Voin tunnustaa: en tiedä mikä on tämän kauden muotiväri. En tiedä mitkä merkit ovat nyt trendikkäitä. Hieman pinnistelemällä osaan luetella vaatetyylejä, joiden kuvittelen olevan tällä hetkellä muodikkaita, mutta ne perustuvat siihen, mitä näen lehdissä ja ihmisten päällä kaupungilla. Asian todellisesta laidasta minulla ei ole hajuakaan. Olen muodin suhteen täysin pimennossa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut vaatteista. Minulla on aika selkeä käsitys siitä, minkämalliset vaatteet sopivat minulle, mistä materiaaleista pidän ja miten niitä hoidetaan. Noin 10 vuotta sitten kävin värianalyysissä, enkä sen jälkeen ole tehnyt virheostoksia värin puitteissa. (Tiedän, että moni pitää sitä huuhaanaa, mutta väitän toista.) Olen melko kiinnostunut myös kosmetiikasta, ihonhoidosta, kampauksista ja muista naistenlehtien vakiosisällöistä, mutta luen aiheeseenliittyviä lehtiä tai blogeja hyvin rajatusti, ja ostan uutta kosmetiikkaa lähinnä silloin kuin vanha loppuu.
Olen aina yhtä hämmästynyt, kun kuulen jonkun valittelevan, ettei voi pitää tiettyä vaatetta koska se ei ole muodissa. Ihmettelen itsekseni, mitä väliä sillä on? Yhtä paljon ihmettelen niitä tapauksia, joissa jokin tietty muotivaate on saatava, olipa se miten hankala, epäkäytännöllinen tai itselle sopimaton tahansa. Lähinnä noissa tapauksissa hämmästyttää, miksi kukaan antaisi jonkun muun määritellä, miksi joku vaate olisi parempi kuin toinen.
Muodin tehtävä on edistää myyntiä – luoda ihmisille tarpeita, joita heillä ei aiemmin ole ollut. Muoti on myös tapa erottua, kuulua joukkoon ja ilmaista omaa sosiaalista statusta. Muotia on yhtä aikaa monenlaista, sillä valtamuodin (lue kansainväliset vaateketjut) lisäksi eri alakulttuureilla on omat muotinsa. Se käy helposti ilmi, kun lukaisee muutamia niin sanottuja ”muotiblogeja”, joiden päähenkilöt pukeutuvat varsin erilaisilla tyyleillä.
Muoti on itsessään mielestäni aika tarpeetonta ja yhdentekevää, etenkin nykymaailmassa jossa kaikki voivat näyttää miltä huvittaa. Vihreä tukka ei taida hätkäyttää enää ketään, tatuointeja löytyy kaikista ikä- ja yhteiskuntaryhmistä ja nettikauppojen kautta kaiken maailman tyylit – niin tavalliset kuin tavattomatkin – ovat kenen tahansa saatavilla. Kun lehdessä kerrotaan, mikä on tänä keväänä muotia, se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, millaisia vaatteita kauppoihin on valittu. Ajatus siitä, että se jotenkin velvoittaisi ostamaan uutta tai ”päivittämään vaatekaappia” on absurdi. Pitäisikö minun ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sisäänostajat ovat innostuneet keltaisista housuista tai sinisistä paidoista monta kuukautta sitten? Älkää nyt naurattako. Minun pitää ostaa uusia vaatteita silloin kun itse haluan, eikä siihen ole muulla maailmalla mitäänt sanomista.
Niinpä tästä kaikesta johtuen on aika hämmästyttävää, että on vielä olemassa muotia. Vai onko? Minä en tosiaankaan tiedä.
Minusta taas muotia on olemassa niin kauan kuin ihmiset ylipäätään käyttävät vaatteita. Ja veikkaan jopa että yllättävän monet, jotka sanovat etteivät seuraa muotia, pukeutuvat kuitenkiin huomaamattaan jollain tavalla muodin mukaisesti. Koska jo se, että käytät vaikkapa farkkuja ja trikoopaitaa tai neuletta tarkoittaa, että pukeudut nykymuodin mukaisesti. Jos taas joku pukeutuisi esimerkiksi 1800-luvun pukuun korsetteineen tai autenttiseen 1950-luvun kellomekkoon kaikkine härpäkkeineen, voisi sanoa ettei kyseinen henkilö pukeudu tämän hetken muodin mukaisesti. Koska muoti on nimenomaan sitä, mitä tässä ajassa ihmiset pitävät päällään. Muoti on suuria linjoja, joiden mukaan eri aikakaudet erottuvat toisistaan.
Kaupat ja muotitalot antavat linjat muodille eri sesonkeina, mutta muotihan on loppujen lopuksi hyvin arkipäiväistä: kaikkea sitä mitä ihmisten päällä näkee, oli se sitten juuri tämän hetken kuumimpien trendien mukaista tai vähän tavanomaisempaa massalinjaa. Tai mitä tahansa siltä väliltä. Muodin muutokset näkee parhaiten katsomalla valokuvia vaikka 80- tai 90-luvuilta. Harva nykyisin kuitenkaan pukeutuu täysin samoin kuin tuolloin pukeuduttiin, vaikkei muotia sen kummemmin seuraisi tai harrastaisi.
”Hieman pinnistelemällä osaan luetella vaatetyylejä, joiden kuvittelen olevan tällä hetkellä muodikkaita, mutta ne perustuvat siihen, mitä näen lehdissä ja ihmisten päällä kaupungilla. Asian todellisesta laidasta minulla ei ole hajuakaan.”
Tässä kiteytit asian mielestäni hyvin. Muotihan on nimenomaan juuri sitä, mitä näet lehdissä ja ihmisten päällä kaupungilla. Juuri se on asian todellinen laita, sillä ei muoti ole mitään salatiedettä josta vain harvat asiaan vihkiytyneet ovat perillä. 2000-luvun muoti on sitä, että emme käytä turnyyreja vaan pillifarkkuja. Näin kärjistäen.
Siitä olen samaa mieltä, ettei pitäisi antaa kenenkään muun määritellä niitä vaatteita, mitä ”saa” käyttää, vaan pukeutua juuri siten kuin itsestä tuntuu mukavalta ja omaan tyyliin sopivalta.
Mietin juuri tuota, että kyllähän 80- ja 90-luvulla pidetyt vaatteet näyttävät nyt hassuilta, mutta toisaalta monet ”hassut” jutut noilta ajoilta tuntuvat myös olevan muodissa! Tästä tein sen johtopäätöksen, etten oikeasti tajua muodista mitään. Samasta syystä mietin, että nykyisin on ihan sama mitä pistää päälleen, sillä jossain yhteydessä se kai kuitenkin olisi ”muodikasta”. päällimmäisenä oli kai mielessä sellainen pintamuoti, jota tarjoillaan esim. lehdissä tai mainoksissa – se mikä nyt on trendikästä ja hip ja pop – siitä ei oikeasti ole hajuakaan 🙂 Toisaalta en koe kärsiväni tilanteesta ollenkaan, päinvastoin on vapauttavaa, kun voi pitää mitä vaan ja olla tyytyväinen. Jos näytän epämuodikkaalta jonkun mielestä, ongelma on hänen, ei minun.
Olen pääpiirteissään samaa mieltä sekä sinun että ensimmäisen kommentoijan, Mannan, kanssa.
Muodista voi erottaa pintamuodin ja n. kymmenen vuoden välein vaihtuvat linjat (tähän Manna jo viittasikin). Itse en tunne juuri ketään, joka seuraisi pintamuotia (kai yhden kollegan voisi sanoa tekevän niin, en ole varma :D). En itse seuraa muotiblogeja tai ole muuten tekemisissä ihmisten kanssa, joiden arvot poikkeavat niin rajusti omistani. Tuntemani ihmiset, mukaanlukien työkaverit, ostavat vaatteita yleensä silloin, kun eivät mahdu edellisiin tai vanhat vaatteet ovat nuhjaantuneet. Kaupasta on vaikea ostaa sellaista, mitä siellä ei ole, joten kunkin kymmenvuotiskauden linjojen mukaista on pakko ostaa.
Jos tietoisesti ostaa klassikkovaatteita ja harjaantuu erottamaan, mikä on kunkin kauden oma juttu, saattaa vaatteita pystyä käyttämään niiden hajoamiseen asti. On jännä, että jotkin vaatteet, jotka on ostanut vaikka juuri ysärillä, ovat silloin näyttäneet ihan ”tavallisilta”, mutta nyt huomaa niiden olevan ihan selvää ysäriä (eikä niitä kehtaa pitää, vaikka mahtuisikin). Vaatii opettelua, että oppii ostamaan sellaisia vaatteita, jotka eivät mene muodista.
Se ei muuten ole sisäänostajista kiinni, mikä on muodissa. On olemassa erillinen kansainvälinen työryhmä, joka n. kolme-viisi vuotta etukäteen suunnittelee tulevan muodin. Siis kerta kaikkiaan päättää sen tyyliin ”otettaisko keltainen ja kirkkaat värit viiden vuoden päästä vai mentäiskö noilla X:n ehdottamilla vedensävyillä”. Jos päätetään ottaa vaikka turkoosi viiden vuoden päästä, se täytyy saada pieninä annoksina mukaan jo kolmen ja neljän vuoden päässä oleviin mallistoihin, jotta kuluttajat ehtivät tottua uuteen väriin. Tämän jälkeen värit ja teemat esitellään valmistajille-ensin siis materiaalien valmistajien täytyy saada tietoonsa tulevat värit, sitten vasta itse tuotteiden valmistajien-, sitten ne voidaan esitellä hankinnoista päättäville. Jo tuota ketjua katsomalla ymmärtää, että valmistelujen täytyy olla vuosia etukäteen valmiina. Silloin, kun vaatetusalan opiskelijana kävin ammattimessuilla, oli esittelyssä aina puolentoista vuoden (muistaakseni, en muista tarkkaan) päässä oleva muoti –samojen messujen lauantaiversio oli tarkoitettu kuluttajille ja siellä olikin esillä ihan eri jutut, nimittäin tulevan kauden muoti.
Kaikki tuo on niin raadollista, että minäkin ihmettelen ihan tosissani, kuka kumma tuohon haluaa lähteä mukaan.
Värianalyysistä: minulle sopivat inhoamani värit kuninkaan/sähkönsininen ja stockmanninvihreä. Rakastamani värit laventeli, puuteri ja beige tekevät minusta sairaan näköisen. Inhottavaa 😀
Jaahas, taas oppii uutta. Se on kyllä yksi blogin pitämisen parhaista puolista! Olet oikeassa tuossa, että klassikkovaatteet kestävät aikaa. Joko olen silloin tällöin todella osunut oikeaan, sillä käytän samoja vaatteita vuosikausia tuntematta itseäni erityisen poikkeavaksi, tai sitten on vaan käynyt hyvä tuuri 🙂
Ja tuo värianalyysi on omalla kohdallani ollut hyödyksi, sillä olin vuosia aivan hukassa värien kanssa. Tein usein ostoksia, jotka jäivät pitämättä sen vuoksi, ettei vaate kuitenkaan tuntunut hyvältä käytössä, ja yleensä syynä oli valjuksi tekevä väri. Kuulun kanssasi samaan joukkoon, jolle puuteri ja beige eivät oikein sovi. Paitsi jos tietentahtoen haluaa sulautua tapettiin…
Vanha teksti, mutta pakko oikaista. Muotialan ihmisenä en kyllä allekirjoita tuota ”kansainvälinen työryhmä, joka vain määrää muodin” väitettä. Muoti on tosiaan suuria linjoja, niinkuin joku aikaisemmin jo kommentoi. Ja on todellakin olemassa joukko ammatikseen muotia ennustavia ihmisiä, mutta eivät he sitä ”vain päätä”! Nämä ammattilaiset analysoivat, haistelevat ja maistelevat maailmanmenoa ja tuulia.He seuraavat esimerkiksi omalaatuisia suunnittelijoita, alakulttuureita, taidetta ja uutisia. Nämä ammattilaiset sitten koostavat trendiohjeet eri trendisivuistoille, joista suunnittelufirmat ottavat ideoita mallistoihinsa.
Lisää luettavaa: https://www.booky.fi/tuote/ana_nuutinen/edellakavijat_hiljainen_implisiittinen_ja_eksplisiittinen_tieto/9789515581624
Minua kiinnostaa värianalyysi suunnattomasti! Tahtoisin päästä sellaiseen tilanteeseen, jossa vaatekaappini jokainen vaate sopisi minulle ja tietäisin näyttäväni hyvältä niissä. Analyysit kuitenkin maksavat ihan tolkuttomasti (opiskelijabudjetille). Onnistuisikohan kohtuullisen pätevän värianalyysin tekeminen internetin ohjeiden tai esimerkiksi värianalyysikirjan avulla (sellaisia näkyy olevan kirjaston valikoimissa)…
Analyysit ovat kalliita. Investoin itse siihen ensimmäisen ”oikean” palkkani vuosia vuosia sitten. Mutta en ole katunut hetkeäkään! Kirjastojen kirjat ovat kokemukseni mukaan vähän epämääräisiä, mutta paras nettisivu, johon itse olen aiheesta törmännyt on tämä http://www.thechicfashionista.com/your-best-perfect-colors.html Tuolla pääsee ainakin sinnepäin-tulokseen. Kannattaa muuten kysellä suosituksia ennen kuin menee analyysiin, sillä niiden tekijöissäkin on eroa.
En enää muista mitä omani maksoi, mutta sen jälkeen en ole tehnyt värin puolesta vääriä ostoksia. Ehkä sitä kautta tulee vähän hintaa takaisin? Omat värit oppii melko pian ulkoa, mutta edelleen kuljetan tilkkuja mukanani jos on tarkoitus shoppailla enemmän. Enkä muuten ole vieläkään löytänyt täsmälleen tiettyä sinistä, joka listalla on. Vaikka se olisi minulle täydellisimmin sopiva väri 🙂
Kiitos vinkistä, käynpä tutustumassa tuohon nettisivuun. Ja ehkä alan säästää analyysiä varten – tai pyytää sellaista joulu- tai syntymäpäivälahjaksi vanhemmilta 🙂