Kirjoittajan arkistot:Jenni / Arkijärki

Vuosi koronaa ja vielä jatkuu

Julkaistu , kirjoittanut
2

Näihin aikoihin viime vuoden maaliskuussa Helsinki sulkeutui. En osaa arvioida, millaista elämä oli muualla Suomessa, mutta kotikulmilla elämä muuttui melko erikoiseksi. Kadut olivat typötyhjät. Ikkunoihin ilmestyi nalleja. Lasten kavereiden kanssa sovittiin, kenen kanssa voi leikkiä, ulkona tietenkin, ja omat projektit menivät aika pitkälti tauolle, kun iso osa päivästä meni koulun, päivähoidon ja ruokahuollon organisointiin. Toisaalta samaan aikaan olin hyvin kiitollinen kesämökistä, joka sijaitsi Uudellamaalla, jonne pääsi viikonlopuksi tuulettumaan vaikka poikkeusolot olivat pistäneet uusimaalaiset kotiarestiin. Mökillä oli käynnissä rakennusprojekti, ja olin tosi iloinen myös siitä, että kaikki tilaukset oli ehditty sopia ennen kuin korona jumitti koko maan. Jälkeenpäin kuulin, että pääsiäiseen mennessä kaikki mökki- ja uima-allasvalmistajat myivät eioota, sillä mökkeily oli parissa yössä muuttunut suomalaisten suosikkiharrastukseksi.

Uudet rutiinit

Vuoden aikana on syntynyt paljon uusia rutiineja, joita ei olisi viime talvena osannut kuvitella. Meillä on kertakäyttöisten maskien laatikko heti ulko-oven vieressä eteisen hyllyllä. Se on siinä siksi, että siitä voi napata puhtaan maskin taskuun, kun lähtee ovesta ulos. Siitä voi myös tarjota satunnaiselle vieraalle maskin, jos sellainen on sattunut unohtumaan. Myös autossa kulkee vakiovarusteena maskilaatikko. Käsilaukussa minulla on erityinen maskipussi, jossa säilytän puhtaita maskeja, ja jonne voin laittaa käytetyt kestomaskit talteen. Tällainen erillinen pussi on kätevä, koska sen voi siirtää laukusta toiseen helposti. Maskien hankkimisesta on tullut samanlainen rutiini, kuin vaikka sampoon tai hammastahnan ostamisesta.

Näitä pieniä pulloja on kätevä täyttää uudestaan isommasta pakkauksesta.

Käsidesipulloja on myös joka paikassa. Kotona luotan eniten perinteiseen saippuaan ja kuumaan veteen, mutta pieniä käsidesipulloja on joka paikassa. Autossa, käsilaukuissa, repussa, sekä tietysti varalla odottamassa. Laukusta löytyy myös desinfioivia pyyhkeitä, joilla voi puhdistaa pintoja tarpeen vaatiessa. Puhdistan puhelimen näytön säännöllisesti desinfioimisaineella, ja vaihdan käsipyyhkeitä vähän tiheämmin kuin ennen. Oman ongelmansa tuottaa kertakäyttömaskit, joita löytyy käytettyinä nykyisin vähän joka paikasta. Syksyllä käytin vielä kestomaskeja, mutta tautitilanteen pahentuessa olen siirtynyt kokonaan kertakäyttöisiin. Niistä tulee nopeasti roskaongelma etenkin autoon, jos ei jatkuvasti ole roskapussia käden ulottuvilla.

En käy enää kaupoissa

Toinen merkittävä arkirutiinien muutos on ruokakauppatilaukset kotiin. Käyn nykyisin todella harvoin kaupassa. Jos jotain todella olennaista on unohtunut ruokatilauksesta, olen saattanut piipahtaa lähikaupassa, mutta muuten ruokaostokset ovat siirtyneet nettiin. Tästä on ollut merkittävää hyötyä arjen rullaamisessa. Ensinnäkin se pakottaa suunnittelemaan koko viikon ruokalistan kerralla, mistä on sellainen kerrannaisvaikutus, että stressi siitä mitä tänään syötäisiin on poistunut lähes kokonaan. Aikaa säästyy, kun ei ole välttämätöntä kurvata kaupan kautta harva se päivä. Tällä on tietysti hintansa, mutta olen laskenut, että arjessa saatava hyöty yhdistettynä siihen, ettei tarvitse altistua väkijoukoille on sen arvoista.

Shoppailu siinä mielessä, että menisin kauppaan katselemaan, on myös pudonnut minimiin. En ensinnäkään halua mennä kauppoihin, ja toiseksi välttämättömyydet saa ostettua netistä. Esimerkiksi lastenhuoneen remonttia varten tarvitut uudet huonekalut tilattiin suoraan netistä kotiinkuljetuksella. Elämänpiirin ollessa varsin rajattu, ei mitään ihmeellisiä tarpeitakaan kyllä ole ilmennyt. Ajatus outletissa haahuilusta tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta.

Vuosi koronaa

En olisi vuosi sitten voinut uskoa, että nyt ollaan jälleen samassa pisteessä, kuin rajoitusten alkaessa. Meillä on käynyt toistaiseksi hyvä tuuri, olemme pysyneet terveinä, emmekä vielä ole joutuneet edes karanteeniin kertaakaan. Töitä on riittänyt, ja minulle yliopiston siirtyminen etäopetukseen on ollut suorastaan onnenpotku, joka on helpottanut arkea ja opintojen suorittamista valtavasti. Vaikka kaikki onkin hyvin, olen minäkin silti vähän väsynyt tilanteeseen. Kaipaan eniten sitä, että voisin istua ystävien kanssa koko illaksi ruokapöydän ääreen. Kaipaan elävää musiikkia, ja sellaista huolettomuutta, jonka olemassaoloa ei edes tajunnut, ennen kuin pandemia alkoi.

Onneksi rokotusten myötä valoa on vihdoin alkanut kajastaa tunnelin päässä. Kun lähipiirissä jo moni riskiryhmäläinen on saanut rokotuksen, se luo toivoa siitä, että kesällä ehkä tilanne olisi jo parempi. Toisaalta olen huomannut, että minulle on henkisesti helpompaa suhtautua tähän niin, että monelta osin tämä on nyt se normaalitila, eikä poikkeus. Ihmisten välttäminen on poikkeuksellista, mutta maskeja voin käyttää vaikka lopun ikää, jos sillä saadaan tilanne sellaiseksi, että muita rajoituksia voisi purkaa. En oikein ymmärrä, miksi jotkut maskeja vastustavat. Todella pieni vaiva, samoin kuin käsien pesu, eikä sitä kai sentään kukaan vastusta.

Millaisia rutiineja vuosi on tuonut teidän elämäänne?

Kauanko vaatteet kestävät?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Hesarissa oli äärettömän mielenkiintoinen juttu nelikymppisestä miehestä, Olof Hoverfältistä, joka on kolmen vuoden ajan pitänyt tarkkaa kirjaa vaatteidensa käyttömääristä, hinnoista ja kestävyydestä. Valitettavasti linkki on vain tilaajille ja maksumuurin takana, mutta hän on itse kirjoittanut aiheesta blogipostauksen englanniksi.  Lisäksi Hoverfält kertoo projektistaan avoimesti omilla nettisivuillaan, jossa kuka tahansa voi seurata, mitä vaatteita hän pitää ja milloin. Lyhyesti kerrottuna hän on luonut tietokoneelle tietokannan, jonne kirjaa joka ilta, mitkä vaatteet ovat olleet päällä. Tietokannasta löytyy myös tieto jokaisen vaatteen ostopäivästä, hinnasta ja merkistä. Samoin sinne kirjataan tieto, jos vaate on poistunut käytöstä. Lopputulos on, että kolmen vuoden jälkeen hänellä on yksityiskohtaista dataa mm. siitä, kuinka paljon yksittäisen vaatteen käyttökerta on tullut maksamaan (ostohinta jaettuna käyttökertojen määrällä), tai miten monta kertaa vaatetta ylipäätään on käytetty, ennen kuin se on poistettu.

Näin yksityiskohtainen dokumentointi vaatii sitoutumista, mutta tuottaa kyllä ällistyttävän tarkkaa tietoa. Oma vaatekirjanpitoni sisältää vain sen, milloin vaate on tullut kaappiin, sekä mahdollisesti hinnan, sekä sen onko se ostettu uutena, kirppikseltä, vai saatu lahjaksi. En ole kirjannut poistoja enkä käyttökertojen määrää, mutta tämä yksinkertaisempikin kirjanpito antaa osviittaa siitä, kauanko vaatteet kestävät. Samoin sieltä näkee, onko vaatteelle tullut käyttöä vai ei. Yksittäisten käyttökertojen määrää en tiedä, mutta pystyn tekemään valistuneen arvion, kun tiedän milloin vaate on ostettu, ja tiedän olenko sitä ylipäätään pitänyt paljon vai vähän.

Kestääkö kallis vaate paremmin?

Yksi Hoverfältin projektin taka-ajatuksista olikin selvittää, ovatko kalliimmat merkkivaatteet kestävämpiä kuin halvat. Olen itsekin seurannut asiaa, ja tiettyjen vaatteiden kohdalla olen todennut, että kalliimpi kestää paremmin. Yksi esimerkki on alusvaatteet: suosin muutama vuosi sitten suomalaisen Patrician alusvaatteita, sillä ne ovat varsin kohtuuhintaisia. Mutta kirjanpidostani selviää, että suurin osa viime vuosina hankkimistani Patrician rintaliiveistä ei ole kestänyt käyttöä kovin kauan. Sen sijaan paljon kalliimmat Primadonna ja Simone Perele -merkkien liivit tuntuvat kestävän vuodesta toiseen. Ostin vuonna 2018 heinäkuun alennusmyynneistä kahdet Patrician ja kahdet Simone Perelen rintaliivit, sekä niihin sopivat alushousut, tosin Patrician paketissa oli vielä kolmannetkin alushousut. Patrician alusvaatteet maksoivat yhteensä noin 90€, Simone Perelen vastaavat 280€. Nämä ovat vertailukelpoisia, sillä alusvaatteiden tyyli ja käyttötarkoitus oli sama. Nyt vuonna 2021 kaikki Simone Perelen vaatteet ovat edelleen käytössä, mutta Patricialta ainostaan toiset liiveistä, eivätkä nekään kestä enää kovin kauan. Vuonna 2016 ostetut Patrician rintsikat on kaikki poistettu käytöstä jo aikaa sitten, mutta ennen kirjanpidon aloittamista hankitut Primadonnat kestävät aktiivista käyttöä edelleen yli viiden vuoden jälkeen. Ainakin tässä tapauksessa kolminkertaisella hinnalla on saanut rutkasti lisää käyttöikää.

Hesarin artikkelia lukiessa mietin myös sitä, että ihmisillä lienee hyvin erilaisia standardeja sille, millaisessa kunnossa vaatteen on oltava, että se ei enää ole käyttökelpoinen. Hoverfält vaikutti huoltavan vaatteitaan huolellisesti, mutta epäilen silti, että hänellä on varsin korkeat standardit vaatteiden kunnolle. Jotenkin sain rivien välistä sen kuvan, että hän ei ole niitä miehiä, jotka pitävät helmasta rispaantunutta aluspaitaa kauluspaidan alla, sillä eihän sitä sieltä kukaan näe. Haastattelusta ja tilastoista sai sen kuvan, että pikkuvikaiset vaatteet poistuvat käytöstä vauhdikkaasti, ellei niitä voi helposti korjata uutta vastaavaan kuntoon. Korjaamisesta Hoverfält ei kyllä puhunut mitään, joten oletan että parsimista hän ei harrasta. Kenties parsittu vaate ei täyttäisi hänen laatukriteereitään? Itse en näe parsimisessa mitään vikaa, päinvastoin. Korjasin juuri kashmirneuleesta koinsyömän rei’än, eikä parsittua kohtaa huomaa vaatteesta, ellei suurennuslasin kanssa etsi.

Toisaalta tiedän, että moni sinnittelee varsin rähjäistenkin vaatteiden kanssa, koska ei ekologisista syistä raatsi heittää niitä roskiin. Yritän itse taiteilla jonkinlaisella keskitiellä tässä suhteessa. Korjaan ja parsin, jos se on suinkin mahdollista, käytän suutaria ja huollan vaatteitani. Tänä vuonna olen myös oppinut värjäämään vaatteita, mikä voi pidentää niiden käyttöikää. Mutta esimerkiksi jo edellä mainittujen alusvaatteiden suhteen olen tarkka. Jos rintaliivien elastaani löperöityy tai jos ne alkavat hiertää, poistan ne kaapista. Samoin poistan puhkikuluneet sukat, rispaantuneet alushousut ja myös sellaiset ohuet sukkahousut, jotka eivät ole vielä varsinaisesti rikki, mutta joissa on paljon langanvetoja. Jos kengät ovat siinä kunnossa, että suutari ei voi niille enää tehdä mitään, niiden on aika mennä. Olen päättänyt, että arvostan itseäni käyttämällä vaatteita, joissa tunnen oloni hyväksi.

Halpakin voi tulla kalliiksi

Viimeinen huomio Hesarin jutusta on se, että halpakin vaate tulee kalliiksi, jos sitä ei käytä. Alesta ostettu vaate on todellinen uponnut kustannus, jos sitä ei ikinä pue päälleen. Sen sijaan siitä tulee kaapin tuketta ja harmitusta. Olen järkeillyt, että siksi eniten kannattaa maksaa vaatteista, jotka myös tulevat tiheimpään käyttöön; siis toisin sanoen arkisista käyttövaatteista, kuten kengistä, takeista, alusvaatteista ja muista sellaisista, joita pukee jatkuvasti ylleen. Tästä näkökulmasta pihistellä kannattaa pikemminkin juhlahuituloista, ainakin jos kaipaa niiden suhteen vaihtelua. Jos taas on tyytyväinen siihen, että joka juhlissa on sama vaate, kannattaa panostaa kerralla, ja ostaa niin laadukas kuin mahdollista. Tämä pätee ainakin miesten pukuihin, mutta myös naisten juhlavaatteisiin. Heti ostolakkoni ensimetreillä ostin klassisen kotelomekon laadukkaasta villakankaasta. Olen käyttänyt sitä lukemattomia kertoja, se on varsinainen luottovaate, jonka voi laittaa häistä hautajaisiin, ja aina tietää näyttävänsä hyvältä ja asialliselta.

Minulla on valitettavasti kokemusta myös noista kaallista alennusvaatteista. Etenkin ennen ostolakkoa minulla on paha taipumus ostaa alesta kaikkea sellaista, mikä ei lopulta tullutkaan aktiiviseen käyttöön. Pahimmillaan vaate jäi käyttämättömänä kaappiin. Tästä tavasta onneksi paranin ostolakon vaikutuksesta.

Vaatteiden laatu on äärettömän mielenkiintoinen aihe! Lukiko joku teistä tuota Hesarin juttua? Millaisia ajatuksia se herätti? Miten teidän mielestä laatu ylipäätään määritellään vaatteessa?

 

Vie roskat

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tuntuuko siltä, että tavaroihin hukkuu? Kaikkea on liikaa? Järjestys ei pysy? Ratkaisuni asiaan on yksinkertainen: vie roskat. Tarkemmin sanottuna, aloita vähentäminen poistamalla tavarat, jotka oikeastaan kuuluisivat roskiin, paperinkeräykseen tai muuhun lopulliseen poistopaikkaan. Täsmennän jo nyt, että kun tässä puhun roskiin heittämisestä, tarkoitan tietenkin sitä, että roskat on lajiteltu oikein. En tarkoita sitä, että kaikki mätetään yhteen muovikassiin ja nakataan sekajätteeseen.

Olen huomannut, että kun koti alkaa pursuilla, syynä on usein se, että käyttötavarat ja tarpeettomat tavarat ovat sekaantuneet. Huomasin tämä omassakin kodissa, kun pelasin minimalismipeliä kokonaisen kuukauden ajan. Suurin osa poistoista meni suoraan roskiin. Esimerkkejä tiloja tukkivista turhista tavaroista:

  • vanhat luetut lehdet
  • tavarat, joiden tilalle on ostettu uusi, toimiva tai parempi laite
  • paperit, joita ei enää tarvita
  • tyhjät pakkaukset, kotelot, purkit, pullot, kääreet ym.
  • Ilmaiseksi kotiin tulleet tavarat, joita ei oikeasti tarvita, kuten: pesulan henkarit, pesuaineiden annostelupallot, kosmetiikkanäytteet, kylkiäiset, mainostuotteet, jne.
  • melkein lopussa olevat tavarat, joita ei oikeasti koskaan käytetä loppuun, kuten: lähes valmiit ristikkolehdet, lasten askartelulehdet ym., puoliksi poltetut kynttilät, pahanhajuinen kosmetiikka, toimimattomat kynät ja tussit jne.

Näiden kaikkien tavaroiden ongelma on se, että ne tuntuvat usein näennäisen tarpeellisilta.  Siksi ne eivät välttämättä tunnu ensivilkaisulla kuuluvan roskikseen, vaikka todellisuudessa niin olisikin. Jos kuitenkin tilaa on liian vähän, sotku stressaa eikä oikein keksi, että mikä on vikana, suosittelen syventymään ensimmäisenä tähän tavararyhmään. Hyvä puoli näissä on se, että ne harvoin sisältävät mitään tunnearvokasta tavaraa. Suurin osa tavaroista on sellaisia, jotka on erittäin helppo uusia, mikäli kuitenkin tulisi katumapäälle. Tämä joukko ei myöskään sisällä mitään rahallisesti arvokasta. Vaikeinta onkin päästä yli siitä, että ”käyttökelpoisen” tavaran voisi noin vain heittää pois.

Koska tiedän, että tavaran heittäminen roskiin voi tuntua pahalta (koska mitä jos, mitä jos kuitenkin ja ehkä vielä jonain päivänä…) olen koonnut tähän alle kolme käytännöllistä ehdotusta siitä, miten toimia:

  1. Joskus kyse on tavaroista, joita periaatteessa voisi käyttää vielä muutaman kerran. Näitä ovat esim. lehdet, joissa on vielä yksi artikkeli lukematta, kosmetiikkapakkaus jossa on vielä parille kerralle tuotetta jäljellä, kosmetiikan näytepakkaukset, puoliksi poltetut kynttilät, melkein rikkinäiset sukat jne. Ehdotus: ota projektiksi käyttää kaikki nämä yhtä kyytiä loppuun, ja ota uusi käyttöön vasta, kun vanha on kulutettu loppuun. Eli: käytä vain niitä lähes risoja sukkia, kunnes ne tosiaan menevät puhki; kerää jämäkosmetiikka yhteen koriin ja käytä vain korissa olevia, kunnes pakkaukset tyhjenevät; älä osta yhtään uutta lehteä, ennen kuin vanhat on luettu.
  2. Mieti, haluatko oikeasti käyttää huonoa vai hyvää. Ihmisillä on erilaisia tapoja hemmotella itseään, minä osoitan itselleni arvostusta niin, että käytän vain toimivia ja kauniita tavaroita. Jos olen päättänyt hankkia uuden jonkun vanhan tavaran tilalle, se tarkoittaa sitä, että vanhan on aika mennä. Sitä ei pidä hillota ”varmuuden vuoksi” minnekään. Ei ole järkeä hankkia uutta keräämään pölyä hyllylle, jos ei aio lopettaa vanhan käyttämistä. L’orealin mainoslausetta lainaten, olet hyvän tavaran arvoinen! Ehdotus: anna itsellesi lupa nauttia kaikista hyvistä tavaroista, jotka omistat, ja lopeta vanhoilla tavaroilla kitkuttelu. Heitä vanhat pois. Katso myös edellinen kohta.
  3. Jos ongelmana on ilmaiset ”hyvät” tavarat, joita kertyy enemmän kuin olisi tilaa, on tärkeää päättää kuinka paljon niille haluaa kodistaan tilaa antaa. Minä jos kuka osaan arvostaa hyvää laatikkoa, ehjää kuplamuovia, ja siistiä lahjakassia, mutta rajansa kaikella. Ehdotus: Päätä, missä on näiden tavaroiden säilytyspaikka, ja kuinka paljon se saa viedä tilaa. Pysyttele sen jälkeen näissä rajoissa. Minulla on siistejä pieniä laatikoita varten yksi paikka yhdellä hyllyllä. Laatikot ovat yhden isomman laatikon sisällä, enkä säilytä niitä missään muualla. Jos haluan säästää vielä yhden, sen pitää mahtua muiden joukkoon. Jos ei mahdu, pitää joko luopua jostain vanhasta, jotta tilaa tulee lisää, tai sitten pitää heittää uusi tulokas roskiin. Tätä voi soveltaa minkä tahansa tavaralajin suhteen. Voit päättää, että kolme pesupalloa on tarpeeksi, eikä ylimääräisiä tarvita. Tai että huushollin kynät ovat penaalissa, ja kun se on täynnä, on kynien lukumääräkin täynnä.

Usein tavaraa jää pyörimään nurkkiin siksi, että tuntuu liian radikaalilta heittää rikkinäinen suoraan roskiin. Mutta jos haluaa vähentää tavaraa, roskista on helpointa aloittaa. On opeteltava näkemään, milloin tavaran käyttöikä on tullut tiensä päähän. Toisaalta – jos ei kärsi laittaa mitään roskiin, ei kannata ostaa uusia tilalle. Muutoin syntyy tavaroiden kerrostumia, jossa pohjalla on huonoimmat ja huipulla upouudet käyttämättömät, ja siitä syntyy juuri se tavaranpaljous, jonka keskellä moni kärvistelee.

Olen myös sitä mieltä, että roskalle on turha etsiä uutta käyttäjää. Jos tavara on liian huono itselle, niin silloin se on liian huono myös muille. Ei ole rikos laittaa roskia roskikseen. Suomen jätehuolto on niin hyvällä tasolla, että täällä voi luottaa siihen, että jäte lajitellaan niin kuin pitääkin. Jos vie rikkinäisen elektroniikkatavaran SER-kierräykseen, tietää, ettei se muutu ympäristöongelmaksi. Jos lajittelee materiaalit oikein, ei niiden loppusijoituksesta tarvitse sen enempää huolehtia.

Usein kynnys taitaakin olla siinä, että pitäisi erikseen lähteä liikkeelle toimittamaan tavara oikeaan paikkaan. Jos keräyspisteet ovat kaukana, ymmärrän että tämä on työlästä. Silloin kannatta tarkistaa, ettei vaadi itseltään liikoja. On tärkeää, että elektroniikka ja ongelmajäte päätyvät oikeisiin keräyspisteisiin. Mutta jos sekajätteen joukkoon silloin tällöin eksyy yksittäinen pahvilaatikko tai aikakauslehti, ei se ole maailmanloppu. Sen sijaan jos asuu taajamassa, jossa taloyhtiö tarjoaa kierrätyspisteet omassa roskakatoksessa, en oikein keksi syytä olla lajittelematta täsmällisesti.

Kauniita ja käytännöllisiä vaatteita

Julkaistu , kirjoittanut
14

Pari kuukautta kuluvaa vuotta on mennyt, ja ajattelin nyt kuitenkin raportoida vaateostoksista, koska mihinkä sitä nyt vanhasta tavasta pääsisi. Tammikuussa ostin kaksi vaatetta: juhlakengät ja punaisen villamekon. Lyhyesti todettakoon, että kengät olivat halvat, mekko kallis. Molemmat ovat ihania. Vaaleat juhlakengät ovat olleet ostoslistalla pidempään, olen maininnut ne jo vuosi sitten, mutta olen niitä epäaktiivisesti etsiskellyt pidempäänkin. Mekko ei ehdottomasti ollut millään listalla, mutta kirkkaanpunainen kashmir vastuulliselta kotimaiselta merkiltä (Arela) puoleen hintaan – tässä oli liian monta houkutusta yhtä aikaa. Arelan vaatteisiin ei sitä paitsi olisi koskaan varaa, paitsi jos ne ovat vähintään -50% alessa, ja sittenkin ne ovat kalliita. Tämä oli järjestyksessä toinen Arelan vaate, jonka olen koskaan raatsinut hankkia. Ensimmäinen oli irtohihat, jotka ovat jo liki 10 vuotta vanhat.

Tarjoilen teile kuvan uusista kengistäni, enkä tylsistä mustista sukista.

Tällä viikolla lähdin sitten aivan toisenlaisille ostoksille. Ostin nimittäin sukkia, sukkahousuja ja alushousuja sellaisen pinon, ettei toivottavasti tarvitse ostaa lisää ennen syksyä ainakaan. Seitsemän paria nilkkasukkia, kolmet paksut sukkahousut talvikäyttöön sekä viisi paria alushousuja. Minulla taisi ennen eilistä olla peräti viisi paria ehjiä nilkkasukkia, eikä yksiäkään ehjiä sadan denierin talvisukkiksia. Näillä pakkasilla minulla on jommat kummat jalassa joka päivä, eikä viisi paria riitä edes viikoksi, koska sukat menevät pyykkiin joka ilta.

Näen kirjanpidostani, että äskettäin meni puhki viimeinen pari kuuden sukkaparin nipusta, jotka ostin maaliskuussa 2018. Varsin hyvä käyttöikä bambuviskoosille, sanoisin! En valitettavasti enää saanut juuri samanlaisia, joten tällä kertaa oli kokeiltava vähän umpimähkään uusia merkkejä. Ostin omaksi huviksi myös kahdet parit värikkäitä Happy Socks -sukkia. Tiedän kokemuksesta, että ne kestävät ehjinä käyttötiheydestä riippuen vähän yli tai alle vuoden. Nämä helmikuun ostokset olivat siis kaikki käyttövaatteita, jotka kuluvat kirjaimellisesti puhki ajan myötä.

Tuli juuri mieleen, että pitäisiköhän ottaa tavaksi, että joka tammikuu ostaisi niin ison määrän näitä kaikkia kerralla, ettei taatusti tarvitse ajatella asiaa enää loppuvuoden aikana. Sitten seuraavassa tammikuussa tekisi inventaarion, katsoisi paljonko vaatteita on jäljellä ja missä kunnossa ne ovat, ja sitten ostaisi jälleen reilusti täydennystä koko vuotta ajatellen. Parissa vuodessa varmaan tulisi hyvä näppituntuma siihen, kuinka monta paria nilkkasukkia ym. olisi ideaali. Sitten vain vuodesta toiseen ylläpitäisi sitä määrää. Jos ostaisi tarpeeksi kerralla, ei tarvitsisi asiaa sen koommin ajatella. Minulla on taipumusta kitsastella väärässä kohdassa, ja aliostaa niitäkin tavaroita, joita tarvitsisin. Siksi tällainen kerralla kuntoon -ajattelu voisi toimia tosi hyvin.

Onko siellä enää ketään, joka ostoksiaan tilastoi?

Arkisia saavutuksia, jotka tekevät onnelliseksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Alkuvuosi on ollut hämmästyttävän tehokas. Olen saanut rastittua vuosi sitten tekemältäni tehtävälistalta monta asiaa! Tärkeimmät: sain vihdoinkin päivitettyä sähkösopimuksemme ekosähköksi. Tästä täytyy antaa kiitosta aktiiviselle myyjälle, joka pyydysti minut kauppakeskuksessa jokunen viikko sitten, eikä hellittänyt ennen kuin sai selville, että meidän tosiaan kannattaisi päivittää sopimuksemme. Sähköfirma pysyi ennallaan, mutta sähkötyyppi ja hinta muuttuivat, molemmat parempaan suuntaan. Sähkö vaihtui uusiutuvaksi energiaksi, ja hinta putosi. Minulla on ollut huono omatunto, etten ole tätä yksinkertaista asiaa saanut tehtyä, sillä se on niitä pieniä asioita, joilla yksittäinen ihminen voi omaan hiilijalanjälkeensä vaikuttaa.

Toinen merkittävä saavutus on se, että meidän makuuhuoneessa on vihdoinkin verhot! Olin niin pitkään pelkkien sälekaihtimien varassa, että olin jo suorastaan unohtanut, miten mukavat ja kätevät verhot oikein ovatkaan. Ne pimentävät huoneen yöllä, ne parantavat akustiikkaa ja saavat ylipäätään huoneen näyttämään paljon paremmalta kuin ennen. Omin voimin ei kiinnitys olisi onnistunut, mutta lastenhuoneen remontin yhteydessä tämäkin työ saatiin teetettyä. Eikä nyt pitäisi olla pelkoa siitä, että tanko romahtaisi itsekseen alas, sen verran perusteellisesti se seinään kiinnitettiin.

Kolmanneksi sain eilen tyhjennettyä korjattavien vaatteiden korin. Korjasin tai parsin kaikki! Nukenpeiton, lapsen talvimyssyn, lapsen käsilaukun, oman pipon, oman neuleen, niskatyynyn, lapsenvaatteen. Siirsin pari pieneksi jäänytta lastenvaatetta ylähyllyn säilytykseen ja kappas vain – tuolin päälle kertynyt kasa olikin hävinnyt. Samaan syssyyn kävin läpi ompelulaatikon, ja karsin ja järjestin sen sisällön. Olen vuosikausia säästänyt kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit. Tajusin, että säästössä on puolet sellaisten vaatteiden varaosia, joita en enää edes omista. Luovuin tarpeettomista ja lajittelin jäljelle jääneet omiin pusseihin. Nappeja tarpeellisempia ovat mielestäni neuleiden mukana joskus tulevat pätkät korjauslankaa. Ne säästin kaikki, sillä niille olen huomannut olevan käyttöä. Pienet rei’ät saa usein siististi parsittua, jos vain on käytössä samaa lankaa, mistä neule on tehty.

Kaiken kaikkiaan olen alkuvuoden saavutuksiin hyvin tyytyväinen. Hulluinta tässä kaikessa on, että näiden asioiden tekemiseen ei lopulta mennyt juuri lainkaan aikaa. Sähkösopimus muuttui viiden minuutin keskustelulla + yhdellä puhelinsoitolla (koska halusin tietyt muutokset laskutukseen). Verhotanko ei vaatinut muuta, kuin että sovin remppafirman kanssa että se kuuluu urakkaan. Jopa tuo korjauskasan selvittäminen sujui lopulta vauhdikkaasti. Yhden vaatekappaleen korjaamiseen meni keskimäärin viisi minuuttia, eli koko kuorma oli hoidettu tunnissa. Jälleen kerran ihmettelen, kannattiko näitä kaikkia tehtäviä lykätä kirjaimellisesti vuosikausia. Tämän kun muistaisi aina jatkossakin! No, parempi kuitenkin tehty kuin tekemättä, vaikka aikaa kuluikin.

Tavarat taakkana

Julkaistu , kirjoittanut
25

Luin juuri Hesarista kolumnin, jossa toimittaja Päivi Ängeslevä tuskailee tyhjennettävän kuolinpesän kanssa. Hän kohtaa saman ongelman, jonka niin moni muukin on kohdannut: hyvää tavaraa ei saa kaupaksi, ei edes ilmaiseksi annettua, koska kaikilla on jo kaikkea. Sitten ihminen istuu tavarakasojen keskellä ja ihmettelee – miten tämä on mahdollista?

Selitys tulee kulutustutkija Terhi-Anna Wilskan suusta: etenkin me keski-ikäiset olemme arvojen taitekohdassa. Meidät on kasvatettu kuluttajiksi, mutta samalla meidät on kasvatettu arvostamaan tavaroita, myös vanhoja tavaroita. Haaskaaminen, eli hyvän tavaran heittäminen roskiin, on arvojemme vastaista. Jos olette joskus tuskaillut vanhojen tavaroiden keskellä, että miten tähän on tultu ja miten näistä pääsee eroon, lukekaa kolumni. Siitä saa oivaa vertaistukea, joskaan vastauksia tavarasta eroonpääsemiseksi ei sekään anna.

Ängeslevä kirjoittaa, että kun tavarat ovat varastoituna jonnekin, niitä ei tarvitse kohdata eikä ajatella. Usein kohtaaminen jää sitten seuraavalle sukupuolvelle, joka joutuu tekemään kuolinsiivousta. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Uskon, että toimittajankin anoppi, josta jutussa puhuttiin, on säästänyt tavaroitaan myös rationaalisesti, ei vain siksi, ettei tietäisi mitä niille pitäisi tehdä. Kirjoittaja nimittäin mainitsee sellaisia asioita, kuin Arabian astiasto, virkattu päiväpeitto tai läjä pöytäliinoja. Ne ovat kaikki käyttötavaroita, jotka ovat kenties olleet kalliita, laadukkaita tai niiden tekeminen on ollut työlästä, kuten peiton virkkaaminen. Ei tällaisen tavaran säästäminen ole hamstrausta tai turhan haalimista. Se on järkevää, sillä esineillä on ollut selkeä käyttöarvo. Kenties ne ovat olleetkin käytössä. Ongelma syntyy siitä, että Arabian Myrna ei enää miellytä meidän sukupolvea.

Kirjahyllyni aarre: 1000-sivuinen kodinhoito-opas 1900-luvun alusta. Onneksi tämäkin on aikanaan säästetty!

Ei ole anopin vika, ettei virkatut päiväpeitot ole enää muodissa. Sen sijaan voi varovaisesti ihmetellä, kenen luomia ovat ihanteet niistä avarista, minimalisitisista ja vaaleista kodeista, joista nykyisin haaveillaan. Olemmeko tosiaan itse keksineet ne? Vai olisiko kaupallisilla voimilla tässäkin sormensa pelissä? Vanhempani ovat kertoneet, että 70-luvulla naapuriperheellä oli olohuoneessaan tummanvihreä katto. Sitä pidettiin upeana, rohkeana ja muodikkaana. En tiedä, kenen mieleen tulisi nykyaikana maalata huoneen katto vihreäksi. Sen sijaan olen välillä ajatellut, katsovatko tulevaisuuden nuoret kuvia 10- ja 20-lukujen valkoisista tyhjistä huoneista, ja pyörittelevät silmiään siihen malliin, että kaikkea sitä onkin ollut muodissa.

Tavaroiden säästäminen ja toisaalta poistaminen on jatkuvaa tasapainottelua tuon aiemmin mainitun arvoristiriidan takia. Tarpeelliselle tavaralle löytyy aina käyttöä, mutta mikä on tarpeellista? Haastan silti ajattelua hieman: jos aina heitämme kaiken pois, joudumme sitten myöhemmin hankkimaan aina uutta, kun uusia tarpeita ilmenee. Se taas ylläpitää sitä epäekologista kierrettä, jota yritämme välttää raivausta tehdessä – siis ettei heitettäisi käyttökelpoista tavaraa ainakaan roskiin. Mutta jos sattuu olemaan varastoja, niin silloin ei tarvitse hankkia uutta, voi ammentaa omastaan, tai sitten niistä anoppien ja isovanhempien varastoista. Vanhan tavaran ottaminen käyttöön on aina hyvä ratkaisu.

Toimittaja toteaa, että tavaroiden säilöminen ei ole hänelle vaihtoehto, ja totta kai ymmärrän, että rajansa kaikella. Kaikkea ei mitenkään voi säästä, mutta kaikkea juuri tällä hetkellä tarpeetona ei ole pakko heittää poiskaan. Olen omalle mummilleni kovin kiitollinen, että hän on säästänyt kaikenlaista – verhoja, lakanoita, mattoja ja muita kodintavaroita. Niitä olen muokannut omiin tarpeisiin sopiviksi, ja saanut hyvän mielen, kun ei ole tarvinnut hankkia uutta, eikä lähteä vinttiä pidemmälle etsimään. Nykyajan huteria lastulevyvirityksiä tuskin kannattaa säästellä, mutta viime vuosisadan alussa kudottu puuvillalakana kestää käyttöä sata vuotta ja vielä pidempäänkin.

Jos joku kerkesi jo lukea tuon jutun, olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia se teissä herätti. Onko säästäminen koskaan vaihtoehto? Vai houkutteleeko enemmän vaaleat, avarat huoneet?

Lyhyt remonttipäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vajaassa viikossa on tapahtunut seuraavaa:

  • Maalaus on kokonaan valmis, ja hieno tuli!
  • Lastenhuoneessa on uusi rullaverho, ja verhotangon pidikkeet ovat paikallaan
  • Olohuoneessa on edelleen kaaos, joka vain välillä muuttaa muotoaan
  • Yksi sänky on koottu. Toinen on purettu.

Kävi nimittäin niin, että sänkyjen kokoamisvaiheessa älysin, että olin unohtanut tilata kaksi erittäin tärkeää osaa, nimittäin sängyn laidat. Alasängyssä ei tietenkään ole ennestään ollut laitoja, enkä tullut ajatelleeksi, että sellaiset tarvitaan, kun alasängystä tehdäänkin yläsänky. Onneksi alennusmyynti oli edelleen voimassa, joten sain osat melko edullisesti, ja onneksi käytin suomalaista verkkokauppaa, joka suhtautui lisätilauksiini erittäin joustavasti. Puuttuvat osat tulivat postissa äsken, joten ensi viikonloppuna pitäisi vihdoin saada huone siihen kuntoon, että lapset voivat muuttaa sinne, pois olohuoneen lattialta.

Tämän remontin sivutuotteena tuli sellainen hauskuus, että myös aikuisten makuuhuoneeseen saadaan vihdoin verhotanko pysyvästi seinään! Tässä on hurrauksen paikka, sillä tämähän on ollut tehtävälistalla jo vuosi sitten tammikuussa, mistä voidaan päätellä, että tanko on romahtanut alunperin vuonna 2019. Tai aiemmin, en rehellisesti sanoen enää muista, miten kauan olemme olleet ilman verhoja. Mutta vihdoin tämäkin asia tulee korjatuksi, ja se on siinä parasta. Toki verhotkin ovat kivat, mutta eniten on ärsyttänyt keskeneräinen asia. Mutta vihdoin sekin tulee korjattua! Oi, olen onnellinen.

Näiden hyvien uutisten kääntöpuolena on, että venynyt remontti tarkoittaa venynyttä kaaosta. Olohuone on edelleen kaman peitossa, joskin osa laatikoista on saatu purettua. Tarpeettomaksi jäänyt säilytyslaatikko tulee tuottamaan ongelmia, sillä en ole saanut sitä kaupaksi. (Jos olet kiinnostunut Unipuun säilytyslaatikosta, jonka voi laittaa sängyn alle, jätä kommentti. Myyn sen sulle mielelläni, kunto erittäin hyvä ja hinta neuvoteltavissa!) Nyt sekin on keskellä olohuonetta, koska se on niin painava ettei sitä kannata kuskata vintille.

Olisiko sinulla käyttöä tällaiselle? 40x40x175cm.

Olen silti yrittänyt pitää kodissa järjestystä yllä siellä missä voi; imuroin eteistä, siistin makuuhuonetta, koetan huolehtia keittiön siisteydestä ja järjestelen jopa tätä olohuoneen kaaosta sieltä täältä. Mantrani on ”ensi viikolla tämä valmistuu”, ja siihen uskon lujasti. Tosin nyt kun lastenhuone alkaa tulla kuntoon, olen alkanut visioida työhuoneen uudistusta.  Ei mitään kallista, vaan sellaista pientä visuaalista yhtenäistämistä, mikä ei koskaan ole ollut  omaa alaani. Olen ehdottomasti enemmän funktionaalinen kuin visuaalinen sisustaja, mutta  tällaiset onnistuneet parannukset kodissa saavat innostumaan uusista parannuksista.

Remontti on (kesken/edistyy)

Julkaistu , kirjoittanut
2

Terveisiä kasojen keskeltä. Remontti on tyypilliseen tapaan melkein aikataulussa. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen arvio valmistumisesta oli tiistai, sitten keskiviikko, ja nyt torstaina ollaan siinä pisteessä, että viimeistelyä vailla valmis. Varauduin tähän, osittain, mutta en tarpeeksi. Niinpä olin tilannut sängyt eilen illaksi, mutta paketteja ei voinutkaan vielä viedä remonttihuoneeseen, vaan ne ovat nyt muun kaman jatkona olohuoneessa. Uudet valaisimet tulivat sen sijaan vastoin kaikkia odotuksia vuorokaudessa, mutta mitäpä yksi pahvilaatikko lopulta haittaa tässä kaaoksessa. Itse remontti on siis sujunut hyvin, mutta kaaosta aiheuttaa se, että remontoitavan huoneen kaikki tavarat, mukaanlukien kaksi sänkyä, on siirretty keskelle olohuonetta. Sohvalle on mahdotonta päästä, sillä edessä on pahvilaatikoita, ikeakasseja ja yksi vaaterekki. Levysoitinta, jalkalamppua ja nojatuolia ei myöskään voi käyttää, koska nekin ovat hautautuneet laatikoiden taakse.

Kun sanoin että olohuoneessa on kaaos, tarkoitin tätä

Toisaalta se, mitä remontin jäljestä voi tähän asti sanoa, on pelkästään positiivista. Maalari on tehnyt huolellista työtä, lohkeileva katto on nyt kangastettu ja seinät tasoitettu niin hienosti, että on mahdotonta sanoa, missä kohdassa hyllyt aiemmin olivat. Yksi seinä maalattiin sitruunankeltaiseksi, muuten huoneesta tulee valkoinen. Vaikka en olekaan mikään sisustaja, on kieltämättä ollut hauskaa miettiä, miten lastenhuoneesta saisi mahdollisimman viihtyisän ja toimivan.

Lapsilla oli ennestään Unipuun kerrossänky. Ostin kaksi parven pohjakehikkoa, sekä kaksi välihyllyä lisää, jolloin yhdestä kerrossängystä saadaan kaksi erillistä parvisänkyä. Kumpikin lapsi saa sitten sänkynsä alle oman yksityisen tilansa, jonka he saavat sisustaa haluamallaan tavalla. Sänkyjen pohjaan kiinnitetään verhokiskot, jolloin halutessaan omassa sopessa saa oleskella kaikessa rauhassa. Tämä on siis suunnitelma, viikonloppuna selviää toimiiko se käytännössä. Uskon kyllä, että toimii.

Olen tyytyväinen siihen, että tämän huoneen sisustuksessa on voitu hyödyntää paljon vanhoja tavaroita, tinkimättä tyylistä. Kirjahylly on ikivanhaa Lundiaa, jota löytyy vintiltä lisää. Entinen metrin levyinen hylly kasvaa kahden metrin levyiseksi, ja korvaa vanhan, melko huonokuntoisen leluhyllyn, josta puolestaan tulee myöhemmin vinttiin säilytyshylly. Sänkyjen alle tulevat verhot ja matot on kaikki vanhoja, (puhutaan siis kymmenistä vuosista), mutta erinomaisessa kunnossa edelleen. Nämä ovat sellaisia ”aika tavaran kaupitsee” -tavaroita. Eihän esimerkiksi räsymatto mene miksikään normaalissa käytössä. Jos verhot eivät haalistu auringossa, on niitäkin vaikea kuluttaa käyttökelvottomiksi.

Sänkyjen lisäosien lisäksi huoneeseen tulee uusi vaatekaappi, jota ei vielä ole hankittu. Ostan sen vasta sitten, kun sängyt ovat lopullisesti paikoillaan, jotta koko menee varmasti oikein. Lisäksi sänkyjen alle tuleviin soppiin tarvittiin valoa, joten hankimme kaksi uutta valaisinta. Nämä lamput ovat ladattavia, kevyitä ja helppoja siirrellä. Niitä ei tarvitse ruuvata eikä ripustaa, mutta valon kirkkautta ja värisävyä voi säätää helposti. Odotukset ovat näiden suhteen varsin korkealla. Lisäksi hankin uuden rullaverhon vanhan ja likaisen tilalle.

Näissä toiveikkaissa tunnelmissa jaksan siis tämän olohuoneen kaaoksen keskellä. Eiköhän tämä kohta puoleen hellitä. Teen uuden päivityksen sitten, kun huone alkaa olla valmis.

Sanoiko joku remontti?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Juuri kun pääsin vannomasta, että mitään projekteja en sitten ota, niin päätin tehdä remontin. Hyvät puolet:

  • Vain yksi huone kyseessä (lastenhuone)
  • Ei tarvitse tehdä mitään kovin sotkevaa tai äänekästä
  • Kesto vain pari viikkoa alusta loppuun

Huonot puolet:

  • Nopea aikataulu vaatii nopeita päätöksiä
  • Lastenhuone = tavaraa on paljon ja huone on tyhjennettävä
  • Olohuoneeseen tulee kahdeksi viikoksi karmea kaaos

Jos totta puhutaan, erilaiset remonttivaihtoehdot ovat olleet syksystä asti jollain tasolla suunnitteilla, mutta ilman mitään päätöksiä. Vaihtoehtoja oli monenlaisia, tosi isosta puretaan-ja-rakennetaan-uusia-seiniä -mylläyksestä pienen pieneen pintaremonttiin. Päädyttiin lopulta kevyemmän puoleiseen ratkaisuun, vaikka ammattilaista tämäkin vaatii. Aikataulu vain tuli yllätyksenä. Soitin meidän tutulle remontoijalle, joka ilmoitti että ensi viikolle vapautui juuri maalareita. Lopetimme siis jahkailun, ja päätimme ruveta tuumasta toimeen.

pelit

Remontin kohteena on lastenhuone. Se on maalattu 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen huoneen sisustus on elänyt vuosien varrella lasten lukumäärän ja tarpeiden mukaan. Minkäänlaista suunnitelmaa ei siellä koskaan ole ollut, vaan huonekaluja ja muita tavaroita on tullut ja mennyt. Tämän remontin tavoitteena on saada kummallekin lapselle oma soppi, mutta silti säilyttää yhteinen leikkialue. Kumpikin saa oman parvisängyn, jonka alla oleva tila tulee henkilökohtaiseen käyttöön. Vaatesäilytys järkeistetään, ja samalla käydään läpi, mitkä lelut ja tavarat ovat muuttuneet tarpeettomiksi. Koska tämä kaikki vaatii joka tapauksessa huonekalujen siirtelyä, tuntui järkevältä tehdä samalla pintaremontti koko huoneeseen.

Nopea aikataulu on toisaalta hyvä, koska sitten tämä tulee ainakin tehtyä. Toisaalta nyt joudutaan myös toimimaan nopsalla aikataululla. Nuoriso haluaa värillisen seinän, joten päätökset maalien sävyistä on tehtävä viimeistään viikonloppuna. Maanantaihin mennessä on myös tyhjennettävä koko huone. Se tarkoittaa mm. Lundia-hyllyn purkamista, kerrossängyn purkamista, ja aikamoisen tavaramäärän siirtämistä jonnekin. Epäilen, että ainoa järkevä paikka on olohuone, jonne lapset myös muuttavat väliaikaisesti nukkumaan. Koetan suhtautua tulevaan kaaokseen zeniläisellä mielentyyneydellä.

Ihan ensimmäiseksi täytyy kuitenkin purkaa joulukuusi. Se on niin kaunis eikä varista ollenkaan, että olen pitänyt sitä olohuoneessa ihan mielikseni. Mutta jos sitä ei kuskata ulos ennen remontin alkua, seuraava mahdollisuus lienee joskus helmikuussa. Joten ei auta, on se nyt vain tehtävä. Toisaalta ajatus kauniista, toimivasta ja viihtyisästä lastenhuoneesta on kyllä mukava! Tammikuun energiaan remontti sopii erinomaisesti.

Miten teillä on vuosi alkanut?

Miksi lopetan ostolakon

Julkaistu , kirjoittanut
4

Vuonna 2015 aloin mietiskellä, että olisi hyvä saada faktatietoa siitä, paljonko lukumääräisesti hankin uusia vaatteita vuoden aikana, ja paljonko siihen kuluu rahaa. Pohdinnan seurauksena aloitin 2016 yksityiskohtaisen vaateseurannan. En silloin vielä raportoinut aiheesta blogiin mitenkään, enkä myöskään pyrkinyt muuttamaan ostotottumuksiani lainkaan. Kirjasin vain neutraalisti jokaisen oston, lahjan ja hankinnan. Vuoden lopussa olin järkyttynyt.

ostokset

Olin kertonut itselleni tarinaa siitä, että minä inhoan shoppailua. Jos minulta olisi kysytty, olisin arvioinut vuoden vaatehankintojen määräksi 1-5 ja hinnaksi alle 500 euroa. Lahjomaton kirjanpito kertoi, että lukumäärään sai pistää nollan perään ja käytetty rahamääräkin oli moninkertainen. Vuodenvaihteessa 2017 tuntui siltä, etten mitenkään voi tarvita enää yhtään uutta vaatekappaletta koko loppuelämäni aikana. Niinpä aloitin ostolakon, tavoitteena yksinkertaisesti yrittää olla ostamatta uusia vaatteita.

Vuodet 2017, 2018, 2019 ja 2020 olen pitänyt yksityiskohtaista kirjanpitoa kaikista kaappiini tulleista vaatteista. Olen ollut niin tarkka, että vaatteiden lisäksi kirjanpidosta löytyy myös kengät, laukut, korut, asusteet ja kaikki mahdolliset etäisestikin vaatteita tai asusteita muistuttavat asiat. Olen kirjannut sekä omat ostot että lahjat; niin äidin vanhat vaatteet kuin joululahjatkin. Olen pitänyt kirjaa siitä, mitä olen hankkinut kirpputorilta, mitä alesta ja mitä muuten vain. Tämän seurauksena minulle on muodostunut poikkeuksellisen selkeä ja todenmukainen käsitys siitä, mistä vaatteita kaappiini tulee, paljonko ne maksavat ja millainen shoppailija olen.

Tässä onkin se syy, miksi lopetan tämän projektin. Olen oppinut itsestäni niin paljon, että aktiivinen vahtiminen tuntuu jo tarpeettomalta. Tiedän, että alennusmyynnit ja ulkomaanmatkat ovat heikko kohtani, etenkin jos ne yhdistyvät. Toisaalta olen oppinut, että on mahdotonta lopettaa uusien vaatteiden ostamista kokonaan, osa vaatteista kuluu rikki käytön myötä, ja niitä on uusittava. Välillä myös vain tekee mieli uusia vaatteita, vaikka niitä ei tarvitsisikaan. Vaatteisiin kuluttamani rahamäärä asettui mittasuhteisiin, kun tutustuin Kohtuullisen minimin viitebudjetteihin. Vuonna 2018 päivitetty versio kertoo, että kohtuullinen minimisumma vuodessa naisten vaate- ja kenkähankintoihin Suomessa on 672€. Omaa kulutustaan voi verrata esimerkiksi siihen ja arvioida, onko se kohtuullisessa mittakaavassa omaan tulotasoon ja elämäntilanteeseen nähden.

Nyt olen siinä tilanteessa, että ostolakko alkaa kyllästyttää, mutta eri syistä kuin ennen. Olen neljässä vuodessa oppinut uudenlaisen toimintatavan, jossa vaatteita ostetaan ensisijaisesti todelliseen tarpeeseen, ja vain kerran tai pari vuodessa enemmän mielihaluun perustuen. Vaateostosten kirjanpito on juurtunut niin syvään, että se varmaan jatkuu ainakin isompien ostosten kohdalla ennallaan. Mutta en jaksa enää vahdata, en tavoitella nollakuukausia, ja olen vähän kyllästynyt raportoimiseenkin. ”Ostin viime kuussa sukat” ei ole mielestäni kovin kiinnostavaa blogisisältöäkään.

Lopetan siis virallisen ostolakkoilun tähän. Ostan jatkossa mitä huvittaa, eikä minun tarvitse murehtia, että ostaisin jatkossa liikaa. Ei ole tiedossa matkoja, en halua mennä kauppoihin koronan takia, enkä usko että ostotottumukseni virallisen projektin lopettamisen myötä yhtäkkiä moninkertaistuisivat. En kuitenkaan halua rasittaa itseäni tälläkään projektilla, kuten en tänä vuonna aio raivata, karsia, marittaa tai listata kotitöitä muutenkaan. Voi olla, että silloin tällöin palaan aiheeseen, mutta kuukausittaisia raportteja ei ole tänä vuonna tiedossa. Vanhat löytyvät tunnisteella ostolakko.