Avainsana-arkisto: pyykki

Päivä jolloin keitin paitani

Julkaistu , kirjoittanut
21

Kaikki sai alkunsa siitä, kun huomasin ettei valkoinen pusero ollut tullut pesussa puhtaaksi. Sen kaula-aukon reuna oli jäänyt kellertäväksi, syynä lomalla käytetty aurinkorasva, joka näköjään värjää vaaleat vaatteet. (Välikysymys: tietääkö joku, liittyykö värjääminen suojakertoimeen? Omani on aina vähintään 50, ja sen vahvuiset rasvat tuppaavat olemaan aikamoista jankkia.) Päätin siis valkaista puseronkauluksen. Vaate on 100% puuvillaa, joskin brodeerattua, mutta koska väri on puhtaan valkoinen arvelin valkaisun olevan helppoa. Vatiin vettä, sekaan kunnon loraus Kloritea, ja paita vatiin valkaistumaan.

Käänsin selkäni hetkeksi ja vilkaistessani vatiin uudeelleen havaitsin tapahtuneen katastrofin. Paita ei ollut enää valkoinen, vaan pinkki. Ilmeisesti kaikki ne kohdat, joissa oli ollut jäänteitä aurinkorasvasta, olivat värjäytyneet neonsävyiseksi pinkiksi. Myös vesi oli pinkkiä ja koko paita oli hyvää vauhtia värjäytymässä punaiseksi. Tahattoman ”Gaaaaaaaah apuaaaa” huudahtuksen jälkeen kaadoin äkkiä kaikki vedet pois ja yritin huuhdella paidasta värin pois, mutta turhaan. Paita näytti siltä, kuin kaula-aukko, hihansuut ja muutama epämääräinen läikkä siellä täällä olisi värjätty yliviivaustussilla. Kaadoin kaulukseen Bio Luvilia suoraan purkista ja hankasin – ilman tulosta.

Samaan aikaan kun totesin paidan olevan täysin pilalla, mieleen leijaili äskettäin lukemani blogikirjoitus. Siinä INCImixin kirjoittaja kertoi tahranpoistokokemuksistaan, joihin kuului vaatteen keittäminen ellei mikään muu tehonnut. Totesin, ettei paita voisi enää pahemmaksi mennä, joten päätin kokeilla vaikka pesulappu ilmoitti vaatteen sietävän vain 40 astetta. Siispä isoin kattila liedelle, neljä litraa vettä perään ja kuumenemaan. Kun vesi oli kiehuvaa, laitoin paidan sekaan ja aloin hämmennellä puulastalla. Ja tiedättekö mitä! Se tehosi. Pikkuhiljaa pinkki väri alkoi vaaleta, ja noin kymmenen minuutin keittelyn jälkeen paita oli aivan entisellään. Todella hämmentävää. Vaate ei tuntunut kärsineen kiehuvasta käsittelystä mitenkään, ainoastaan väri palasi ennalleen.

Tästä innostuneena päätin keittää myös lapsen puuvillahousut, joiden polvesta ruohotahra ei ollut millään keinolla lähtenyt. Toiveikkaana nakkasin housut pataan, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Tahra ei muuttunut miksikään. Päättelin (erittäin loogisesti, hah) että koska kuuma vesi ei tehoa, Klorite varmaan sitten auttaa. Ja niin se tehosikin! Ruohotahra katosi. Käsittely piti tosin lopettaa melko nopeasti, sillä myös sinisestä raidasta alkoi väri kadota. Mutta mitäpä pienistä, nyt on taas tahrattomia vaatteita. Kiehuvan veden logiikka on minulle edelleen hämärän peitossa, en tiedä miksi se ensimmäisellä kerralla toimi ja toisella ei. En myöskään tiedä, miksi aurinkorasva muuttui Kloriten vaikutuksesta punaiseksi. Mutta jos teillä lukijoilla on näistä tietoa, tai muita vastaavia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni!

Jälkikirjoitus: anoppi kemiaa tuntevana ihmisenä totesi, että on jokseenkin sattumanvaraista, mihin kiehuva vesi tehoaa ja mihin ei. Mutta mustikkatahrat kuulemma lähtevät sillä joka tapauksessa, tämä valkoisten pöytäliinojen omistajille tiedoksi.

Lomalla = pellossa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Lomat alkavat olla takanapäin, ja on aika kömpiä pellosta takaisin kaidalle tielle. Kesän aikana on useampi rutiini päässyt hieman lipsumaan. Sen seurauksena on saanut mm. pestä pyykkiä urakalla. Välillä tuntui ettei pyykkivuori kutistu millään, etenkin kun jatkuvasti oli reissu ja retkeä, joissa likaantui lisää vaatteita. Siihen kun laittaa päälle vielä mökiltä pesuun tuotuja lakanoita ja pyyhkeitä, ei pyykkikorin kansi mennyt varmaan kahteen viikkoon kiinni. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös se, etten pitänyt normaalista kone per päivä -rytmistä kiinni.

Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki on loman jäljiltä jotenkin rempallaan. Erinäistä sälää on taas levinnyt sinne tänne. Jääkaapin järjestys on täysin ryöstäytynyt käsistä, ja havaitsin samanlaista kehitystä myös pakastimessa. Samoin tajusin, että pakastin on pestävä, mutta sitä varten täytynee odottaa vähän kylmempiä ilmoja. Toisaalta olen iloinen siitä, että keittiön kaapit ovat väliaikaisesti taas vähän tyhjempiä, kun mehupullot ja pakasterasiat on saatu käyttöön. Useamman hyllynpäällisen saa kuitenkin raivata, ennen kuin selkeys taas vallitsee.

Vaatekaapin muodonmuutos on edistynyt. Raivasin viikonlopun aikana pois lukuisia t-paitoja ja neuleita, jotka kaikki olivat jo kulahtaneet joko muodottomiksi tai sitten väriltään oudon harmaiksi. Yksi paita lähti kiertoon siksi, että se oli mielestäni yksinkertaisesti karmaiseva. En ole ihan varma, miksi olen sen alunperin edes ostanut. Lisäksi karsin kolmet farkut, yhdet pellavahousut sekä yhden kesähameen. Siinä ei ole vielä kaikki, mutta ehkä noin puolet vaatteista on nyt käyty läpi.

Tein juuri niin kuin Sally neuvoi, ja sovitin kaikki ne vaatteet, joista en ollut ihan varma. Kun pääsin vauhtiin, vaatekaapin kitkeminen olikin helpompaa kuin olin luullut. Kävi nimittäin niin, että oikeastaan tiesin lähes aina jo ennen sovittamista, mitä pidän ja mitä panen pois. Monet vaatteista olivat nimittäin sellaisia, etten ollut pitänyt niitä pitkiin aikoihin, mutta en ollut saanut kaivetuksi niitä kaapista poiskaan. Nämä kaikki menivät systemaattisesti kahteen kategoriaan: joko vaate oli liian pieni tai sitten niin kulunut, ettei sitä oikeasti viitsinyt enää pitää. Liian pienet vaatteet olin säästänyt siinä uskossa, että ehkäpä minäkin olen joskus vielä hieman pienempi, joten niillehän saattaisi tulla käyttöä. Kulahtaneet olivat taas sellaisia, jotka olivat aluksi olleet tosi hienoja, mutta joita ei oltu siivottu pois siksi, että ne olivat joskus olleet tosi hienoja… loogista, eikö totta?

Niistä kuluneista oli oikeastaan hyvin helppo luopua, nimittäin uuden tyylini määritelmiin ei kuulu sana ”kulahtanut”. Liian pienet sen sijaan tuottivat jossain määrin tuskaa. Monet niistä vaatteista olivat nimittäin erittäin hyväkuntoisia, ja lisäksi sellaisia joista aidosti pidän. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en pystynyt luopumaan ihan kaikista vieläkään. Tiedän, että tässä ajatuksessa on virhe, mutta silti. Päätin etten pakota itseäni luopumaan ihan kaikesta vielä tänään. Annoin muutamille vaatteille (ja itselleni) vielä mahdollisuuden. Näitä vaatteita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka lähtivät kierrätykseen, ja niille on kaapissa tilaa. Selittelyn makua, myönnän.

Viikon vinkit 29/2013: Pyykkiä, kierrätystä ja tiskiharjan viimeinen tehtävä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kommenteissa vinkattiinkin jo tästä jutusta, jonka itsekin olin pannut merkille: YLEn mukaan suomalaisilla on tapana pestä pyykkiään ihan liikaa. Artikkelissa oli monia mielenkiintoisia seikkoja. Ilmeisesti ihmiset eivät enää osaa lajitella pyykkiä, mitä kyllä hieman ihmettelen. Kaikkihan tietävät, että vaaleat vaatteet vähintään menevät pilalle, jos niitä pestään tummien kanssa. Juttu myös tukee omia viime aikaisia pyykkikokeilujani. Pesulappuja läiskitään vaatteisiin tehtailla vähän fiilispohjalta, ja kuluttaja joutuu itse arvioimaan sopivan lämpötilan, jos haluaa olla varma että vaate puhdistuu muttei mene pilalle.

Suomalaiset kierrättävät entistä enemmän, ja entistä laadukkaampaa tavaraa. Tämä kertoo siitä, mistä itsellänikin on näppituntuma: tavaroita (etenkin vaatteita) ei enää kuluteta loppuun, vaan uutta hankitaan varsin huolettomasti. Eikä kirpputoreilla ole enää köyhyysleimaa. (MTV3)

Tiskiharjan viimeinen tehtävä on viemärin pesu. (MTV3)

Lisää kokeiluja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Eilisestä menestyksestä innostuneena heitin tänään koneeseen lapsen kangastossut sekä oman lippikseni. Tossuissa on kumipohja, ja päällinen on kangasta. Irrotin niistä sisäpohjalliset ja laitoin ne pesupussiin. Lippikselle en tehnyt mitään. Pesin kaikki normaalissa 40° kirjopesussa muiden vaatteiden mukana. Pesuaineena edelleen nestemäinen LV, ei huuhteluainetta.

Sen enempää kengille kuin lippiksellekään ei tapahtunut mitään. Paitsi siis puhdistumista. Lippa ei vääntynyt tai lösähtänyt, kengät ovat saman näköiset kuin ennenkin. Tässä on siis heittäydytty vallan villiksi. Mutta kuten edellisen postauksen kommenteissa muutkin kertovat, pesulaput antavat suuntaviivat, joita voi harkiten noudattaa. Olen kerran tuhonnut yhden puseron pesemällä sen koneessa vastoin ohjeita. Alunperin joustava neule kutistui pieneksi huopatossuksi. En enää muista mitä materiaalia vaate oli. Kokemuksesta viisastuin kuitenkin sen verran, etten riskeeraa vaatteita, joiden menetys harmittaisi kovasti.

Olisi hauska kuulla lisää kokemuksia, mitä voi ja mitä ei voi pestä koneessa!

Harkittu riski

Julkaistu , kirjoittanut
9

Pyykkikorissa pyöri kevään jäljiltä yksi neule ja useita villaisia kaulaliinoja. Ne olivat tunkkaisia ja pesua vailla, mutta käsinpesu ei ole houkutellut. Kunnes tänään päätin ottaa riskin ja heittää ne suoraan pesukoneeseen.

Kaulaliinat olivat 100% villaa, ja niissä oli vesipesun kieltävä merkintä. Neulepaita oli villan tuntuinen, mutta todellisuudessa iloinen sekamelska kaikenlaisia materiaaleja: 35% puuvillaa, 30% viskoosia, 22% nailonia, 8% kasmiria ja 5% angoraa. Pesulapussa suositeltiin käsinpesua. Koska vesipesua ei oltu suoraan kiellettykään, päättelin ettei paidalle luultavasti tapahtuisi mitään. Kaulaliinat arveluttivat enemmän, mutta koska ne kaikki olivat kierrätykseen lähdössä, ei sillä olisi niin väliä vaikka menisivätkin pilalle.

Koneeseen heitin siis neuleen ja kolme kaulaliinaa, kaikki tummia. Pesuaineeksi normaalia LV:n nestemäistä pesuainetta pallossa, reilusti huuhteluainetta ja kone 30° villapesuohjelmalla pyörimään. Kantta avatessa jännitti hieman, mitä sieltä paljastuisikaan. Ja yllätys yllätys – kaikki vaatteet olivat pitäneet värinsä, kokonsa ja muotonsa, mutta olivat puhtaita! Riski kannatti ehdottomasti ottaa.

Kokeilu vahvisti näkemystäni siitä, että pesulappua tulee noudattaa, jos haluaa olla varma ettei vaate mene pesussa pilalle. Mutta pesulapun ohjeisiin voi suhtautua arkijärkeä käyttäen. Elastaani ei kestä kuumaa, mutta 100% puuvilla kestää yleensä 60° pesun, vaikka lappu muuta väittäisikin. Kokemukseni mukaan useimmat vaatteet pärjäävät hyvin myös 40 asteessa, vaikka lapussa lukisin vain 30°. Näköjään villakin kestää hienopesun koneessa tavallisella aineella, ainakin jos kyse ei ole kaulaliinaa monimutkaisemmasta vaatteesta.

Tuoksuva koti

Julkaistu , kirjoittanut
8

Asuessani USAssa kävi selväksi, että amerikkalaiset rakastavat hajustaa kotiaan. Kaikessa oli jokin tuoksu: pesuaineisssa, puhdistusaineissa, kynttilöissä, kosmetiikassa ja kutakuinkin kaikessa mahdollisessa. Esimerkiksi pyykinpesussa tuntui olennaisinta olevan se, että vaatteisiin tarttuisi prosessissa mahdollisimman vahva, teollinen haju. Pesuaineet olivat hajustettuja, huuhteluaineet samoin, ja kaiken kruunasi kuivausrumpuun laitettava liina, jonka tehtävä oli poistaa sähköisyyttä – ja hajustaa vaatteita.

Tämä tuoksujen kakofonia hämmensi aluksi pohjoismaiseen neutraaliuuteen tottunutta ihmistä. Itse kun olen aina pyrkinyt siihen, ettei pyykki tuoksuisi yhtään miltään. Valitsen kaikessa tuoksuttoman vaihtoehdon. En ole koskaan käyttänyt tuoksukynttilöitä (enkä paljon muitakaan), en suitsukkeita enkä huonetuoksuja. Kerran ostin vessaan sellaisen pussukan, jossa oli jotain tuoksupalleroita sisällä, mutta eipä sitä juuri huomannut. Ainoa poikkeus on sellaiset vanhanaikaiset laventelipussukat liinavaatekaapissa. Niitä on joskus ollut, mutta niissä on sisällä vain kuivattua laventelia, ei mitään teollista.

Luulen, että tuoksuasiat ovat pitkälti maku- ja mielikuvakysymyksiä. Esimerkiksi amerikkalaiset selvästi pitävät voimakkaan hajuisia pesuaineita raikkaina, kun taas minusta sama haju on tunkkainen. Olen pitänyt monissa tuotteissa hajua lähinnä välttämättömänä pahana, kunnes olen löytänyt joko hajuttoman tai hyväntuoksuisen version. Hyvä esimerkki on WC:n pesuaine, joiden hajua olen aina inhonnut merkistä riippumatta, kunnes ostin Methodia, jossa olikin yllättäen aivan miellyttävä haju. Luulen, että sama ilmiö tulee vastaan muissakin pesuaineissa, kunhan vähitellen siirryn luontaistuotteiden käyttäjäksi.

Luin Gretchen Rubinin kirjan Happier at Home, joka on jatkoa ensimmäiselle onnellisuus-kirjalle. Siinä hän keskittyy nimenomaan kodin piiriin, ja pyrkii mm. tekemään omasta kodistaan mahdollisimman viihtyisän. Kirjailija innostuu hurjasti huonetuoksuista, hankkii niitä kotiinsa kymmenittäin ja tekee niistä lopulta suoranaisen asetelman kauniin tarjottimen päälle. Luin juttua silmät pyöreinä. Tavallaan ymmärrän tuoksujen houkutuksen, mutta samalla en voisi olla miettimättä, millä kemikaaleilla esimerkiksi kasteisen niityn tai pikkuleipien tuoksu olisi saatu aikaiseksi. Niinpä tyydyn tuulettamaan säännöllisesti, ja lähinnä poistamaan epätoivottuja hajuja soodalla, jos niitä ilmenee.

Luin silti äskettäin jostakin, että Suomeenkin on vähitellen rantautumassa tuoksusisustaminen. Jos laitatte sanan hakukoneeseen, käy ilmi että ainakin eräs suuri hajustevalmistaja yrittää lanseerata ilmiötä meillekin. En kiellä, etteivätkö tuoksut vaikuttaisi vahvasti alitajuntaamme. Mutta silti ajatus keinotekoisista tuoksuista tuntuu vieraalta. Laitan mieluummin ruusuja maljakkoon ja kuivaan pyykin ulkona narulla, jos tahdon erityisen tuoksuvaa, sen sijaan että sumuttelisin ilmaan jotain keinotekoista.

Entä te? Tykkäättekö kotituoksuista? Käytättekö niitä?

Viikon vinkit 22/2013: puhdasta unta ja pihakalusteita

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tällä kertaa tarjolla on rautaisannos unihygieniaa. Miten usein lakanat pitäisi vaihtaa? Iltasanomien mukaan kahden viikon välein. Juttu perustuu englanninkieliseen artikkeliin, joka on julkaistu Good Housekeeping -lehdessä. Itse olen pitänyt kahta viikkoa sopivana välinä, mutta mielestäni näissä asioissa kannattaa luottaa omaan nenään. Jos peti alkaa tuntua ummehtuneelta, vaihdan lakanat riippumatta siitä, kauanko edellisestä vaihdosta on aikaa.

Myös MTV3:sta löytyy ohjeita sängyn siivoukseen, ja siellä muistutetaan, että patjaa on hyvä imuroida, ja päiväpeittokin kerää pölyä. Tyynyjä on aiheellista pestä ainakin pari kertaa vuodessa – jälleen omat asitit kertovat, milloin alkaa olla aika. Lopuksi pikagooglaus tuotti osuman Yhteishyvä-lehden pitkään artikkeliin liinavaatteiden, peitteiden yms. hoidosta, jossa aihetta käsitellään erittäin kattavasti. Tämän tietopaketin jälkeen ei pitäisi hirveästi jäädä aukkoja sivistykseen 🙂

Makuuhuoneista pihamaalle: suomalaiset kuluttavat entistä enemmän rahaa pihakalusteisiin ja lasten pihaleluihin. Uutisen mukaan syy sille, miksi trampoliineja kaupataan lisää joka vuosi ja aina vaan on siinä, että ihmiset jättävät trampoliinit talveksi ulos, jolloin ne menevät pilalle. Sitten pitää keväällä ostaa jälleen uusi. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä on kauheaa tuhlausta? (YLE)

Pesuaineet kiertoon ja kukkamultapäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Muistatteko, kun upouusi pesukone temppuili, ja Miele hyvitteli meitä pesuaineilla? Totesin, että eivät ne tule meillä käytettyä. Siksi kiikutin ne taloyhtiön pesutupaan, ja kirjoitin mukaan lapun että käyttäköön pois ken haluaa. Pesuaineet ovat epäilemättä oikein hyvät, mutta olen niin tottunut käyttämään hajusteettomia tuotteita, että nämä jäivät tarpeettomina hyllyyn.

"Pesutorni"

”Pesutorni”

Tuon pikkuputelin jätin itselle, se on tarkoitettu urheiluvaatteiden pesuun. Ehkä sille löytyy vielä käyttöä. Toivottavasti joku naapuri ilahtuu, ja säästää pitkän pennin noita käytellessä.

Olen luvannut kuvia kukkamultaprojektista. Niitä ei ole näkynyt, koska huomasin ettei ostamani multapussi riitä alkuunkaan. Olen laittanut ulkokukkien siemeniä kasvamaan, ja siinä hommassa meni puolet ostetusta mullasta. Täytyy siis hankkia uusi, isompi säkki ennen kuin pääsen tositoimiin. Kaikki lukijoilta saadut vinkit on kuitenkin tallessa, ja raporttia seuraa!

Viikon vinkit 13/2013: johtokaaos, chiliä ja pyykkiä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tällä viikolla sekalaisia linkkejä. Muistitteko kääntää kellot? Koko kesäaika on mielestäni ärsyttävää venkslausta, josta ei todellisuudessa ole muuta kuin harmia. No, ei auta muu kuin sopeutua.

Tässä artikkelissa on järkeviä vinkkejä kodin johtokaaoksen hallintaan. On totta että puhelimenkin mukana tulee monen monta johtoa, mutta niitä ei välttämättä muista laittaa pois samalla kun puhelin vaihtuu. Sitten laatikoista löytyy johtoja, joiden käyttötarkoitus on epäselvä. (MTV3)

Chilin polte lähtee käsistä saippuaa paremmin öljyllä. (MTV3)

Iltasanomat referoi artikkelia, joka oikeastaan ilmestyi Hesarissa pari viikkoa sitten. Siinä käsitellään pyykinpesua. Alkuperäisessä jutussa oli paljon hyvää asiaa, joista tähän on tiivistetty vain muutama asia. Olennaista kuitenkin on, että tutustuu pyykkikoneensa ohjelmiin kunnolla, jotta saisi sen tehoista parhaan hyödyn irti. Lisäksi energiatehokkaat koneet käyttävät paljon vähemmän vettä kuin ennen, joten pesuaineen annostelussa on oltava tarkkana.

 

Poistoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

On jälleen aika karsia. Tällä kertaa lähtee pari tavaraa suoraan roskikseen. Toinen tuhoutui käytössä, toinen oli alunperinkin tavaraksi naamioitunut roska.

Eilen kävi selväksi, että pesupallot eivät kestä kuumuutta. Pesin valkoista lakanapyykkiä 90° pesussa nestemäistä pesuainetta käyttäen. Annostelin pesuaineen palloon, mutta kun nostin pyykkejä kuivumaan kävi ilmi, että koneeseen oli jäänyt toinenkin pesupallo. Ja se näytti tältä:

"pallo"

Aivan lytyssä. Pallo oli lyttääntynyt niin pahasti, ettei sitä saanut sormin oiottua. Onko joku muu törmännyt vastaavaan ilmiöön? Ilmeisesti pesuaine pitää kuumissa pesuissa annostella jatkossa asiaankuuluvaan lokeroon. Toisaalta onko vähän omituista, että pesukoneeseen tarkoitettu pallo ei kestä pesua?

Toinen roskiin lentänyt esine oli eräänä talvisena aamuna pyytämättä ja yllättäen ilmestynyt automme tuulilasiin. Kyseessä oli epämääräisesti jääraappaa muistuttava muoviläystäke, joku mainos. Toisin sanoen joku on teettänyt muovilipareen, joka suurella todennäköisyydellä heitetään suoraan roskikseen, ja sitten ujuttanut sen pahaa-aavistamattoman ihmisen yksityisalueelle, ja kaiken päälle tämä joku yrittää vielä samassa yhteydessä mainostaa jotain, mitä en todellakaan tahdo. Ärsyttävää, piittaamatonta ja epäekologista. Vähemmästäkin menee hermot!

Aloin juuri tutkia kyseistä jätettä tarkemmin, en ole aiemmin uhrannut sille tarkempaa silmäystä. Näyttäisi siltä, että kaiken takana on automerkki Nissan, joka on helmikuussa mainostanut jotain malliaan ja koeajoa. Hei Nissan! Onko siistiä käyttää aikaa, rahaa ja luonnonvaroja tavaraan, joka ärsyttää ja joka heitetään roskiin? Tässäpä jälleen kerran esimerkki markkinoinnista, joka ei varsinaisesti paranna brändimielikuvaa.

(Nyt varmaan joku henkilö alkaa huudella, että tämä oli mahtava mainos, koska autosta puuttui jääskraba. Mutta siinä tapauksessa oletan, että olet etelä-eurooppalainen turisti, joka ei ole tottunut pohjoisiin sääolosuhteisiin…)