Arkijärki-podcast 78: Vuokravarastot, hyvässä ja pahassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tällä kertaa pohdin sitä, ovatko vuokravarastot hyvä vai huono juttu. Kuten varmaan arvaattekin, en ole tiukasti kummallakaan puolella. Olen itse käyttänyt vuokravarastoa, ja voisin hyvin suositella sellaisen hankkimista myös muille, mutta en kaikissa tilanteissa. Kuuntelin vastikään podcastia, jossa amerikkalainen ammattijärjestäjä neuvoi asiakastaan ottamaan vuokravaraston, koska kerrostaloasunnossa ei ollut tilaa kaikille tavaroille. Minusta asia ei ole ihan noin yksinkertainen.

Podcastin kesto on 18 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcastLöydät aiemmat podcast-jaksot täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Kumman paljon karsittavaa

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kuten viime viikolla kerroin, olen elokuun ajan pelannut ”minimalismipeliä”. Siinä on tarkoituksena poistaa joka päivää yhtä monta tavaraa, kuin mikä on päivän numero – 2. päivänä kaksi tavaraa, 14. päivänä 14 tavaraa ja niin edelleen. Olen määritellyt itselleni omat säännöt, jotka voi lukea tästä edellisestä postauksesta.

Pelihän on aluksi helppo, sillä kuka vaan löytää nopeasti yksi, kaksi tai kolme tavaraa, joista voi luopua. Sitten se käy vaikeammaksi, sillä muutamassa päivässä ollaan jo siinä pisteessä, että kodista on poistunut yli kymmenen esinettä. Tässä vaiheessa ajattelin, että ei minulla enää ole mitään karsittavaa. Olin väärässä.

Kirjoitan tätä 14.8., ja vielä ei loppua näy. Esimerkiksi eilisen, tämän päivän ja huomisen poistot koostuvat vanhoista Aku Ankoista. Lapsi kuskasi niitä kouluun noin 45 kappaletta, jossa lehdet pääsevät välituntilukemiseksi muidenkin lasten iloksi. Omat lehtivarastot ovat myös huvenneet tämän projektin aikana. Minulla on lehdille olohuoneessa oma paikka, ja sieltä harventui kymmenen kappaletta ihan silkkaa roskaa: mainoslehtiä, vanhoja lehtileikkeitä ja muita sellaisia papereita, joita kukaan ei kaivannut. Pari päivää sitten kävin läpi sellaista sälälaatikkoa, joka pitäisi muutenkin siivota. Koskematta mihinkään muuhun karsin sieltä aikamoisen nipun vanhentuneita kanta-asiakaskortteja ja leimojenkeräyslappuja.

Tässä osa siitä pinosta, joka päätyi koululle muiden luettavaksi.

Olenkin alkanut katsoa kotia uusin silmin. Näköjään karsittavaa löytyy yllin kyllin, kun alkaa käydä säilytystiloja ja huoneita järjestelmällisesti läpi. Esimerkiksi lääkekaapista löytyi pussillinen vanhentuneita lääkkeitä, jotka palautin apteekkiin. Lastenvaatelaatikot ovat takuuvarma karsintakohde, jonne en vielä ole ehtinyt edetä. Enkä edes tiedä, mitä kaikkea työhuoneesta oikeastaan löytyykään. Olen siis huomannut, että karsittavaa löytyy kummasti, kun vain katsoo vähän tarkemmin.

Tämä havainto tukee sitä Tavarataitojen ajatusta, että raivaaminen on prosessi ei projekti. Tarkoitan sillä sitä, että kodissa täytyy jatkuvasti karsia, jos haluaa ettei tavaraa kerry liikaa. Yksittäinen iso raivausprojekti, joka alkaa ja päättyy johonkin, on kyllä tehokas, mutta se ei tuo lopullista ratkaisua. Suurin osa tämän pelin aikana poistamistani tavaroista on ollut sellaisia, että niiden tuottamaa iloa ei ole tarvinnut lainkaan tunnustella. Vanhentunut lääke on vaarallista jätettä, eikä sellaisen suhteen tarvitse minkäänlaista pohdintatuokiota tai tunnustelua, pitäisikö se säästää vai ei. Lääke on myös vanhentunut kaapissa ihan itsestään. Viime vuonna se on ollut vielä käyttökelpoinen, tänä vuonna päiväys oli mennyt umpeen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että karsittavaa syntyy jatkuvasti, ja siksi on hyödyllistä raivata säännöllisesti.

Seuraavaksi käännän katseen kohti työhuonetta, ja voin melkein vannoa, että siellä riittää karsittavaa. Juuri tällaisia tavaroita ja papereita, jotka ovat ehkä vuosi (tai ehkä viisi vuotta…) sitten olleet vielä tärkeitä, mutta nyt eivät enää ole. Muistutuksena vielä, että päivitän pelin edistymistä arkijarki.netin instagram-tilille. Jos päivittäiset poistot kiinnostavat, kannattaa seurata stoorejani, jonne päivittäin lataan kuvia ja vähän selityksiäkin kaikista poistetuista tavaroista.

Viikon vinkit: keittiötrendejä, -hygieniaa ja kierrätysvinkki

Julkaistu , kirjoittanut
3

YLE on koonnut keittiötrendejä, mutta kaikki eivät ole kovin käytännöllisiä. Itse kuulun siihen joukkoon, jolla käytännöllisyys ajaa aina esteettisyyden ohi. En siis halua rumaa, mutta kaikista vähiten haluan epäkäytännöllistä tai toimimatonta. Toisaalta eivät kaikki trendit ole välttämättä huonoja, ja eri ihmisillä toimivat erilaiset ratkaisut. En usko, että aamiaiskaappi tekisi minua onnelliseksi, mutta jollekin muulle se voi olla hyvinkin kätevä.

Milloin tiskirätti tai -harja pitäisi vaihtaa? Sen voi lukea täältä. Minä heitän tiskirätin pyykkiin vähintään kerran viikossa, mutta usein jo nopeamminkin. Sen sijaan tiskiharjaa en ole muistanut laittaa tiskikoneeseen riittävän usein. (IS)

Välillä täälläkin kysellään, miten erilaiset pakkaukset pitäisi kierrättää. Kahvipussien oikea sijoituspaikka on muovinkeräys, kerrotaan Pauligilta. (Iltamakasiini)

***

Tällä viikolla blogi on taas vähitellen aktivoitunut kesäloman jäljiltä. Olen mukana minimalismipelissä, jossa elokuun ajan pyritään poistamaan turhia tavaroita kodista. Kirjoitin myös siitä, miten arki ei meinaa lähteä käyntiin millään. Tein myös viime viikolla podcastin siitä, mitä opin tänä kesänä. Tällä viikolla ei normaalit arkirutiinit päässeet ihan vielä alkamaan, mutta ensi viikolla on uusi podcast jälleen tulossa.

Arki alkaa yskähdellen

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tässä vaiheessa vuotta olen yleensä intoa piukkuen tekemässä suunnitelmia loppuvuoden varalle. Elokuu on aina ollut minusta vuoden inspiroivin kuukausi. Loman jälkeen arki tuntuu taas tuoreelta ja jännittävältä, syksy aukeaa edessä tyhjinä viikkoina täynnä mahdollisuuksia, eikä mikään ole niin ihanaa kuin miettiä, miten ne täyttäisi. En tiedä mikä minua vaivaa, kun en tänä vuonna meinaa päästä tunnelmaan millään.

Haluaisin taas vaihteeksi automatisoida arkeni. Vannon edelleen rutiinien nimeen, mutta sellaisten luominen tyhjästä ei ole ihan helppoa. Olisi tosi kätevää, jos esimerkiksi viikoittaiset ruokaostokset voisi tilata suoraan kotiin nettikaupasta. Tämä on tietenkin mahdollista, mutta kattavan ostoslistan suunnittelu tuntuu juuri nyt jotenkin aivan ylitsepääsemättömän työläältä. Tietysti asiaan voisi suhtautua rennomminkin, ja ruveta vain tilaamaan jotain, ja muokata listaa sitten ajan kuluessa. Jostain syystä tämä vaihtoehto ei tunnu hyvältä, tämä lienee selkeä stressin merkki. Silloin nimittäin alkaa ajatella yksinkertaisista asioista monimutkaisesti. Harhautuu esimerkiksi juuri tällaiseen ajatteluun, että jos ei voi tehdä täydellisesti, ei kannata tehdä ollenkaan, mikä on siis ihan kukkua.

Mietin muuten, että maailman muuttumisen huomaa pienistä asioista. Silloin kun minä olin lapsi, kouluissa oli niin sanottu pehmeä lasku. Se tarkoitti sitä, että pari viikkoa mentiin kevennetyllä lukujärjestyksellä, jotta totuttelu arkeen sujuisi helpommin. Nyt tämän saman jakson nimi on nousukiito. Mitä tämä kertoo siitä, miten ajat ovat muuttuneet? Olen aiemmin luontaisesti kuulunut enemmän tuohon nousukiitoporukkaan syksyisin, mutta tänä vuonna tuntuu, että kaipaan pikemminkin pehmeää laskua. Olenkohan tullut vanhaksi vai olikohan loma vain liian rasittava?

Totuttelen siis arkeen vähitellen. Teen listoja, suunnitelmia ja aikatauluja, mutta pikkuhiljaa. Olin jo ajatellut, että en tänä syksynä jaksa tehdä mitään ”näin palaat arkeen” -postaussarjaa, mutta nyt tuli mieleen, että voisihan sen tehdä tästä nykyisestä fiiliksestä käsin myös. Tyyliin ”näin palaat arkeen, vaikkei yhtään huvittaisi”. Minulla on muuten heti kättelyssä yksi vinkki, jota aion itse noudattaa: menen kampaajalle tänään. Uusi kampaus tuo sellaista uuden alun energiaa! Vaikutus on luonnollisesti täysin psykologinen, mutta siitä huolimatta tehokas. Itse aion teettää ihan kunnon muutoksen, sillä en usko, että ihan pienellä latvojen tasauksella on samaa vaikutusta.

Oletteko te nousukiidossa vai pehmeässä laskussa?

Minimalismipelissä mukana

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Päätin pelata ensimmäistä kertaa elämässäni minimalismipeliä. Sitä kuulemma pelataan elokuussa, ja vaikka lähdin mukaan hieman myöhässä – vasta 4.8. – olen nyt aktiivisesti mukana. Tästä pelistä on varmaan monia eri versioita, mutta omat sääntöni ovat tässä:

  • Tavoite on poistaa 1. päivä yksi tavara, 2. päivä kaksi tavaraa, 3. päivä kolme tavaraa jne.
  • Tätä jatketaan niin kauan kuin poistettavaa löytyy.
  • Tavaraksi lasketaan mikä tahansa sellainen asia, jota olen tarkoituksella säästänyt.
    • Esimerkki: lattialla lojuva paperilappu ei ole tässä merkityksessä tavara. Sen sijaan ruma postikortti, jota on säästetty vuosia, on tavara.
  • Postaan kuvat instagramin stooreihin päivittäin lyhyen kuvauksen kera
  • HUOM: vaikka jonain päivänä poistettavia tavaroita ei olisikaan tarpeeksi montaa, jatkan peliä silti, mikäli seuraavalle päivälle keksin lisää poistettavaa.

Kuten sanottu, aloitin vasta pari päivää sitten. Aloitin vähän vahingossa käymällä ompelulaatikon läpi. Sieltä löytyi heti kymmenkunta ihmeellistä pientä tavaraa, jolle ei ollut enää mitään käyttöä. Olin säästellyt haalareitten jalkalenkkejä, virahtaneita hiuslenksuja ja muuta vastaavaa. Heitin pois myös joskus pikkulapsena saamani uintimerkin. Sen tärkeys ja muistoarvo olivat tässä vuosien varrella jo ehtineet hälvetä.

(TÄSSÄ PITI OLLA KUVA, MUTTA ATK EI OLLUT YHTEISTYÖSSÄ)

Tämä minimalismipeli on sillä lailla höpsö, että en tietenkään pelaa tätä niin, että joka päivä alkaisin tyhjästä miettiä, mitähän tänään poistaisin. Sen sijaan raivasin parin päivän aikana tuon mainitun ompelulaatikon lisäksi myös kampauspöydän laatikot ja pari muuta laatikkoa, ja otin sieltä talteen sellaisia tavaroita, jotka ovat muuttuneet roskiksi tai tarpeettomiksi. Kasasin ne kaikki yhteen kassiin (joka myös kuuluu poistoihin) odottamaan sitä, että otan sieltä joka päivä oikean määrän tavaroita kuvattavaksi ja heitettäväksi. En tiedä onko tämä alkuperäisen pelin idean mukaista, mutta sovelsin sääntöjä itselle sopiviksi.

Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea heitettävää löytyy. Jos haluatte nähdä kaikki mitä heitän, minut löytää instagramista nimellä arkijärki.

Pelaatteko tekin tätä peliä parhaillaan?

Arkijärki-podcast 77: Mitä opin tänä kesänä

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tervetuloa kuuntelemaan Arkijärki-podcastia! Kesäloma on pidetty, ja uusi podcast on kuunneltavissa. Tänään juttelen siitä, mitä olen kesän aikana oppinut pakkaamisesta, matkustamisesta ja itsestäni. Ainakin olen oppinut, että matkailun suhteen minusta ei saa minimalistia millään. Mutta opin myöskin sen, ettei kukaan jaa minulle suorituspisteitä siitä, kuinka monta kiloa matkalaukkuni painaa.

Podcastin kesto on noin 20 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Kun kukaan ei sotke

Julkaistu , kirjoittanut
1

Yksi maailman parhaista fiiliksistä on tulla matkalta kotiin niin, että matkan aikana on käynyt siivooja. Siivoan aina itsekin ennen lähtöä, mutta kun sen lisäksi joku on käynyt imuroimassa, pyyhkimässä pölyt ja pesemässä vessat, niin kotiintulo on silkkaa luksusta.

Tämä kesä ei mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja siksi tuntuu siltä, että olen viimeisen kuukauden aikana ehtinyt käydä kotona vain kääntymässä silloin tällöin. Silloinkin kaikki aika on mennyt matkalaukkujen purkamiseen, uudelleen pakkaamiseen ja pyykin pesuun. Palasin eilen loman viimeiseltä reissulta yksin kotiin, sillä aikaa kun muu perhe jatkoi vielä mummolaan. Tällä kertaa paluu oli kuitenkin levollinen, oli suorastaan nautinnollista avata ulko-ovi ja astua sisään.

Yllättävä, täydellinen hetki arjen keskellä.

Siivooja oli meidän poissaollessa laittanut kodin tiptop. Ei hiekkaa lattialla eikä tahroja peileissä. Huonekalut juuri siellä missä niiden paikkakin on. Olin lähtöpäivänä vaihtanut valmiiksi puhtaat lakanat, mistä kiitin itseäni sydämellisesti. Oletteko huomanneet, miten puhtaat lakanat kohottavat arkisen nukkumaanmenon aivan uudelle tasolle? Purin matkakassit saman tien ja laitoin kaikki paikalleen. Sen jälkeen kaikki oli ihan yhtä siistiä ja järjestyksessä, kuin hetki aiemmin.

Tämä on harvinaista herkkua, kuten varmaan jokainen perheessä asunut tietää. Minä nimittäin jaksan kyllä siivota omat jälkeni. Laitan tiskit suoraan koneeseen, pyyhin roiskeet pöydältä, laitan roskat roskiin, tuolit takaisin pöydän viereen ja kengät eteisessä ojennukseen. Muu perhe ei ole niin jämpti näissä asioissa, ja niinpä meillä ei yleensä vallitse mikään täydellinen järjestys. Mutta nyt muutaman päivän ajan tätä rauhaa ei riko mikään. Kuljen ympäriinsä ja nautin omasta kodista. Pian alkaa taas se tavallinen arki, jolloin vaatteet, kirjat, lelut ja muut tavarat vaeltavat ympäri taloa, tiskit jäävät pöydille ja pyykkivuori kasvaa itsestään takaisin yön aikana. Mutta juuri nyt nautin siitä, miten ihanaa on olla kotona, jossa kukaan ei sotke. Seuraavan kerran kun menen kauppaan, ostan vielä tuoreita kukkia.  Sitten täällä onkin kutakuinkin täydellistä.

Terapiashoppailua Strøgetillä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Pari viikkoa sitten tuntui vielä siltä, että heinäkuu tulee mukavasti tasapainottamaan kesäkuun shoppailuryöpsähdystä, mutta toisin kävi. Kaikki menikin hyvin yli puolen välin, mutta sitten päädyin harrastamaan perinteistä shoppailuterapiaa, ja sinne meni se nollakuukausi. Takana oli useampi viikko ei niin rentouttavaa lomailua. Sitten yhden erityisen rankan viikon päätteeksi päädyin Kööpenhaminan keskustaan, käytössäni tunti aikaa yksin Strøgetillä. Päätin lepuuttaa hermojani vaateostoksilla.

Tämä oli nyt sitä rehellistä, ihka-aitoa shoppailua. Tarkoitus oli mennä kauppaan, löytää sieltä kivoja vaatteita, ja sitten nauttia ostotapahtuman tuomasta endorfiinipurskeesta. Yritin ensin olla fiksu, ja ostaa uusia alusvaatteita Triumphilta, mutta vierailu liikkeeseen aiheutti lähinnä ahdistusta. (Miksi sopivien alusvaatteiden löytäminen on niin vaikeaa?) Pakenin alushousujen keskeltä ja helpotuksekseni näin vähän matkan päässä Uniqlon. Se on täydellinen terapiakauppa. Hinnat ovat edullisia, valikoima laaja ja vaatteiden tyyli yleisesti ottaen minua miellyttävä. Ei mitään trendihuituloita, vaan hyviä ja simppeleitä perusvaatteita, kuten neuleita ja hameita.

Ensin tein muutaman järkihankinnan, nimittäin ostin kolme lyhythihaista ohutta aluspaitaa, sekä yhden pitkähihaisen. Näiden tarkoitus on suojata neuleita talvella hieltä ja ihon tuottamalta lialta. Olen käyttänyt neuleiden alla toppeja, mutta oikeasti hihat ovat tärkeät, sillä kainaloissa suojaa tarvitaan eniten. Pitkähihainen paita hyödyntää jotain lämpöteknologiaa, eli sen pitäisi olla lämmin mutta ohut kerros talvella muiden vaatteiden alle. Näiden ostaminen oli fiksua mutta ei kovin terapeuttista. Mistähän se johtuu, että ostoslistalta ostaminen ei tuota samaa iloa kuin löytöjen tekeminen? Onneksi tein niitäkin. Sovitin aika paljon vaatteita, ja päädyin lopulta ostamaan kesämekon ja puuvillaisen neuleen.

Tässä näkyy sekä paidan pintatekstuuri että väri. EIkö ole hieno!

Neule herätti huomion, koska se oli kirkkaanpunainen. Punainen on voimavärini, se vetää puoleensa aina ja onneksi punainen myös sopii minulle. Mitä voimakkaampi väri, sitä enemmän se houkuttelee. Materiaali oli 100% puuvillaa. Sovitin toistakin puseroa, joka oli todella halpa – ja puoliksi akryyliä. Voin tunnustaa, että harkitsin senkin ostamista, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että vaikka olisi millainen stressi, ei ole silti syytä ruveta ostelemaan akryylisiä vaatteita.

Sitten ostin hihattoman kesämekon. Se on musta, puoliksi pellavaa ja puoliksi viskoosia. A-linjainen malli ja taskut sekä irrallinen vyö samasta kankaasta. Yllättäen todella pukeva! Tämä ilahdutti ostoksista eniten. Mekko tulee kestämään aikaa ja käyttöä vuosikausia. Tykkäsin siitä niin paljon, että pistin sen päälleni pesemättä, vaikka yleensä pesen aina kaikki uudet vaatteet ennen kuin otan ne käyttöön.

Kävelin ulos liikkeestä täyden kassin kanssa ja olo keveämpänä. Terapiashoppailu täytti tehtävänsä. Olisi tietysti hienoa, jos aina ahdistuksen tullessa vetäytyisi meditoimaan ja lukemaan kohottavaa kirjallisuutta, mutta suoraan sanottuna tämä ostosreissu tehosi paljon paremmin. Loppuvuoden ennuste on seuraava: ei nollakuukausia tulossa. Tarvitsen edelleen niitä uusia alushousuja, yöpaitoja sekä uudet urheiluliivit. Nämä toki kaikki lasketaan ”välttämättömiin” ostoksiin, siis siinä mielessä, että alus- ja urheiluvaatteet ovat loppuunkuluvia tekstiilejä, joita on pakko uusia säännöllisesti. Mutta vaatteita nekin ovat yhtä kaikki, ja minun säännöillä kaikki lasketaan. Yritän nyt kuitenkin olla shoppailematta terapiatarkoituksessa loppuvuoden, niin että tosiaan en hankkisi enempää uusia vaatteita vain itseäni huvittamaan.

Heinäkuun ostokset (tähän mennessä):

  • 3 lyhythihaista aluspaitaa (musta, valkoinen, ihonvärinen)
  • 1 pitkähihainen lämpöaluspaita
  • kesämekko
  • puuvillaneule

Onko muita terapiashoppailijoita?

Tuhlaajatytön shoppailureissu

Julkaistu , kirjoittanut
8

Päätin nyt kuitenkin julkaista jonkinlaisen raportin kesäkuun shoppailumatkalta. Samalla huomasin, että myös toukokuun raportti on tekemättä, joten seuraavaksi molemmat, näin keskellä heinäkuuta. Taitaa tulla pitkä postaus.

Toukokuun ostokset:

  • Yöpaita
  • Puuvillainen poncho (käytettynä)

Yöpaita oli järkiostos. Yövaatevarastoni on karmea, nyt omistan sentään yhden siistin, ehjän ja nätin yöpaidan. Näitä on hankittava lisää seuraavan puolen vuoden sisällä. Poncho  maksoi 8€ kirppiksellä, ja ostin sen hetken mielijohteesta. Se on osoittautunut hyväksi ostokseksi, sillä se on juuri sopiva ulkovaate silloin, kun takki tuntuisi liioittelulta mutta t-paidassa on vähän viileää. Tällaiset kirppislöydöt ovat parhaita!

Kesäkuun ostokset

Kesäkuussa vietin viikon Seattlessa. Olin etukäteen päättänyt heittää kaikki shoppailurajoitukset romukoppaan, ja ostaa ilman tunnontuskia ihan mitä huvitti. Käytin matkasta yhden päivän pelkkään shoppailuun. Otin Uberin, ajoin outlet-kylään, ja annoin palaa. Tässä tulos:

  • 3 t-paitaa
  • kesämekko
  • sandaalit
  • mustat ballerinat
  • syystakki
  • pellavaiset kesähousut
  • 2 farkut
  • sortsit
  • puuvillaneule

Muistinkohan kaiken? Lisäksi ostin samanlaiset kasat vaatteita lapsille, sekä matkalaukun, jossa nuo kaikki kannettiin kotiin. Täytyy sanoa, että oli mahtavaa. Näköjään olen huijannut itseäni vuosikausia selittämällä, että inhoan shoppailua. Sehän ei pidä paikkaansa, vaan juuri tällaisesta shoppailusta tykkään kovasti. Yksin, omassa rauhassa, outletissa jossa on kaikki lempimerkit edustettuina.

Alimpana uusi lempineule, sekä t-paidat, farkut ja sortsit.

Estottomasta asenteesta huolimatta en ostanut holtittomasti kaikkea, mikä silmiin sattui. Suurin osa ostoksista oli lopulta sellaisia, joita olisi pitänyt hankkia piakkoin muutenkin. Mustat ballerinat korvaavat vanhat, jotka tulevat tämän kesän jälkeen käyttöikänsä päähän. T-paitojen puutteesta olen puhunut ennenkin, nyt sain väriä mustien joukkoon. Ostin punaisen, valkoharmaan ja pinkin valkoisilla raidoilla. Kesähousut ja sortsit täydensivät puutteita kaapissa myös. Ostin vuosi sitten kahdet sortsit, joista toiset pilasin melkein heti saunaa pestessä kloritella, joten siisteille kaupunkisortseille oli tilausta. Kahdet farkut olivat myös suunniteltu hankinta, sillä edellisistä alkaa pian polvet kulua puhki.

Ennalta suunnittelemattomia ostoksia olivat sandaalit, kesämekko, syystakki ja neule. Syystakkia lukuunottamatta kaikki muut ovat saanet käyttöä. Sandaaleita olen pitänyt koko heinäkuun jalassa. Neuleesta on muodostunut vaatekaapin kulmakivi, vaikka nappasin sen sovituskoppiin vihonviimeisestä poistorekistä. Mekko oli ihana Kreetalla, mutta sille on toistaiseksi tullut vähiten käyttöä. Syystakki puolestaan ei vielä ole ollut päällä kertaakaan, mutta kunhan lokakuu alkaa, en epäile ettenkö pitäisi takkia melkein joka päivä.

Ostin siis tällä shoppailumatkallani 12 uutta vaatekappaletta. Niistä ehkä puolet olivat sellaisia, että pärjäisin ilmankin. Tarkoitan sitä, että en joutuisi tekemään pukeutumisessa kompromisseja, vaikken olisi niitä ostanutkaan. Toisaalta noin puolet ostoksista oli sellaisia, että hankinta olisi tullut vastaan jossain vaiheessa muutenkin. Sovitin näiden kaikkien lisäksi paljon vaatteita, jotka lopulta jätin ostamatta. Osa olisi ollut ihan ok, mutta onneksi muistin, että ei kannata ostaa jotain vain siksi että on halpaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja sitten oli sellaisia vaatteita, jotka olisin todella kovasti halunnut ostaa, mutta pitkin hampain oli pakko uskoa peilikuvaa, joka vahvasti todisti, että olin juuri tekemässä isoa virhettä. Näin ollen en tehnyt virheostoksia ollenkaan, vaan ihan aidosti olen nauttinut kaikista uusista vaatteistani täysin siemauksin.

Tämä shoppailureissu tuntui henkisesti hyvältä. Olin niin lopen kyllästynyt ostolakkoon, että olin vaarassa harhautua tekemään ihan älyttömiä ostoksia vain siksi, että saisin ostaa jotain (ks. maaliskuun 10€ maksanut surkea poolopaita). Reissun jälkeen ei ole yhtään tehnyt mieli kaupoille. Vaatekaappi tuntuu taas täydelliseltä, eikä sieltä puutu mitään (paitsi alushousuja, mutta nykyisilläkin pärjää). Nyt on menossa kolmas vuosi, jolloin olen aktiivisesti seurannut ja rajoittanut vaateostoksiani. Tämä vuosi on selvästi ollut vaikein. Toisaalta tämän ostosmatkan jälkeen on nyt sellainen olo, että shoppailua riitti loppuvuoden tarpeiksi hyvin. Tulen syksyn aikana ostamaan ainakin niitä alushousuja, mutta se sellainen hinku hypistellä, sovitella ja ostella on taas vaiennut. Luulen, että loppuvuoden ostoksia tulee harkittua enemmän muutenkin juuri siksi, että tämä reissu on kirkkaana mielessä. Joten ei kaduta, ei harmita eikä ole huono omatunto.

Miten teillä on mennyt?

EDIT: Kirjoitin tämän ja meinasin julkaista, kun äkkiä tajusin että listalta puuttuu vielä kolmet kengät. Ostin kolmet erittäin halvat kengät suomalaisesta mallipareja myyvästä outletista: kangastossut, nahkaiset kävelykengät ja matalat kaupunkikorkkarit. En keksi näille mitään erityistä tarvetta tai syytä, mutta ostinpa nyt kuitenkin kolmet kivat kengät. Oi voi.

Tässä ne kaikki ovat.

Ihotyyppi I auringossa: näin pärjään palamatta

Julkaistu , kirjoittanut
15

Ihotyyppi kertoo, miten hyvin kestää aurinkoa palamatta. Ihotyyppi määritellään usein hiustenvärin ja muiden ominaisuuksien mukaan, mutta olen huomannut, että käytännössä luokittelu ei ole ihan vedenpitävä. Minulla on suomalaiseksi aika tumma tukka, vihreät silmät eikä lainkaan pisamia tai punaista pigmenttiä hiuksissa, mutta silti ihoni käyttäytyy kuin perinteinen I-tyypin iho. En kestä aurinkoa lainkaan, vaan saan ilman suojakertoimia heti kutisevaa aurinkoihottumaa myös Suomessa, ja jos oleskelen yhtään pidempään auringossa, palan varmasti. Jotain ehkä kertoo, että olen palanut mm. Islannissa, kun sinne sattui pari aurinkoista päivää ja oleskelin ulkona. Toisaalta tunnen monta kaveria, joiden hiusten väri vaihtelee aivan vaaleasta lähes mustaan, ja jotka silti ruskettuvat helposti ja kauniisti, eivätkä pala koskaan. Suosittelen siis unohtamaan nuo ulkonäkökriteerit, ja tarkastelemaan vain sitä, millä tavalla oma iho reagoi aurinkoon.

No niin, tämän alustuksen jälkeen itse asiaan. Vietin juuri viikon Kreetalla, jossa ohjelma koostui lähinnä uimisesta joko altaalla tai meressä. Lämpötila noin 28°C, pilvetön taivas. Onnistuin kuitenkin tavoitteessani: en palanut kertaakaan, iho ei edes punottanut mistään, enkä myöskään ruskettunut kuin marginaalisesti, mikä oli paitsi tavoite, myös looginen seuraus päivittäisestä suojautumisrituaalistani. Olen taistellut aurinkoa vastaan parikymppisestä lähtien, joten ajattelin jakaa seuraavaksi, miten tällainen auringolle allerginen kalkkilaivankapteeni selviää etelänlomasta kirjaimellisesti ehjin nahoin. Seuraavat tuote-esittelyt ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, olen ostanut kaikki tuotteet itse.

Aurinkosuojani koostui vaatteista ja päähineistä, perinteisistä aurinkosuojatuotteista sekä luonnonkosmetiikan fysikaalisista suojista. Olen huomannut, että pahiten palamiselle alttiina ovat alueet, joille aurinko pääsee porottamaan kohtisuoraan taivaalta: solisluiden alue, olkapäät, otsa, nenä, poskipäät ja päänahka. Näiden alueiden suojaus on siis ykkösenä. Päässä minulla on aina jotain: kuivalla maalla mahdollisimman leveälierinen hattu, ja uidessa huivista solmittu turbaani. Uimapuvun päälle puen uimapaidan, siis samanlaisen mihin lapsetkin nykyisin yleensä puetaan. En tiedä, onko omani UV-suojattu, mutta olennaista onkin, että se peittää olkapäät ja suuriman osan noista herkimmin palavista alueista. Uimapaidan ostin viime kesänä, enkä lähde ilman sitä enää yhdellekään aurinkolomalle. Suosittelen kaikille herkästi palaville!

Toimivaksi todettu ranta-asu!

Tällä matkalla käytin neljää aurinkosuojatuotetta: Nivean tavallista aurinkorasvaa, Alga Mariksen fysikaalista suojaa, Body Shopin kasvoille tarkoitettua aurinkosuojaa sekä ACO:n huulirasvaa. Kaikissa tuotteissa on sekä UVA- että UVB-filtterit. Vartalotuotteiden suojakerroin oli 50, huulirasvan 30. Kerrostin näitä niin, että aamulla ensimmäiseksi laitoin kasvoille ja kaulalle Body Shopin tuotteen, ja hieroin käsivarsiin, olkapäille ja niskaan Niveaa. Aamupalan jälkeen levitin kaikkialle Alga Marista, ja huulirasvaa lisäilin pitkin päivää. Minulla oli siis herkimmin palavilla alueilla useimmiten sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja (SPF50) sekä usein vielä vaate tai hattu. Iltapäivällä lisäsin uuden kerroksen vähintään jompaa kumpaa tuotetta vartalolle, ja kasvoille usein molempia. Tällä systeemillä pystyin hyvin oleskelemaan veden äärellä suorassa auringossa pari tuntia kerrallaan. Rusketuin lomalla niin vähän, että ulkopuolinen ei sitä huomaa.  (Monille rusketus on tietysti tavoite, mutta jos on samanlainen ihotyyppi kuin minulla, siitä on turha haaveilla.)

Kuvassa näkyy myös lasten aurinkosuoja, jonka totesin olevan käytännössä täsmälleen saman tuntuista kuin aikuisten versio fysikaalisesta suojasta. Taustalla aloe veraa, jota oli mukava levitellä auringon jälkeen, vaikkei kukaan palanutkaan.

Sitten tuotearviot. Nivean tuote oli erittäin miellyttävä käyttää. Se levittyy, imeytyy ja suojaa hyvin. Alga Mariksen tuotteista olin lukenut kehuja, mutta täytyy sanoa että fysikaaliset suojat eivät pärjää perinteisille käytön miellyttävyydessä. Ne eivät levity tai imeydy kunnolla, jäävät valkoiseksi kerrokseksi ja kuivattavat ihoa. Positiivista on, että koska ne eivät imeydy, ne eivät myöskään kasvata kemikaalikuormaa samoin kuin perinteiset suojat. Valkoisesta kerroksesta on helppo nähdä, minne tuotetta on levittänyt, ja ne ovat erittäin tehokkaita suojaamaan auringolta. Minua tuo kiiltävä valkoinen kerros naamalla ei häirinnyt, koska oli täysin yhdentekevää mitä muut ulkonäöstäni altaan reunalla ajattelivat, mutta ymmärrän kyllä, jos tämä ei kaikkia miellytä. Sen sijaan Body Shopin aurinkosuoja oli juuri niin miellyttävä, kuin miksi sitä oli kehuttu. Mitään luonnonkosmetiikkaa se ei ole, mutta siksi se olikin niin mukava käyttää. Myös ACO:n huulirasva oli uusi, positiivinen tuttavuus.

Tulipas pitkä postaus! Mitkä ovat teidän luottotuotteet aurinkosuojien osalta?