Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Lokakuun vaateostokset

Julkaistu , kirjoittanut
34

Raportin aika jälleen. Hienosti menneiden todellisten lakkokuukausien jälkeen lokakuu oli kaukana nollasta. Ladotaan luvut heti pöytään, niin päästään asiaan.

  • Pyjamapaita 29,90
  • Pyjamahousut 32,90
  • Urheiluliivit 44,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Ylipolven sukat 12,90
  • Kahden alushousut, yht. 9,90
  • Sukkahousut 14,90
  • Parka-takki 290

Näiden ostosten summa on yhteensä 455,20€. Lisäksi minulle hankittiin uusi untuvatakki, jota en kuitenkaan maksanut itse. Lukumäärällisesti uusia vaatteita tuli 11 kpl.

Takkeja lukuunottamatta kaikki on peräisin hulluilta päiviltä. Kuten etukäteen arvelin, ostoksia tuli sieltä tehtyä. Tämä kuukausi on kuitenkin uudenlainen yleisen ostohistoriani kannalta, nimittäin urheiluliivejä lukuunottamatta kaikki yllämainitut vaatteet olivat ostoslistalla. En tehnyt yhtään heräteostosta, vaan hankin pelkästään sellaisia vaatteita, joita hankkimista olin suunnitellut jopa pari vuotta. Nuo liivitkin tulevat käyttöön, mutta ne eivät olisi olleet vielä aivan välttämätön hankinta.

Sukkahousut sisälsivät kahdet paksut ja värikkäät sekä yhdet ohuemmat mustat. Olen pitkään halunnut hankkia väriä talvisten hameiden alle, ja nyt kun suosimani merkki oli alessa, ostin tummansiniset ja viininpunaiset. Ylipolven sukkia olen etsinyt valehtelematta pari vuotta. Viime talvena niitä ei kai myyty missään, joten kun nyt löytyi simppelit, mustat, paksut sukat, ostin siltä istumalta. Olisin ostanut ne täydelläkin hinnalla, mutta kun saa alennuksella niin entistä parempi. Viime talvena laitoin kylmimpinä päivinä legginssit sukkahousujen päälle, mutta epäilen pitkien sukkien olevan mukavammat käytössä. Tämä lähtee testiin, kun säät vielä kylmenevät.

Pyjamaa, joka täyttäisi sekä mukavuus- että ulkonäkökriteerit, olen myös etsinyt vuosia. Heitin vähän aikaa sitten maailman kulahtaneimman yöpaidan roskiin (kyllä, siis ihan roskiin), joten uusi pyjama tuli tarpeeseen. Vanhat yöpukuni eivät täytä juuri mitään kriteerejä, mutta tyytymisen filosofiaa noudattaen olen kuitenkin käyttänyt niitä uskollisesti. Jokin raja tässäkin sentään. Olen iloinen tästä uudesta, mukavasta ja katseenkestävästä yöasusta, sekä iloinen siitä että se karmea vanha riepu on poistunut kaapista. Epäilen puolisoni olevan vahvasti samaa mieltä.

Sitten vielä nuo takit. Olin jo viime syksynä todennut, että tarvitsen viileän sään takin, sellaisen niin sanotun parkan. (Mikä muuten on parka suomeksi?) Kriteereinä oli pitkä helma, korkea kaulus, tikkivuori sekä vedenkestävyys yhdistettynä kaupunkikelpoiseen ulkonäköön. Olen hytissyt säihin nähden liian ohuissa ja lyhyissä tikkitakeissa, tai topannut sadetakin alle kerroksia. On tosi epämiellyttävää palella joka päivä. Syyslomalla kuitenkin onnisti, ja sain siistin öljykangastakin, jota olenkin käyttänyt joka päivä ostopäivästä lähtien.

Viimeisenä listalla on untuvatakki. Vanha untuvatakkini oli lyhyt ja tyylikäs kaupunkitakki. Mutta kun joka vuosi sukuloimme Lapissa talvisin, vuosien varrella on käynyt ilmi, että vaatteilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia, jos ohjelmassa pulkkamäkeä ja luontoretkeilyä. Uusi untsikka soveltuu aidosti kylmiin olosuhteisiin, eikä siinäkään tarvitse enää palella. Se oli hintava, mutta tuskin tarvitsen uutta seuraavan 20 vuoden aikana. Tuo vanha takki oli ostettu 8 vuotta sitten, ja annoin sen äidilleni, jolta puolestaan puuttui siisti untuvatakki. Yksi sisään yksi ulos -periaate toimi siis juuri niin kuin pitää.

Vaikka nyt oltiin nollasta kaukana sekä määrän että hinnan suhteen, en voi ottaa näistä huonoa omaatuntoa. Kaikki tulevat käyttöön, osaa on ehditty pitää jo monta kertaa, ja suurin osa näistä myös korvaa jonkun vanhan vaatteen. On ihanaa kun ei tarvitse palella, on ihanaa vaihtaa täysin loppuun palvelleita vaatteita uusin ja kauniisiin. Ja on varsin mielenkiintoista huomata kehittyneensä vuoden aikana niin, ettei ole heräteostoksille altis, vaan osaa ostaa juuri sitä mitä tarvitsee. Tässä on tämän ja viime vuoden välillä valtava ero. Viime vuonna ostelin mitä vastaan tuli, tänä vuonna valtaosa hankinnoista on ollut todella harkittuja.

Tällainen kuukausi tällä kertaa. Miten teidän kävi? Haahuilitteko hulluilla päivillä? Miten ostolakko on sujunut?

Syyslomaa ja järkkäilyä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Hyvää maanantaita, hyvät lukijat! Blogi on ollut viikon tauolla johtuen erittäin vaiherikkaasta syyslomasta. Aloitimme koko perheen läpikäyneellä enterorokolla, joka onneksi tällä kertaa osoittautui lieväksi versioksi. Huono puoli oli se, että tauti siirtyi ihmisestä toiseen vuoron perään, joten kaikilla oli kuumetta eri päivinä. Lisäksi olemme matkustaneet kotimaassa, mikä tarkoittaa siis pakkaamista, purkamista ja pyykkäämistä, vaihdoin autoon talvirenkaat, toteutin suuren lastenvaateshown ja lisäksi sairastettiin vähän lisää. Pakkasin koneen matkalle mukaan, enkä avannut sitä kertaakaan.

Suurin organisointiponnistus tämän loman aikana liittyi lastenvaatteisiin, kuinkas muuten. Lastenvaatteiden setviminen on jostain syystä aina rasittavaa, johtuu varmaan siitä, että se sisältää niin paljon yksittäisiä päätöksiä. Tein nimittäin kaiken tämän:

  • Hain vintistä kaikki lastenvaatteet alakertaan (yhteensä 4 laatikkoa ja 1 kassillinen kenkiä). Kävin läpi joka ainoan vaatekappaleen ja jaoin kolmeen kasaan: 1) heti käyttöön otettavat 2) käyttöä odottamaan jäävät sekä 3) kierrätykseen menevät
  • Lajittelin odottamaan jäävät vaatteet kauden ja koon mukaan omiin laatikoihin, niin että tiedän täsmälleen, mikä laatikko pitää hakea alas ensi huhtikuussa, mikä elokuussa ja mikä vasta myöhemmin.
  • Kävin läpi kaikki lasten ulkokengät, ulkovaatteet ja talvivarusteet. Havaitsin että kolmet kumpparit, yhdet lenkkarit, useammat villasukat sekä muutama muu vaate olivat  jääneet pieniksi, poistin ne.
  • Kävin läpi myös kaikki sisävaatteet ja tein saman lajittelun.
  • Pakkasin varmaan parikymmentä kiloa pieneksi jäätenitä vaatteita ja toimitin ne eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Muutama vaate jäi itselle kirppismyyntiä varten. Sen kun vielä jaksan järjestää, suoritus hipoo täydellistä.

Tähän meni oikeasti monta tuntia useammalle päivälle jaettuna. Lopputulos on kuitenkin vaivan väärtti. Kaapeista löytyy nyt ainoastaan käyttökelpoista ja oikean kokoista vaatetta, tiedän täsmälleen millaisia täydennyksiä pitää tehdä, ja nyt myös vintillä majailevat vaatteet on lajiteltu koon ja kauden mukaan jämptisti.

Minulla oli vakaa aikomus päivittää blogia viime viikolla, mutta kun päivät olivat niin täynnä perinteistä lomaohjelmaa, kone jäikin avaamatta. Se oli oikeastaan tosi hyvä, sillä samalla tuli itsellekin tervetullut tauko armottomasta netin selailusta ja sellaisesta digitaalisesta levottomuudesta, mikä helposti valtaa arjen. Sen sijaan leikin lasten kanssa, söin hyvin, rentouduin tekemällä 1000 palan palapelin ja kuuntelin monta äänikirjaa. Vasta näin loman jälkeen huomaan, miten tarpeeseen tämä breikki tuli! Olen pahoillani, että nämä blogilomat tulevat aina etukäteen ilmoittamatta, mutta ehkäpä tekin olette olleet vähemmän koneen ääressä? Tällä viikolla ollaan taas normaalissa tahdissa!

Pidittekö syyslomaa? Tuliko tehtyä organisoimisprojekteja tai pidettyä somelomaa?

Syyskuun ostolakkoraportti

Julkaistu , kirjoittanut
28

Syyskuu hujahti huomaamatta ohitse. Ostolakkoa on enää kolme kuukautta jäljellä! Viimeinen kvartaali siis käynnistyi eilen. On taas raportin aika, ja tämän kuun saldo on tässä:

  • ostettuja vaatteita 0 kpl
  • sain lahjaksi kolmet sukat ja yhden neuleen

Tästä tuli siis jälleen nollakuukausi vaateostojen suhteen. Tämä oli vuoden viides kuukausi, etten ostanut vaatteita lainkaan. Tarkalleen ottaen noista viidestä kuukaudesta yksi oli sellainen, että ostin kaksi korua (toisen kirppikseltä, toisen koruntekijältä itseltään). Noihin viiteen sisältyy myös kaksi kuukautta, jolloin sain vaatteita, vaikka en itse ostanut niitä. Näistä lahjoista en ota stressiä, tavoitteenani on ollut muuttaa ensisijaisesti omaa ostokäytöstäni, ei muiden ihmisten. Saamani vaatteet ovat olleet joko valmiiksi käytettyjä, tai sitten ne on ostettu lahjaksi minulle. En siis ole ovelasti kiertänyt sääntöjä, ja delegoinut vaatehalujani jonkun muun hankittavaksi, vaan vaatteet on saatu antajan aloitteesta.

Tämä ostolakko on avannut silmät sille, että ennen viihdytin itseäni yllättävän usein vaateostoksilla. Yllättävän usein siinä mielessä, että samaan aikaan olen väittänyt inhoavani vaatteiden ostamista. Mutta onkin tainnut olla niin, että inhoan sitä vain silloin, kun on ollut pakko ostaa uutta. Silloin kun saa haahuilla ilman mitään ostotarpeita alennusmyynneissä, vaateostelu ei olekaan ilmeisesti ollut niin epämiellyttävää. Olen nimittäin havahtunut tuttuihin ajatuksiin, joita nämä syksyn alepäivien katalogit aiheuttavat. Nimittäin siihen, että noita vihkosia selaa hyvin kiinnostuneena, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa. Sitten muistan, että ai niin, eihän tässä ole tarkoitus ostaa mitään. Ja – uskomatonta mutta totta – sen jälkeen käy mielessä pieni pettymyksen tunne. ”Enkö mä pääsekään shoppailemaan?”

Tosin ei tämä niinkään huolestuttavaa ole, sillä osittain tuo kuvastojen selaaminen on leikkiä. Se on sellaista ”mitä ostaisin jos voisin ostaa mitä vaan” haaveilua, eikä oikeasti ole tarkoituskaan hankkia mitään. Tätä tekevät muutkin. Tiedän ihmisiä, jotka esimerkiksi klikkailevat verkkokaupoissa ostoskoriin kaikkea ihanaa, ja sitten lopulta vain sulkevat sivut ostamatta mitään. Mutta tiedän myös, että viime vuonna olisin luultavasti lähtenyt sopivan mainoksen sattuessa vastaan kauppaan asti ihan vain katsomaan, josko sittenkin löytyisi jotain oikeaa ostettavaa. Kyllä minä voin myöntää, että uusista vaatteista tulee hyvä mieli. Sitä tunnettahan vaatekaupoilta usein hakee.

Tätä vuotta on vielä kolme kuukautta jäljellä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia oivalluksia loppuvuodelle vielä mahtuu. Tuntuu siltä, että joka kuukausi olen ymmärtänyt jotain uutta ostokäyttäytymisestäni tai suhteestani vaatteisiin. Näitä ajatuksia tuntuu riittävän, vaikka yhdeksän kuukautta on jo takana. Kun nyt ajattelen loppuvuotta, tiedän, että jos olisi pakko tai jos yksinkertaisesti päättäisin niin, pystyisin olemaan loppuvuoden ostamatta yhtään uutta vaatetta. Toisaalta minulla on muutamia ihan oikeita tarpeita (kaikki urheilusukkani ovat kohta kuluneet puhki) ja sekä muutamia sellaisia tarpeita, joihin olisi kiva saada sopiva vaate, vaikka se ei olekaan aivan välttämätöntä. Niinpä realistinen arvio on, että kolmesta jäljellä olevasta kuukaudesta ehkä yksi tulee olemaan täysin ilman vaateostoksia, mutta jokunen vaate tulee vielä ennen vuodenvaihdetta ostettua.

Miten sujuu teillä? Nollakuukausia, hyviä löytöjä, repsahduksia? Millaisia oivalluksia on tullut? Ja shoppailetteko te ”leikisti”?

Urputusta tyyli- ja pukeutumisoppaista

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen aina tykännyt kaikenlaisista opaskirjoista (mikä ei välttämättä yllätä ketään, kun kerran itsekin kirjoitan sellaisia…) Tyyli- ja pukeutumiskysymykset ovat aina kiinnostaneet erityisesti, vaikkei se kenties aina ole omassa pukeutumisessa niin selvästi näkynyt. Pitkään pähkäilin itselleni sopivien värien kanssa, sillä olen luonnostani tummahiuksinen mutta hyvin vaaleaihoinen, suorastaan kalpea. Onneksi anoppi rohkaisi menemään värianalyysiin, jossa selvisi, että olen suomalaisittain vähän harvinaisempi ”tumma talvi”, eli kuulun siihen joukkoon, jolle mm. musta sopii ihan oikeasti. Sen sijaan ne kaikki kauniit neutraalit ja puuteriset klassikkovärit, joista mm. ranskalainen eleganssi kuulemma syntyy, saavat minut vain näyttämään huonovointiselta.

Omaa tyyliä ja oikeanlaisia vaatteita etsiessä olen kahlannut läpi ison kasan erilaisia tyylioppaita, sekä kotimaisia että ulkomaisia. Veikkaisin, että olen katsastanut varmaankin lähes kaikki alan kirjat, jotka esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista on mahdollista lainata. Olen perehtynyt niin historiallisiin kuin nykyaikaisiinkin teoksiin. Tiedätte varmaan mistä puhun – nämä ovat niitä, joissa määritellään erilaisia vartalomalleja kirjaimilla tai hedelmillä tai jollain muulla symbolilla, ja sitten esitellään, millaisissa vaatteissa kukin esiintyy eniten edukseen. Lainasin vastikään yhden suomalaisen opuksen, ja sen myötä totesin, että tämä laji saa kyllä nyt riittää. En ymmärrä näitä oppaita alkuunkaan.

Ihmettelen erityisesti kahta seikkaa. Ensinnäkin sitä, että mistä lukija voi oikeasti tietää, mihin hedelmäkoriin sitä oikeasti kuuluu? Eihän meistä kukaan näytä samalta kuin kirjojen mallit, sillä kaikki ihmiset nyt tuppaavat näyttämään vähän erilaisilta. En ole vielä törmännyt sellaiseen kirjaan, jossa olisi joku juuri minun näköiseni esimerkki, ja kuitenkin olen aivan tavallisen näköinen. Toinen ongelma on, että en meinaa erottaa niitä kirjojen mallejakaan toisistaan. Joku, joka on esimerkiksi A-kroppainen, näyttää minusta ihan samalta kuin se X siinä seuraavassa luvussa. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että yhdessä kirjassa se A-vartalo näyttää taas ihan erilaiselta kuin päärynä toisessa kirjassa, vaikka eikö niiden pitäisi olla periaatteessa sama asia…? Hämmentävää.

Toiseksi olen aina ihmetellyt niitä vaatteita, joita mallien päälle on puettu. Siis niitä, missä havainnollistetaan, millaiset mallit ja kuosit kullekin sopivat. Olenko ainoa, jonka mielestä ne ovat useimmiten jär-kyt-tä-vi-ä? Havaintojeni mukaan niissä ei yleensä ole ”klassisesta tyylistä” tietoakaan. Räikeitä värejä ja huomiotaherättäviä kuoseja. Rimpsuja, hapsuja, erikoisia leikkauksia. Tai sitten stailaus on sellainen, ettei tavallinen tuppurainen sillä lailla ainakaan arkisin pukeudu: on korkokenkiä, näyttäviä koruja, rohkeita väriyhdistelmiä ja leveitä vöitä. Yleisesti ottaen esimerkkivaatteet ovat tavalliseen arkeen aivan liian hienoja. Minun on vaikea samastua tällaiseen pukeutumiseen, kun omissa vaatteissa tykkään simppelistä ja mukavasta. Vaikka voihan olla niinkin, että olen tyylioppaiden kirjoittajien mielestä vain pahasti harhateillä pukeutumiseni suhteen.

Sitten on tietenkin vielä se, että olen usein eri mieltä myös vaatteiden istuvuudesta ja mittasuhteista näiden kirjojen kanssa. Tässä kohdassa kyse on kuitenkin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja näkemyksistä, jotka ovat sillä lailla makuasioita, että niistä ei voi kiistellä. Minä olen vähän tällainen 50-luvulle jämähtänyt konservatiivi, sillä mielestäni liian tiukat ja liian paljastavat vaatteet eivät yleensä näytä tyylikkäiltä ja alusvaatteet kuuluvat pääsääntöisesti vaatteiden alle piiloon. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos joku haluaa räväkän ja kurveja nuolevan kotelomekon sijasta pukeutua umpimustaan turvakaapuun, etenkin niinä aamuina, kun mahamakkarat tuntuvat tuplaantuneen yön aikana itsestään.

Missähän olisi tyyliopas, joka olisi suunnattu tavallisen ihmisen tavalliseen arkeen? Sellaiseen, jossa useimpina päivinä päällä on hame tai housut, joku yläosa ja jalassa tennarit tai kävelykengät. Miksei tyylioppaiden mallien päällä ole tavallisia, yksivärisiä vaatteita, joissa ei ole tarkoituskaan erityisesti erottua massasta millään tavalla? Kuka kirjoittaisi pukeutumisoppaan, jossa olisi sellaisia osioita, joista olisi oikeasti hyötyä tavallisessa arjessa? Ehdottaisin esimerkiksi seuraavia lukuja:

  • Kuinka pukeutua tyylikkäästi leikkipuistoon ja silti pysyä kuivana ja lämpimänä
  • Parhaat toppatakit kaikille vartalotyypeille
  • Unelmien urheiluvaatteet

Näillä pääsisi jo alkuun. Olisiko teillä lisää hyviä ehdotuksia? Millaisia ohjeita tyylikirjoissa pitäisi oikeasti olla?

Elokuun ostolakkoraportti

Julkaistu , kirjoittanut
35

Havahduin siihen, että kuu vaihtuu taas ja on raportin aika. Tässä kuussa listasta tulee lyhyt: 0 ostosta, 0 euroa, 0 uutta vaatetta. En ole myöskään hankkinut koruja, laukkuja tai asusteita. Tarkistin asian vielä excelistäni, minulla kun on ollut taipumus unohdella alkukuusta tehtyjä ostoksia, mutta tällä kertaa muisti ei pettänyt. Elokuusta tuli vuoden neljäs kuukausi, jolloin en ostanut ainuttaaan vaatetta.

Jälleen kerran syyt ostamattomuuteen olivat samat kuin ennenkin. Isoin vaikuttava tekijä oli se, etten käynyt vaatekaupoissa. Asia kävi kyllä mielessä muutaman kerran, mutta ohitin ajatuksen kiinnittämättä siihen sen kummempaa huomiota. Toinen syy oli se, etten tässä kuussa tarvinnut akuutisti mitään. Säihin ja tilaisuuksiin sopivat vaatteet löytyivät valmiina kaapista. Kolmanneksi syyksi voin listata sen, että halusin tietoisesti tästä kuukaudesta sellaisen, etten osta mitään.

Sellainen ”shoppaile kaapistasi” -ajatus nousee jatkuvasti vahvempana esiin. Siinä on sopivasti haastetta. Esimerkiksi tällä viikolla tarvitsin juuri tietyllä tavalla sopivan vaatteen. Sen piti olla siisti, mutta ei liian muodollinen; mukava päällä mutta yhtä aikaa vakuuttava. Vaivasin päätäni aika pitkään ja sovittelin erilaisia vaihtoehtoja. Mikään ei tuntunut hyvältä, ja tuskastuin siihen ettei kaapista löytynyt saman tien täydellistä vaatetta. Mutta sitten muistin mekon, joka oli kausisäilytyksessä ylähyllyllä. Se osoittautui täsmälleen oikeaksi vaatteeksi, eikä mitään ostotarvetta sittenkään ollut. Arvatkaa, kuinka tyytyväinen olin, kun tuo mekko on vieläpä melkein 10 vuotta vanha? Asustin sen vielä vanhemmalla kaulakorulla ja vähän uudemmilla kengillä. Ehkäpä vaatekaappini sittenkin lähestyy täydellistä?

Olen tällä viikolla pitänyt edelleen kirjaa käyttämieni vaatteiden määrästä. Viime viikolla tulos oli 15 eri vaatetta, kenkäparia ja laukkua. Tällä viikolla olen käyttänyt niiden viime viikkoisten lisäksi näitä:

  • 1 mekko
  • 2 kaulakorua
  • 2 neuletta
  • 1 viitta
  • 1 kengät

On kai makuasia lasketaanko korut ja muut asusteet mukaan. Nämä korut ovat sellaisia näyttäviä pukukoruja, joiden tarkoitus on tuoda elävyyttä asuun, joten mielestäni ne kuuluu laskea mukaan. Se tarkoittaa siis 7 + 15 = 22 vaatetta arkisin vajaan kahden viikon aikana. En ole laskenut sukkia, alusvaatteita enkä kotivaatteita tähän mukaan. Minusta tuntuu, että vaatemääräni on kyllä ihan sopiva, mutta kapseliin se ei mahtuisi. Tuntuu muuten siltä, että vähitellen saa kaivella loputkin kausivaatteet esiin. Se tuo kieltämättä mukavasti ”uusia” vaatteita puvustoon.

Miten teillä sujui elokuu? Tuliko ostoksia alennusmyynneistä, tärkeitä täydennyksiä vaatekaappiin vai jäikö kaikki ostamatta?

Viikon vinkit: mitä tapahtuu käytetyille vaatteille?

Julkaistu , kirjoittanut
20

Tällä kertaa linkkaan kahteen Helsingin Sanomien artikkeliin, ja tiedän että niiden lukeminen voi maksumuurin takia olla vaikeaa. Suosittelen molempia silti, niiden sisältö on mielenkiintoinen. Näitä on ahkerasti jaettu myös sosiaalisessa mediassa, mutta siitä huolimatta haluan jakaa ne myös täällä.

Ensimmäinen juttu kertoo Recci-nimisen yrityksen toiminnasta. Reccillä on kaksi kirpputoria Helsingissä, joissa myydään vanhoja vaatteita ja kenkiä. Olen käynyt niistä toisessa, ja vaatteet ovat mielestäni aika tyypillistä esikarsittua kirpparikamaa; joukossa on laadukkaampia vaatteita mutta paljon myös sellaisia kammotuksia, joita kirppiksiltä yleensäkin löytyy. Jos on kirppareihin erikoistunut penkoja, tekee varmasti löytöjä. Jos taas on mukavuudenhaluinen vaeltelija kuten minä, liike ei ole mitenkään poikkeuksellisen houkutteleva.

Reccin ideana on kuitenkin se, että ne vaatteet jotka eivät mene kaupaksi tai jotka ovat liian huonokuntoisia myyntiin, kierrätetään eteenpäin. Ideana on, että poltettavaksi menee vain pienen pieni osa. Sen sijaan tekstiilimateriaali kierrätetään teollisuuden käyttöön, jossa se murskataan tai revitään, käsitellään eri tavoin ja josta se lopulta päätyy mm. eristeeksi autoihin tai kodinkoneisiin. Ajattelen niin, että tämä on erinomainen tapa käyttää tekstiilijätettä, joka ei todellakaan enää ole käyttökelpoista. Siis rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten pilalle menneet vaatteet voi mielestäni todella hyvällä omalla tunnolla toimittaa tähän tarkoitukseen, taikka ne kamalimmat ysäriaarteet, joita kukaan ei enää kehtaa päällensä laittaa. Sen sijaan minulla on jokin henkinen este sille, että ehjiä, uudehkoja vaatteita silputtaisiin. Minusta tuntuu siltä, että sen tyyppinen kierrättäminen ei mitenkään puutu alkuperäiseen ongelmaan, että hyvää vaatetta poistetaan kaapista ja sitten ostetaan tilalle uutta.

Vaihtoehto Reccin harjoittamalle kierrätykselle vain ei ole hirveän hyvä. Tässä toisessa Hesarin artikkelissa puhutaan nimittäin siitä, että vaatteiden rahtaaminen ”hyväntekeväisyyteen” ympäri maailmaa ei ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ensinnäkin on kyseenalaista, tarvitseeko köyhä afrikkalainen juuri sitä vaatekappaletta, jonka juuri minä tai sinä olemme päättäneet hylätä. Lisäksi käytettyjen vaatteiden raahaaminen kehitysmaihin sisältää muitakin ongelmia. Se tukahduttaa paikallisen teollisuuden eikä esimerkiksi Afrikassa ole vastaavaa jätteidenpolttosysteemiä kuten esimerkiksi Suomessa. Mitä niille vaatteille siis sitten tapahtuu, kun joku ihminen hylkää ne uudestaan toisella puolella maapalloa?

Jos ei halua olla osa ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu on muuttaa omaa toimintaansa. Suomalaiset heittävät pois kilotolkulla käytettyä tekstiiliä vuodessa. Näkisin, että tämän määrän vähentäminen on avain. Noista poistettavista vaatteista nimittäin vain pieni osa on niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelvottomia. Luulisin, että meistä moni marittaessaan tai muuten vaan kaappeja raivatessaan poistaa vaatevarastostaan paljon sellaista, joka ei enää vain miellytä silmää – ja sitten ostaa uutta tilalle. Olen itsekin sitä mieltä, että kaapissa on turha hillota niitä kolme numeroa liian pieniä tai isoja vaatteita, mutta kyllä meillä on aika usein tapana poistaa vain sellaista, joka ei vaan enää sykähdytä erityisemmin. Ainakin minä olen siihen syyllistynyt. Mutta olisiko sitä mahdollista välttää?

Olen tämän vuoden ostolakon aikana tullut siihen tulokseen, että on. Kun kesällä en saanut muutamaa vaatetta kaupaksi, päätin että otan ne takaisin käyttöön. En kierrätä, vaan keksin tapoja, joilla saan ne toimimaan. (No okei, siihen toiseen pitää kyllä laihtua pari kiloa ensin, mutta toinen on aivan kuranttia kamaa, ja jo takaisin käyttöön palautettu.) Tämä on sitä tyytymisen filosofiaa, jota olen ennenkin pohdiskellut.

Toinen asia on tietysti se, että ostaa vähemmän uutta kuin ennen. Jos vaatekaapista ei poista vaatteita jatkuvasti, ei siellä ole tilaa uudelle. Yksi sisään yksi ulos on erinomainen periaate, kun on tarkoitus pitää kodin tavaramäärä aisoissa. Mutta minne se ulos lähtevä tavara toimitetaan? Onko järkeä tehdä ok-paidasta täytettä auton kattoon, vai olisiko järkevämpää sittenkin ajatella, että kyllä tämä menee, ja käyttää paita loppuun asti? Sitten kun siinä on pari reikää, ja sillä on vielä pyyhkäisty lattialle kaatuneet maidot pois, sen voi jo mielestäni laittaa roskiinkin ilman suuria tunnontuskia.

Mitä enemmän näitä asioita ja tätä vaateongelmaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ratkaisu on meidän omissa kulutustottumuksissamme, kirjaimellisesti. Toisaalta pitää kuluttaa vähemmän, siis ostaa vähemmän uutta, ja suosia kierrätettyä aina kuin mahdollista. Toisaalta taas kuluttaa yksittäisiä vaatekappaleita paljon enemmän, että ne voi asiaa sen kummemmin problematisoimatta nakata joko poltettavaksi tai sitten toimittaa edelleen kierrätettäväksi teollisuudessa.

En väitä että oma suoritus olisi vielä täydellinen. Mutta olen kyllä tämän vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Ylipäätään olen jotenkin herännyt tämän asian olemassaoloon ihan eri tavalla kuin ennen. Millaisia ajatuksia nuo artikkelit teissä herättivät?

Sekalaisia projektipäivityksiä

Julkaistu , kirjoittanut
13

Olen nyt viiden päivän ajan kuvannut niin sanotut ”päivän asut”, jotta hahmottaisin kuinka monia vaatteita pidän viikon aikana. Viidessä päivässä saldo on tämä:

  • 2 farkut
  • 1 neuletakki
  • 2 eri kengät
  • 1 tunika
  • 1 neule
  • 1 hame
  • 2 t-paitaa
  • 2 käsilaukkua
  • 1 huppari
  • 1 ulkotakki
  • 1 vyö

Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt myös alusvaatteita, sukkia ja yöpaitaa. Koruja en ole tällä viikolla pitänyt. Jos lasketaan nuo varsinaiset vaatteet, jotka käsittääkseni kuuluisivat kapseliin, yhteenlaskettu lukumäärä on 15 kpl. Olen myös pitänyt samoja vaatteita useampina päivinä, eli tässä ei edes ole joka päivälle uutta asua. Tämä kyllä vähän viittaa siihen suuntaan, että esimerkiksi 33 vaatetta olisi minulle liian vähän. Jos en ensi viikolla halua toistaa tämän viikon asuja sellaisenaan, on odotettavissa että seurauksena on ainakin kymmenkunta vaatetta lisää. Tämä on kiintoisa harjoitus kyllä! Jatkan kuvaamista ja raportoimista, sillä minua kiinnostaa nyt todenteolla selvittää, kuinka paljon vaatteitani käytän.

Pari viikkoa sitten kirjoitin kosmetiikasta ja niistä iänikuisista jämäputeleista, joita aina jostain putkahtelee. Tämän verran niitä oli pari viikkoa sitten:

Noista on käytetty loppuun tuo kuivasampoo. Hiuslakka loppuu pian, meikinpoistoainetta olen käyttänyt suihkusaippuana ja siitä riittää enää yhdelle kerralle, jes! Kiehl’sin kosteusvoide on vähentynyt, mutta tuntuu ettei se lopu ikinä. Sama koskee kasvovettä, jota yritän suihkutella aamuin illoin mutta tuotetta riittää aina vaan. Nyt täytyy ottaa tehospurtti että pääsen noista eroon ja saan hankkia kunnollisia tilalle. En anna itselleni lupaa hankkia uutta ennen kuin näistä jämistä on päästy eroon. Päätin että yritän saada elokuun aikana mahdollisimman monta näistä tuotteista loppuun! Palaan asiaan viiden päivän kuluttua. Sen sijaan niitä vanhoja lisäravinteita olen käyttänyt ahkerasti pois. Maitohappobakteereita riittää vielä jouluun asti, mutta ainakin pitäisi suoliston flooran olla koko syksyn hyvässä kunnossa, jos ei muuta 🙂

Haluaisin vielä kertoa yhdestä rutiinista, jonka olen elokuun alusta ottanut käyttöön. Nimittäin paperiasioiden hoitaminen. Olen kokeillut erilaisia inboxeja ja sunnuntaikoreja vuosien varrella, mutta ilman suurta menestystä. Nyt olen kuukauden ajan onnistunut noudattamaan rutiinia, joka pitää paperit kohtuullisessa ojennuksessa. Minulla on yksi pahvilaatikko, jonne laitan suoraan kaikki paperit, jotka postista tai muualta tulevat. Aina maanantai aamuisin käyn sen läpi, maksan laskut, ja arkistoin jotain. Kirjoitan tästä aivan varmasti vielä lisää myöhemmin syksyllä, mutta ainakin toistaiseksi tämä tuntuu nyt toimivan. Olisikohan viisasten kivi vihdoin löytynyt?

Melkein sopiva – eli miksi vaate jää kaappiin

Julkaistu , kirjoittanut
9

Taannoin oli puhetta siitä ideasta, että pitäisi hankkia vain sellaisia vaatteita, joita tietää käyttävänsä ainakin 30 kertaa. Aloin tuolloin pohtia, miksi jotkut vaatteet jäävät käyttämättä. Jos ajattelen esimerkiksi tänä vuonna ostamiani vaatteita, on päivänselvää, että siellä on sellaisia, jotka eivät vielä ole lähelläkään tuota lukua.

Yksinkertaisin syy on se, että nyt on väärä vuodenaika ko. vaatteelle. Tämä ei tietenkään ole millään tasolla ongelma, sillä Suomessa ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko esimerkiksi fleece-takille vielä käyttöä. Sitten on niitä vaatteita, joita pidetään ylipäätään niin harvoin, että kymmeniin käyttökertoihin menee pitkä aika, koska sopivia tilaisuuksia on sen verran harvakseltaan. Tammikuussa ostamani villainen kotelomekko on edelleen ehkä vuoden paras hankinta, vaikka olen pitänyt sitä vasta 3-4 kertaa. Mutta syksylle kertoja tulee lisää, ja muutamassa vuodessa asu on jo maksanut itsensä takaisin.

Mutta sitten on vaatteita, joiden kuvittelin ostohetkellä liittyvän vaatevarastoni ydinvalikoimaan, mutta niin ei sitten käynytkään. Nämä ovat kiinnostavia. Miksi ostohetken visio ei toteutunutkaan? Ostin esimerkiksi housut. Niissä oli kaikki, mitä olin etsinyt: istuva leikkaus, sopivan mittaiset lahkeet, hieman erikoisempi väri ja materiaali. Halusin farkuille korvikkeet, ja kun nämä löytyivät, ostin heti kahdet eri väriset. Mutta kuinkas kävi? Käyttökertoja on tullut vuoden aikana molemmilla yhteensä alle 10. Jotenkin niiden tyyli ei sitten kuitenkaan tuntunut omalta.

On myös ostoksia, jotka on tehty halvan hinnan huumassa ajattelematta ostosta muuta kuin ihanuus/halpuus ration näkökulmasta. (Ihanuus ei valitettavasti ole sama asia kuin käytännöllisyys.) Juuri näiden vaatteiden kohdalla olisi ollut viisaampaa harkita vähän pidempään. Ostin esimerkiksi kengät, joita täälläkin esittelin:

Ne ovat kieltämättä ihanat ja hyvin halvat. Muistan pitäneeni niitä viime vuonna kerran. Tänä vuonna ne eivät ole olleet jalassa vielä kertaakaan. Esimerkiksi keväämmällä harkitsin niiden ja 9 vuotta vanhojen klassikkopumpsien välillä, ja päädyin niihin vanhoihin. Miksi? Klassikkomalli näytti paremmalta. Nuo uudet kengät eivät myöskään ole ihan niin mukavat jalassa, kun aluksi kuvittelin. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä ostamatta, mutta toisaalta viime vuonna en ollutkaan vielä ostolakossa, joten näitä ostoksia sattui useammin. Tänä vuonna en ole tällaisiin juuri sortunut.

Nämähän ovat kaikki ihan päteviä syitä sinänsä, mutta ollakseni täydellisen rehellinen, yleisin syy ei kuitenkaan ole mikään noista. Tunnen värini ja tyylini, muistan enimmäkseen millainen elämäntyyli minulla on enkä kovin usein hairahdu ostamaan vaatteita jollekin mielikuvitushahmolle. Vaatteen pitämättä jääminen ei siis yleensä johdu siitä, että se ei vaatteena miellyttäisi minua. Todellinen syy on väärä koko. Kuinka moni tunnistaa itsensä tästä? Vaate jää pitämättä, koska se on hieman liian pieni (tai suuri, mutta sellaisia kaapissa on hyvin vähän). En haudo kaapissani enää niitä vaatteita, joihin mahduin joskus 19-vuotiaan ruipelona. Nämä nykyiset vähäiselle käytölle jääneet vaatteet ovat noin puoli numeroa liian pieniä. Siis sellaisia, jotka menevät päälle, mutta jotka sitten epämiellyttävästi vähän puristavat tai hankaavat tai kiristävät. Niitä, jotka eivät lopulta näytä oikein siltä miltä pitäisi. Siis sellaisia periaatteessa joo… mutta oikeasti ei.

Näitä vaatteita ei ole mitään järkeä laittaa pois. Katsokaas kun kyllä ne välillä sopivat! Tykkään niistä, haluan pitää niitä, mutta aina ne eivät tunnu hyviltä. Jos nyt joku teistä tunnustaa säilövänsä kaapissaan ns. tavoitevaatteita, voin sanoa että ymmärrän. Etenkin, jos tavoite on sanotaan vaikkapa kahden kilon päässä. (Jos tavoitteeseen on 20 kiloa, sitten kannattaa jo harkita poistamista.) Mutta tästä seuraa se, että kaikkia vaatteita ei tule pidetyksi yhtä paljon. Ja kyllä tämä ilmiö on olemassa myös toiseen suuntaan, vaatevarastossani on myös muutama sellainen vaate, jotka eivät istu kunnolla silloin, kun satun painamaan pari kiloa vähemmän. Olisi tietysti ihanaa päätyä johonkin itseään miellyttävään kokoon, ja pysytellä siinä gramman tarkkuudella elämänsä loppuun asti. Valitettavasti en vain usko, että näin tulee itselleni koskaan käymään.

Miksi teillä jää vaatteita vähälle käytölle? Tunnistaako joku muukin itsensä tästä ”melkein sopiva” -syndroomasta? Vai onko taustalla muita syitä?

Kapselipuvusto minulle?

Julkaistu , kirjoittanut
22

Olen koko viikonlopun pohtinut sellaista, että pitäisikö kokeilla niin sanottua kapselikaappia (capsule wardrobe). Sillä tarkoitetaan puvustoa, joka koostuu rajatusta vaatevalikoimasta. Ideana on, että kaikki puvuston osat sopivat keskenään yhteen, ja jokaiselle vuodenajalle koostetaan oma kapseli. Näin syksyn ollessa ovella voisi olla hyvä hetki aloittaa tällainen kokeilu. Kapselikaapin hyötynä on mm. se, ettei vaatteiden valitsemiseen mene kovin kauaa, kun kaikki sopii yhteen; periaatteessa on aina hyvin pukeutunut ja kaiken kaikkiaan vaateasiat ovat täydellisesti hallinnassa.

Olenkin ahkerasti opiskellut aihetta. Pääasiallisena lähteenä minulla on ollut Capslook.fi -sivusto, sekä muutama englanninkielinen lähte. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kaikki olisi yhteensopivaa keskenään ja haluaisin mieluusti näyttää ihan supertyylikkäältä joka päivä näkemättä sen kummempaa vaivaa. Toisaalta ikuisena kyseenalaistajana näen tässä systeemissä myös ongelmia.

Minulla on vaatteita, joista pidän kovasti, mutta jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa yhteen. Mitä tällaisille pitäisi tehdä? Nämä ovat niitä vaatteita, joiden puoleen käännyn, kun haluan vaihtelua. Vaihtelunhalu on se, mihin aina törmään näissä erilaisissa vaatteiden määrää rajoittavissa ideoissa. Haluan mahdollisuuden vaihteluun, vaikka pitäisinkin 90% ajasta samoja vaatteita. Toisaalta päivittäinen univormuni koostuu farkuista ja yläosasta, ja farkkujen kanssa sopii mikä tahansa. Siinä suhteessa kapselin muodostaminen ei vaikuta kovin vaikealta.

Toinen askarruttava asia on se vaatteiden siirtely ja pakkaaminen. Minulla on kausivaatteet, jotka ovat laatikossa ylähyllyllä. Kesäksi pakataan pois paksut villapaidat, talvella vaihdan sinne kevyet hameet, mekot ja topit. Jos olen ymmärtänyt kapselipuvuston idean oikein, siinä olisi kuitenkin tarkoitus pitää esillä vain ne vaatekappaleet, jotka kuuluvat sen hetkiseen kapseliin. Ne kaikki muut pitäisi saada pakattua johonkin pois silmistä. En tiedä toimivatko kaikki tosiaan näin, mutta minusta vaatteiden pakkailu ja kuskailu kuulostaan hyvin epäkäytännölliseltä ja työläältä. En halua mitään vaaterekkiä makuuhuoneeseen, vaan haluan pitää kaikki vaatteet ovien takana piilossa. Ihmettelen siis, että mitä haittaa siitä olisi, jos kaikki vaatteet selkeitä kausivaatteita lukuunottamatta olisivat saatavilla?

Kolmas ongelma on se uuden ostelu. Vaikka monessa lähteessä todetaan, että kapselin voi koostaa niistä vaatteista jotka omistaa, usein voi olla tarpeen kuitenkin hankkia muutama kulmakiven virkaa toimittava vaate uuteen puvustoon. Tämähän ei rimmaa ollenkaan ostolakkoajatukseni kanssa, eikä se oikein sovi tyytymisen filosofiaankaan. Ne yksittäiset vaatteet, jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa ovat sellaisia, joista pitäisi epäilemättä hankkiutua eroon. Mutta kun vaatteista eroon pääseminen on niin hirveän hankalaa, käytän mieluummin kaikki loppuun, jos vain suinkin mahdollista. Toisaalta tällaisella mentaliteetilla ei varmaan saisi kasaan hirveän tiivistä kapselia.

Näitä pohdiskellessani päädyin lopulta Capslook.fin sivuilla juttuun, jonka otsikko oli Mistä tiedät, että tarvitset kapselipuvuston? Tämähän oli suora vastaus otsikon kysymykseen, ja tässä kysymykset ja vastaukseni:

  1. Laitatko illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi? -En.
  2. Jos jätät vaatteiden valinnan aamuun, tuleeko aamustasi kaoottinen ja kiireinen? -Yleensä ei.
  3. Roikkuuko kaapissasi vaatteita, joissa on vielä hintalappu kiinni? –Ei. Otan yleensä kaikki vaatteet käyttöön saman tien. Siinä islantilaisessa villapaidassa saattaa olla vielä laput kiinni, mutta paidan aika on sitten, kun ulkona on noin -10°C.
  4. Tuntuuko sinusta usein, että sinulla on kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään päällepantavaa? -Ajoittain tuntuu, mutta ei yleensä. 
  5. Tuntuuko sinusta, että vaatepyykkiä kertyy enemmän kuin muilla ihmisillä? -Minulla ei ole aavistustakaan, paljonko muilla ihmisillä kertyy pyykkiä. En usko että olen poikkeus. 
  6. Kun katsot vaatekaappiisi, saako se sinut kiristelemään hampaitasi ja muistuttaa tekemättömistä asioista? – No ei. 
  7. Tuntuuko sinusta, että tyylisi on hukassa tai että sinulla ei ole omaa tyyliä? -Ei. Selvitin tyyliasioita muutama vuosi sitten, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. 
  8. Haluaisitko käyttää vähemmän aikaa arkisin asujen valitsemiseen? -Mahdollisesti. Ajoittain iskee sellainen ”mitä oikein päälle” -jumitus, mutta useimpina arkiaamuina vedän farkut jalkaan ja valitsen säähän sopivan yläosan. 

Koska en vastannut yhteenkään kysymykseen painokkaasti KYLLÄ, teen sen johtopäätöksen, että kapselipuvusto ei hyödyttäisi minua merkittävästi. Tässä alkoi kuitenkin kiinnostaa se, mahtaako olla niin, että käytännössä jo sovellan kapselipuvustoa tietämättäni? En noudata noita tiettyjä sääntöjä, joita tuossa ylempänä jo kyseenalaistinkin. Mutta koska toisaalta kaapissani ei tunnu olevan niitä ongelmia, jotka yleensä johdattavat ihmiset kapselipuvuston ääreen, saattaa olla, että minulla ehkä onkin käytössä puvuston periaatteet. Päätin siis huvikseni kuvata päivän asut, ja viikon lopussa laskea, kuinka monta vaattetta minulla oli viikon aikana käytössä. Veikkaan, että lopulta päädyn aika paljon kapselia muistuttavaan lopputulokseen.

Onko lukijoissa kapselipuvustoa käyttäviä? Olisi kiva kuulla kokemuksia!

Elokuun ensimmäinen tarkistus: vaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
2

Aloitan vaatteita, koska ne ovat selkeä kokonaisuutensa. Tänään käyn systemaattisesti omat vaatteeni läpi sekä tarkistan ja teen seuraavan listan asiat. Kirjoitan listan sellaiseen muotoon, että sitä voivat muutkin käyttää muistilistana.

  • Kerää omaan pussiin kaikki pesulaan menevät vaatteet ja päätä, milloin menet pesulaan.
  • Pese käsinpesua odottavat vaatteet kesän jäljiltä nyt, muuten ne odottavat pyykkikorin pohjalla vielä marraskuussa.
  • Käy läpi korjausta vaativat vaatteet, korjaa itse tai vie ompelijalle. Sama koskee kenkiä; vie suutarille korjausta tarvitsevat.
  • Poista roskiin reikäiset sukat, kulahtaneimmat alusvaatteet jne. Jos kesän aikana kaapissa on tullut vastaan vaatteita, jotka eivät enää mahdu päälle, harkitse tarkkaan säilytätkö niitä vielä, vai kannattaisiko ne pakata siististi ja lahjoittaa tai myydä pois. (Suosittelen lahjoittamista.)
  • Vaatteita läpikäydessä on hyvä tilaisuus katsoa, puuttuuko jotain olennaista, ja merkitä se ostoslistaan.

Minulla on pesulaan menossa yksi hame. Vien sen huomenna samalla, kun haen pois sellaiset vaatteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi kesän aikana käytettyjen vaatteiden liikkeessä. Pesin viime viikolla kaksi silkkivaatetta käsin, joten pyykkikorin olen ehtinyt jo tyhjentää. Oli kuitenkin ihan viisasta pestä vaatteet nyt, sillä minulla on tosiaankin kokemusta siitä, että käsinpesua odottavat vaatekappaleet muhivat korin pohjalla kuukausitolkulla.

Korjaukseen on menossa yksi takki ja yhdet kengät. Takkia en osaa korjata itse, ja luotto-ompelijani tekee todella hienoa jälkeä edullisesti, joten päätin yhdistää tämän reissun huomiseen pesulavisiittiin. Kengät hajosivat jo viime syksynä, mutta miten tässä on taas aika päässyt vierähtämään… Nyt ryhdistäydyn, ja vien ne suutarille. Kyseessä on syyskengät, jotka mieluusti ottaisin käyttöön, jos vetoketju olisi kunnossa. Yhdet lainakengät palautan, ja muut vaatteet pitää katsoa läpi tuon koon ja kunnon puolesta. Olen heittänyt sukkia roskiin kesän aikana, ja työhuoneessa odottaa yksi pussukka kierrätykseen viemistä. Vien sen ensi maanantaina, jos tällä viikolla tulee vielä lisää täytettä.

Puutteisiin täytyy paneutua, mutta tiettävästi mitään suurempaa ei nyt ole listalla. Paitsi kunnolliset syyskengät loskakeleille, sellaiset aion hankkia jossain vaiheessa, mutta en lähde tällä viikolla kaupoille sitä varten. Sen sijaan jälkikasvun vaatevarastossa on täydennettävää, joten aion organisoida lastenvaatteet tällä samalla viikolla. Kuopuksen kamppeet ehdin laittaa jo pari viikkoa sitten, mutta esikoisen vaatekaappi on aika levällään.

Olen siis merkinnyt kalenteriin nuo ajankohdat, jolloin vien tai tuon vaatteita, jotta ne eivät jää tekemättä. Suutarille ehdin vasta ensi viikolla, mutta pistän kengät jo nyt pussiin ja nostan oven viereen esille, ettei asia pääse unohtumaan. Tämän operaation jälkeen vaatteiden ei pitäisi aiheuttaa ongelmia ainakaan heti alkusyksystä. Huomenna jatkuu kosmetiikan ja ulkonäön parissa muutenkin.

Onko ketään muita inventoimassa vaatteitaan kesän loman jäljiltä?