Osattiikohan Stockalla etukäteen ennustaa, millainen poru voi nousta yhdestä kangaskassista? Tavaratalo uudisti kanta-asiakasohjelmansa kuusiportaiseksi. Mitä enemmän ostoja, sitä korkeammalle tasolle nousee, ja sitä enemmän saa etuja. Etuihin kuuluu kaikenlaista tyylipalveluista ilmaiseen parkkiaikaan, mutta eniten huomiota herätti neljä eriväristä kangaskassia. Kolmosesta eteenpäin asiakas saa nimittäin uuden kangaskassin, ja joka tasolla on oma värinsä. Niinpä kassin väristä voi päätellä, paljonko rahaa on Stockalle kantanut.
Kanta-asiakasohjelma ei varmaan muuten olisi saanut mitään huomiota, mutta värikoodatut kassit saivat ihmiset takajaloilleen. Kenties idea on ollut viaton, mutta nopeasti katsottuna huonosti harkittu. Stockmann on nähtävästi unohtanut, että suomalaiset vihaavat pröystäilyä yli kaiken. Täällä ei kerta kaikkiaan sulateta sitä, että varakkuus näkyisi ulospäin. Se, että ylimmän tason kassi kertoo ihmisen käyttäneen vuosien varrella tavaratalossa yli 25 000 euroa, meni ihmisten sietorajan yli. En ihmettele, sillä tämän maan mentaliteetti on sellainen, että rahoista on parempi pysytellä hipihiljaa, ellei halua tulla leimatuksi. Taannoin eräs jalkapalloilijan vaimo kertoi hankkineensa kalliin käsilaukun, ja se ylitti uutiskynnyksen iltapäivälehtissä, eikä suinkaan positiivisessa mielessä.
Nykyinen kauppakassini. On hyvä ja kestävä, eikä edes yhtään pöllömmän näköinen!
Suomalaisiin perinteisiin kuuluu säästäväisyyden arvostus. Halpa on hyvä, mutta vielä parempi on laittaa rahat sukanvarteen. Törmään itsekin tähän, kun kirjoitan tavaroiden raivaamisesta. Se, että heittää asioita roskiin (vaikka ne olisivat roskia), saa aina jonkun takajaloilleen. Mille tahansa tavaralle löytyy nimittäin käyttöä vielä, olipa kyse millaisesta roinasta tahansa, sillä roskiin heittäminen on tuhlausta. Rahasta neutraalisti puhuminen on Suomessa hankalaa, sillä täällä keskustelu pitäisi aina käydä niin, että ihan joka ikinen voisi siihen osallistua. Jos joku uskaltaa julkisesti antaa sijoitusneuvoja ihmisille, joilla jää normaalista palkasta rahaa säästöön, joku hänet pian tuomitsee, sillä kaikille ei jää.
Tämä arvomaailma näkyy myös kassikeskustelussa. Ajatus siitä, että joku kehtaisi julkisesti kertoa violettia kassia kantamalla, että hänellä on enemmän rahaa kuin muilla, on kerrassaan ällistyttävä. Tai että jos rahaa olisikin, niin että se olisi tuhlattu tavaratalossa! Samalla ollaan närkästyneitä siitä, että Stockmann kehtaa laittaa asiakkaansa järjestykseen, jossa toiset ovat parempia kuin toiset. Ei ihme, että kiivasta palautetta on satanut.
Minua tämä kassikeskustelu tosin huvittaa myös muulla tasolla. Eikö ole hieman erikoista, että monen tuhannen euron ostoksista saa lahjaksi kangaskassin. Kassin arvo lienee Stockalle alle euron – ei tunnu kovin kummoiselta kiitokselta! Odottaisin kyllä itse vähän enemmän. Toisaalta, onhan kassi sentään luomupuuvillaa, ehkä se kompensoi sitä kaikkea shoppailua, jota kassin ansaitakseen on täytynyt harrastaa? (Kuuletteko ironian äänessäni.) Joku osoitti myös yhteyden violetin värin ja luterilaisen perinteen välillä. Violetti on katumuksen väri, olikohan tätä otettu huomioon värikoodeja suunniteltaessa? Että sitten kun on päässyt ylimmälle tasolle, voi huomaamattomasti antaa sen viestin, että kyllä se shoppailu vähän kaduttaakin…
Toisaalta ihmisten tuohtumus on turhan pikaista. Kanta-asiakasohjelmassa ei voi nimittäin pudota ylemmältä tasolta enää alemmalle, vaikka ostaisikin vähemmän. Näin ollen mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä enemmän niitä ylimmän tason kassejakin alkaa näkyä. Teoriassa voi laskea, että jos esim. perhe käyttää kuukaudessa 500€ ruokaostoksiin, ja keskittää kaiken Herkkuun, 25 00 euroa tulee täyteen reilussa neljässä vuodessa vaikka lähtisi nollasta liikkeelle. Jos ruokien lisäksi ostaa lapsille hulluilta päiviltä talvihaalarit kerran vuodessa, raja tulee vastaan vielä nopeammin. Maidolla, leivällä ja alennushaalareilla ei varsinaisesti pröystäillä, vaikka kassi muka niin antaisi ymmärtää.
Kun tätä kaikkea nyt tässä pohdiskelee, alan epäillä, että kangaskassit ovatkin harkittu ja nerokas markkinointikikka. Joku arvasi, että lanseeraamalla tällaisen systeemin suomalaiset hermostuvat totaalisesti, ja sitten firma saa monta päivää ilmaista mainosta. Ja sitähän tuo yritys tunnetusti tarvitsee, sillä tiedossa on, ettei bisnes ole pyörinyt viime vuosina kovin mallikkaasti. Kun tuota kantisohjelmaa tarkastelee lähemmin, eri tasojen ”palkinnot” eivät hirveästi säväytä. Esimerkiksi kun ostaa tarpeeksi, pääsee mm. hulluille päiville aiemmin sisälle, jotta voi ostaa vielä enemmän. Ehkä se on jollekin palkinto? Lopuksi sanoisin, että olipa kangaskassisi minkä värinen tahansa, olennaisinta on käyttää sitä. Muuten on mennyt sekin vähä hukkaan.
Mitä mieltä te olette? Ihmisten aliarvioimista, mainio ja ekologinen palkinto vai nerokasta markkinointia?
