodossaan, kun sisään kääräisee aikakauslehden. Niiden paksumpi paperi toimii tässä tarkoituksessa sanomalehtiä paremmin.

Pesin myös lapsen talvipuvun koneessa, ja päätin että tästä eteenpäin mennään välikausihaalarilla, oli keli mikä tahansa. Tarpeen vaatiessa topataan sitten alle enemmän kerroksia. Viikonlopun aikana käyn läpi talvitakkini, ja siirrän untuvatakit vinttiin ja tuon kevyemmät takin sieltä alas. Untsikka saattaa kaivata pesua, mutta luulisin sen onnistuvan myös kotona oikeanlaista ainetta käyttämällä. Samalla täytyy katsastaa takkivarastot läpi sillä silmällä, mitkä joutavat kiertoon. Ainakin yksi takki on menossa kirpparille. Sitten on vielä huivit, pipot ja hanskat, joista osa tarvitsee pesua ja osa on tullut tiensä päähän muuten vain.

Kausisäilytys on mielestäni vaihtuvan ilmaston maassa järkevä ratkaisu, sillä kaikki vaatteet eivät kuitenkaan ole koko vuotta käytössä. Kauden vaihtuessa on luonteva hetki käydä läpi ja tarvittaessa poistaa turhat vaatteet ja kengät käytöstä. Kausisäilytykseen kannattaa laittaa vain puhtaita ja ehjiä vaatekappaleita. Ensinnäkin tuore tahra lähtee taatusti helpommin kuin puoli vuotta pinttynyt. Toiseksi on paljon mukavampi kaivaa syksyn tullen esiin siistejä kenkiä ja puhtaita neuleita. Siinä vaiheessa kun vaatteita taas oikeasti tarvitsee, ei yleensä ole aikaa ruveta pesemään tai kunnostamaan niitä.

Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kenkien tai talvivaatteiden säilytykseen?

Viikon vinkit 14/2013: Kesämökit kuntoon, kauppojen ylijäämävaatteet, munavinkkejä ja ICE

Kun oli puhetta kevätsiivouksesta, myös kesämökkejä voi vähitellen alkaa laittaa kesäkuntoon. Iltasanomissa on 15 kohdan hyödyllinen muistilista, mökin herättelystä talvikauden jälkeen.

Minimalist -blogissa selvitettiin mielenkiintoista asiaa: mitä tapahtuu kaikille niille vaatteille, jotka eivät käy kaupaksi? Bloggari lähetti kyselyn isoille vaateketjuille ja sai monenlaisia vastauksia. Kiinnostavaa luettavaa! (Älkää hämääntykö valtavan kokoisista kuvista, tekstiä löytyy sieltä väleistä.)

Miten kananmunia kuuluisi säilyttää? Voiko munia pakastaa? (makuja.fi)

Lopuksi turvallisuusasiaa: onhan puhelimessasi ICE-merkintä tärkeän ihmisen yhteydessä? Siitä on oikeasti apua pelastushenkilökunnalle hätätilanteissa. ICE tulee sanoista ”in case of emergency” – toisin sanoen nämä ovat ne ihmiset, joille pelastajat soittavat mikäli sinulle sattuu jotain, etkä voi itse soittaa. Tässä on YLEn uutinen aiheesta mutta myös MTV3 on käsitellyt samaa asiaa. Molemmissa on hyviä vinkkejä.

 

Tarpeellinen takki

Kuten kerroin viime viikolla, löysin kaapista miehelleni kuuluvan takin, jota en koskaan ole nähnyt hänen käyttävän. Otin pari päivää sitten puheeksi kyseisen vaatekappaleen. Tiedustelin, oliko takki edelleen tärkeä, vai voisiko sen mahdollisesti jo laittaa kierrätykseen.

Sain vastaukseksi seikkaperäisen selostuksen takin käyttötarkoituksesta. Se on tarkoitettu käytettäväksi vaellusretkillä. Huomautin, että emme ole koskaan käyneet vaeltamassa. Emme ole myöskään suunnitelleet vaellusretkiä. Takkia on tiettävästi viimeksi käytetty viime vuosituhannen puolella. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä – takkia ei missään nimessä saa laittaa pois, koska on mahdollista, että joskus vielä lähdetään vaellusretkelle, jolla sitä voi käyttää.

Koska avioliitossa on pitkälti kyse kompromisseista, annoin asian olla. Sitä paitsi – yksi takki sinne tai tänne, kokonaisuuden kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä. Episodi kuitenkin havainnollistaa, että toisen ihmisen tavaroita on paha lähteä arvottamaan. Se, mikä minusta näytti täysin tarpeettomalta kaapintäytteeltä, oli puolisolle käyttökelpoinen esine, jonka poisheittämisestä seuraisi pelkkää harmia. Toisaalta koska kyse oli vaatteesta, joka ei ole mitenkään tiellä ja jolle on kaapissa paikka, se ei tuntunut niin tärkeältä. Jos sama keskustelu olisi käyty jostain huonekalusta, en välttämättä olisi luovuttanut niin helpolla.

Keskustelun aikana tuli mieleen myös toinen tapaus noin vuoden takaa, jolloin aloin herätä tähän raivaamiseen. Kerroin silloin, että olen ajatellut ruveta karsimaan kaikkea turhaa tavaraa kodistamme. Mies kommentoi, että saan aivan vapaasti heittää omia tavaroitani pois niin paljon kuin haluan… Heitossa on kuitenkin totuuden siemen. Useimmille meistä on kertynyt henkilökohtaistakin omaisuutta niin paljon, että pelkästään siinä riittää työsarkaa pitkäksi aikaa.

Jatkan siis omien tavaroideni parissa.

Minä en ymmärrä muodista mitään

Voin tunnustaa: en tiedä mikä on tämän kauden muotiväri. En tiedä mitkä merkit ovat nyt trendikkäitä. Hieman pinnistelemällä osaan luetella vaatetyylejä, joiden kuvittelen olevan tällä hetkellä muodikkaita, mutta ne perustuvat siihen, mitä näen lehdissä ja ihmisten päällä kaupungilla. Asian todellisesta laidasta minulla ei ole hajuakaan. Olen muodin suhteen täysin pimennossa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut vaatteista. Minulla on aika selkeä käsitys siitä, minkämalliset vaatteet sopivat minulle, mistä materiaaleista pidän ja miten niitä hoidetaan. Noin 10 vuotta sitten kävin värianalyysissä, enkä sen jälkeen ole tehnyt virheostoksia värin puitteissa. (Tiedän, että moni pitää sitä huuhaanaa, mutta väitän toista.) Olen melko kiinnostunut myös kosmetiikasta, ihonhoidosta, kampauksista ja muista naistenlehtien vakiosisällöistä, mutta luen aiheeseenliittyviä lehtiä tai blogeja hyvin rajatusti, ja ostan uutta kosmetiikkaa lähinnä silloin kuin vanha loppuu.

Olen aina yhtä hämmästynyt, kun kuulen jonkun valittelevan, ettei voi pitää tiettyä vaatetta koska se ei ole muodissa. Ihmettelen itsekseni, mitä väliä sillä on? Yhtä paljon ihmettelen niitä tapauksia, joissa jokin tietty muotivaate on saatava, olipa se miten hankala, epäkäytännöllinen tai itselle sopimaton tahansa. Lähinnä noissa tapauksissa hämmästyttää, miksi kukaan antaisi jonkun muun määritellä, miksi joku vaate olisi parempi kuin toinen.

Muodin tehtävä on edistää myyntiä – luoda ihmisille tarpeita, joita heillä ei aiemmin ole ollut. Muoti on myös tapa erottua, kuulua joukkoon ja ilmaista omaa sosiaalista statusta. Muotia on yhtä aikaa monenlaista, sillä valtamuodin (lue kansainväliset vaateketjut) lisäksi eri alakulttuureilla on omat muotinsa. Se käy helposti ilmi, kun lukaisee muutamia niin sanottuja ”muotiblogeja”, joiden päähenkilöt pukeutuvat varsin erilaisilla tyyleillä.

Muoti on itsessään mielestäni aika tarpeetonta ja yhdentekevää, etenkin nykymaailmassa jossa kaikki voivat näyttää miltä huvittaa. Vihreä tukka ei taida hätkäyttää enää ketään, tatuointeja löytyy kaikista ikä- ja yhteiskuntaryhmistä ja nettikauppojen kautta kaiken maailman tyylit – niin tavalliset kuin tavattomatkin – ovat kenen tahansa saatavilla. Kun lehdessä kerrotaan, mikä on tänä keväänä muotia, se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, millaisia vaatteita kauppoihin on valittu. Ajatus siitä, että se jotenkin velvoittaisi ostamaan uutta tai ”päivittämään vaatekaappia” on absurdi. Pitäisikö minun ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sisäänostajat ovat innostuneet keltaisista housuista tai sinisistä paidoista monta kuukautta sitten? Älkää nyt naurattako. Minun pitää ostaa uusia vaatteita silloin kun itse haluan, eikä siihen ole muulla maailmalla mitäänt sanomista.

Niinpä tästä kaikesta johtuen on aika hämmästyttävää, että on vielä olemassa muotia. Vai onko? Minä en tosiaankaan tiedä.

Turhaa tavaraa aina vaan

Kun saa jonkun kaapin siivotuksi, tulee tosi hyvä mieli. Tavarat päätyvät omille paikoilleen, roskat joutuvat roskikseen ja tarpeettomat tavarat pannaan kierrätykseen. Sitten on vähän aikaa sellainen illuusio, että meillä ei ole ylimääräistä tavaraa. Painottaisin sanaa illuusio, koska sehän ei pidä paikkaansa.

Sen keittiön kaameimman kaapin jälkeen olen ollut viime viikot tällaisessa hyvänolon tilassa. Se tyssäsi kuitenkin pari päivää sitten. Meillä on yksi todella iso vaatekaappi, ja sen alahyllyllä on pahvilaatikoita, joissa säilytetään lähinnä talvivaatteita – toppahousuja, lasketteluhanskoja ja sen sellaisia. Aloin tuossa sitten huvikseni aukoa laatikoita ja tarkastella mitä niissä oikein oli. Kävi ilmi että kaikenlaista, mistä ei ollut mitään muistikuvaa.

Toppavaatteiden seasta löytyi nahkainen pussukka, sellainen pieni käsilaukku. Samoin mustat puuvillaiset pitsihansikkaat, joita en muista käyttäneeni kertaakaan. Tai ehkä sittenkin olen, joskus hullulla 90-luvulla? Toivoa sopii, että en kuitenkaan. Lisäksi vastaan tuli kaksi kaulaliinaa, jotka oli ilmeisesti säilötty pahvilaatikkoon siksi, että ne eivät väriltään sopineet minkään takin kanssa. Kuin myös miehelle kuuluva takki, jota en ole kertaakaan nähnyt hänen päällään.

Tuli vähäksi aikaa pieni epätoivo. Eikö tämä roina lopu koskaan? Miksi ihmeessä olen säästänyt ja muuttanut vuodesta toiseen tavaroita, joita ei ole käytetty vuosikausiin? Millä logiikalla toppavaatteiden sekaan on päätynyt käsilaukkuja ja pitsihansikkaita? Epätoivon hälvettyä aloin miettiä, miten tässä kiteytyy tavaranhallinnan vaikeus. Minä karsin jatkuvasti, suhtaudun tavaroihin aika rationaalisesti ja ennen kaikkea pyrin vähentämään turhaa – ja siitä huolimatta löydän tämän tästä jotain kummallista kaappieni kätköistä. Millainen tilanne olisi 15 vuoden päästä, jollen ollenkaan tekisi tätä karsimista? Tai jos meillä vaikka olisi omakotitalo, jonne mahtuisi moninkertainen määrä omaisuutta? Ei ole ihme, että ihmisille tulee tunne, että he hukkuvat roinaan.

Siirsin käsilaukun samaan paikkaan muiden käsilaukkujen kanssa. Olin itse asiassa iloinen sen löytymisestä, koska sille on käyttöä. En vaan muistanut koko pussukan olemassaoloa. Pitsihansikkaat menevät kirpputorille, ellei joku lapsihenkilö sitä ennen halua niitä leikkeihinsä. Takille ei tapahtunut mitään, mutta meinaan aloittaa neuvottelut sen poistamiseksi tästä huushollista. Kaulaliinat pestään, ja viedään kirppikselle tai kierrätykseen. Mitä tästä voi todeta? Taistelu jatkuu.

Sukkalaatikon siivous

Jonkinlainen etappi on saavutettu, sillä sukkalaatikkoni on vihdoin ojennuksessa. Minulla on ollut erinäköisiä sukkasyndroomia, jotka ovat aiheuttaneet eriaisteista epämukavuutta arkeen. Tosi pitkään ostin halpoja ja siten huonolaatuisia nilkkasukkia, koska en halunnut käyttää rahaa sukkiin. Nehän menevät rikki ennemmin tai myöhemmin, ovat pesussa jatkuvasti ja muutenkin lähinnä välttämätön paha. Seurauksena oli, että inhosin sukkiani, jotka todellakin hajoilivat tuon tuosta, tai jos eivät hajonneet niin sitten ne tuntuivat ihoa vasten ällöttäviltä.

Tästä kierteestä pääsin eroon vasta, kun tajusin että laatuun kannattaa panostaa myös tässä asiassa. Hylkäsin keinokuituiset kammotukset, ja siirryin bambuun, villaan ja laadukkaaseen puuvillaan. Lakkasin inhoamasta sukkiani. Aloin myös soveltaa periaatetta, että kaikki rikkinäiset sukat kuuluvat roskiin. En säästele sen enempää sukkiksia kuin nilkkasukkiakaan, jos ne ovat rikki. Haluan luottaa siihen, että aina kun otan laatikosta jotain, se on sekä ehjä että puhdas.

Laatikon sisältö alkoi siis olla kunnossa, mutta järjestys puuttui. Täydellisesti. Lopulta, kun en enää löytänyt laatikosta kuin yksittäisiä parittomia sukkia vaikka tiesin siellä olevat uusia pareja useita kappaleita, minulla ns. paloi käämi. Totesin, että asialle oli korkea aika tehdä jotain. Kippasin kaiken lattialle, ja aloin lajitella.

Laatikon sekasotkun oli aiheuttanut kaksi asiaa: systeemin ja erottelun puute. Ilman sisälaatikoita kaikki sukat ja sukkikset menivät väistämättä sekaisin, ja juhlasukkahousut olivat iloisessa mylläkässä arkisten puuvillasukkien kanssa. Systeemin puute tarkoittaa sitä, että en ollut miettinyt, miten laatikko kannattaisi järjestää. Sen seurauksena heittelin sinne puhtaat parit miten sattuu, jotka hävisivätkin samantien sekamelskaan. Korjasin tilanteen ottamalla käyttöön kaksi pienempää laatikkoa, ja lajittelemalla lattialle kaadetun sisällön järkevästi.

Lajittelin erikseen villasukat, urheilusukat, varrettomat nilkkasukat, tavalliset nilkkasukat, sekä ihonväriset sukkahousut ja muut (käytännössä mustat) sukkahousut. Sijoitin ohuet ihonväriset sukkikset kannelliseen laatikkoon, sillä niitä käytän harvimmin,ja  mustat avoimeen laatikkoon, sillä ne taas ovat näin talvisin eniten käytössä. Laatikoiden taakse sijoitin harvemmin käytetyt sukat (esim. villa) ja eteen kaikki arkisukat. Tässä prosessissa löysin uudelleen parit kaikille uusi sukille, sekä suureksi hämmästyksekseni vielä kahdet käyttämättömät nilkkasukat. Loppujen lopuksi laatikosta löytyi vain kaksi yksinäisorpoa, jotka heitin muitta mutkitta roskiin.

Tästä on olemassa ennen ja jälkeen -kuvia, mutta näköjään niiden lataaminen kestää kauemmin kuin jaksan odottaa. Lisään kuvat myöhemmin.

Vaatekaapin mullistus

Ystäväni muuttaa ulkomaille, ja autoin häntä viikonloppuna käymään koko vaatekaapin läpi. Tavoitteena oli seuloa esiin ne vaatteet, jotka otetaan mukaan sekä päättää, mitä jäljelle jääneille tehdään. Minusta projekti oli erittäin mielenkiintoinen ja hauska, kaverin mielialat taas vaihtelivat ahdistuksesta innostukseen. Hänellä tosin oli se rankempi rooli, sillä minähän en tehnyt mitään päätöksiä, ainoastaan autoin tekemään niitä.

Muutaman tunnin aikana käytiin kirjaimellisesti kaikki vaatteet läpi, talvitakeista sukkahousuihin asti. Systeemi oli melko yksinkertainen. Käytössä oli kaksi matkalaukkua, joista isompaan laitettiin suoraan kaikki ne vaatteet, jotka olivat nyt lähdössä mukaan.  Kohdemaan keskilämpötilat ovat talvella alle 10°C, joten kesämekkoja oli turha pakata vielä tässä vaiheessa mukaan. Pienempään siis siirrettiin odottamaan kesäkengät ja -vaatteet, jotka tulevat myöhemmin keväällä perässä. Ystäväni oli valmistautunut urakkaan pesemällä viime viikkoina ahkerasti pyykkiä, joten ns. puolipitoisia ei juurikaan ollut, vaan suurinosa vaatteista oli matkalaukkuvalmiina.

Näistä lähtökohdista ruvettiin hommiin. Ensimmäisen hyllyn sisältö vedettiin sohvalle, ja vaatekappale kerrallaan alkoi arviointi: mukaan vai ei? Olimme sopineet etukäteen säännöiksi, että mukaan lähtee vain sellaisia vaatteita, jotka miellyttivät niiden omistajaa, tuntuivat kivoilta päällä ja olivat ehjiä, puhtaita, sopivia ja istuvia. Logiikkana oli, että arvokasta matkalaukkutilaa ei kannata täyttää vaatteilla, joita todennäköisesti ei tule pidettyä. Niinpä matkalaukkuihin kelpuutettiin vain sellaisia vaatteita, joista kaverini aidosti tykkäsi.

WP_000492

Tästä lähdettiin liikkeelle…

Heti alussa kävi selväksi, että kahden ihmisen voimin tällainen työ sujuu helpommin. Omia vaatteita on aika vaikea tarkastella objektiivisesti, niihin liittyy niin paljon muistoja, tunteita ja  mielikuvia, että fokus katoaa helposti. Siksi oli hyvä, että minä olin muistuttamassa olennaisesta aina, kun pakkaajan ajatus alkoi harhailla. Osa vaatteista oli helppoja: mukaan lähti suurin osa niistä vaatteista, jotka muutenkin olivat päivittäisessä käytössä. Kirppikselle taas päätyi paljon sellaisia vaatteita, joita ei oltu pidetty vuosikausiin, mutta jotka olivat lymyilleet kaapissa vanhasta muistista vuosikausia. Hankalat kappaleet puettiin päälle, ja tehtiin uusi arvio: Onko se kiva? Oikean kokoinen? Omaa tyyliä? Ja ennen kaikkea – tuleeko se päällä hyvä fiilis? Minusta viimeinen kysymys oli oikeastaan olennaisin. Omista vaatteista pitäisi tulla itselle hyvä olo.

Tällä tyylillä edettiin ensin vaatteet, sitten kengät ja ulkovaatteet ja lopuksi alusvaatteet. Aikaa kului useampi tunti, välillä käytiin lounaalla tankkaamassa energiaa. Vähitellen vaatteista alkoi erottua kolme selkeää ryhmää: mukaan otettavat, pois heitettävät sekä pieni joukko sellaisia säilytettäviä vaatteita, joita ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa mukaan.

Kun jyvät oli seulottu akanoista,  käytiin vielä varsin vaikuttavan kokoisen ehkä-pinon kimppuun uudelleen. Kävi ilmi, että valtaosa poisjätettävistä oli suoraan menossa kirpputorille. Roskiin heitettiin muutama  rikkinäinen vaate ja jalkine, joiden korjaaminen enää kannattanut. UFFille pudotettiin yksi kassillinen pitokuntoista vaatetta, jonka myyntiarvo olisi ollut hyvin pieni. Loput pakattiin kirpputorille meneviin laukkuihin.

...ja tähän päädyttiin.

…ja tähän päädyttiin.

Nostan kyllä hattua ystävälleni, joka kutisti vaatekaappinsa puolen päivän aikana noin reiluun kolmasosaan entisestä. Ei ihan helppo tehtävä. Tuli vahvasti mieleen, ettei omankaan kaapin mullistus olisi pahitteeksi. Itse karsin tosin melko säännöllisesti keväisin ja syksyisin, mutta olisi varmasti hyvin valaisevaa luoda kerralla katsaus koko garderoobiin. Toista on helppo auttaa, mutta omien vaatteiden kanssa tulisi varmaan itselle samat haasteet vastaan. Kaverin kirpputorikassiin päätyi esimerkiksi useita vaatteita, joissa ei oikeastaan ollut yhtään mitään vikaa. Ongelma oli siinä, että ne eivät loppujen lopuksi olleet tuntuneet ”omilta”, ja siksi jääneet lähes pitämättä. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että jos vaatetta ei ole osannut pitää tähän saakka, on todennäköistä että se jäisi pitämättä myös jatkossa. Tiedän, että omassa kaapissani on muutamia samaan kategoriaan kuuluvia vaatteita. Vielä jos sellaisen on saanut lahjaksi, on pois laittaminen sitäkin hankalampaa.

Paras lopputulos on kuitenkin luultavasti se, että kaverin kaapissa on nykyisin ainoastaan hyviä vaatteita. Hätäpäiset paniikkiostokset on karsittu pois, samoin kuin menneiden aikojen haamut ja muuten vaan loppuun kulutetut arkivaatteet. Tätä kirjoittaessa tulee todellakin sellainen olo, että oma kaappi kokee ensi vuoden aikana samanlaisen mullistuksen. Sillä välin kaikki kaverit (ja miksei muutkin) – kaipaatteko kaappikonsulttia? Täällä olisi yksi vapaaehtoinen 🙂

 

Puolipitoiset

Onko missään muussa kielessä sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin puolipitoinen? Siis sana, joka tarkoittaisi sellaista vaatetta, jota on pidetty kerran tai pari mutta joka ei ole vielä tarpeeksi likainen pyykkikoriin. Toisaalta se on kuitenkin liian likainen puhtaiden vaatteiden sekaan. Jos joku tietää, ilmoittakoon sen kommenttilootassa, minua kiinnostaa!

Puolipitoisten vaatteiden ilmiö on kaiken kaikkiaan kiinnostava. Luulisin, että se on myös kulttuurikysymys. Käsitykseni mukaan esim. Amerikassa vaatteet pestään lähes jokaisen käyttökerran jälkeen, riippumatta siitä kuinka likaisia ne ovat. Suomessa taas en tiedä ketään, joka laittaisi vaikka farkut pyykkiin vain yhden käytön jälkeen, jos ne eivät ole mitenkään likaantuneet.

Kun  olin lapsi, vaatekaapissani oli oma hylly puolipitoisille vaatteille. Se oli aina järkyttävässä sotkussa. Äitini oli ohjeistanut laittamaan puolipitoiset sille hyllylle, mutta en muista, että ohjeisiin olisi kuulunut vaatteiden laskostaminen. Se ei tullut itselleni mieleen, joten tungin vain kaikki vaatteet toistensa päälle. Sittemmin olen taistellut puolipitoisten vaatteiden kanssa monin eri tavoin. Epäilen, että tuo ohjeistuksesta ohimennyt osanen pitkitti oivalluksen syntymistä monta vuotta.

Jossain vaiheessa omistin erityisesti puolipitoisia varten tehdyn telineen. Oikein hyvä keksintö, jos osaa sellaista käyttää. Itse en koskaan jaksanut asetella vaatteita siihen huolellisesti ja lopulta annoin koko hökötyksen pois. Sen jälkeen säilyttelin puolipitoisia pitkin poikin asuntoa; tuolien selkänojilla, sängyn päällä ja niin edelleen. Jostain syystä puoliso ei arvostanut tätä tapaa hirveästi. Joskus yritin soveltaa lapsuuden oppeja tekemällä kaappiin puolipitoisten hyllyn – ja koska en edelleenkään jaksanut laskostaa niitä, takariviin hautautui vaatteita pitkiksi ajoiksi.

Nykyinen systeemi syntyi oikeastaan vahingossa, mutta se toimii paremmin kuin mikään muu aiemmin. Makuuhuoneessa on kaksi selkänojallista tuolia (tyyliä ruokapöydän tuoli, ei mikään nojatuoli), jotka ovat itse asiassa ideaaleja vaatteiden säilyttämistä varten. Selkänojalle voi heittää hupparit ja farkut, ja istuimelle voi nopeasti viikata neuleet ja muut. Toinen tuoli on minun, toinen taas miehen. Rajatun tilan vuoksi homma pysyy hanskassa eikä vaatteista muotoudu röykkiöitä. Jos tuoli alkaa pursuilla, on aika siirtää vaatteita pyykkikoriin. Ehkä olen myös reippaampi laskostamaan, mutta siihen on myös motivaatio, koska tuoli on niin esillä. Kaappiin on paljon helpompi heittää jotain huolimattomasti, koska oven saa kiinni.

Olisi kiva kuulla, miten muut ovat ratkaisseet puolipitoisten säilytyksen?