Avainsana-arkisto: pyykki

Likaisten kassi

Julkaistu , kirjoittanut
15

Pakkaaminen ei ehkä edelleenkään ole vahvin lajini, mutta paluu ja purkaminen on hyvin hallinnassa. Näitä helpottaa merkittävästi se, miten matkan aikana käsitellään likapyykkiä.

Mielestäni likapyykit täytyy pitää alusta saakka erillään puhtaista vaatteista. Sitä varten kannattaa ottaa mukaan muovipussi, jonne likaiset vaatteet laitetaan sitä mukaa kun niitä tulee. Likaiset vaatteet kannattaa myös viikata – vaikka se tuntuisikin vähän tyhmältä. Nimittäin vähän huolimattomastikin taiteltu vaate vie vähemmän tilaan kuin mikä tahansa mytty. Joskus minulla on tätä tarkoitusta varten mukana spacebag. En tiedä mikä tämän pussin nimi on suomeksi, saati sitten saako niitä kotimaasta, mutta kyseessä on siis muovipussi josta saa ilmat puserrettua pois siten, että sisältö menee vakuumiin ja siten erittäin pieneen tilaan. Itse tykkään muovipusseista, mutta ekologisesti tarkka voi tietysti käyttää myös kangaskassia likavaatepussina. Muovipussin etu on siinä, että ei haittaa vaikka vaatteet olisivat vähän kosteita.

Iso oivallukseni kuitenkin on, että etenkin pitemmillä matkoilla kaikki likapyykki kannattaa pakata samaan kassiin. Eli takaisin tullaan tavarat eri kasseissa kuin lähtiessä. Nykyisin kotiin palatessa minulla on aina yksi kassi tai laukku, jossa on pelkästään likapyykkiä. Systeemin etu on siinä, että likaiset vaatteet voi kätevästi tyhjentää suoraan pyykkikoriin tai peräti pesukoneeseen. Takaisin tullessa kannattaa siis pakata eri tavalla kuin lähtiessä, jos haluaa optimoida paluun arkeen mahdollisimman helpoksi.

Viikon ainoa vinkki: pese tyynysi

Julkaistu , kirjoittanut
29

YLE kertoo, että tyyny pitäisi pestä 3-4 kertaa vuodessa. Muuten siitä muodostuu ajanmittaan varsin ällöttävä ilmestys. Tämä vinkki sattui hauskasti juuri tällä viikolla, kun olin muutenkin pesemässä perheen tyynyjä. Lapsen tyyny otti oksennustaudista hieman osumaa, ja päätin sitten samalla vaivalla pestä kaikki käytössä olevat tyynyt. Anoppi selitti taannoin, että jos tyynyä ei pese, se rupeaa haisemaan ja sitten vähitellen koko pää rupeaa haisemaan… Ehkä kuvaus oli hiukan liioiteltu, mutta tuosta YLEn uutisesta päätellen totuus ei ehkä sittenkään ole kovin kaukana.

Untuvatyynyille suositellaan untuvien omaa pesuainetta. Minulla sitä ei kuitenkaan ollut, joten pesin tyynyt tavallisella nestemäisellä pesuaineella, mikä tuntui toimivan ihan yhtä hyvin. Pesen tyynyt aina 60 asteen ohjelmalla, jotta tulisi varmasti puhdasta. Pesu on se helppo osio, hankalampaa on saada tyynyjä kuivaksi. Laitan ne kuivausrumpuun (omaa ei ole mutta pesutuvassa on), koska se avulla untuvista tulee jälleen kuohkeita. Ongelma vain on, että kuivumiseen menee kauan. Tai ehkä kuivuriin olisi pitänyt laittaa vain yksi tyyny kerrallaan, kun minä laitoin kaksi? Joka tapauksessa yksi ohjelma ei riittänyt, vaan kuivaa tuli vasta kahden kierroksen jälkeen. Kun yhdistetään useampi tyyny, eri rapussa sijaitseva pesutupa ja pitkä kuivumisaika, lopputuloksena on aika työläs rupeama. Se on pääasiallinen syy, miksi tyynyjen pesua tulee lykättyä vähän pidemmälle kuin olisi hyvästä.

Tyynyjä suositaan uusittavaksi parin kolmen vuoden välein. Tuohon nähden nykyisin käytössä olevat tyynyt ovat jo yliajalla. Toisaalta jos tyynyä pesee ja se tuntuu hyvältä, miksi se pitäisi vaihtaa? Siinä vaiheessa kun tyynystä tulee liian littana tai se ei enää puhdistu, niin vaihtaminen lienee paikallaan, mutta tuossa YLEn jutussa ei erikseen kerrota, olisiko vaihtamiseen jotain muuta syytä.

Sitten onkin taas ongelma, mitä sille vanhalle pitäisi tehdä. Tässä sen nyt taas näkee – roskaa tulee jos yrittää elää erilaisten suositusten mukaan. Onneksi kasa höyheniä ja kaistale kangasta ei kuulosta pahimmanlaatuiselta jäteongelmalta. Oletan että reippaat ihmiset lahjoittavat käytetyt tyynynsä kodittomille koirille, tai tekevät niistä koristetyynyjä sohvalle. Toisaalta en juuri tällä hetkellä koe olevani niin reipas, että jaksaisin edes lähteä tyynyostoksille, joten säästymme samalla kierrätyspulmilta. Kun ei tee mitään, ei tule roskaakaan.

Arkisia asioita

Julkaistu , kirjoittanut
4

Sain vihdoin parvekkeen siivottua ja laitettua jouluvalokuntoon. Torilla oli havaittavissa mielenkiintoista hintajoustoa parvekekukkien suhteen. Kun marraskuun alkupuolella kyselin hopealangan hintaa, se oli kolme euroa. Nyt kun kauppiaalla oli enää viimeiset jäljellä, hinta oli pudonnut kahteen euroon ja lopulta sain kuusi kappaletta kympillä. Hyvä diili sinänsä, hän pääsi eroon viimeisistä ja minä sain halvalla parvekekukat.

Siivosin samalla lasittamattoman parvekkeemme talvikuntoon. Lakaisin roskat ja roinat lattialta ja peitin yhden harvakantisen tarvikelaatikon. Laitoin parvekelaatikot kuntoon ja asensin jouluvalot. En harrasta kilpavarustelua naapureiden kanssa, mutta kieltämättä olin pannut merkille että monilla meidän talossa oli valot tuikkineet jo pari viikkoa. No, nyt vihdoin meilläkin. Nyt on enää ongelmana oksennukseen sotkeutunut matto (lapsiperheen riemuja), jonka olen sijoittanut parvekkeelle hajuhaittoja estämään. Maton voi pestä mutta se ei mahdu koneeseen, joten se odottelee nyt ulkona sitä hetkeä, että saan aikaiseksi sen pesemisen pesutuvassa.

Marraskuusta täytyy todeta myös, että en seurannut ruokabudjettia. Lokakuun kokeilu osoitti, että jos haluan niin pystynyt menemään aika vähällä. Mutta tosiasia on, että rahojen seuraaminen aiheutti stressiä. Motivaatio lopahti, ja olenkin mennyt marraskuun kuitteja erikseen seuraamatta. Arvelen budjetin silti pysyneen kohtuullisena, sillä kulutustottumukset ovat ehtineet muokkautua syksyn aikana. Vertailen hintoja kaupassa paljon enemmän kuin ennen, leivon enemmän ja ostan enää harvoin muovipusseja. Harkitsen ottaisinko joulukuulle arkiruokabudjetin käteisellä, ja ostaisin sitten herkut sen ulkopuolelta.

Sen sijaan olen todella raivannut kotona pitkästä aikaa. Työhuoneemme on jatkuvassa muutostilassa, sillä siellä säilytetään monenlaista kierrätystä odottavaa tavaraa. Olen palauttanut lainassa olleita tavaroita, organisoinut kirppikselle meneviä, vienyt laatikoita roskiin ja järjestänyt hyllyjä siellä sun täällä. Tämä kaikki on parantanut kodin viihtyisyyttä roimasti. Jatkan aiheesta ensi viikolla.

Lopuksi raportti huuhteluaineesta. Näköjään liotus + kaksi pesukertaa tuntuu vievän hajua aika tehokkaasti. Olen liottanut sekä etikassa että soodassa. Ensin pesin vaatteita omina erinään ja nyt vähitellen muun pyykin seassa. Kaikista vaatteista ei haju ole vielä ihan kokonaan haihtunut, mutta todella paljon parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuntuu hullulta pestä puhdasta pyykkiä, mutta minkäs teet.

Miten huuhteluaineesta pääsisi eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
38

Siirrytään maailmantuskasta vähän arkisempiin aiheisiin. Tarvitsisin hyviä neuvoja, joten tietenkin kyselen niitä teiltä. Minulla on nyt käsissäni runsaasti kierrätysvaatteita, jotka ovat muuten oivallisia mutta on yksi ongelma: todella vahva huuhteluaineen tuoksu. Kun itse käytän vain hajusteettomia pesuaineita, huuhteluaineiden haju tuntuu omaan nenään vieraalta. Haluaisin siitä eroon mutta miten?

Googlasin aihetta ja löysin kolme keinoa: etikka, sooda ja Febreze. Ennen kuin turvaudun viimeiseen, haluaisin testata kaksi ensimmäistä. Joten nyt kaivataan kokemuksia! Onko joku saanut vaatteista hajuja pois noiden avulla? Mikä on toimivin tekniikka?

Yhden hieman vähemmän tuoksuvan vaatteen uskalsin pestä muun pyykin mukana, ja laitoin huuhteluaineeksi tavallista etikkaa laimentamattomana, noin puoli desilitraa. Se tehosi hyvin. Mutta entäs loput? En uskalla pestä niitä muun pyykin joukossa ennen kuin haju on selvästi miedontunut, muuten koko pyykki saa saman tuoksun. Ajattelin liottaa noita vaatteita ja olisin kiinnostunut erityisesti soodasta. Se nimittäin poistaa hajuja ilmasta todella tehokkaasti, ja kiinnostaisi tietää toimiiko se myös veteen liuotettuna. Mutta kuinka paljon vettä ja kuinka paljon soodaa? Onko teistä joku kokeillut?

Huuhteluaineessa on se ongelma, että se ongelma, että sen on tarkoituskin tarttua kuituihin ja tavallaan peittää ne. Mitä enemmän pesukertoja, sitä paksumpi kerros huuhteluaineeen jäämiä. Tuoksut on myös tehty pysymään, olen ymmärtänyt että maailmassa on runsaasti ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat että pyykissä on jokin tuoksu kun se nostetaan koneesta kuivumaan, ja että vaatteiden on tarkoitus tuoksua puhtainakin jollekin. Niinpä arkijärjellä ajateltuna vaatisi jonkin syväpuhdistuksen, että tuoksu hälvenisi kokonaan. Tuuletustakin suositeltiin, mutta se on tällä hetkellä hyvin vaikea toteuttaa.

Nyt siis kaikki kikkakolmoset jakoon kommenteissa, jos niitä suinkin löytyy!

Viikon vinkit: arkistojen uumenista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen ottanut tavaksi laittaa ylös linkkejä, joita arvelen voivani myöhemmin käyttää blogissa. Linkkejä kertyy niin tiheästi, että kaikkia ei aina tule käytetyksi. Siivoilen vähän nurkkia, ja tarjoilenkin seuraavaksi linkkejä, joiden päiväys voi olla mitä tahansa.

Hesarin Nyt-liitteen kolumnissa todetaan, että H&M:n ja huippusuunnittelijoiden yhteistyö on huono idea. Ainakin jos asiaa tarkastelee kulutuksen kannalta, ja kieltämättä se vähän vesittää huippumuodinkin ideaa, sillä eihän vaatteen kuulukaan olla superhalpa varsinkaan huippusuunnittelijoiden vaatteiden.

Ilta-Sanomat tarjoilee vinkkejä ruokasoodan käyttöön. Osaa voi kokeilla, osaan suhtautuisin varoen.

Kattava listaus asioista, jotka edistävät pyykin pysymistä raikkaana. Osa ohjeista varmaan on selvää ihan maalaisjärjellä (”kuivata pyykki ulkona”), mutta mukana mm. ohjeet valkaisuaineen käytöstä. (MTV3)

Heitetäänpä loppuun vielä Iltalehdestä löytynyt lista, jossa ammattilaiset neuvovat miten koti pysyy siistinä. Jos on seurannut tätä blogia, ei jutussa ole mitään erityisen uutta (vaikka en olekaan ammattiraivaaja), mutta ei tämä huonokaan artikkeli ole. Tosin minua nauratti kovasti, että yhtenä vinkkinä on juuri se kovasti parjattu Ikean kassi komerossa, jonne voi heittää kaikki epäsopivat vaatteet jotka lähtevät kierrätykseen…

Keittäminen tosiaan kannattaa

Julkaistu , kirjoittanut
16

Sotkin eilen yhden vaatteen pahasti mustikkaan. Toisin sanoen lapsen paidalle putosi täysi lusikallinen uunituoretta mustikkapiirakkaa. Paita oli todella pahasti sotkussa. Pahoittelen ettei taaskaan ole kuvamateriaalia, mutta en ikinä muista ottaa kuvaa näistä sillä hetkellä kun onnettomuus tapahtuu. En edes alunperin ajatellut kirjoittaa tästä. Kävi kuitenkin niin, että nyt tuli jo toinen päivä elämässäni, kun pistin paidan kattilaan.

En heti päässyt paitaa putsaamaan, joten mustikkatahrat ehtivät kuivua pari tuntia, ennen kuin ehdin niitä putsaamaan. Muistin, että kuuma vesi puhdistaa mustikkaa vaatteista. Anoppi kehotti ensin kokeilemaan kraanaveden alla. Niinpä hieroin tahroihin nestemäistä Bio Luvilia ja sitten laitoin paidan hanan alle. Meillä tulee niin kuumaa vettä, että sormia ei kärsi pitää hanan alla, mutta siitä huolimatta tahrat pysyivät. Ne vaalenivat hiukkasen, mutta eivät varsinaisesti poistuneet.

Sitten päätin kokeilla keittämistä. Kiehautin kattilallisen vettä, hieroin tahroihin hieman lisää pesuainetta ja dippasin helman kiehuvaan veteen. Puulastan avulla huljuttelin vaatetta kiehuvassa vedessä, ja noin minuutin päästä tahrat olivat poissa. Siis täysin, kokonaan poissa. Mistään ei nähnyt missä ne olivat olleet. Se oli kuin taikuutta! En tiedä mikä vaikutus pesuaineella oli. Epäilen että pelkkä kiehuva vesikin olisi tehonnut.

On jännä, että sormin tuntuva tulikuuma vesi ei auttanut yhtään, mutta kiehuva vesi tehosi salamannopeasti. Mustikkatahrat lähtevät siis parhaiten kiehuvalla vedellä. Täyttä puuvillaa oleva trikoopaita ei mennyt käsittelystä miksikään. Tämä on helppo ja ekologinen tahranpoistoniksi, joka kannattaa pitää mielessä!

Viikon vinkit: pyykkiä, polttamista ja tesktiilien uusiokäyttöä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Iltalehti uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan polyesterkuidut alkavat haista herkemmin kuin  esim. puuvilla. Ne supertekniset urheiluvaatteet kannattaa siis pestä ennemmin eikä myöhemmin. Jos ei muista, mitä pesuohjeen merkinnät tarkoittivatkaan, ne voi luntata täältä.

Iltasanomat uutisoi puolestaan, että tutkimuksen mukaan hämmästyttävän moni suomalainen pitää jätteiden polttamista kierrättämisenä. Missähän kohtaa valistus on mennyt pieleen? Olisiko taustalla se, että virheellisesti ajatellaan, että jos materiaali ei päädy kaatopaikalle, se on kierrätetty? Jos sanomalehden vie paperikeräykseen, se on kierrätystä, sillä paperi käytetään uudelleen. Jos sen polttaa takassa, se muuttuu mm. lämpöenergiaksi, eikä siitä voi enää valmistaa uutta paperia.

Tiesitkö muuten, että käyttämäsi takki saattaa päätyä lopulta öljynimeytysmatoksi?  Tekstiilijätteen määrästä on ollut paljon puhetta, ja tässä on yksi mielenkiintoinen tapa hyödyntää ne kaikki ”kierrätykseen” päätyneet vaatteet. Älkää siis kuvitelko, että jokainen vaatekappale päätyisi automaattisesti vielä jonkun kiitollisen köyhän päälle. Sen sijaan vaate saattaa muuntautua kastelumatoksi puutarhaan, tai juurikin öljynimeytysmatoksi teollisuuden käyttöön. Ja tämä on siis HYVÄ asia. Jotainhan niille miljoonille poisheitetyille tekstiilikiloille on tehtävä.

Viikon vinkit: muovipusseja ja kodinkoneita

Julkaistu , kirjoittanut
1

YLE uutisoi, että Kesko vähentää pikkupussien tarjoamista liikkeissään. Tämä on positiivinen uutinen. Niitä pikkupusseja ei todellakaan tarvitse pakasteiden ympärille. Toki on järkevää panna esimerkiksi mahdollisesti vuotava kalapakkaus pussiin, jotteivät muut ruoat pilaannu, mutta sellainen systemaattinen pussien tyrkyttäminen on aivan turhaa. Nyt kun vielä saadaan hedelmäosastoille pelkkiä paperi- ja biohajoavia pusseja, ollaan jo aika pitkällä.

Toinen kiinnstava uutinen YLEllä kertoo, että iso osa kodinkoneiden vioista johtuu huonosta hoidosta. Ei siis aina olekaan niin, että vikaantunut kone olisi huonolaatuinen, vaan syy voi olla myös omistajassa. Kaikkien koneiden puhdistus on jutun mukaan kunnossapidon a ja o, tietysti sen lisäksi että noudatetaan käyttöohjeita. Olen itse putsannut pyykkikoneen noin kerran vuodessa, mutta näköjään voisi pestä ahkeramminkin. Tässä jutussa oli monia hyviä vinkkejä, suosittelen.

 

 

 

Seuraava haaste!

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tämän viikonlopun haaste vie vähän enemmän aikaa ja vaatii enemmän etukäteisvalmisteluja kuin lompakon siivous. Tällä kertaa haastan teidät

puhdistamaan pyykkikoneen.

Ensimmäisenä kannattaa puhdistaa pesuainelokero esimerkiksi vanhalla tiskiharjalla. Useimmissa pesukoineissa lokero lähtee irti, joten pesu kannattaa tehdä lavuaarin ja juoksevan veden ääressä. Pyyhi puhtaaksi myös kaikki näkyvät tiivisteet ja putsaa välikannesta sinne takertunut nukka yms. Sen jälkeen tarvitaan 100g sitruunahappoa, jota saa apteekeista parilla eurolla. Laita jauhe pesuainelokeroon ja pese kone tyhjänä korkeimmassa lämpötilassa ilman esipesua. Itse jätän kuitenkin linkouksen pois 🙂

Sitruunahappopesun jälkeen pestään toisen kerran normaalin pesuaineen kanssa vähintään 60-asteinen ohjelma. Tässä vaiheessa pesukone voi olla tyhjä tai mukaan voi laittaa esim. valkopyykkiä (tai siis itse olen jo tässä vaiheessa pistänyt pyykkiä mukaan – tietääkö joku ihan faktana, mikä olisi oikea käytäntö?). Toisen pesun tarkoituksena on, että sen mukana koneesta poistuu kaikki mahdolliset sakat, jotka sitruunahappo on irrottanut. Jos sitruunahappoa ei ole mistään saatavilla, 90 asteen pesu tyhjänä normaalilla pesuaineella toimii korvikkeena. Olen tosin sitä mieltä, että sitruunahappo on todella halpa ja hyvä aine, ja sitä saa käsitykseni mukaan mistä tahansa apteekista, tosin voi joutua erikseen kysymään.

Ihan lopuksi kannattaa vielä tyhjentää nukkasihti, ja oikein reippaat pyyhkivät vielä pölyt ja tahrat ulkopinnoilta. Jätä lopuksi kansi auki, jotta kone kuivuu. Tämä käsittely poistaa koneesta sekä lian että hajut.

Tämä on minulla ohjelmassa viikonlopun aikana. Kuka lähtee mukaan?

Katastrofikausien ylläpitoa

Julkaistu , kirjoittanut
4

Välillä tulee kausia, jolloin järjestyksen pitäminen kotona ei todellakaan ole ykkösenä mielessä. Joku sairastuu, kasaantuu hirveästi töitä tai tulee jotain muuta poikkeavaa. Itse ihmettelen aina noissa tilanteissa, miten saisin kodin pysymään siedettävässä kunnossa kaikesta huolimatta. Yleensä en onnistu kovinkaan täydellisesti. Kodinhoidon yksityiskohdat ovat niitä juttuja, joista kyllä ensimmäisenä tingin silloin kun kunnon oksutauti iskee päälle.

Mietiskelin kuitenkin, että olennaisinta varmaankin on hyvä perustaso. Nimittäin jos yleissiisteys ynnä muut rutiinit ovat kunnossa, ei tilanne yleensä ehdi muutamassa päivässä liukua täysin pois lapasesta. Kun olosuhteet taas normalisoituvat, pystyy kaiken palauttamaan tavalliselle tasolle kohtuullisella vaivalla. Jos taas valmiiksi on sotkuista, niin kaikki menee vain pahempaan suuntaan. Siinä mielessä kodin järjestykseen, raivaamiseen ja rutiineihin kannattaa panostaa silloin, kun on sitä niin sanottua tavallista arkea.

Minulle hyvä perustaso tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pakastimessa on ruokaa. Olen nyt juuri tällaisessa erikoistilanteessa, ja niin kiitollinen siitä, että olen opetellut huolehtimaan pakastimeen ”pahan päivän varaa”. Se, ettei tarvitse ensimmäisenä miettiä kauppaan menemistä on hirveän helpottavaa. Nyt ne varastot tulee aika pitkälti syötyä, mutta kunhan tästä tokenemme, täytän pakastimen uudelleen.

Toinen tärkeä juttu on yrittää pitää kiinni tavallisimmista rutiineista, siinä määrin kuin se on mahdollista. Niinpä yritän laittaa aika ajoin pyykkikoneen pyörimään, ja täyttää tiskikonetta vaikka pari astiaa kerrallaan. Pienikin ponnistus vaikuttaa, kun mennään monta päivää muuten kuin pellossa. En piittaa silittämisestä, pölyjen pyyhkimisestä, kukkien kastelusta tai muusta epäolennaisesta, mutta nämä perusasiat yritän hoitaa vaikka jotenkuten.

Lopuksi täytyy kiittää vielä siivoojaa, sekä itseäni siitä että älysin sellaisen palkata. Meillä on nyt niin hyvä perussiisteys, että kestää kauemmin saada täysi kaaos aikaan kuin ennen. Ja lisäksi on varsin helpottavaa ajatella, että joku tulee parin viikon päästä ja jynssää pois kaikki ne sotkut, joita en tässä kaikessa hässäkässä itse huomaa tai jaksa perusteellisemmin siivota. Meidän elämäntilanteessa siivooja on ollut oikea ratkaisu, ja olen iloinen siitä että olen löytänyt hyvän ja luotettavan ammattilaisen.

Onko lukijoilla hyviä kikkakolmosia katastrofipäiviin?