Kun päätin ruveta loppuvuoden kestävään ehdottomaan ostolakkoon kosmetiikan suhteen, sisäinen shoppailijani alkoi heti kiukutella. Yritin välittömästi keksiä kaikenlaisia poikkeustapauksia, joissa sitten saisin ostaa kosmetiikkaa. Juuri tällä hetkellä yritän argumentoida itselleni, että meikkisiveltimiä eikä hammasharjoja eikä muita kosmetiikan käyttöön liittyviä välineitä muka lasketa, mutta pysyn tiukkana. En oikeasti tarvitse yhtään enempää siveltimiä kuin hammasharjojakaan.
Miksi juuri tämä ostolakko on nyt sitten niin iso juttu? Kun aloin tarkkailla vaatteiden ostamista, tunnelmat olivat ihan päinvastaiset. Etenkin alkuvaiheessa ajattelin, että en tosiaankaan tarvitse uusia vaatteita, ja on vain helpotus kun niitä ei tarvitse ostaa. Tänä vuonna tilanne on ollut vähän toinen, mutta ostolakkoa onkin takana jo pari vuotta. Miksi sitten kosmetiikanostokielto aiheuttaa sisäistä vastustusta, etenkin kun sitä riittää kyllä muutamaksi kuukaudeksi ongelmitta?
Luulen, että nämä asiat liittyvät yhteen. Toisin kuin olen ajatellut, olen sittenkin tunneostaja. Shoppailusta on tullut hyvä mieli. On se ihana dopamiiniryöpsähdys, kun penkoo alennusmyyntejä, on se mukava tunne, kun on saanut jotain uutta, ja vielä se, että ajattelee kohentavansa ulkonäköään tai olotilaansa näillä ostoksilla. Aiemmin ostelin vaatteita (vaikka en sitä tajunnut). Kun aloin välttää vaatteiden ostamista, huomio siirtyi kosmetiikkaan. Kuten eräs lukija jo huomautti, kosmetiikan ostaminen tuntuu muutenkin pienemmältä pahalta kuin vaatteiden, koska sehän kuluu joskus loppuun.
Viime elokuussa, kun olin todella väsynyt ja stressaantunut, pääsin lyhyelle luksuslomalle eli sain olla pari päivää kotona ihan yksin. Kuskattuani muun perheen asemalle ajoin kotimatkalla Citymarketin ohi. Ostin itselleni herkkuja, ja sitten vietin ihanan puolituntisen kosmetiikkaosastolla hypistellen ja kokeillen kaikkea mahdollista. Lopulta ostin alennuksessa olleen Lumenen kasvojenhoitotuotteen ja muistaakseni muutaman korealaisen kasvonaamion. Saatoin ostaa jotain muutakin pientä, mitä en enää muista. En tietenkään varsinaisesti tarvinnut ainuttakaan ostoksistani, mutta niistä tuli hyvä mieli. Vähän vastaavia tilanteita tulee vastaan usein.
Kaiken tämän ostin, kun ale oli 80%. Toiseksi viimeiset hankinnat ennen kuin kosmetiikkalakkoni alkoi.
käyttämäni kosmetiikka ei myöskään yleensä ole kallista. Kipuraja kulkee noin 35€ kohdalla. Sitä enemmän maksavia tuotteita pidän kalliina, enkä useinkaan osta yli 30 euroa maksavia tuotteita. Useimmiten ostokseni ovat kuitenkin kappalehinnoiltaan paljon halvempia. Arvaatteko, miten kävi, kun löysin The Ordinaryn, kosmetiikkamerkin, josta puuttuu ulkoinen koreus mutta joiden sisällöt ovat täyttä tavaraa, ja hinnat jopa alle 10€? Oikein, ostin kerralla kaikkea mahdollista. Nyt monet tuotteet odottelevat sitä, että muistaisin joskus käyttää niitä. Kesällä Sephoran liikkeessä ostin etupäässä matkakokoja, koska ne olivat niin edullisia, ja sain samalla rahalla monta pientä tuotetta, siis täydellinen diili minun mielestäni. Sitä paitsi olen niin kokeilunhaluinen, että matkakoko on minusta paljon hauskempi vaihtoehto kuin alessa oleva jättikoko. Siitä jättikoosta ei nimittäin meinaa päästä ikinä eroon, olen kokeillut.
Kuten hyvin tiedetään, myös alennusmyynnit vetoavat. Mitä suurempi aleprosentti, sen kiinnostavammaksi tuote silmissäni muuttuu. En sentään ostele sinisiä huulipunia vaikka ilmaiseksi saisi, mutta jos alennus on merkittävä, ostan kyllä kokeiluun kaikenlaista. Vastikään huomasin Laveran ystävämyynnin, jossa poistuvat pakkaukset olivat 80% alennuksessa. Klikkasin ostoskoriin kaksi eri meikkivoidetta, peitevoiteen ja kaksi luomiväriä ihan vain siksi, että hintaa tuotteilla on pari kolme euroa kappale. En ostaisi meikkivoidetta yli 20€ hinnalla netistä, jos en olisi aivan täydellisen varma että väri on oikea. Mutta kolmella eurolla ostin ilomielin, eikä riski tuntunut yhtään pahalta. Järkeilin, että jos ei sovi, niin annan eteenpäin, ja jos taas ostos on onnistunut, voin juhlia huikean halpaa kaappausta. (Ostokset osoittautuivat hyviksi, eli onnistuin.)
Tämä kaikki on kuitenkin johtanut siihen, että kosmetiikkaa on kertynyt aivan yli tarpeen. En ehdi käyttää kaikkia tuotteitani, ja silti hamuan lisää. Siksi tämä lakko on tarpeen. Haluan vaihteeksi käyttää tuotteita loppuun asti, niin että kaappiin tulee tilaa ja väljyyttä. Alan pitää täällä jonkinlaista kirjaa loppuneista tuotteista ja raportoin edistyksestä muutenkin. Onko lisää toiveita tähän liittyvistä juttuaiheista?
Olet joskus blogissasi käsitellyt mm.kodin siivouksen puhdistusaineita ja ihan hiljattain vaatteiden mikromuoveja. Etkö mieti kosmetiikan muoveja, joita on muuallakin kuin kuorinta-aineiden rakeissa. Toisin kuin luullaan, kosmetiikka ei ole kovin tutkittu alue eikä ns. luonnonmukaisuus turvallisuuden tae. Blogissasi et ole laajemmin pohtinut suhdetta rahaan, eikö sillä ole jokin yhteys ostamiseen. Kosmetiikan sijaan voi sijoittaa vaikka rahastoihin, taiteeseen jne.
Olen myös kosmetiikan hamstraaja vaikka pyrin olemaan muutoin harkitseva kuluttaja. Kosmetiikka on halpaa, sitä myydään kaikkialla. Se houkuttelee ja tuo välitöntä iloa. Minulle laadukas kasvovoide tai ihanan tuoksuva suihkugeeli on arjen nautinto josta en aio luopua. Mummoni vielä yli 80-vuotiaana vannoi Lancomen nimeen…samoilla jäljillä ollaan.
Ongelmana on se että kerään varastoja. En osta siksi kun tuote loppuu vaan siksi kun on tarjous tai haluan vaikka matkalta jotain ylellistä ja ihanaa. En tavallaan tuhlaa koska tuote tulee aikanaan käyttöön…Mutta ! Havaitsin että säilytän liian kauan; ei hyvä. Säilytystila on täynnä; ei hyvä. Saisin vaikka pyyhkeet kylppärin kaappiin kun sieltä olisi 8 pullon shampoovarastoni pois. Aiemmassa postauksessasi pohdin myös asiaa ja tunnustan ongelmani. En todellakaan lopeta kosmetiikan ostamista, siitä nauttimista mutta lopetan jemmaamisen kunnes varastoni ovat joskus sellaiset että voin ostaa jotain oikeaan tarpeeseen. Jemmaan myös muutakin kuluvaa..Pyykinpesuainetta, servettejä ja kynttilöitä! Voi ei..Mutta nyt en osta mitään ennen joulua. Koska en todellakaan tarvitse. Tarvitsen hyllytilaa !
Tästä tuli pitkä kommentti mutta pakko kertoa vielä että paikkakuntani Hope ry kerää hygieniatarvikkeita. Tuli kuin tilauksesta. Saan paljon kivaa kasaan ihan omista jemmoista ja saan auttaa mukavalla tavalla heitä jotka enemmän tarvitsevat.
Tuo Hope ry on hyvä vinkki! Minulla kaikki on avattua, en ole mitään mitä voisin suoraan lahjoittaa, mutta jos on sinun tilanteessa, niin oikein hyvä kohde!
Hope ry:lle lahjoittaminen on sinänsä minusta hyvä asia, mutta jos ensin tekee ”löytöjä” alennusmyynnissä, ostaa liikaa ilman tarvetta ja sitten lahjoittaa Hopelle niin onko tuossa touhussa nyt sitten säästänyt yhtään mitään loppujen lopuksi?
Ei toki, mutta jos kotona on ylimääräistä, niin onhan se hyvä idea lahjoittaa ylimääräiset hyväntekeväisyyteen. Sinne voi lahjoittaa myös lahjaksi saatuja tuotteita, jotka eivät sovi itselle. Lisäksi puhun nyt tässä omasta puolestani, niin tämä ”ostamalla säästäminen” ei tietenkään ole kauhean järkevää lopulta.
Tunnistan niin itseni tästä Katjan kirjoituksesta. Se voisi olla minun kirjoittamani 😀 Enää en tosin jemmaa pyykinpesuaineita, vaan minulla on vain 1 puteli/käyttötarkoitus. Tämä on puhtaasti tilankäytöstä johtuvaa, kun ei vaan mahdu. Olen muutenkin harventanut pyykinpesua, enkä pese enää ns. puolipitoisia. Käytän vaatteet likapyykkikori kuntoon.
Nyt olen jo päässyt esimerkiksi hammastahnan ja kynsilakanpoistoaineen kanssa sille tasolle, että niitä on vain käyttökappaleet, eikä ainuttakakaan jemmattuna. Pyrin tähän kaiken muunkin osalta, mutta aikaa siihen menee edelleen, että varastot on käytetty loppuun ja saan ostaa jotain tosi tarpeeseen. Vaihtelua ostamattomuuteeni saan sillä, että minulla on useita eri tuotteita samaan tarkoitukseen käytössä yhtäaikaa. En jaksaisi ostolakkoani, ellei olisi edes jotain vaihtelua tuotteiden suhteen. Tavoitteenani on, että kun ne kaikki loppuvat, niin sitten haluan vain yhden tuotteen per käyttötarkoitus. Tätä olen nyt jauhanut kaikille jo kohta 3 vuotta ja edelleen minulla on liikaa kaikkea 😀
Kosmetiikka on ihanaa, ei siitä mihinkään pääse. Hauskaa kuulla että niin monilla on ihan sama kokemus!
Mietin kosmetiikan muoveja kyllä, ja yksi syy suosia sertifioitua luonnonkosmetiikkaa on juuri tuo, että silloin ei muovia tule. Käytän myös aina välillä sellaista appia, joka tunnistaa sisällysluettelosta muovin, jos olen epävarma. En ole kuitenkaan fanaattinen tämän asian suhteen. Raha on puolestaan sellainen aihe, että siitä en halua kirjoittaa. Ansiokkaita rahablogeja löytyy, joten olen päättänyt jättää sen aiheen muiden käsiteltäväksi.
Muovia on kosmetiikassa mikro-, nano- ja liukenevassa muodossa. Sen nimet ovat niin moninaisia, että mikähän ”appi” tunnistaa ne. En itse kuvittele voivani välttää muovia kosmetiikassa, mutta yritän pysytellä mahdollisimman vähissä tuotteissa ja apteekin laatusarjoissa, koska niiden raaka-aineiden voi kuvitella olevan laadukkaampia.
Suosittelen ilmaista CosmEthics-sovellusta, jonka voi ladata puhelimeen. Se skannaa tuotteen viivakoodin, ja kertoo sitten sisällön. Sovellukseen voi laittaa omia hälytyksiä, jolloin sovellus ilmoittaa, mikäli tuote sisältää esim. muoveja. Apteekin tuotteet eivät ole muovista vapaita mitenkään automaattisesti. Apteekki on vain myyntikanava esimerkiksi Vichyn tuotteille. Ilman INCI-listan tarkastelua ei voi tietää, onko tuotteessa muovia vai ei. Pari keinoa kuitenkin on varmistua, jollei esim. tätä sovellusta halua käyttää: käyttämällä vain joutsen-merkittyjä tuotteita tai sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Nämä merkit varmistavat, ettei mikromuoveja ole, sillä niitä ei myönnetä tuotteille, joissa muovia on käytetty. Muuten kuluttajan täytyy itse tutkia, sisältääkö tuote muoveja vai ei. Mutta siinä tuo CosmEthics on tosi hyvä! Onnistuin itse äsken skannailemalla löytämään kaapistani yhden tuotteen, joka muoveja sisälsi, Nivean aurinkovoiteen. Mutta esim. hammastahnoissa, dödöissä tai kasvorasvoissa sitä ei ollut.
En nyt jankkaa enempää, mutta mikromuovit ovat vain osa muoveja. Mikromuovittomuus ei tarkoita, että siinä ei olisi muoveja, joiden käyttö on jopa lisääntymässä. Tuotteen ” ylellinen” tuntu voi tulla muovista, joka on tuotteen raaka-aineena. Apteekin tuote ei ole vakuutus muoveja vastaan, mutta hinta ja laatu kulkee usein käsi kädessä. En siis demonisoi muoveja, mutta peräänkuulutan kriittisyyttä.
Kyllä, olet oikeassa. CosmEthics tunnistaa myös muut muovit tuotteista.
Palkittu kemiantekniikan DI on kirjoittanut tästä sovelluksesta Kemikaalikimarablogissaan. Itse sovellus on sinänsä kätevä, mutta blogissa käsitellään sovelluksen perusteena olevan datan luotettavuutta.
Hei Jenni, kiitos kirjastasi ja blogistasi, ovat mahtavia!
Minäkin olin aikaisemmin oikea kosmetiikkahoarder, kunnes liian mittavaksi paisunutta kokoelmaa on ollut pakko alkaa karsia. Lähipiirikin tietää mieltymykseni, joten saan kosmetiikkaa tuliaisina, lahjoina ym.
Törmäsin netin kauppapaikoilla kuitenkin siihen, että järkevästikin hinnoiteltu tavara ei yksinkertaisesti myy. Tai sitten on tinkaajia, joiden mielestä jokin alkujaan satkun puteli pitäisi saada vitosella (järkevä second hand-hinta on mielestäni 30-40e).
Nykyään mietin aina, jos kaupassa tai lentokentällä jokin tavara alkaa kuumottaa, mitä teen sillä, jos se jostain syystä ei käykään omalle iholle tai tuoksuun kyllästyy. Näen sen sieluni silmillä myynti-ilmoituksessa, joka ei herätä kiinnostusta. Joskus olen antanut jonkin poiston roikkua ja roikkua myynnissä, ja tällaisella itsekasvatuksella on jo moni tavara jäänyt kauppaan. Siirrän sitten senkin säästyneen hinnan puskuritilille. Toimii! Luonto, kukkaro ja kodin järjestys kiittävät. 🙂
Kiitos ihanasta palautteesta! Tulipa hyvä mieli!
Olen huomannut saman ilmiön, vaikka en ole kosmetiikkaa juuri kaupannut. Tosin kerran tarjosin luomiväripalettia ilmaiseksi, koska olin sitä käyttänyt, ja hämmästyksekseni se meni välittömästi. Kirppiksiltä haetaan nykyisin puoli-ilmaista tavaraa, varmaan siksi että tarjontaa on niin paljon. Tuo on hauska idea, että siirtää ”säästyneen” summan puskuritilille. Siinä konkretisoituu, paljonko säästöä syntyy, kun jättää mieliteot ostamatta. Pitäisi itsekin varmaan kokeilla.