Tervetuloa kuuntelemaan Arkijärki-podcastia! Kesäloma on pidetty, ja uusi podcast on kuunneltavissa. Tänään juttelen siitä, mitä olen kesän aikana oppinut pakkaamisesta, matkustamisesta ja itsestäni. Ainakin olen oppinut, että matkailun suhteen minusta ei saa minimalistia millään. Mutta opin myöskin sen, ettei kukaan jaa minulle suorituspisteitä siitä, kuinka monta kiloa matkalaukkuni painaa.
Podcastin kesto on noin 20 minuuttia.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Olen nähnyt useita kertoja painajaisia siitä että olen jossain ja minulla on mukana suuret määrät tavaraa josta täytyy huolehtia. Luulen että se stressaisi oikeassakin elämässä tosi paljon. Itselleni olisi ihan kammottavaa joutua koko ajan tarkastelemaan että kaikki on varmasti tallessa ja pysyy mukana ja ettei jostain pois lähtiessä mitään unohdu.
Pakkaan mukaan mahdollisimman vähän, mutta melko lailla kaikkeen varautuen 🙂
Tuon kun oppisin! Mutta tosiasiassa minulta harvoin unohtuu tai häviää mitään. Olen matkoilla aika järjestelmällinen, enkä levittele kamppeita minnekään. Jostain syystä tavaroiden muistaminen matkalla ei aiheuta suurta stressiä!
Samoin, olen tosi tarkka enkä käytännössä katsoen koskaan unohda tai hukkaa mitään. Mutta mitä vähemmän tavaraa mukana, sitä vähemmän huolehdittavaa. Ja inhoan sydämeni pohjasta kaikenlaista raahaamista, joten yksi tärkeimmistä kriteereistä vaate/kenkä/laukku/tms -ostoksilla on minulle aina tuotteen paino. Siksi olkalaukusta löytyy jopa pieni matkavaaka että voin punnita hankittavaksi harkittuja tuotteita… Mainitsinko jo olevani moneen varautuva ja järjestelmällinen 😂
Tuntui hirveän monimutkaiselta, mutta itseasiassa mulla on ollut vähän sama tapa. Se on selvää, että jokaisen päivän asukokonaisuudet täytyy miettiä, etenkin työmatkoilla, etukäteen. Ja myös silloin, kuin lähtee pidemmällä (3kk-1,5 vuotta) kestävälle ulkomaan periodille. Näin olen tehnyt jo vuodesta miekka ja kivi.
Itse olen tehnyt lähtölistan ennen kuin alan pakata: meitin mitä tarvitaan mukaan, kirjaan sen ylös ja pakkaan tekemäni listan kanssa. Tässä pitää olla kaikki rannekelloista ja koruista karttoihin. Sama lista toimii tarkistuslistana paluumatkalle lähdettäessä, tarkistan, ettei mitään jää matkasta. Tai oikeastaan toimi. Olen lähtenyt ja palannut niin monta kertaa, että oikeastaan en tarvitse tätä listaa enää. Toisaalta olen myös alkanut luottaa siihen, että niissä matkakohteissa, joissa käyn, on useimmiten saatavilla jotain, mitä saatan tarvita, suhteellisen helposti – no esimerkiksi käsikauppalääkkeitä – koko arsenaalia ei tarvitse pakata mukaan ja onhan sekin sitten kokemus käydä apteekissa tai ruokakaupassa määränpäässä.
Bullet Journaalin kannattaa jättää tilaa jatko-opiskelun asioille tai jos todella tykkää käsin kirjoittamisesta koneen sijaan, hankkia oma vihko. Vaihtoehtoisesti organisoida tiedostokansioita uusiksi, jos on tottunut kulkemaan läppärin kanssa.
Kukaan ei ehkä anna mitallia siitä, että lentomatkustaa mahdollisimman pienellä matkalaukulla, mutta eikös se vaikuta lentokoneen polttoaineenkulutukseen, noin isommasa mitassa.
Luulen, että hankin opinnoille ihan oman muistikirjan, tai ainakin luulen niin. Bullet journal jatkaa sellaisena yleisenä arjen hallinnan työkaluna. Tuo sama ajatus kävi mielessä lentämisen suhteen, ja on totta kyllä. Mutta lähinnä tarkoitin tuolla, että oikeasti kukaan ulkopuolinen ei tule tarkastelemaan, mitä olen pakannut tai jättänyt pakkaamatta. Ne pakkauspoliisit ovat vain omassa päässäni.