Talviaika vaihtui tänään, ja tässä jutussa kerrotaan, miten omaan vuorokausirytmiin voi vaikuttaa itse. Osa miestä on luonnostaan aamu- tai iltavirkumpia, mutta omilla valinnoilla rytmiä on mahdollista aikaistaa tai myöhäistää. (YLE)
Iltalehdessä kirjoitetaan mielenkiintoisesti ”valkoisesta blogikodista”, joka siis ilmeisesti ei enää ole muodissa. Tämä on mielenkiintoinen juttu, sillä tässä luetellaan erinäisiä huonekaluja, jotka ovat jutun mukaan olleet hyvin suosittuja, ja nyt kun niistä on tullut liian suosittuja, ne eivät enää olekaan persoonallisia. Vedän tästä sen johtopäätöksen, että sisustusharrastuksella tähdätään siis persoonalliseen, mutta kuitenkin yleiseen. Taito on sitten tasapainotella sen kanssa, etteivät omat valinnat ole liian suosittuja, mutta kuitenkin muodikkaita. Kuulostaa hurjan vaikealta minusta. Toisaalta noita klassikkohuonekaluja on minusta turha hävetä, jos itse tykkää niistä. Ei se vähennä muotoilun arvoa, jos joku muukin tykkää! Klassikoissa on sitä paitsi se hyvä puoli, että jos kuitenkin joskus niihin kyllästyy, ne saa kyllä kaupaksi kirppiksellä.
Tämä viimeinen juttu on aika surullinen. Ilmeisesti ihmisten himo halpojen vaatteiden suhteen on niin hirveä, että koko kauppa on avajaisten jälkeen kuin hävityksen kauhistus. Tämä vaatemerkki on minulle täysin tuntematon, mutta ihmiset hyvät – on aivan sama mitä niskalapussa lukee! Neljän euron pyjama ei ole sen parempi olipa se sitten Lidlin tai jonkun muodikkaan ketjun myymälästä hankittu. Tuotantotavat, -kustannukset ja vaatteen laatu ovat ihan samanlaisia. Jos vaate maksaa neljä euroa uutena, voi olla jokseenkin varma, että tuotantoketju ei ole kestävä, ekologinen tai eettinen.
Tällä viikolla kirjoitin blogissa siitä, miten kosmetiikan ostolakko on sujunut, sekä otin kantaa kuumana kiehuvaan Stockkan kangaskassi -keskusteluun.
Uusimmassa podcastissa puolestaan kodin tuskastuttavimmasta tavararyhmästä, eli papereista. Selvitin tällä viikolla monta kiloa tärkeitä papereita, ja kerron podcastissa tuoreeltaan, miksi tämä on homma jota todellakin inhoan.
Toi Stockan kangaskassi-keissi on kummallinen. Se kassi on kamala, mun silmät sattuu kun katson kyseistä kassia ja saan varmasti migreenin ilman noita mun laseja 🙂 Onnea on oma kangaskassi, joka on tehty vanhoista farkuista.
Moni muukin on kritisoinut kuosia. En ole vielä nähnyt kassia luonnossa, mutta ilmeisesti se vilisee silmissä? Ainakin on tunnistettava! Minusta tämä kassi on hassu, koska se ei kyllä motivoi ostamaan mitään. Sen sijaan joku todellinen etu, vaikka ilmainen palvelu, olisi ollut minusta parempi houkutin.
Minusta oikean klassikkohuonekalun tunnistaa siitä, että siihen ei kyllästy, joten sitä ei tarvitse kierrättää ja ostaa uutta.
Totta! Ei kannata ostaa mitään klassikkoa, jos ei oikeasti tykkää siitä.