Pari kuukautta kuluvaa vuotta on mennyt, ja ajattelin nyt kuitenkin raportoida vaateostoksista, koska mihinkä sitä nyt vanhasta tavasta pääsisi. Tammikuussa ostin kaksi vaatetta: juhlakengät ja punaisen villamekon. Lyhyesti todettakoon, että kengät olivat halvat, mekko kallis. Molemmat ovat ihania. Vaaleat juhlakengät ovat olleet ostoslistalla pidempään, olen maininnut ne jo vuosi sitten, mutta olen niitä epäaktiivisesti etsiskellyt pidempäänkin. Mekko ei ehdottomasti ollut millään listalla, mutta kirkkaanpunainen kashmir vastuulliselta kotimaiselta merkiltä (Arela) puoleen hintaan – tässä oli liian monta houkutusta yhtä aikaa. Arelan vaatteisiin ei sitä paitsi olisi koskaan varaa, paitsi jos ne ovat vähintään -50% alessa, ja sittenkin ne ovat kalliita. Tämä oli järjestyksessä toinen Arelan vaate, jonka olen koskaan raatsinut hankkia. Ensimmäinen oli irtohihat, jotka ovat jo liki 10 vuotta vanhat.
Tarjoilen teile kuvan uusista kengistäni, enkä tylsistä mustista sukista.
Tällä viikolla lähdin sitten aivan toisenlaisille ostoksille. Ostin nimittäin sukkia, sukkahousuja ja alushousuja sellaisen pinon, ettei toivottavasti tarvitse ostaa lisää ennen syksyä ainakaan. Seitsemän paria nilkkasukkia, kolmet paksut sukkahousut talvikäyttöön sekä viisi paria alushousuja. Minulla taisi ennen eilistä olla peräti viisi paria ehjiä nilkkasukkia, eikä yksiäkään ehjiä sadan denierin talvisukkiksia. Näillä pakkasilla minulla on jommat kummat jalassa joka päivä, eikä viisi paria riitä edes viikoksi, koska sukat menevät pyykkiin joka ilta.
Näen kirjanpidostani, että äskettäin meni puhki viimeinen pari kuuden sukkaparin nipusta, jotka ostin maaliskuussa 2018. Varsin hyvä käyttöikä bambuviskoosille, sanoisin! En valitettavasti enää saanut juuri samanlaisia, joten tällä kertaa oli kokeiltava vähän umpimähkään uusia merkkejä. Ostin omaksi huviksi myös kahdet parit värikkäitä Happy Socks -sukkia. Tiedän kokemuksesta, että ne kestävät ehjinä käyttötiheydestä riippuen vähän yli tai alle vuoden. Nämä helmikuun ostokset olivat siis kaikki käyttövaatteita, jotka kuluvat kirjaimellisesti puhki ajan myötä.
Tuli juuri mieleen, että pitäisiköhän ottaa tavaksi, että joka tammikuu ostaisi niin ison määrän näitä kaikkia kerralla, ettei taatusti tarvitse ajatella asiaa enää loppuvuoden aikana. Sitten seuraavassa tammikuussa tekisi inventaarion, katsoisi paljonko vaatteita on jäljellä ja missä kunnossa ne ovat, ja sitten ostaisi jälleen reilusti täydennystä koko vuotta ajatellen. Parissa vuodessa varmaan tulisi hyvä näppituntuma siihen, kuinka monta paria nilkkasukkia ym. olisi ideaali. Sitten vain vuodesta toiseen ylläpitäisi sitä määrää. Jos ostaisi tarpeeksi kerralla, ei tarvitsisi asiaa sen koommin ajatella. Minulla on taipumusta kitsastella väärässä kohdassa, ja aliostaa niitäkin tavaroita, joita tarvitsisin. Siksi tällainen kerralla kuntoon -ajattelu voisi toimia tosi hyvin.
Onko siellä enää ketään, joka ostoksiaan tilastoi?
Ostin kerran alennusmyynnistä kaksi jättipulloa shampoota, kun halvalla sai. Vasta sen jälkeen huomasin, että yksi pullo kestää yli vuoden. Myöhemmin olenkin välillä laittanut kosmetiikkapakkauksiin avauspäivänmäärän, jotta tiedän, miten kauan kukin tuote kestää. Perusalusvaatteita ja T-paitoja ostan n kerran vuodessa alennusmyynnistä, jos/kun on tarvetta.
Jos on avaamaton pakkaus, olettaisin sampoon kestävän muutaman vuoden ihan käyttökelpoisena? Olen tänä vuonna törmännyt ensimmäisen kerran siihen, että hiustenhoitoaine oli mennyt vähän huonoksi, mutta kyse oli varmasti ainakin 10 vuotta vanhasta tuotteesta. Kasvotuotteita minulla on joskus pilaantunut nopeammin, emulsioissa on saattanut ainesosat erkaantua toisistaan. Olen välillä epäillyt, että kosmetiikkaan laitetaan niitä säilyvyysaikoja aika alakanttiin, jotta ihmiset ostaisivat uutta. Tämä on siis oma epäilykseni, ei perustu tietoon 🙂
Olen jäänyt koukkuun ostosten listaamiseen. Ruokaostokset sentään jätän listaamatta, mutta esim. kirjat, vaatteet ja kemikaalit laitan ylös hintoineen. Lisäksi listaan ilmaiseksi saadut asiat. Omasta mielestäni en koskaan osta mitään, ja siltikin olen joten onnistunut haalimaan 10 uutta kirjaa tämän alkuvuoden aikana. Yritän myös listata ostetut herkut, ja sitä listaa onkin mukava sitten kauhistella loppuvuodesta.
Ruokaostoksista puheenollen olen ajatellut, että pitäisi perehtyä K- ja S-ketjujen omiin appeihin, jonne kirjautuu koko ajan tietoa ostoksista. Sieltä voisi olla mielenkiintoista tarkastella omia ostotottumuksiaan! Tavaroiden listaaminen on kyllä kiinnostavaa, myös minun vaatekirjanpidosta löytyy lahjaksi saadut vaatteet.
Itse minimoin turhat varastot ja aktiivisesti vältän tarjoukset, joissa dumpataan kuluttajille kaksi yhden hinnalla jne. Varastointi on tavallaan kustannus, kuluttajallekin.
Olen varakappaleiden kannattaja, mutta rajansa kaikella. En näe, että tarvitsisin viittä sampoota jemmaan, mutta ylimääräinen hammastahna on aina paikallaan.
Jatkan vaatekirjanpitoa, on jo tullut tavaksi. Tammikuussa heräteostoksia kirpparilla oli kolme, musta Anna Ruohosen jakku, musta käyttämätön toppi (laput kiinni) ja vetoketjuhuppari. Mikään niistä ei ollut ostoslistalla. Huppari tulee mökkivaatteeksi, toppi aluspaidaksi arkeen, siisti jakku on ajaton. Haluaisin oppia tekemään löytöjä kirpparilta, aika näyttää miten nyt onnistuin.
Kallein ja suunniteltu hankinta tammikuussa oli tummanharmaa Alpan Mellow pooloneule. Alpakkaneuletta minulla ei ole aiemmin ollut, mutta villapaitaihminen olen, joten käyttökertoja lämpimälle neuleelle kyllä tulee. Itse asiassa olen vuosia sitten kutonut itselleni lähes samanlaisen villapaidan, se oli silloin suosikkini.
Tammikuussa ostin myös bambupitkikset, pakkasilla ovat olleet ahkerasti käytössä. Lisäksi kudoin pitkävartiset villapolvisukat. Yhteensä hankintoja oli kuusi. Helmikuu onkin ollut nollakuukausi.
Mikä olisi sopiva määrä sukkia? Minulle riittää villasukkien lisäksi 8 paria hyvin.
Käytän pelkästään mustia sukkia ja pesen pyykkiä usein. Aktiivikäytössä on nyt neljä paria mustia polvisukkia ja neljä paria nilkkasukkia. Kesällä käytän varrettomia sukkia. Ostan kerralla ainakin kaksi paria samanlaisia, mieluiten bambusukkia. Poistan rikkinäiset, kun otan uudet käyttöön, niin sukkien määrä ei kasva ja kaikki parit ovat käyttökelpoisia.
Alpan tuotteet kiinnostavat minuakin. Jossain vaiheessa ehkä ostankin sellaisen, mutta tällä hetkellä neuleista ei ole varsinaisesta puutetta. Sopiva määrä sukkia on jokaisella eri, luulisin. Kun puhun sukista, tarkoitan omalla kohdalla etupäässä niitä mustia nilkkasukkia, joita pidetään farkkujen tai muiden housujen kanssa. Tietysti omistan myös villasukkia ja muita, mutta en laske niitä tähän mukaan. Näitä käyttösukkia pitää mielestäni olla niin monta paria, että pelkkien sukkien takia ei tarvitse pestä pyykkiä. On realistista ajatella, että kerran viikossa pesen tumman pyykin koneellisen, joten reiluksi viikoksi pitäisi riittää puhtaita sukkia. Pitääkin oikein laskea, montako paria sukkia minulla nyt loppujen lopuksi on!
Hei, kyllähän sitä kehittyy vuosien aikana hiljainen tieto siitä, mitä tarvitsee ns. aktiivikulutuksessa olevia perusvaatteita ja nämä tilanteet alkaa hahmottaa ja ennakoida järkevästi. Seurasin omassa kulutuksessa muutama vuosi sitten nimenomaan vaatteen loppuunkulutusta, jossa minulla oli siivottuna tietty määrä esim. sukkia käyttöhylyllylle ja loput oli pakattu ”reserviin”. Kun yhdet sukat kuluivat käyttökierrosta pois, otin reservistä seuraavat tilalle. Tämä järjestely on minulle jäänyt, vaikka en siitä enää kirjoitakaan. Tätä kautta hahmotin myös selvästi, että missä kuussa todellista ko. vaatteen ostotarvetta on tulossa.
Jäin miettimään että kuinka usein itse ostan uusia sukkia, enkä läheskään joka vuosi. Siksi kuulostaa jotenkin hassulta että sukat menisi käyttökelvottomiksi alle vuodessa. En ole kyllä pitänyt tarkkaa kirjaa, mutta kaikki tämänhetkiset sukkani ovat ainakin 2-3 vuotta vanhoja ja ne on ihan perussukkia, ei mitään huippulaatua. Toki meillä ihmisillä voi olla eri standardit siitä milloin sukat lähtee roskiin, minua ei vielä sellaiset päkiän kohdalta vähän ohuemmaksi kuluneet sukat haittaa, kunhan ei reikää ole ja näyttää suht siistiltä.
Sama juttu minulla! Omat sukkani ovat yleensä H&M/Lindex-laatua ja niitä saa kyllä kuluttamalla kuluttaa. Olen nyt vuoden toivonut että voisin ostaa uusia sukkia mutta ei ole syytä.
Varrettomat sukat joita käytän kotisukkina/keväällä joutuu useammin heittämään pois kun kuminauha kulahtaa eikä sukka pysy jalassa mutta nilkkasukkia en saa kulutettua. Sama juttu alushousujen kanssa, ei niitä nyt suuresti tarvi joka vuosi uusia.
Olen todennut että minulle sopiva määrä sukkia/alushousuja on noin 14-21 paria. Joten ei tarvitse samaa paria ihan joka viikko pestä.
Heitän roskiin puhkikuluneet sukat. Hiutuneita käytän, ellei aivan suorastaan päivä paista läpi. Käsittääkseni sukkien käyttöikään vaikuttaa kolme asiaa: sukkien kokonaismäärä, niiden materiaali sekä kantapäiden karheus. Mitä useampi pari, sitä harvemmin yksi sukka joutuu käyttöön, ja siten käyttöikä pitenee. Minulla on ollut vain vähän sukkia, joten jokaiselle parille on tullut tiheää käyttöä. Materiaalilla on paljon merkitystä. Suosin ensisijaisesti bambuviskoosia, joka on mielestäni miellytävin materiaali iholla, mutta valitettavasti ei kovin kestävä. Mitä enemmän polyesteriä mukana, sitä kovempaa kulutusta sukat kestävät. Ostin kerran vuoden alussa 5 paria sukkia, jotka olivat lähes kokonaan keinokuitua. Käytin pelkästään niitä koko vuoden, eikä yksikään hajonnut. Kolmas syy sukkien kestolle lienee myös se, kuinka karheat kantapäät ovat. Olen saanut koppuraisten kantapäiden geenin, minkä vuoksi ohuet sukat menevät joskus rikki ihan vain sillä, että laitan ne jalkaan. Epäilen, että sukkani kuluvat siis sekä ulko- että sisäpuolelta!
Itse en ostoksiani tilastoi, paitsi kerran kokeilumielessä seurasin vuoden ajan, paljonko käytän rahaa omiin ja lasten vaatteisiin ja kenkiin. Sen avulla hahmotin paljonko suurin piirtein käytän vaatteisiin rahaa, kun aiemmin ei ollut mitään käsitystä.
Sen sijaan päätin tämän vuoden pitää kirjaa siitä, kuinka usein korjaan tai parsin jonkun perheenjäsenen vaatteita. Tämä on päässyt hieman yllättämään. Olikin sellainen olo, että usein saa kaivaa neulan ja lankaa tai ompelukoneen esille, mutta määrä oli isompi kuin todellisuudessa hahmotin. Kirjanpito osoittaa, että vuoden 2021 aikana olen korjannut 21 asiaa, mm. molempien lasten talvitakin vetskarit ja useamman pienen alkavan reiän vaatteissa. Itselle tulee hyvä mieli, kun lapsi pärjää takilla talven loppuun. Rahapussi ja luonto kiittävät 🙂
Korjaamalla saa usein pidennettyä käyttöikää rutkasti! Minulla ei ole ompelukonetta, joten joudun tyytymään käsinkorjaukseen, mikä rajaa vähän sitä, mitä kaikkea voi korjata. Aika usein menen siitä mistä aita on matalin, ja silitän vain reiän päälle paikan, jos kyse on lastenvaatteesta.