Viikon vinkit: tekstiilijätteen keräys, lentovero ja halpamuodin ongelmat

Nyt on mielenkiintoinen uutinen: HSY on alkanut kerätä kierrätystekstiiliä Sortti-asemilla. Ensin kolme kuukautta ilmaiseksi, sitten luultavasti jatkossa maksua vastaan. Tosin hinta ei päätä huimaa, sillä 200 litran säkin hinnaksi ennakoidaan 2 euroa. Asemille voi viedä kaikenlaisia tekstiileitä, paitsi sukkia ja alusvaatteita, sekä märkää tai homeista. Tämä hygieniasyistä, sillä materiaali jatkokäsitellään käsin. Tänne voi siis ainakin tammikuun loppuun asti kuskata kaikki ne viheliäiset, kulahtaneet vaatteet, jotka ovat liian huonoja myyntiin tai hyväntekeväisyyteen. Jos kuskaan tekstiilijätteensä HSY:lle, ei saa alekuponkia minnekään, mutta voi myös olla varma siitä, ettei omia tekstiilejä laivata kehitysmaihin. (YLE)

Toinen hieno uutinen on, että kansalaisaloite lentoveron säätämiseksi sai tarpeeksi kannattajia, ja asia siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi. Minusta on mahtavaa, että meillä on tällainenkin kansalaisvaikuttamisen muoto. Jos lentämistä halutaan vähentää, sen täytyy olla kalliimpaa kuin ennen. Sosiaalinen media näytti myös voimansa, sillä itsekin huomasin tämän aloitteen aika viime tingassa nimenomaan facebookissa. Kannatan muuten myös sitä autoilun päästökauppaa, jonka ”ilmastomyönteiset” poliitikkomme tyrmäsivät yhteistuumin jokin aikaa sitten. Menetin sillä hetkellä täydellisesti uskoni siihen, että nykyinen hallitus olisi aidosti kiinnostunut vähentämään päästöjä muuten kuin kosmeettisella tasolla. (YLE)

Yksi pikamuodin ongelmista on se, että se tuottaa valtavaa ylijäämää, jota ei myydä. Mihin nuo vaatteet päätyvät? Iltasanomat selvitteli tätä, mutta melko huonoin tuloksin. Moni halpaketju ei suostu vastaamaan yhtään mitään. Ne jotka vastaavat, ovat sopivan ympäripyöreitä. Osa vaatteista poltetaan, osa myydään ”muille markkinoille”, mikä haiskahtaa vahvasti juuri siltä, että vaatteet paalataan ja kuskataan kehitysmaiden toreille.

Tällä viikolla minäkin kirjoitin vaatteista ja halpamuodista. Listasin omat vaateostokset lokakuun raportissa ja pohdin, mikä saa ihmiset sekoamaan halpojen vaatteiden äärellä.

Tein myös varsin painokkaan podcastin siitä, miksi inhoan halloweenia, ja minun puolestani koko perinteen voisi lakkauttaa vaikka heti.

Lokakuun vaateostot ja ajatuksia halpamuodista

Kuukausi lähestyy loppuaan ja on raportin aika. Kaikki lokakuun ostokset on tehty Stockan alepäiviltä. Ostin lokakuun aikana

  • Liilan kashmirneuleen
  • Vihreän kashmirhuivin
  • 2 paksut villasukkikset
  • 2 nilkkasukat
  • ylipolvensukat
  • 2 alushousut

Alushousut ja sukat olivat varastojen täydentämistä. Havaitsin aiemmin syksyllä, että ainoat paksut sukkahousut olivat menneet puhki, joten uudet olivat tarpeen. Yhdet niistä ovat jalassa nytkin, sillä tykkään kylmällä pitää paksuja sukkiksia. Alushousut korvasivat samoin rispaantuneita (heitin saman verran vanhoja roskiin), ja samoin nilkkasukkia oli kulunut puhki. Ylipolven sukat tuovat talvella ekstralämpöä hameiden kanssa, vedän ne siis paksujen sukkahousujen päälle jos on oikein kylmä. Minulla on ennestään sellaisia yksi pari, ja ostin nyt toisen koska näitä ei aina löydä kovin helposti. Eräänlainen varakappale siis.

Neule ja huivi olivat ”tarpeettomia”, siis sellaisia mitkä eivät korvanneet mitään vanhaa. Molemmissa vetosi väri. Kirkkaanvihreää huivia olen haikaillut pidempään, ja tämä sattui olemaan juuri oikean värinen. Huivit ovat tyylini kulmakivi, joten ostos kaduta. Olen pitänyt huivia lokakuun aikana jo monesti ja pidän koko talven. Neule oli vähän sellainen uhmaostos. Talviset neuleeni ovat kovin kapealla väriskaalalla, ja kun olin purkanut ne kaappiin kesäsäilöstä, olin jo valmiiksi kyllästynyt. Kaipasin väriä, ja ostin sitten sillä varjolla tuon uuden villapaidan. Toisaalta lahjoitin Fidalle yhden vanhan epäsopivan harmaan kashmirneuleen, joten vaatteiden määrä ei kaapissa kasvanut. Sillä Fida-reissulla ostin liikkeestä kaksi kaulakorua, siis käytettyjä. Toisin kuin vaatteita, kivoja koruja löytää käytettyinä helposti. Niitä voi olla vaikka kuinka, sillä ne eivät vie tilaa säilytyksessä juuri lainkaan.

ostokset

Vintage-kaulakoru upouuden huivin päällä. Rakastan näitä värejä!

Ei siis tullut nollakuukausi, mutta aika maltillista kuitenkin. En ostanut mitään näistä varsinaisesti hinnan houkuttelemana, vaan vaate itsessään houkutteli. Olen nyt toivottavasti oppinut läksyn hinnan ja laadun korrelaatiosta lopullisesti. Samoin sen, että pelkkä hinta on hirveän huono syy ostaa mitään. Kun ostaa vain hintaa, tekee kompromisseja vaatteiden ulkonäön tai istuvuuden suhteen, eikä siitä seuraa koskaan mitään hyvää. Halpa ”ihan kiva” tulee myöhemmin aina kalliiksi, kun vaate ei tule pidetyksi. On tyhmää ostaa kympin paita, ja heittää se kierrätykseen yhden käyttökerran jälkeen. Tähän sorruin keväällä viimeksi, ja sen jälkeen hävetti niin, etten sitä halua uudestaan kokea.

Katsoin viikonloppuna aika järkyttyneenä kuvia uuden ostoskeskuksen vaatekaupasta, jossa vallitsi hävityksen kauhistus. Kaikki vaatteet olivat läjinä pitkin pöytiä ja lattioita, kun ihmiset olivat raastaneet niitä pinoista, ja sitten viskanneet minne sattuu. Sotkuisia kauppoja on nähty ennenkin, mutta nämä kuvat kertoivat jo aivan täydellisestä kaaoksesta. Kun tiirailin kuvia tarkasti, näkyi, että hinnatkin olivat erittäin halpoja. Minusta tässä näkee, mitä halpa hinta tekee tavaran arvostukselle. Vaikka luulisi että halvoista liikkeistä tehdään ”löytöjä”, joita sitten arvostaa omassa kaapissaan, todellisuudessa neljän euron pyjama tuntuu näköjään niin mitättömältä, että on aivan sama, miten vaatetta kohtelee. En usko, että kukaan heittäisi normaalihintaista vaatetta suoraan lattialle, mutta hyvin halpa hinta antaa ostajalle vahvan vihjeen tavaran todellisesta arvosta. Tai oikeastaan arvottomuudesta. Mitä väliä, vaikka uusi vaate pilaantuisi jo kaupassa, sehän lähestulkoon ilmainen. En usko, että tällaisia halpisvaatteita arvostettaisiin kotona yhtään sen enempää.

Mitä tämä kertoo ihmisistä, jotka tuolla ovat vaatekaupassa riehuneet? Mitä se kertoo koko yhteiskunnasta, että tällaista tapahtuu? Voin ymmärtää, että hyvin halpa ruoka saa ihmiset massoittain liikkeelle ja ostamaan kärrytolkulla. Ruoan tapauksessa käsitän, että vähävaraiselle 40 senttiä maksava jauheliha voi oikeasti olla todella järkevä hamstrauksen kohde. Mutta epäilen vahvasti, etteivät ostoskeskuksen ryntäilijät olleet köyhyysrajalla eläviä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla kyllä on pyjamia omasta takaa jo ennestään. Sitä paitsi ymmärtääkseni nuo kaupat eivät ole katoamassa tuolta minnekään, ja halpoja vaatteita saa myös ensi viikolla. Mikä ihmeen joukkopsykoosi ihmisiin on siis iskenyt?

Luulenpa, että juuri se. Olemme sosiaalisia otuksia, ja herkkiä ottamaan muista mallia. Jos kaikki muutkin viskovat vaatteita sinne sun tänne, sitä alkaa itsekin käyttäytyä järjettömästi, sillä se vaikuttaa ihan normaalilta. Sama ilmiö nähdään aina isoissa alennusmyynneissä. Jos jotkut hamstraavat hullun lailla, alkavat muutkin tehdä samaa, oli siinä järkeä tai ei. Aivot tekevät sen johtopäätöksen, että tässä täytyy olla jotain erityistä, koska niin moni täällä ostohuumassa rynnistää. Mutta tämä on sellaista toimintaa, jossa järkevä ja rationaalinen ajattelu on kytkeytynyt pois päältä, ja päätöksiä tehdään alkukantaisilla aivojen osilla. Eiköhän suurin osa halpakaupassa riehuneistakin oikeasti tiedä ja ymmärrä, mitä neljän euron pyjama tarkoittaa: huonoa laatua, epäeettistä valmistusta ja isoa ympäristökuormaa. Joukkohulluuden iskiessä nämä epämiellyttävät totuudet on vain helppo unohtaa, sillä jos ”kaikki” toimivat hullusti, sitä alkaa helposti epäillä, että joukko on  oikeassa ja faktat väärässä.

Millaisia kuukausia teillä on takana? Mitä mieltä olette halpamuodista?

Viikon vinkit: vuorokausirytmin muutos, valkoinen blogikoti sekä halpisvaatteiden himo

Talviaika vaihtui tänään, ja tässä jutussa kerrotaan, miten omaan vuorokausirytmiin voi vaikuttaa itse. Osa miestä on luonnostaan aamu- tai iltavirkumpia, mutta omilla valinnoilla rytmiä on mahdollista aikaistaa tai myöhäistää. (YLE)

Iltalehdessä kirjoitetaan mielenkiintoisesti ”valkoisesta blogikodista”, joka siis ilmeisesti ei enää ole muodissa. Tämä on mielenkiintoinen juttu, sillä tässä luetellaan erinäisiä huonekaluja, jotka ovat jutun mukaan olleet hyvin suosittuja, ja nyt kun niistä on tullut liian suosittuja, ne eivät enää olekaan persoonallisia. Vedän tästä sen johtopäätöksen, että sisustusharrastuksella tähdätään siis persoonalliseen, mutta kuitenkin yleiseen. Taito on sitten tasapainotella sen kanssa, etteivät omat valinnat ole liian suosittuja, mutta kuitenkin muodikkaita. Kuulostaa hurjan vaikealta minusta. Toisaalta noita klassikkohuonekaluja on minusta turha hävetä, jos itse tykkää niistä. Ei se vähennä muotoilun arvoa, jos joku muukin tykkää! Klassikoissa on sitä paitsi se hyvä puoli, että jos kuitenkin joskus niihin kyllästyy, ne saa kyllä kaupaksi kirppiksellä.

Tämä viimeinen juttu on aika surullinen. Ilmeisesti ihmisten himo halpojen vaatteiden suhteen on niin hirveä, että koko kauppa on avajaisten jälkeen kuin hävityksen kauhistus. Tämä vaatemerkki on minulle täysin tuntematon, mutta ihmiset hyvät – on aivan sama mitä niskalapussa lukee! Neljän euron pyjama ei ole sen parempi olipa se sitten Lidlin tai jonkun muodikkaan ketjun myymälästä hankittu. Tuotantotavat, -kustannukset ja vaatteen laatu ovat ihan samanlaisia. Jos vaate maksaa neljä euroa uutena, voi olla jokseenkin varma, että tuotantoketju ei ole kestävä, ekologinen tai eettinen.

Tällä viikolla kirjoitin blogissa siitä, miten kosmetiikan ostolakko on sujunut, sekä otin kantaa kuumana kiehuvaan Stockkan kangaskassi -keskusteluun.

Uusimmassa podcastissa puolestaan kodin tuskastuttavimmasta tavararyhmästä, eli papereista. Selvitin tällä viikolla monta kiloa tärkeitä papereita, ja kerron podcastissa tuoreeltaan, miksi tämä on homma jota todellakin inhoan.

Viikon vinkit: pikamuoti, muoviroskat Suomessa ja aineettomat joululahjat

Vuoden 2018 turhakkeeksi valittiin pikamuoti. Tämä on hyvä muistutus siitä, että vain lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettu vaate ei ole erityisen hyvä ratkaisu. Kyse ei ole vain siitä, millainen elinkaari vaatteella on käytössä, vaan myös siitä, että nopeasti muuttuvat syklit johtavat siihen, että iso osa vaatteista ei koskaan edes päädy sinne kaappiin saakka. Iltasanomien jutussa mainitaan, että keskimäärin uusi vaate on aktiivisessa käytössä pari kuukautta. Se tuntuu ihan käsittämättömän lyhyeltä ajalta.

Tässä YLEn jutussa käsitellään muovin kierrätystä ja muoviroskaa nimenomaan Suomessa. Esimerkiksi elintarvikkeiden pakkaaminen muoviin on monin tavoin järkevää, sillä se mm. vähentää ruokahävikkiä, sillä tuotteet säilyvät pidempään. Muovipakkauksen osuus elintarvikkeen kokonaisesta ekokuormasta on yleensä suhteellisen pieni. Minusta muovin hysteerinen välttäminen on Suomessa muutenkin turhaa, sillä kuten sanottu, materiaalin voi vastuullisesti kierrättää. Ei se muovipussi päädy Itämereen, jollei sitä sinne itse heitä. Ulkomailla matkustaessa tilanne on aivan toinen, sillä samanlaista toimivaa jätteidenkäsittelyjärjestelmää ei välttämättä ole lainkaan. 

Hesarin jutut ovat ärsyttävästi usein maksumuurin takana, mutta tämä juttu aineettomista joululahjoista on niin hyvä, että suosittelen sitä muurista huolimatta. Erinomainen muistutus on, että usein aineeton lahja on parhaimmillaan, jos antaja liittää lahjaan oman seuransa. Siis niin, että lupaa lähteä kaveriksi elokuviin, kahville, metsäretkelle, urheilumatsiin tai mikä lahjana sitten onkaan. Elämykset ovat monesti parhaita jaettuna, niin että kokemuksesta voi yhdessä keskustella ja iloita. Jutussa muistutetaan myös, että omia taitojaan voi myös lahjoittaa. Voi ruveta it-tueksi, korjausompelijaksi tai tarjota apua jossain muussa asiassa, jossa on hyvä. Tai sitten voi antaa ”lahjakortteja”, joissa voi vaikka tarjota autoaan käyttöön autottomalle, esimerkiksi sitä varten että jotain isompaa tavaraa saadaan kuljetettua paikasta toiseen. Minä sain tuoreena opiskelijana äidiltäni reseptivihkon, johon hän oli kerännyt helppoja ja edullisia kotiruokia, ja tilaa oli myös omille resepteille. Tällaiset aineettomat lahjat vaativat useimmiten vähän enemmän vaivannäköä, kuin kaupasta ostettu valmis asia, mutta juuri se tekeekin niistä niin ihania.

Viikon vinkit: pikamuodin vastustamista ja kiertävät kierrätysautot

Jatkona tämän viikon muoti- ja vaateteollisuuspohdintoihin: Varustelekan perustaja kommentoi perusteellisesti ja kiinnostavasti samaa asiaa kuin minäkin. Kirjoitin alkuviikosta siitä, miten pikamuoti tai pintamuoti aiheuttaa paljon ongelmia, ja miten niitä vastaan voi taistella. Valtterin kirjoitus täydentää omaa näkemystäni asiantuntevasti ja perusteellisesti. (Ja lisäksi hän kirjoittaa erittäin sujuvasti ja hauskasti.) Lainaan tähän kirjoituksesta olennaisimman:

”Maailma on tuhoutumassa, ja yksi syy on halpavaatteiden ylenpalttinen shoppailu. Ratkaisu on miettiä huolellisesti, minkälaisiin vaatteisiin tykkää pukeutua, jonka jälkeen hankkii nimenomaan sellaisia vaatteita, mutta vähän ja laadukkaina. Vaatteiden heittäminen kierrätyslaatikoihin ei tee toiminnastasi kestävää.”

 

Lopuksi erittäin käytännöllinen vinkki pääkaupunkiseudulla asuville! Kierrätyskeskuksen autot nimittäin kiertävät 27.8. lähtien Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella ja Kauniaisissa keräten kierrätyskeskukseen menevää tavaraa: vaatteita, kirjoja, kodintekstiileitä, jalkineita, urheiluvälineitä, kaikenkuntoisia polkupyöriä jne. Jos haluaisit lahjoittaa tavaroita kierrätyskeskukseen mutta sinne on hankala päästä, hyödynnä tämä mahdollisuus! Tarkemmat tiedot ja aikataulut täällä.

Arkijärki-podcast 36: Puhetta muodista

Kirjoitin äskettäin siitä, miten pikamuotia voi välttää. Tämä johti ajattelemaan muotia ja omaa suhtautumistani siihen laajemminkin. Lopputulema on, että kun sanon etten välitä muodista, tarkoitan sillä oikeastaan juuri tätä nopeasti muuttuvaa muotia. Mutta en minäkään ongelmitta laittaisi päälleni jotain sellaista, mikä 20 vuotta sitten näytti erittäin tyylikkäältä. Tulen myös siihen tulokseen, että oman tyylin tuntemus on itse asiassa yksi ekologisen pukeutumisen peruspilareista. Enpä ole sitäkään tullut aiemmin ajatelleeksi. Mutta oman tyylin tunteminen vapauttaa valitsemaan aidosti itseään miellyttäviä vaatteita, eikä tarvitse tyytyä siihen, mitä muotiteollisuus kulloinkin sattuu tarjoilemaan.

Täytyy sanoa, että vaikka haluankin näyttää noin laajasti otettuna tavalliselta ja ”normaalilta”, arvostan silti yksilöllisyyttä myös pukeutumisessa. En yritä näyttää eriskummalliselta, mutta en myöskään halua valita sellaista muotia, jota kaikki yritetään saada ostamaan. Ehkä siksi tuo pintamuodin seuraaminen tuntuu minusta niin tarpeettomalta. Jos joku muodostaa minusta negatiivisen kuvan siksi, että olen hänen mielestään ”epämuodikas”, kertoo se enemmän vastapuolen arvomaailmasta.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Podcastin kesto on 19 minuuttia.

Lopuksi vielä tiedotus aihetta sivuten

Arkijärki tekee jälleen yhteistyötä Caps Lookin kanssa. Caps Lookin Iina Lappalainen pitää lauantaina 18.8. klo 18 ilmaisen videoluennon eli webinaarin. Aiheena tyypilliset vaatekaapin pulmat ja miten kapselipuvusto asiaa voisi auttaa. Kuten tuon edellisen postauksen kommenteissa moni totesi, suppea vaatevarasto on yksi tehokas tapa taistella pikamuotia vastaan. Iinan ajatuksista on luultavasti runsaasti apua, jos pohdit olisiko kapselipukeutuminen sinulle sopiva tapa. Ilmoittaudu webinaariin tästä. Muista myös Iinan workshop. Sen viimeinen osa tulee huomenna.

Kuka tarvitsee uusia vaatteita? 3 keinoa pikamuotia vastaan

Eilen YLE julkaisi jutun, jossa oli raflaava otsikko: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään. Minä ainakin nielaisin tuossa kohdassa tyhjää, sillä eikö juuri lentämisen pitänyt olla se pahin ympäristösynti? Mutta jutussa mainitaan, että kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle. Oletan, että tässä on siis kyse uusista, täysin käyttökelpoisista vaatteista. Artikkelissa avataan, että syitä on kolme: mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, ja kolmanneksi materiaalien kierrätys ei ole toistaiseksi ollut taloudellisesti kannattavaa. Lopputulos on, että muotiteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin laiva- ja lentoliikenteen. Tämä on pysäyttävä tieto.

Syyllisiä ovat ns. halpaketjut, kuten H&M, Gina Tricot, Vero Moda jne., mutta kalliit merkit eivät toimi sen esimerkillisemmin. Vastikään kävi ilmi, että mm. Burberry polttaa myymättömiä tuotteitaan vuosittain runsain määrin, jotteivät ne päätyisi alennusmyynteihin. Viime kädessä ongelman takana on se, että vaateteollisuus on opettanut kuluttajat siihen, että koko ajan pitäisi olla uusia ja uudennäköisiä vaatteita. Tämä tehdään joko niin, että vaate on niin heikkolaatuinen, että se muuttuu nopeasti niin nuhjuiseksi, että tilalle tarvitsee uuden. Tai sitten tehdään niin muodikas vaate, että se alkaa nopeasti näyttää vanhanaikaiselta. Siitä seuraa se, että nämä molemmat vaatteet maritetaan pian ostamisen jälkeen pois kaapeista, kipataan jonnekin ja mennään ostamaan korvaava tuote, koska sille on ilmiselvä ”tarve”. Ja näin olemme osa maailmanlaajuista ongelmaa.

Tähän on kuitenkin olemassa ratkaisuja. Kerrankin kuluttaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Näkisin niin, että tehokkainta on pyllistää vaateteollisuuden yrityksille manipuloida meitä kuluttajia, ja ruveta tekemään tietoisesti juuri päinvastoin, kuin yritykset haluaisivat. Jos tarpeeksi monta ihmistä alkaa toimia, viesti menee ehkä perille myös teollisuudelle.

YKSI: Shoppailulakko.

Tämä on juuri sitä sellaista, mitä tässäkin blogissa on jo pari vuotta harrastettu. Jätetään yksinkertaisesti ostamatta. Kuten hyvin tiedätte, en ole sitä mieltä, että pitäisi kulkea yhdessä mekossa viikosta toiseen. Mutta ei ole myöskään pakko mennä kauppaan, vaikka siellä olisi alennusmyynti (tätä olen itse opetellut nyt jo toista vuotta). Ei ole pakko ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sattuu mielihalu iskemään. Jokaista ostostaan voi punnita tarkkaan, ja tehdä toivottavasti mahdollisimman järkiperäisiä hankintoja. Voi ostaa uusia vaatteita käytettyinä, jolloin osallistuu vaatteiden kierrättämiseen konkreettisesti. Jos vaate on jo tehty, olisi hyvä, että sille löytyisi käyttäjä. Siksi kirppisten suosiminen on hyvä asia. Tätä vielä harjoittelen, mutta olen ainakin oikealla tiellä. Lopulta vaatteen voi myös vuokrata tai lainata, kaikkea ei ole pakko ostaa omaksi. Tästä minulla ei vielä ole kokemuksia, mutta asia kiinnostaa kovasti.

KAKSI: Käytä vaatteet loppuun asti.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei kierrätä kaapistaan vaatteita pois vain siksi, että on kyllästynyt niihin. Sillä juuri tätähän vaateteollisuus haluaa meidän tekevän: ostavan uutta, ja sitten kyllästyvän siihen, jotta voisimme ostaa lisää uutta. Vaatteiden huonoa laatua on helppo syyttää tästä; kun akryylineule alkaa nyppyyntyä, niin eihän sitä sitten ole enää kiva laittaa päälle. Mutta edes halpisketjujen vaatteet eivät välttämättä ole aina niin huonolaatuisia, että ne virttyisivät käyttökelvottomiksi ensimmäisessä pesussa. Sen sijaan muistakaa, että näiden liikkeiden tarkoitus on myydä nimenomaan pikaista muotia. Siksi myynnissä on runsaasti vaatteita, jotka ovat tyyliltään sellaisia, että ne vanhentuvat nopeasti. Tänä kesänä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikilla on puseroita, joissa on olkapäiden kohdalla aukot. Epäilen, että parin vuoden päästä nuo kesäpaidat näyttävät armottoman epämuodikkailta ja vanhanaikaisilta. Silloin ei auta, vaikka pusero olisi miten laadukas, jos se on tyyliltään sellainen, ettei sitä tee mieli laittaa enää päälle.

Olen lukenut monesti sellaisen ohjeen, että kannattaa panostaa niihin vaatekaapin kulmakiviin, ja sitten ostaa halpisketjuista näitä muotiasusteita, joilla peruspuvustoa voi piristää. Mutta tämän YLEn jutun valossa tuollainen on täysin menneiden aikojen ajattelua. Jos ei halua olla mukana tässä pikamuotiteollisuuden tuottamassa ympäristöongelmassa, ei voi käyttää pikamuotia. Sen sijaan voi miettiä, onko vaate sellainen, että sen on valmis pitämään riekaleiksi. Samalla pitää tietenkin kiinnittää huomiota myös laatuun, jotta osaa ostaa kestäviä vaatteita.

KOLME: Älä anna muiden päättää, mikä näyttää hyvältä

Vaateteollisuus yrittää sanella meille, miltä meidän pitäisi kulloinkin näyttää. Kun kävin New Yorkissa keväällä, kauppojen valikoima näytti siltä, että siellä kaikilla olisi pitänyt olla housujen sivusaumassa raita, ja paidassa röyhelö ja ne olkapääreijät. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, jos haluaa sellaisia vaatteita pitää. Mutta jos niihin joko kyllästyy muutaman kuukauden päästä, tai jos ensi kesänä tuntuu siltä, että nuo kamppeet pitää raivata kaapista pois koska ne eivät ole enää muodissa, olemme omaksuneet teollisuuden meille tarjoileman ideologian.

Olen itse hylännyt muodin aika päiviä sitten. En halua, että joku muu päättää puolestani, mikä näyttää hyvältä, saati sitten että joku saisi sanella, millaisissa vaatteissa nyt olisi hienoa kulkea. Itse asiassa ajatus siitä, että minun pitäisi jotenkin seurata muotia kuulostaa melkein ahdistavalta. Ajatus siitä, että joku muu kuin minä itse sanelisi vaatevalintani on suorastaan sietämätön. Niinpä minulla on edelleen käytössä 10 vuotta sitten ostettuja vaatteita, joita pidän tyytyväisenä huolimatta siitä, ovatko ne nyt erityisen muodikkaita vai eivät. Enkä silti mielestäni näytä kummajaiselta (joku muodin asiantuntija voisi tietysti olla eri mieltä, mutta viis siitä.)

Tässä auttaa, jos on varma omasta tyylistään. Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että jos johonkin vaatteeseen kyllästyy vuoden sisällä ostohetkestä, oma tyyli ei ehkä ole vielä aivan selvillä. Tai sitten on alkanut uskoa, että tullakseen hyväksytyksi, täytyy pitää tietynlaisia vaatteita. Tämä on ehkä se vaikein haaste? Mutta jos arveluttaa, on hyvä muistaa että oikeasti muotia ei sanele coolit tyypit, vaan pidämme niitä vaatteita, joita kaupoissa myydään. Mutta tästä voi sanoutua irti, ja lähestyä pukeutumistaan ainoastaan oman maun näkökulmasta.

Taannoin lanseerattu haaste siitä, että vaatteita tulisi käyttää ainakin 30 kertaa, pyrkii juuri tähän päämäärään, siis irti pikamuodista. En osaa sanoa, kuinka pitkä aika olisi tarpeeksi pitkä sille, että vaate siirtyisi pikamuodin puolelta kestomuodin puolelle, mutta tuosta 30 käyttökerrasta on ainakin hyvä lähteä liikkeelle. Jos pystyy kuvittelemaan pitävänsä vaatetta ainakin 30 kertaa, sen ostaminen on ainakin siltä osin perusteltua.

Millaisia ajatuksia pikamuoti herättää? Entä taistelu sitä vastaan?

Viikon vinkit: Kirjamessut, perinnöt, pikamuodin haitat ja kakkuvuokien erot

Huomio kirjamessuille menijät: Olen Kullervo-lavalla haastateltavana Tavarataidoista klo 15.00-15.30! Minua ennen samalla lavalla ovat Ilana Aalto ja Mira Ahjoniemi, joten raivaus- ja kodinjärjestämisasiaa saa halutessaan oikein rautaisannoksen. Haastattelun jälkeen signeeraan kirjoja osastolla 6B42. Tulkaa toki moikkamaan, jos olette paikalla!

Tällä viikolla kirjoitin kuolinsiivouksesta, ja tässä artikkelissa ammattijärjestäjä puhuu perinnöistä. Minusta jutussa oli paljon järkevää asiaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tarinat ovat arvokkaita perinnöissäkin. Tavara ilman tarinaa on vain tavara, mutta tarina tekee siitä paljon merkityksellisemmän. (Me Naiset)

Tämä seuraava uutinen sai minut pöyristymään. Tanskan TV2 väittää, että H&M ja Bestseller-yhtiö polttavat täysin käyttö- ja myyntikelpoisia vaatteita. Yritykset itse perustelevat polttamista vaatteiden pilaantumisella, mutta tutkivat journalistit eivät löytäneet merkkejä homeesta tai muista haitoista. Bestseller jopa myöntää, että kyse on vain myymättä jääneistä vaatteista. Ja mikä tämä Bestseller sitten on? No, sen alle kuuluu mm. Vero Moda, Jack & Jones, Only, Selected, Noisy May, Vila, Name It, Pieces, Junarose, Mamalicious ja vielä muitakin. Kuulostavatko tutuilta? H&M ei suinkaan ole ainoa syyllinen, vaan ainakin kaikki ylläolevat merkit ovat epäilyksen alaisina. Eikä tämä lista varmastikaan ole kattava, mutta näiden omistaja on peräti myöntänyt toiminnan. Pikamuoti on pahasta! (YLE)

Loppukevennyksenä leivontaan liittyviä vinkkejä: mistä tietää, milloin vuoka kannattaa voidella, milloin käyttää korppujouhoja tai mitä missäkin kannattaa paistaa? Ilta Sanomat kertoo.