Tässä vaiheessa vuotta olen yleensä intoa piukkuen tekemässä suunnitelmia loppuvuoden varalle. Elokuu on aina ollut minusta vuoden inspiroivin kuukausi. Loman jälkeen arki tuntuu taas tuoreelta ja jännittävältä, syksy aukeaa edessä tyhjinä viikkoina täynnä mahdollisuuksia, eikä mikään ole niin ihanaa kuin miettiä, miten ne täyttäisi. En tiedä mikä minua vaivaa, kun en tänä vuonna meinaa päästä tunnelmaan millään.
Haluaisin taas vaihteeksi automatisoida arkeni. Vannon edelleen rutiinien nimeen, mutta sellaisten luominen tyhjästä ei ole ihan helppoa. Olisi tosi kätevää, jos esimerkiksi viikoittaiset ruokaostokset voisi tilata suoraan kotiin nettikaupasta. Tämä on tietenkin mahdollista, mutta kattavan ostoslistan suunnittelu tuntuu juuri nyt jotenkin aivan ylitsepääsemättömän työläältä. Tietysti asiaan voisi suhtautua rennomminkin, ja ruveta vain tilaamaan jotain, ja muokata listaa sitten ajan kuluessa. Jostain syystä tämä vaihtoehto ei tunnu hyvältä, tämä lienee selkeä stressin merkki. Silloin nimittäin alkaa ajatella yksinkertaisista asioista monimutkaisesti. Harhautuu esimerkiksi juuri tällaiseen ajatteluun, että jos ei voi tehdä täydellisesti, ei kannata tehdä ollenkaan, mikä on siis ihan kukkua.
Mietin muuten, että maailman muuttumisen huomaa pienistä asioista. Silloin kun minä olin lapsi, kouluissa oli niin sanottu pehmeä lasku. Se tarkoitti sitä, että pari viikkoa mentiin kevennetyllä lukujärjestyksellä, jotta totuttelu arkeen sujuisi helpommin. Nyt tämän saman jakson nimi on nousukiito. Mitä tämä kertoo siitä, miten ajat ovat muuttuneet? Olen aiemmin luontaisesti kuulunut enemmän tuohon nousukiitoporukkaan syksyisin, mutta tänä vuonna tuntuu, että kaipaan pikemminkin pehmeää laskua. Olenkohan tullut vanhaksi vai olikohan loma vain liian rasittava?
Totuttelen siis arkeen vähitellen. Teen listoja, suunnitelmia ja aikatauluja, mutta pikkuhiljaa. Olin jo ajatellut, että en tänä syksynä jaksa tehdä mitään ”näin palaat arkeen” -postaussarjaa, mutta nyt tuli mieleen, että voisihan sen tehdä tästä nykyisestä fiiliksestä käsin myös. Tyyliin ”näin palaat arkeen, vaikkei yhtään huvittaisi”. Minulla on muuten heti kättelyssä yksi vinkki, jota aion itse noudattaa: menen kampaajalle tänään. Uusi kampaus tuo sellaista uuden alun energiaa! Vaikutus on luonnollisesti täysin psykologinen, mutta siitä huolimatta tehokas. Itse aion teettää ihan kunnon muutoksen, sillä en usko, että ihan pienellä latvojen tasauksella on samaa vaikutusta.
Oletteko te nousukiidossa vai pehmeässä laskussa?
Olen käyttänyt ruuan verkkokauppaa aikaisemmin satunnaisesti, mutta nyt kun muutin, kulmilla ei ollut väliaikaisesti ruokakauppaa ja olen tilannut säännöllisesti verkkokaupasta. Sehän on ihan mahtavan mukavaa! Perusostoslistan tekemiseen meni ehkä tunti ja sitä on sitten helppo jalostaa tarpeen mukaan. Tilausta voi muokata toimitusaamuun asti, mikä on mainiota, koska aina jotain unohtuu. Uskon, että ajan lisäksi rahaakin säästyy, koska ei ole tarvetta käydä kaupassa. Kannattaa siis uhrata se tunti! Tsemppiä arkeen! 😊
Olet oikeassa, ei siihen varmaan menisi kuin tuo tunti tai ehkä vähän yli. Ei kovin pitkä aika esimerkiksi viikkoon suhteutettuna. Jotenkin vain tuntuu ettei jaksaisi. Mutta ehkä saan uudesta kampauksesta sellaisen vauhdin, että viikonloppuna napsuttelen tilauksen kuntoon!
Tukka hyvin, kaikki hyvin! 😊
Pitääkö aina jaksaa tai suunnitella? Olen luonteeltani suunnittelija ja rutiinien noudattaja. Kesälomalla mikään etukäteissuunnitelmani ei onnistunut, mutta loma oli rentouttava ja ikimuistoinen. Nyt yritän siirtää tätä arkeen ja yritän olla suunnittelematta liikaa tai liian tarkasti. Saa nähdä, miten onnistuu.
Leppoisaa arkeen laskeutumista! Ja kiitokset blogista.
Minä olen aina ollut sellainen suunnittelija. Onneksi nyt alkaa vähitellen tuntua siltä, että jaksaa taas suunnitellakin asioita. Olet oikeassa, että pitää osata jättää myös tilaa improvisaatiolle!